29.8.2013

Maalauksen mallia

Olin saanut palaset kasaan mielestäni siinä määrin hyvin, että oli jo aikakin siirtyä maalien kanssa puljaamiseen. Maskasin vielä avonaisen ohjaamon umpeen ja maalasin koko vekottimen Vallejon harmaalla pohjamaalilla. Kuvissa malli on kädelläni ihan vain sen takia, että saatoin näyttää skaalan työkaverilleni ja mitä sitä samoja kuvia moneen kertaan ottamaan.


Taivaansini

Mitään virallista esikuvaa mallillani ei ole, joten värikaavio oli tulossa sairaan mieleni sopukoista joka tapauksessa. Hyvin haalean sijasta halusin selkeän värin koneen mahapuolellekin, joten vaaleanharmaa ei oikein sopinut tilanteeseen. Sotkin siis Vallejon Magical Blueta, valkoista ja harmaata perstuntumalla, laimensin vielä samaisen valmistajan ohentimella ja annoin palaa. Minusta tuosta tuli ihan jännän näköinen.


Naamiokuvio

Kääntöpuolelle tuleekin sitten jotain muuta. Taidan jättää perusharmaat väliin nytkin ja iskeä jotain muuta pintaan. Ehkä jotain niinkin omituista kuin tankinpunaista ja vihreää tai legendaarista Dunkelgelbiä. Kaikki on vielä auki, ainakin siihen asti kunnes rupean selaamaan Model Air -maalipurnukoitani.

24.8.2013

Omituinen merkkipaalu

Monta vuotta silkkaa rutinaa

Jo vain! Projektimutina-bloginkuvatus täyttää juuri nyt kolme vuotta. Tähän touhuun tärvätty aika on täysin epäoleellista, satuinpa vain huomaamaan päivämäärän joku päivä sitten ja siksi kommentoinkin sitä nyt näin epämääräisesti. Jaaritteluvaroitus lienee enemmän kuin paikallaan, jopa normaalia tasoani vakavammin.

Ennustamisen käsittämätön vaikeus

Mietin koko tekelettä aloittaessani näin "Joskus saan naurettavan paljon kaikkea aikaan häkellyttävän tiukalla aikataululla ja toisinaan vartin tekemistä tulee arvottua ja unohdeltua puoli vuotta. Postailu tullee noudattamaan samaa tahtia". Olin näköjään osittain oikeassa: projektit etenevät vähän miten etenevät, mutta tekstiä olen tuottanut aikalailla vakiotahdilla ja ehkä tasaisen matalalla laadulla.

© Peter Borner


Samoin olin jo etukäteen valmistelemassa itseäni ja epätodennäköistä lukijakuntaani (en siis kuvitellut, että kukaan erehtyisi näitä mutinoita oikeasti lukemaan) koko sotkun poishiipumiseen heti kättelyssä: "Toki saa arvailla, saanko aikaan yli kymmentä entryä". Taisin tuolloinkin noudattaa klassista "aina ei voi voittaa, mutta aina voi hävitä"-lähestymistapaa. Eipähän tullut ladattua liikaa ennakkopaineita tai -odotuksia, jotka olisivat varmaan murhanneet innostuksen tähän touhuun.

Tyyli

Tekstityyli tai sen puute ei ole tainnut muuttua milliäkään koko tänä aikana. Joko se tarkoittaa sitä, että olen jo täydellinen tai sitten olen ihan yhtä vajaa kuin ennenkin. On tietysti ihan mahdollista, että olen onnistunut parantamaan vähän ajan kuluessa, mutta pääasiassa tekstini on juuri minunlaistani. Pelkään vähän, että käytän samoja sanoja, sanontoja ja termejä ihan liikaa sekä tekstissä että otsikoissa. Pyrin tietysti välttämään sitä, mutta minkäs itselleen mahtaa, eikä kaikkea jo olemassaolevaa vain voi tsekata läpi ennen uusimman postauksen ulospotkaisua.



Teema

Blogspot-tyyli tai leiska ei ole juuri sekään muuttunut. Jossain alkuvaiheessa tajusin, että otsikoita voisi jopa käyttää ja näin olenkin pyrkinyt tekemään. Teema itsessään on sekin ollut kutakuinkin muuttumaton alusta alkaen, jos oikein muistan. Alkuvaiheessa mietin kyllä jonkunlaista kustomointia, tarkemmin sanottuna kansikuvaa, mutta piirrustustaidottomana (oikeasti ja tietokoneella) en vaan saanut aikaan. Yksi vanha ideani oli sekoittaa blueprint-tyyppinen kuva pienoismallivalokuvaan, mutta sekään ei sitten edennyt kauhean pitkälle. Taisin jäädä siihen vaiheeseen, jossa yritin vektoroida kuvaa rakennusohjeesta skaalausta varten. Ehkä saan inspiraation tämän idean jonkunlaiseen loppuunsaattamiseen jonain kauniina päivänä.

"Sisältö"

Mielettömien tekstiseinien välttäminen on ainakin ollut tavoitteeni. Samoin, muistaakseni jonkun Linkolan Jussin viittauksen perusteella olen pyrkinyt puskemaan ainakin yhden kuvan johonkin väliin, vaikkei mitään oikeasti oleellista kuvaa olisi ollut tarjota. Aina en ole kyennyt saavuttamaan tavoitteitani, mutta sitähän tämä välillä on.

Pienoismallit

Valtaosa dokumentoimistani projekteista on tietenkin pienoismallien rakentelua. Siitähän tämä koko roska lähti alunperinkin: rupesin raapustelemaan ajatuksiani "työn alla"-kuvien kera tänne, niin en olisi ehkä jatkuvasti häiritsemässä perheenjäseniäni ja työkavereitani asioilla, joista he eivät voisi vähempää välittää.
Tagien perusteella olen sentään saanut aikaan jokusen mallin, yhdeksän valmista ja yksi keskeneräinen - kolmessa vuodessa. Huonomminkin olisi voinut mennä ja olenhan minä jotain muutakin kyhännyt.
 

Sturmpanzer | FlaK | T-65C | SdkFz | MAD | WHM | Königstiger | Jagdpanther | M-10 ]

Miniatyyrit

Vanhojen kaivelu sikseen, viimeisten vuosien aikana olen saanut häpeällisen vähän aikaan minirintamalla. BattleTech-introboksin lisäksi en ole ehtinyt koskeakaan 'Mecheihini. Tilasin reilun Starin verran Omneja, lauman Elementaaleja ja sain vielä jonkun virheellisesti toimitetun BattleMechin maaliosastolle joskus vuosia sitten. Hellbringerin ja Summonerin variantit minulla ainakin on aloitettuna, dremelöin ainakin toisen jalkaholvit auki kunnon poseerausta varten ja olin kai vielä pohjamaalannutkin palaset. Muistaakseni.

Intro-Omni


Niiden kimppuun käyminen on työlistalla seuraavana, kaksi panssarivaunuani saavat odottaa hetken jonon keulille pääsyä. En tiedä miten on mahdollista, että 'Mech-prosessini ovat päässeet nälkiintymään, mutta ainahan voin väittää, että tehtäväskeduloitsijani on ollut keskeyttävää sorttia... Köh.

Pelit

Peleistä olen rutissut aika vähän, alkuaikaan näemmä enemmän kuin nykyään. Ei minun pelitahdillani mitään peliblogia ylläpidettäisi, mutta sehän ei ole ollut tarkoituskaan. Projekti se on pelinkin läpipiekseminenkin.
Todennäköisesti tämäntyyppinen höpinä tulee myöskin pysymään pienimmässä sivuosassa, mitä nyt joskus saatan innostua selittämään jotain jostain. Tuo loppuosa toisaalta pätee ihan kaikkeen mitä teen: fiilispohjalla.


Muu, mikä?

Selkeästi poikkeavin projekteistani on mahtava avaruuspeliprototyyppini, tai miksi sitä nyt haluaisikaan kutsua. Samalla se on epäsäännöllisintä huomiota osakseen saava ja vielä epäsäännöllisempä raportointia kokeva näistä kaikista.



Ajatuksenahan pelinteko on ollut taustalla ties miten kauan ja työn alla tuo tekele on ollut silloin tällöin. Joskus näppäilen projektin parissa joitain hetkiä useampana päivänä putkeen, joskus pitkiä sessioita (kun kohdalla oleva ongelma tai ripeästi etenevä osuus vie mukanaan) ja sitten se lojuu koskemattomana jopa kuukausien ajan. Ehkä saan pian jotain näyttämiskelpoista valmiiksi lähitulevaisuudessa, riippuen vähän QuadTree-toteutukseni edistymisestä ja käyttöönotosta.

Vale, emävale, ...

Bloggerin tilastointikilkkeen mukaan Projektimutinalla on hippasen reilut 4k lukukertaa, 176 artikkelia (89 kommenttia) ja yksi virallinen seuraaja. Järkyttävää! Enimmäkseen minä ihmettelen tuota pageview-lukemaa bloginkuvatukselle, jota en ole julkisesti juuri missään edes maininnut...



Kuvatuksesta näkee, että jonkunsorttinen nouseva käyrä tuossa on olevinaan. Mistä tuo liikenne tulee? Ei mitään hajua, pl. kuvahakujen tulokset näemmä ovat Traffic Source -listalla korkealla. Niin ja mitä kummaa ampparit tuolla tekee? Miksi?

19.8.2013

Ripusteluprojekti II

Kuvatonta lätinää

Lisäviilailun ja muun ajanpeluun tuoman huumoriarvon lähestyttyä rajatta nollaa nostin käsiparkani pystyyn ja läiskin tekeleeni siipiin kiinni. Kuten tunnettua, en ole perfektionisti ja tässäkin se nähdään: "kelpaa mulle", vallankin kun en ole ikänäni nähnyt esimerkkiä luonnossa. Mitäs tällainen telaketjupelle muutenkaan lentävistä vekottimista ymmärtäisi ;)
Sudin nuo palikat sentään käsin pohjamaalilla ihan vain saadakseni koko retaleen harmaaksi. Valkoisena ja tussijäljillä tekemäni palat olisivat rienanneet minua päivin, öin ja ehkä tällä saavutan jonkunlaisen mielenrauhan. Seuraavaksi taidankin ruikkia pohjamaalit koko tekeleen päälle puolittain.


14.8.2013

Johdotuksia

Jatkoin viimeksi mainostamiani - ja jemmassa pitämiäni - rakettikasettiripustimia. Lähinnä viilailin turhia aaltoja mäkeen ja koetin saada jonkunlaista muotoa niihin. En minä niitä vieläkään tohdi näyttää, ehkä sitten kun olen lyönyt ne siipiin kiinni ja niissäkin on pohjamaali pinnassa. Todennäköisemmin vasta sitten, kun rynnäköintikalusto on puolestaan niissä kiinni...

Johtohulluttelua

Kaikensorttisia referenssikuvia googletellessani törmäsin näkymään nokan laskutelineestä ja parista siinä kulkevasta piuhasta. Kaipa ne olivat jotain jarruletkuja tai vastaavia, vaan väliäkö sillä, pieni ja helposti toteutettava yksityiskohta. Vetäisin siis pari lyhyttä ja ohutta metallilanganpätkää (tuo oli pahamaineista kukkiensidontalankaa, kuulemma) paikkaan, josta niitä ei kumminkaan nähdä, kiitos myöhemmin asennettavien renkaiden.



Piuhan kanssa jo muutenkin koheltaessani vedin sitten johdot myös päälaskutelineiden lampuille. Lamppujen pintaan leikkasin pienet palat Tamiyan maskiteippiä ja erikeepperöin lampunkuvatukset laskutelineluukkuihin. Ehkä tuossa valkoisen liiman käyttö oli vähän turhaa, kun pikaliiman aiheuttama huurustuminen ei olisi mikään häiriötekijä, mutta kun ajatus on iskostunut päähän niin se sitten on.
Jotenkin veikkaan, että teipinkäyttö tulee osoittautumaan ihan turhaksi ja että noista tuikuttimista ei tule kuin paha mieli parin projektiaskeleen kuluttua.



Kuvien ottamisen jälkeen asensin ohjusten laukaisukiskot paikoilleen. Jostain syystä olin päättänyt, että ne tulisivat rungonpuoleisiin paikkoihin, keskimmäisiin yksinäiset raketit ja ulommaisiin kasetit. Syy tähän? Enemmän hajontaa maahan kylvettäville raketeille. Joku fiksumpi saa sitten taas tulla huutamaan, että ihan väärin meni, jos meni, mutta tähän suuntaan tämä vekotin on nyt menossa yleisön pyynnöistä huolimatta.

7.8.2013

Ripusteluprojekti

Errrrr

Termeistä täysin kujalla olevana metsästelin hyvän tovin jotain selvän näköistä kuvaa neukkujen pommiripustimista. Loppujen lopuksi päädyin tuijottelemaan tällaista Eduardin AM-settiä:

Jotenkin nuo tummanharmaista roippeista ylimmät näyttivät samanlaisilta romuilta kuin mitä oikeiden(kin) koneiden kuvissa olin näkevinäni. Silppusin taas muovilätystä neljä suunnilleen kivankokoista palaa ja nakersin niitä vähän kuvassa näkyvään muotoon. Ei niitä kehtaa tässä näyttää, ei ainakaan vielä. Katsotaan nyt, jos lisäviilailun ja räpeltämisen lopputulos on erillisosina esityskelpoinen vai jemmaanko ne vain suoraan siipien ja rakettikasettien väliin tosimaailman tilannetta jäljitellen.