Projekti IV/26

Raskas telahaupitsi, yritys kaksi

Olen mietiskellyt  keskenjäänyttä Hummel-projektiani usein ja nyt minä sain uuden työn alle. Tämähän meni niin, että kun olin ostamassa StuG III:a Tieto-Nikkarissa, mietin siinä kassalla ääneen että "tämä kutsui eniten mutta jos olis ollu Hummel niin sen olisin napannut ihan samantien". Kaverilla oli myyntihousut jalassa joten nappasi tilauksen ihansamamiltävalmistajalta ja lupasi pistää soittaen kun lodju oli myymälässä. Kaksi viikkoa myöhemmin tuli viesti ja kävin hakemassa kutakuinkin viimeisenä kesäisenä päivänä lisää rakenneltavaa vaikka edellistäkään en ollut vielä edes aloittanut. Tämän takia tilasin tupla-annoksen telaketjuja kun olin kerran liikkeellä.

 

Muisteloita vuosituhannen alusta

Löysin kourallisen kuvia muutamaan kertaan kommentoimastani Dragonin Hummelista jonka olin saanut kasattua ja maalattua harmaaksi. Ukot olivat talvikamoineen kasassa mutta tyystin maalaamatta. Mikä katkaisi projektin silloin? Olin tuosta aikanaan innoissani, tietenkin, joten en saanut mitenkään palautettua hataraan mieleeni syytä. Olin vielä siinä visuaalisessa vaiheessa, jossa maalasin kaikki sakemannit harmaiksi, varmaankin Steel Panthersin ansiosta tai takia.

Aikajanaa voisin miettiä varmaan tuosta taustalla näkyvästä kaverin lahjoittamasta Leman Russ -vaunusta ja isin Beomaster 6000 -viritinvahvistimeen liitetystä kaiuttimesta sekä vikan kuvan CRT-monitorista. Aikaisintaan kyse oli vuodesta 2003 ja myöhäisimmillään 2007, mutta yhtään sen tarkempaan haarukointiin en kyennyt. Sitten tajusin katsoa zippifilun nimeä, johon olin tajunnut napata metadatasta vuoden 2005, kätevästi keskeltä arvaamaani aikahaarukkaa.

Uusi Kimalainen

Noihinhan minä voisin tätä uutta verrata kun tuli valmista, vaikka henkilökunta oli erilaista ja maalikuvio tuli olemaan jotain muuta kuin tasaharmaata. Versiokin oli eri, Dragonin mallissa kun varatelapyörät olivat etupanssarissa ja tässä Tamiyan mallissa ne tulivat takarungon telineisiin. Pikkujuttuja.

Paperikama

Ensimmäisenä laatikosta käsiin osui taustatietoprintti, jossa oli jokusella eri kielellä perustietoja telakanuunasta. Maalausohjetta oli peräti kahden mallin verran, molemmat jostain määrittelemättömästä yksiköstä joista toinen oli tummankeltainen, toinen kolmivärikaaviossa. Aivan erityisesti arvostin tuota kolmannen kuvan näyttämää "tästä puhutaan"-osiota niille, jotka eivät olleet näiden kamppeiden kanssa ihan niin kala vedessä.

Siirtokuvatuksia ei ollut kovin ihmeellisesti, yksikkönumeron ja palkkiristien kaveriksi oli ainakin tuo iso musta lärpäke, joka tuli suuntaajan työpisteelle. Pikkusälä kuului oletettavasti murkuloihin, mutta saatoin toki arvata väärinkin kun en katsellut ohjeita ihan niin tarkkaan vielä.

Ohjeet olivat Tamiyamaisen selvät, ilahduin jo etukäteen tuosta kakkoskuvan kohdasta jossa oli 1:1 kuva telaketjuista. Sitä saatoin käyttää Panzerwerk-ketjujeni kanssa sen sijaan testimittailisin.

Palaset pienoiset

Vaunun panssariamme oli yksi iso kokonaisuus, joten tällä kertaa säästyttiin ainakin siltä että alarunko olisi mutkalla tekijän kädettömyyden tai kierojen silmien takia. Henkilökunnan maalaaminen huolestutti tietysti jo nyt, mutta eiköhän siitä jotain tulisi, vallankin jos malttaisin olla saamatta mitään hyviä ideoita naamiokuvioidun kuosin maalaamisesta... 

Murkuloita oli hyvä pino, telaketjut näyttivät ihan siedettäviltä mutta ne pääsisivät tuhatlaatikkoon odottamaan määrittelemättömän tulevaisuuden hypoteettista greeblaustarvetta.

 

Telakoneisto rankoineen oli tietysti tuplattuna ja telapyörästön maalauksen kanssa menisi taas iäisyys. Ehkäpä minä pohjamaalaisin ne jo valurankoihinsa jotta välttäisin kiroilua.

 

Loput vaunusta olikin sitten jaettuna kahteen viimeiseen valurankaan. Kanuunakokonaisuus söi melkeinpä yksinään yhden niistä ja suuret kansi- ja panssarilevyt viimeisen. Aika selkeää, valmistajan tuttuun tapaan. Näitä osia ei tarvitsisi metsästää ihan niin kamalasti ympäriinsä.

 

Vihonviimeisenä oli pussillinen sekalaista roinaa, kuten pieni ruuvari, narunpätkä vetokaapeliksi ja muutama lisäpussillinen akselitappien vastapaloja telapyöriin sun muihin asennettavaksi.

 

Kivaa tästä kyllä tulisi kunhan en räveltäisi rakennus- ja maalausjärjestyksen kanssa.

Projekti I/25

Dragon Models Schweres Wurfgerät 41

Sain tämän läksiäislahjana kohta 8 vuotta sitten, kun vaihdoin työpaikkaa. Neukkuvaunun olin saanut kasattua jo aikoja sitten, mutta raketinheitin oli jäänyt limboon isompien projektien alta. Vaan nyt minä sen kasaisin.

Kyhäsin joskus kauan, kauan sitten Tamiyan kaksiukkoisen kesäversion (35155, Schweres Wurfgerät 41 "Heulende Kuh") tästä, mutta se oli hauskasti päinvastainen: raketinheittimen runko oli metallia ja taittojalalliset rakettilootat puisia. Sattumalta löysin vielä huonon kuvankin mallistani, jota en jakanut vuoden '12 Nebelwerfer-muistelossani:

Tämä Dragonin setti taas antoi puisen A-ständin, johon metalliset rakettikasetit, Packkiste, aseteltiin. Kaalinpäätkin olivat talvisemmissa releissä ja heitä oli peräti viisi. Onneksi en vieläkään osannut maalata ihmisiä.

Ohjeistus

Tämähän oli helppo keikka: vain neliaskeleinen ohje! Aavistin jotenkin, että tuohon kakkosvaiheeseen saisin tärvättyä helposti parikin tuntia, kun kaikki nuo piti taitella fotoetsipalasista. Maalausohjeet oli annettu sellaisten valmistajien värikoodeilla, joiden tuotteita en muistanut [enää tai koskaan] omistavani tai omistaneeni. Perussettiä siis niiltä osin.

Palikat

Neljä rakettia, kaksi per kokoluokka:

Puinen teline rakettikaseteille. Ideana tämä oli vähän hämmentävä, kiinteäkulmaista epäreilua tulta. Jos halusit ampua lähemmäs tai kauemmas, koko roskaa piti siirtämän. Tuo Tamiyan kuvaama versio oli fiksumpi, koska siinä kulmaa sai säädettyä ainakin jonkun verran ruuvikierrejaloilla tai puulaatikoiden taittojalkoja kääntelemällä.

Viisi ukkelia talvikamoissaan. Edellinen ihmishahmoni taisi olla U-veneen kapteeni, joka oli sentään yksin ja paljon yksinkertaisempi maalattava kuin naamiokuvio. Monitaitoinen porukka oli näemmä kotoisin raskaan 120-millisistä korohoroista.

Fotoetsin määrä oli suurin, mihin olin missään tekeleessäni vielä törmännyt. Tästä tulisi vielä mielenkiintoista.

Jännä nähdä, miten paljon aikaa ja ihmettelyä tähän saataisiin uppoamaan. Ihmiset ne tässä isoin hämminki tulivat varmaan olemaan.

Projekti V/15

Sienar Fleet Systems TIE Interceptor

Kälätän varmaan loputtomasti siitä, että TIE Interceptor on mielestäni yksi upeimmista scifi-aluksista koskaan. Star Wars -universumissakin se on ehdottomassa kärjessä Tähtituhoojien, Lambda-luokan sukkuloiden, Nebulon-B -fregattien ja klassisten TIE/ln -hävittäjien kanssa.

Tikulla silmään

Tein joskus toistakymmentä vuotta sitten yhden T/I -mallin, kun vielä maalasin Revellin emalimaaleilla. Se oli kaikenkaikkiaan mainio, vaikka sisään tarjottu pilotti näytti ennemmin Yuri Gagarinilta avaruusasuineen, enkä osannut tai uskaltanut edes yrittää kustomoida sitä kuntoon. En siis laittanut figuuria pilaamaan malliani.

Arkistoista: ainoa kuvani

Taskumalli

Typeryydet sikseen ja asiaan. Tämä Revellin rakennelma ei varmastikaan olisi yhtä hieno, mutta avaamallahan se selviäisi.

"Easykit pocket" sanoo paketti, maalaamista ja sen sellaista ei mukamas tarvittaisi. Noille väitteille saattoi vain nauraa. Askista paljastui pieni siipipari, kaksi rangallista palikoita, ehkä hankalasti maskattavat ikkunat ja oletettavasti aika turha ohjelirpake.

Pilottifiguuri sen sijaan löi nörtin ällikällä. Sehän jopa jotenkin näytti Keisarillisen laivaston hävittäjäpilotilta! En katsellut noita putkia turhan tarkkaan vielä, mutta ehkä joutuisin tekemään ne uusiksi. Rintaboksi ainakin näytti vajaalta tai keskeneräiseltä. Kevyttä kustomointia olisi siis tiedossa, hurraa!

Kuat Systems Engineering Firespray-31

Otin joskus asiakseni rakentaa ja maalata Boba Fettin vängän aluksen. Purtilo on vallan hieno alunperinkin, lopputuloksen jäljitteleminen ei tosin ollut helppoa - saati sitten täydellisesti onnistunutta, kuten kuvista hyvin näkee. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että säistämistä aloitin kyllä ihan vauhdikkaasti, mutta tänä päivänä sotkisin aikalailla rankemmalla kädellä. Jotenkin aikanaan tuo näytti ihan hyvältä ja olin kai vähän arka säistämisen kanssa, ehkä pelkäsin tuhoavani kaiken jo tekemäni.

Slave I

Kapteeni Solo

Lambda-luokan sukkula Ondiv

Koska olen ollut tänä kesänä niin kovin tarmokas, oli aika pitää pari viikkoa lomaa. Jaan siis lisää arkistojen aarteita vuosien takaa. Kuvat ovat valitettavasti karmeita, koska taannoinen kuvauskalustoni oli huonoa ja taitoni (ja mindsetini, miksi se taas pitäisikään kiireessä suomentaa) vielä hälläväliämäisempi. Pahoittelen mitä syvimmin.

Aina mulle käy näin

Tämän mallin taustalla on lyhyt ja itselleni tyypillinen tarina. Olin yläasteella ja ravasin kaverini kanssa ajoittain Fantasiapeleissä katselemassa, josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Näihin aikoihin ostin myös ensimmäisen MPC:n Imperial Star Destroyer -mallini. Yhdellä visiitillä silmiini pisti Lambda-luokan sukkulan pienoismalli ja sen ostaminen kutkutti kovasti, mutta eihän minulla tietenkään ollut mukana sitä satasta, mitä vehkeestä pyydettiin. Toki olisin voinut kävellä sen parikymmentä metriä ottomaatille ja nostaa ko. summan automaattikortillani, mutta laiskuus iski - "ostan tuon ensi kerralla".
Seuraava kerta olisi ollut viikon päästä, mutta eihän koko mallia enää löytynyt, kyseessä oli ilmeisesti ainoa tai ainakin vihoviimeinen kappale. Kirosin kuin merirosmo.

Korjausliikkeitä

Lukuisia vuosia myöhemmin rupesin - itseäni kiduttaakseni kaiketi - selailemaan eBaytä ja siellähän noita olisi ollut, avaamattomissa paketeissa. Vaan milläs minä siihen maailmaan aikaan olisin netistä mitään ostanut ilman luottokorttia? En niin millään.

Erinäisien vuosien kuluttua, vihdoin laajakaista-aikaan siirryttyäni (kyllä, tarina ja minä olemme molemmat näin vanhoja) tutustuin ja jopa ystävystyin väkeen myös rapakon takana. Yhden nimeltämainitsemattoman hiipparin kanssa sovimme, että hän huutaa puolestani yhden pienoismallin, postittaa sen minulle ja minä korvaan vaivan. Yksi esiin noussut kysymys oli muotoa "miten korkealle olet valmis menemään?" ja vastaus siihen oli "tarvitsen sen :P". Seuraavana päivänä olinkin onnellinen omistaja ja kaikenkaikkiaan sata euroa köyhempi. Näin siis päästiin sadasta markasta sataan euroon, mutta niin se kai menee kun tuhlaa aikaa sen kymmenen vuotta...
Postipaketin matka oli melkoinen ja vei muutaman viikon. Kun vihdoin sain kookkaan lootan ahnaisiin kätösiini, siinä oli kiehtovia lisämerkintöjä. Kohdemaahan oli luonnollisesti Suomi, mutta boksi oli jostain erikoisesta syystä lähetetty Thaimaahan, josta se oli edelleenlähetetty takaisin jenkkeihin (träkkeritietojen perusteella) ystävällisellä "out of gors"-huomautuksella koristeltuna. Finland vai Thailand, mikähän ero näillä kahdella on, rakkaat USPS:n ihmiset, hm? :)
Pääasia, että sain mitä halusin ja pompinkin riemukkaasti ympäri toimistoa muun väen iloksi.

Kasaamaan 10 vuoden odottelun jälkeen

Rakennusprosessista itsestään en taaskaan voisi kertoa kuin hatarien muistikuvien hataria selityksiä, joten jätän ne vähemmälle. Oikeanpuoleisen siiven ja rungon liitos oli vähän kinkkinen tai olin koheltanut, koska osat eivät ihan tuntuneet sopivan toisiinsa: lentomoodin ja laskeutumismoodin välillä vaihtaessa kääntöviritelmä tuntuu loksuvan ja paukkuvan. Vähän niitä piti silputa, että sain palat kasaan.

Valintojen maailma

Rakenteluvaiheessa huomasin, että mallia rakentaessa joutuu valitsemaan, kummassa tilassa sukkulansa haluaa rakentaa. Vaihtoehtoina oli joko laskeutumistelineillään seisova tai lentävä (= telineet sisäänvedettyinä) versio. Olin jostain syystä kuvitellut, että näiden välillä olisi voinut vaihtaa, mutta eihän noista jaloista olisi sellaiseen ollut: jos telineet olisikin voinut kääntää auki/kiinni, niin käänneltävät jalakset eivät olisi kestäneet rakennelman painoa.

Ramppi auki

Päätin siis räpeltää mallin ensin kutakuinkin kasaan jaloillaan nököttävässä asennossa, ottaa parit kuvat muistoksi ja sitten viimeistellä mallin lentävänä. Tämä sen takia, että luukkujen ollessa auki siipiä ei saanut taitettua auki vaan ne oli pidettävä supussa - ja minä halusin ehdottomasti pitää tämän lentomoodissakin.
Harmi vaan, että nuo vähät kuvani olivat ja ovat vieläkin ihan kauheat :|

Maalipinnasta ei ole paljoa sanottavaa, parilla erilaisella harmaalla Revellin emalimaalilla tuo on sudittu. Metallisiksi päättämäni osat (jostain syystä se tuntui silloin oleelliselta) ovat Citadelin gunmetalia ja moottoriaukot ovat Revellin Glossy Whitellä maalatut. Jostain syystä näissä kuvissa ei ole takaa yhtään kuvaa. Taisin vaan unohtaa ottaa ne, enkä ennen lomalle lähtöä tajunnut ottaa uusia.

SHU Ondiv

Koska koko projektista ei olisi tullut yhtään mitään ilman ystävääni Ondivia, nimesin aluksen hänen mukaansa. Sitä paitsi, ehkä tästä purkista on rakennettu ihan tarpeeksi monta mallia nimellä Tydirium, vai mitä veikkaatte?

Maassaolotila

Laskeutuneena

Lentomoodi

Sotavasaralla naamaan

Kipinä

Olen aikojen kuluessa tehnyt pieniä syrjähyppyjä Warhammer 40,000 -maailmankin puolelle. Koko pienoismallailuun sun muuhun johtanut "maalataan pieniä juttuja"-innostus alkoi todenteolla joskus lukioaikoina, kun kaverini Joose esitteli maalaamiaan Hero's Quest -pelinappuloita ja toisen kaverini Mikan kanssa mietimme, että samaa voisimme soveltaa omien Space Crusade -nappiemme kanssa. Pojat eivät kauaa jaksaneet, mutta itse olen jossain mielessä edelleen samalla tiellä.

Peli on minulla edelleenkin kaapissa ja napit ovat muistaakseni ihan kauhean näköisiä, mutta ehkä siitä voisi ottaa jotain kuvatusmuotoista todistusaineistoa niin näkee, mistä on suunnilleen lähdetty. Osa palikoista oli kyllä niin kauheita ja rumilla (ainoilla omistamillani) maaleilla vedeltyjä, että olen joskus uudelleenmaalannut osan niistä. Tuskin silloinkaan kauhean hyvin :)

Syvemmälle vajoaminen

Vaikka SC:ssä olikin aikamoinen määrä erilaisia pelinappuloita sörkittäväksi, ei niistä ihan mielettömän pitkään ollut iloa. Kävin sitten ajoittain Fantasiapeleissä hakemassa lisää sörkittävää ajankuluksi. Muistaakseni mukana oli jotain imperiaaliukkoja, mariineja ja ihan asenteen (plus se kelpasi esim. kohteeksi pelilaudalle tyhjän tai pariblippisen huoneen sijasta) vuoksi Basilisk-telakanuuna.

Jossain välissä, muistaakseni Dawn of War -naksuttelun innoittamana investoin pari hilua metalliseen Dreadnought-vekottimeen. Niillä on liekinheittimet ja ne pieksevät vihollisia ympäri tannerta - miten sellaisesta voisi olla pitämättä? Warhammer-universumista sen syvemmin tietämättä otin turvallisen suunnan: Blood Angels -mariinichapteri(?), joihin yksi Space Crusaden kolmesta tiimistä kuului jo muutenkin.

Punainen sotakone

Muistikuvani tästä vekottimesta ovat hatarat, mutta sen muistan kyllä vallan mainiosti, että oikean käden kiinnisaaminen oli työn takana. Sovitinpalaset eivät vaan käyneet yksiin ja jouduin sekä siistimään tappia että kaivertamaan reikää isommaksi. Edellämainitusta syystä johtuen kainalo irvistää, mutta sainpa sille sentään vähän erilaisen asennon. Muistaakseni tuohon ylöskohotettuun käteen sai iskettyä jonkun jannun paiskottavaksi aika hauskan näköisesti.

Pohjamaalasin tuon härvelin ensin mustalla ja sudin sitten päälle Citadelin Blood Rediä erinäisiä kerroksia. Tarttumakourat ovat kai jonkunlaista Revellin copper-metallimaalia, metalliosat ja kulumat muistaakseni Chainmailia tai Mihtril Silveriä, kumpaa silloin satuinkaan omistamaan. Pakoputket ovat Tin Bitziä, joka oli uusi kokeilu itselleni tuossa vaiheessa. Left Torson ja Right Torson vihreä on vain roiskaus Green Inkiä ja valkoiset luu-, siipi- ja pääkallopalat ovat ensin kuivasivelty metalliefektillä ja sen päälle kuivasivelty Skull Whiteä. Näin suunnilleen.

Pohja on ensin pohjustettu mustalla ja sen jälkeen yksinkertaisesti kuivasivelty jollain Citadelin harmaista. Hatarien muistikuvieni mukaan minulla oli tasan yhtä sorttia silloin. Kallo(t) ja hylsyt samoilla maaleilla ja tempuilla kuin Dreadnoughtinkin vastaavanväriset.

Niin ja noita siirtokuvia vetelin pintaan niin, etteivät jää vahingossakaan liian vähäisiksi. Minusta tuo tekele onnistui aika mainiosti kokonaisuutena, vaikken näistä yhtään mitään tiennytkään - enkä tiedä oikein vieläkään. Savunheittimet pistävät silmiin kuvassa, mutten muista, teinkö niille jotain kuvien ottamisen jälkeen. Pitääpä katsoa, onko tuo möhkäle vielä jossain tallessa vai ei. Torsoa en sitten liimannut lantioihin kiinni, koska halusin pitää kiinni mahdollisuudesta torsotwistata kuvia varten. Enkä minä ollut tuolla mitään ikinä pelaamassa.

Koristeellinen lopputulos

Kuvat ovat kyllä kauheita, mutta sille minä en oikein voi mitään enää tässä vaiheessa. Luulen vähän, että alkuperäinen ideani oli ottaa paremmat poseerauskuvat jossain välissä. Tai sitten en vaan välittänyt. Koettakaa kestää.

Tällaista sekavuutta tällä kertaa. Ensi viikoksi koetan saada jotain aikaan Jagdpantherini suunnalla. Olen sanonut samaa itselleni jo pari viikkoa, mutta kyllä minä joku päivä olen oikeassa ;)