StuG III Ausf. G kasaan

Viiden illan rakennusoperaatio

Muovin viipalointia, viilausta, koesovittelua ja liiman kanssa puljaamista oli ollut ikävä kun maalailin valmiita muovinpaloja pitkän aikaa. Nyt sain taas näperrellä oikein kunnolla.

[0] aloitus

Rakennusvaihe sai melkoisen potkustartin kun kaikkien pyörien akselit olivat jo suoraan panssariammeeseen mallinnettuja. Sivurunkoon piti vain kiinnittää vetopyörien kalikat, pari jousitukseen liittyvää palaa ja stopperia sekä palautuspyörässä kiinnielävät ketjun tiukkuuden säätöpalat. Valtaosa ajasta meni kalikoiden siivoamiseen ja varovaiseen asetteluun hätääkärsivillä sormillani.

Kuvista jäivät pois kaikki pyörät viilauksineen ja liimauksineen.

[1] kasematti

Sataviismillinen haupitsi ja rynnäkkövaunun kasematti olivat seuraava rakennuskohde. Periaatteessa tykin piti olla käännettävissä ja kallistettavissa, mutta valitsemani haitaripala piti sen aika tiukasti yhdessä asennossa.

Ampujalla oli oma irtoperiskooppinsa, joka oli varmasti kurja huonolla säällä kun katto oli sen verran auki.

Komentajan kupoliin ei tällä kertaa tullut konekivääriä mutta haarakiikarin hän sai. Lataajan kattoluukun olisi voinut rakentaa avonaiseksi, mutta sisätilojen täydellisessä puutteessa en halunnut lähteä siihen.

Ketjupanssarille oli taas tilaa, minulla oli vielä DAK PzKfw IV:stä muistaakseni ketjunpätkiä jäljellä jos haluaisin suoraan lisätä pari tähän.

[2] kansi

Kolmantena iltana pääsin vaunun kannen puolelle. Oletin etukäteen, että tämä olisi supernopeaa ja yksinkertaista. Hah.

Jätin takakannen varatelapyörät liimaamatta kiinni, vaikka ohje niin käskikin.

Moottorin jäähdytyssäleiköt asensin taas ohjeita tiukasti seuraten. Hoksasin vasta myöhemmin, että siihen olisi ollut fotoetsipalat jotka olisivat näyttäneet paljon paremmilta. Omaa tyhmyyttäni en tarkistanut erikseen mitä PE-raamissa oli kun luotin siihen että ne olisi merkattu joko sellaisenaan tai vaihtoehtoisina ohjeisiin. Talteen se jäi, en ruvennut myöhemmin liuottamaan noita paloja enää irti.

Valurangat oli jaoteltu jotenkin jännästi, joten hetkittäin duplikaattipalojen etsimiseen meni enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun :D

[3] runko-osat yhteen

Kun vaunun kansi oli romppeineen valmis, liimasin kasematin kiinni ja sain ylärungon näyttämään jo aika oikealta.

Putken matkatuki ja lamppu olivat ohjeessa jotenkin todella hämärästi merkityt, joten liimasin tukikalikan keskelle etuyläviistopanssaria siihen mihin vähän liian myöhään tajusin ajovalon kuuluvan. En ruvennut liuottamaan tuotakaan irti vaan jätin paikalleen, koska olisin aiheuttanut enemmän tuhoa kuin hienoutta.

Ohjeiden epämääräisyys ja vähän jännät liimauskohdat potkivat tässä pakoputkien kohdallakin nilkoille. Tässä mallissa oli todella vähän tappi-kolotyyppisiä kiinnityspaikkoja vaan suuri osa liimauspisteistä oli mallinnettu jonkunlaisina tasaisina laattoina, mikä teki kohdistamisesta vähän epämääräistä. 

Tässä allaolevassa kuvassa minulla oli kahdet pakoputket äänenvaimentimineen ja niiden välissä vetokoukun kiinnityspiste. Sitten kun niiden ympärille lyötiin vielä heppoinen niitinmuotoinen suojalevysetti, sen toinen äärilaita ei yksinkertaisesti sopinut suoraan siihen mihin se piti asentaa. Miten tämä oli mahdollista oli hämmentävää, koska pakoputkien väli tuli tuosta vetokoukusta, ei niitä olisi saanut enää yhtään lähemmäs toisiaan.

[4] viimeistely

Viimeiselle illalle minulle jäi enää pari hassua palasta asenneltavaksi. Pieni mystinen alumiinipala olikin tykin putki joka oli näin tyylikkäämpi kuin suujarrulliset muovivaihtoehdot. Tämä hetki myös vahvisti mokani putken matkatuesta, jonka olin väärinlukenut ohjeesta ja sen ristiinrastiin kulkevista nuolista.

Vihoviimeiset asennettavat palat, pyöriä ja ketjuja lukuunottamatta, olivat nämä panssarilevyjen telineet. Schürzen-helmapanssarit eivät kuuluneet settiin joten kaipa noista voisi ripustaa vaikka naamioverkkoja tai pressuja ilmasuojaa varten.

Superinnokas suomimallari olisi voinut tuunata tätä käyttämällä Topfblenden eli sianpään sijasta kulmikasta asekilpeä ja suujarrullista putkea. Sitten tähän olisi pitänyt mallata jotenkin sementtimöntit ja helmapanssaritelineiden sijasta arpoa kylkiin puupöllit. Vaan minä en ollut sellainen, pysyin ohjeissa.

Projekti II/26

Dragon Models StuG III Ausführung G 10.5cm Imperial Series

Kävin loppukesästä '25 Tieto-Nikkarissa katselemassa mitä sieltä löytyi, kun mieleni teki rakentaa taas jotain saksalaista telakalustoa. Pienen palloilun ja juttelun jälkeen löin StuG III -lootan kassalle ja mietin ääneen että jos olisin nähnyt Hummelin niin olisin ottanut sen miettimättä yhtään enempää. Kauppias mietiskeli että "kyllä he niitä saavat, käy katsomassa myöhemmin. Tai itse asiassa helpompaa jos hän soittaa perään". Jossain välissä työjonoon tulisi siis telakanuuna, jollaisen olin jo joskus aiemmin kasannut ja maalannutkin osittain mutta muuttaessa se kai jäi johonkin limboon. Olen manannut sitä vuosien saatossa useammankin kerran, joten ei kai ihme että en miettinyt kauempaa.

Vaan tämän projektin teema oli isoputkisemmalla haupitsilla varustettu Sturmgeschütz III:n G-variantti. Tämä oli vielä joku ylväästi nimetty Imperial Series -loota, vuosimallia 2004. Tässähän pitäisi sitten ruveta nyt jo miettimään telaketjujen - tai näiden mietteiden kanssa kaksien - tilaamista puolalaiselta.

Osaset

Muovia tuli useiden rankojen edestä, telaketjutkin olivat irtopalamallia. Fotoetsiä oli pari palasta ja sitten tuossa oli yksi pala oikeaa metallia.

Yllättävä osa noista paloista oli jäämässä suoraan tuhatlaatikkoon. Telaketjuja en edes katsonut tai avannut pussukoistaan.

Ohjeistus

Mitä näistä ohjeista sanoisi? Tyypilliset Dragonin ohjeet, joissa oli kyllä näyttäviä isometrisiä kuvia siitä miten jotain tungettaisiin paikoilleen mutta ajoittain ne olivat vähän epäselvät kun tuntuivat sortuvaan omaan näppäryyteensä.

Edellisestä vaunusta oli jo liian pitkä aika.

Valmista: Projekti I/25

Schweres Wurfgerät 41 im Vorfrühling - dioraama

Kuten tätä aloittaessani kehuin, sain raketinheitinsetin yhtenä läksiäislahjana viimeksi työpaikkaa vaihtaessani. Vuodesta 2017 oli jo jokunen hengenveto, mutta malli oli nyt valmis suuruudenhulluuden tuomine lisämutkineen.

Näennäisesti yksinkertainen puuraamin, viiden ukon, neljän raketin ja niiden laatikoiden pienoismalli söikin ihan kosmisen määrän aikaa fotoetsitouhujen lisäksi, kun innostuin tekemään maisemapohjan dioraamaa varten. Olihan se näin paljon tyylikkäämpi kuin tasapinnalle aseteltuina irtopaloina.

Kuvasia

Alla taas nivaska ns. parempia kuvia, tai ainakin ne oli nyt otettu oikealla kameralla ja niitä oli käsitelty vähän kroppausta enemmän. Valkoisen taustakankaan kanssa sekä lumi että lumipuvut aiheuttivat vähän hassuja efektejä kun ronkin kuvia Kritalla.

Tuohon "rakettien korventama maa"-efektiin olin tyytyväinen, se onnistui mielestäni oikein hyvin. Vaan kyllä sitäkin säädettiin.

 

Joku saattoi huomata, että näiden kuvien ja edelliviikon kuvien välissä oli jotain pieniä eroja. Tässä kävi niin hauskasti, että olin laittanut dioraamakuvatukseni taas sarjan laatikkoon, kannen siihen kevyesti päälle ja laatikon pöydänkulmalle.

Kissa tai molemmat olivat onnistuneet juoksemaan siitä yli ja uhreina olivat sekä heittimenjohtaja että ammusmiehet. Kaksi päätä ja kolme kättä oli napsahtanut irti. Korjasin ne sitten ja asettelin siirrossaolevan Packkisten ukkojen käsiin mutta se ei istunut enää ihan yhtä hyvin kuin alunperin.

Raketinheitindioraaman säistys

Vallejo-efektejä

Säistys oli tässä tapauksessa aika lavea termi, kun tarkoitus oli peittää koko dioraamapohja ties millä ja saada se näyttämään joltain muulta kuin palalta styroksia. Onneksi noita purtiloita oli jokunen, joten pelkkään yhteen kamaan ei tarvinnut takertua.

Näillä pääsisi hyvään alkuun. Tuo isoin ja uusin purtilo (Vallejo DFX 26811 Brown Mud) oli kenties arvattavasti se, millä valtaosa maastosta peittyisi. Siihen kaveriksi tulisi euromutaa (VWE 73807 European Mud) ja ehkä vähän ruohotuppoista mutaa (VWE 73826 Mud and Grass). Ihan lopuksi lisäisin sinne tänne lumiefektiä (VWE 73820 Snow) parhaani mukaan lopputalvea tai alkukevättä jäljitellen.

Ruskeaa mutaa koko rahalla

Ensimmäinen kerros mutamömmöä oli kohtuullisen pikaisesti levitelty. Lisäsin tuohon säätäjäkaverin nurkkaan ohennettua euromutaa tehdäkseni siitä vähän erilaista maastoa. Aivan noihin kohokuvioiden alareunoihin tökin myös jonkun verran ohennettua mutaruohokamaa, sikäli kun sitä sai levitettyä.

Tässä vaiheessa päätin, että nyt tuo puinen laukaisulavetti oli liimattava paikalleen. Erikeepperillä se sai luvan pysyä koska muoviliimalla Finnfoamin syövyttäminen pilalle ei oikein inspiroinut enää tässä vaiheessa projektia.

Lunta tupaan

Testailin lumimateriaalia ja se käyttäytyi yllättävän hyvin. Aloitin varovaisesti pienillä kököillä, koska ajattelin sen olevan turvallisempaa.

Olin napsinut aiemmin kuvia sulavasta lumesta, siltä varalta että tarvitsisin niitä joskus. Näissä oli ehkä vähän enemmän kasvillisuutta seassa kuin mitä itse hain.

Toinen kerros mutaa

Lisäsin ruskeaa mutaa eri paikkoihin tehdäkseni tästä vähän monipuolisemman näköisen. Siihen päälle rakensin lisää sulavia lumihangen jäänteitä, vallankin tuohon toiseen kulmaan joka ei jotenkin tuntunut luontevalta kohollaanolevana ja samalla mutalöllöisenä.

Toinen idea tässä oli se, että heittimen kohdalla ja erityisesti heti sen takana ei olisi lunta tai muuta, vaan se olisi enemmänkin rakettimoottorien tulisuihkujen paljaaksi puhaltama. Mitään tosimaailman kokemusta tai omin silmin nähtyä muistijälkeä minulla ei tietenkään ollut siitä, miltä minkään kokoluokan singon tai yhdenkään rakettiaseen takapuolella oli, enkä tainnut kiinnittää huomiota tykkien kilpilinjan etupuolenkaan olemukseen parin iskun jälkeen. Tämäkin teos tehtiin siis ihan täydellä fiilispohjalla.

Olin jättänyt mustan mudan (VWE 73812 Black Mud) pois tästä askartelupaletistani koska se oli sävyltään niin kovin ylivoimaista noiden ruskeiden seassa. Tulin sitten toisiin aatoksiin ja päätin käyttää sitä ohennettuna ja nimenomaan tuossa lieskojen kaltoinkohtelemassa osassa maastoa.

 

Mudaton detaljointi

Mutamömmöpuoli oli nyt aika hyvin kasassa. Ihan valmis se ei vielä ollut, vallankin tuohon heittimen taakse halusin kuralätäkön tai pari. Sitä odotellessa pikaliimasin pari kellertävää syksystä jäänyttä ruohotupsua (NOCH 07132 Grasbüschel Herbst) tuomaan vähän värivaihtelua muuten vallitsevaan ruskeuteen.

Tässä välissä keksin myös, miten parantaa säätäjäkaverin nurkkausta. Maalasin suoremmat palat kiviksi käyttämällä kylmänharmaata (VGA 72750 Cold Grey) ja kuivaharjasin niitä kivimuuriharmaalla (VGA 72750 Cold Grey). Nyt tässä tuntui olevan entistä enemmän tolkkua.

Graniittia mukaan

Mietin seuraavana päivänä, että pelkästään harmaat kivenmurikat olivat vähän yksitoikkoinen joskin hyvä lisä. Sotkin kylmänharmaaseen vähän punaista ja keltaokraa. Testasin tätä maalia ekan kuvan alavasempaan palaan ja se näytti toimivalta, joten jatkoin rehun vieressä olleeseen harmaaseen, jonka muutin punertavaksi. Muutaman murikan ja värisävyn jälkeen olin ihan tyytyväinen ja lopetin.

Kuralätäköitä ja sulamisvettä

Kuralätäköitäni varten sekoitin Vallejon kirkkaaseen lakkaan (70510 Gloss Varnish) tipan likaa (VMA 71133 Dirt). Tein sillä jokusen kuralätäkön, vähän sinne sun tänne. Asetuttuaan noistakin selviäisi, miten ne sopivat maastooni.

Kuralätäköiden jälkeen kävin pelkällä kirkaslakalla kaikkien lumikasojen reunustat. Tällä koetin korostaa sitä että lumi oli sulamassa ja tämä oli yksinkertaisesti kuvottava paikka kävellä.

Henkilökunta

Aloitin viisipäisen sakemanniryhmäni säistyksen öljypesemällä heidän takkinsa ja paljaat ihoalueensa ruskealla (ABT080 Brown Wash). Idea oli nostaa esiin erityisesti takkien saumoja sun muita. Olin vähän huolisssani siitä miten tämä toimisi noiden lumihousujen kanssa, joten en ainakaan aloittanut niistä. Täysvalkoisina ne kyllä hyötyisivät suunnattomasti siitä että niiden harvoja kohokohtia (tai tässä tapauksessa päinvastaisia ominaisuuksia) korostettaisiin jotenkin.

Kuivatteluajan jälkeen sotkin todella ohutta seepialitkua (ABT002 Sepia) ja kävin ukkojen lumipukuosat läpi. Maalin asetettua hetken aikaa pyyhin enimmät pois ja parin kaverin polvialueelle jätin lisää jälkeä. Eivät nuo maastossa puhtaanvalkoisena pysyneet edes hyvällä säällä.

Kuvat räpsin tietysti heti tuoreeltaan, joten ukot tarvitsivat päivän, pari asettuakseen. En odottanut eron olevan niin mieletön että niistä olisi erikseen pitänyt ottaa kuvia.

Herra A

Rakettien sytyttimien kanssa roplaava häiskä oli selvästi semmoinen, jolla oli kökköisemmät polvet lumihousuissa. Harmi vain ettei hänellä ollut mitään käsiinlaitettavaa.

 

Herra B

Ammuslaatikon kantajista toinen oli pysynyt jotenkuten siistinä.

Herra C

Packkisten painavamman pään saanut oli kontannut mudassa enemmän kuin kaverinsa.

 

Herra D

Säätäjäkaveri oli jotenkin apean näköinen. Ehkä lumihousut olivat märät ja kylmät.

Herra E

Suurherra heittimenjohtaja oli selvä syvältäjohtaja, joka ei turhaan mudassa kontannut. Vasemmasta saappaasta näkyi miten olin koettanut käyttää häntä jalanjälkien tekoon mudassa ja lumessa. Se ei ollut ihan onnistunut mutta kengässä lumikökkö näytti hyvältä.

Liikkuvat palat kiinni

Nyt olin niin pitkällä projektissa, että rupesin liimaamaan äijiä maisemaan. Aloitin heittimenjohtajasta ja laitoin seuraavaksi säätäjäukon lavetin toiselle puolelle. Kolmantena maastoon asetin polvistuvan ukon ja mittailin vähän etäisyyksiä kantajaparivaljakon kanssa. Liimasin heistä yläpään kantajan ensin maastoon, koska hänellä oli hankalampi maasto.

Ensimmäisten pikaliimausten asetuttua hetken aikaa liimasin viimeisen ukon maahan kun säädin samalla kannettavan Packkisten paikkaa. En saanut koskaan noita käsiä ja raamia asettumaan yhteen täydellisesti, joten nytkin ne olivat miten parhaiten asettuivat. Läheltä katsottuna aivan käsittämätön, mutta kauempaa se toimi.

Liimasin myös maahan tuon tyhjän Packkisten ja vapaana kulkevan 280mm sirpalekranaatin toiselle puolelle asettajaa. Pieni vaara kompuroinnista tuossa oli, hyvä ettei maassa ollut vielä banaaninkuorta.

Siinä se sitten rupesi olemaan. Annoin ukkojen liimausten kuivua rauhassa ennen viimeisiä silauksia.

Viimeiset mutalumet

Räpelsin vielä lumikasojen kanssa. Muutamaa niistä korotin lisäpaakuilla ja muutamaa hienosäädin laajentamalla niitä ihan vähän. Niihin kenkiin, jotka olivat lähellä lumikasoja, sörkin lumimassaa sitomaan ukkoja paremmin maastoon.

Samalla idealla sotkin ruskeaa mutaa vähän kaikkien jalkojen juureen ja vähän kengillekin, sikäli kun sattuivat seisomaan sen kohdalla. Enimmäkseen äijät kumminkin olivat tuossa lavetin takana, jossa oli tummempaa mutaa, joten käytin mustaa mutaa sekä heidän maastouttamiseensa että rakettilieskojen polttamien jälkien vahvistamiseen.  Sotkin myös parin jannun polvia mudalla, maastossa toimiminen oli likaista hommaa.

 

 

Näissä kuvissa vasta sörkityt kohdat näkyivät kiiltävämpinä kuin mitä ne olisivat kuivuttuaan. Käytin kaikkien äjien paljaiden ihoalueiden päällä puolihimmeää lakkaa, kuten silloin joskus sukellusveneen kapteenia maalatessani olin lukenut.

Mietin, että olisiko kypärien sietänyt olla puolihimmeitä, teräksisiä kun olivat, mutta jätin tuommoisiksi. Samoin kuin olin lukuisia tunteja aiemmin pohdiskellut yhden tai parin kypärän valkopesua. Joskus piti osata lopettaa :)