Maskiteipin kautta eteenpäin
Tämä tuli olemaan aikalailla tiukkaa teippaamista ja uusiksiteippaamista, välillä vähän maalia töhöttäen. Jos kaikki menisi hyvin niin lopputulos olisi oikein osuva.
Suunnitelmani oli sinänsä ollut tosi selvä jo vuosien ajan, jos teemaa mietti, mutta kun rupesin tätä aloittaessani tarkistamaan lähdematskua niin varianssia oli aikalailla. Sain siis valita sieltä täältä mikä parhaiten itseäni inspiroi.
Maskaus I a
Ennen tunnistettavien kuvioiden maalausta tarvitsin tietysti jonkun määrän maskiteippiä. Ensimmäisen illan aikana sain rajattua siipien yläpuolten etureunojen ensimmäiset alueet, sekä nokan tutkakartion josta oli siitäkin jokunen erinäköinen hyväksyttävä . Sivuvakaajien kanssa aloitin lähinnä niiden alareunojen maskaamisella.
Mahapuolella pääsin hädintuskin alkuun yhdessä illassa, lähinnä rajasin alaosaa ilmanottoaukkojen ympärillä.
Rungon ja ilmanottoaukkojen väli oli melko hassu maskattava, kaipa siitä jotain tuli kun tarpeeksi heittelin teippiä eri päin..
Naureskelin noita maskaillessani, että miten voikin suorien linjojen teippaaminen olla niin hidasta? Tietysti tässä koneessa suorat linjat olivat vähemmän suoria kuin miltä ensisilmäykseltä näyttivät.
Maskaus I b
Täydensin sivuvakaajien tyvien maskaukset, näissäkin kaarevat muodot (ja nakkisormeni) olivat suorille teipeille sörkkimistä ja pieniä pätkiä vaativa alue. Cocktailtikulla sain reunat tökittyä tiukasti kiinni.
Mahapuolelta ei ollut tähän väliin mitään kovin sen ihmeellisempää tehtävää, kun rajasin alasiipiin kulmaväkäset ja täytin mahanpohjaa vielä yhdellä alueella. Isommat osat tulisivat sitten leveämmällä maalarinteipillä peitettäväksi.
Ensimmäinen värivalinta: sininen
Väliotsikoin spoilaamana latasin kynäruiskuun sinistä (VGA 72721 Magic Blue). Ennen maalauksen aloitusta olin suojannut siniseksi tulevien pintojen naapurit surkealla maalarinteipillä. Aloitin nokasta ja jatkoin koneen pohjan sinisestä suorakaiteesta ja lopetin sivuvakaajiin.
Tuo oli oikein kivansävyinen sininen. Sopi teemaan oikein hyvin.
Siipiraidat I
Pyöritin halpisteippini uusiksi ympäri konetta niin, että sain suojattua siipien kulmaraitojen sisäpuolet ja koneen kyljet yliräiskimiseltä. Suihkutin pari valkoista kerrosta (VGA 72701 Dead White) mutta en panikoinut superpeittävyyden perään.
Maskaus II - punaiset osat
Maalien kuivuttua yön yli siirsin koneen pohjapuolelta teippilinjaa sinisen yli. Siivistä suojasin kapeat sisäkaistaleet valkoisiksi. Sivuvakaajien kanssa olikin useampia eri vaihtoehtoja, kun eri kuvissa oli joko pelkkiä sinisiä siipiä, tai niissä oli siipienkaltaiset punavalkoiset F:t, joissain taas erilaisia pelkkiä punaisia kuvioita.
Eri kuvia selaillessani muutin tässä vaiheessa suunnitelmaani ja rukkasin vähän koneen selkää: kutistin tuon suuren alueen keskeltä käsittämään suorakaiteen muotoiset alueet ilmanottoaukkojen kohdalla. Alapuolella suuri punainen alue sai olla missä se oli nyt. Oivallisesti tämä ei vaikuttanut jo maalattuihin osiin niin mitenkään.
RLM-punaisen asemesta käytinkin pienten lasertykkien linssien maalaamiseen käyttämääni verenpunaista (VGA 72710 Bloody Red). Maalattavat alueet olivat aika maltillisia, mutta tuon surkean sinivioletin teipin kanssa aikaa meni moninverroin enemmän kuin mitä olisi pitänyt.
Teipit pois
Maskien poistaminen oli aina sekä kivaa että vähän jännempää, varsinkin tämmöisten monivaiheisten kanssa. Pari kertaa meinasi tulla sydämentykytyksiä kun katsoin että maski oli vuotanut mutta sotku olikin vain vielä alemman teipin päällä.
Lopputulos, tai tarkemminkin välitulos, oli oikein hyvä. Nuo hatusta vetämäni siipien tuplaraidat eivät olleet täydellisen symmetriset, mutta semmoista se nyt oli.
Ette voi kuvitella, miten mielettömän iloiseksi tämän näkeminen minut saikaan!
Värivuotoja oli kolmessa kohdassa: vasemman sivuvakaajan takareunassa maskit olivat päästäneet pari suihkausta läpi. Ne olivat helposti peitettävissä. Saman pyrstösiiven etupuolella oli pieni ja kevyt punertava tuhru, sekin helpossa paikassa. Viimeinen löytyi oikean siiven punavalkoisesta kulmasta, ei mikään hankala paikka sekään. Pari sinistä posausta ja vähän harmaata, siinähän se.
Maskaus III - metallilevyt
Ostin uutta maalarinteippiä koska tuo sinivioletti loppui ja oli kaikin tavoin surkeaa. Suojasin Tamiyan teipillä tarkemmat rajat sekä moottoripeltien että korjausmaalattavien ympäriltä, loput ylivuotopaikat peitin suurpiirteisemmin. Teippaamiseen meni taas noin kolme, neljä kertaa enemmän aikaa kuin maalaamiseen itseensä :D
Metalliosien maalaamiseen käytin ihan vain gunmetalia (VMA 71072), harmaa ja sininen olivat edelleen samoja kuin äsken.
Ulkopuolelta moottorit ja niiden ympärykset olivat tässä. Noissa takapään väpättimissä oli edelleen turhaa sinistä, ne tuli korjata seuraavaksi. Moottorien sisäpuolet olivat tässä vaiheessa kutakuinkin gunmetal-peitteiset, mutta maalaisin ne ohennetulla hiekankeltaisella tai mikä beigehenkinen "tan" nyt taas suomeksi olikaan. Maskini eivät olleet täydelliset, se oli tietoinen valinta aikaraamin puitteissa ja maalaisin käsipelillä pienet osat kuntoon.
Kyllä tätä nyt kelpasi ihastella! Käsinmaalauspuolelle menivät myös laskutelineet renkaineen ja kuiluineen, ne olisivat seuraava askel.
Niin, kai nuo kuomun maskitkin olisi voinut riipiä tässä välissä pois kun kynäruiskuttelu oli tehty. Mietin alunperin jättäväni ne paikalleen lakkakerrostenkin takia, mutta niissä oli riskinä se, että teipit jumahtaisivat pahanpäiväisesti kirkkaan lakan alle. Se ei oikein innostanut.
Laskutelinekuilut seurueineen
Aivan ensimmäisenä maalasin tuosta punaisesta massasta kaksi tiesmitäliepoistoluukkua tummanharmaaksi (VMA 71056 Black Grey), sekä koneen alatakapäästä kaksi litteähköä rööriä polttoainetankkien takaa. Sen jälkeen raastoin teipit irti ohjaamolaseista ja olin huomaavinani että yksi poikittaislinja oli jäänyt peittoon. D'oh!
Paikkamaalasin kaikki pikkuroiskeet sekä sivuvakaajista että takarungosta, niitä ei ollut kovin paljoa, mutta välitulos oli taas paljon siistimpi. Moottoriputkien sisäpuolet, jotka olivat tietysti koneessa paljon syvemmät kuin mitä olin kynäruiskulla töhöttänyt, maalasin vain tästä suuttimien kohdalta valkoisella vaalennetulla hiekanruskealla (VMC 70874 Tan Earth, VMA 71119 White Grey).
Valkoharmaalla puljatessani maalasin myös laskutelineet, sisäluukut sekä sen mitä laskutelinekuiluista sain maalattua telineiden ohi. Referenssikuvien perusteella se oli melkeinpä siinä, nokkatelineeseen tuli vielä maalata yksi teräksinen putkenpätkä A-haaran ja renkaan haarukan välistä. Päätelineissä samoin, kaikkiin saisi tietysti lisätä jotain mustia ja/tai metallisia tarroja, mutta tuskin innostuisin menemään niin syvälle tässä hommassa. Niin ja nuo laskeutumisvalot piti maalata erikseen, saattaisin olla hassu ja koettaa tehdä niihinkin helyefektin, jollaisen maalasin miinanraivaus-T-34:n lamppuun.
Ninjaeditti: jekku ei toiminut valkoisten laskutelineiden kanssa. Maalasin lamppujen lasit uusiksi teräksenharmaalla.
Renkaat
Aloitin renkaiden maalaamisen valurangassa, koska sillä olin varmistavinani etteivät ne hukkuisi. Keskiöt maalasin samalla valkealla kuin laskutelineet, kumiosat taas kuminharmaalla (VMA 71315 Tire Black). Päärenkaat liimasin kasaan, nokkarengas oli yksi osa jo valmiiksi. Laskutelineiden renkaat saivat odottaa asennustaan ihan tämän postauksen loppuun.
Sälää siipien alle
Mitään null rayksi sopivaa paketissa ei ollut, enkä ruvennut edes haihattelemaan pudotustankkien tuunaamista erikoisemmiksi. Pistin siis palat yksinkertaisesti kasaan ja maalasin ne harmaiksi. Muistelin nähneeni näissäkin osittaista sinistä aluetta, mutta uudemmalla hakukerralla en löytänyt mitään tukemaan feikkimuistoani.
Nämä asentaisin aikalailla viimeisenä ennen kirkaslakkakerrosta ja öljylitkutusta. Muuten ne olisivat vain tiellä kaiken muun maalaamisen aikana.
Tunnukset
Viisi tunnusta piti saada mielellään samannäköisinä nokkaan ohjaamolasin eteen ja siipiin. Vapaalla kädellä en halunnut ruveta sotkemaan, vaikka se olisi sopinut oikein hyvin lähdemateriaalisarjaan ja sen, sanotaanko ajoittain erikoisiin frameihin.
Skaalasin sekä 10mm että 15mm versiot Decepticon-tunnuksesta ja printtasin sapluunaa varten. Tuo oli sen verran pientä kamaa jo puolentoista sentin kohdalla, että en ollut varma siitä, kokeilisinko edes tuota pienempää.
Leikkelin puolimillisestä styreenilevystä itselleni sapluunan tuon printin avulla. Tarkoitukseni oli tehdä tästä moneen kertaan käytettävä, jolloin ainakin kaikki tämän kanssa tehdyt olisivat keskenään jotenkin samanlaisia. Ajattelin tehdä tätä hyväksikäyttäen maalarinteippimaskit, jotka asettuisivat haluttuun pinnanmuotoon toisin kuin tällainen jäykähkö levynpala.
Yksinkertaistin sapuluunani muotoa lennossa, koska huomasin että naamaosan ja otsakalikan välit olivat niin pienet, ettei niitä saisi ehjänä leikeltyä. Ei ainakaan meikäläisen taidoilla. Jos säätäisin jotain, maalaisin käsin pari erotusviivaa keskiharmaalla. Silmäaukot saattaisin tehdä maskiteipillä jo valmiiksi.
Pikatestasin styreenipalasen läpi maalaamista ilmaisjakelulehteen, lopputulos oli vähän heikko johtuen muuttujista testissäni. Sen perusteella liiskasin teippimaskini kiinni koneeseen ja sotkin kynäruiskuun sinupunaista (66,666...% Magic Blue; 33,333...% Bloody Red) ja annoin mennä.
Teippien irrottaminen oli taas hiuksianostattavaa, mutta mikään ei ollut valunut yli tai ali. Hatusta vetämäni siipien tunnusten paikat olisivat kai voineet olla taaempanakin. Samoin ne olisivat voineet olla 20-millisiä. Seuraaviin kahteen sitten voisin tehdä jotain muutoksia.
Koska en aikarajoitteiden takia sitten lisännyt silmiä varten minikokoisia silmämaskeja, maalasin pienet silmäaukot käsin. Noihin otsalohkoihin piti vielä lisätä pari harmaata viivaa, niitä ihan pienimpiä greeblejä en varmaan uskaltaisi koettaa tehdä käsin.
Näh. Kokeilin lisätä toiseen alasiipeen jotain, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Jäivät siis tällaisiksi. Seuraavaa kotkasta varten tekisin jotain lisämuutoksia sapluunahommaani.
Lämpöefekti
Ronkin mootoripeltejä kaiken muun hyvän lisäksi kuivaharjaamalla noita nokkaanpäin sijaitsevia osia teräksellä, jotta ne olisivat kirkkaammat kuin suuttimien lähialueet. Kuumuusefektiä taas tavoitellessani töpöttelin niitä Citadelin sinisellä ja sen jälkeen pienemmälle alueelle violetilla litkulla (Drakenhof Nightshade, Druchii Violet).
Sininen oli turhan hienovaraista, joten sörkin sitä vielä vähän lisää. Violetti oli enemmän kuin näkyvää, joten sitä ei tarvittu tämän enempää.
Viimeiset säädöt
Rupesin olemaan valmis tämän vaiheen kanssa vihdoin viimein. Maalasin ohjaamolasien reunoja vielä käsin, koska maskien kanssa olin onnistunut kämmeltämään jotenkin, mutta sentään niinpäin että olin alimaalannut enkä roiskinut yli.
Liimasin vihdoin pudotustankit kiinni siipien alle. Oikeanpuoleinen naksahti vielä irti myöhemmin, joten liimasin sen uudelleen heti joutessani.
Asensin renkaat paikoilleen ja maalasin puuttuvat kumiosat loppuun. En ruvennut tässä välissä hiomaan niistä pohjia litteiksi uskottavampaa asentoa varten, kun se ei lisännyt alasektoreille pullistumia enkä ollut tekemässä mitään 100% hardcore-militäärimallia muutenkaan.
Tässäpä tätä tekstiä, kuvia ja välivaiheita taas oli kasattuna yhteen pitkään postaukseen. Naureskelin, että jos olisin jakanut tämän(kin) eri sessioihin niin tämä olisi hajonnut varmaan kolmen kuukauden ajan todella lyhyisiin viikkopostauksiin. Säästin teidän siltä kokemukselta tämän kerran.
