Pudotusaluksen tunnukset

Tuplamerkintä

Aivan ensimmäisenä mittasin Overlord-C:n kyljestä haluamani klaanitunnuksen maksimileveyden. 35mm näytti sopivan eri pulikoiden väliin, joten metsästin netistä mahdollisimman yksinkertaisen version tunnuksesta mustavalkoprintterille. Galaksitunnuksesta ei löytynyt ihan yhtä paljon tarjontaa, joten käytin virallista. Klaanitunnuksen skalaasin mittaamaani 35mm leveyteen, galaksitunnuksen taas 30mm leveyteen. 

Preview oli kohtelias ja tarjosi mahdollisuuden printata saman kuvan useampaan kertaan samalle aaneloselle kunhan muistin rukata skaalauksen takaisin 100%:iin. Klaanitunnuksen monimutkaisuuden takia ajattelin että yhdeksällä kuvalla minulla olisi pelivaraa sotkeakin, galaksitunnukseen tarvitsisin kaksi ja tuplasin sen edelleen rävellyksen uhan tiedostaessani.

Galaksitunnus

Koska Gamma-galaksin saisin tehtyä kahdella sapluunalla, aloitin siitä. Leikkasin tuoreella askarteluveitsen terällä yhdestä printistä planeetan irti, toisesta linnun. Turkinan nokan maalaisin käsin, en ollut niin pöhkö että olisin leikannut nokkaa varten omaa sapluunaa.

Mietiskelin, miten tämän sitten toteuttaisinkaan fiksuimmin. Aloittaisin planeetasta maalaamalla sen ensin valkoiseksi, sitten töhöttäisin päälle harmaata jonkunlaisena C:nä tai kuunsirppinä, miten kynäruiskutaitoni nyt sallisivatkaan. Jadevihreäni ei ollut Vallejo $foo Air -sarjaa joten joko sitä pitäisi ohentaa hattuvakiolla tai sitten voisin räimiä tummanharmaan tai jopa mustan pohjan ääriviivoja varten ja vaikkapa sienestää siihen jadet päälle. Ainakin mietintävaiheessa tämä tuntui hyvältä idealta.

Valkea, varjostettu planeetta

Teippasin ykköslapun sopivaan kohtaan rungossa. Sen ympärille vedin sen verran maalarinteippiä, ettei ylivuotoa pitäisi tulla ellen sitten aivastaisi maalatessani.

Töhötin kivimuurinharmaata planeettakuvion päälle siten, että se varmasti peittyi. Koetin pitää maalauskulman kohtuullisen suorana, etten ampuisi maalia reunojen alle.

Heti tämän jälkeen suhautin valkoista oikeaan yläkulmaan, todennäköisesti pienempikin pinta-ala olisi riittänyt efektiä varten.

Suojien irroittamisen jälkeen oli jännä katsoa mitä sain aikaan. Sehän näytti ihan ovelalta. Nyt kun en sotkisi kaikkea kakkoskerroksellani.

Jadehaukka planeetan yllä

Pyöritellessäni sain idean maalata haukan mustaksi saadakseni siihen ääriviivat lähdemateriaalia paremmin seuratakseni.

Sen sijaan että olisin koettanut ohentaa VGC-jadea kynäruiskuun sopivaksi päätin töpötellä sen sienellä, tällä sain myös vähän pintakuviota.

Muuten hyvä mutta oikean siiven kohdalla oli pientä läpimenoa havaittavissa.

Maalasin pikaisesti isoimman vihreän töhryn piiloon kylmänharmaalla. En ruvennut viimeisillä minuuteillani tarkistamaan siipienvälejä, ne korjaisin seuraavalla kerralla maalatessani jos muistaisin. Maalasin jadehaukalle nokan keltaokralla ja kaulan töyhtöpuuhkan rajat maalasin mustalla, printistä samalla luntaten.

Klaanitunnus

Jadehaukkojen tunnus oli kohtuullisen monipuolinen kuvatus, joten rupesin yksinkertaistamaan sitä kevyesti heti ensi metreillä. Joka ikistä kulmaa ja koristereunaa en rupeaisi ruiskimaan. Tämä ensimmäinen olisi se tummanvioletti osa, mikä oli tietysti väri jota minulla ei ollut joten pääsisin sekoittelemaan värejä, varmaankin RLM-punaista, maagista tai sähkönsinistä ja tarvittaessa mustanharmaata.

Teippasin maskini kohtuullisen vainoharhaisesti pudotusaluksen vastapuolelle ja vähän ylemmäs. Maalasin kasaansotkemallani ~50/50 sinipunaisella (RLM23; Magic Blue) joka ei kaivannut tummennusta. Ja kyllä, jätin pyrstön ja katanan kahvan alueelta paikan auki tarkoituksella, se ei ollut unohtunut.

Sehän toimi noin ihan hyvin. Maalaisin jossain välissä tuohon ulkoreunaan kapean punaisen viivan lähdemateriaalia noudattaakseni.

Jadehaukka miekkoineen

Toiseksi maalaussapluunakseni silppusin auki jadehaukan sekä katanan. Maalasin niiden pohjaksi mattamustaa.

Galaksitunnuksen tavoin töpöttelin jadehaukan jadet aluksen pintaan sienellä. Olisin voinut mennä pidemmälle pyrstösulkien kanssa, mutta tässäkin halusin pintakuvion ja yleispeittävyyden, enkä tavoitellut 100% printterilaatua mikä olisi ollut täysin utopistista.

Tein uuden maskin lähinnä vain suorien viivojen takia katanaa ja jadehaukan jalkojen paikkoja varten. Ajattelin, että nämä olisivat vähän luotettavampia kuin silmävaralla arvottu "suunnilleen noin", mikä oli paras mihin itse kykenisin.

Jätin katanan kahvan sellaiseksi kuin se oli, terän maalasin ensin gunmetalilla ja sitten maalasin erikseen vielä alaterään jäljitelmäni terää teräksellä. Nokan ja jalat raatelukynsineen maalasin keltaokralla. Kaukaa tuo näytti aika kivalta, näin läheltä ihan liian moni pikkuasia pisti silmään. Yksi niistä pikkuasioista oli tuo siiven ja sinipunaisen välissä oleva harmaa alue, joka oli jotenkin mennyt tosi vakavasti vinoon maskausvaiheessa. Sen korjaaminen ei olisi helppoa, koska jos koettaisin sotkea saman värin uudestaan, tuskin onnistuisin siinä ja sitten jälki olisi rumasti näkyvissä. Ehkä sitä sietäisi silti kokeilla.

Viimeisenä oleellisena yksityiskohtana maalasin käsivaralla punaisen linjan tuohon sinipunertavaan palikkaan. Tässä kuvassa oli kaksi kerrosta RLM23-punaista, olin aika varma siitä että kolmaskin tarvittaisiin.

Sekoitin vähän sinistä ja punaista uudelleen toisena iltana ja täytin aukkokohtia. Sitten maalasin vielä kierroksen verran punaista raitaa sitä vahvistaakseni. Nyt sai riittää.

Lakkakerros

Välitallennuksena lakkasin koko pudotusaluksen Vallejon kirkkaalla lakalla (70510 Gloss Varnish). Seuraavaksi päästäisiin öljymaalien riemastuttavaan maailmaan, ainakin pikaisen litkutuksen ajaksi, jollei sen enempää.

Pudotusaluksen pienemmät osaset

Yksityiskohtavaihe

Suurella pensselillä sutiminen oli nyt tehty, joten oli aika siirtyä huomattavasti pienempään näpertelyyn. Kivaa!

Letkujenkka

Jokaisessa jalkakäikäleessä oli kolme letkua. Kaikkien maalaaminen samalla värillä olisi ollut kovin tylsää. Samoin, jos kaikissa olisi samat värit samassa järjestyksessä. Valitsin siis useamman värin (VMA 71315 Tire Black, VMA 71028 Sand Yellow, VMA 71003 Red RLM23, VMC 70942 Light Green, VMA 71111 UK Mediterranean Blue) ja jaoin niitä eri letkuille sairaan mieleni mukaan.

Kuminharmaat

Hiekankeltaiset

RLM23-punaiset

Vaaleanvihreät

Brittien välimerensiniset

Litkutus toisi pintakuvioita näkyvämmäksi myöhemmin. Kuminharmaat erottuivat tietysti kaikkein heikoimmin, jäin vähän miettimään josko maalaisin ne sittenkin vielä jollain muulla värillä tässä välissä kun harmaata riitti jo muutenkin.

Luukkujen reunat ja moottorisuuttimet

Koska unohdin viimeksi korjata laskeutumisjalkojen suojaluukkujen reunat harmaiksi, maalasin ne nyt. Sekä ylä- että alaluukut. Ajattelin, että niiden toisiinsa osuvat reunat, tummanharmaat sisäpanssarit, eivät vastamaalatut ulkokuorenharmaat, voisivat hyötyä varoitusraidoista. Niiden maalaaminen oli noissa kulmissa varmasti vähän hassua, mutta ne olisivat kyllä oikein hyvä pikkulisä muuten niin harmaaseen malliin.

Noudatin fuusiomoottorien suuttimien maalauksessa samaa ideaa kuin äskettäin maalaamassani Starscream F-15:ssä: hiekankeltaisella. Tuota voisi vielä kuivaharjata jollain vaaleammalla joko ennen tai tumman litkutuksen jälkeen.

Jadepalat

Tietenkin tälle tuli jadevihreitä korostuksia (VGC 72026 Jade Green). Tykkitornien panssarit olivat minusta ilmiselviä osia, niiden lisäksi toiset aika helposti valitut olivat nuo yläkupolin palat. Näiden kaveriksi varmaan voisin tehdä jotain, mutta en suoraan keksinyt, mitä muka.

Inspiraatiota odotellessa maalasin kaikkiin kahteentoista laskeutumisjalkaluukkuun varoitusraidat. Niissä oli jo tummanharmaa pohja paljaan metallin ansiosta, joten maalasin vain keltaokralla raitoja. Ylempien luukkujen alareunassa ne näkyivät jopa oikeasti ja olivat helppoja maalata. Alaluukkujen yläreuna, joka siis tuli yhteen yläluukkujen alareunan kanssa ja oli syy varoitusraidalle, oli hankalassa paikassa ja maalasin vain pari keltaista palkkia per luukun reuna.

Reunakorostuksia

En vielä ruvennut vääntämään chippauksia, joten koetin jatkaa jo aiemmin kuivaharjaamalla aloittamiani vaaleampia yläreunoja tekemällä ne selvemmin ihan pensselin reunalla. Tein näitä pääasiassa ylempien laskeutumisluukkujen yläreunoihin, sekä rungon yläpuolisiin isompien palojen ylälaitoihin.

Keksin tässä välissä, että moottorisuuttimista yksi oli maalattu eri tavalla kuin kolme myöhempää. Maalasin siis ensimmäisen noudattamaan jälkimmäisiä, joista vain uloin rengas oli maalattu tummanharmaalla. Olin testannut aiemmin, kumpi tapa näytti kivemmalta, enkä ollut malttanut pysähtyä yhdenmukaistamaan niitä aiemmin.

Pudotusalus kuin marraskuinen taivas

Harmaan sävyjä

Aloitin maalausprosessin marraskuuhun sopivasti maalaamalla koko miniatyyrin kerroksella kylmänharmaata (VGA 72750 Cold Grey). Sen jälkeen rupesin töhöttämään erinäisiä paneeleja keskiharmaalla (VMA 71120 USAF Medium Grey) ja niiden jälkeen joitain paneeleja ja koko tuon yläkupolin muurinharmaalla (VGA 72749 Stonewall Grey). Koetin jättää paneelirajat rauhaan mutten nimenomaisesti vältellyt niitä.

Kuvastakin näkyi, että maalipinnan peittävyys ja pintakuviointi oli tehty tarkoituksellisen dynaamiseksi. Ehkä joku myöhempi litkutusvaihe tmv sitoisi niitä enemmän yhteen. Idea oli antaa aluksen rungolle vähän elävyyttä ja ehkä ideaa siitä että osa panssarilevyistä oli uusittu edellistaistelun jälkeen. Sitä saattaisin ilmentää myöhemmin erilaisilla vauriojäljillä kuitenkin

Kynäruiskuni kärki oli, kuten oli ollut jo vuosien ajan, isompi kuin mitä kaikkein hienojakoisinta työtä varten tarvittaisiin. En myöskään ruvennut maskaamaan mitään tätä paneelien erottamista varten.

Ylä-alakuvat:

Laskeutumisjalat kiinni ja harmaiksi

Siistin jalkojen liimapinnat vielä ennen niiden kiinniliimaamista. Overlord-C seisoi nätisti pöydällä jo kolmella jalalla.

Tukeva rakennelma, mutta koska tukijalat eivät uponneet tasan runkoon kiinni, enkä halunnut ruveta tunkkaamaan ihan niin paljon, paloja piti ruiskutella lisää.

Maalasin samalla myös laskeutumisjalkojen ylä- ja alapanssariluukut, mikä tietysti vuoti yli laskeutumisjalkojen hydraulisiin osiin. Niiden käsinmaalaus oli ohjelmassa seuraavaksi.

Paljas metalli

Kuten niin usein viime vuosina, tästä se lähti. Tummanharmaasta RLM66, laskeutumisjalkakompleksi kerrallaan.

Kaikkien kuuden jalkasetin jälkeen maalasin myös eri ritilät, tykkitornien kuulapyörylähärpäkkeet, sekä molemmat kyljen portit. Ne olivat kenties pienemmän Overlord-pudotusaluksen hävittäjähangaariluukut, mutta minä en ruvennut tukkimaan ja peittämään niitä vaan saivat olla.

Maalin kuivuttua kuivaharjasin tuoreet metallipalaset kylmänharmaalla korostusta varten.

Taistelunaarmuja ja kulumachippauksia saattaisin tehdä myöhemmin, kaiken oleellisen jälkeen. Kuvista jäivät pois moottorisuuttimien (4 kpl) tummanharmaaksi maalaamiset.

Projekti VII/25

Karttaskaalan Overlord-C

Jokin sai minut innostumaan pudotusaluksesta enemmän kuin mikään muu Mercenaries-startin kamoista, joten nyt pääsin aloittamaan sen parissa. Aiempien kuvien ottamisen jälkeen olin pessyt kaikki palat saippuavedellä, milloin myös huomasin moottorisuuttimien olevan aukinaisia.

Kasaamisen valmistelu

Laskeutumisjalkojen siivoaminen oli kohtuuripeää. Viilasin pahimmat valusaumat ylä- ja alaluukuista nelikenttäisen kynsiviilan hienoimmalla osalla. Sisäpuolen kurvista hioin myös turhat kököt mäkeen ja sitten raastoin saman viilan raaimmalla osalla liimausta varten niille rujomman pinnan.

 

Veistelin askarteluveitsellä ristikkokuviota kaikkiin asennuspintoihin, samoin liimausta varten. Kynsiviila olisi ollut pinnaltaan paras tähän mutta se ei oikein mahtunut upotukseen. Tämä oli parempi kuin ei mitään, enkä ollut huolissani koskemattoman pinnankaan liimautumisesta joten tämä oli vain "kaiken varalta"-operaatio.

Musta pohjamaalaus oli oleellinen askel

Tässä nyt ei ollut kovin paljoa selittämistä. Pohjamaalasin ensimmäisenä rungon mustaksi Vallejon mustalla pohjamaalilla. Mietin tulevaa maalausoperaatiota jo jossain määrin, mutta ennen sitä laskeutumisjalatkin piti saada maalattua ilman mieletöntä sähellystä.

Laskeutumisjalat saivat maalipintansa heti seuraavana iltana. Yksi niistä, kuten kuvasta näkyi, sai ylemmän suojalevynsä osittain harmaaksi kun testasin väriä.

Seuraavaksi marraskuisen pilvimassan hengessä: harmautta eri sävyissä.

Valmista: Projekti VI/25

Kahden klaanin väkeä

Tulipa tätäkin sitten kokeiltua, en ole jostain syystä tehnyt tällaisia massaoperaatioita aiemmin. Kahden eri maalikuvion rinnakkainen toteuttaminen ei ollut kuitenkaan mitenkään erikoisemmin aikasyöppöä tai normaalia hankalampaa. Ehkä tässä sai jopa enemmän aikaan, kun toisten kuivuessa sain mahdollisen luppoajan käytettyä toisen yksikön edistämiseen sen sijaan että olisin vain pakannut rojuni pois seuraavaa maalaussessiota odotellessa.

Hell's Horses

Tähdellinen Hell's Horses -'Mechejä toi lisää erilaista väriä outoon kokoelmaani. Kaikkia klaaneja oli kuitenkin vähintään edustettu taktisella minimimäärällä, en tosiaan nähnyt syytä tehdä vajaita porukoita ihan väkisin. Pääsyyni Helvetin Hevosten valintaan oli maalikuvion erikoisuus ja se, ettei se ollut vain harmaa, sen lisäksi että ne olivat poliittisesti Crusader-puolella.

Fire Moth

Nopein kevyestä kolmikosta oli MASC-muskeleillaan yli kahtasataa kilometriä tunnissa paahtava minimipainoinen Fire Moth. Pörriäinen oli alunperin Kummituskarhuilta lähtöisin.

Näin nopealla kaverilla aseistus oli luonnollisesti kohtuukevyt: kaksi laajennetun kantaman keskitason laseria rukoilijasirkkakäsissä sekä SRM-6 ja SRM-4 -lavetit. Isompi lavetti oli oikeassa kädessä ja toinen ohjaamon päällä.

Cougar

Kevyen porukan toinen edustaja ja painoluokassa toisessa ääripäässä oli nimestään huolimatta kaapattu joskus Jadehaukoilta. Perusversion aseistus oli kaksi isoa laseria käsissä ja LRM-10 -lavetit olkapäissä. Pidin itse PPC-paria kantavasta B-variantista huomattavasti enemmän.

Huntsman

Tähden toinen keskiraskas 'Mech oli Timanttihaiden suunnittelema hyppykykyinen 50-tonninen, jonka oikeudet päätyivät alkuvaiheessa Novakissoille. Selvästi raskaampi aseistus toi iskuvoimaa: neljä laajennetun kantaman keskitason laseria, Streak SRM-6, LRM-10 Artemis IV:llä, UAC/2, liekinheitin jota en mallintanut, sekä kaksi AP-podia jalkaväkeä vastaan.

Pack Hunter

Tähden toinen hyppykykyinen yksikkö oli Sisämaailmoihin loikanneiden Susien yhden jekun hurtta. Pack Hunterin oikeassa olkapäässä oli ER PPC, minkä lisäksi se oli ripeä jaloistaan.

Nova

Nova oli Helvetin Hevosten oma malli, tämä yksilö kävi marssimassa Jadehaukoissa toista vuosikymmentä kunnes palasi kotiin. Päävariantti oli, kuten aiemminkin on ihasteltu, rakennettu kahdentoista laajennetun kantaman keskitason laserin ympärille. Niillä alfaiskiessä sai koneensa sammutettua ripeästi. Jollei niiden tuottama lämpö vielä riittänyt, vehkeessä oli myös hyppyraketit todellisia saunahetkiä varten.

Jade Falcon

Jadehaukkojen maalaamiseen en tarvinnut tekosyitä, ehkä ennemminkin lisämotivaatiota täydentää viiden Trinäärin yksikköäni sen sijaan että saisin yksittäisiä Tähtiä kohtuuripeästi valmiiksi. Tämä kolmikko oli ainakin tässä vaiheessa kirjanpidollisesti kakkostrinäärin kolmostähdessä, mutta niiden oikeat allokaatiot säätäisin sitten joskus kun koko Rypäs olisi valmis. Jokainen Sakara oli kunniakkaasti voitettua isorlaa.

Nova Cat #232

Nimensä mukaisesti Novakissojen suunnittelema oma raskas toteemiMech oli kaapattu alkuperäisiltä omistajiltaan taisteluiden tuoksinassa. Tällä kisulla oli pitkät kynnet: toisessa kädessä oli kaksi ER PPC:tä, toisessa taas kolme laajemman kantaman isoa laseria.

Kingfisher #231

Lumikorppien toistasataa vuotta vanha 90-tonninen rynnäkkömalli perustui vielä vanhemmalle ei-nimetyn-klaanin koneelle. Ei siitä siis sen enempää, sitä PPC:llä silmään joka vanhoja muisteli. Rynnäkkökoneena aseistusta oli jo melkoisesti, vähän jännillä sijoituksilla: toinen iso pulssilaseri oli kädessä, toinen taas keskellä mahaa. Keskitason pulssilaserpari oli olkapäissä, LRM-10 -lavetti kyljessä Atlas'n tapaan ja SRM-6 -lavetti vasemmassa kädessä. SRM-käden alla oli vielä kaiken varalta yksi laajennetun kantaman pikkulaseri.

Crossbow #234

Parisataa vuotta vanha malli tämäkin, Teräskäärmeiden kehittämä aikainen toisen sukupolven OmniMech oli jännästi aseistettu pelkillä LRM-20 -laveteilla käsissä. Oli niissä sentään Artemis IV -tulenjohtojärjestelmä, mutta silti erikoinen idea klaanityyliä silmälläpitäen. Syy siihen, että aseet olivat vain käsissä oli se, että kehitystiimi sai OmniPodit toimimaan pelkästään käsissä. Samasta syystä vanhemmissa Crossbow-rungoissa ei ollut mahdollista käyttää hyppyraketteja.