30.5.2011

Valmista tuli

Eipä tuossa enää paljoa ollut puljattavaksi. Litkuttelin loputkin aseet ja muutaman esineen ihan vaan vaihtelun tuomiseksi ja lisäsin ne puuttuvat arvonappulat Herr Leutnantin olkalirpakkeisiin. Hulluttelua jatkaakseni otin ja sohelsin Deutsche Afrika Korpsin tunnukset kylkiin ja yksikkömerkinnät sekä keulaan että takaoveen. Jälkimmäinen näyttää kyllä enemmänkin viisivuotiaan autopiirrustukselta, mutta en minä tähän väliin kyennyt parempaan.

Vesisiirtokuvat ovat huijausta.
Niin ja rekisterikylttejä en pultannut mukaan, olkoot ilman.

Vasemmaltapäin nähtynä

Oikea kyljys

Keula

Pyrstöpuoli

Ei se nyt ihan samalta näytä kuin askin kannessa...

Siinäpä se, kuvat ovat vähän heikot kun otin puolikiireessä nysisatasella, ehkä jossain välissä maltan ottaa poseeraavaisemmat kuvat (jos nuo kauhean vaivan takana olleet äijätkin pääsisivät oikeuksiinsa niissä) ja pusken päivitystä. Vaan nyt on mieli jo seuraavassa projektissa, mistähän ne kaikki lisäosat löytäisikään?

27.5.2011

Piskuisten aavikkoyli-ihmisten detaljointia

Jatkoin äijäparkojen kanssa puljaamista samoin tein, takit olivat vähän tylsiä sellaisenaan joten kuivasivelin niitä housujen maalaamiseen käyttämälläni Iraqi Sandilla. Liian yksisävyisenä noista tulee ihan liian tylsän näköisiä, pienikin tuontyyppinen auttaa detaljien esiintuomisessa roimasti. Vaan hittoako minä itsestäänselvyyksiä jorisemaan, asiaan!

Kun viimeksi jätin natsieni ihoalueet suklaanruskeiksi, sudin nyt niiden päälle melko vapaasti Vallejon medium skin tonea siten, että syvimmät uurteet jäivät edelleen ruskeiksi. Tämän jälkeen highlightasin korkeimmat kohdat, kuten nenät, otsat, poskipäät, leuat, korvat ja sen sellaiset pään osat sekä käsistä oleellisimmat edelleen Vallejon dark skinillä (kosmisesti dark skin on vaaleampi väri kuin medium skin tone, lienevät vaan eri väripaletista). Rupesivat näyttämään ihan ihmishahmoilta vihdoin.

Nuttujen kanssa puljasin seuraavan illan. Teemana oli vöiden, pistimien ja erinäisten koristeiden kanssa puljaaminen. Vyöt maalasin taas suklaanruskealla, vesipullojen ja parin pakin(?) hihnat tosin mustanharmaalla pienen vaihtelun takia. Erisorttiset vyönsoljet (ja tetsarin selkälenkin) sipaisin metallivärillä ja tässä jossain välissä litkutan niitä vähän, etteivät olisi ihan noin kirkkaita. Olkaläpyskät sutaisin vihreällä, jalkaväestä kun on kyse ja reunat korostin valkoisella. Päätin sitten, että tuo kiikarihemmo on vänrikki ja sohin pienet täplät noihin, mutta menivät liian keskelle kun en taas tarkistanut ennen koheltamista. Ehkä lisään toisen täplän ja ylennän jannun lutiksi niin olen taas oikeassa...


Uskaltauduin myös maalaamaan silmämunat ja iirikset äijien silmäkuoppiin. Kiitokset taannoisen synttärilahjasetin, jossa tuli parin karvan 5|0 detaljisivellin, kaikki meni oikein nappiin ilman sotkua tai kiroilua. Tästähän voisi melkein innostua.

Innostuinkin. Jatkoin sairasta yksityiskohtien lisäysyritystäni kypärien kilvillä. Toiselle ohimolle piti tulla jonkunsorttinen hopeinen natsikotka mustalla kilvellä ja toiselle ohimolle taas mustapunainen kilpi, jonka halki kulkee valkoinen raita. Ihan hyväksyttävän näköistä jälkeä tuli:

Kaiken kuivahdettua hippasen verran iskin äijille kypärät päähän ja testasin, miten ne saisi ehkä poseeraamaan sitten kun on valmista. Parin pyssykän kanssa tulee kyllä olemaan ongelmia, ehkä joudun repimään käden, pari irti vimmaisen Wookieen lailla...

25.5.2011

Palkkiristejä ja ruskeita naamoja

Edellispostauksen jälkeen jatkoin lokasuojien maalauksella. Kun molemmat puolet oli saatu sohotettua kuosiin, roimaisin ne kylkiin kiinni. Liiman kuivuttua sotkin vähän Dunkelgelbiä ja siihen kaveriksi vielä vähemmän valkoista. Lopputulos oli kevyesti mutta silti jotenkin havaittavasti haaleampi, juuri niin kuin pitikin. Asettelin vaunun parahultaiseen 45º kulmaan, jotta saisin ruiskutettua maalin kätevästi suoraan sen yläpuolelta. Eipä se kauhean hyvin näy erottuvan tuosta vehkeestä mutta ehkä efekti toimii jotenkin?

Oli miten oli, ainakaan se ei ole ihan tyystin pilalla.

Seuraavaksi iskin pensselini konekivääreihin. Maalasin ne sangen yksinkertaisesti ensin mustanharmaalla, sen päälle kuivasivelin metalliväriä ja lopuksi maalasin kädensijat ruskeaksi puuta jäljitelläkseni.

Pyssyköiden jälkeen maalasin työkalut ensin metalliosat mustanharmaalla ja sitten kahvat ruskealla. Koristeeksi kulumajälkiä metallivärillä, kovin yllättävästi. Ajovalojen ja sivupeilin maalasin kirkkaalla metallivärillä. Ainakin ajovalojen umpiioihin voisi sipaista keltaisen litkun päälle, näyttäisivät enemmän ajovaloilta. Tai vaihtoehtoisesti laihan mustan, kun valot eivät ole päällä. Hm. Ehtiihän tuota miettiä.



Kaiken maalailun ohessa siivosin myös pikkumiehiä valupurskeista ja liimailin niitä vähitellen kasaan. Myöhemmin huomasin unohtaneeni erinäisiä kohtia kun eivät viimeisellä vilkaisulla pistäneet silmään. Pääasia, että ovat yleisesti paremmassa kunnossa ja vähemmillä valureunojen jäljillä kuin jos olisin vetänyt ne suoraan kasaan...

Kappaleäijiä

Päätin sitten loppujen lopuksi, että kasaan äijät kypäriä lukuunottamatta kokoon ennen maalausta. Aikaisemmin mietin, että pitäisikö kädetkin tehdä erikseen, mutta ajattelin että se voisi näyttää vähän tyhmältä lopputuloksessa. Kohtahan sen näkee, mitä tästäkin tulee.
En ole muuten tainnut koskaan ennen pistää koko varustusta noiden mukaan, koska jostain syystä en ole tohtinut lähteä varustelukierteeseen 1/35 tai saati sitten 1/72 -skaalan ukkojen kanssa. Isomman skaalan äijät ovat tähän mennessä olleet tankkimiehistöä ja ne yhdet kesken jääneet Hummelin tykkimiehet... missähän nekin ovat? Pikkuskaalassa ukkoja onkin tullut aikanaan vastaan enemmän, mutten minä uskaltanut niillekään laittaa kaikkea romua mukaan. Krääsää kun on aikalailla, näilläkin on juomapulloa, nasselaatikkoa, pistintä ja jotain muita laukkuja. Kokeillaan nyt, miten sujuu.

Maalia ja hattujaan vailla ne enää ovat

Aika kivutta tuo tilpehööri sopi hassuissa asennoissa pönöttävien miekkosten lanteille, aseet jätin sentään tässä vaiheessa pois tieltä. Ykköskierroksella sudin univormuosat Vallejon Green Ochrella ja myöhemmin sekä ihoalueet että saappaat Vallejon Chocolate Brownilla. Toki muoviset arjalaiset yli-ihmiset saavat kalpeamman ihon pintaansa, ruskea pohja on luonnollisesti uurteita varten (käänteistä highlightausta?) ihan senkin takia että ruskea sopii ihon taustalle paremmin kuin muovinharmaa. Seuraavaksi äijien housut saavat pintaansa Iraqi Sandia, takkien kohtaloa en ole vielä päättänyt. Päätän, kun pöksyt ovat valmiit. Ihot toki teen parilla kerroksella, värisävyjä en tietenkään muista tähän hätään ulkoa. Jos olen uskalias, koetan varmaan saada suita ja silmiäkin korostettua jotenkin ennen kuin lähden univormun detaljointiin.
Ykkösvaiheen maalipinta

Koetin myös maalata vapaalla kädellä palkkiristejä rohjakkeen kylkiin. Kelpuutan pienellä siistimisellä kylkien, pyrstön ja etuosan pikkumerkit mutta tuo nokalla oleva taivaalle näkyvä rumilus on kyllä jotain niin karmeaa, ettei voi hyväksyä. Korjaukseen menee. Pienet merkit on kyllä kohtuuhelppoa maalata ilman merkkailua ja/tai maskausta, sen tiesin entuudestaan, mutta tuo... huokaus.

Aina ei voi voittaa, mutta aina voi hävitä.

18.5.2011

Viimeisiä kasausaskeleita otetaan

Renkaiden kanssa puljaamiseen meni aikalailla aikaa, kun kerran halusin saada jonkunlaisen kumireunaefektin renkaisiin. Menivät sitten paikalleen ilman sen suurempaa kiroilua ennen sitä suurta koitosta: lakuteloja. Ainakin tähän mennessä noiden lerppuvien härpättimien kanssa on tullut aina vain paha mieli ja rumaa jälkeä. Pujottelin vastakappaleen aukosta läpi ja laitoin liimautumaan yön yli. Siistin näiköiseksi se kuivui, vaikka vähän muuta pelkäsin.


Seuraavana päivänä kuivapensselöin vähän ruskeaa syvänteisiin ja sen jälkeen metalliväriä molemmin puolin ketjuja kaikenlaisiin reunoihin. Tuokion kuluttua pitikin vetää syvään henkeä ja tarttua härkää sarvista. Painoin telaketjun toisen pään vetopyörän hampaisiin kiinni, hämmentävän hyvin mahtui. Sitten sotkin liimaa vetopyörän akseliaukkoon ja painoin sen paikalleen ketjuineen päivineen samalla kun pidin toista ketjunlenkkiä taaimmaisen road wheelin takana. Ja sinnehän ne menivät ja jäivät vielä paikoilleenkin ilman mitään kiroilua tai painimista. Sama toistettiin pienen liimankuivattelutauon jälkeen toisellakin puolella ja ihan yhtä hyvällä menestyksellä.

Olen sanaton.



Mitäs sitä valittamaan kun perinteisesti hankala komponentti taipuu tahtooni niin kuin pitääkin.

Seuraavaksi kasasin lokasuojat romuineen maalaamista varten. Ihan ohjeen mukaan, ei mitään omituista tai seikkailulta kalskahtavaa kerrottavaksi:

Pistin lokarit kellumaan vapaasti valurangan päälle sopivan asennon etsimistä varten ja sitten ankkuroin ne toiselta puolelta pienellä teipinpalalla kiinni. Maalasin sitten molemmat päältä ja sivuilta Dunkelgelbillä. Hetken päästä nappasin vaan rangan reunasta kiinni ja maalasin näkyvät osat pohjapuolistakin. Teipin ja ranganpalojen varjostamien kohdalta pitää vielä käsin paikata pohjamaalin värisiksi jääneet alueet, mutta ne ovat pieniä ja harvoja, eikä niillä niin kauheasti ole väliä kun ne jäävät kaiken muun peittoon. Niin ja kai niille jonkunlaisen hiekoitusefektin voisi koettaa vetää alapinnalle ihan kaiken varalta.

Ensi kerralla ensin yllämainittu, sitten palikat kiinni vaunuun, vaalennettua maalia suoraan ylhäältä pinnoille ja sen jälkeen viimeistelymaalailut. Ihan niin kuin viimeksi suunnittelin. Lopuksi parit Wehrmachtin logot sinne tänne ja työkalut oikeaan väriinsä + säistelyt.

Niiden ukkojen kanssa voikin mennä vähän isommaksi ihmettelyksi...

10.5.2011

Maalailua ja uuden efektin testaamista

Viime postauksen jälkeen ohjelmaan on kuulunut sekä renkaiden siivoilua, palojen putsailua ja erisorttista maalailua. Ajattelin myös vaihteeksi tehdä tuon renkaiden pohjamaalauksen vähän fiksummin kuin ennen. Aiemmin roimin siis maalit pintaan niiden ollessa pääosin vielä valurangoissaan kiinni, ihan laiskuuttani. Korjasin sitten puuttuvat läiskät jälkikäteen.
Onhan se ihan nopeaa, kun roilauttaa ensin yhdeltä puolelta, tuokion päästä toiselta ja jättää rangan kyljelleen seisomaan niin kaikki kuivuvatkin siistihkösti.

Vaan nyt ajattelin tehdä jotain asiallisempaa kuin toinen käyttämäni tapa eli palat killumaan teipinpätkälle ja siinä maalaamaan. Tuossa taas on ongelmana se, että teippi voi jäädä vähän hanakammin kiinni ja jos maalia menee vähänkin enemmän niin siitäkin jää hölmön näköinen jälki, "helma" tai vastaava.

Nyt pätkin metallilangasta pieniä pätkiä ja tökin ne pystyyn X-Wing -projektista jääneeseen heksanmuotoiseen finnfoam-lättyyn. Seivästimien päihin pyöräytin sitten pienet sinitarrapallot (Virhe! Käytin jotain ikivanhaa mutta ultratahmeaksi käynyttä settiä). Parin ekan palan jälkeen sinitarrasta ei jäänyt mitään jälkeenkään mutta olisi tuonkin voinut tehdä paremmin. No joo, painoin maalaukseen menevät palikat sinitarrapalloihin ja annoin soida.

Ennen ensimmäistä maalikerrosta

 
Ensimmäinen puoli pohjamaalissa

Eka setti meni vähän ihmetellessä mutta loput vedinkin sitten sarjatyönä. Tuo sprayprimeri on ihan näppärää, kun viiden minuutin kuivattelun jälkeen voi pistää uudet palat tulille ja sitä rataa. Sain kaikki pikkukilkkeet suihkittua molemmilta puolilta reiluun puoleen tuntiin ja yliajallekin homma meni vain sen takia kun jäin koneelle lukemaan jotain BattleTech-aiheista seuraavaa projektia varten...

Sen jälkeen, sangen epäyllättävästi, vuorossa oli kaikkien Dunkelgelb-maalaus. Jostain todella omituisesta syystä tuon Vlad Tepes -mukaelmani kanssa puljaaminen ei toiminut enää tässä vaiheessa. Kepit hemppuivat holtittomasti eivätkä pysyneet paineilman alla pystyssä vaan kaatuivat ja johtivat lievää törkeämpään kielenkäyttöön. Löin siis renkaat teipinpätkille ja maalasin menemään. Ideani oli kyllä hyvä ja toimivakin, mutta toteutusta - erityisesti sen vakautta - pitää ehdottomasti parannella seuraavaa kyhäelmää varten.


Rungonpuolikkaat, ovet sun muut saivat oman tummankeltaisen pintansa parissa erässä. Tässä ei ole mitään dramaattista kerrottavaa, mitä nyt tuo paineilmapullo käy turhan kylmänä jos pitkään maalailee ja maalintulo lakkaa kuin seinään. Tai ehken vain osaa.
Joka tapauksessa ruiskumaalailu on ihan hauskaa ja näppärän oloista hommaa niin ehkä sen kompuran hankkimista sietäisi miettiä vakavamminkin. Kaikkea minä en sillä osaa tehdä (oho, mikä yllätys), joten pensselikokoelmallekin tulee aina olemaan käyttöä. Toki jossain välissä voisi olla kiva kokeilla, onnistuuko 3rd Falcon Talon Clusterin OmniMechien, AeroSpace Fightereiden ja Elementaalien maalaamisesta yhtään mitään tuollaisella työkalulla 8) Vihreä-harmaa -naamiokuvion maalaamiseen tuon luulisi soveltuvan mitä mainioimmin, mutta jadevihreiden korostusten ja vastaavien kanssa sutimalla päässee huomattavasti helpommalla ja nopeammin kun ei tarvitse maskata 95% miniatyyristä maalausta varten.




On niissä keltaista mutta valo-olosuhteet haisivat...

Maanantai-illan jännitysnäytelmä oli hölmö ideani värimodulaatioyrityksestä. Kun koko runko oli kerran maalattu yksivärisesti niin mikäs siinä on sotkea samaiseen väriin vähän jotain tummempaa (Vallejo Model Air -linjan Grey Black tässä tapauksessa) ja rungon alaosiin vähän sillä efektiä, jolla koettaisi voimistaa ko. alueen varjossaoloefektiä. Tämä mallihan on oikein mainio testikäikäle kun maastokuviota ei tule ja kun perusvärikin on hyvin simppeli, virheiden korjaaminen on naurettavan helppoa. Jos pohjan efekti toimii, tekisin kattopuolelle samanlaisen tempun, mutta lisäisin vastaavan määrän valkoista ja sohauttaisin zeniitistä auringon valon kirkkautta simuloidakseni. Katsotaan, miten käy, mutta tässä work in progress -kuvamateriaalia:


Tuollaiseen kuntoon tuo alarunko jäi illalla, lopputuloksen näkee sitten kun sen näkee:


Loput renkaista ja muusta tähän asti tarpeellisesta tilpehööristä kuivuu tuossa myös seuraavaa askelta odotellessa:

Seuraavana ohjelmassa: rungonpalojen yhteenlyönti. Rynnäkköovien kanssa pitänee olla tarkkana. Sen jälkeen alarungon hiekoittelua ja muuta säistystä ja vasta sitten telakoneiston asennus ketjuineen. Lopuksi loputkin palikat paikoilleen maalauksineen kaikkineen. Jos tekisin ohjeen mukaan, noiden ketjujen asennus olisi taas yhtä helvettiä enkä minä halua aina tehdä siitä niin kamalan penseää puuhaa. Näin väitän ja oletan pääseväni rutkasti helpommalla.

2.5.2011

Puoliteloin eteenpäin

Puijasin! Ei kaikki vapaa-aika ole mennyt portalointiin. Ei ihan kaikki ainakaan. Räpelsin Hanomagia eteenpäin ja tajusinpa eilisiltana, että olinpa keulinut vähän tuossa viime viikolla kun roiskin Dunkelgelbiä myös rungon ulkopuolelle. Pohjamaali kun olisi ihan oleellinen osa siihen alle, vai mitä?

Ensimmäisenä hyökkäsin sisätilojen kimppuun, allaolevassa kuvassa olin jo lyönyt kojelaudat osineen tuohon kiinni. Halusin vaan maalata nuo kuskin jalkatilat kunnolla alta pois, eihän niihin enää tässä vaiheessa olisi ylettänyt, saati sitten penkkien kiinnittämisen jälkeen.

Netistä ei ollut kauheasti apua autenttisten sisätilojen kanssa, muita malleja kyllä löytyi. Päätin siis, että ruskeat persalustat ovat ihan hyvät, roimin siis ensin Tamiyan flat brownin pintaan ja myöhemmin Vallejon chocolate brownilla pientä efektiä sinne tänne. Hyvin pientä, koska sävyillä on aika matala kontrastiero ainakin minun silmiini.


Maalien kuivuttua ajattelin kokeilla miesmeikkiä eli taannoin ostamiani Tamiyan säistyspulvereita tai miksi noita pitäisikään suomeksi kutsua. Pigmenttihässäköitä.

Ihan meikkipurkilta se näyttää töpöttimineen kaikkineen.


Vähän kurainen lopputulos siitä jäi, ei ihan niin libyanaavikkomainen kuin olin kuvitellut. Vaan eka yrityshän tämä oli. Pahinta sotkua voi vielä siistiä mutta ehkä seuraavalla kerralla muistan taas mainiotakin mainiomman ohjenuoran "less is more". No joo, kyllä se jossain kohdissa näytti ihan kivalta, penkit vaan näyttävät siltä kuin niillä olisi hyppinyt lauma sateesta tulleita esikoululaisia, ei eliittiaavikkosotureita. Blah.

Kauhean sotkemisen lisäksi silppusin palaset irti rangoista ja siivosin valusaumat etupyöristä, vetopyöristä ja ajopyöristä (jos väänsin road wheelit väärin, valittakaa). Jostain syystä tässä kärryssä ei ole idler wheelejä perässä lainkaan. Ehkä saan nuo lisäkiekot siivottua tässä parin päivän sisään - tässä näyttäisi olevan vähän Tiikerimäinen limittäisasettelu renkaiden kohdalla: on keskellä kulkevat tuplarenkaat ja niiden lisäksi erikseen ulko- ja sisäpyörät.
Noiden siistiin maalaamiseen on idea, saas nähdä, saanko visualisoimani viritelmän tuotua reaalimaailmaan. Yleensä en. Jatkoin tänään pykäämällä tuon ohjainviritelmän nokan alle poikittaislehtijousineen kaikkineen. Jääkööt renkaat tylsästi osoittamaan suoraan eteenpäin, en usko että jäivät tarpeeksi höllälle ja vähäliimaisiksi, että saisin suunnan asetettua miksikään muuksi kuin 0º. Ei se mitään, en ollut meinannutkaan mitään dioraamaa.

Pyrstön puolelle tuli vielä jotain roippeita, vetokoukkua varten joku käikäle ja parit ehhehee-tulpat vielä kaveriksi. Kai niillekin joku selitys on :P

Seuraavaksi ohjelmassa lienee oppujen renkaiden irroittelu + siistiminen sekä sen jälkeen niiden että alarungon osien pohjamaalaus ja Dunkelgelbaaminen. Samaan syssyyn voisin käydä myös takaovien ja kk-telineiden kimppuun. Eikä ohjeessa taida enää montaa askelta noiden lisäksi enää ollakaan.
Kyllä tähän vielä muutama viikko menee helposti, vaikka loppu näyttäisi miten häämöttävän juuri nyt.


Olen oppinut.



Vähäsen.






Ehkä.