Kolmisakarainen heksapohjasto

Yksinkertainen mutapohja

Sen suuremmitta suunnitelmitta, vallankin kun Vallejon Still Water -litku oli taas kuivunut pulloonsa vuosia koskematta olleena, pohjustin heksalaatat vain ruskealla mudalla (Vallejo DFX 26811 Brown Mud).

Mutakaman kuivuttua kuivaharjasin sekä muta-alueen että OmniMechien jalkoja likaisella ruskealla. Sen jälkeen maalasin jokusen pienen ja pyöreähkön paakun kustakin kylmänharmaalla teeskentelemään kiviä ja tuomaan vähän kevyttä vaihtelua. Sama idea tässä oli kuin raketinheitindioraamassakin.

Heksareunat ja valmista

Laattojen etureunan olin maalannut jo aiemmin jadevihreäksi, nyt maalasin siihen tummanharmaat poikkiraidat. Samalla maalatessani maalasin myös loput viisi laitaa, ihan samalla tavalla kuin viimeisten parin vuoden aikana.

 

Viimeiset puhelinkuvat

Olin räpsinyt näitä kolmikkokuvia vähän jokaisesta väliaskeleesta, joten tässä vielä viimeiset eestäjatakaa-otokset ikääntyvästä puhelimesta ja askartelualustan päältä. Pistin BTTSs:ni laskemaan miten monta mitäkin eri konetta minulla oikein oli, näistä luvut olivat: Ebon Jaguar 2kpl; Turkina 2kpl; Warhawk 3kpl; eli ei niitä nyt niin montaa ollut. Tietysti Ebon Jaguarien määrä oli ehkä turhan korkea mutta tätä tämä nyt välillä oli, en ottanut kaanonia ihan niin vakavasti.

Rakettimaastopohja

Dioraamaidea

Niin mitä ihmettä minä tuon viisiukkoisen heittimen kanssa oikein tekisin? Ei noita nyt ihan noinkaan voinut pitää ja jättää irralleen. Mietin vähän, josko koettaisin arpoa styreenilevyistä jonkunlaisen karttatopografiajäljitelmän, mutta se nyt tuntui aika riskialttiilta pohjan kulmien suoruuden kannalta.

Muistelisin että minulla oli vielä jonkunlainen kalikka finnfoamia jäljellä vuodelta 2011 kun kyhäsin Keisarillisen Incom T-65 -prototyypin asteroidilevyn. Jämäpala, jos se oli vielä tallessa, olisi tyhmän muotoinen mutta sen kanssa voisi työskennellä.

Pohjalevy

No olihan se tallessa ja vähän isompi kuin mitä tarvitsin. Pudotin ukkelit jotenkin asemiin ja merkkasin viivottimen ja lyijykynän avulla reunat leikeltäviksi.

Mitään XPS:n leikkelyyn erityisesti soveltuvaa minulla ei ollut, enkä ruvennut sahaamaankaan, joten nirhesin laidat askarteluveitsellä. Lopputulos ei ollut turhan kaunis.

Asetelma

Aloitin tekeleeni lukkoonlyönnin arpomalla ensimmäisenä pyörittelemällä A-raamin kulman semmoiseksi kuin halusin. Ylemmästä kuvasta poiketen päätin sen olevan kierrettynä noin 90° vasemmalle. Piirsin lyijykynällä etujalan vaatiman tilan ja levitin aukkoa nitkuttamalla viivottimen päätä siinä. Sitten iskin etujalan uraansa ja merkkasin takajalan samalla tavalla, toistin myös viivotinnitkutuksen. Laukaisin istui hyvin paikalleen, yksi kriisi oli jo vältetty.

 

Maastonmuokkausta aloitin viiltelemällä lavetin takakulmilta laatan reunoja loivemmiksi. Mielikuvitusköyhänä sain aikaan melkolailla ympyrän kaaren, mitä koetin epämääräistää leikkelemällä säteittäisen uran yhteen kohtaan.

Testasin myös tilankäyttöä pistämällä ukot paikoilleen raketteineen päivineen. Piirsin loivennettua reunaa vastaavalle kulmalle jonkunlaisen mäennyppyläkaaren, joka tietysti oli aikalailla kaarenmuotoinen sekin. Tässä välissä mietin hetken, haluaisinko sittenkin tehdä tästä jonkunlaisen tien tai peräti mukulakivitorin. Vallankaan puoliurbaani tila ei kuitenkaan sopinut mielikuvalleni vuodesta 1941, joten maaseudulla saivat riekkua.

Vähän turhana askeleena merkkasin palikoiden paikat ja yhtään sen enempää ajattelematta samalla tavalla kuin mitä aikanaan Doom-karttoja suunnitellessamme. Nämäkään eivät tietenkään jääneet näkyviin pidemmäksi aikaa, kunhan testailin.

Peitin mäkikulmani erikeepperillä ja asettelin irtopalaseni täyttämään suunnilleen koko alueen.

Minulla oli tuossa hetken aikaa myös kivenpala, jolla olin painellut vähän kuhmuja ympäri levyä. Jollei projektiassistenteilla olisi tapana yrittää säästää hienoja kiviä pienelle armeijalle, olisin varmaan tehnyt alumiinifoliosta palleron ja käyttänyt sitä pintateksturointiin.

Pinnan alustus

Liiman kuivuessa käytin kaiken lopun Mr White -kitistäni ja levittelin sitä ensin laatan ulkolaidoille ja sitten myös yläpinnoille. Jätin liimaiset kohdat odottamaan seuraavaa päivää ja käsittelyä Tamiya Putty (Basic Type) -tökötillä.

Suunnitelmani oli peittää finnfoam-levy kitillä niin ettei tarvitsisi panikoida jos käyttäisin öljymaaleja maaston säistämiseen. Abteilungin kura ja teollinen maa nimittäin tuntuivat sopivilta tähän teemaan.

Viimeisen nurkan kittaaminen oli oma operaationsa, levittelin ylimääräisiä purskeita paikkoihin jotka näyttivät siltä että ne kaipaisivat lisää peittoa tai vähemmän teräviä kulmia. Tietysti voisin vielä levitellä maastopinnan vedellä ohennetulla erikeepperillä ja ripotella jonkin määrän ballastia rikkomaan turhan tasaista pintaa.

Kahden kitin välitulos oli aika erikoinen, mutta päätin etten jää jumittamaan nyt siihen, vaan pohjamaalaisin koko palikan ja päättäisin seuraavan askeleeni sen perusteella. Jotenkin tästä tuli semmoinen olo, että tuijottaminen ei auttaisi vaan päinvastoin.

Tietenkin minä sovittelin kalikoita käikäleelle, sillä oletuksella että siitä saisi jonkinmuotoista inspiraatiota tai suuntalinjamielikuvaa. Ainakin se näytti näin jo paljon paremmalta kuin muutamaa päivää aiemmin.

Mietiskelin tässä noiden roippeiden kanssa, että pintansa takia tuo säätäjäjannun, herra X:n, allaoleva voisi olla oikein kunnon ällöttävää mutaliejua. Muilla voisi olla vähän hiekkaisempaa pohjaa. Ehkä sitä Vallejon lumiefektiäkin voisi vielä käyttää, jollei se tosiaan ollut kuivunut purkkiinsa.

Sivulevyt ja pintateksturointi

Onnistuin ärsyyntymään noista finnfoam-palan reunoista ja päätin sittenkin tuhrata aikaa reunalevyjen liittämiseen. Leikkasin ohuimmasta styreenilevystäni sopivanmittaiset palat, vain yksi jäi aavistuksen liian lyhyeksi. Erikeepperöin ne laatan kylkiin kiinni.

Suora muovi ja ei-niin-suora reuna vaativat täyttämistä. Laiskana ratkaisuna teippasin Tamiyan maskiteipillä reunat kiinni ja käytin useamman päivän noiden erikeepperillä täyttämiseen. Parin ensimmäisen liimaoperaation jälkeen uskalsin luottaa jämeryyteen ja leikkelin reunalevyjen yläreunat seuraamaan maastonmuotoja. Tämän linjanvedon perusteella jatkoin liimakittausta rajoihin asti.

Ihan lopuksi sotkin liimaa ympäri kenttää ja peitin sen ballastilla tuomaan vähän pintatekstuuria. En peittänyt koko pinta-alaa tuolla, koska olin käyttämässä säistysmutaa joissain kohdissa enemmän. Myöhemmin näkisimme, oliko ideani hyvä vai surkea.

Kun olin vihdoin tyytyväinen, tai ainakin tarpeeksi tyytyväinen, riivin teipit irti ja liimasin kulmiin pätkät L-profiilia peittämään rikoksiani. Onneksi minulla oli kahta erikokoista, koska se pienempi profiili, jonka luulin olevan paras tähän olikin vähän turhan lyhyttä.

 

Oli se parempi näin. Sitten pääsin taas maalaamaan.

Uusintamaalaus

Posotin sekä paljaat sivulevyt että kaikki ballastilla peitetyt pinnat ihan huolella Vallejon mustalla pohjamaalilla. Maastoa vähän vaalentaakseni töräytin maapinnalle vähän mustalla taitettua hiekankeltaista (VMA 71028 Sand Yellow).

 

Jostain syystä en halunnut jättää reunoja sysimustiksi. Ajattelin kai sen olevan liian synkkä, vaikka se erottaisi raamit sisällöstä aika tehokkaasti. Maalasin ulkoreunat mustanharmaiksi (VMA 71056 Black Grey).

Kuivaharjasin ballast-teksturoituja pintoja ja erinäisiä maastonkulmia kynäruiskuttamaani väriä pari astettava vaaleammalla sekoituksella. Ero ei ollut kovin erikoinen, mutta en hakenutkaan mitään dramaattista. Pikasovitus onnistui näyttämään vähän siltä kuin jannut olisivat jollain laavakentällä mutta ehkä muta ja lumi auttaisivat vähän.

Panzer IV pintatekstuuri

Yövuorosedän jekkuja testaamassa

Jonkun kerran mainitun työslackin miniatyyrienmaalauskanavalla kollega kyseli T-34:ni tornista, olinko tehnyt sen pintatekstuurin yövuorometodilla ja kehui tehneensä joillekin omille WH40k-nappuloilleen betonilattiaa sillä, ja että metodi oli sangen helppo.

Rohkaistuin kokeilemaan kahta eri tapaa tehdä terästekstuuria.

 

Metodi 1: nesteliimaa ja tönkkö pensseli

Koska kaikki uudet kikat pitäisi testata jossain näkymättömissä tai helposti piilotettavissa paikoissa, aloitin tornin vasemmasta etukulmasta. Minulla oli yksi surkeakuntoinen ja kauan käyttämättäollut,  aika jäykkäkarvainen sivellin, jonka olin heittämässä pois mutta joka sai suorittaa viimeisen palveluksensa.

Levitin pensselilläni liimaa yhdelle panssaripinnalle kuin maalia ja jätin sen hetkeksi vaikuttamaan. Sitten tökin pensselillä muovin pintaa kohtuullisen mielivaltaisesti. Liiman pehmentämä muovipinta otti iskuista sen verran osumaa, että sen pinta vääristyi kevyesti. Kun efekti näytti toimivalta, jatkoin tätä ympäri tornin pystyseiniä ja tykin kilpeä.

Tornista siirryin täynnä työkaluja olevaan runkoon ja tein siinä mitä tila antoi myöten. Tässä ensimmäisessä kuvassa oli liimapinta muovia pehmentämässä. Toisessa kuvassa oli tökkimisen jälkiä vertailua varten. Kävin myös panssariammeen kyljet läpi, vaikkei niitä tulisi pahemmin näkemään valmiista mallista.

Kävin innokkaasti myös etu- ja takapanssarit läpi. Vaakatasoisia (tai vaakatasoisehkoja) pintoja en käsitellyt.

Tässä viimeisessä kuvassa ruskea sävy tuli ikivanhan pensselin epäpuhtauksista, joka rupesi ilmenemään vasta lopussa.  Kuvittelin, että seuraavana päivänä, kuivuttuaan, mallini olisi ollut taas mattapintainen mutta väärin. Liimakäsitellyt alueet jäivät kiiltäviksi, mikä oli vähän hämmentävää, mutta ei vaikuttanut lopputulokseen.

Metodi 2: nesteliimalla ohennettu kitti

Vaunun käsittelyn olisi voinut jättää tuohon ja olisin ollut tyytyväinen, mutta prototyyppaillessani halusin kokeilla seuraavaakin vaihetta. Minulla ei tosin ollut Kovac'n suosittelemaa Tamiyan kittiä vaan Mr Hobbyn Mr White Putty -kittiä, josta en ikinä ole pitänyt turhan paljon kun se rupesi kuivumaan sillä millisekunnilla kun se oli kosketuksissa ilman kanssa ja se kuivui todella nopeasti. Luotin vähän siihen, että ohentamalla se ei kuivuisi ihan niin törkeän nopeasti.

Plöräytin metalliselle purkinkannelleni kittiä ja sotkin siihen pensselillä nesteliimaa. Koska kitti oli niin äkäistä asettumaan, käytin enemmän liimaa, jotta saisin sen jotenkin maalimaiseen ja pensselillä levitettävään paksuuteen/ohuuteen.

Liimakittiefekti kuivuneena

Liimakittiefekti hiomisen jälkeen

Keulassa varoin menemästä yli, joten lopputulos oli varovaisempi kuin mitä kokeneempana olisin saattanut koettaa. Vähän innokkaampana olisin saattanut käydä myös radistin konekiväärin suojakilven ja kuskin periskooppisuojan vähän painokkaammin, mutta ajattelin että ykkösyrityksen kanssa oli parempi olla liioittelematta.

Oikealla puolella varoin antennisysteemiä ja luotin siihen, että ykkösvaiheen pintakuviointi toimi itsessään eikä erottunut tästä niin vakavasti.

Vasemmalla kyljellä oli myös melkoinen kasa roinaa varottavana, joten keskityin niihin paikkoihin mihin oli turvallista tökkiä liimakittitököttiä.

Näistä muista kuvista ei mitenkään ilmennyt, että pienen kuivattelun jälkeen hioin kaikkia pintateksturoimiani pintoja hienolla hiomakalikalla poistaakseni isoimmat kököt. Tällaisenaan tuo näytti aika oudolta, mutta olin luottavainen maalauksen voimaan.

Vakiokonfiguraatio A:n perässä

Lähtötilanne

Nappulassa oli siis kaksi ERMLaseria vasemmassa kädessä, yksi samanlainen otsassa ja oikeana kätenä ei paljon muuta ollutkaan kuin yksi ERLLas (*). Oikeassa torsonpuolikkaassa oli myös SSRM-6 -lavetti. Mikään näistä ei jäisi paikalleen.

Virallisten lappujen mukaan vasempaan käteen ei jäisi kuin käsi itse. Oikeaan käteen pitäisi tulla kaksi erikokoista lasertykkiä. Päästä, tuosta ohjaamon yläpuolelta, pitäisi typistää putkesta toista milliä pois. Hartiapuolelta SSRM-lavetin ja ei minkään korvaaminen LRM-15 -laveteilla ei muuten olisi ongelma mutta kun nuo olivat niin pieniä pinta-alaltaan, ettei niihin minun käsiporallani kairata tuohon samaan tilaan viittätoista tasavälistä reikää vaikka mikä olisi. Tässä voitaisiin huijata ja liimata päälle suojapanssari, vähän niinkuin Catapulteissa.

Hyppyraketteja oli sentään sama (7 heksan loikkia varten), joten ihan kamalan rujoa tästä ei pitäisi meikäläisenkään luusahaoperoinnilla tulla.

Töihin siis

Asentoa parantaakseni väänsin oikeaa kättä ylöspäin niin että tuo näyttäisi tähtäävänkin johonkin eikä vain poseeraavan viileästi. Sitten napsin pään laserista kärjen pois ja viilasin sotkuja vähemmälle. Pahimmat röpöt lähtisivät tai ainakin pehmenisivät pienellä tipalla nesteliimaa.

Leikatessani vasemman käden tuplalasereita jäljelle jäi tietysti aika vähän kättä, joten raapustelin kädenjämään jotain paneelirajatyyppistä. Leikkurien napsauksen voimasta koko käsi oli löysällä, joten nyppäisin sen irti helpompaa käpistelyä varten.

Oikeasta kädestä katkoin röörin raa'asti poikki. En ruvennut poistamaan väkivalloin aivan kaikkea muutakin siihen liittyvää, kuten tuota alapuolella olevaa säiliötä, koska sitten jäljellä olisi jotain ihan hyödytöntä.

Olin kaivellut satalaatikoistani erinäisiä palasia joita mietin voivani käyttää laserputkien materiaalina. Skaala oli hankala, eivätkä nuo mielestäni mielettömän pienet palaset (kuten joku 1:72 Apachen tjsp siipipodi, tai saman skaalan Werfer-Granate 21) sitten olleetkaan niin pieniä vaan ennemminkin valtavia. Päädyin liimaamaan pikkulaseriksi jonkun Panzerin sammuttimen ja MPLas-putkeksi pätkäisin topsipuikon vartta. Miten noihin saisi linssiefektit maalattua? Huonosti, veikkasin minä.

LRM-lavettien suojaluukkujen kiinnitystä varten olin viilannut Gremongrelin hartioita ja leikkelin puolimillisestä styreenilapusta naurettavan pieniä suorakaiteita kunnes sain mielestäni sopivat, samoista silpuista liimasin levyjen etureunoihin pienet kielekkeet. Ne saattoivat vielä kaivata vähän säätöä, mutta yleisesti suojaluukut kelpasivat minulle tällaisinaan.

Alkuperäiset ohjuslavettien kokoarvioni olivat olleet pari milliä turhan suuret suuntaansa, joten minulla oli vielä jokunen niitä kokoonkatkoessa jäänyt pala jäljellä. Päätin käyttää niitä erimallisina palasina lisäämään kaltoinkohdeltuun vasempaan kyynärvarteen vähän lisää kolmiuloitteisuutta.

Näitä älyttömän pieniä paloja liimatessa Adam Savagen vinkki oli painonsa arvoinen suklaata: askarteluveitsen terällä ne oli helppoa ja hauskaa nostaa leikkuualustalta ja tökätä paikalleen.

(*) Tietysti unohdin aiemmin, että oikeassa kädessä oli myös ERSLas, jota en nipsaissut irti kun olin ajatusmaailmassani varmaan jumissa UrbanMechin oikean käden AC/10:n tähtäinlaseriin. Fiksummat olivat varmaan jo huomanneet ajatushäiriöni heti alussa.

Virhe kuitenkin korjattiin ja nyt lasertöhöttimiä tai senkaltaisia vempeleitä oli oikea määrä. Se, näyttivätkö ne edes etäisesti uskottavilta olikin sitten eri asia. Käytin Vallejon vesitekstuuria (VWE:WT 26235 Still Water) linssejä varten.