Iskevän kotkan korjaukset

Kolot tukkoon

Aikaisempi minäni olisi varmaan ruvennut maalaamaan konetta näin ja viis veisannut pikku koloista ja vinouksista siellä täällä. Ikä oli tehnyt tepposensa ja kärsin kevyesti liiallisista railoista ja turhista rei'istä, joten ne tuli tukkia.

Ohjaamon kuomu

Levitin erikeepperiä ohjaamolasien liimapinnoille ja koneen vastaaville pinnoille. Aloitin kiinteästä etulasista ja vasta hetken päästä rupesin tunkemaan isompaa palaa omalle paikalleen. Käytin liimaa sen verran, että ohjaamon piti olla maalitiivis mutta kuitenkin sen verran vähän ettei sitä pursunnut kaikkialle.

Muovitäytettä railoihin

Olin ostanut joskus viime vuonna Vallejon muovikittiä (Plastic Putty) ja kokeilinkin sitä raketinheitinukkojen kainaloiden tukkimiseen mutta en näemmä ollut maininnut sitä ollenkaan. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun testasin tuota tököttiä mukamas kunnolla. Koetin olla sen määrien kanssa aika varovainen, tukin sillä pahimmin silmiäni ärsyttäneet kolot ja kaikki asennuskolot joita en tullut käyttämään.

Tässä välissä huomasin, että tukialuksen kannelle laskeutumista varten oleva koukku oli ihan väärässä paikassa, keskellä koneen mahaa. Olin kummastellut sitä ohjeen kuvaa ja tulkinnut ihan päin honkia. Onnekseni se irtosi vikapaikasta ilman sen suurempaa vääntöä ja sain sen liimattua tuonne peräpäähän ilmiselvästi oikealle paikalleen. Mikä lie päätäni viirannut edellisviikolla?

Mitenkään täydellistä kittausjälkeni ei ollut, eikä fanaattinen lentomallari varmaan sietäisi katsoa yhtään tällaista pelleilyä. Kova juttu.

Vetinen putsauskierros

Kun olin levitellyt tököttiä ympäri konetta rupesin siistimään isompia kökköjä pois märällä vanhalla pensselillä. Tämän kanssa olisi ilmiselvästi voinut toimia ripeämminkin, osa muovikitistä oli jo niin asettunut ettei se ihan heti totellut vettä. Tästä alemmasta kuvasta näkyi kuitenkin, että siipien kohdalla olin saanut aikalailla paljon siivottua.

Toisella mallin pyöräytyskierroksella löysin pari paikkaa, joihin lisätä aiemmin huomaamattajäänyttä kittiä, joten tein niin ja jätin loput siivoukset mekaanisesti hiottaviksi. Siitä en napannut enempiä kuvia, joten pohjamaalaukseen siirryttiin aikalailla tämännäköisestä tilanteesta.

Iskevän kotkan runko

Osista lentokoneeksi

Tämä oli se suurin ja näkyvin vaihe koko rakennusprosessissa. Ohjaamon liimausten kuivuessa rupesin kasaamaan moottorien ilmanottoaukkoja. Tuo sivuttaistukihässäkkäsarja toimi myös siipien ytimen kiinnityspisteinä.

En ruvennut märän liimauksen kanssa viilailemaan tai kittaamaan mitään, vaan jätin ne suosiolla paljon myöhemmäksi ja samalla myös odottamaan varmistusta siitä, mikä olisi oikeasti edes näkyvissä parin rakennusaskeleen päästä.

Joku aiemmin näkemäni video näytti miten joku maalasi ilmaröörit sisältä kiiltovalkoisella (hän teippasi mallinsa tuubit pohjasta umpeen ja täytti ne seinämaalilla, jätti hetkeksi ja valutti sitten maalit pois), kun ohje taas usutti johonkin metalliseen. Valkoisen maalin ja kirkkaan lakan sekoituksella tuo pitkä putkipari olisi ollut helpoin maalata ennen niiden sulkemista muutamalla kynäruiskun pöhäyksellä

Rakennusaskeleen 10 liimausten kuivuessa porasin ohjeenmukaiset reiät seuraaviin paloihin. Sormiorassani oli tosin vain millin terä, joten kairasin askarteluveitsellä sisäpuolelta ulospäin niitä vähän suuremmiksi.

Jatkoin koneen rungon kasaamista kiltisi ohjetta seuraten. Käsinpuristelun lisäksi käytin vanhoja pyykkipoikia ja teippiä pitämään yksiä osia tiukasti kiinni kun valmistelin seuraavia.

Nämä ilmanottoaukkojen etupalat piti ensin kasata erikseen ja sitten pujottaa paikalleen koneeseen. En tuntenut laitetta niin hyvin, että olisin tiennyt tässäkään välissä veistellä mistään paloista (joko allaolevien kulmia tai ylläolevien läpyskojen etureunoja) joten tein asiat ehkä vaikeammin kuin oli fiksua.

Tähän asti kaikki oli ollut kutakuinkin selvää ja huoletonta. Ylemmässä kuvassa, tuon ohjaamon ylätakaosan ja rungon alapuolen liitoskohdassa näkyi jotain mikä viesti minulle, että jokin aiempi askel oli mennyt murto-osamillejä vinoon mutten ollut tunnistanut sitä. Palaa asentaessa sain joko sen alareunan tai yläreunan hyvin kiinni, toiseen päähän jäi pieni rako. Valitsin vähemmän rujon vaihtoehdon ja tasasin koneen yläpuolen, joka oli paljon näkyvämpi.

Ohjaamo asentui kiltisti runkoon, jos ei välitetty tuosta kolosta. Liimauksen kuivuttua tein ohutta seepialitkua ja sekä sotkin että puhdistin näkyvät paikat. Näiden lisäksi öljypesin myös kuomupalaan myöhemmin asennettavat X-rangan osat 71 ja 73.

Moottorien suuttimet söivät ihan kelvottoman paljon aikaa, kiitos noiden pienenpienten ja lukuisien tikkujen. Ohje sanoi että kumpaankin piti kiinnittää kymmenen tankoa mutta pelkästään ohjeen kuvassa niitä oli roimasti enemmän. Aloitin liimaamalla kaksi tankoa per suutinläppä (5kpl) ja sitten lisäsin väleihin ns. ylimääräisiä ja lopputulos lähestyi ohjeen kuvaa. Välikuvassa oli ensimmäisen illan sato, seuraavassa seuraavan illan viimeistely ja tuuttien asennus koneen pyrstöön.

Näiden sivuvakaajien kanssa minulla oli aina sama ongelma: olivatko en suorassa vai eivät ja pitikö niiden olla? Molemmissa oli erilaiset asennustäpät, joten niitä ei voinut asentaa vahingossa väärin päin, mikä oli itsenikaltaiselle lentokoneumpiolle oikein hyvä varmistus.

Olin aikonut rakentaa mallin lentotilaan, mutta enpäs voinutkaan ilman isompia ja arveluttavia muutostöitä: laskutelineiden luukut oli mallinnettu auki-tilaan. Hyvin pienen pohdiskelun jälkeen menin helpommalle polulle ja seurasin ohjeita kentällä nököttävän mallin suuntaan. Renkaat jätin irti maalausta varten, sen enempää en miettinyt laskutelineiden maalausta. Näistä kuvista näkyi myös, että epätäydellisessä valaistuksessa en ollut edes huomannut niiden valusaumoja. Blah.

Nokkatelineen laskeutumislamput kutsuivat kairaamaan niitä auki mutta pienen poranterällä testaamisen perusteella en uskaltanut ruveta oikeasti avaamaan niitä. Olisivat näyttäneet paremmilta, mutta ehkä laskeutumisteline oli ehjänä parempi kuin vääntynyt tai katkennut.

Tästä kuvasta näki myös tuon railon, jonka syntymissyy oli tunteja menneisyydessä mutta tuntematon. Kaipa näitä oppisi tekemään paremmin tekemällä, mutta silti: tässä oli yksi syy siihen miksen pahemmin välittänyt vallankaan moderneista lentelyvehkeistä. Ehkä skaala oli osana, saattaisin olla iloisempi 1:32 -mittakaavassa.

Ehdin yhdellä kertaa vielä liimaamaan aiemmin litkuttamani ja siivoamani palat isompaan ohjaamolasiin. Jos olisin taas vaihteeksi ajatellut enemmän, olisin ensin maskannut lasin ja sitten vasta erikeepperöinyt muovit kiinni, mutta aloitin toisinpäin ja jätin liimaukseni kuivumaan. Samalla vauhdilla liimasin pilotin HUD-lasin paikalleen ennen kuin unohtaisin sen kokonaan. 

Tuon kiinteän etulasinpalan maskasin odottamaan tulevaisuutta. Isomman lasin maskaus odotti erikeeperin kuivumista. Ohjeissa oli tila sekä avoimelle että suljetulle ohjaamolle: erona oli se, että avoimen ohjaamon luukun ja solttujen penkkien väliin tuli tanko - suljettuun sitä ei jostain syystä tullut asentaa. Meinasin katkoa sen mitttaan ja liimata silti kiinni, ehkä se olisi kelvollinen yksityiskohta.

Maskasin seuraavana iltana loput ja liimasin tuon kepakon kiinni. Sitten rupesin koesovittamaan ja pätkimään tankoa lyhyemmäksi vain huomatakseni että tämä systeemi oli mallinnettu niin, että siitä ei sopinut olla ~milliäkään kiinni jos kuomun halusi alas. Jännä juttu, mutta nipsautin tyngän pois olkiani sen suuremmin kohauttamatta.

Kone rupesi olemaan jo aika hyvässä kasassa, pohjamaalaus odotti jo ihan nurkan takana. Sitä ennen oli tietysti siivottavaa, mutta rakennusohje oli aseistusta lukuunottamatta jo melkeinpä tässä. Pysähdyin hetkeksi nauttimaan edistyksestä. Tämä oli mitä, kuuden rakentelusession tulos ja yksi niistä meni yksinään noihin moottorien suuttimien säätötankoihin.

Rungosta puuttuivat enää pitot-putket, joten liimasin ne kiinni. Hyötykuormasta päätin asentaa vain isot siipien alle menevät pulikat ja jättää lukuisat ohjukset sekä pommit varastoon.

 

Näin rakenteluvaihe oli valmis. Kuvien aikaleimojen perusteella tähän meni kahdeksan lyhyttä iltatuokiota, yksi niistä, kuten sanottua, meni pelkästään moottorisuuttimiin. Se oli niin hassua, etten voinut olla naureskelematta sille ääneen useampaan kertaan.

Iskevän kotkan ohjaamo

Pilotin ja aseupseerin toimipisteet

Mistäs näitä muualtakaan aloitettaisiin kuin ohjaamoista? Vaikka olen kyhännyt jokusen lennokin tässä vuosien kuluessa, jotenkin se, että ensin kasataan ja maalataan yksi osa kokonaan ja sitten jatketaan loppuvehkeen parissa, oli outo. Meikäläisen taidolla ja lentokoneiden nippelinviilausinnolla kukaan ei huomaisi, vaikka rakentaisin koko rottelon yhdellä kerralla ja maalaisin sen lopuksi muutamassa pöräyksessä sisältä, ylhäältä ja alhaalta.

Silti noudatin taas ohjeita kuin kiltti mallari ja kasailin ohjaamoammeesta sen minkä vähäinen järkeni opasti kasaamaan ensimmäisessä vaiheessa, sekä pilotin ja aseupseerin ACES II -heittoistuimet erikseen.

Liimausten kuivuttua maalasin sen mitä näistä kannatti maalata. Ohjaamokaukaloiden sisävärinä käytin ensimmäistä käteenosunutta harmaata, Vallejon muurinharmaata (VGA 72749 Stonewall Grey). Eri paneelit maalasin ohjetta ja palikoiden muotoja parhaani mukaan seuraten tummanharmaalla (VMA 71056 Black Grey).

Heittoistuimet piti maalata kahdessa osassa, jotten olisi sorkkinut märkää maalia kesken kaiken. Istuinten rungot maalasin tummanharmaiksi, nuo heittoistuinkahvatiesmitkälielaukaisuvivut maalasin keltaokralla (VMA 71033 Yellow Ohcre) ja pehmusteet hiekankeltaisella (VMA 71028 Sand Yellow).

Aiempien osien kuivuessa maalasin valurangoissa killuttelevat instrumenttipaneelipalaset. Ajattelin, että näin en ainakaan heittelisi niitä ympäri pöytiä ja lattioita maalaillessani. Pohjalle sudin samaa vaaleanharmaata kuin muuallekin, niihin pariin kohtaan jotka ohjeet osoittivat, maalasin tummanharmaata. Vähän innokkaampana olisin maskannut tummat alueet turvaan ja kynäruiskuttanut, mutta tämä mittakaava ei huutanut korvaani ihan noin tarkkaa touhua.

Sitten kun maalailuni siihen ehti, kuivaharjasin mustaksi maalaamani paneelit taas vaaleanharmaalla. Tässä taas nähtiin, että kun olit putsannut siveltimen kuivaharjausta varten paperiin silmiäsi miellyttävästi, sitä piti vielä pyyhkiä reilusti kuivemmaksi koska muoviin tarttui enemmän maalia kuin talouspaperiin.

Kun pääsin jatkamaan heittoistuinten kanssa, maalasin loputkin mustat osat ja lisäsin tummanvihreät pehmusteet (VMA 71094 Green Zinc Chromate). Ja sitten kun nämä olivat taas kuivuneet, kuivaharjasin metalliosat teräksellä (VMA 71065 Steel).

Kuivaharjaillessani kävin sörkkimässä myös ohjaamoammeita, keskityin niissä lähinnä polkimiin ja kulmiin, sitten rätvelsin läpi myös ohjaamopaneelit korostaakseni mittaritaulujen reunoja. Ennen maalin kuivumista epäpaletilleni iskin vielä pilotin tähtäinhärpäkkeen projektoripalikan pinnan teräsmaaliin tulevaa varten.

Kun pääsin vihreän kanssa vauhtiin, sotkin sitä tummanharmaaseen ja maalasin kaikki isommat monitoiminäytöt sillä. Fiksumpana olisin pohjustanut nuokin mustalla ts. tummanharmaalla näyttöjen reunoja varten. Seuraavien kahden kanssa sitten.

Myönnettäköön tässä välissä, että jollen olisi innostunut jalokiviefektin maalaamisesta 'Mecheihin ja niiden ohjaamoihin, en olisi koskaan varmaan rohjennut tekemään mitään ylläolevaa ihmeellisempää näihin ns. vakavampiin malleihin. Vaan tässä oltiin ja maalasin kaikkiin MFD-kulmiin vaaleamman vihreän läntin ja vielä valkoiset animeheijastustäplät vastakkaisiin nurkkiin. Ei noitakaan kukaan ikinä näkisi näiden kuvien jälkeen, valmiista mallista.

Asennusaskel ja lisää maalia

Liimasin heittoistuimet ammeisiin, jouduin tarkistamaan ohjeesta toisenkin kerran, että kyllä vain. Ne istuivat noin korkealla - tai vaihtoehtoisesti reunat olivat noin matalalla. Survoin myös pilotin ilotikun töröttämään paikalleen kutakuinkin neutraaliin positioon. Sitten oli mittaripaneelien asennuksen aika. Levyt sopivat paikoilleen oikein nätisti, olin tyytyväinen.

Kun liimaukset olivat kuivuneet hetken, liimasin nuo ylemmät kotelot paikoilleen. Niissä oli todennäköisesti vielä jotain korjauspaikkoja jonossa, mutta parempi näin kuin liimamaalisotkun kiroaminen. Kunhan vain huomaisin paikkamaalata ne ennen kuin fiksailu olisi liian ärsyttävää. Tässä välissä käytin tilaisuuden hyväkseni ja peitin kaikki MFD:t Vallejon kirkkaalla lakalla, myöhemmin olisi todennäköisesti liian ahdasta.

Pilotin tähtäinprojektorin teräsmaali oli jo kuivunut, joten töpöttelin siihen päälle Citadelin sinistä (Drakenhof Nightshade). Sen asetuttua hetken aikaa töpötin vähän sen viereen ja ympärille vastaavanlaisesti violettia (Druchii Violet). Ei tuosta mitään iridesenttiä sateenkaarta tullut mutta pikkuefekti siihen kuitenkin muodostui ja se oli nyt jo enemmän kuin mitä olin aiemmin tehnyt. Jos joskus 90-luvun lopulla ostamani Citadelin vihreä litku olisi vielä hengissä, saattaisin käyttää sitäkin vielä tipan verran, mutta suhtauduin tähän kevyen epäilevästi.

No johan nyt, joskus 1996-1998 ostettu vihreä litku oli vielä voimissaan kohta 30-vuotiaana. Tökin vähän sitäkin tuohon projektorille.

Työtilat olivat näin melkein valmiita. Liimasin tuohon takapenkkiläisen boksihärpäkkeen päälle vielä jonkun kahvaviritelmän. Sitten jäljellä olivatkin enää kaasukahva ja pommikaverin riemukepakot (3 kpl) sekä HUD-heijastinlevy. En muuten tiennyt yhtään, mitä kaikkea se niillä teki ja arvaukseni oli "kaiken".

Ohjainasennusten ja niiden maalaamisen jälkeen arvoin rungosta oikeat paikat ohjaamoammeen liimauksille ja maalasin välistä sisätilat vaaleanharmaalla. Kekkasin myös ohjaamokuvia selaillessani, että noissa heittoistuinten vasemmissa laidoissa piti olla vihreät putkilot, tarkistin niiden mallinnuksen olemassaolon ja maalasin sitten vaaleanvihreällä (VMC 70942 Light Green) kun en ollut tajunnut niitä aiemmin.

Hyvin pikaisen ankkahaun perusteella ne olivat hätähappitankkeja. Jäin sitten miettimään näitä kuvia katsoessani, että olisikohan niistä lähtevät putket sitten syytä maalata kuminharmaalla niin olisivat oikeamman näköiset kuin kuivaharjatut metalliset. Ja kukin näitä mietteitä lukenut tiesi jo, että jos mietin ääneen niin olin jo melkein kaivanut kamppeet esiin.

Amme umpeen

Maalasin rungon sisäpuolelta laajat pinnat samalla vaaleanharmaalla kuin ohjaamoammeessakin. Tämän mallin sisäpintoihin ei oltu mallinnettu mitään paneeleja tai muita muotoja, joten en ruvennut vapaalla kädellä maalailemaan tai mallintamaan omiani.

Maalin kuivuttua porasin kylkiin reiät sormiporallani, palikoiden sisäpuolilla oli sopivissa paikoissa pienet merkinnät tuleville rei'ille. Kuivasovittelun perusteella ohjaamopala sopi oivallisesti rungonpuolikkaaseen ja liiman kanssa se asettui hyvin paikalleen. Pienen hetken päästä liimasin toisenkin rungonpuolikkaan kiinni ja puristin niitä tiukasti kiinni. Teippasin ne vielä parista kohdasta yhteen seuraavaa rakentelusessiota odotellessa.

Mietin kovasti, että ohjaamo kaipaisi kyllä öljypesua, mutta en ollut ihan varma siitä, missä välissä sen tekisin. Sen kanssa toinen pääraaputtelua aiheuttava kysymys oli, mitä tekisin pilotin tähtäinvehkeen heijastinlevyn kanssa. Liimaisinko sen erikeepperillä jo nyt kiinni, vai liimaisinko sen vasta öljylitkun ja sen putsaamisen jälkeen niin välittyisin erikoisilta kököiltä? Tämä jälkimmäinen idea kuulosti siistimmältä lopputuloksen kannalta.

Selasin ohjeita ja huomasin, että siinä vaiheessa kun ohjaamon kuomu piti asentaa, siihen liimattiin pari palaa, joista yhteenkään en ollut vielä koskenut. Maalasin ne nyt siis harmaiksi, jotta en unohtaisi tehdä sitä hyvissä ajoin. Päätin plärätessäni myös, että öljylitku tulisi kohdalle sitten kun ohjaamo oli rungossa ja sen kuivuttua liimaisin hudilevyn kiinni. Tällä ehkä välttäisin irtinapsahtamisen irto-ohjaamon kanssa.

Puolivälissä kolmeakymmentä

 

Murrosiän aallonharjalla

Vanha pieru muisteli viisitoistavuotista eli peruskoulun ysiluokkalaista itseään vauhdissa: tätä näkymää pilkattiin kavereiden kanssa niiden luona, joilla oli perheen tietokoneessa ysivitonen. Vähän niinkuin ie:llä tai edgellä ensimmäinen ja ainoa tehtävä oli ladata joku oikea selain, wintöötistä piti ihan ensimmäisenä poistua, että sai tehtyä jotain fiksua.

Jotkin asiat eivät ole muuttuneet oikeastaan ollenkaan tässä parin vuosikymmenen aikana, Windows-inhoni on ollut yksi vakioista :D Projektimutinat sisaruksensa kanssa eivät ehkä ole olleet ihan yhtä rasittavia kuin mitä itse olin tässä iässä, toivoisin ainakin että oma ulosantini olisi kehittynyt ainakin vähän tässä viidessätoista vuodessa.

Harvinaisuus nykymutinoissa: Panzerkampfwagen

Tieto-Nikkarin hyllystä puolivahingossa mukaan tarttunut Border Modelin Panzer IV Ausf. F2 oli todella mainio setti, ja kuten sitä rakentaessani kehuin, Panzerwek Designin ketjut olivat loistavat ja halusin semmoiset seuraavaankin vaunumalliini. Kunhan keksisin, mikä se sitten puolestaan olisi ja saisin sitten vielä ostettua ja aloitettua kasaamisen.

Legoja

Ostin Lego-Bumblebeen lähinnä tukeakseni Transformers-sarjan tekeleitä jatkotoiveiden kanssa, en niinkään hahmon itsensä takia. Hauska setti ja tuki lapsuusmuistojani, tämäkin oli noin tsiljardi kertaa viilemäpi kuin se kirpparilta löytämäni kamppeeton G1-Bumblebee.

Syksyinen isänpäivä toi illan verran lisärakennettavaa. Executor oli myös upea ja jopa mahtui johonkin, toisin kuin laatikossaan elelevä ja toisenlaista maailmaa odotteleva iso ISD.

Soundwave tuli tilattavaksi 1.8. ja minähän pistin sen samana aamuna heti tilaukseen. Huonomminkin olisi voinut ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivänsä aloittaa. Odottamisesta se ei tehnyt yhtään sen kivempaa. Onneksi Soundwave toimitettiin aikalailla heti työpäivän päätteeksi, joten pääsin rakentamaan samana iltana.

 

Raketinheitindioraama

Dioraamoja en ole liiemmin tehnyt. Ei minulla ollut yleisesti ajatellen materiaaleja, työkaluja tai ideoita - tiloista puhumattakaan - kasailla dioraamoja erilaisille rakennelmilleni. Ehkä nuo lennokkialustat kuten Focke-Wulffin nurtsi Kübelwageneineen, Fulcrumin kärsinyt neukkubetonikenttä ja Flankerin lentoasentoteline olivat ennemminkin vinjettejä, vaikka ero näiden kahden termin välillä olikin aika häilyvä. Tämä kyhäelmä oli ensimmäinen aikoihin, joka tuntui siltä että se oikeuttaisi ns. hienomman nimikkeen.

Kollegoiden yllyttämänä minä tuohon hommaan lähdin, mutta myönsin kyllä etten tarvinnut kovin paljoa tökkimistä aloittaakseni. Amatööriyteni kyllä näkyi siellä sun täällä, mutta pääasia oli se, että tuo oli kivaa ja olin pääsääntöisesti tosi tyytyväinen aikasyöppöön tekeleeseeni.

Mechejä

Näitä muovinappuloita sainkin sitten maalattua aika kivalla tahdilla. Viisi eri settiä, viisitoista kokonaan alusta loppuun ja viidestä uusiomaalasin vain ohjaamot, energialinssit ja hyppyraketit.

Ghost Bear

Kaksi viimeistä Sakaraa Delta-Galaksiin, Stormcrow ja Viper:

Jade Falcon

Operation:REVIVAL -Tähden uudelleenmaalaus eli Executioner, Puma, Timber Wolf, Nova, Mongrel. Piristi jotensakin ärsyttävää päivää huomattavasti.

 

Raskaampaa lisärautaa muuten vaan: Warhawk, Turkina, Ebon Jaguar.

 

 

Blood Spirit

Ryhmäkuva puuttui, asesisarhengen ilmentymästä sen käytännön vastakohdaksi päätyneen Klaanin viisikko sen tarkemmin määrittelemättömästä Alfa-Galaksin yksiköstä: Mist Lynx, Kit Fox, Stormcrow, Ice Ferret, Shadow Cat.

Jade Wolf

Kakkoslinjan Klaanitekniikan BattleMechejä lyhytikäiseen Klaaniin [ylösalaisena N-juoksuna takavasemmalta etuoikealle]: Marauder IIC, Warhammer IIC, Stone Rhino, Hunchback IIC, Supernova.

Työjono

Digikaman lisäksi jonossa oli vielä Klaanipaketista jokunen nappula ja sitten oli se huhtikuun alussa vihdoin viimein toimitettu Mercenaries-kickstarttilaatikko. BT-jonoa riitti siis minun tahdillani helposti joksikin vuodeksi. Entisiäkin on työstetty useamman vuoden ajan, joten ennakko-odotus oli se että menisi vuosia ennen kuin olisin näiden kanssa valmis.

BTTracker

Päivittelin seurantakalikkaani jatkuvalla syötöllä, tai aina kun huomasin jonkin alkuperäisen ratkaisun olevan liian kankea keskellä kaikkea muuta. Päätin kirjoittaa siitä oman lätinänsä jossain välissä, vaikkei se oikeastaan voisi edes kiinnostaa ketään muuta. Olinpahan siitä itse hyvilläni, vaikka fiksumpi ja aikaansa eri tavoin priorisoiva olisi ennemmin ja kätevämmin tehnyt jonkun superyksinkertaisen tietokantamallin ja sille kälin.

Ilmavoimaa

Vaikka en ole ollut mikään lentokoneiden fani, vallankaan minkään modernimman, olin silti enemän kuin riemuissani kun pukki toi F-15 -mallin ja sain sen jopa aloitettua ennen seuraavaa joulua! Tieteen nimessä voisi olla hauskaa hommata ne kaksi muuta F-15:ttä eri valmistajilta ihan vain vertailua varten.

Pelimaailma

Steam Deck sai vuoden aikana pyörittää koko Doom-settiä (alkuperäisen ostaneelle se päivittyi DOOM + DOOM II:ksi missä tuli mukana myös Final Doom, Master Levels, Sigil ja pari muuta) alusta loppuun; Duke Nukem 3d:n neljä episodia, joista se neljäs oli itselleni ihan uusi; vähän lisää Mechwarrior 5: Mercenariesia joka jäi jossain välissä taas jumiin todennäköisesti modieni takia joten lopetin tykkänään kun kampanjaa ei päässyt pidemmälle; palasin taas lopputalvesta Factorio v2:n pariin.

Factoriossa rupesin jostain tyhmästä syystä tahkoamaan Lazy Bastard -tavoitetta eli rakentaisin minimimäärän (max 111 entiteettiä) mitään käsin ja aivan kaiken muun assemblereilla eli rakennuskoneilla. Main busin tai materiaaliväylän (kahdeksan metallilevyille, kahdeksan kuparilevyille, kaksi teräspalkeille, yksi kivi/tiili, yksi hiili, neljä ykköstason piirisarjoille, neljä varattua linjaa tuleville tuotteille) kasaaminen ja aloittaminen oli melkoista aikasyöppöilyä kun piti säätää ja tunkata kaiken aikaa, mutta ainakin spagetti pysyi kutakuinkin kurissa, jos ei katsonut ahtaaseen paikkaan alussa tungettua sulattamoaluetta, jonka refaktorointi siistihköiksi syöttö-purkulinjoiksi vei viikon illat. 

Siinäkin kävi hauskasti niin, että kuudentoista sulattamolinjan robottikäsien sekä niiden naapurissa hyrskyttävien parikymmenen ydinsentrifugin sähkönkulutus veti kuusi höyrypannusettiäni piippuun. Niitä piti sitten laajennella huomattavasti, kunnes sain atomipannunelikon rakennettua ja siirrettyä seuraavan sähköntuottohuoleni hamaan tulevaisuuteen. Automaattitehtaan kauneus oli siinä että isommatkin palikat rakentuivat hissukseen valmiiksi, näin myös fissioreaktorit lämmönvaihtimineen ja turbiineineen.

Aika pian huomasin, että väyläni alkoi leveydestään (24 hihnaa) huolimatta ihan liian kapeana, levensin sitä neljällä lisäkaistalla (2 punaisille piirisarjoille, 1 sinisille CPU-korteille ja 1 rikille) ja koetin saada putkilinjat vielä sovitettua johonkin, jotta saisin voiteluaineen vietyä sinisten kuljettimien alitehtaaseen ja sähkömoottorilinjoille. Seuraavassa pelissä aloittaisin vielä paremmalla suunnitelmalla ja kahdeksalla lisälinjalla tämänkertaisesta heti alusta lähtien, koska jouduin leventämään materiaaliväylääni useamman kerran. Pyöreä 32 saisi kelvata jo jonkun aikaa.

Sain silti rakettitehtaani pystyyn ja laukomaan raketteja satelliitteineen rauhalliseen tahtiin, vain noin 103 palikkaa omin käsin rakentaneena. Normipeliin verrattuna ainoa ero oli se, että ihan alku vei huomattavasti enemmän aikaa, koska materiaalia piti kärrätä eestaas ja vähiä rakennusvempeleitä piti pitää kädestä kunnes kriittinen massa oli saatu pystyyn.

Cyberpunk 2077 oli pudonnut mielenkiintolistallani pohjalle, koska en suuremmin välittänyt yksi-ilmeisen Reevesin mukanaolosta isossa roolissa. Pääsin ärsytyksestäni yli näiden ~5 julkaisunjälkeisen vuoden aikana eikä Steam Deck -tuki haitannut, niin hommasin jostain kevätmyyntikuviosta äärimmäisen version DLC:eineen päivineen.

Hahmonluonti söi tietysti ensimmäisen pelisession melkein kokonaan, kuten tyypillistä oli, enkä kiirehtinyt muutenkaan uudessa maailmassa. Ykkösnäytös nomad-taustalla aloitettuna söi reilun viikon illat eli kymmenisen tuntia ja sitten vasta päästiinkin tutoriaaliosuudesta ohi oikeasti avoimeen maailmaan. Edellinen edes suunnilleen tämänhenkinen pelini oli Fallout 4 (311,5h yhteen mutta melko ahkeraan läpipeluukertaan 9 vuotta sitten), joten vertailukohtia ei ollut paljoa.

Juhannusviikkoon mennessä olin pelannut päätarinaa tasan yhden kahvilatapaamisen verran eteenpäin, sitten jäin perinteikkäästi jauhamaan sivutehtäviä sun muita peräti niin innokkaasti, että sain katu-uskottavuuden tappiin ihan vahingossa. Olin suorittanut kaikki nakit, sivukeikat ja poliisitehtävät keskustassa ja jatkoin hyvällä vauhdilla heti eteläisen kaupunginosan (Heywood) vastaavissa, mistä jatkoin vähän siten miten sattuu vielä etelämmäs (Pacifica) ja koilliseen (Westbrook) tekemään irtotehtäviä ja huristelemaan ympäri maisemia.

Heinäkuiseen kesälomaan mennessä olin tärvännyt ihan hyvän määrän aikaa tohellukseen ympäri ämpäri, enkä ollut vieläkään jatkanut pääjuonta eteenpäin. Olinkohan edes ollut lähellä sitä aitaa mihin piti mennä nojailemaan? Tuskin.

Loman lopun ja tämän 'mutinoitten syntymäpäivän välissä sain putsattua myös Westbrookin, Watsonin, Santo Domingon, Heywoodin sekä Badlandsin tyhjäksi sivutehtävistä. Kävin minä ajamassa sitä Takemuran tehtävääkin peräti yhden pykälän eteenpäin jossain välissä ja jätin äijän sitten odottelemaan parempia aikoja eli käytännössä juuri päättynyttä viikonloppua kun olin saanut melkeinpä kaiken aukinaisen ja mieleen tulleen suoritettua. Sain sitten aloitettua sekä Judyn että Panamin tehtävänalut, mihin ne sitten veivätkään.

Doom-tarinageneraattorini ja pygame-peliprojektini ovat olleet tauolla monta monituista vuotta, vaikka säädinkin tarinageneraattoriani vähäsen tuossa kuluneen vuoden aikana mutten mitenkään niin että siitä olisi mitään ihmeempää kerrottavaa. Jossain välissä pitäisi istua ja käydä satunnaisgeneroitavat tekstit läpi ja jatkaa sitten säätämään jotain kiehtovampaa.