Rynnäkkökopterin monivuotinen maalausoperaatio, uusi maalikerros

Jos minä olen joskus vaikuttanut hitaalta projektieni kanssa, niin miettikääs tätä: Projektiassistentti I oli aloittanut Ka-50:n maalaamisen vuonna 2017. Silloinen idea oli maalata se lentävän porsaan näköiseksi.

Heti helmikuussa 2024 hän inspiroitui maalaamaan hekoaan uudelleen. Nyt väreiksi valikoituivat sininen (Citadel Ahriman Blue) ja vaaleanpunainen (VGC 72013 Squid Pink). Vuosien saatossa neljä lapaa oli irronnut tuplaroottoreista, kahden välisijoituspaikan tiesin, kaksi oli joko hukassa tai todennäköisesti jossain lähistöllä.

Kaunis helmikuinen idea oli jatkaa maalausta, mutta kuten tämän postauksen aikaleimaa katsoessaan saattoi arvata, se jäi taas odottelemaan parempia tai inspiroituneempia aikoja. Ken tiesi, ehkä tämä vielä jatkuisi ennen seuraavan seitsenvuotiskauden kulumista?

Vatkaimen pohjamaalaus

Kummituksenvalkoinen kopteri

Sen suuremmitta selityksittä: istuin vihdoin Ka-50:n ja valkoisen pohjamaalin kera vähän maalailemaan. Tähän touhuun käytin pari hetkeä kahtena päivänä. Valkoinen pohjamaali sopi tähän oikein hyvin, sillä projektiassistenttini oli joka tapauksessa käyttämässä vaaleita ja kirkkaita maaleja. Eipähän tulisi peittävyysongelmia.

Kamov kasaan

Musta hai hampaineen

Rakenteluprosessi oli aika tyypillinen. Ensin pilotin penkki ja kaukalo läjään ja unohduksiin. Sitten rupesin kasaamaan rakettikasetteja ja ohjuslaukaisimia. Ensimmäisenä olivat vuorossa 80mm S-8 -raketit, pari osaa per kasetti ja ripustimet päälle.

Seuraavaksi kasasin 130mm PSTO:t, mallia 9K121 Vikhr (NATO: AT-16 Scallion) ja niitä tuli aika läjä. Tiedä sitten, mikä noiden teho oli,mutta kuvittelisi kahdentoista ohjuksen riittävän ainakin pariin vaunuun tai vaununkaltaiseen vempeleeseen.

Tuplavatkain

Olen aina pitänyt joissain neukkukoptereissa käytetyistä vastakkainpyörivistä tuplaroottoreista. Ne vain ovat näyttäneet metkoilta (ja OFP:ssä sellaisilla oli eri kivaa lennellä). Näiden rakenteellinen monimutkaisuus oli taas jotain, mistä en ole ikinä ollut sen suuremmin kärryillä, mutta voi hyvää päivää, millainen joulukuusi tähän kopteriin piti rakentaa...

Kopterin runko oli tosiaan kahden palan operaatio, myös kaikki lisäosat sopivat toisiinsa kuin nenät ja naamat. Tämä oli oikein miellyttävää rakenneltavaa. Epämääräisin osa oli tuo konetykki (30mm Shipunov 2A42), joka oli aika heppoinen ja vähän pelkäsin, että se oli katkeamassa kun irroittelin sitä rangasta. Heppoisuuden takia en myöskään porannut sen päätä auki, vaikka mieleni vähän tekikin.

Roottorilavat (6) asettuivat aikalailla nätisti asemiinsa, yhtä alalapaa lukuunottamatta. Pistin tuon askarteluveitsen asentoa tukemaan yön yli, näytti purevan ihan hyvin.

Tässä välissä tosimaailma rupesi olemaan vähän tiellä ja askarteluaika kävi vähiin. Pohjamaalaus tulisi tehtäväksi "kun pystyn" ja maalaus itsessään jäisi tietenkin maalaajan oman innon ja inspiraation varaan. Aiemmin näissä on ollut muutenkin viikkojakin välissä, joten Ka-50:n pariin palataan Projektimutinoissa sitten, kun voidaan. Toivottavasti pikemmin kuin puolen vuoden päästä.

Projekti IV/17

Projektiassistentin rynnäkkoheko

Viime syksynä kävimme taas Hobbyscapuassa ja assistenttini nappasi hyllystä Ka-50 -rynnäkköhekon, kun erehdyin sanomaan, että olen aina halunnut tuon tai sen kaksipaikkaisen version. Ota näistä pennuista selvää, mutta samapa se sinänsä, kun saisin itse kuitenkin rakentaa tuon ja kummastella maalausprosessia sitten sivusta.

Rakennusohjeet mahtuivat yhdelle aukeamalle. Maalausohjeilla saattoi heittää vesilintua, ei niitä oltu kuitenkaan katsomassa tai ainakaan niistä ei tultaisi välittämään pennin vertaa. Veikkasin myös, että siirtokuvia ei niitäkään kaivattaisi.

Palasia oli taas kaksi rangallista plus kahdet lasipalat ja arkillinen ei-niin-sotaisan näköisiä siirtokuvia. En odottanut, että rakentamiseen olisi menossa kovin montaa istuntoa.

Valmista: Projekti VI/15

Siirtokuvat

Siirtokuvien kanssa ei ilmennyt sen suurempia ongelmia, vaihteeksi. Vain kaksi kuvaa meni peruuttamattomasti rullalle: toisen sivuvakaajan vaakunahärpäke ja toinen nokkaan tarkoitetun "F-22* Raptor"-mainoskuvatuksista.

Muutaman pienemmän ihmemerkin taiteileminen noiden pommiluukkujen katveeseen oli myös hetkittäin haastavaa, mutta kyllä ne sinne päätyivät. Tällä kerralla en myöskään huomannut laittaneeni ensimmäistäkään siirtokuvaa väärin päin tai muutenkaan omituisesti, pidin niitä sen verran tarkasti silmällä.

Lyhyen kuivattelun jälkeen lakkasin ohjaamokuomua  lukuunottamatta kaiken mattalakalla ja päätin, että tämä oli nyt tässä [285]. Nyt olen huvikseni seurannut kolmen projektin aikana ajankäyttöäni edes summittaisesti, voin vähän mietiskellä. Tähän yksilöön upposi kalenterissa yksi viikko (aloitin maanantaina ja lopetin saman viikon sunnuntaina) ja tehoaikana hippasen alle viisi tuntia.

Ajankäyttömutinaa

Rakentelu oli ripeää, kun osien yhteensopivuus oli mainio, eikä juuri minkään kanssa tarvinnut taistella. Jos siis sivuutamme nuo ruipelot pommiluukut tässä asiayhteydessä. Maskailu ja maalailun valmistaminen oli taas se ehdoton aikasyöppö - ja nuo siirtokuvat, kun koetin tehdä niitä äärimmäisen tunnollisesti. Maalaamiseen taas ei uponnut erikoisesti aikaa, koska tuota tummanharmaata muotoa lukuunottamatta maalasin vain täysiä pinta-aloja ilman mitään arpomista tai tarkkuutta vaativaa.

Tietysti kaikesta olisi voinut rutistaa turhaa aikaa pois, mutta kun minulla ei ollut kiire ja touhuilin kaikessa rauhassa ilman hötkyilyä. Kuuntelin välillä tarkemmin taustalla pyörinyttä Top Gearia, QI:ta WILtYä tai vastaavaa sen sijaan, että olisin raatanut rillit huurussa ajan 100% hyötykäyttöä tavoitellen.

Loppukuvat

Tällä kertaa napsin lopetuskuvani poikkeuksellisesti kännykkäkamerallani, kun oikea laite oli matkalla halki Euroopan. Suokaa anteeksi ja koettakaa kestää, kyllä näistäkin jotain näkee.

Sotateollisuusmessujen mainostarra tjsp?

Sarjanumerokin löytyi

Fiksasin vähän noita lasin rajoja vielä

Pommit alle ja karkuun

Ilmataisteluohjuksia ja pommipari

Oleellisen maalaustyön valmistuttua jatkoin koneen rakentamista kutakuinkin ohjeen mukaan. Seuraavana ohjelmassa olivat pommit! Kun en tunnetusti ole lainkaan kärryillä näistä hilavitkuttimista, googlettelin hetken ja viisastuin ehkä hetkeksi.

Pääkuiluihin tuli siis asentaa kuusi kappaletta AIM-120 AMRAAM -ohjuksia, sivukuiluihin nakattaisiin yksi AIM-9 Sidewinder kuhunkin. Siipien alle tulisi taas kaksi GBU-32:ta (tai sitten 31, ota näistä selvää) eli tyhmiä rautapommeja, joihin on pultattu JDAM -älykilkkeet.

Koska en luottanut omiin arvauksiini edes wikipedian kanssa, maalasin demokratian turvat tasan niin kuin ohjeessa käskettiin. Ajattelin, että se olisi turvallisempaa kuin lähteä arpomaan ja ajaa täysillä metsään. AMRAAMit jätin normiharmaiksi muuten, mutta kärjet maalasin vaaleanharmaalla. Sidewinderit maalasin valkeiksi (useamman session aikana) mustilla kärjillä. Älypommit taas maalasin oliivinvihreiksi (VMA 71096 Panzer Olive Green). Kaikkien ohjusten periin maalasin mustat täplät ikään kuin esittämään rakettimoottorien suuttimia. [180]

Ohjaamofiasko

Päätin, että säästäisin aikaani ja hermojani kuomun kanssa. Lisämotivaattorina oli myös se, että mitä tahansa koettaisinkaan tehdä tuolle seepialitkulle, lopputulos ei välttämättä olisi siisti tai kelvollinen. Oikaisin siis ja maalasin lasiosat ulkopuolelta sysimustaksi (VMA 71057 Black).

Ideani oli se, että kun myöhemmin olisin lakkaamassa mallia, vetäisin myös tuon yli kirkkaan lakan. Mattalakkakierroksella jättäisin ohjaamolasin tietenkin koskematta ja lopputuloksena saattaisi olla ehkä öinen ohjaamo. Tai jotain. Sittenpähän se nähtäisiin.

Pommit kuiluihinsa

Kolmen AMRAAMin liimaaminen siististi riviin ahtaaseen pommikuiluun oli helpommin piirretty kuin tehty. Pienellä äheltämisellä ne kuitenkin istuivat paikoilleen. Sidewinderit taas sopivat LAU-141/A -heittimiinsä helposti, kun ne olivat niin näppärästi tarjolla ja yksin avoimessa tilassa. Mietin jälkikäteen, että olisin tietysti voinut hullutella ja vaihtaa nuo laukaisu-/lataustilassa olevat nakkaimet  siten, että pääkuiluissa olisi ollut yksi kummassakin ja sivukuiluissa taas olisi ollut sisäänvedetyt raiteet.

Ideana nuo vempaimet olivat aika hilpeät: luukut avautuvat alle sekunniksi ja tuo vempain nimenomaan heittää aseen ulos sen sijaan, että vempain putoaisi painovoima-avusteisesti (ja hitaasti). Äärimmäisen veikeää.

Hirveät luukut

Rakensin ensin laskutelinekuilujen luukut, ne olivat nimittäin huomattavasti helpommat ja yksinkertaisemmat. Pommikuilujen luukut taas koostuivat useista eri osista, olivat ärsyttävän muotoiset ja kokoiset, eikä niillä ollut kovinkaan paljoa tarttumapintaa: luukkujen pienet saranaväkäset piti saada tarttumaan tiukasti kiinni kapeaan reunaan. [230]

Viimeiset yksityiskohdat

Maalailin renkaat perinteikkäästi mustanharmaalla (VMA 71056 Black Grey) ja parit laskutelineiden sylinterit teräksellä (VMA 71065 Steel). Koska olin jo viimeistelyvaiheessa, maalasin myös aiemmin unohtamani moottorisuuttimet (VMC 70863 Gunmetal Grey) ja litkutin ne myöhemmin ruskealla (Citadel Washes Devlan Mud). Siipien merkkivaloiksi tuikkasin pienet täplät punaista (VGC 72010 Bloody Red) ja vihreää (VGC 72030 Goblin Green).

Ihan lopuksi tuhrasin koko mallin kirkkaalla lakalla (70510 Vallejo Gloss Varnish) vesisiirtokuvia varten. Kuten tarkkasilmäinen lukija saattoi huomata, tällä kertaa jätin koko mallin litkuttamisen tekemättä. [245]