Jagdpanzerointia 18 A ja B

Kahdeksastoista sessio kahdessa näytöksessä

Naamiokuvioinnin jälkeen mietin hetken, mitä tekisin seuraavaksi. Mielessäni vaihtoehdot olivat a) öljyväritesti ja b) metalliosien valmistelu.

Koin, että jos maalaisin metalliosien pohjavärin tässä välissä, minulla olisi öljylitkuja sun muita varten parempi pohja. Toisinsanoen, luotin silmiini tasan sen verran vallankin tuolla romuntäyteisellä moottorikannella, että säistys olisi huomattavasti helpompaa jos pioneerivälineet sun muut erottuisivat suoraan.

Helppo valinta siis, siirryimme vuokaaviossamme salmiakista linjalle b. Käytin kaikkiin metallisiin osiin tässä välissä samaa sakemanniharmaata (VMA 71052 German Grey), en ruvennut maskaamaan ja kynäruiskuttamaan edes telaketjuja, vaan sudin niitä yhdellä pienimmistä siveltimistäni. Siveltimen iän kanssa eteen tuli ongelma, joka häiritsi vasta nyt kun maalasin lapion terää: siveltimen kärki ei enää ollut yksi pieni piste vaan ketale oli vuosien käytön aikana haarautunut kahteen osaan kuin tervehtivän Spockin käsi. Valtaosa metalliosista onnistui sillä hyvin, vain ahtaimmat kohdat kuten työkalujen reunojen maalaaminen siten ettei vaunun panssaripinta saisi maalia pintaansa. Lopetin siis kesken aiemmin, etten pilaisi mitään.

Jatko-osa

Paljonhan minulla ei jäänyt kesken. Olin tilannut kolme uutta (eri kokoista mutta pientä) sivellintä tarkkuushommiin ja yleensäkin kun olemassaolevat sudit olivat jo olleet käytössä erinäisiä vuosia. Maalasin loputkin metalliosat teräväkärkisellä pensselillä. Näitä maalaillessani huomasin pari kampetta, jotka olin aiemmin onnistunut missaamaan: kampi tuossa oikean hengitysaukon päällä ja rautakanki vasemmassa laidassa tunkin alla. Tämä oikeastaan todisti sen, että valitsin oikean prosessihaaran.

Puuosiin ja leikkurien paperilla käärittyihin kahvoihin en ollut kajoamassa vielä, niihin minulla oli idea ja maaleja, mutta ne saisivat odottaa jokusen hetken. Putkirassin kahvat olivat nekin puiset, metalliliitokset pronssia mutta tuo mökkylä oli vielä pieni mysteeri: oliko tuo erikoisesti mallinnettu harjasosa vaiko sen suojapurtilo joka saisi jäädäkin naamiokuvioiduksi?

Sotkin tunkkiakin kevyesti, sen ei ollut tarkoitus esittää pitkään kaltoinkohdeltua kalikkaa jonka Dunkelgelb-maali olisi lähinnä harhainen muisto. Tässä välissä näytti toimivalta. 

Periskoopit

Vaunussa piti olla neljä periskooppia: kolme tuommoista kiinteissä paikoissa olevaa perinteikästä kulmikasta perusprismaa ja sitten tuo pyöreämpi ja suojalevytön liukulevyssä. Valurangoista ei löytynyt tarpeeksi montaa prismapalaa, joten yksi niistä puuttui kokonaan.

Maalasin ne kaikki samalla saksalaisharmaalla kuin kaikki muutkin metalliosat tähän mennessä. Sitten sotkin maaliin vähän mustaa ja maalasin lasiosat rahtusen verran tummemmiksi. Tällä tummemmalla maalilla maalasin myös vasemman takareunan sammutetun saattueajovalon.

Sitten sotkin harmaaseen sotkuuni vaaleampaa harmaata (VGA 72749 Stonewall Grey) ja maalasin sillä kaikkien periskooppien alareunat jäljittelemään heijastusta. Efekti oli aika hienoinen, mutta ehkä se toimi

Ehkä tämän vaiheen olisi voinut jättää myöhemmäksikin, sotkun pelossa, mutta tein sen nyt kun minulla oli sopivat maalit käsillä. Minun pitäisi vielä muistaa käyttää periskooppien laseihin ja saattuevaloon kirkasta lakkaa, lasipintaa jäljittelemään. Tällä työtahdilla siihenkin menisi vielä viikkoja kalenteriaikaa.

Sinä samana iltana kun maalasin nämä, rupesin miettimään nukkumaan mennessäni, pitäisikö kansallisuustunnukset maalata runkoon ennen säistystä. Ja kaipa ne pitäisi, jotta merkinnät, mitä nyt sitten maalaisinkaan palkkiristien lisäksi, eivät erottuisi kuin rivakasti kaljuuntuva päälakeni peruukkikaupassa.

Jagdpanzerointia 17

Seitsemästoista sessio

Täpliä täplien jälkeen. Olin jotenkin aina jättänyt sen osan Hinterhalt-Tarnungista väliin koska odotin sen näyttävän tekemänäni typerältä. Kerran sitäkin piti testata, joten Jagdpanzer IV -projektista tuli useamman erilaisen uuden metodin testialusta.

Koko täplähässäkän idea oli kuvastaa lehvästön läpi siivilöityviä auringonsäteitä. Kuulosti tietyssä mielessä ihan kosmiselta, mutta toisaalta vekkulilta ajatukselta.

Tummankeltaisille alueille piti tehdä joko vihreitä tai punaruskeita läikkiä, vihreille ja punaruskeille taas tummankeltaisia. Jotkut ovat tehneet läikkiä kaikilla sävyillä mutta minä ajattelin aloittaa ihan vain kahdella: tummankeltaisilla ja vihreillä. Ajattelin että punaruskea olisi turhan voimakas ja kuten kynäruiskutellessani mietin, vihreää pintaa olisi sietänyt olla enemmänkin.

Dunkelgelb-täplät

Ihan kaiken varalta aloitin täplien tekemisen alaetuviistopanssarista ja jatkoin siitä ylöspäin, katon kautta moottorikannelle ja peräpanssariin. Kyljet täplitin viimeisenä.

Jokunen alue, pahimpana tuo takalevyssä ketjunpätkän alla oleva kohta, kärsi vähän siitä että täpläni eivät olleet tarpeeksi irrallaan toisistaan ja sitä että ne tuppasivat olemaan aikalailla samanmuotoisia ja -kokoisia. Tai siltä se minusta tuntui, koetin kyllä sörkkiä niitä heti huomatessani. Noin yleisesti tämä näytti aika toimivalta.

Vihreät täplät

Kun olin käynyt läpi kaikki rusehtavanvihreät alueet, vaihdoin vihreään maaliin ja täplitin tummankeltaiset alueet. Taaskin erinäiset kohdat pistivät jälkikäteen omiin silmiini vähän liian säännönmukaisina.

 

Kokonaisuutena vaunu näytti hämmentävän asialliselta. Olin suorastaan kummissani siitä, miten tyytyväinen tuohon olinkaan.

Jagdpanzerointia 16

Kuudestoista sessio

Olin kuvaannollisesti tienhaarassa. Tärväsin jonkun verran aikaa erilaisten naamiokuviokuvien selaamiseen. Loppusodan kuvioista yksi dramaattisempi oli kutkuttanut jo aika pitkään, mutta en halunut käyttää sitä nimenomaan tähän vaunuun. Päätin toteuttaa aika perinteisen vapaan käden kolmivärikuvion mutta ensimmäistä kertaa tekisin myös ne väijytyskuviossa usein nähdyt täplät.

Hinterhalt-Tarnung

Vihreä

Aloitin ohentamalla vihreää maaliani (VMA 71019 Grün RAL6007) vähän, jottei se toista vuotta purkissa istuttuaan tukkisi kynäruiskuani heti kättelyssä. Ruiskuttelin ensimmäiset vihreät läiskät kasematin vasempaan kylkeen ja annoin fiiliksen johdatella koko loppumatkan. Näissä kahdessa ensimmäisessä kuvassa keulan viheralueet olivat ehkä kaikken heikoimman näköiset.

Jätin telakoneiston taakse jäävän rungonosan kokonaan rauhaan, koska se olisi sekä ketjujen takana piilossa, varjossa sekä lian peitossa ja sitä myöten naamiokuvio olisi aika turha. Valikoin summamutikassa jokusen telapyörän vihreäksi ja sutaisin sekä tela- että palautuspyöriä jonkunmuotoisella viherraidalla.

Muistelisin kaiken lähdemateriaalinkin tukevan mielikuvaani. Jep, siinä oli vaaran paikka numero n+1 tässä projektissa.

Kevyesti ohennettu maali kuivui todella nopeasti, maalaus oli kätevää kun mallia sai pyöriteltyä aika huoletta.

Punaruskea

Putsasin kynäruiskustani vihreät jämät pois ja ohentelin punaruskeaa (VMA 71041 Rotbraun RAL8017) samalla tavalla mutta vähän vähemmän. Pyörin mallin ympäri ja etsin paikkoja joihin ruskeat alueet sopisivat muotoja rikkomaan. Olisin jälkikäteen ajatellen voinut ehkä olla kevytkätisempi ruskean kanssa ja jättää vihreälle enemmän tilaa.

Aivan lopuksi maalasin pari melkein satunnaista telapyörää ruskeiksi, ja vetäisin tela- ja palautuspyöriinkin vähän lisäväriä. Aivan niin kuin aiemmin vihreällä.

Jokunen tummankeltaisista alueista oli päässyt kaventumaan vähän liikaa, joten fiksasin niitä ennen rojujen poispakkaamista.

Ihan tyypillinen Projektimutinaa-maalikuvio siitä tuli. Rupesin maalaillessani miettimään, että ehkä minulle on muodostunut jokunen "tyypillinen" jekku jota olen toistanut liikaa, erityisesti takarungon kuraläppiä katsellessa tunne voimistui selvästi.

Jagdpanzerointia 15

Viidestoista sessio

Enhän minä tuota vasenta telaketjua voinut tuommoiseksi jättää. Jos olisin ollut tekemässä tästä alunperin dioraamaa tai muuten vain tarkoittanut vaunuani kulkurajoitteiseksi, olisin varmaan ollut tähän aika tyytyväinen tai ehkä koettanut lisätä löysää ketjuihin. Mutta kun en ollut niin mieleni perukoilla ruma tekoseni kaihersi.

Toisaalta oli hyvä, että iskin hanskat naulaan kun v-käyrä oli tarpeeksi korkealla, tajusin nimittäin pian miten tuon olisin korjannut pienemmällä sotkulla alunperin: jättämällä sen sikseen ja palaamalla seuraavana mahdollisena iltana takaisin. Nyt palasin mallin viereen, mittasin puuttuvan pätkän ja kasasin uuden tilalle.

Ketjunkorjaus

Korvaavan ketjunpätkän asettuessa availin aiempia roikkuvia ketjuja liuottamalla liimauksia pois tuoreella liimalla. Turhat palat lähtivät irti aika kiltisti.

Kun olin saanut ylimääräiset mäkeen, pujotin korvauspalani paikalleen ja taivuttelin sitä soljumaan vähän luonnollisemman näköisesti palautusrullan yli. Oli tämä parempi kuin aiempi, mutta silti kelvottoman paljon rumempi kuin oikeanpuoleinen telaketju.

Maalia!

Nyt kun malli oli vihdoin tässä vaiheessa, pääsin kaivamaan maalausvehkeitäni esiin. Kompressori, badgeri, putsausputeli, maalit ja ohentimet. En vielä mietiskellyt turhan pitkälle naamiokuviota, kun en ehtisi niin pitkälle yhdellä istumalla. 

Pohjamaali

Käytin pohjamaalina samaa punaista kuin Königstigerissäni (VSP 70624 Pure Red). Ohuilla kerroksilla vempele oli kivasti kosketuskuiva jatkuvasti jostain päin mallia.

Tummankeltainen

Vaunujenmaalausministeriön jonkinvuotisen määräyksen mukaan pohjamaalasin vaununi tummankeltaisella. En ruvennut säätämään värisävyn kanssa, vaan ruimin maalin (VMA 71025 Dunkelgelb RAL7028) suoraan pullosta mallin pintaan. Jyräsin tummankeltaisen samassa järjestyksessä kuin pohjamaalinkin, välitin vain vähän vähemmän telaketjuista tällä kierroksella.

Tässä vaiheessa koko naamiokuviotilanteeni oli yllättävästi ihan auki. Voisin lähteä mihin tahansa suuntaan, tai vaikkapa jättää sen tällaiseksi, kuten yksi lootan tarjoiluehdotuskuvista esitti.