Valmista: Projekti VI/16

Kapu oli valmis, kun maalasin hatun etuyläreunaan vielä valtakunnankotkan. Parransänkeä en loppujen lopuksi lähtenyt tuhrimaan äiän leukaperiin. Viime silauksena sudin kutakuinkin koko ukon Vallejon puolikiiltävällä satiinilakalla ja kuivumistauon jälkeen tökin sekä kiikarien linssit että jotain roiskeenomaisia alueita ylhäältä alas suuntautuen kiiltävällä lakalla. Lopputulos oli ihan mainio.

Nappasin vielä pari hassua kuvaa kapusta sukellusveneensä tornissa kiikaroimassa. Tornin laitojen korkeus onnistui yllättämään, äijästä kun ei meinannut nähdä juuri mitään.

Valmista: Projekti V/14

Tyypin XXIII U-vene

Viimeiset rakennus-, maalaamis- ja säistämismutinat käsiteltiin jo kuvien kanssa. Saksalaisten kiehtovan tuotekehityksen loppusodan ihmetuotoksista on ollut netti kaikkea väärällään, laivasto tuntuu (kai syystäkin) jääneen aika vähälle huomiolle. Siitäkin vähästä tyypin nerokas XXI sukellusvene on ollut parrasvaloissa enemmän kuin tämä tyypin XXIII rannikkosukellusvene (en väitä myöskään ymmärtäväni noiden tyyppinumerointia), joten tämä nyt on ollut aika vähäreferenssinen teos.

Tekele toteutettiin taas vaihteeksi suoraan laatikosta -periaatteella ja ilman siirtokuvia. U-numeroita en vaivautunut vääntämään tornin sivuille, ei niitä juuri näkynyt kuvissakaan. Noiden suurten valkoisten raitojen tarroittaminen taas kuulosti turhalta, joten nekin vain maalattiin, kuten aiemmin raportoin.

Lootasta puuttui osia, kuten torpedot. Sain tämän alunperinkin jo osittain kasattuna, joten valtaosa on siinä kuosissa kuin missä sen itse käsiini (ja auton takarontissa roudattavaksi) sain. Hauska tekele, joskin mielettömän 99,1cm kokonsa takia tavallista 1:35-mallia haastavampi käpälöitävä ja maalattava.

Lopetuskuvat

Kyltissä on ärsyttävästi saksaa ja englantia sekaisin

Kokovertailu

Mallin naurettava koko ei oikein ota avautuakseen kuvista, joten otin muutaman hassun kuvan verrokkien kanssa. Siltä varalta, että vaunumallit ja ukkelit eivät nekään kerro tarpeeksi, otin kauniiksi lopuksi kuvatuksen maailmahistorian parhaan sukellusvene-elokuvan askin kanssa. Kaikki oletettavasti ovat hypistelleet dvd-lootaa joskus, joten sen nyt viimeistään pitäisi valaista valaistumattomiakin.

Vaunut on tasattu paatin ääripäiden kanssa

Ohi aiheen

Nyt kun tämä rutistus on ohi ja helmikuu on sekin hyvässä vauhdissa, touhuan  pari kolme viikkoa jotain ihan muuta kuin pienoismalleja. U-veneen (hitaan) viimeistelyn rinnalla olen tärvännyt pari viikkoa pygame-projektini refaktoroinnin kanssa. Tätä kirjoittaessani se on toiminnallisuudellaan pidemmällä ja huomattavasti siistimpi kuin aiemmin.
Seuraava rakennusprojekti on toinen 1:72 A-10 -koneista. Siihen liittyen rutisen varmaankin kahden välipostauksen jälkeen, jos moinen jotakuta uteloittaa.

Sään armoilla

Säistystä

Ideani oli, että purtilo olisi kohtuullisen tuore, eikä siis kamalan ankarasti kulunut, sotkeutunut ja ruostunut. Silti suolainen merivesi olisi jättänyt jo jonkunlaiset merkit sukellusveneen pintoihin, erityisesti niihin muotoihin, joihin vesi saattaisi jäädä lillumaan vähän pidemmäksi aikaa kuin sileille pinnoille.

Ruostelitkua

Kaivoin varastostani Vallejon ruostelitkun (VMW 76506 Rust) ja töpöttelin sitä aika varovaisesti sinne tänne. Keskityin lähinnä komentotornin ja rungon yläpuolen lukuisiin koloihin. Vetäisin kolosen alareunaan litkua ja pyyhkäisin siitä kevyesti alaspäin. Väkevimmän näköiset runnut sipaisin erikseen sormellani niin, että valumajälki olisi hienovaraisempi.

Pigmenttituhruja

Ajattelin käyttää litkun ohessa myös tuoreen ruosteen väristä pigmenttiä (VP 73118 Fresh Rust). Tarkoitukseni oli tehdä aika kevyen näköistä sotkua, mutta näiden kanssa olen vielä amatöörimpi kuin maalien kanssa, joten lopputulos oli ehkä vähän riskialtis.

Paapuuri

Tyyrpuuri

Kokonaiskuva

Eipä tuo minusta kauhean huonolta näyttänyt. Eriäviäkin mielipiteitä saa tietysti esittää. Luulen kyllä, etten rupea enää liiemmin säätämään tämän mallin kanssa, vaan hyväksyn sen vähitellen valmiiksi. Sitten esiin nouseekin kammoamani kysymys: "miten kummassa lavastan hirvityksen tuon ihmisiksi lopetuskuvia varten?"

Soutelua ja tekstittämistä

Purtilo

Kumiveneen osien (3) kasaaminen ei kauaa vienyt. Tietysti näin vasta siinä vaiheessa, että reuna-alueiden maalaus oli epätäydellinen. Liimasin sitten samaan syssyyn köysilenksut paikalleen, jotta seuraavaksi tehtävä paikkamaalaus peittäisi myös mahdolliset liimatahrat.

Yliroiskittujen köysilenkkien uudelleenmaalaaminen oli tietenkin muistettava. Saksalaisen harmaan päälle sudin siis kevyehkösti aiemminkin käyttämääni maanruskeaa. Köysimäistä pintakuviota korostaakseni litkutin ne myöhemmin vielä pikaisesti mustalla.

Nimikyltti

Viime viikolla kertaalleen maalailemani tekstikyltti ei ollut vielä tarpeeksi selkeä, ainakaan lähietäisyydeltä. Uhmasin siis taas niskahartiaseutuani ja tuhrasin kirjaimia uudemman kerran, tavoitteenani saada niihin tasaisempi maalipinta.

Sukellusveneen itsensä säistäminen olisi seuraava ja viimeinen askel tässä lopusta venähtäneessä projektissani. Kevyt ruostelitkutus sinne tänne ja kaveriksi varmaan vielä tuoreen ruosteen väristä pigmenttiä. Näin ainakin mietin tässä vaiheessa, ensi viikon postaukseen mennessä olen varmaan jo saanut päätettyäkin.

Hans testaa kumivenettä

Hissukseen

Meneillään on toinen kokonainen viikko loman jälkeen, enkä ole vieläkään saanut otettua itseäni kunnolla niskasta. Siitä kertoo se, että sain tällä viikolla aikaan aika vähän mihinkään projektiin liittyen. Ehkä osasyy on työpäivärytmi, joka näiden kahden viikon ajan on toinen kuin tuottavammalla kaksiviikkoisella.

Olin jo maalannut puuosat, joten niihin en joutunut sekaantumaan tässä välissä. Ajattelin, että kun airot liimataan veneen pohjalle, niitä ei kannata maalata ihan samoilla väreillä. Joten pohjan puusäleet litkutin tahallisen epätasaisesti Citadelin Devlan Mudilla ja airot puolestaan saman puljun Badab Blackilla.

Hoksasin rss-feedejäni lukiessa, että tuo jalustan nimikyltti kaipaa ehkä jotain maalia pintaansa sekin. Kiitokset siis FSM:n foorumeille juttuineen. Kohokirjaimilla kaikki olisi ollut paljon selvempää, mutta nämä fotoetsiroippeet eivät toimi ihan samoin. Päätin siis tuhrata uppokirjaimet tuolla ylempänä jo käytetyllä Badab Black -litkulla. Ykköskierros ei luonnollisestikaan johtanut täydelliseen ja valmiiseen lopputulokseen, vaan jatkan tässä joku ehtoo vielä noiden kanssa. Broncon logoa rupean tuskin tuhraamaan, en näe sitä niin oleellisena, että haluaisin nauttia sen takia päänsärystä loppupäivää.

Kumiveen lailla luokses pompin

Lomalta palaaminen on aina yhtä penseää. Jostain syystä projekteihinkin palaaminen tuntuu usein myös hitaalta. Sain kuitenkin otettua itseäni niskasta ja rupesin työstämään tuota kumivenettä.

Viimeinen valuranka sisälsi kolmiosaisen veneen itsensä, kasan köysilenkeiksi tai vastaaviksi olettamiani kaaria, sekä neljä airoa / melaa. Pohjamaalasin kaiken pikaisesti rangoissaan kiinni ja sen kuivahdettua ruiskin veneosat sakemanniharmaalla (VMA 71052).

Seuraavaksi maalaan sisäpohjan puusäleet samalla idealla kuin paatin kansilankutkin, eli maanruskealla (VMC 873 "US Field Drab" (espanjaksi "Tierra" kuvaa paljon paremmin väriä, imo)). Samoin ajattelin maalata airotkin, puuta kun ovat ja efekti toimi jo kerran, mitä sitä turhaan kivalta näyttänyttä efektiä vaihtamaan.

Annan palasten kuivua kuitenkin kunnolla ennen kun rupean soheltamaan yhtään enempää. Mieleni ei tee pilata tekelettä enää tässä vaiheessa, voitte varmaan kuvitella.

Jalusta

Pitihän tuo paatin jalustakin saada maalattua valmiiksi. Pohjamaali oli jo räimitty aiemmin, joten värisävy oli valittava. Harmaa sopi muuhun teemaan ja tummana häkkyrä ei kaappaisi kenenkään huomiota sukellusveneeltä. Onko tuo sitten hyvä vai huono asia, jätettäköön katsojain mietittäväksi.

Pirteästä varastostani valitsin siis sakemanniharmaata (VMA 71052 German Grey) ja räimin kehikon sillä. Maalin kuivuttua erikeepperöin fotoetsilaatan sille varatulle paikalle. Tadaa! Helppoa ja hauskaa.

Narutusta

Pettävä ulkonäkö

Oletin, että kaapelien veto olisi aika helppo rysäys. Paketin naru näytti sopivan jämäkältä, joskin valkoinen väri vähän hämmensi, mutta ajattelin pitäytyä pakkauksen omissa tarvikkeissa.

Vaan olinpa taas väärässä. Turkasen naru rupesi purkautumaan kappaleiksi samantien, kun sen otti hyppysiinsä! Luulin ensin, että olin itse typerehtinyt, ja leikkasin käpälöimäni langanpään pois pienellä turvavaralla ja toivoin, ettei narua oltu budjetoitu millintarkasti. Ei, virhe ei tuntunut olevan minun, vaan itsetuhoutuminen jatkui samantien.

Perinteisistä "näin pujotetaan lanka neulansilmään"-kikoista huolimatta lanka ei mahtunut muovisen tangon reiästä läpi, joten kaiversin aukkoa suuremmaksi askarteluveitselläni poraten molemmilta puolilta. Näin toimien lanka meni ensimmäisestä tangosta läpi, joten kiroillen toistin saman vielä kahden muun tangon kanssa, langan temppuillessa aina vain enemmän. En silti tohtinut silputa enempää pois.

Pujottelua

Pinsettien ja kirosanojen voimin sain langanpään solmittua kiinni tornin alimpaan askelmaan. Koska en luottanut solmun pitävyyteen pätkääkään, turvauduin pikaliiman apuun. Sitten pyöräytin keulapäässä langan jotenkin lankkujen etupuolella sijaitsevien sylinterien ympäri, sidoin kiinni ja pikaliimasin tämänkin solmun.

Mittasin pikaisesti, miten lanka riittäisi toisen kaapelin vetämiseen. Sitä oli ihan riittävästi, joten en joutunut narumetsälle. Solmin loppunarun toisen pään tornin ylimpään askelmaan, sillä se ei olisi mitenkään mahtunut kiinni tornin huulessa olevaan rinkulaan, eikä tuota rinkulaa olisi voinut mitenkään kairata ehjänä auki niin, että näin paksu lanka olisi mahtunut siitä läpi.

Solmun varmistin taas pikaliimalla ja vetäisin lankani keulassa olevaan silmukkaan. Tämänkin solmun vahvistin pikaliimalla ja jätin jämälangan roikkumaan. Joko katkon tämän hännän kokonaan pois tai koetan tehdä näön vuoksi merihenkisiä lisäsolmuja. Tai sitten en.

Yksityiskohtien kimpussa

Pientä roipetta

Olin vallan tyytyväinen rungon maalaukseen, joten pääsin jatkamaan muiden maalauspuuhien parissa. Potkuriosan maalasin pariin kertaan, sillä vanhan kullan värinen maalini (VMC 70878) ei peittänyt yhdellä kerroksella tarpeeksi hyvin.

Kun torni oli vihdoin maalattu, muistin vihdoin, että olin jättänyt D-rangan läpinäkyvät sylinterit ikkunoineen pois tornista. Onneksi minulla oli muutamaakin erisorttista litkua (Citadelin ikivanhat (ostettu ennen vuotta 1998) Blue Glaze ja Yellow Glaze) sopivissa väreissä. Maalasin ne rangoissaan, annoin kuivua ja erikeepperöin kaikki myöhemmin paikoilleen. Heti niiden perään liimasin myös noiden lokeroiden ikkunapalat kiinni, jotten unohtaisi niitä tyystin.

Periskoopin, radiosuuntima-antennin ja snorkkelin maalasin myöskin ohjeistetusti: ylimmät osat tosin mustanharmalla (VMA 71056) sysimustan asemesta ja muut teräksellä (VMA 71065). Periskoopin "lasin" suhrasin vielä erikseen teräksiseksi. Harkitsin sen litkuttamista sinisellä, mutten nähnyt sitä oleellisena.

UZO

Muistin vihdoin myös, että olin jättänyt UZOn kiikariosan irralleen. Liimasin läpinäkyvän palikan paikalleen ja liimauksen kuivuttua maalasin senkin mustanharmaalla. Ajattelin kyllä, että kuivaharjaan tuota kalikkaa vielä oikealla mustalla, kun vaan ehdin ja muistan. Kaikki linssipäät jätin paljaiksi, toivoen että sen ehkä jopa näkisi sopivasta suunnasta katsottaessa.

Lankut

Jos olisin alunperin miettinyt, missä järjestyksessä asioita olisi nopeinta ja helpointa maalata ja kasata, olisin tehnyt tietyt asiat eri päin kuin nyt tein. Toisaalta, mistäs minä kirjoitelisin viikosta toiseen, jos kaikki menisi aina kerrasta nappiin?

Keulaosan lankkurivistöt olisi siis maalattava, ei niitä voinut jättää harmaiksi. Värisävy sitten olikin toinen asia. Pienen penkomisen jälkeen löysin vaaleahkoa ruskeaa (VMC 873 "US Field Drab"), jolla vetelin lankunpätkät ympäriinsä.

Seuraavana iltana litkutin ne jo hieman paksuhkoksi käyneellä Citadelin Devlan Mudilla. Olin miettinyt tuokion, josko käyttäisinkin mustaa, mutta se tuntui etukäteen vähän turhan synkältä vaihtoehdolta. Todennäköisesti se olisi kuitenkin toiminut ihan hyvin. Kenties.

Kuvista näkee, miten ruskea litkutus toimi. Minusta lopputulos näytti oivalliselta, tai ainakin ne näyttivät puumaisilta.

Uusiksi meni, osittain

Jepjep. Kynin maskaukset irti purtilon kyljestä innolla. Muuten hyvä, pientä paikattavaa oli havaittavissa värirajan tuntumassa, mutta ei juuri muuten. Vaan sitten katsoin tekelettä kauempaa.

Tein itse ja säästin

Parilta kohdalta vesirajaa noudattavaksi tarkoitettu rajaus näytti siltä kuin joku juoppo olisi vähän vedellyt suuria linjoja. Uusiksi meni. Avoppi kysyi, miksen tehnyt esim. pahviläpyskään tuetulla lyijykynällä rajaa ja noudattanut sitä? No eipä tullut pieneen mieleeni, en minä näitä laivoja niin harrasta.

Sukkahousuimplementaatiolla lähettäisin tämän niksipirkkaan

Askartelin murolootasta tuollaisen. Näytti toimivan suoraa viivaa vedellessä, joten maskasin uutta linjaa noudattaen. Kaikki näytti mainiolta, mutta niin ennenkin. Maalasin siis vaaleat alueet ja otin äkkipikaa välikuvat. Nuo lerpattavat laput olivat tornin valkoisia pystyruntuja suojaamassa ihan kaiken varalta.

Parempi

Uusintayrityksen lopputulos oli huomattavasti parempi. Seuraavaksi sitten yksityiskohtiin, kuten potkuriin, antenneihin, periskooppiin ja uudelleenliimausta odottavaan snorkkeliin. Tällä menolla purkki on "valmis" jo tänä vuonna!