Valmista: Projekti II/19

Jotkut projektit ovat lentäneet alusta loppuun huimalla vauhdilla jonkin kosmisen inspiraation lumoissa. Osa niistä taas on edennyt tasaisen tappavalla mutta hitaammalla rytyytyksellä alusta loppuun. Jotkin, kuten tämä, ovat ennemmin edenneet ennemminkin sykäyksittäin, kuten aika monelle kuukaudelle jakaantuneet postaukset ovat ehkä antaneet huomata. Se, mistä tämän nimenomaisen projektin pulssivaihe johtui, en osannut arvata tai tunnistaa. Tämä oli vallankin hämmentävää kun olin tästä peräti innoissani.

Ehkä osasyy oli siinä, että tämä oli vanhan ja jo kerran loppuunsaadun mallin korjaamista ja "vain" uudelleenmaalaamista. Tai sitten tänä vuonna on vain on ollut niin paljon kaikenlaista tekemistä, että asiat ovat priorisoituneet vähän eri tavalla.

Uusioprosessi söi noin puoli vuotta aikaa kalenterista ja tärväsin siihen - tämä mukaanlukien - peräti 27 postauksellista tekstiä. Työvaihekuvia otin yhteensä 139 kappaletta ja valmiista 15. Oikeaa käytettyä aikaa en uskaltanut edes mitata, koska yksinkertaistettu 26 * 0,75h = 19,5h ei ole läheskään tähän alunperin niin yksinkertaiselta kuulostavaan projektiin käytettyä aikaa vastaava arvo.

Vihonviimeiset kuvat

Pienempiä rakennelmia kuvatessani olen manannut sitä, ettei minulla ole hyvää systeemiä kuvien ottamiseen. Tähän mennessä aaneloset ovat olleet jotenkuten siedettävä häkki, mutta Sienar Fleet Systemsin kaunis laitos oli muovisena aivan liian iso sellaiseen. Olisi pitänyt hommata valoteltta, kun sitä aiemmin tänä vuonna mietin..

Vaan ei, ei auttanut itku markkinoilla. Metsästin kotoa ainoan kutakuinkin neutraalin taustan ja asettelin mallin kuvattavaksi. Valo-olosuhteet olivat tietysti sitten ihan päin honkia. Toivon mitä hartaimmin, että suotte anteeksi omituisen ja vähän miten sattuu mukaparannellun valaistuksen, en nimittäin halunnut ottaa salaman kanssa kuvia näin mielettömän lyhyellä kuvausmatkalla. Gimppasin kuvista lähinnä turhia saumoja ja reunoja pois ennen kroppailua, en käsitellyt niitä sen kummemmin.

Versioiden erot

Ajattelin, että olisi asiallista näyttää rinnakkain vertailua varten kuvia versioista 1.0 ja 1.1. Tietysti molemmat oli taustoitettu eri tavalla, kuvat otettu aivan eri kertaluokan kameroilla, mistä sattuu kulmista ja kaiken kukkuraksi muokattu ties miten omituisesti. Ondiv'n ykkösversiosta ei myöskään ollut olemassa kovin montaa kuvaa alkuperäisessä komeudessaan ja vielä vähemmän kelvollisia sellaisia, joten vertailu tuli jäämään aikalailla fiilispohjaiseksi.

#001
v 1.0	v 1.1

#002
v 1.0	v 1.1

#003
v 1.0	v 1.1

#004
v 1.0	v 1.1

Minusta uusi versio oli kuitenkin paremman näköinen kuin ensimmäiseni. Uskoisin myös, että jos olisin vanhan säätämisen asemesta aloittanut puhtaalta pöydältä, lopputulos olisi ollut huomattavasti parempi, enkä nyt viittaa vain laskutelineistä johtuvaan nilkuttavaan asentoon.

Kai minä olen jotain oppinut ja kehittynyt vuosien saatossa. Katsoja tuomitkoon, lukittauduin itse omaan kuplaani.

Entäs Lambda-luokan T4a -sukkulan Lego-versio?

Ostin jokunen vuosi sitten itselleni pari isompaa legosettiä (75093 "Death Star final duel" ja 75094 "Imperial shuttle Tydirium" joka oli täynnä julmia avaruusterroristeja). Vaikka olenkin räiminyt kuvia ja postauksia Lego-ostoksistani tai lahjoistani, muutama oleellinen sarja, kuten nämä kaksi, on jäänyt dokumentoimatta. Osan tämän mallin maalausinspiraatiosta sain myös sen Lego-siskolta, se myönnettäköön.

Vihoviimeiset viimeistelyt

Viime viikon maanantaina päätin, että "se on aikalailla tässä nyt" ja rupesin viimeistelemään tekosiani. Sukkulan pohjaa olin kuivaharjannut taitetulla valkoisella, mutta jätin sen tarkoituksella harmaammaksi ja tietyssä mielessä likaisemmaksi kuin ylä- ja sivupinnat.

Puolihimmeä lakka

Hajautin lakkausoperaationi (Vallejo Satin Varnish) kolmeen osaan mallin käsittelyn helpottamiseksi. Aloitin ohjaamomoduulista, pääsiivestä ja rungon yläosista. Toisella kierroksella kävin läpi kääntyvät siivet sekä rungon etu- ja takaosat. Viimeiseksi kävin pohjarungon ja laskutelineluukkujen kimppuun.

Puolihimmeän lakan idea oli tuoda pientä metallipintamaista kiiltoa sukkulaani. Kirkas lakka olisi tunnetusti saanut koko vekottimen näyttämään vain märältä, joka olisi ehkä sopinut rankemmin säistettyyn ja alustalliseen malliin. Kuvissa efekti ei kuitenkaan juuri erottunut, heijastus oli sen verran hienovarainen.

Ajomoottorit: [offline]

Edelliskerralla mietiskelin moottorisuuaukkojen loppukohtaloa ja -ilmettä. Päätin tehdä niistä "sammutetun" näköiset, poiketen suunnilleen aivan kaikista muista ikinä näkemistäni Lambda-luokan sukkulan malleista, fyysisistä ja renderödyistä.

Pohjalle sudin kaikkialta muualta sukkulasta tuttua tummaa harmaata. Sen päälle kuivaharjasin epämääräisellä peittokuviolla renkaan/kuminmustaa (VMA 71315 Tyre Black).

Lopuksi sudin päälle edelleen epämääräisellä katteella mustaa. Odotin efektin toimivan, koska mustan alla oli paria eri tummaa erilaisella kuviolla. Ainakin toivoin, että paljaallakaan silmällä katsoessa pinta ei näyttäisi tasaisen synkältä.

Lopetus

Tökin mustalla kaikkiin lasertykkeihin pienet suuaukkotäplät. Takarungosta ja pohjasta kaivoin pari yksittäistä kaapeli, putkea tai pikkupaneelia, jotka halusin korostuksenomaisesti punaisiksi (VGC 72011 Gory Red) ja mustiksi (Tyre Black).

Aivan viimeiseksi liimasin tuulilasin kiinni ohjaamoon. Malli rupesi vihdoin viimein näyttämään valmiilta.

Säistystä sukkulalle

Öljytahroja avaruussukkulassani

Päätinpä käyttää jotain sekalaisia aineita säistysarsenaalistani. Kenties sukkulani oli huollossa tai pientä mekaanikon huolenpitoa vailla muuten vaan. Laskutelineissä oli joka tapauksessa lievä öljyvuoto (VWE / Engine / 73813 Oil Stains), toisen tukivartta pitkin juoksi melkoinen öljynoro, vasemmalla puolella laskutelineen tassunkin kohdalla oli peräti pieneksi lammikoksi. Kuvissa tai normaalisti katseltuna ne eivät ikinä näkyisi, mutta lisäilin öljyjälkiä myös ohjaamon pohjaan, mihin olin vedellyt lisäkaapeleita.

Mietiskelin ohikiitävän hetken, josko olisin käyttänyt VWE / Environment -sarjasta ruohomujua tai vastaavaa, mutta päätin loppujen lopuksi jättää sen pois. Ehkä jos minulla olisi tilaa väsätä sukkulalle alusta, olisin tehnytkin sellaisen, mutta tämän kokoluokan mallille siihen ei ollut tilaa tai tilaisuutta.

Ilmanvaihtofiltteri

Alunperin sukkulan katolla oleva ritilästö oli aika vahvasti maalattu tummaksi. Nyt päätin, ettei se oikeastaan kaipaa sen kummempaa ja väkevämpää korostelua kuin harmaan litkutuksen. Ajatukseni oli, että koko sukkulan panssaroitu runko olisi valkoinen, mutta jotkin kohdat nyt vain olisivat vähän enemmän elämäänähneet kuin toiset.

Kuvan nappasin kun litku (VMW 76516 Grey wash) oli vielä märkää.

Sateenvalumia

Loppusyksyinen sää oli tehnyt tuhojaan mielialassani, joten sukkulaparkakin sai kärsiä paikallisesta kaamoksesta. Vetelin sinne tänne erinäisiä sateenvalumajälkiä, aloitin ohjaamomoduulin lasin alareunoista ja jatkoin siipiin. Jätin nuo aika harvalukuisiksi, koska en halunnut sotkea valkeaa sukkulaani ihan tyystin. Ehkä alus oli jossain huonosti kyhätyssä tilapäissuojassa huoltoa odottelemassa?

Tummia detaljeja

Nenä naamaan

Päätin vihdoin liimata ohjaamon kiinni sukkulan eturunkoon. Samalla testasin, olihan vempain nyt tasapainoinen - kyllä oli. Tuulilasia en vielä erikeepperöinyt kiinni runkoon, koska en halunnut riskeerata sen pilaamisella tässä vaiheessa.

Laskutelineet

Maalasin laskutelineet ensin ja sen jälkeen jatkoin laskutelinekuilujen sutimista samalla värillä. Pohjavärinä käytin muunkin sukkulan kanssa tutuksi tullutta tummaa harmaata (VMA 71123 USAF Dark Grey). Sen kuivahdettua kuivaharjasin yksityiskohtia esiin haaleammalla harmaalla (VMA 71120 USAF Medium Grey).

Luukut maalasin sisään jääviltä osilta ja reunoiltaan tummanharmaiksi. Luukkujen ulkopuolet kävisin uudelleen läpi valkealla varmentaakseni niiden pinnan. Luukkuja tai kuiluja en korostanut harmaalla, niiden oli tarkoitus olla lopullisesti sukkulan tassuja synkemmät.

Lasertykit

Etupuolen aseistusta mietin pidemmänkin hetken. Päätin lopuksi maalata kääntyvien kaksoislasertykkien putket tummanharmaiksi ja jättää niiden tyvet ja kärjet valkoisiksi. Kiinteästi eteenpäin osoittavat kaksoislaserkanuunat maalasin suojakilvestään lähtien tummanharmaiksi.

Pientä korjailua ne vielä jäivät odottamaan, vallankin kaikki valkoiseksi jäävät osat. Kiinteästi suunnatut tuplatykit tarvitsisivat varmaan jonkin pulikan uudelleenmaalaamisen vielä, etteivät olisi liian rankkoja silmille. Ajattelin, että tykkien putket jättäisin ihan kontrastimielessä tummiksi, ne olivat kuitenkin osina pieniä ja eivät edes kaipaisi kevennystä kuivaharjaamisella - vaalealla harmaalla tai metallisävyllä.

Pohjalta pääsee vain ylöspäin

Vitkuttelua

Myönnettäköön, sukkulan pohjan uudelleenmaalaus ei ollut siintänyt horisontissani sinä kiehtovimpana ja mielenkiintoisimpana hommana. Perjantaina sain vihdoin itseni maskaamaan taktisia kohtia ja maalaamaan kolmella otolla koko mallin.

Jälleen kerran olin unohtanut, miten paksuksi tummanharmaani (VMA 71123 USAF Dark Grey) oli käynyt ja häirinnyt jo parina viime maalauskertana. Perusharmaa ja taitettu valkoinen toimivat kuten pitikin, joten niiden kanssa en joutunut kiroilemaan pitkään.

Vauhdin hurmassa unohdin ottaa väliharmaan pintaanampumisen jälkeen kuvan, mutta eipä siinä mitään sen kummempaa ollut, sama pohja mutta pääsääntöisesti muutamaa askelta vaaleampana (VMA 71120 USAF Medium Grey). Lopuksi räimin hieman varovaisemmalla otteella taitettua valkoista (VMA 71279 Insignia White) niin, että laskutelinekuilut ja laskutelineet jäivät mahdollisimman pitkälti koskemattomiksi.

Samoin jätin laskutelineluukkujen sisäpuolet tummiksi, mutta niiden ulkopuolet maalasin valkoisiksi. Ajatuksenani oli, että sukkulan panssaroidut ulko-osat olivat tietynnäköisiä ja suojassaolevat osat olisivat selvästi erilaiset. En ollut ihan varma, mitä niille seuraavalla maalailuistunnollani tekisin, mutta olettaisin, että tummanharmaa pohja vaaleammalla harmaalla kuivaharjattuna olisi aika todennäköinen ratkaisu. Se myös sopisi sukkulan etu- ja takaosien kanssa samaan värimaailmaan.

Nyt pitäisi keksiä, mitä oikein tekisin noille moottorien suuaukoille. Jedin Paluussa ja erinäisissä peleissä ne ovat muistaakseni olleet sinertäviä. Mikäs siinä, pohjan voisi maalata metallisehkona ja litkutella sinisenä - mutta mitäs jos kone ei olisikaan moottorit lämpiminä ja lähtövalmiina? Tummat suuttimet (lähestulkoon antrasiitti + metallihile-efekti) kuvastamaan sammutettuja moottoreita?

Mitä tahansa saisinkaan päähäni, pelkkä musta (0x000000) ei tulisi olemaan ratkaisuni. Jotenkin mieleni tekisi tehdä jotain muuta kuin valkoista, koska lisäkontrasti ei olisi haitaksi valkeassa aluksessa.

Taas kerran muuten huomasin, että olin vitkutellut ties miten pitkään vain huomatakseni, että tekemiseni oli tehty puolessa tunnissa. Ehkä tämä puolijulkisesti typeryyksiensä myöntäminen opettaisi minua tavoille.

Pohjatöitä taas

Paluu valmisteleviin toimenpiteisiin

Sukkulan alatakaosa oli ruvennut pistämään silmiin enemmän ja enemmän. Sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja tukin rungon ja moottorisuuttimien osan väliin jäävät raot kitillä ja jätin mössön kuivumaan.

Seuraavana iltana siistin aluetta hiekkapaperilla (150 jos muistini ei taas pettänyt). Parempi. Raaputtelin myös satunnaisia maalikökköisiä kohtia vanhan askarteluveitsen terällä puhtaammaksi. Täysin uutta maalikerrosta tuo alue oli joka tapauksessa vaille, kun jätin sen alunperin maalaamatta.

Sivubonus

Maalasin myös tuulilasin kiinnitysreunat kumisiksi (VMA 71315 Tyre black), kun olin kerran mietiskellyt sitä aiemmin. Jotenkin tuollainen ylimääräinen tumma efekti arvelutti muuten niin vaaleassa mallissa, mutta samaa minä olin tehnyt jo aika monessa lentokoneessa, joten tempun luulisi olevan kotonaan. Ohjaamo oli sitäpaitsi tumma sisältä, joten ehkä huolestuilin taas ihan turhaan.