30.3.2012

Kuningastiikeri jossain siellä '45

Kun en keksinyt enää mitään ihmeellisempää korjailtavaa, lisäsin yhden voitonmerkin. Edelliset kun tosiaan olivat vähän turhan kaukana toisistaan. Annoin purkin nököttää tuossa paikallaan työpisteen nurkassa ihan siltä varalta, että jokin pistäisi silmään tai tulisi muuten vaan mieleen.

Ei tullut.

Valmiustilassa
Julistan vaunun siis valmiiksi. Jossittelu on aina hupaisaa, mutta seuraavat tekeleet tulevat pysymään todellisemmilla linjoilla. Todellisemmilla, mutta silti oman fiiliksen mukaisilla, tiukkapipoilu aiheuttaa vain mahahaavoja ja keräilee entistä enemmän oudoksuvia katseita ;)

Vaihtelu virkistää, joten päätin pukata vähän erilaisen lopetuskuvan tähän #valmista -tägin lisäämisen kunniaksi. Metsästin jonkunsorttisen Karjala-henkisen kuvan (ei mitään hajua, peltomaisemaa tuo on) ja gimppasin purkin sekaan. Saa nauraa räkäisesti ja osoittaa sormella jos haluaa, ei tässä mitään fotorealismia olla tavoiteltu.

Pellossasikailua

Jatkosotaa
Jollen muuta mieltäni, seuraava rakennusprojekti on taas perinteisen saksalainen, kuten oikein on. Porsche-tornisen myötä sain vihdoin kaikki Tiikerien päävariantit kasattua tässä skaalassa joten kissapeto vaihtuu seuraavaksi.
Jagdpanther on siis uusi kisu. Maalipintakin on jo mietitty, joten spoilaan jo nyt, jollen aiemmin ehtinyt: kolmivärikaavio alle, häthätää pintaan vedetty valkoinen lumikamo päälle.

Siitä sitten arvuuttelemaan, kauanko kestää ja mikä kaikki menee mönkään 8)

26.3.2012

Taktisuutta peliin!

Olin näin maanantain kunniaksi uutteralla tuulella. Ehkä kompensoidakseni henkisesti uuvuttavaa työpäivää. Tai no, pudotetaan tuo ehkä tuosta niin tulee aikalailla paikkansapitävä miete.

Pohdin siis itsekseni, että eihän tästä vaunusta enää puutu juuri mitään, kun sain kansallisuustunnuksetkin kutakuinkin kohdilleen. Taktista merkistöä kaivattiin toki, suomeksi siis vaunun numero, joka varmasti olisi 1945+ -aikajanalla saksalaistyyppinen. Ensimmäinen numero kertoi, mihin komppaniaan vaunu kuului, toinen joukkueen ja kolmas ajoneuvon numeron.
Jos olen kujalla maavoimien yksiköiden nimien kanssa, korjatkaa, minä kun en ole ikinä välittänyt opetella niitä - eikä ole tarvinnut kun valitsi aikanaan oikein 8)
(Numerointijärjestelmä on muuten kutakuinkin sama, jonka 'keksin' itse BT-OmniMechienikin yksilöimiseen)

Turhamaista koristelua
Joka tapauksessa, taikahattunumerointini lähti ykköskomppanian suuntaan, jatkuen kakkosjoukkueen kakkosvaunuksi. Ehkä nuo numerot tulivat vähän isoina, mutta näkyvätpähän sentään. Samalla vaivalla päätin sutia tappomerkit putken tyveen. Taas saksalaista logiikkaa seuraten paksu ("täyteen maalattu") viiva merkitsee kymmentä voittoa ja ohut yhtä. Tuohon väliin ehkä sopisi toinenkin yksittäisviiva. En toisaalta haluaisi sotkea koko vekotinta enää tässä vaiheessa.

Sotkin vähän Vallejo Carbon Black -pigmenttiä pakoputkien päihin ja tykin suujarruun. Samalla innolla töpöttelin Tamiyan Mud -pigmenttiä ketjuihin sekä vaunun erinäisiin sopiviin kohtiin. Ideana oli saada sekä ajokuran että miehistön kengänpohjista tulleen paskan makua sinne sun tänne.

Neljännen iteraation kuvasarja
Vasen kylki, versio 4


Nokankoputin, versio 4

Etenemissuunta, versio 4

Poseerailua, versio 4

Toiseenkin suuntaan, versio 4

Katostakin kuvaa!

Rutinaa tekniikasta
Näyttää siltä, että blogger paskoo näiden kuvien kanssa ihan urakalla nyt, joten revin kuvatukset muuta kautta sitten. Ei ole pakko toimia, jollei halua >:|

24.3.2012

Kiroillen korjaillen manaillen

Jep. Mehevästihän nuo kansallisuustunnuksenkuvatukset menivät ketuiksi viime kierroksella. Siitä harmistuneena en edes viitsinyt koskea koko tekeleeseen hetkeen. Vaan nyt korostukset menevät oikein ja kaikkea. Sain ronkittua noita hassuja muotoja vähän paremmiksi.
Osaamisvaje, siinä se taas nähtiin.


Ehkä tässä joku päivä maltan arpoa numeroita tornin sivuun / -hin. Kai siitä jotain muutakin tärkeää puuttuu, en vaan tähän aikaan päivästä keksi, mitä niin.

13.3.2012

Tun(n)arointia

Ollaanhan se jo ennenkin todettu: minä en ole taiteilija. Siitä ja aina vähän hassuilta näyttävistä kansallisuustunnuksista sun muista huolimatta jaksan vielä vääntää ja yrittää. Alla esimakua siitä, mitä tuleman pitää:

Tämä puoli onnistui ehkä parhaiten
No on se nyt niin vaikeaa
Jostain syystä tasalaatuisten geometristen kuvioiden tuhertaminen on hankalaa käsipelillä, koetin mitä tahansa. Hakaristit päätyivät hyvistä alkufiiliksistä huolimatta vähän pulleiksi siellä, laihoiksi täällä ja muuten vaan omituisiksi muualla. E' ymmärrä, e' osaa.
Ainakin se on rekisterissä
Munuaiset on korvattu hakaristillä
Detaljointia, osa n+1
Sudin noita perkeleitä viisi kappaletta. Alakeulaan, takalevyyn, tornin takakylkiin ja etukatolle. Samalla vedin hatusta olemattoman Ps-numeron (Ps. 280-5) keulan vasempaan kohtaan, jota joudun vähän sörkkimään vielä. Luovana hahmona kirjoitin tornin vasempaan etuosaan vaunulle nimenkin "Marja". Sitä en sentään sössinyt, edes jokin onnistui kerralla :p
Metsämaisema vain puuttuu

Jatkokierrokset
Tornin vasemmasta etureunasta uupuu vielä tarkempi taktinen merkintä (!?), eli mihin tuo möhkäle kuuluu. Meinasin toteuttaa simppelin kolmio/neliö/ympyrä + numero -kuvion, johon ainakin aiemmassa Flames of War -linkissä viitattiin. Minä rupea mitään tuon vaikeampaa enää tuhertamaan!

Niin ja ne aiemmin kehumani moottorin ilmanottoaukkojen filtterit? Tarrahässäkkä näytti niin irvokkaalta raamin ja verkon välissä, ettei sellaista voinut mihinkään laittaa. Pois siis joutivat.

7.3.2012

Lisää paloja pinoon

Hidastempoisen rakentelun tuoreimmat edistysaskeleet ovat olleet pieniä. Nykäisin nuo edelleenkin helmapanssareiksi kutsumani roikaleet paikoilleen samoin kuin PVälLaatikot. Liiman kuivuttua sotkin vähän kuraefektiä ketjuihin ja muuten vaan olellisiin paikkoihin.


Verrrrrrta
Kun puuttuvia paloja oli enää mitättömän vähän jäljellä, päätin että konekiväärit saavat olla seuraavia. Ihan tyylin takia halusin niiden suuaukot avonaisemmiksi kun umpimuoviset pulikat näyttävät vähän pöhköiltä.

Sormiporani vajaat milliset terät ovat tuollaiseen kairailuun hippasen liian isoja joten otin koaksiaalikonekiväärin piipun toiseen käteen ja xacton toiseen. Pienen ja varovaisen pyörittelyn tuloksena oli oikein siisti konekivääri. Paikalleen, hops.

Komentajan kk oli seuraavana ja viimeisenä vuorossa. Sama homma sen kanssa. Viimeisellä hetkellä otteeni tosin otti ja lipesi peukalooni. Auts.

Maalasin molemmat sen suuremmitta välikohtauksitta. Tornin kk:ta en tosin ehtinyt vielä heivaamaan paikalleen ennen kuvien ottoa.


Vaurioita
Huomasin eilisiltana, että kuskin luukusta on hävinnyt kahva. Mitään mielikuvaa tai aiempaa huomiota en ole mokomasta tehnyt, enkä toisaalta löytänyt irtopalaa mistään. Huokaus. Kaipa tuolla jossain on varakappale tai pari. Muuten koko tekele tuntuu pysyneen kuosissa enkä millään keksi, mitä kummaa olen tehnyt tuolle yhdelle kahvalle, milloin ja miten muka.

Jollei tässä tule muuta vastaan, rupean arpomaan kansallisuustunnusten, PS-rekisterinumeron, vaunun nimen ja sen sellaisten kanssa. Siirtokuvia en ole harrastanut aikoihin kun niiden kanssa puljaaminen ei ole mukavaa, yritän ennemmin tuhrata kuvatukset itse. Näyttävät miltä näyttävät, itse väittäisin kehittyväni vähitellen. Hi-taas-ti.