Yöpääskysen tuplaohjaamo

Kahden hengen amme

Paras ymmärrykseni yhdenkään toisen maailmansodan lentokoneen ohjaamosta tuli lentosimulaattoreista ja niistä ehkä suurimmalla tuntimäärällä jo jokusen vuoden ikäisestä European Air Warista, tuoreempi oli IL-2 Sturmovik mutta en minä siihenkään ole koskenut varmaan 15 vuoteen. Onneksi internetin ihmemaailmasta löytyi referenssikuvia, kuten tämä:

SRC: https://airandspace.si.edu/multimedia-gallery/image/web10866-2008hjpg

Tuskin minä ihan noin hysteeriseen tarkkuuteen yltäisin vaikka yrittäisin. Tämä kuvatus auttoi kuitenkin hahmottamaan ohjeita vähän paremmin ja se oli arvokasta.

Pilotin työpaikka

Kaksipaikkaisesta ohjaamosta etummainen oli lentäjän paikka, siitä aloitimme rakennusoperaation.

Lentopiste kasaan

Asioista sen paremmin mitään tietämättä en koettanut optimoida etuajassa ja noudatin ohjeita oikein kiltisti. Mallin rakentaminen alkoi ohjaamosta, joka ei nyt koostunutkaan ammeesta ja siihen liimattavista pikkuhärveleistä vaan tosi hämmentävästi ihan irrallisista levyistä. Nämä ensimmäiset kilkkeet olivat ne sivuseinät, joiden välissä pilotti istui, sekä käsinojakonsolit joissa oli ties mitä namiskuukkeleita ja vipusia. Tai no, tiesin minä että vasemmalla oli moottorien kaaasukahvat, siivekkeiden säätövipu ja muistaakseni jossain etualalla vielä laskutelineiden hantaaki. Nämä yhdistettiin sitten tuohon väliseinään ja oletettavasti tuossa pilotin selän takana oli joku akku, tai akulta se minusta näytti.

Lattiapalikkaan tuli sivuvakaajan tanko ja pilotin riemukeppi. Tämäkin oli kiinni väliseinässä aika pienellä otteella mutta luotin siihen, että jossain välissä tämä jämäköityisi selvästi.

 Pedaalit istuivat himmeliinsä oikein hyvin, näyttivät vielä aika oivallisilta näin amatöörin silmiin. 

Polkimet upposivat asennuskoloonsa kiltisti, sen jälkeen asensin tuon lentäjän etuoikean paneelin ja mittaritaulun kiinni. Nyt rupesin olemaan jo semmoisessa kohdassa, että jotain olisi ehkä maalattava jos halusi mahtua pensseleineen sekaan. Ehkä olin jo ohittanut kriittisen pisteen lekoharrastajan näkökulmasta mutta minäpä en osannut optimoida.

Nokkapainoja minulla ei vielä ollut, muistin huomanneeni ne ohjeita plärätessäni ja mietin että jos olisin ihan hullu niin jokkapuolellehan saisi vähän painoa pikaliimailemalla jotain johtoja mittaritaulun takapuolelta muualle. Riski siinä oli kyllä melkoinen kun saattaisin tyhmänä johdottaa ihan mitä sattuu ja ihan väärin. Ehkäpä jättäisin sen touhun syventyneemmille harrastajille.

Näiden irtopalojen kanssa isoin huoleni oli osien kohdistus: jos joku oli asteen vinossa niin koko roskahan kärsisi siinä vaiheessa kun ohjaamoammetta piti sulkea rungon sisään. Tämän viimeisen kuvan ottamisen jälkeen liimasin kasaamani kikkulan kiinni ohjaamon etuseinään. Jos oikein muistin, sen etupuolella oli yksi ajoainetankki ja sen edessä sitten tykit.

Ohjaamon aikaista maalausta 

Olin päässyt nyt vaiheeseen jossa olisi viimeistään parasta maalata jotain, jos halusi osua kaikkeen. Tai kuten ylempänä mietin, on saattanut ohittaakin sen pisteen tottumattomuuttani. Napsin pensselin käteen ja sudin valtaosan rakentamastani mustanharmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66). Metallimaalin asemesta kuivaharjasin kaiken kylmänharmaalla (VGA 72750 Cold Grey). Noudatin väripinnoissa ohjeen maalausalueita ja sävyjä parhaani mukaan, vain antrasiittia minulla ei ollut tuohon oikean etukulman nappulapaneeliin.

Ainoat isommat eriväriset kalikat tässä olivat ilotikun tyven ja vasemmanpuoleisten kaasukahvojen päät puunruskealla sekä ilotikun kahva mustana samoin kuin kaasukahvojen vieressä olevat mustapäiset polttoainesäätimet (en valve manifold). Tässä välissä huomasin että oikeanlainen vihreä puuttui kokonaan joten etuseinä jäi kesken, samoin kuin ohjaussauvan keskiosa oli maalaamatta.

Mittaritaulusta maalasin kaikki pohjat mustiksi. Kuvittelin saaneeni ne kerralla hyvin mutta kuvistahan se karu totuus paljastui: puolittaisia suorituksia ehkä. Joten niitä piti täydentää. Maalasin myös muutaman namiskan punaisella (VMA 71003 Red RLM23) mutta en täydennellyt hattuvakioilla muita kytkimiä tai katkaisijoita.

 

Muutaman välipäivän ja maalikaupassa käynnin jälkeen jatkoin touhuamista. Maalasin valmiiksi osan seuraavista mustanharmaista osista jo rankoihinsa, jotta en olisi ihan oudoissa ongelmissa hankalalla hetkellä ohjaamo-osia ja runkoa kasatessani. En olettanut keksiväni kaikkea fiksua ajoissa, joten oli ihan todennäköistä että jotain korjattavaa tulisi vielä eteen.

Korjasin ensimmäisten valokuvien perusteella mittaritaulujen mustat taustat (VMA 71057 Black) ja sitten tuhersin niihin valkoharmaalla jotain käkkyröitä, oleellisimpana keinohorisontin tuohon isoimpaan keskitauluun. Oikean puolen moottorimittareihin en rohjennut maalata keltaisia, punaisia ja valkoisia runtuja. Olisin vain sotkenut enemmän kuin edistänyt. Kaupassa käytyäni maalasin myös oliviinvihreät osat (VMA 71247 Light Olive).

Moottorin kolmiriviseen nappulapaneeliin maalasin lähinnä alle kylmänharmaat pohjat ja valkeat (VMA 71119 White Grey) nappulat. En koettanut mitään täydellisempää, hyvä jos nämäkään näkyisivät. Kuvan ottamisen ja maalin kuivumisen jälkeen tuhersin kaikki lasit läpi Vallejon kirkkaalla lakalla (70510 Gloss Varnish).

Tutkaukon työpaikka

Nyt kun olin tärvännyt pari päivää pilotin puolella ja osittain maalannut osia seuraavia askeleita varten, pääsin vihdoin liimaamaan tutkakaverin työpistettä paikalleen. Keskityin esimaalatessani käikäleitä, jotka nyt tiesin hankaliksi jälkikäteen maalattaviksi. Jätin parhaan ymmärrykseni mukaan liimapisteet auki muttei se tietenkään aukottomasti onnistunut. Takapiste näytti aika rimpulalta pilotin asemaan verrattuna, lähinnä koska se oli kiinni vain pienellä nypykällä tuossa pilotin selkäpanssarissa.

 

Istuimet vöineen 

Liimauksia tukemaan ruuttasin saumakohtiin Vallejon polystyreenikittiä. Näiden asettuessa viimeistelin penkit, joihin innostuin laittamaan siirtokuvasyöksyvyöt. Nätithän ne olivat, mutta ihan yhtä ärsyttävät kuin siirtokuvat yleensä. Molemmissa oli samat viat, ehkä saisin nuo vasempien olkapäiden kiinnitykset paikalleen maalitipalla?    

Sisäpanssariamme

Röörinpuolikkaiden liimaaminen olikin konstikkaampaa kuin toivoin. Olin asennellut ohjaamo-osia näemmä vähän huolimattomasti joten nämä kilkkeet eivät ihan uponneet ohjekirjan lupaamalla helppoudella. Pientä viilailua, liimailua ja kevyttä väkivaltaa (puristamista). Mielenrauhaani tukemaan pursotin lisää litkukittiä rakoihin ja koloihin yöksi kuivumaan. Seuraavana iltana noita voisi taas hioa kuntoon ja sitten voisin maalata tämän osan kun ohje jatkaisi nokkaa kohti.

Ohjaamosta tuli äkkiä paljon klaustrofobisempi. Ammeen sisäseinistä ei paljoa näkynyt, kyllä minä nekin olin maalannut ja kuivaharjannut. Pilotin oikean käden puolella rungossa oli vielä punainen kampi, muistaakseni se oli pommien tai lisätankkien vapautusveivi. Se tuskin näkyi ohjaamoon katsottaessa mutta siellä se silti oli, RLM23-punaisena kaiken RLM66-harmauden keskellä.

Seuraavana iltana hioin isoimpia kökköjä pois ja maalasin ammeen ulkoseinät metallisiksi (Vallejo Metal Color Airbrush Colors 77702 Duraluminium) sekä panssariammeen yläreunat tummanharmaiksi (RLM66).

Projekti IX/26

Revellin ison skaalan yöpääsky

Kuten tästä näki, hulluus oli iskenyt. Kyselin viime vuoden puolella taas Tieto-Nikkarista josko heillä olisi 1:32-skaalan sakemannikoneita testattavaksi. Toivelistani oli aika yllätyksetön: Bf-109, Me-262 tai He-162, enkä ollut nirso varianttien tai valmistajien kanssa. Hyllyssä oli suoraan kakskuuskakkonen joten arpomista ei tarvittu. B-1/U-1 oli kaksipaikkainen yöhävittäjä Neptun-tutkalla.

Kauan sitten olin kyhännyt kolme 1:72-skaalan konetta, joista yksi oli perusmalli (A-1a), yksi kamerakone (A-1a/U3) ja yksi oli myrskylintu (A2-a) eli hävittäjäpommittajaversio. Jännä nähdä, miten yli 20v aikaero näkyi.

 

Palikat

Osia oli hervoton määrä ja jätin niiden tutkiskelun suosiolla myöhemmäksi. Pikavilkaisulla tässä oli ainakin nelinkertaisesti osia niihin kolmeen aiempaan verrattuna.

 

Siirtokuvat

En minä näistä vieläkään innostunut. En tosin ollut saanut vuosien aikana tilattua saksalaisia numerotemplaattejakaan, vaikka miten olin sitä sisäisesti uhonnut ajavani eteenpäin.

Ohjeet

Näemmä vempeleen sai rakennettua myös kentälle luukut auki. Arvostin sitä jo nyt, vaikken ollut asiaa sen pidemmälle miettinytkään. Tassuillaan seisova kone oli kivempi valokuvata ja kaikkien sisäosien kasaaminen ja maalaaminen oli hauskaa vaikkei osaa sen koommin nähtäisikään. Jostain piti kaivaa pieniä painoja nokan sisään viidentoista gramman edestä ja se oli vähän ärsyttävää jo etukäteen.

 

Matkustajakone kasaan

Airbus-rakentamo

Muutaman hassun palan lentokone oli hyvinkin yksinkertainen rakennettava, muovi tosin tuntui vähän heppoiselta. Ohjaamo rakennettiin parista palasta ja sinetöitiin runkoon. Matkustajien lasit erikeepperöin rungonpuolikkaisiin koska se on tuntunut sopivalta kamalta läpinäkyvien palojen liimailuun. Runkopalojen asetuttua liimasin siipiosan kiinni runkoon ja lisäsin pyrstöpään sivuvakaajan kääntyvän osan. 

Moottorit kasattiin neljästä osasta: turbiinin siivekekiekko, sen peräpää ja ulkomötikän puolikkaat. En liimannut niitä vielä kiinni, ne olisivat viimeiset kun laskutelineet olisivat paikallaan.

Laskutelineiden kasaaminen oli yllättävän ärsyttävää muovin tyypin takia. Jostain syystä tämä materiaali ei myöskään tykännyt toimia kovin hyvin liimani (mr Surface S tjsp) kanssa ja se aiheutti vähän turhaa hammastenkiristelyä. Laskutelineet asennettuani liimasin kiinni myös moottorit.

Nokkaan ei tullut asennettua painoja (ohje sanoi 10g enkä ollut varautunut siihen ollenkaan) kun ei minulla ollut mitään satunnaisia ongenpainoja tai vastaavia enää vuosikymmeniin. Ehkä pilottipenkkien taa saisi jemmattua mustaksi maalatun ruuvin tai jotain jos en muuta keksisi.

 

Tuulilasia lukuunottamatta kone oli kasassa. Kuvistakin näki että rakoja oli, joten koetin tehdä niille jotain korjauksia.

Kittausta

Pursotin erinäisiin aukkopaikkoihin Vallejon muovikittiä ja blendasin sitä märällä pensselillä kökköjä vähentääkseni. Muovikitin kuivumisen jälkeen hioin saumoja siistimmiksi.

Kaipa se tällä oli valmis maalattavaksi? Ajattelin opastaa Projektiassistentti I:tä maalaamaan ohjaamon ensin jotta viimeinen pala voitaisiin liimata paikalleen. Hänen inspiraationsa tuli ja meni, joten oli aika todennäköistä että tämä projekti päivittyisi yhtä tasatahtisesti kuin omani.

Projekti VII/26

Alihankintaprojekti

Projektiassistentti I halusi maalattavaksi lentokoneen. Vaihtoehtoina hänellä oli mielessä joku matkustajakone tai vaihtoehtoisesti iso saksalainen lentokone kunhan siinä ei olisi natsimerkkejä. Tieto-Nikkarista hän valitsi Revellin Airbus A321-200 -mallin, hyllyyn jäivät Lufthansan ja Iron Maidenin teemoilla tarjotut 747-jumbot.

Ideana oli se, että minä rakentaisin ja hän maalaisi loput. "Saanko lainata sun kynäruiskua sitten?" "No kai se käy". Jännä nähdä, mitä tästä sitten tulisi, edelliset mallit Revell ISD ja Ka-52 tuntuivat jääneen kesken mutta olivatkin kuulemma valmiita. Nähtäväksi jäisi, mitä tälle keksittäisiin.

 

Valmista: Projekti V/25

Starscream

Decepticonien kakkoshäiskä, ilmajoukkojen komentaja ja jatkuvasti Megatronin valtaa nakertava ja vallankaappausyrityksissään surkeasti epäonnistuva Starscream oli välittömästi tunnistettavissa. Tai oli, jos intoili Transformereista niinkuin minä silloin vuonna 1987 kun sain Semicin ensimmäisen lehden käsiini (numero 1/87). Yhtään alkuperäisistä Seekereistä en saanut käsiini edes kirpputorilta, joten Masterpieceä aina vain jahkaillessani toteutin itseäni maalaamalla Starscreamin naamiomuodon pienoismallina. Ja jos kerran jokin oli tekemisen arvoista, sen voisi myös vetää överiksi joten näitä oli tulossa vielä kaksi.

"My time will come, Megatron."

Niitä kahta muuta F-15:ta kehitellessä tälle uniikille Strike Eagle -variantille pitäisi keksiä sellainen säilytyspaikka jossa se ei keräisi liikaa pölyä. Toinen oleellinen vaatimus oli se, etteivät kissat hajottaisi sitä enempää.

Kuvatukset

Tässä näitä taas oli. Osa kuvista kärsi kuvankäsittelymetodistani ja siitä, että en saanut valoteltassa säädettyä valkoisen taustan ja hailakanharmaan koneen rajoja tarpeeksi selkeiksi. Samoin, kuten kuvista näki, taustakangas oli huono pohja lentokonemallille koska se meni myttyrälle. Leikkelin typerimmät mytyt kuvista mäkeen, joten renkaat katkesivat useammin kuin eivät. Tähän pitäisi keksiä jotain muuta :tm:

 

Iskevän kotkan säistys

Säistysoperaatio

Edellispostauksesta poiketen oletin tämän olevan aikalailla paljon lyhyempi ja rauhallisempi, kun meinasin lähinnä säätää öljymaalien kanssa ja ehkä kuivaharjata tykkiporttia ympäristöineen. Kerrankos suunnitelmani muuttuisi inspiraation iskiessä.

Kirkas lakkakerros alle

Suojasin maalaukseni sutimalla mallin ympäriämpäri Vallejon kirkkaalla lakalla. Kuten kuvasta näkyi, oikeanpuoleinen tankki ei ollut vielä(kään) uudelleenkiinnitettynä paikalleen. Hätäkö tässä, kunhan tein sen ennen litkutusta.

Ja kyllä, pensselöin lakan malliin, en jaksanut ruveta säätämään sinä iltana taas uusien ohjaamolasimaskien kanssa jotta olisin voinut kynäruiskutella lakkakerroksia. Fiksumpi lähestymistapa olisi ehkä ollut maalata lasipari erikseen ja suojata ohjaamon sisäosa muuten.

Nyt päästäisiin sotkemaan ja se oli aina kivaa. Olin innoissani jo tästä maalikuviosta, saatoin tuskin odottaa saavani sen iskemään silmiin vielä paremmin.

Seepialitku

Levittelin litkuani aika vauhdikkaasti ympäri mallia, en keskittynyt rakosiin ja koloihin. Halusin saada runkoon enemmän vaihtelua kuin vain paneelirajojen verran.

Putsaustauko

Pienen kuivattelun jälkeen putsasin tinnerillä valtaosan sotkusta mäkeen. Tässä touhussa muistin taas, miksi en yleisesti ole innostunut lentokonemalleista: sekä vasen pudotustankki että laskutelineen puolikas naksahtivat irti.

Lisäkerros öljyjä

Ajattelin kokeilla koneen ylä- ja alapuolille erilaisia öljykepposia. Tökin yläpuolelle harmaita, keltaisia ja valkeita (buff) täpliä ja blendasin niitä pituussuunnassa. Oliko tämä nyt toinen vai kolmas kerta kun kokeilin täpläfiltteröintiä, nyt saatoin olla vähän turhankin varovainen valitsemieni värien kanssa.

Koneen alapuolella innostuin blendamaan laskutelineiden takareunoista alkavia Industrial Earth -runtuja. Ties missä tämä oli lentänytkään.

Tämän jälkeen olin viemässä konetta taas saunaan kuivumaan yön yli, kun jätin kamppeeni huonoon paikkaan hetkeksi, seisoin vieressä. Olin tietysti hitaampi kuin hyppäävä kissa ja kone putosi tassuilleen lattialle. Uhreina toinen päälaskuteline ja nokkateline, joita rupesin korjaamaan seuraavana iltana.

Nokkatalineestä oli irronnut (ja hävinnyt) koko nokkahaarukka, joten liimasin renkaan suoraan kiinni telineenjämään. Tämä tietysti vaikutti koneen asentoon niin että se näytti jarruttavan voimakkaasti rullaustiellä. 

Puolihimmeä lakka

Pallottelin aika pitkään, kumpaa lakkaa käyttäisin viimeiselle kerrokselle. Valitsin puolihimmeän lakan (Vallejo Satin Varnish) supermattalakan sijasta, mutta saatoin vielä muuttaa mieltäni, jos kiiltely tuntui päivän, parin päästä liioitellulta.

Puolihimmeä lakka kiilteli vähän turhan paljon omiin silmiini. Peitin koko roskan siis AK Interactiven supermattalakalla.

 

Nyt jäljellä oli vain laskeutumisvalojen, tai mitä niistä oli jäljellä kissavahingon jälkeen, lasien maalaaminen uusiksi. Tuossa viimeisessä kuvassa lamppu kyllä erottui mutta se oli ehkä säistynyt öljyjen ja lakkojen kanssa enemmän kuin oli välttämätöntä.

Supermattalakan kuivuttua kuivaharjasin mustalla Vulcanin ampuma-aukon ympäristöä ja noita ritilöitä ohjaamolasin takalaidalla. Ihan vain saadakseni ne erottumaan vähän kivemmin.

Ja näin ensimmäinen kolmesta F-15:ni oli valokuvia vaille valmis.