Warhammer IIC - custom-variantti

Rakentelun loppuvaiheista ei ole mitään sen ihmeempää sanottavaa kuin että fikkarin lasi toimii ihan mukavasti ja että cockpit jeweling / blending ei ole helppoa saati sitten minun hommaani. Bonusvaikeutuksena koetin harjoitella tuota taas punaisella, joka menee pinkiksi ja näyttää ihan pöljältä. Uudelleenmaalailu sekä isoon suun näköiseen alaikkunaan että "otsalla" majaileviin pikkuikkunoihin teki terää, muttei silti ole ihan sitä mitä osaavien käsittelyn jälkeen. Harjoitus tekee metsurin ja minulla on vielä melkoinen metsä edessä (Model Expo 2009 -dioraamaani sentään koetin blendailla Atlaksen silmiä vihreällä ja se toimi huimasti paremmin).

Tästä roikaleesta ei tullut ihan wysiwygiä (pään kaksi pyssyä, torson putket ovat eri kokoa jne, mutta kai se silti), toisin kuin Marauder. Aina ei voi voittaa, mutta päin voi juosta ja antaa alfaiskujen seurata toistaan! Se on aina sekä Oikein että Kaunista.

Alle nakkaan taas kasaanlyödyt speksit, jotka ehkä kertovatkin jollekulle jotain:

Mass	80 tons
Tech/Era	Clan / 3055
Config	Biped 'Mech (Level 2)
Movement	4 / 6 / 0
Internal structure	Endo Steel (122pts)
Engine	320 Fusion
Heat Sinks	20 Double
Armor	Ferro-Fibrous (230pts)
Weapons & Equipment
Type Loc Heat Ammo LB 5-X AC RA 1 20 (RA) LB 5-X AC LA 1 20 (LA) SRM 6 RT 4 15 (RT) ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser LT 5 - ER Medium Laser LT 5 - ER Medium Laser LT 5 - CASE Combat Heat 36 (40)

Tämä vehjas on sentään aika hyvin täytetty, tonnit täyttyivät ja kritikaalejakin jäi yksi yli. Alkuperäinen kantoi mukanaan paria ERPPC:tä ja muuta kivaa, mutta kun olin alunperinkin sitä mieltä, että nuo kädet kantavat mukanaan ehdottomasti jonkunsorttisia AutoCannoneita... Jostain kumman syystä vitosluokkaa isommat eivät sopineet joko mukaan tai eivät olisi jättäneet tilaa enää millekään muulle. Päätin sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi lyödä Marauderista poiketen en Ultria vaan LBX haulikkovariantit. Kyllä noilla vitosillakin kritikaaleja metsästää, vaikkei ihan niin raivostuttavan mukavasti kuin kaksikymppisillä...
Nuo kuusi ER MLas-putkea ovat kai ihan häiriintynyt veto, muttei noilla vielä vedetä vertoja Nova Primelle, jolla on tuplamäärä moisia eikä mitään muuta... Sairas laite sekin.
Ainoa paikalleen jäänyt ase on SRM-6, eikä edes Streakiksi boostattuna (ei olisi mahtunut kyytiin).

Tuossa vasemmassa torsossa, pyssyjen yläpuolella on tölkin numero, 825. Heti Marauderin (824) vieressä siis. Olen vetänyt purkkien numerot tähän mennessä ihan hatusta, mutta ehkä vastaisuudessa niihin voisi koettaa soveltaa jotain saksalaistyyppistä (Trinäärin numero 1-9, Starin numero 1-3, Sakaranumero 1-5), jotka riittänevät kun Klaani, Galaksi ja Klusteri ovat muuten tiedossa. Klusteria ei valitettavasti indikoida logolla tai millään ainakaan tässä tapauksessa, mutta toisaalta, numerosarjan pidentäminen olisi sekin vähän tyhmä tapaus).
Yllämainittun kaltaista merkintätapaa (Star (1-3), Point (1-5), Kone (1-2)) olen käyttänyt 9th Talon Clusterin lentelyvempaimien numeroinnissa, 'Mecheissä en niinkään, vaan ne ovat tosiaan hatusta ja fiilispohjalla arvottuja.

Vuosi takana ja mechi edistyy hitaasti

Kas kummaa, tajusin juuri, että aloitin tämän pöhkön puuhastelun jo viime elokuussa! Hämmentävästi olen (mielestäni) järkyttävän pitkän ajanjakson lisäksi puskettua myös enemmän kuin ne vajaat kymmenen postausta, joiden täyttymistä suvaitsin epäillä. En ihan ilman syytä vaikka näkyy tämä kitinä luonnistuvan tällä ~kerta viikossa -tahdillakin. Hämmentävää.

Vaan se siitä, ketä tuo muka kiinnostaa? Asiaan!

---

Viime päivien agendassa on ollut ennemminkin Borderlandsin peluu (toinen kierros Mordecailla) ja sen sellainen, ei niinkään askartelu. Syytän siitä sadesäätä(kin). Muutamia pikkudetaljeja olen sentään saanut sörkittyä. Ensimmäisenä kävin vihanpitovälineiden kimppuun: flat aluminiumia erisorttisten laserien suuaukkoihin ja käsien AutoCannonien putkiin. Päälle sitten musta litkuttelu, jotta a) eroavat torsosta ja b) ovat vähemmän silmiinpistäviä.
Samalla vaivalla nykäisin rotjakkeen lonkkapalan kiinni torsoon, kun ruiskuttelu ei enää ollut syynä pitää vihreitä osia erossa metallisista. Jalat pistän paikoilleen vasta logojen maalaamisen jälkeen, ihan vain pitääkseni asiat simppeleinä.

Tiedä nyt sitten, miten hyvä idea tämä on, mutta menköön. Leikkelin aiemmin säästämästäni läpinäkyvästä muovihässäkästä kaistaleen irti ja pyyhkäisin sen pintaa pari kertaa yksisuuntaisesti karkealla hiomapaperilla. Tällä sain hassun efektin muovin pintaan. Pienen sovittelun ja puolentusinan kapean suikaleen irtileikkaamisen jälkeen hallussani oli juuri valonheittimen "suuaukkoon" sopiva levy. Ehkä se näyttää ihan siistiltä paikallaan.

Ahdistavan nopeasti katoavan ilta-auringon valossa maalasin muutaman läiskän keltaiseksi, jotta saan huomenissa viimeisteltyä samaiset alueet caution-raidoiksi. Koska ohjuslavettien luukut saivat reunoilleen caution-alueen, jätin muut merkinnät vähän vähemmälle, ettei Warhammeristani tule ihan sirkusvaunun (tai jonkun hämärämmän Warhammer 40 000 -faktion tankin) näköistä ilmestystä...

Rauhallinen paluu rakentelun pariin

Kävin kaivamassa kaupan syövereistä tuota viimeksi kaipaamaani kierreteippiä. Siinä käyttöä ihmetellessäni mietin, että onkohan tuosta aika haperon oloisesta tavarasta mihinkään. Vetäisin kunkin liitoksen uroskappaleen kierteisiin yhden kierroksen ja ruuvasin toisen kilkkeen päälle. Sama kolmesti ja kokeilemaan... Himmel, sehän jopa toimi!

En tiedä, miksi olin yllättynyt, mutta olinpa kumminkin. Pääasia, että yllätys oli positiivinen. Testasin samalla vaivalla roiskia vihreää maalia Warhammerin torsoon. Ottaen huomioon, että valaistusolosuhteet eivät ole illasta enää optimaaliset, jälki oli ihan mainiota eikä paikattavaakaan jäänyt kauhean paljon.

Jalkojen kanssa ei ollut enää juurikaan tehtävää, mitä nyt sudin mustan litkun pintaan ja myöhemmin punaiset roiskeet sinne tänne. Tällä kerralla uskaltauduin sotkemaan vähän enemmän kuin Marauderin jalkojen kanssa. Loppudetaljointi eli tässä tapauksessa logot ovat vielä tekemättä, aloitin tosin tekemällä Omega-Galaksin logon planeetan jo paikalleen, loput ovat aika äkkiä tehdyt, jos homma etenee kuten viimeksi.

Turkanen sentään

Pohjamaalailin ahkerastiviilaamiani palasia tuossa yhtenä iltapäivänä ja opinpa taas, ettei ihan viimeisiään vetelevällä spraypurkilla kannata yrittää tehdä väkisin mitään. Jämät eivät enää toimineet turhan hyvin ja jouduin siivoamaan pintoja jälkikäteen. Maali oli rojahtanut pintaan jotenkin epämääräisesti, eikä suinkaan niin tasaisena pintana kuin olisi ollut sopivaa.

Sain ilokseni huomata, että valtaosa saumoista oli juuri niin kuin pitääkin: piilossa. Pari saumanjämää vaati lisähiomista ja kittailua sekä tuoreempaa pohjamaalia, mutta aika pientä tuo jälkikorjailtava oli sekä pinta-alassa että lukumäärässä mitattuna.

Sen sijaan, että olisin marssinut ostamaan uutta pohjaspraytä, meinasin vihkiä kompurani käyttöön kevyellä gray primerin roiskimisoperaatiolla. Lukaisin ohjeet vielä kerran läpi, ruuvasin molemmat(!) adapterit paikoilleen ja ruiskun letkun koko komeuden jatkoksi. Virta päälle ja suhinaa ihmettelemään.
Vuotavat vähän ilmaa, perkeleet. Tilanne on kutakuinkin odotettu ja ohjeen mukaan jotain putkimiehen teippiä pitäisi kietaista sopiviin kohtiin. Siispä jossain välissä suunta rautakauppaan ja siellä kyselemään joko tuolla nimellä tai kierreteipiksi kutsuttuna. Jotain teflonhäsmäkkää se on olevinaan ja rakkaalla lapsella on välillä ihan liian monta nimeä.

Pika-apuna testattu maalarinteippi ei luonnollisestikaan auttanut tarpeeksi.

Tällä viikolla on ihan tarpeeksi kiire muutenkin, teippishoppailu saa siis luvan jäädä viimeisen lomaviikon huviksi. Onhan tässä aikaa, mutta silti harmittaa hippasen, kun en päässyt käyttämään uusinta leluani.

Maalasin jalat ja lantiopalat silti käsin niin kuin Marauderinkin kohdalla tein. Nuo kaipaavat vielä sekä litkuttelua että punaisen roiskintaa, jotta pääsen räpeltämään logojen sun muiden pariin käsivaralla.

Ohjaamon viereen tuleva antenni oli palikkana vähän ahdistavan näköinen, heitin tilalle juurikin näitä tilanteita varten hankitusta puolen euron tiesmikälie-harjasta yhden mustan karvan. Näyttää ihan antennilta 8) Samalla vaivalla porasin noiden oletettavasti konekiväärien piippuja esittävistä putkista suuaukot auki, näyttävät ehkä vähän vähemmän tökeröiltä. Niin ja näkeehän tuossa tuon keskeneräisen fikkarinkin, josta puuttuu suojalasi vielä ihan tyystin.

Projekti 4/2011

Marauder ei saa olla kovin kauaa yksin, rupesin samantien väkertämään Warhammer IIC:n jotain varianttia, saa taas nähdä mikä tuostakin tulee. Tällä kerralla tiesin toki välttää osan typeryyksistä, jotka tein viime kierroksella. Pitäisi yleensäkin muistaa koheltaa vähemmän ja harkita enemmän... siis pitäisi.

Malli on vähäosainen eikä ohjetta ole pituudella pilattu. Kahteen rankaan jaettuja osia on nelisenkymmentä ja kokoamisaskeleitakin taisi olla peräti kuusi. Ei se mitään, kyllä siinäkin saa mokattua ihan yllin kyllin, jos oikein yrittää.

Aloitin taas kiltisti ihan alusta. Ensin kädet tykkeineen kasaan, putket meinasivat ruveta irvistelemään, joten pistin ne kevyeen teippipuristukseen - en olettanut, että pyykkipoikaratkaisu olisi ollut tarpeen näin kevyellä irvailulla. Mietin hetken, olisiko tuon SRM-6 -lavetin luukut pitänyt avata ja askarrella ohjuksien kärjet jostain, mutta meikäläisen työkaluilla luukut eivät olisi auenneet siististi. Enkä ollut ihan varma, olisinko saanut uudet askarreltua muovisuirosta, joten luukut saivat jäädä kiinni. Samalla rytinällä pistin reisiosat yhteen.

Olin hyvin, hyvin vähällä jatkaa rakentelua perusinnokkaana, mutta muistin sudenkuopan. Viimeksi osien saumat näkyivät röyhkeästi kun en tajunnut fiksata niitä ajoissa. Nyt siis jätin rakentelun ja annoin osien kuivua ihan rauhassa vähän aikaa. Palikoiden kuivuttua otin ja viilasin kaikki saumaosat niin tasaiseksi kuin pikkuviilallani kykenin. Samalla vimmalla silppusin torson selkäpuolelta tuon tyystin ylimääräisen D7-kohomerkinnän pois. Sen paikalle voisi maalata vaikka Klaanilogon tai jotain muuta Oleellista ja Tärkeää.

Silppuamisen makuun päästyäni iskin silmäni vasemman hartian fikkariin. Laurentius oli taannoin kehunut aukovansa omastaan tuon valetun linssin ja pistävänsä sisuskalut parempaan kuosiin. Idea oli ja on edelleen hyvä eli varastamisen arvoinen. Porailin nipun reikiä reunoja pitkin ja mätkin ylimääräisen palan hiiteen. Nyt pitää vielä keksiä, millaiset sisukset tuolle väännän. Oleellista on myös kehittää joku hyvä järjestys tuon maalaamiselle ja kasaamiselle, ettei tule pahempia korjattavia.

Eilisiltana rakensin sotakoneeni kintut loppuun ja viilailin uusimpien osien saumat kuntoon. Näin toimiessa mihinkään ei pitäisi jäädä ylimääräisiä rumia runtuja. Tuon ohjaamon "ilme" on kyllä aika psykoottinen "%D", mutta ehkä se näyttää rauhallisemmalta parin maalikerroksen jälkeen. Noin pieniin tuikkuihin minulla ei taida olla linssejä, tosin. Ehkä tästä kumminkin selvitään.

---

Ai niin, meinasin ihan unohtaa! Kävin viime viikolla Lelukaupassa pariinkin kertaan ja mukaan tarttui varustelukierteen tuorein taistelukärki, kompura kynäruiskuttelua helpottamaan. Nyt on hyvä 8)

Marauder IIC- custom-variantti

Koetan pitää BT-rakennelmani wysiwyginä, joten jouduin vähän arpomaan tuon laitteen speksien kanssa. Ongelmana oli lähinnä, josko haluamani romu sopii oikeasti laitteen sisään vai ei. Aiemminhan olen höpissyt sekä käsiin nakatuista ERPPC:istä, MPLasereista sekä katolla kurkkivasta AutoCannonista (sen suuremmin välittämättä, onko kyseessä normaali AC vai Ultraversio, LBX:ksi en sitä ole koskaan miettinyt, joten se voidaan sivuuttaa suoraan. Niin ja ne Jump Jetit mainitsin ainakin viimeksi.

Näillä lähdettiin, lopputuloksena kustom-variantti Marauder II C:stä, mikään virallisemmista kun ei sopinut rakennettuun malliin. Jotain tällaista siitä sitten tuli lapulle:

Mass	85 tons
Tech/Era	Clan / 3055
Config	Biped 'Mech (Level 2)
Movement	4 / 6 / 2
Internal structure	Endo Steel (130pts)
Engine	340 Fusion
Heat Sinks	21 Double
Armor	Ferro-Fibrous (221pts)
Weapons & Equipment
Type Loc Heat Ammo ER PPC RA 15 - Medium Pulse Laser RA 4 - ER PPC LA 15 - Medium Pulse Laser RA 4 - Ultra AC/2 CT 1 45 CASE Standard Jump Jet RL Standard Jump Jet LL Combat Heat 43 (42)

Tonnit tulivat helposti täyteen mutta Critical Slotteja taisi jäädä kahdeksan tai yhdeksän yli. Viimeiset tonnitkin taisin kuluttaa UAC/2:n lisäammuksiin ihan vaan kaiken varalta. Toki UAC/5:kin olisi mahtunut, mutta jostain syystä /2 näytti kiehtovammalta. Ehkä se johtuu ihan silkasta kantomatkasta, näin tuo pelaa ehkä jotenkin noiden ER PPC:iden kanssa.
Lisäyksityiskohtana siirsin yhdet kaksinkertaiset HeatSinkit käsiin, yksi kummankin ER PPC:n taakse, niin kuin ne ovat mallissakin. Jetit eivät tosin sopineet torsoon joten jouduin alistumaan kohtalooni ja pudottamaan ne jalkoihin. Aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa.

Kiehtovaa, eikö totta? Tuolla voisi koettaa pelatakin joskus, selkääni minä saan aina oli alla mikä tölkki tahansa. Ehkä meikäläisen "hakkaa päälle"-pelityylissä olisi korjattavaa? Toisaalta, se tuntuu enemmän ClanLike-tyyliltä kuin varovainen ja varman päälle pelaava. Pääasia, että on mukavaa.

Marauderin detaljointia

En sitten malttanut odottaa edellispostauksen julkaisua pidempään kun jatkoin jo logojen parissa. Galaksilogo oli jo paikallaan, joten muutama Klaanilogo ja vaunun numero piti ainakin saada sopimaan johonkin. Pienen käsissäpyörittelyn jälkeen päätin, että torson kylkiin tulee yksi per puoli ja vasempaan jalkaan yksi. Numero, joka sekin piti ensin vetää hatusta, tuli loppujen lopuksi oikeaan jalkaan ja sielläkin takaosaan.
Sakaratunnusta (mikä tahansa Sakarasta 1 Sakaraan 5) tai pilotin arvomerkkiä en taida ruveta sentään miettimään :)

Klaanilogon maalaaminen vapaalla kädellä oli toki huomattavasti helpompaa näin ison skaalan malliin kuin piskuisien peliminiatyyrien kylkiin. Luonnollisestikaan räpellykseni ei ole verrattavissa 1:1 oikeaan logoon mutta minusta se on ihan tarpeeksi selkeästi tunnistettavissa ja juuri siihen pyrin. Enkä minä taidottomana osaa piirtää tuota(kaan) yhtään missään skaalassa muutenkaan, joten tämähän menee ihan hyvin näinkin ;)

Oikea kylki

Pyrstö numeroineen

Vasen kylki

Nokkaosasto, linssitkin ovat paikoillaan

Testasin myös tuohon katolla majailevaan AC:hen Tamiyan Burnt Carbon -pigmenttiä. Kai se siihen sopii. Tässä vaiheessa jäljellä on lähinnä käsien lyöminen paikoilleen ja siinäpä se kutakuinkin sitten onkin. Saas vaan nähdä, maltanko tehdä sen loppuun ennen Warhammeriin siirtymistä...

Nerokkaasti valoa vasten kuvattuna taas, mutta ehkä tuo putken suuaukko näkyy jotenkin

Uusi vihreämpi yritys

Maalata suhauttelin torson ja kädet uusiksi Vallejon saksalaisella vihreällä ja kokonaisuus näytti huomattavasti mukavammalta. Ehkä nuo ekstralevyt saattavat pistää jonkun silmään, mutteivät minun. Tästä jatketaan myös Warhammerin kanssa, kun siihen asti päästään.

Huomasin kynäruiskiessani, että tuo purkki-ilma tuppaa käyttäytymään kummallisesti käytön aikana ja mitä vähemmän pöntössä on ilmaa, sitä nopeammin niin käy. Ehkä tuo jäähtyy liikaa ja sen takia ruiskusta ei enää tule maalia ulos lainkaan. Uudella purnukalla saa maalailla ihan rauhassa, mutta näin loppuviidennekselleen ehtiessä ei saanut yhdellä rysäyksellä maalattua kuin 'Mechin toisen käden. Tämä taas johtaa ylimääräisiin taukoihin ja turhaan huolestumiseen siitä, saako mitäkin tehtyä.
Ratkaisu on siis jo viime syksynä mainittu kompressori.

Jos vaikka ennen kesäloman toista puolikasta...

Siinä samalla kun puljasin ylätorson kanssa, viimeistelin jalkojen maalauksen. Kuten Camospecsissä (ja aloituspostauksessani) sanotaan, jalkoihin ja pohkeisiin tulee roiskia punaista maalia kuin Steel Viperien verta konsanaan. Koetin tällä kertaa olla innostumatta liikaa tuon hurmeisen roiskeen kanssa.

Kun avainkomponentit olivat kuivuneet, siirryin vihdoin viimein räveltämään deltajien parissa. Minusta BattleMecheissä ja OmniMecheissä tulee olla cautionia (sitä mustakeltavinoraitaista varoitusmerkintää), muuten jotain oleellista puuttuu, eikä se ole hyväksi mallille tai sen rakentajalle. Ajattelin silti pitäytyä aisoissa ja valitsin muutaman paikan, johon caution-raita sopi ihan rungonmuotojenkin perusteella. Molempiin tykkipodeihin kaksi länttiä per puoli ja torson etu-ja takaosiin käsien kohdalle pienet raidat. Näin ne erottuvat mutteivät vie kaikkea huomiota.
Samalla vaivalla maalasin Vallejon Oily Steelillä kaikkien Jump Jet -suuttimiksi tulkitsemieni suuttimien osat, tykkien suuaukot ja takarungon härpäkkeen, jonka olen päättänyt laskea Heat Sinkiksi. Viimeksimainitun litkutan vielä jollain ruskealla, muut saavat olla niin kuin ovat. Kauniiksi lopuksi maalasin oman näkemykseni Omega-Galaksin logosta oikean jalan ulkosyrjään. Minusta se onnistui ihan mukavasti.

Tuolle nokan kilkkeelle pitää vielä keksiä jotain, kutsun sitä ohjaamon ikkunaksi vaikka onkin enemmän robottiosan muotoinen. Ehkä kiiltomustalla litkuttaminen tekee sen, mitä haen takaa? Muuten tässä ei ole kauheasti tekemistä jäljellä, pientä siistimistä ja loppujen logojen ja yksikkönumeroiden väkertäminen paikoilleen. Niin ja ne jalokiviefektit, mutta ne ovat todellakin vuorossa vasta kun kaikki maalattava on maalattu.

Fiksailua - tai ainakin epätoivoista pelasteluyrittelyä

Tuossa kunnossa nuo rupiset ylätorson ja tykkipodien osat ovat. Ei kelpaa minulle, vaikka tietyssä mielessä tuon näköinen jälki voisi käydä PPC-boltin tai LLaserin hivelemästä lonkasta tai jostain. Löin sitten pienet läpyskät puolimillistä polystyreenilevyä päälle, olin vielä viilaillut reunoja hippasen kapeammiksi niin eivät ehkä törröttäisi liikaa.

Ei se ainakaan huonommalta näytä. Otin ja pohjamaalasin koko roskan sitten uusiksi, eihän tuota saa enää pelkällä normimaalauksella enää minkään näköiseksi... Eivätkä nuo lätyt minua haittaa, tekeleen kun ei ole tarkoituskaan olla kuin tehtaalta juuri marssinut ;) Jatkan tässä joku päivä Wehrmachtinvihreällä, jos se näyttäisi paremmalta. Sehän nähdään pian!

Se aika lomien välissä alkoi taas

Lomareissu oli ja meni, avoppilamatkalla mukaan tarttui taas tuliaisia, kuten hyvältä matkalta pitääkin. Marauderin fiksaamiseen ja Warhammerin kanssa samojen ongelmien ehkäisemiseen setti Tamiya Puttya ja 0,5mm styreenilevyä. Testasin toki tuossa toissailtana, josko ruman kohdan päällelitkutus auttaisi. Ei auttanut.
Otan sitten ja pistän muutaman palikan kokonaan uusiksi, mitä muuta minä tuolle enää keksin? Ehkä läiskäisen pätkät muovia torson & tykkipodien arpia jemmailemaan. Kattoo ny, mutta niin kauan kun sää pysyy helteisenä ja kalenteri arjessa, en taida jaksaa spraymaalailla muutenkin jo kuumalla parvekkeella ilta-auringossa.

Uuttakin piti tietysti hommata, eihän tämä muuten ole kivaa. Yhdessä kaupassa silmiin iski Kugelblitz-malli, mutta halusin tukea suosikkilelukauppaani Gijónissa (Capua Hobby's) niin jätin väliin. Tässä aikojen saatossahan olen kyhännyt nyt erilaiset Tiikerin päävariantit, joten seuraavana vuorossa ovat Pantterit, ainakin Panther ja Jagdpanther, joka nyt päätyi TODO-jonon hännille.

Tämän hetken ideana on vetää kolmivärikamon päälle kevyt kenttäwhitewash, niin kuin vanhalle Leevillekin tein. Nyt ehkä vaan paremmin.
Toivossa on hyvä elää :P

Omega-Galaksin kuosiyritys

Hyökkäsin maanantai-iltapäivän kunniaksi taas Hobby Pointiin metsästämään pieniä muovisia timantin näköisiä palasia. CBT-foorumeilla jotkut ovat harrastaneet sellaisten käyttämistä miniatyyrimechiensä energia-aseiden suuaukoissa. Väittävät, että ne näyttävät tyylikkäämmiltä kuin pelkästään jonkunvärisiksi maalatut suuaukot, vaikka olisi miten jewelöity (en muistanut suomenkielistä termiä tähän väliin, pahoittelen (artikkeli puhuu ohjaamon ikkunoista mutta sama toimii kauniisti myös energia-aseiden kanssa)). Ajattelin siis, että jos sopivan kokoluokan nappuloita löytyy niin voisihan sitä kokeilla. Tällaisia nappasin mukaani siinä uskossa, että sopisivat kuoppiinsa.

Tietysti niitä piti testata. Pudotin ison sinisen palan isompaan aukkoon ja ilokseni huomasin, että sehän sopi kuin napalmimyrsky metsään! Mainiota. Kokeilin astetta pienemmän punaisen palan sovittamista pienempään aukkoon ja sekin sopi kuin nakutettu. Onnekasta. Pohjamaalin kanssa punainen jalokivi ei tosin erottunut joten kokeilin vihreällä ja se näkyi paljon mukavammin. Ideana tässä on tietysti se, että kun kyseessä on energia-ase, sillä pitää olla kohdistuslinssi, -kristalli tai vastaava. Toki joku ihan linssinkin muotoinen palikka olisi sopinut, mutta jostain syystä tuo timanttileikkaus sopii mielestäni taktisemmin tähän touhuun.
Värien kanssa kuvio on tietysti se, että PPC:t ovat sinisiä ja erisorttiset laserit sitten kukin omilla väreillään. Itse olen maalannut tähän mennessä kaikkien miniatyyrimechieni laserien suuaukot punaiseksi, välittämättä kokoluokasta (Small, Medium, Large) tai tyypistä (normaali, pulssi). En ole toisaalta suunnitellut tekeväni eroa normaalien, ER- tai pulssilaserien ulkonäön kanssa joten korkeintaan voisin harkita, että esimerkiksi Small = punainen, Medium = keltainen ja Large = vihreä. Tällöin speksien mukaan tuo pienemmän kristallin olisi syytä olla kellertävä, koska tässä vekottimessa on kaksi Medium Pulse Laseria.

Toimii.

Kokeilin myöhemmin, että kyllä ne punaisetkin kristallit näkyvät ihan hyvin, kun tykkien putket oli myös maalattu metallisiksi.

Seuraavaksi pitikin testata, toimiiko tuo Omega-Galaksin maalikuvio mitenkään järkevästi vai tuleeko siitä ihan naurettavan näköinen. Sudin siis pariin palaan Tamiyan Flat Aluminiumia:

Sen kuivuttua litkutin pinnan ikivanhalla (toistakymmentä vuotta sitten minä sen ostin) Citadelin Green Washilla:

Ekana tuosta tuli mieleen vanhat Spearmint-Jenkkipaketit... Ei hyvä. Annoin tuon kuivua yön yli ja jatkoin seuraavana iltana lisälitkuttelulla (GW:n Badab black) ja ainakin tuo pieni pala rupesi näyttämään vähän paremmalta.

Seuraavaksi vuorossa oli luonnollisesti koko lopputorson ja käsien sutiminen ensin flat aluminiumilla ja sen päälle green washilla litkuttelu. Päätin vihreää lisäillessäni, että en maalaa ihan koko AutoCannonin peräosaa vihreäksi, putkesta nyt puhumattakaan, vaan jätän ihan vaihtelua kuosiin tuodakseni osan siitä metalliseksi. Minusta lopputulos näytti noin jotenkin tyylikkäämmältä.

Kaiken kuivuttua ihan rauhassa sudin kaiken päälle badab black -kerroksen ja metalliseksi jätettyjen osien pinnat, kuten AC:n osat ja takatorson Heat Sinkin, litkutin vielä myöhemmin GW:n Devlan mudilla.

Noita järkyttäviä saumoja pitää varmaan koettaa siivoilla vähän, näyttävät aika penseiltä tässä vaiheessa. Koheltaessani en siivonnut niitä näemmä kunnolla oikeaan aikaan. No, ei niistä (kai) niin kauheasti vaivaa tule olemaan.
Seuraavaksi pitänee käydä jalkojen kimppuun. Koetan varmaan pohjustaa ne oily steelillä tai gunmetalilla, päälle taas mustat litkuttelut. Ans' kattoo.

Projekti 3/2011

Tammikuun alussa Japanista tulleet animemangahäsmäkkälelut eli jostain Macrossista ja sellaisista suoraan kopioi.. eikun vaikutteita ottaneet alkuperäisiin BattleMecheihin kuuluvat Marauder ja Warhammer ovat päässeet FIFO-työjononi keulille. Toisin kuin herra L, joka aloitti Warhammerin parissa puuhaamisen, minä olen "aina" hingunnut Marauderia missä tahansa kokoluokassa itselleni. Harmillisesti pelinappulaskaalan Unseen Marauderit ovat hankalia/kalliita saada haltuunsa. Tämä kelpaa tässä vaiheessa oikein mainiosti.

Aloitin siis keskiviikkoiltana aukomalla lootan ja ihmettelemällä, mitä sisältä löytyykään. Kolme rangallista palikoita, kahdeksankohtainen ohje ja arkillinen vesisiirtokuvia jonka nakkasin oitis turhana arkiston puolelle. Tästä kävelevästä panssarivaunusta kun ei tule mitään animelelua vaan 3000-luvun(kin) taistelukenttien keisari: Marauder IIC.

Ryhdyin napsimaan palikoita irti ja siistimisen jälkeen kiinni toisiinsa ihan ohjeen mukaan, ensimmäisenä vuorossa siis jalat. Koesovittelua harjoittaessani huomasin, että koska näiden laitteiden niveliä saa liikutella, ei ole hyvä idea jättää näitä valkoisesta muovista valettuja palikoita ihan sellaiseen kuosiin. Maalasin siis pikaisesti tummalla kaikkien sitä kaipaavan näköisten valkoisten palojen sisäpuolet, ettei tulisi suru puseroon loppuvaiheessa... Olisi aika penseää katsella muuten ehkä onnistunutta jälkeä ja nähdä vain se jalan sisältä paistava lumenvalkoinen muovi.

Päätin, että yhden alkuillan tuloksena valmiiksirakennetut kädet ja jalat lantioineen ovat ihan tarpeeksi, joten dokumentoin askeleeni ja pakkasin romut seuraavaa kierrosta varten.

Seuraavana iltana askarrellessani huomasin, että ohje opasti vähän omituisesti. Rannenivel kääntää tykkipodeja sivusuunnassa ihan naurettavasti, eikä tuolla tavalla saa minkäänlaista järkevää asentoa aikaan, kun tykit osoittavat ties mihin. Mengelöin liimasaumoja askarteluveitsellä siten, että sain kuin sainkin kaikki palikat irti toisistaan ilman peruuttamatonta tuhoa. Pienen kiroilun ja tukiteippailun jälkeen kädet olivat vihdoin siinä kunnossa kuin missä halusin niiden olevan. Olisi pitänyt pyöritellä noita ihan rauhassa alunperinkin, taas voidaan todeta, että "hoppu tappaa".

Käsien kuivuessa kävin torson ja sen päällä olevan Autocannonin kimppuun. Pitkulainen AC kaipasi myös tuekseen teippiä, koska muuten irvistelystä ei olisi tullut loppua millään. Jätin tykin suuaukon sellaiseksi kuin se oli alunperinkin valettu, en nähnyt koko putkenmitan aukisilppuamista vaivan arvoiseksi.

Lisäsin nuo loputkin koristeelliset ja myös tukea tuovat palat torsoon kiinni. En osaa arvata, mikä tuo etuosan hässäkkä on alunperin ollut, mutta nyt siitä tulee sensori-ikkuna tai joku vastaava. Tai ainakin yritän tehdä siitä sellaisen :P

Pitihän noita sitten koesovittaakin, kun olivat saaneet kuivua vähän aikaa. Hyvältä vaikutti, joskin pohja voisi olla painavampi tasapainon takia.

Koska torsosta puuttui enää niin vähän osia, otin nekin sitten työn alle. Eihän siinä ollut kuin pari antennia ja Jump Jetien suuttimia ja sen sellaista. Tässä vaiheessa kaikki rakennettava oli rakennettu, mitään ei puuttunut mistään eikä jalkoja ja käsiäkään ollut tarpeellista pistää kiinni torsoon.

Tänään rupesin innokkaasti - Duke Nukem Foreverin demon latautumista odottaessani - pohjamaalaamaan paloja. Kaikki menivät mukavasti kahdessa erässä: ensin kaikki yhdeltä puolelta vuorollaan ja hetken kuivattelun jälkeen loput pinnat. Toisen maalinkuivattelutauon jälkeen testasin taas, että osat sopivat yhteen ja koko rottelo näytti mainiolta. Himmel, näin nopeasti rakennettua mallia ei ole tullut montaa vastaan! Tosin, niin kuin keväisen Keisarillisen X-Winginkin kanssa saatiin huomata, on ihan sama, vaikka rakennusvaihe oliskin nopea kun sen jälkeen maalaamiseen menee sekä ikä että terveys. Mutta sillai mukavasti kuitenkin :)

Nyt täytyykin miettiä, mitä tuolle vehkeelle oikein pitää tehdä. Itsehän olen fanaattinen Jade Falcon -klaanin kannattaja ja meinasin vetää nämäkin "omaan" yksikkööni eli Gamma-Galaksin 3rd Falcon Talon Clusteriin, mutta kanssabattletechaajani Viiru paheksui ääneen mutinaani ("En hyväksy vanhan roskan maalaamista frontline-clusterin väreihin. :)") ja ehdotti Star League Defence Forcen väreihin maalaamista. Tutkiskelin erinäisiä lähteitä hyvän aikaa ja totesin, että SLDF-kaavio on aika tylsä ja fanaattinen Crusader-sydämeni on kuitenkin Jade Falconien riveissä ja pysyy siellä. Riemukseni muuan aiheeseen paneutunut saitti listaa Jadehaukkojen Toumanin, muistaakseni Tukayyidin taistelun jälkeen. Metsästin sieltä sopivaa yksikköä, johon voisin sijoittaa molemmat isot 'Mechini ja silmiin pisti Omega-Galaksin kakkoslinjan 8th Falcon Regulars. Voi olla, että sikäläisten politiikka ei kelpaa itselleni, mutta murehdin sitä hetken päästä. Nyt ainakin saisin molemmat tölkit samaan yksikköön ja samaan Stariinkin vielä (Trinääri C:n Talon-Stariin).

Tärkeimpänä tässä vaiheessa oli vielä selvittää, minkä värisiä näistä tulisi, jos tuohon yksikköön päädytään. Camospecsin mukaan "metallinen vihreä yläosa, metallinharmaa alaosa ja punaista roisketta jaloissa/pohkeissa", koska Omegalla on oikea asenne Steel Viper -klaania kohtaan. Joutunen vielä selailemaan yhtä sun toista saittia ja pdf:ää ennen kuin kaikki on mietitty kuntoon.

Nämä ovat hyvin, hyvin tärkeitä asioita.