Raketinheittimen yksityiskohtia

Vihdoin maalaamassa

Nyt päästiin kivempaan osuuteen tässä operaatiossa. Kasaaminen oli, kiitos fotoetsihässäkän, hippasen turhauttavaa joten pohjamaalaus oli jo iso mielialaa parantava toimenpide. Yksityiskohtien maalaaminen oli sitä vieläkin kivempaa.

Vihertävät raketit

Meinasin käyttää sinitarraa kaikenlaiseen kiinnipitoon, mutta olinkin heittänyt sen rutikuvana pois. Johan sekin oli 23 vuotta vanhaa, ettei kai ihmekään. Käytin sitten korvikkeena muutamaa vanhaa pyykkipoikaa ja sudin raketit vihreiksi (VMA 71022 Light Green).

Ääripäiden kuivuttua maalasin loputkin osat vihreiksi. Rakettimoottorien suuttimet maalasin ihan kurillani tummanharmaiksi, etteivät olleet kaikki pelkkää vihreää. Ennen näiden asentamista arkkuihin ne pitäisi lakata, siirtokuvittaa ja mattalakata päälle. En ollut vieläkään investoinut siirtokuvaspesifisiin litkuihin, joten vedellä mentiin.

Rakettikasetit

Tämä ratkaisu ei varmaan yllättänyt ketään: aloitin metallisten raamien maalaamisen tummanharmaiksi (VMA 71055 Black Grey RLM66) pätkä kerrallaan. Osaa jouduin korjailemaan useamman kerran, hankalat väliköt kun eivät olleet ottaneet pohjamaalia täydellisesti eikä sitä huomannut kuin joistain erikoisemmista katsomiskulmista. Tästäkin kuvasta näki esimerkiksi oikeanpuoleisen lootan vasemmassa alalaidassa paljaahkoa metallia.

Kaiken muun maalaamisen seassa paikkamaalasin lootia ensin mustalla sieltä mistä paljas tai paljaahko metalli paistoi silmiin. Raamit maalasin tummanharmaalla en mitenkään täydellisyyttä etsien ja pätkä kerrallaan. Näitä sai vielä tunkattua vielä monen askeleen verran, jos jotain kolhuja tai sen sellaisia tarvittaisiin. Tällä rakentelujäljellä lisäkolhut eivät ehkä olleet kovin tarpeellisia.

Asentokoesovitus

Tuota satunnaisesti valitsemaani rakettilaatikkoa oli hankala saada asemoitua ukkojen käsiin. Tai sitten kädet olivat huonosti asemoituja silloin kun ne liimasin. Testasin vain, miltä tämä touhu tässä tilanteessa näytti.

 

Puuoperaation alustus

Mustan pohjamaalin päälle räimin valkeaa (VMA 71119 White Grey), jotta minulla olisi mahdollisimman hyvä alkupiste puun sävyjä varten. Valkoinen pohja oli se, mitä viimeksi linkkaamani videopätkä ehdotti.

Henkilöstöprosessi

Valkoisella maalilla ja kynäruiskulla touhutessani valmistelin myös kaikki viisi muoviukkelia. Röpötin yläkulmista alaspäin valkoista, ideana oli toteuttaa valo-varjoalueet näin ja sitten sutia oikeat värit ohuen ohuina kerroksina. Tai sitten käyttää kontrastivärejä, joita en ollut koskaan kokeillut tai hankkinut, joten niistä ei ollut tällä kertaa kyse.

Kokeilin taas, miltä lootan kansikuvan summittainen jäljittely tuntui:

Siirtokuvat

Siirtokuvatuksia tuli neljä. Aloitin kirkaslakkaamalla (Vallejo Gloss Varnish) raketit kahdessa osassa, jotta ne olisivat yhdenmuotoiset.

Kirkkaan lakan kuivuttua leikkelin molempien rakettityyppien siirtokuvat irti, varalle jäi vielä yksi kumpaakin siltä varalta että räveltäisin. Vaihteeksi näistä ei tullut paha mieli, vaan siirtokuvat asettuivat kiltisti paikoilleen.

Siirtokuvien asetuttua lakkasin raketit jälleen kahdessa osassa, tällä kerralla AK Interactive Super Matt -lakalla.

Äärimmäisen hauskasti kolme raketeista mahtui pikasovituksen perusteella Packkisteihinsa, yksi ei mitenkään. Tai tarkemmin, yksi Packkiste ei pystynyt vastaanottamaan yhtään raketeista. Tämä yksi raketti olisi sitten se, joka loppujen lopuksi möllöttäisi maassa tunkattavana.

Olisi saattanut ihan vähän ärsyttää, jos useampi olisi jäänyt arkustaan ulos. Raketit näyttivät jo tässä kelvollisilta, arkut kaipasivat vielä säistämistä ja kai minä noille raketeillekin vielä jotain keksin.

Lavetti heitinarkkuineen pohjamaaliin

Mustuuden ytimessä

Olin saanut tarpeekseni fotoetsipalojen kanssa kiroilusta, joten heti saatuani heitinlootat kasaan rupesin miettimään maalausoperaatioita. Pohjamaalista, Vallejon mustasta sellaisesta, se taas alkaisi. Siihen tämä varma osuus sitten loppuikin, heti seuraavalla askelmalla oli jonossa lisää kysymyksiä.

280mm ja 320mm raketit

Räimin raketit kolmessa osassa mutta pidin, kuten välikuvasta näkyi, rakettimoottorin suutinpäästä kiinni nitriilihanskat kädessä. En ehtinyt pyöräyttää niitä toisesta päästä enää yhdessä maalailusessiossa mustiksi, joten ne jäivät odottamaan seuraavaa vapaata hetkeä loppumaalaustaan varten.

Nämäkin piti loppujen lopuksi maalata vihreiksi, rakettimoottorin suuttimia lukuunottamatta. Tässä välissä itseäni kiinnosti idea siitä, että olisiko rakettitötterö eri matskua ja siten myös -väriä kuin taistelukärki kuorineen. Sitä piti selvitellä, ennakko-odotukseni oli kuitenkin "yks ja sama".

Henkilökunta

Maalasin ukkelit muutamassa erässä heidätkin, ensin yhdeltä puolelta ja jätin kuivumaan muita paloja pohjamaalatessani. Karusellin pyörähdettyä ympäri flippasin äijät ympäri ja töhötin toiselta puolelta. Viimeisellä pikahumauksella korjasin auki jääneet kohdat, mikäli niitä oli.

A-teline A-tarvikkeille

Puuräkki oli tosimaailmassa se, josta aloitin, mutta eipä sillä kuvien ja tekstin kannalta mitään väliä ollut. Ukkeleiden lailla puurakennelma sai maalit niskaansa kolmella kierroksella.

Kotitekoinen syyefektini ei erottunut tästä kuvasta, mutta sen säilyttäminen oli pääsyy, sille miksi rupesin pohjamaalaamaan ruiskulla enkä pensselillä. Puun maalaaminen oli taas se seuraava karmiva osuus, mutta mietiskelin kevyesti yhtä yövuorosedän ("I Made A Diorama From Google Street View!" marraskuulta 2023, linkitettynä kohdasta 22min 11sek) öljyväreillä toteutettua puuefektiä. Tosin voisin koettaa myös uudemman kerran noita AK Interactiven maaleja mutta kuivaharjaamalla märän sotkemisen sijasta.

Arkut

Pakkauslaatikot olivat muodoistaan ja toisiaan peittävistä rimoista johtuen hankalimmat maalata. Jätin ne kuivumaan ja ajattelin, että sutisin nuo vielä uusiksi tarvittavilta osin. Muuten menisivät hermot ja ihan liikaa aikaa. Olivat ne näinkin jo paljon paremman näköisiä, kun metallipinnalle muodostunut pikaliimahuurre oli poissa silmistä.

Jos olisin mietiskellyt tätä arkkusettiä paremmin, olisin saattanut harkita niiden pintateksturointia yövuorosedän metodilla. Mutta kun mietti, miten hermoni olivat menossa näitä kasatessa ja miten paljon liikaa niissä oli pikaliimaa, oli ehkä parempi jättää tuo hienosteluaskel väliin. En tykännyt yleensä kaivaa verta nenästäni rautakangella tai ilman.

Panzer IV ketjujen asennus

Vihdoin tässä pisteessä

Ketjujen kanssa oli enää pari pikku asiaa tekemättä. Keulan ketjupanssari oli noin 40% siitä mitä kaivattiin kun aiemmin kasaamani pätkä oli sen yhden telakengän verran liian pitkä. Kasasin siis toisen loppupaloista, jäljelle jäi vielä - tai enää - kaksi kenkää ja jokunen A/B-pinni.

Pohjamaalasin uuden pätkänkin mustaksi ja kuivattelin maalia kynäruiskulla. Seuraavaksi töhötin kaikkia ketjunpätkiä ruskealla (VMA 71077 Wood) epämääräisiltä etäisyyksiltä ja vähän sieltä täältä. En halunnutkaan mitään tasaista ja täydellistä kattavuutta, päinvastoin.

Sen lisäksi, että ketjuja olisi pitänyt maalata lisää vielä sivustakin, ne olisi pitänyt taiteen sääntöjen mukaan myös käsitellä tässä välissä grafiittikynällä, ennen asennusta. Halusin välttää sotkua, joten jätin tarkoituksella grafiittioperaatiot vähän myöhemmälle.

Ennen ketjujen asentamista liimasin kaikki telapyörät kiinni ja irrotin veto- ja palautuspyörät puljaamista varten. Jos olisin ajatellut tätä oikein kunnolla alunperin, olisin jättänyt palautusrullien asennuksen tähän vaiheeseen. Mutta kuten sanottua, ei minua ole yleensä fiksuksi moitittu.

Oikea ketju

Jommastakummasta ketjusta oli aloitettava, nappasin vaunun näin päin joten ensimmäisenä asensin oikeanpuoleisen ketjun. Jostain syystä päätin yhdistää ketjun silmukaksi ja asentaa sen vasta sitten paikalleen. Taisin miettiä, että se oli helpompi kasata niin, varsinkin jos tässäkin olisi murtuneita liitoksia kuten ketjupanssarin etummaisessa telakengässä.

Suurin vaiva ketjun paikalleenpujottamisessa oli tietysti saada ketjun ohjainhampaat palautusrullien yli rikkomatta niitä tai lokasuojaa. Muovi oli sallivaa, joten aika pienellä stressillä ketju roikkui neljän rullan varassa ja kulki uloimpien telapyörien kautta. Loistavaa. Sitten asettelin vetopyörän ketjulenkkiin ja asensin sen omaan akseliinsa. Palautuspyörä jäi viimeiseksi, sen paikalleenkiskominen oli sangen helppoa ja ketjut asettuivat nätisti, aika tiukalla ne olivat eikä niissä ollut paljoa löysää. Tällai pyöriteltävällä mallilla se oli oikein hyvä, johonkin dioraamaan enemmän roikkuva ylälenkki olisi varmaan enemmän kotonaan.

Kyllä se vain näytti upealta!

Vasen ketju

Tieteen nimessä päätin, että kiinnitän ketjun päät yhteen tällä puolella vasta kun olin saanut ne pujotettua paikalleen. Odotin, että ketjujen vetäminen luonnollista tietä palautusrullien kautta olisi helpompaa ja nopeampaa kuin väkisin sivulta tunkeminen.

Olinpa väärässä. Noiden väli oli ahdas, mutta sen minä tiesin jo aiemmista koesovituksistani. Pinseteillä kiskomalla ja tökkimällä sain kihnutettua ketjun tuosta paluukierrosta läpi ja lenkille. Päiden yhdistäminen oli hippasen hankalampaa kun koko vaunu oli tiellä, mutta ei siihen silti kovin ihmeellistä aikamäärää uponnut. Suljetun ketjusilmukan aikaansaatuani laitoin telapyörän ja palautuspyörän aivan samalla idealla paikoilleen kuin äskenkin.

Hienoa hienoa, olin äärimmäisen innoissani! Kaikissa sivuprofiilikuvissa ja myös näissä allaolevissa maalaamattomat A/B-pinnien päät näkyivät kohtuullisen selvästi molemmissa ketjuissa. Ne pitäisi tietysti maalata vielä kuntoon.

Grafiitti

Rupesin ronkkimaan grafiittikynälläni vetopyörän hampaita, telaketjujen ohjauslärpäkkeitä (hampaita nekin kai olivat), sekä noita telapyörien puhtaaksihinkkaamia pätkiä. Artikuloitujen ketjujen kanssa tämä olikin normaalia kivempaa, koska ketjut liikkuivat vielä ja pääsin vähän piiloonjäävienkin paikkojen puolelle sotkemaan.

Ketjujen lisäksi tökin näitä paljasmetallisia työkaluja ja joitakin niiden reunoista. Koetin pitää jäitä hatussa, jottei kaikki kiiltäisi valossa.

Ketjupanssarin jäitin sitten omiin oloihinsa, se oli tuossa eikä ollut samoin kulunut kuin ajoketjut.

Panzer IV yksityiskohdat

Pensseli käteen ja sutimaan

Malli oli tällä hetkellä lähinnä yksi suuri kellertävä massa ja siitä piti päästä eteenpäin. Kansallisuustunnukset sun muut piti ainakin tehdä nyt, etteivät ne pääsisi unohtumaan. Metalliosien kanssa meinasin jatkaa hyväksi kokemallani tavalla ja maalata ne tummanharmaiksi. Puuosat, joita ei ollut kamalan montaa, olivat taas isompi kysymysmerkki, mutta odotin niiden valmistuvan siedettäviksi erinäisten vaiheiden jälkeen.

Palmuja ensiksi

Sapluunoistani pieninkään DAK-palmu ei sopinut niin keskelle tornia kuin mitä ohjekirjasen maalausohje sanoi, joten haistatin ohjeelle pitkät ja siirsin rehun tornin etukulmaan.

Oikean kulman palmukuvio onnistui hyvin. Vastaavasti vasemman reunan vihannes taas vuoti yli, en ollut huolehtinut sapluunapalan tiiviydestä tarpeeksi hyvin. Se meni siis uusiksimaalattavaksi.

Näitä ei tullut kuin torniin. Hyvä niin, sillä tilaakaan ei juuri ollut. Kakkosmaalauskierroksella vasemmankin torninkyljen pikkuruinen natsipalmu asettui pintaan, jopa paremmin kuin kaverinsa.

Palkkiristit, osa 1

Wehrmachtin palkkiristejä tuli kolme: kylkien etualoille ja perälevyyn.

Sapluunani eivät olleet kaikissa paikoissa tarpeeksi hyvin malliin painettuina, vain pyrstön merkki oli suoraan hyvä. tuon oikean etureunan versio ei ollut nätti, mutta mustalla keskiristillä se saattaisi parantua tarpeeksi.

Parastahan tässä oli se, että kun paljon myöhemmin maalasin mustat ristit, kyljen merkintä parantui selvästi mutta takapään meni ihan ketuiksi (koska siellä ei ollut tilaa kohdistussuorakulmapalalle, en myöskään maalannut niitä edes samalla viikolla) ja jouduin maalaamaan sen päälle hiekankeltaisella.

Palautusrullat ja telapyörät

Valkoisten merkintöjen kuivumista odotellessa kuminharmaa (VMA 71315 Tire Black) oli ehkä päivänselvä valinta kumiosien maalaamiseen. Aloitin ulommista telapyöristä, sitten kävin palautusrullat läpi ja lopuksi maalasin sisemmät telapyörät. Käytin vähän epäoptimaalista pensseliä, jonka spock-haarasta syntyi muutama ärsyttävä yliveto korjausmaalattavaksi. Huokaus. Joskus minä vielä oppisin.

Kuminharmaan korjausmaalaaminen ei ollut iso homma. Palautusrullissa oli vielä pari alimaalattua kohtaa, joten ne piti vielä täydentää.

Työkalut yms maalaamaton metallinen

Rupesin käymään eri metalliosia läpi RLM66-tummanharmaalla alkaen radistin konekivääristä ja oikean etukulman erinäisiä työkaluja, kuten kirveen, käynnistyskammen ja tuon tiesmikälieraudan.

 

Oikealla kyljellä oli myös radioantenni, josta maalasin sotkemista välttääkseni vain saranan. En ollut ihan varma antennin väristä, joten en lähtenyt keulimaan ennen lisäankattamista. Antennikourun alla majaili lapio ja taaempana jonkunsorttinen pultinväännin, joka varmaan kävi hankalassa tilanteessa myös lähitaisteluaseesta.

 

Peräpäästä maalasin pakoputkipöntön ensimmäisen kerroksen.

Vasemmalta kyljeltä ehdin spockahtavalla pensselilläni maalata tuon maalaussession aikana vain osan päällimmäisestä S-koukusta, lenkkiavaimen, pätkän sorkkarautaa, vähän toista pultinväännintä ja leikkurien metalliosan. Noita kaikkia piti vielä täydentää myöhemmin, samoin piti miettiä, millaisen tunkkituen halusin koettaa maalata tällä kertaa. Vaahtosammuttimen tiesin jättää pohjaväriin.

Tarkempaa metalliosien maalausta varten vaihdoin seuraavana päivänä pienempään pensseliin ja jatkoin palojen näpertämistä. Edelleen puun väri oli päättämättä ja siten aloittamatta oikeastaan kaikissa puisissa paloissa, ajattelin tällä kertaa tehdä kaikki samanlaisesta puusta. Sitten noiden leikkurien kahvat piti maalata punertaviksi ja bakeliittipäät toisenlaisella tummanharmaalla.

 

Paljasta terästä maalatessani kävin tässä välissä läpi telien lehtijouset kauttaaltaan. Näistäkään tuskin näkyisi mitään kun koko laitteisto oli paikoillaan, mutta tulipahan tehtyä.

Puuosat

Hankalimpia vaiheita minulle ovat olleet puuosat. Nappasin taas AK:n lämpimät puusävyt -settini ja päätin kokeilla tynnyriesimerkin puuta kolmella värillä: tummin (AK11108 Hull Red) syiksi, keskimäinen (AK11351 Wood Base) perussävyksi ja vaalein (AK11115 Light Earth) korostuksiksi.

Aloitin maalaamalla tunkkipalikan puuosat, kirveen ja lapion kahvat sekä vielä sen tajutessani vasemman takalaidan putkirassaimen puuosat. Puumaalien kanssa puljatessani nappasin punertavinta maalia (AK11106 Mahogany) leikkurien kahvoiksi, se oli tarpeeksi punertavaa niiden perusväriksi.

Kuivumistauon jälkeen vedin maalasin puun perusväriä kaikille puuosille. Koetin jättää tummaa näkyviin mutta kuten aina, ainakin tässä välissä jälki oli kovin arveluttavaa. Taas maalin kuivumista odotellessani korjausmaalasin paljaita teräsosia uusiksi tai paremmin, kuten kirveen terän aiemmin odottamaan jättämäni alueen. Maalasin myös tunkkipalikan metallikilkkeet ja putkirassaimen metalliliitososat, joita en tällä kertaa ajatellut maalata pronssisiksi.

Metalleja maalatessani kävin tarkistamassa, oliko periskooppeja näkyvillä. Toisin kuin Jagdpanzer IV:ssä, tässä niitä ei pahemmin ollut, joten maalasin vain kuskin etulasin tummanharmaaksi. Radistin konekivääri oli jotenkin liian hailakka, joten sotkin RLM66:een kuminmustaa vielä vähän tummempaa harmaata saadakseni ja maalasin piipunpään sillä.

Tein vielä korostuksia vaaleimalla maalilla. Ehkä noita pitäisi vielä sivellä tummimmalla puumaalilla ennen litkutuksia. Hm.

Pähkäillessäni maalasin putkirassaimen suojahupun tummanvihreällä (VMA 71019 Camouflage Dark Green). Se vaatisi ehkä toisenkin kerroksen, tai vaihtoehtoisesti vaaleammalla vihreällä kuivaharjauksen.

Palosammutin näytti vähän tylsältä kokonaan hiekankeltaisena, mutta toisaalta tummanharmaana (yleisen haeskeluni/lueskeluni perusteella ne olivat joko rungonvärisiä tai tummanharmaita) se olisi kuin taas yksi noista työkaluista. Tämä olisi kyllä ihan oikeanlainen ratkaisu mutta maalattavana kovin tylsä :D

Puuosien räikeyttä kaitseakseni maalasin niihin päälle uudemman kerran tumminta ruskeaa syiksi, kuten hippasen aiemmin pohdiskelin. Tämä tuntui olevan ihan hyvä temppu, nyt nuo vaaleat eivät hyppineet silmille ihan niin paljon. Leikkurien kahvojen päiden bakeliittinupit maalasin kuminharmaalla joka oli tarpeeksi erilaista harmaata kuin teräsosien tummanharmaa.

Sisätornissa sittenkin

Illan maalaussessioni oli muuten valmis, mutta minulla oli vielä muutama minuutti aikaa, joten kävin sittenkin sorkkimassa tornin sisälle. Maalasin kolmesta periskoopista osan tummanharmaaksi. Samoin maalasin lukon manuaalisen avaamis-/sulkemisvivun, jotta se erottuisi jotenkin. Lukon itsensä maalasin teräksiseksi (VMA 71065 Steel). Edelleenkään näitä ei ollut tarkoitus ikinä nähdä, joten omaksi huvikseni minä näitä tunkkasin.

Palkkiristit, osa 2

Painin mielessäni jonkun aikaa laiskuuteni ja tavoitteideni kanssa. Pidin ideasta iskeä palkkiristi myös vaunun peräpäähän, varsinkin kun vasemmasta kyljestä se jäi pois tilanpuutteen takia.

Eniten aikaa meni kulmaraudan paikan löytämiseen, kun en voinut aloittaa sillä niin että olisin saanut palkkiristin keskipisteen suunnilleen kohdalleen, joten asetin sen ulkoristisapluunan avulla ja sitten teippasin ulkoristisapluunan vainoharhaisen tiukasti kiinni ja vetelin (surkeaa) maalarinteippiä melko avokätisesti ympäriinsä. Valkoista maalia tarvittiin alle yksi tippa ja sekin kuivui varmaan jo ilman puhaltelua.

Samantien vaihdoin tilalle keskiristisapluunan aivan yhtä hullulla suojateippauksella, taas käytin peräti yhden tipan maalia ja sekin oli enemmän kuin tarpeeksi. Nyt näytti hyvältä.

Kas kummaa, kun rauhassa ja huolella tekemällä kaikki meni yhdellä hurauksella nätisti (ja silti nopeasti) nappiin. Kuka olisi uskonut?

Sovitustestaus

Nyt oltiin jo siinä tilassa, että säistys oli seuraava isompi askel ja sitä varten ajattelin kirkaslakata koko käkättimen. Säistystäkin piti miettiä vähän etukäteen ja koska halusin päästä panssariammeen kylkiin käsiksi ilman sen suurempia huolia, telaketjut ja -koneisto piti pitää vielä irrallaan vaunusta.

Viimeistelin tämän vaiheen projektista räimimällä kirkasta lakkaa (Vallejo 70510 Gloss Varnish) ympäri tornia, runkoa ja telapyöriä (ne pysyivät kiltisti aloillaan teippikyhäelmässäni). Tämän pitäisi auttaa seuraavaksi tehtävän öljylitkutuksen kanssa, jos olin saanut aikaan kelvollisen lakkakerroksen.