Megatronin oikean käden oikea käsi

Oikea käsi pyssyineen

Rakentamisen vimmassa en napsinut sen kummempia työvaihekuvia vaan joudutte nyt ihastelemaan loppuun asti rakennettua irtokättä näin aluksi. Kädessä Soundwavella on AA-pariston näköinen concussion blaster, jota en edes koeta suomentaa.

Pyssykän ja sitä pitelevän käden liitos oli kaikkein heppoisin näistä, lähinnä sen takia kun yksi yhden osan kiinnityslirpake ohjeiden mukaan väännettynä blokkasi sen aukon, johon pyssykän toinen kahdesta kielekkeestä olisi pitänyt saada tungettua. Vääntelkääntelin niitä sitten uuteen uskoon niin, että sain palat kiinni ja pysymään kasassa - toivottavasti.

Ohje oli jostain kierosta syystä sitä mieltä, että RA:ta ei vielä ollut mitään asiaa kytkeä CT:hen, mutta minäpä moisesta ipityksestä viis veisasin ja kiinnitin ne silti. Kyllä, katsoin ensin ohjeesta, ettei mikään ollut tiellä. Tämä taas edesauttoi etenemisen tunnetta, kun koko robotti oli taas askeleen verran valmiimpi sen sijaan, että olisin odottanut toisenkin käden valmiiksisaantia ennen tätä toimenpidettä.

Torso mikä torso

Massakeskipiste

Koipien jälkeen luonnollinen seuraava kalikka oli lantiopala, joka Soundwaven vaihtoehtomuodon asettamien vaatimusten takia oli hassun ghettoblasterin nappisetti: eteen- sekä taaksepäinkelausnapit, suunnaton play-nappi ja stop/rec -painikkeet identtisillä merkinnoillä. Ehkä selviäisin tästä epätarkkuudesta.

Lantiopalan jälkeen rakensin rintakehän eli käytännössä kasettikotelo-osuuden. Jotenkin nuo MEM-sarjojen "tää ohut rimpula tulee tohon roikkumaan millin päähän kaikesta muusta näiden toisten rimpuloiden erottamana"-jutut ovat aina vääntyneet luokille omissa hellissä kätösissäni.

Jotenkin näitä pikkulootia kasatessa tuntui, ettei tämä nyt oikein edennyt yhtään mihinkään. Sitten pääsin latomaan moduuleja slotteihinsa niin johan tuo kaveri valmistui silmissä. Kasarityylin kulmikkuuden ansiosta jalkojen, lantioboksin ja kasettilootan yhteenliittäminen oli helppoa ja ripeää, pienet 45-asteen kulmat eivät hidastaneet hommaa.

Katsokaa nyt, kaverihan oli jo ihan tunnistettavissa! Ei tästä puuttunut enää kuin kädet, pää ja olkapäällä keikkuva tiesmikälie. Kohta valmista.

Toinen jalkapäivä

Loput jaloista

Jatkoin vasemman jalan kanssa sen hetken, mitä jäljellä oli. Asensin siis jalkaterän kiinni nilkkaan ja aloitin koko ruljanssin alusta oikean jalan kanssa.

Valmiit jalat runtattiin kiinni lantionpohjaan tiukasti. Tämä aliosakokonaisuus taas piti kiinnittää pohjalaattaan ja koska kintut olivat aika tikkusuorassa asennossa (Kuva 3), niitä piti vääntää väkisin haralleen, että ne asettuivat vähän vähemmän tönkköön asentoon alustassa (Kuva 4). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun jotain jo "valmista" piti taivuttaa ihan eri asentoon kuin mihin se luonnollisesti asettui ja joka ikinen kerta se on ahdistanut. Ei näitä olisi kiva hajottaa tällaisessa vaiheessa, kun sitä ei saisi mitenkään korjattua tai piilotettua.

Jalkapäivä

Jaloista tekoihin

Vasemmasta jalasta aloitettiin ja allaolevista kuvista näkyi, mitä sain ensimmäisessä kolmessa vartissa aikaan. Pikkupalasia (greebliä / greeblejä) oli aikalailla ja japsidesignille uskollisesti hassuja ulkonemia ja läppiä oli ties miten. Ja nyt oli kyseessä vasta reisi- ja sääriosat jalasta.

Naurettavan hidasta, mutta totuttuun tapaan burn rate paranisi huomattavasti vauhtiin päästyäni ja vallankin peilikuvaosia kasatessani. Jotain olen sentään oppinut, kun en painanut yhtään kiinnityskielekettä tälläkään kertaa peukalostani sisään!