Valmista: Projekti VI/15

Siirtokuvat

Siirtokuvien kanssa ei ilmennyt sen suurempia ongelmia, vaihteeksi. Vain kaksi kuvaa meni peruuttamattomasti rullalle: toisen sivuvakaajan vaakunahärpäke ja toinen nokkaan tarkoitetun "F-22* Raptor"-mainoskuvatuksista.

Muutaman pienemmän ihmemerkin taiteileminen noiden pommiluukkujen katveeseen oli myös hetkittäin haastavaa, mutta kyllä ne sinne päätyivät. Tällä kerralla en myöskään huomannut laittaneeni ensimmäistäkään siirtokuvaa väärin päin tai muutenkaan omituisesti, pidin niitä sen verran tarkasti silmällä.

Lyhyen kuivattelun jälkeen lakkasin ohjaamokuomua  lukuunottamatta kaiken mattalakalla ja päätin, että tämä oli nyt tässä [285]. Nyt olen huvikseni seurannut kolmen projektin aikana ajankäyttöäni edes summittaisesti, voin vähän mietiskellä. Tähän yksilöön upposi kalenterissa yksi viikko (aloitin maanantaina ja lopetin saman viikon sunnuntaina) ja tehoaikana hippasen alle viisi tuntia.

Ajankäyttömutinaa

Rakentelu oli ripeää, kun osien yhteensopivuus oli mainio, eikä juuri minkään kanssa tarvinnut taistella. Jos siis sivuutamme nuo ruipelot pommiluukut tässä asiayhteydessä. Maskailu ja maalailun valmistaminen oli taas se ehdoton aikasyöppö - ja nuo siirtokuvat, kun koetin tehdä niitä äärimmäisen tunnollisesti. Maalaamiseen taas ei uponnut erikoisesti aikaa, koska tuota tummanharmaata muotoa lukuunottamatta maalasin vain täysiä pinta-aloja ilman mitään arpomista tai tarkkuutta vaativaa.

Tietysti kaikesta olisi voinut rutistaa turhaa aikaa pois, mutta kun minulla ei ollut kiire ja touhuilin kaikessa rauhassa ilman hötkyilyä. Kuuntelin välillä tarkemmin taustalla pyörinyttä Top Gearia, QI:ta WILtYä tai vastaavaa sen sijaan, että olisin raatanut rillit huurussa ajan 100% hyötykäyttöä tavoitellen.

Loppukuvat

Tällä kertaa napsin lopetuskuvani poikkeuksellisesti kännykkäkamerallani, kun oikea laite oli matkalla halki Euroopan. Suokaa anteeksi ja koettakaa kestää, kyllä näistäkin jotain näkee.

Sotateollisuusmessujen mainostarra tjsp?

Sarjanumerokin löytyi

Fiksasin vähän noita lasin rajoja vielä

Pommit alle ja karkuun

Ilmataisteluohjuksia ja pommipari

Oleellisen maalaustyön valmistuttua jatkoin koneen rakentamista kutakuinkin ohjeen mukaan. Seuraavana ohjelmassa olivat pommit! Kun en tunnetusti ole lainkaan kärryillä näistä hilavitkuttimista, googlettelin hetken ja viisastuin ehkä hetkeksi.

Pääkuiluihin tuli siis asentaa kuusi kappaletta AIM-120 AMRAAM -ohjuksia, sivukuiluihin nakattaisiin yksi AIM-9 Sidewinder kuhunkin. Siipien alle tulisi taas kaksi GBU-32:ta (tai sitten 31, ota näistä selvää) eli tyhmiä rautapommeja, joihin on pultattu JDAM -älykilkkeet.

Koska en luottanut omiin arvauksiini edes wikipedian kanssa, maalasin demokratian turvat tasan niin kuin ohjeessa käskettiin. Ajattelin, että se olisi turvallisempaa kuin lähteä arpomaan ja ajaa täysillä metsään. AMRAAMit jätin normiharmaiksi muuten, mutta kärjet maalasin vaaleanharmaalla. Sidewinderit maalasin valkeiksi (useamman session aikana) mustilla kärjillä. Älypommit taas maalasin oliivinvihreiksi (VMA 71096 Panzer Olive Green). Kaikkien ohjusten periin maalasin mustat täplät ikään kuin esittämään rakettimoottorien suuttimia. [180]

Ohjaamofiasko

Päätin, että säästäisin aikaani ja hermojani kuomun kanssa. Lisämotivaattorina oli myös se, että mitä tahansa koettaisinkaan tehdä tuolle seepialitkulle, lopputulos ei välttämättä olisi siisti tai kelvollinen. Oikaisin siis ja maalasin lasiosat ulkopuolelta sysimustaksi (VMA 71057 Black).

Ideani oli se, että kun myöhemmin olisin lakkaamassa mallia, vetäisin myös tuon yli kirkkaan lakan. Mattalakkakierroksella jättäisin ohjaamolasin tietenkin koskematta ja lopputuloksena saattaisi olla ehkä öinen ohjaamo. Tai jotain. Sittenpähän se nähtäisiin.

Pommit kuiluihinsa

Kolmen AMRAAMin liimaaminen siististi riviin ahtaaseen pommikuiluun oli helpommin piirretty kuin tehty. Pienellä äheltämisellä ne kuitenkin istuivat paikoilleen. Sidewinderit taas sopivat LAU-141/A -heittimiinsä helposti, kun ne olivat niin näppärästi tarjolla ja yksin avoimessa tilassa. Mietin jälkikäteen, että olisin tietysti voinut hullutella ja vaihtaa nuo laukaisu-/lataustilassa olevat nakkaimet  siten, että pääkuiluissa olisi ollut yksi kummassakin ja sivukuiluissa taas olisi ollut sisäänvedetyt raiteet.

Ideana nuo vempaimet olivat aika hilpeät: luukut avautuvat alle sekunniksi ja tuo vempain nimenomaan heittää aseen ulos sen sijaan, että vempain putoaisi painovoima-avusteisesti (ja hitaasti). Äärimmäisen veikeää.

Hirveät luukut

Rakensin ensin laskutelinekuilujen luukut, ne olivat nimittäin huomattavasti helpommat ja yksinkertaisemmat. Pommikuilujen luukut taas koostuivat useista eri osista, olivat ärsyttävän muotoiset ja kokoiset, eikä niillä ollut kovinkaan paljoa tarttumapintaa: luukkujen pienet saranaväkäset piti saada tarttumaan tiukasti kiinni kapeaan reunaan. [230]

Viimeiset yksityiskohdat

Maalailin renkaat perinteikkäästi mustanharmaalla (VMA 71056 Black Grey) ja parit laskutelineiden sylinterit teräksellä (VMA 71065 Steel). Koska olin jo viimeistelyvaiheessa, maalasin myös aiemmin unohtamani moottorisuuttimet (VMC 70863 Gunmetal Grey) ja litkutin ne myöhemmin ruskealla (Citadel Washes Devlan Mud). Siipien merkkivaloiksi tuikkasin pienet täplät punaista (VGC 72010 Bloody Red) ja vihreää (VGC 72030 Goblin Green).

Ihan lopuksi tuhrasin koko mallin kirkkaalla lakalla (70510 Vallejo Gloss Varnish) vesisiirtokuvia varten. Kuten tarkkasilmäinen lukija saattoi huomata, tällä kertaa jätin koko mallin litkuttamisen tekemättä. [245]

Maalia II

Tilannekatsaus

Tarkastellaanpa nyt, mihin viimeksi jäätiin. Tuo kuomu voitaneen jättää omaan olemattomaan arvoonsa, mutta muuten maalikuvio onnistui mielestäni ihan mainiosti. Käyttämäni vaaleanharmaa on sävynsä ja kiiltonsa takia kyllä sellainen, etten pidä siitä. Siitä tulee jotenkin helposti mieleen maalaamaton muovi, eikä se ole ollenkaan hyvä asia.

Nokkakartiosta tuli oikein siisti. Sen rajat jäivät juuri niin tarkoiksi kuin pitikin ja ne noudattelivat muovissa olleita muotoja orjallisesti. Siipien eturajat näyttivät minusta myös oikein toimivalta ratkaisulta, enkä jäänyt kaipaamaan tuota takasiipiin lainkaan.

Reunojen maskiteipeistä siipiin jäi tosin katvealueita, joiden takia tuo tummanharmaa kuvio katkesi joissain kohdissa kuin veitsellä (tai maskiteipillä) leikaten. Samoin niiden takia sivuvakaajista tummat alueet jäivät puuttumaan kokonaan ja se pisti vähän omiin silmiini.

Takaisin työhön

Vedin pikaisesti suojaavat teipinpätkät nyt vaaleanharmaiden päälle ja kaikesta huolimatta myös ohjaamon kuomun takaosan suojaksi. Näin en maalaisi minkään sellaisen yli, jota en halunnut korjata myöhemmin uudelleen. Asettelin maskiteipit vielä koneen pohjapuolella pommi- ja laskutelinekuilujen ympärille.

Värien puhtautta vaaliakaseni ruiskin pikaisesti mutta varovaisesti valkoista (VMA 71001 White) kaikkiin em. lokeroihin. Näin saisin edes jonkunlaisen oikean pohjan niille siltä varalta, että en pääsisi pensselillä ihan yhtä hyvin kaikkiin nurkkiin ja koloihin.

Aloitin naamiokuviokorjausliikkeeni maalaamalla perusharmaalla harmaan ja tummanharmaan reuna-alueiden päälle pehmentääkseni niiden eroja. Heti sen jälkeen latasin kynäruiskuni uudelleen tummalla harmalla ja loin muodonrikkoja-alueet uudelleen mutta mielestäni paremmin. [175]

Jostain todella kierosta syystä minulle tuli tuosta kevyen pääkallohenkisestä kuviosta mieleeni Boba Fettin panssari: Boba Fett bust. Tämä ei ollut mitenkään tarkoituksellista, vaan ihan silkka vahinko.

Maalia I

Lasit piiloon

Aloitin ohjaamolasin käpistelyn maalaamalla ensin pokat sisäpuolelta mustanharmaalla samalla istumalla, kun maalasin käsin myös ohjaamon sisukset samalla. Kun kuomu oli kuivahtanut, peitin sen muutamalla maskiteipinpätkällä ja silvoin ylimääräiset palaset pois (tässä vaiheessa oli hyödyllistä, että mustanharmaa paistoi vähän läpi, niin leikkely oli huomattavasti helpompaa).

Pienen kuivattelun jälkeen nappasin Citadelin seepianvärisen litkun (Citadel Shade: Seraphim Sepia) käsiini ja maalasin lasin sisäpinnan sillä. Ajatuksenani oli saada ovela sävytysefekti tuohon kuomuun, ei sentään kullanvärinen niin kuin jossain on nähty, mutta vähän siihen suuntaan. Litku ei tuntunut oikein tarttuvan tai näyttävän juuri miltään, joten en sitten jäänyt säätämään sen pidempään, vaan erikeepperöin sen kiinni runkoon (jos jotain tarvitsisi hienosäätää, tiesin saavani tuon raksautettua vaivatta auki ja irti). Ennen tätä muistin sentään liimata myös pilotin tähtäinlasin omalle paikalleen kojetaulun päälle.

Perusharmaa pohjaksi

Ajattelin, että paras lähestymistapa olisi maalata koko kone ensin yhdellä värillä ja käydä sitten vasta kaiken epämääräisen kimppuun. Kynäruiskuttelin siis ala- ja yläpuolen harmaaksi (VMA 71120 USAF Medium Grey). Tämän kuivuttua otin teipit esiin ja rupesin toteuttamaan yhtä näkemääni ehkä ihan siedettävää maalikuviota. Siinä siipien reunat olivat vaaleammat, terävähköreunaiset. Samoin nokkamokkula olisi tuota vaaleaa harmaata hassulla salmiakkireunalla. Koneen yläpinnalla taas olisi epämääräisen muotoinen selvästi tummempi harmaa kuvio.

Idean lähde

Päätin ottaa taiteellisia vapauksia ja jätin takasiivet omaan arvoonsa, enkä maskannut siipien takareunojakaan koko pituudeltaan. Otin siis ennemmin "johtoreunat"-tyyppisen lähestymistavan, koska se nyt tuntui omaan silmääni kivemmalta ratkaisulta kuin koko vekottimen ympäri vedettävä hassu ääriviivanauha.

Sivuvakaajien ovelien kulmien takia niiden maskaaminen oli yllättävän haastavaa. Samoin nokan maskaaminen salmiakkikuviota noudattaen oli aikaavievää, jos kohta helppoa. Suojasin siis lähinnä koneen reunat niin, että saisin ruiskutettua vaaleanharmaan (VMA 71121 USAF Light Grey) nopeasti ja helposti sopivista kulmista. Noita sivuvakaajia maalatessani käytin lisäsuojana post-it -lappusia niin, että maalaisin vain ja ainoastaan kohteeni enkä kaikkea muutakin. Siipien alapuolille vedin koneen alapuolta yliruiskuttelulta suojaamaan vielä pitkät maskiteipinpätkät ihan kaiken varalta. [150]

Naamiokuvio

Samantien kun olin saanut vaaleanharmaat raidat maalattua, latasin kynäruiskuun tummanharmaata (VMA 71123 USAF Dark Grey) ja sohottelin jonkinlaisen epämääräisen muodon tuohon yläpintaan.

Teipeillä...

...ja ilman

Kyllä vain. Ohjaamon lasi näytti siltä, kuin pilotti olisi oksentanut sen sisään oikein raivokkaasti. Milläs ilveellä tuon tuolta kaivaa pois? Eipä juuri millään. [160]

Rakentelun hurmaa

Ohjaamosta se taas alkaa

Ilmeisesti kaikkia lentokonemallailun perinteitä kunnioittaen tämäkin projekti alkoi ohjaamosta. Heittoistuin oli häkellyttävän yksityiskohtainen, jopa sen alle oli mallinnettu jotain säilöitä tai niiden näköisiä mokkuloita. Penkki itse siis koostui noin viidestä eri palasta. Oikein kiva juttu muuten, mutta ei noitakaan ikinä näe, jos ja kun koneensa rakentaa "normaalisti".

R-varasto

Rakentelun vauhtiin päästessäni unohdin tietysti ottaa kuvia alkuvaiheista. Koettakaa kestää. Koneeseen tuli rakentaa kolme pommiluukkua, joista keskimmäinen ja isoin oli tietysti heittämällä kasassa. Nuo sivukuilut taas... No, niiden kanssa saikin säätää vähän ja niiden paikoilleen siististi saaminen ei oikein ottanut onnistuakseen. Luotan siihen, että kaiken oudon saa naamioitua jotenkuten - jos ei muuten niin liimaan luukut kiinni niin sitten salaisuuteni ovat ainakin turvassa.

Moottorien ilmanottoaukkoihin tuli (rungon sisään) todella hassun muotoiset ilmanohjaimet. Jouduin pyörittelemään niitä käsissäni aika moneen suuntaan ja monin päin, kun en ollut varma, kumpi tulikaan kummalle puolelle. Järkyt railot noista silti jäi, mutta kaipa ne myöhemmin paikalleen laitettavat katteet piilottaisivat nuo?

Laskutelinekuilutkin olivat kaksi suurta laatikkoa. Niiden sovituksen kanssa ei sentään tullut ongelmia. Vielä.

Rumpulipasmoottori

No minusta nuo moottorisuuttimet näyttivät jonkun rynnäkköhaulikon rumpulippaalta... Tiedä kanssa noista moottorien ohjaussuuttimista, miten oikein ne nyt menivät. Ohjeista ei ollut hirveästi apua mutta päätin, että ne saisivat olla dynaamisessa tilassa tai jotain muuta, millä ehkä ovelat vipotinasennot voisi tekoselittää.

Tässä vaiheessa löin, kuten ohje kehotti, rungon kasaan ja pistin teipit puristamaan puolikkaita yhteen. Liimasin vielä alanokkaan pari anturia ja jätin koneenraakileen yöksi kuivumaan. [70]

Jatkoin seuraavana iltana innokkaasti takasiivistä. Ne olivat mukavan ongelmattomat liiskata kasaan ja paikoilleen. Pommikuiluihin (kuvassa pääkuilu täynnä ja sivukuilut tyhjänä) liimasin ripustimet ilman pommejaan. Päätin, että maalaisin koneen suunnilleen tässä tilassa ja kiinnittäisin luukut, päälaskutelineiden pyörät ja nokkalaskutelineen vasta sitten.

Näin toimimalla maalaaminen olisi helpointa ja huomattavasti vähemmän virhealtista. Ainakin viime kerralla avoimien luukkujen kanssa kynäruiskuttelu oli vähän mitä oli. Kokeilemalla tämäkin selviää.

Kovin on scifistisen näköinen suutinosasto

Kun kerran olin päättänyt lähestymistapani, pohjamaalasin koneen (VSP 73610). Seuraavaksi maalaisin ohjaamon kuomuineen ja kävisin maalaamaan oikeasti. Maalikuvio tulee olemaan harmaasävyinen, koska mitenkäs muutenkaan... [110]