Iskevän kotkan korjaukset

Kolot tukkoon

Aikaisempi minäni olisi varmaan ruvennut maalaamaan konetta näin ja viis veisannut pikku koloista ja vinouksista siellä täällä. Ikä oli tehnyt tepposensa ja kärsin kevyesti liiallisista railoista ja turhista rei'istä, joten ne tuli tukkia.

Ohjaamon kuomu

Levitin erikeepperiä ohjaamolasien liimapinnoille ja koneen vastaaville pinnoille. Aloitin kiinteästä etulasista ja vasta hetken päästä rupesin tunkemaan isompaa palaa omalle paikalleen. Käytin liimaa sen verran, että ohjaamon piti olla maalitiivis mutta kuitenkin sen verran vähän ettei sitä pursunnut kaikkialle.

Muovitäytettä railoihin

Olin ostanut joskus viime vuonna Vallejon muovikittiä (Plastic Putty) ja kokeilinkin sitä raketinheitinukkojen kainaloiden tukkimiseen mutta en näemmä ollut maininnut sitä ollenkaan. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun testasin tuota tököttiä mukamas kunnolla. Koetin olla sen määrien kanssa aika varovainen, tukin sillä pahimmin silmiäni ärsyttäneet kolot ja kaikki asennuskolot joita en tullut käyttämään.

Tässä välissä huomasin, että tukialuksen kannelle laskeutumista varten oleva koukku oli ihan väärässä paikassa, keskellä koneen mahaa. Olin kummastellut sitä ohjeen kuvaa ja tulkinnut ihan päin honkia. Onnekseni se irtosi vikapaikasta ilman sen suurempaa vääntöä ja sain sen liimattua tuonne peräpäähän ilmiselvästi oikealle paikalleen. Mikä lie päätäni viirannut edellisviikolla?

Mitenkään täydellistä kittausjälkeni ei ollut, eikä fanaattinen lentomallari varmaan sietäisi katsoa yhtään tällaista pelleilyä. Kova juttu.

Vetinen putsauskierros

Kun olin levitellyt tököttiä ympäri konetta rupesin siistimään isompia kökköjä pois märällä vanhalla pensselillä. Tämän kanssa olisi ilmiselvästi voinut toimia ripeämminkin, osa muovikitistä oli jo niin asettunut ettei se ihan heti totellut vettä. Tästä alemmasta kuvasta näkyi kuitenkin, että siipien kohdalla olin saanut aikalailla paljon siivottua.

Toisella mallin pyöräytyskierroksella löysin pari paikkaa, joihin lisätä aiemmin huomaamattajäänyttä kittiä, joten tein niin ja jätin loput siivoukset mekaanisesti hiottaviksi. Siitä en napannut enempiä kuvia, joten pohjamaalaukseen siirryttiin aikalailla tämännäköisestä tilanteesta.

Iskevän kotkan runko

Osista lentokoneeksi

Tämä oli se suurin ja näkyvin vaihe koko rakennusprosessissa. Ohjaamon liimausten kuivuessa rupesin kasaamaan moottorien ilmanottoaukkoja. Tuo sivuttaistukihässäkkäsarja toimi myös siipien ytimen kiinnityspisteinä.

En ruvennut märän liimauksen kanssa viilailemaan tai kittaamaan mitään, vaan jätin ne suosiolla paljon myöhemmäksi ja samalla myös odottamaan varmistusta siitä, mikä olisi oikeasti edes näkyvissä parin rakennusaskeleen päästä.

Joku aiemmin näkemäni video näytti miten joku maalasi ilmaröörit sisältä kiiltovalkoisella (hän teippasi mallinsa tuubit pohjasta umpeen ja täytti ne seinämaalilla, jätti hetkeksi ja valutti sitten maalit pois), kun ohje taas usutti johonkin metalliseen. Valkoisen maalin ja kirkkaan lakan sekoituksella tuo pitkä putkipari olisi ollut helpoin maalata ennen niiden sulkemista muutamalla kynäruiskun pöhäyksellä

Rakennusaskeleen 10 liimausten kuivuessa porasin ohjeenmukaiset reiät seuraaviin paloihin. Sormiorassani oli tosin vain millin terä, joten kairasin askarteluveitsellä sisäpuolelta ulospäin niitä vähän suuremmiksi.

Jatkoin koneen rungon kasaamista kiltisi ohjetta seuraten. Käsinpuristelun lisäksi käytin vanhoja pyykkipoikia ja teippiä pitämään yksiä osia tiukasti kiinni kun valmistelin seuraavia.

Nämä ilmanottoaukkojen etupalat piti ensin kasata erikseen ja sitten pujottaa paikalleen koneeseen. En tuntenut laitetta niin hyvin, että olisin tiennyt tässäkään välissä veistellä mistään paloista (joko allaolevien kulmia tai ylläolevien läpyskojen etureunoja) joten tein asiat ehkä vaikeammin kuin oli fiksua.

Tähän asti kaikki oli ollut kutakuinkin selvää ja huoletonta. Ylemmässä kuvassa, tuon ohjaamon ylätakaosan ja rungon alapuolen liitoskohdassa näkyi jotain mikä viesti minulle, että jokin aiempi askel oli mennyt murto-osamillejä vinoon mutten ollut tunnistanut sitä. Palaa asentaessa sain joko sen alareunan tai yläreunan hyvin kiinni, toiseen päähän jäi pieni rako. Valitsin vähemmän rujon vaihtoehdon ja tasasin koneen yläpuolen, joka oli paljon näkyvämpi.

Ohjaamo asentui kiltisti runkoon, jos ei välitetty tuosta kolosta. Liimauksen kuivuttua tein ohutta seepialitkua ja sekä sotkin että puhdistin näkyvät paikat. Näiden lisäksi öljypesin myös kuomupalaan myöhemmin asennettavat X-rangan osat 71 ja 73.

Moottorien suuttimet söivät ihan kelvottoman paljon aikaa, kiitos noiden pienenpienten ja lukuisien tikkujen. Ohje sanoi että kumpaankin piti kiinnittää kymmenen tankoa mutta pelkästään ohjeen kuvassa niitä oli roimasti enemmän. Aloitin liimaamalla kaksi tankoa per suutinläppä (5kpl) ja sitten lisäsin väleihin ns. ylimääräisiä ja lopputulos lähestyi ohjeen kuvaa. Välikuvassa oli ensimmäisen illan sato, seuraavassa seuraavan illan viimeistely ja tuuttien asennus koneen pyrstöön.

Näiden sivuvakaajien kanssa minulla oli aina sama ongelma: olivatko en suorassa vai eivät ja pitikö niiden olla? Molemmissa oli erilaiset asennustäpät, joten niitä ei voinut asentaa vahingossa väärin päin, mikä oli itsenikaltaiselle lentokoneumpiolle oikein hyvä varmistus.

Olin aikonut rakentaa mallin lentotilaan, mutta enpäs voinutkaan ilman isompia ja arveluttavia muutostöitä: laskutelineiden luukut oli mallinnettu auki-tilaan. Hyvin pienen pohdiskelun jälkeen menin helpommalle polulle ja seurasin ohjeita kentällä nököttävän mallin suuntaan. Renkaat jätin irti maalausta varten, sen enempää en miettinyt laskutelineiden maalausta. Näistä kuvista näkyi myös, että epätäydellisessä valaistuksessa en ollut edes huomannut niiden valusaumoja. Blah.

Nokkatelineen laskeutumislamput kutsuivat kairaamaan niitä auki mutta pienen poranterällä testaamisen perusteella en uskaltanut ruveta oikeasti avaamaan niitä. Olisivat näyttäneet paremmilta, mutta ehkä laskeutumisteline oli ehjänä parempi kuin vääntynyt tai katkennut.

Tästä kuvasta näki myös tuon railon, jonka syntymissyy oli tunteja menneisyydessä mutta tuntematon. Kaipa näitä oppisi tekemään paremmin tekemällä, mutta silti: tässä oli yksi syy siihen miksen pahemmin välittänyt vallankaan moderneista lentelyvehkeistä. Ehkä skaala oli osana, saattaisin olla iloisempi 1:32 -mittakaavassa.

Ehdin yhdellä kertaa vielä liimaamaan aiemmin litkuttamani ja siivoamani palat isompaan ohjaamolasiin. Jos olisin taas vaihteeksi ajatellut enemmän, olisin ensin maskannut lasin ja sitten vasta erikeepperöinyt muovit kiinni, mutta aloitin toisinpäin ja jätin liimaukseni kuivumaan. Samalla vauhdilla liimasin pilotin HUD-lasin paikalleen ennen kuin unohtaisin sen kokonaan. 

Tuon kiinteän etulasinpalan maskasin odottamaan tulevaisuutta. Isomman lasin maskaus odotti erikeeperin kuivumista. Ohjeissa oli tila sekä avoimelle että suljetulle ohjaamolle: erona oli se, että avoimen ohjaamon luukun ja solttujen penkkien väliin tuli tanko - suljettuun sitä ei jostain syystä tullut asentaa. Meinasin katkoa sen mitttaan ja liimata silti kiinni, ehkä se olisi kelvollinen yksityiskohta.

Maskasin seuraavana iltana loput ja liimasin tuon kepakon kiinni. Sitten rupesin koesovittamaan ja pätkimään tankoa lyhyemmäksi vain huomatakseni että tämä systeemi oli mallinnettu niin, että siitä ei sopinut olla ~milliäkään kiinni jos kuomun halusi alas. Jännä juttu, mutta nipsautin tyngän pois olkiani sen suuremmin kohauttamatta.

Kone rupesi olemaan jo aika hyvässä kasassa, pohjamaalaus odotti jo ihan nurkan takana. Sitä ennen oli tietysti siivottavaa, mutta rakennusohje oli aseistusta lukuunottamatta jo melkeinpä tässä. Pysähdyin hetkeksi nauttimaan edistyksestä. Tämä oli mitä, kuuden rakentelusession tulos ja yksi niistä meni yksinään noihin moottorien suuttimien säätötankoihin.

Rungosta puuttuivat enää pitot-putket, joten liimasin ne kiinni. Hyötykuormasta päätin asentaa vain isot siipien alle menevät pulikat ja jättää lukuisat ohjukset sekä pommit varastoon.

 

Näin rakenteluvaihe oli valmis. Kuvien aikaleimojen perusteella tähän meni kahdeksan lyhyttä iltatuokiota, yksi niistä, kuten sanottua, meni pelkästään moottorisuuttimiin. Se oli niin hassua, etten voinut olla naureskelematta sille ääneen useampaan kertaan.

Iskevän kotkan ohjaamo

Pilotin ja aseupseerin toimipisteet

Mistäs näitä muualtakaan aloitettaisiin kuin ohjaamoista? Vaikka olen kyhännyt jokusen lennokin tässä vuosien kuluessa, jotenkin se, että ensin kasataan ja maalataan yksi osa kokonaan ja sitten jatketaan loppuvehkeen parissa, oli outo. Meikäläisen taidolla ja lentokoneiden nippelinviilausinnolla kukaan ei huomaisi, vaikka rakentaisin koko rottelon yhdellä kerralla ja maalaisin sen lopuksi muutamassa pöräyksessä sisältä, ylhäältä ja alhaalta.

Silti noudatin taas ohjeita kuin kiltti mallari ja kasailin ohjaamoammeesta sen minkä vähäinen järkeni opasti kasaamaan ensimmäisessä vaiheessa, sekä pilotin ja aseupseerin ACES II -heittoistuimet erikseen.

Liimausten kuivuttua maalasin sen mitä näistä kannatti maalata. Ohjaamokaukaloiden sisävärinä käytin ensimmäistä käteenosunutta harmaata, Vallejon muurinharmaata (VGA 72749 Stonewall Grey). Eri paneelit maalasin ohjetta ja palikoiden muotoja parhaani mukaan seuraten tummanharmaalla (VMA 71056 Black Grey).

Heittoistuimet piti maalata kahdessa osassa, jotten olisi sorkkinut märkää maalia kesken kaiken. Istuinten rungot maalasin tummanharmaiksi, nuo heittoistuinkahvatiesmitkälielaukaisuvivut maalasin keltaokralla (VMA 71033 Yellow Ohcre) ja pehmusteet hiekankeltaisella (VMA 71028 Sand Yellow).

Aiempien osien kuivuessa maalasin valurangoissa killuttelevat instrumenttipaneelipalaset. Ajattelin, että näin en ainakaan heittelisi niitä ympäri pöytiä ja lattioita maalaillessani. Pohjalle sudin samaa vaaleanharmaata kuin muuallekin, niihin pariin kohtaan jotka ohjeet osoittivat, maalasin tummanharmaata. Vähän innokkaampana olisin maskannut tummat alueet turvaan ja kynäruiskuttanut, mutta tämä mittakaava ei huutanut korvaani ihan noin tarkkaa touhua.

Sitten kun maalailuni siihen ehti, kuivaharjasin mustaksi maalaamani paneelit taas vaaleanharmaalla. Tässä taas nähtiin, että kun olit putsannut siveltimen kuivaharjausta varten paperiin silmiäsi miellyttävästi, sitä piti vielä pyyhkiä reilusti kuivemmaksi koska muoviin tarttui enemmän maalia kuin talouspaperiin.

Kun pääsin jatkamaan heittoistuinten kanssa, maalasin loputkin mustat osat ja lisäsin tummanvihreät pehmusteet (VMA 71094 Green Zinc Chromate). Ja sitten kun nämä olivat taas kuivuneet, kuivaharjasin metalliosat teräksellä (VMA 71065 Steel).

Kuivaharjaillessani kävin sörkkimässä myös ohjaamoammeita, keskityin niissä lähinnä polkimiin ja kulmiin, sitten rätvelsin läpi myös ohjaamopaneelit korostaakseni mittaritaulujen reunoja. Ennen maalin kuivumista epäpaletilleni iskin vielä pilotin tähtäinhärpäkkeen projektoripalikan pinnan teräsmaaliin tulevaa varten.

Kun pääsin vihreän kanssa vauhtiin, sotkin sitä tummanharmaaseen ja maalasin kaikki isommat monitoiminäytöt sillä. Fiksumpana olisin pohjustanut nuokin mustalla ts. tummanharmaalla näyttöjen reunoja varten. Seuraavien kahden kanssa sitten.

Myönnettäköön tässä välissä, että jollen olisi innostunut jalokiviefektin maalaamisesta 'Mecheihin ja niiden ohjaamoihin, en olisi koskaan varmaan rohjennut tekemään mitään ylläolevaa ihmeellisempää näihin ns. vakavampiin malleihin. Vaan tässä oltiin ja maalasin kaikkiin MFD-kulmiin vaaleamman vihreän läntin ja vielä valkoiset animeheijastustäplät vastakkaisiin nurkkiin. Ei noitakaan kukaan ikinä näkisi näiden kuvien jälkeen, valmiista mallista.

Asennusaskel ja lisää maalia

Liimasin heittoistuimet ammeisiin, jouduin tarkistamaan ohjeesta toisenkin kerran, että kyllä vain. Ne istuivat noin korkealla - tai vaihtoehtoisesti reunat olivat noin matalalla. Survoin myös pilotin ilotikun töröttämään paikalleen kutakuinkin neutraaliin positioon. Sitten oli mittaripaneelien asennuksen aika. Levyt sopivat paikoilleen oikein nätisti, olin tyytyväinen.

Kun liimaukset olivat kuivuneet hetken, liimasin nuo ylemmät kotelot paikoilleen. Niissä oli todennäköisesti vielä jotain korjauspaikkoja jonossa, mutta parempi näin kuin liimamaalisotkun kiroaminen. Kunhan vain huomaisin paikkamaalata ne ennen kuin fiksailu olisi liian ärsyttävää. Tässä välissä käytin tilaisuuden hyväkseni ja peitin kaikki MFD:t Vallejon kirkkaalla lakalla, myöhemmin olisi todennäköisesti liian ahdasta.

Pilotin tähtäinprojektorin teräsmaali oli jo kuivunut, joten töpöttelin siihen päälle Citadelin sinistä (Drakenhof Nightshade). Sen asetuttua hetken aikaa töpötin vähän sen viereen ja ympärille vastaavanlaisesti violettia (Druchii Violet). Ei tuosta mitään iridesenttiä sateenkaarta tullut mutta pikkuefekti siihen kuitenkin muodostui ja se oli nyt jo enemmän kuin mitä olin aiemmin tehnyt. Jos joskus 90-luvun lopulla ostamani Citadelin vihreä litku olisi vielä hengissä, saattaisin käyttää sitäkin vielä tipan verran, mutta suhtauduin tähän kevyen epäilevästi.

No johan nyt, joskus 1996-1998 ostettu vihreä litku oli vielä voimissaan kohta 30-vuotiaana. Tökin vähän sitäkin tuohon projektorille.

Työtilat olivat näin melkein valmiita. Liimasin tuohon takapenkkiläisen boksihärpäkkeen päälle vielä jonkun kahvaviritelmän. Sitten jäljellä olivatkin enää kaasukahva ja pommikaverin riemukepakot (3 kpl) sekä HUD-heijastinlevy. En muuten tiennyt yhtään, mitä kaikkea se niillä teki ja arvaukseni oli "kaiken".

Ohjainasennusten ja niiden maalaamisen jälkeen arvoin rungosta oikeat paikat ohjaamoammeen liimauksille ja maalasin välistä sisätilat vaaleanharmaalla. Kekkasin myös ohjaamokuvia selaillessani, että noissa heittoistuinten vasemmissa laidoissa piti olla vihreät putkilot, tarkistin niiden mallinnuksen olemassaolon ja maalasin sitten vaaleanvihreällä (VMC 70942 Light Green) kun en ollut tajunnut niitä aiemmin.

Hyvin pikaisen ankkahaun perusteella ne olivat hätähappitankkeja. Jäin sitten miettimään näitä kuvia katsoessani, että olisikohan niistä lähtevät putket sitten syytä maalata kuminharmaalla niin olisivat oikeamman näköiset kuin kuivaharjatut metalliset. Ja kukin näitä mietteitä lukenut tiesi jo, että jos mietin ääneen niin olin jo melkein kaivanut kamppeet esiin.

Amme umpeen

Maalasin rungon sisäpuolelta laajat pinnat samalla vaaleanharmaalla kuin ohjaamoammeessakin. Tämän mallin sisäpintoihin ei oltu mallinnettu mitään paneeleja tai muita muotoja, joten en ruvennut vapaalla kädellä maalailemaan tai mallintamaan omiani.

Maalin kuivuttua porasin kylkiin reiät sormiporallani, palikoiden sisäpuolilla oli sopivissa paikoissa pienet merkinnät tuleville rei'ille. Kuivasovittelun perusteella ohjaamopala sopi oivallisesti rungonpuolikkaaseen ja liiman kanssa se asettui hyvin paikalleen. Pienen hetken päästä liimasin toisenkin rungonpuolikkaan kiinni ja puristin niitä tiukasti kiinni. Teippasin ne vielä parista kohdasta yhteen seuraavaa rakentelusessiota odotellessa.

Mietin kovasti, että ohjaamo kaipaisi kyllä öljypesua, mutta en ollut ihan varma siitä, missä välissä sen tekisin. Sen kanssa toinen pääraaputtelua aiheuttava kysymys oli, mitä tekisin pilotin tähtäinvehkeen heijastinlevyn kanssa. Liimaisinko sen erikeepperillä jo nyt kiinni, vai liimaisinko sen vasta öljylitkun ja sen putsaamisen jälkeen niin välittyisin erikoisilta kököiltä? Tämä jälkimmäinen idea kuulosti siistimmältä lopputuloksen kannalta.

Selasin ohjeita ja huomasin, että siinä vaiheessa kun ohjaamon kuomu piti asentaa, siihen liimattiin pari palaa, joista yhteenkään en ollut vielä koskenut. Maalasin ne nyt siis harmaiksi, jotta en unohtaisi tehdä sitä hyvissä ajoin. Päätin plärätessäni myös, että öljylitku tulisi kohdalle sitten kun ohjaamo oli rungossa ja sen kuivuttua liimaisin hudilevyn kiinni. Tällä ehkä välttäisin irtinapsahtamisen irto-ohjaamon kanssa.

Projekti V/25

Revell F-15E Strike Eagle

Joulupukki toi sekä Panzer Aces -maalisetin että yllättäen toivomani 1:72-skaalan F-15 -hävittäjän pienoismallin, sen E-varianttina. Alatyypillä ei ollut väliä, tämä oli myös ensimmäinen kolmesta F-15:sta jotka halusin toteuttaakseni (omasta mielestäni) hauskan idean.

Monikoneinen lopputulos vaikutti siihen, miten käsittelisin tämän ensimmäisen mallin dokumentoinnin.

Todennäköisesti tekisin tämän niin, että kasaaminen, ohjaamon maalaaminen, sekä koneen ulkopuolen pohjamaalaus olisi se osa, joka kuuluisi IV/25:n piiriin, sitten malli päätyisi säilöön kunnes toiset kaksi olisivat samassa pisteessä. Siinä vaiheessa kun minulla olisi kolme samaan tilaan saatettua hävittäjää, aloittaisin niiden maalauksen omana erillisenä projektinaan.

Vaihtoehtoisesti maalaisin tämän valmiiksi asti mutta jättäisin tarkimman lopputuloksen jakamatta ennen aikojaan. Jotain peruskamaahan tästä piti maalata jollain tunnetulla ja oikealla tavalla, kuten moottoripellit, joista Lasse puhui vuosientakaisessa kommentissaan.

Ohjeet

Ensivilkaisun perusteella värikkäät ohjeet olivat selvät, arvostin värejä pelkkien A-Z -lippusten lisäksi. Aseistuksen väritys oli erityiskiva yksityiskohta. Eri asia, malttaisinko seurata niitä.

Palat

Läpinäkyviä paloja oli tarjolla peräti kolme, ohjaamokuomut ja tähtäinhärpäkkeen heijastinlasi. Sen reunat sietäisi kai maalata jollain litkulla mustan sijasta. Pitänee selvitellä.

Eipä noista kai muuta voinut sanoa kuin että näyttivät lennokinpaloilta.