Pudotusaluksen tunnukset

Tuplamerkintä

Aivan ensimmäisenä mittasin Overlord-C:n kyljestä haluamani klaanitunnuksen maksimileveyden. 35mm näytti sopivan eri pulikoiden väliin, joten metsästin netistä mahdollisimman yksinkertaisen version tunnuksesta mustavalkoprintterille. Galaksitunnuksesta ei löytynyt ihan yhtä paljon tarjontaa, joten käytin virallista. Klaanitunnuksen skalaasin mittaamaani 35mm leveyteen, galaksitunnuksen taas 30mm leveyteen. 

Preview oli kohtelias ja tarjosi mahdollisuuden printata saman kuvan useampaan kertaan samalle aaneloselle kunhan muistin rukata skaalauksen takaisin 100%:iin. Klaanitunnuksen monimutkaisuuden takia ajattelin että yhdeksällä kuvalla minulla olisi pelivaraa sotkeakin, galaksitunnukseen tarvitsisin kaksi ja tuplasin sen edelleen rävellyksen uhan tiedostaessani.

Galaksitunnus

Koska Gamma-galaksin saisin tehtyä kahdella sapluunalla, aloitin siitä. Leikkasin tuoreella askarteluveitsen terällä yhdestä printistä planeetan irti, toisesta linnun. Turkinan nokan maalaisin käsin, en ollut niin pöhkö että olisin leikannut nokkaa varten omaa sapluunaa.

Mietiskelin, miten tämän sitten toteuttaisinkaan fiksuimmin. Aloittaisin planeetasta maalaamalla sen ensin valkoiseksi, sitten töhöttäisin päälle harmaata jonkunlaisena C:nä tai kuunsirppinä, miten kynäruiskutaitoni nyt sallisivatkaan. Jadevihreäni ei ollut Vallejo $foo Air -sarjaa joten joko sitä pitäisi ohentaa hattuvakiolla tai sitten voisin räimiä tummanharmaan tai jopa mustan pohjan ääriviivoja varten ja vaikkapa sienestää siihen jadet päälle. Ainakin mietintävaiheessa tämä tuntui hyvältä idealta.

Valkea, varjostettu planeetta

Teippasin ykköslapun sopivaan kohtaan rungossa. Sen ympärille vedin sen verran maalarinteippiä, ettei ylivuotoa pitäisi tulla ellen sitten aivastaisi maalatessani.

Töhötin kivimuurinharmaata planeettakuvion päälle siten, että se varmasti peittyi. Koetin pitää maalauskulman kohtuullisen suorana, etten ampuisi maalia reunojen alle.

Heti tämän jälkeen suhautin valkoista oikeaan yläkulmaan, todennäköisesti pienempikin pinta-ala olisi riittänyt efektiä varten.

Suojien irroittamisen jälkeen oli jännä katsoa mitä sain aikaan. Sehän näytti ihan ovelalta. Nyt kun en sotkisi kaikkea kakkoskerroksellani.

Jadehaukka planeetan yllä

Pyöritellessäni sain idean maalata haukan mustaksi saadakseni siihen ääriviivat lähdemateriaalia paremmin seuratakseni.

Sen sijaan että olisin koettanut ohentaa VGC-jadea kynäruiskuun sopivaksi päätin töpötellä sen sienellä, tällä sain myös vähän pintakuviota.

Muuten hyvä mutta oikean siiven kohdalla oli pientä läpimenoa havaittavissa.

Maalasin pikaisesti isoimman vihreän töhryn piiloon kylmänharmaalla. En ruvennut viimeisillä minuuteillani tarkistamaan siipienvälejä, ne korjaisin seuraavalla kerralla maalatessani jos muistaisin. Maalasin jadehaukalle nokan keltaokralla ja kaulan töyhtöpuuhkan rajat maalasin mustalla, printistä samalla luntaten.

Klaanitunnus

Jadehaukkojen tunnus oli kohtuullisen monipuolinen kuvatus, joten rupesin yksinkertaistamaan sitä kevyesti heti ensi metreillä. Joka ikistä kulmaa ja koristereunaa en rupeaisi ruiskimaan. Tämä ensimmäinen olisi se tummanvioletti osa, mikä oli tietysti väri jota minulla ei ollut joten pääsisin sekoittelemaan värejä, varmaankin RLM-punaista, maagista tai sähkönsinistä ja tarvittaessa mustanharmaata.

Teippasin maskini kohtuullisen vainoharhaisesti pudotusaluksen vastapuolelle ja vähän ylemmäs. Maalasin kasaansotkemallani ~50/50 sinipunaisella (RLM23; Magic Blue) joka ei kaivannut tummennusta. Ja kyllä, jätin pyrstön ja katanan kahvan alueelta paikan auki tarkoituksella, se ei ollut unohtunut.

Sehän toimi noin ihan hyvin. Maalaisin jossain välissä tuohon ulkoreunaan kapean punaisen viivan lähdemateriaalia noudattaakseni.

Jadehaukka miekkoineen

Toiseksi maalaussapluunakseni silppusin auki jadehaukan sekä katanan. Maalasin niiden pohjaksi mattamustaa.

Galaksitunnuksen tavoin töpöttelin jadehaukan jadet aluksen pintaan sienellä. Olisin voinut mennä pidemmälle pyrstösulkien kanssa, mutta tässäkin halusin pintakuvion ja yleispeittävyyden, enkä tavoitellut 100% printterilaatua mikä olisi ollut täysin utopistista.

Tein uuden maskin lähinnä vain suorien viivojen takia katanaa ja jadehaukan jalkojen paikkoja varten. Ajattelin, että nämä olisivat vähän luotettavampia kuin silmävaralla arvottu "suunnilleen noin", mikä oli paras mihin itse kykenisin.

Jätin katanan kahvan sellaiseksi kuin se oli, terän maalasin ensin gunmetalilla ja sitten maalasin erikseen vielä alaterään jäljitelmäni terää teräksellä. Nokan ja jalat raatelukynsineen maalasin keltaokralla. Kaukaa tuo näytti aika kivalta, näin läheltä ihan liian moni pikkuasia pisti silmään. Yksi niistä pikkuasioista oli tuo siiven ja sinipunaisen välissä oleva harmaa alue, joka oli jotenkin mennyt tosi vakavasti vinoon maskausvaiheessa. Sen korjaaminen ei olisi helppoa, koska jos koettaisin sotkea saman värin uudestaan, tuskin onnistuisin siinä ja sitten jälki olisi rumasti näkyvissä. Ehkä sitä sietäisi silti kokeilla.

Viimeisenä oleellisena yksityiskohtana maalasin käsivaralla punaisen linjan tuohon sinipunertavaan palikkaan. Tässä kuvassa oli kaksi kerrosta RLM23-punaista, olin aika varma siitä että kolmaskin tarvittaisiin.

Sekoitin vähän sinistä ja punaista uudelleen toisena iltana ja täytin aukkokohtia. Sitten maalasin vielä kierroksen verran punaista raitaa sitä vahvistaakseni. Nyt sai riittää.

Lakkakerros

Välitallennuksena lakkasin koko pudotusaluksen Vallejon kirkkaalla lakalla (70510 Gloss Varnish). Seuraavaksi päästäisiin öljymaalien riemastuttavaan maailmaan, ainakin pikaisen litkutuksen ajaksi, jollei sen enempää.

Pudotusalus kuin marraskuinen taivas

Harmaan sävyjä

Aloitin maalausprosessin marraskuuhun sopivasti maalaamalla koko miniatyyrin kerroksella kylmänharmaata (VGA 72750 Cold Grey). Sen jälkeen rupesin töhöttämään erinäisiä paneeleja keskiharmaalla (VMA 71120 USAF Medium Grey) ja niiden jälkeen joitain paneeleja ja koko tuon yläkupolin muurinharmaalla (VGA 72749 Stonewall Grey). Koetin jättää paneelirajat rauhaan mutten nimenomaisesti vältellyt niitä.

Kuvastakin näkyi, että maalipinnan peittävyys ja pintakuviointi oli tehty tarkoituksellisen dynaamiseksi. Ehkä joku myöhempi litkutusvaihe tmv sitoisi niitä enemmän yhteen. Idea oli antaa aluksen rungolle vähän elävyyttä ja ehkä ideaa siitä että osa panssarilevyistä oli uusittu edellistaistelun jälkeen. Sitä saattaisin ilmentää myöhemmin erilaisilla vauriojäljillä kuitenkin

Kynäruiskuni kärki oli, kuten oli ollut jo vuosien ajan, isompi kuin mitä kaikkein hienojakoisinta työtä varten tarvittaisiin. En myöskään ruvennut maskaamaan mitään tätä paneelien erottamista varten.

Ylä-alakuvat:

Laskeutumisjalat kiinni ja harmaiksi

Siistin jalkojen liimapinnat vielä ennen niiden kiinniliimaamista. Overlord-C seisoi nätisti pöydällä jo kolmella jalalla.

Tukeva rakennelma, mutta koska tukijalat eivät uponneet tasan runkoon kiinni, enkä halunnut ruveta tunkkaamaan ihan niin paljon, paloja piti ruiskutella lisää.

Maalasin samalla myös laskeutumisjalkojen ylä- ja alapanssariluukut, mikä tietysti vuoti yli laskeutumisjalkojen hydraulisiin osiin. Niiden käsinmaalaus oli ohjelmassa seuraavaksi.

Paljas metalli

Kuten niin usein viime vuosina, tästä se lähti. Tummanharmaasta RLM66, laskeutumisjalkakompleksi kerrallaan.

Kaikkien kuuden jalkasetin jälkeen maalasin myös eri ritilät, tykkitornien kuulapyörylähärpäkkeet, sekä molemmat kyljen portit. Ne olivat kenties pienemmän Overlord-pudotusaluksen hävittäjähangaariluukut, mutta minä en ruvennut tukkimaan ja peittämään niitä vaan saivat olla.

Maalin kuivuttua kuivaharjasin tuoreet metallipalaset kylmänharmaalla korostusta varten.

Taistelunaarmuja ja kulumachippauksia saattaisin tehdä myöhemmin, kaiken oleellisen jälkeen. Kuvista jäivät pois moottorisuuttimien (4 kpl) tummanharmaaksi maalaamiset.

Iskevän kotkan todellinen maalipinta

Maskiteipin kautta eteenpäin

Tämä tuli olemaan aikalailla tiukkaa teippaamista ja uusiksiteippaamista, välillä vähän maalia töhöttäen. Jos kaikki menisi hyvin niin lopputulos olisi oikein osuva.

Suunnitelmani oli sinänsä ollut tosi selvä jo vuosien ajan, jos teemaa mietti, mutta kun rupesin tätä aloittaessani tarkistamaan lähdematskua niin varianssia oli aikalailla. Sain siis valita sieltä täältä mikä parhaiten itseäni inspiroi.

Maskaus I a

Ennen tunnistettavien kuvioiden maalausta tarvitsin tietysti jonkun määrän maskiteippiä. Ensimmäisen illan aikana sain rajattua siipien yläpuolten etureunojen ensimmäiset alueet, sekä nokan tutkakartion josta oli siitäkin jokunen erinäköinen hyväksyttävä . Sivuvakaajien kanssa aloitin lähinnä niiden alareunojen maskaamisella.

Mahapuolella pääsin hädintuskin alkuun yhdessä illassa, lähinnä rajasin alaosaa ilmanottoaukkojen ympärillä.

Rungon ja ilmanottoaukkojen väli oli melko hassu maskattava, kaipa siitä jotain tuli kun tarpeeksi heittelin teippiä eri päin..

Naureskelin noita maskaillessani, että miten voikin suorien linjojen teippaaminen olla niin hidasta? Tietysti tässä koneessa suorat linjat olivat vähemmän suoria kuin miltä ensisilmäykseltä näyttivät.

Maskaus I b

Täydensin sivuvakaajien tyvien maskaukset, näissäkin kaarevat muodot (ja nakkisormeni) olivat suorille teipeille sörkkimistä ja pieniä pätkiä vaativa alue. Cocktailtikulla sain reunat tökittyä tiukasti kiinni.

Mahapuolelta ei ollut tähän väliin mitään kovin sen ihmeellisempää tehtävää, kun rajasin alasiipiin kulmaväkäset ja täytin mahanpohjaa vielä yhdellä alueella. Isommat osat tulisivat sitten leveämmällä maalarinteipillä peitettäväksi.

Ensimmäinen värivalinta: sininen

Väliotsikoin spoilaamana latasin kynäruiskuun sinistä (VGA 72721 Magic Blue). Ennen maalauksen aloitusta olin suojannut siniseksi tulevien pintojen naapurit surkealla maalarinteipillä. Aloitin nokasta ja jatkoin koneen pohjan sinisestä suorakaiteesta ja lopetin sivuvakaajiin.

Tuo oli oikein kivansävyinen sininen. Sopi teemaan oikein hyvin.

Siipiraidat I

Pyöritin halpisteippini uusiksi ympäri konetta niin, että sain suojattua siipien kulmaraitojen sisäpuolet ja koneen kyljet yliräiskimiseltä. Suihkutin pari valkoista kerrosta (VGA 72701 Dead White) mutta en panikoinut superpeittävyyden perään.

 

Maskaus II - punaiset osat

Maalien kuivuttua yön yli siirsin koneen pohjapuolelta teippilinjaa sinisen yli. Siivistä suojasin kapeat sisäkaistaleet valkoisiksi. Sivuvakaajien kanssa olikin useampia eri vaihtoehtoja, kun eri kuvissa oli joko pelkkiä sinisiä siipiä, tai niissä oli siipienkaltaiset punavalkoiset F:t, joissain taas erilaisia pelkkiä punaisia kuvioita.

Eri kuvia selaillessani muutin tässä vaiheessa suunnitelmaani ja rukkasin vähän koneen selkää: kutistin tuon suuren alueen keskeltä käsittämään suorakaiteen muotoiset alueet ilmanottoaukkojen kohdalla. Alapuolella suuri punainen alue sai olla missä se oli nyt. Oivallisesti tämä ei vaikuttanut jo maalattuihin osiin niin mitenkään. 

 

RLM-punaisen asemesta käytinkin pienten lasertykkien linssien maalaamiseen käyttämääni verenpunaista (VGA 72710 Bloody Red). Maalattavat alueet olivat aika maltillisia, mutta tuon surkean sinivioletin teipin kanssa aikaa meni moninverroin enemmän kuin mitä olisi pitänyt.

 

Teipit pois

Maskien poistaminen oli aina sekä kivaa että vähän jännempää, varsinkin tämmöisten monivaiheisten kanssa. Pari kertaa meinasi tulla sydämentykytyksiä kun katsoin että maski oli vuotanut mutta sotku olikin vain vielä alemman teipin päällä. 

Lopputulos, tai tarkemminkin välitulos, oli oikein hyvä. Nuo hatusta vetämäni siipien tuplaraidat eivät olleet täydellisen symmetriset, mutta semmoista se nyt oli.

 

Ette voi kuvitella, miten mielettömän iloiseksi tämän näkeminen minut saikaan!

Värivuotoja oli kolmessa kohdassa: vasemman sivuvakaajan takareunassa maskit olivat päästäneet pari suihkausta läpi. Ne olivat helposti peitettävissä. Saman pyrstösiiven etupuolella oli pieni ja kevyt punertava tuhru, sekin helpossa paikassa. Viimeinen löytyi oikean siiven punavalkoisesta kulmasta, ei mikään hankala paikka sekään. Pari sinistä posausta ja vähän harmaata, siinähän se.

Maskaus III - metallilevyt

Ostin uutta maalarinteippiä koska tuo sinivioletti loppui ja oli kaikin tavoin surkeaa. Suojasin Tamiyan teipillä tarkemmat rajat sekä moottoripeltien että korjausmaalattavien ympäriltä, loput ylivuotopaikat peitin suurpiirteisemmin. Teippaamiseen meni taas noin kolme, neljä kertaa enemmän aikaa kuin maalaamiseen itseensä :D

 

Metalliosien maalaamiseen käytin ihan vain gunmetalia (VMA 71072), harmaa ja sininen olivat edelleen samoja kuin äsken.

Ulkopuolelta moottorit ja niiden ympärykset olivat tässä. Noissa takapään väpättimissä oli edelleen turhaa sinistä, ne tuli korjata seuraavaksi. Moottorien sisäpuolet olivat tässä vaiheessa kutakuinkin gunmetal-peitteiset, mutta maalaisin ne ohennetulla hiekankeltaisella tai mikä beigehenkinen "tan" nyt taas suomeksi olikaan. Maskini eivät olleet täydelliset, se oli tietoinen valinta aikaraamin puitteissa ja maalaisin käsipelillä pienet osat kuntoon.

Kyllä tätä nyt kelpasi ihastella! Käsinmaalauspuolelle menivät myös laskutelineet renkaineen ja kuiluineen, ne olisivat seuraava askel.

Niin, kai nuo kuomun maskitkin olisi voinut riipiä tässä välissä pois kun kynäruiskuttelu oli tehty. Mietin alunperin jättäväni ne paikalleen lakkakerrostenkin takia, mutta niissä oli riskinä se, että teipit jumahtaisivat pahanpäiväisesti kirkkaan lakan alle. Se ei oikein innostanut.

Laskutelinekuilut seurueineen

Aivan ensimmäisenä maalasin tuosta punaisesta massasta kaksi tiesmitäliepoistoluukkua tummanharmaaksi (VMA 71056 Black Grey), sekä koneen alatakapäästä kaksi litteähköä rööriä polttoainetankkien takaa. Sen jälkeen raastoin teipit irti ohjaamolaseista ja olin huomaavinani että yksi poikittaislinja oli jäänyt peittoon. D'oh!

Paikkamaalasin kaikki pikkuroiskeet sekä sivuvakaajista että takarungosta, niitä ei ollut kovin paljoa, mutta välitulos oli taas paljon siistimpi. Moottoriputkien sisäpuolet, jotka olivat tietysti koneessa paljon syvemmät kuin mitä olin kynäruiskulla töhöttänyt, maalasin vain tästä suuttimien kohdalta valkoisella vaalennetulla hiekanruskealla (VMC 70874 Tan Earth, VMA 71119 White Grey).

Valkoharmaalla puljatessani maalasin myös laskutelineet, sisäluukut sekä sen mitä laskutelinekuiluista sain maalattua telineiden ohi. Referenssikuvien perusteella se oli melkeinpä siinä, nokkatelineeseen tuli vielä maalata yksi teräksinen putkenpätkä A-haaran ja renkaan haarukan välistä. Päätelineissä samoin, kaikkiin saisi tietysti lisätä jotain mustia ja/tai metallisia tarroja, mutta tuskin innostuisin menemään niin syvälle tässä hommassa. Niin ja nuo laskeutumisvalot piti maalata erikseen, saattaisin olla hassu ja koettaa tehdä niihinkin helyefektin, jollaisen maalasin miinanraivaus-T-34:n lamppuun.

Ninjaeditti: jekku ei toiminut valkoisten laskutelineiden kanssa. Maalasin lamppujen lasit uusiksi teräksenharmaalla.

Renkaat

Aloitin renkaiden maalaamisen valurangassa, koska sillä olin varmistavinani etteivät ne hukkuisi. Keskiöt maalasin samalla valkealla kuin laskutelineet, kumiosat taas kuminharmaalla (VMA 71315 Tire Black). Päärenkaat liimasin kasaan, nokkarengas oli yksi osa jo valmiiksi. Laskutelineiden renkaat saivat odottaa asennustaan ihan tämän postauksen loppuun.

Sälää siipien alle

Mitään null rayksi sopivaa paketissa ei ollut, enkä ruvennut edes haihattelemaan pudotustankkien tuunaamista erikoisemmiksi. Pistin siis palat yksinkertaisesti kasaan ja maalasin ne harmaiksi. Muistelin nähneeni näissäkin osittaista sinistä aluetta, mutta uudemmalla hakukerralla en löytänyt mitään tukemaan feikkimuistoani.

Nämä asentaisin aikalailla viimeisenä ennen kirkaslakkakerrosta ja öljylitkutusta. Muuten ne olisivat vain tiellä kaiken muun maalaamisen aikana.

Tunnukset

Viisi tunnusta piti saada mielellään samannäköisinä nokkaan ohjaamolasin eteen ja siipiin. Vapaalla kädellä en halunnut ruveta sotkemaan, vaikka se olisi sopinut oikein hyvin lähdemateriaalisarjaan ja sen, sanotaanko ajoittain erikoisiin frameihin.

Skaalasin sekä 10mm että 15mm versiot Decepticon-tunnuksesta ja printtasin sapluunaa varten. Tuo oli sen verran pientä kamaa jo puolentoista sentin kohdalla, että en ollut varma siitä, kokeilisinko edes tuota pienempää.

Leikkelin puolimillisestä styreenilevystä itselleni sapluunan tuon printin avulla. Tarkoitukseni oli tehdä tästä moneen kertaan käytettävä, jolloin ainakin kaikki tämän kanssa tehdyt olisivat keskenään jotenkin samanlaisia. Ajattelin tehdä tätä hyväksikäyttäen maalarinteippimaskit, jotka asettuisivat haluttuun pinnanmuotoon toisin kuin tällainen jäykähkö levynpala.

Yksinkertaistin sapuluunani muotoa lennossa, koska huomasin että naamaosan ja otsakalikan välit olivat niin pienet, ettei niitä saisi ehjänä leikeltyä. Ei ainakaan meikäläisen taidoilla. Jos säätäisin jotain, maalaisin käsin pari erotusviivaa keskiharmaalla. Silmäaukot saattaisin tehdä maskiteipillä jo valmiiksi.

Pikatestasin styreenipalasen läpi maalaamista ilmaisjakelulehteen, lopputulos oli vähän heikko johtuen muuttujista testissäni. Sen perusteella liiskasin teippimaskini kiinni koneeseen ja sotkin kynäruiskuun sinupunaista (66,666...% Magic Blue; 33,333...% Bloody Red) ja annoin mennä.

Teippien irrottaminen oli taas hiuksianostattavaa, mutta mikään ei ollut valunut yli tai ali. Hatusta vetämäni siipien tunnusten paikat olisivat kai voineet olla taaempanakin. Samoin ne olisivat voineet olla 20-millisiä. Seuraaviin kahteen sitten voisin tehdä jotain muutoksia.

 

Koska en aikarajoitteiden takia sitten lisännyt silmiä varten minikokoisia silmämaskeja, maalasin pienet silmäaukot käsin. Noihin otsalohkoihin piti vielä lisätä pari harmaata viivaa, niitä ihan pienimpiä greeblejä en varmaan uskaltaisi koettaa tehdä käsin.

 Näh. Kokeilin lisätä toiseen alasiipeen jotain, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Jäivät siis tällaisiksi. Seuraavaa kotkasta varten tekisin jotain lisämuutoksia sapluunahommaani.

Lämpöefekti

Ronkin mootoripeltejä kaiken muun hyvän lisäksi kuivaharjaamalla noita nokkaanpäin sijaitsevia osia teräksellä, jotta ne olisivat kirkkaammat kuin suuttimien lähialueet. Kuumuusefektiä taas tavoitellessani töpöttelin niitä Citadelin sinisellä ja sen jälkeen pienemmälle alueelle violetilla litkulla (Drakenhof Nightshade, Druchii Violet).

Sininen oli turhan hienovaraista, joten sörkin sitä vielä vähän lisää. Violetti oli enemmän kuin näkyvää, joten sitä ei tarvittu tämän enempää.

Viimeiset säädöt

Rupesin olemaan valmis tämän vaiheen kanssa vihdoin viimein. Maalasin ohjaamolasien reunoja vielä käsin, koska maskien kanssa olin onnistunut kämmeltämään jotenkin, mutta sentään niinpäin että olin alimaalannut enkä roiskinut yli.

Liimasin vihdoin pudotustankit kiinni siipien alle. Oikeanpuoleinen naksahti vielä irti myöhemmin, joten liimasin sen uudelleen heti joutessani.

Asensin renkaat paikoilleen ja maalasin puuttuvat kumiosat loppuun. En ruvennut tässä välissä hiomaan niistä pohjia litteiksi uskottavampaa asentoa varten, kun se ei lisännyt alasektoreille pullistumia enkä ollut tekemässä mitään 100% hardcore-militäärimallia muutenkaan.

 

Tässäpä tätä tekstiä, kuvia ja välivaiheita taas oli kasattuna yhteen pitkään postaukseen. Naureskelin, että jos olisin jakanut tämän(kin) eri sessioihin niin tämä olisi hajonnut varmaan kolmen kuukauden ajan todella lyhyisiin viikkopostauksiin. Säästin teidän siltä kokemukselta tämän kerran.