Projektin 3/2010 päätösjulistus

Sturmpanzer IV / amerikkalaisten sanastossa Brummbär, ensimmäinen tankkiprojektini vuosiin (ja melkeinpä ainoa pienoismalli reiluun viiteen vuoteen) on nyt oikeasti Valmis. Vaunu on heitetty hyllyyn kuvien ottamisen jälkeen. Niissä kuvissakin oli toki parantamisen varaa, samoin kuin tuossa rottelossa. Mutta tää on tätä ja kai ne joskus hallitut mukataidotkin palaavat tekemällä. Ehkä.

Taidan rutista aikalailla samoista asioista, mutta siihen minulla on taipumusta, ei mitään uutta sekään.

Anyway, napsin tuossa perjantaina nipun kuvia isolla kameralla (D300), kun taivas oli pilvetönnä ja luonnonvaloakin oli tarjolla. Ei sitä tarvinnut siis kauaa odottaa edellispostauksen jälkeen. Yllättäen tuokaan määrä syksyistä myöhäisiltapäivän luonnonvaloa ei auttanut kovin pitkälle. Vaan jos olisin odottanut aurinkoista viikonloppua, puhuttaisiin kai ensi vuoden helmikuusta.

En minä kehtaa postata kuin parikolme hassua kuvaa noista uusista, sama käikälehän tuossa edelleen on. Ovat vaan olevinaan vähän vähemmän "work in progress":

 

Jos joku ihmettelee, mitä helvettiä tuo A + w noissa isoimmissa Schürtzenien lohkoissa tarkoittaa, syy on ihan mallin itsensä historiassa: tekele tuotiin outona nörttimatkamuistona Asturiasista ja sikäläiseen historiaan taas kuuluu sangen oleellisena osana Cruz de la Victoria, symmetrinen risti, jossa on jotain minkä minä tulkitsen alfaksi ja pikkuomegaksi (ja kas, wikipediaa tässä samalla lukiessani voin todeta olleeni oikeaksi). Ajattelin siis liittää hankintapaikan jotenkin tähän retaleeseen ja mikäs sen parempi kuin jo alunperin kutakuinkin oikeanmuotoiseen ristikuvioon parin kirjaimen lisääminen olisi aika oiva keino hoitaa muistelomerkintä.

Mikäli muistaisin yhtään paremmin, miten Condor-legioona rähelsi Espanjan sisällissodassa, koettaisin arpoa kasaan taustatarinan siitä, miten vaunumiehistö on ollut jo tuolla mukana. Mutta enpä nyt saanut aikaan vielä tässä vaiheessa. Katsellaan sitten vuoden nelosprojektin kanssa, muovinpalojen historia kun on sama, vuosi vain on tämä eikä edellinen.

 Tämä bloginkuvatus on muuten ylittänyt harhakuvitelmani siitä, miten jaksan tämän kanssa näppäillä. Postauksia on kertynyt jo toistakymmentä ja jokaviikkoisen lässytyksenkin olen saanut pidettyä! Järkyttävää tällainen. Olen kai tullut vanhaksi.

Niin ne kaksi muuta projektia: ensimmäinen oli se puoli vuotta nielaissut videotykkihyllyn asennus ja toinen oli huhtikuussa aloitettu ja paskottu natsiufo (Haunebu II Gerät), mutta ei niistä sen enempää...

Se ois siinä

Kannattaisi kai marista ääneen enemmänkin, saa taas asioita aikaan. Maalasin tunkin ja tuon tiesminkälieneen, joka on siinä vieressä kiinni ja sotkin (muka "säistin") vähän maan värillä. Päälle vielä vähän tuota eilenmainostettua Tamiyan mutatikkua. Olisi pitänyt tehdä tuokin erikseen, eli kyhätä työkalut ensin valmiiksi ja lyödä kiinni vasta viime hetkellä.
Ehkä sitten ensi kerralla osaan järjestellä työvaiheeni. Tämähän on, kuten olen usein manannut, ensimmäinen tankkimalli vuosiin.

Noestin tuota haupitsin suuaukkoakin vähän, se näyttää ainakin livenä ihan hyvältä, kuvissa ei niinkään. Tällä säällä, keittiön ikkunan ääressä, ei oikein tule hyvävaloisia kuvia vaan fotoista tulee yllättävänkin kohinaisia. Ei tästä N900:n kamerasta ihan ihmeisiin ole, vaikka hyvässä luonnonvalossa saakin aika mainioita otoksia otettua. Siksipä odotankin finaalikuvien kanssa ehkä vähän kirkkaampaa päivää (tai sitten kaivan kameran tripodeineen esiin ja virittelen jollain kattovaloilla vähän paremmat olosuhteet. Saas nähdä, tuleeko ensin kirkas päivä vai kyllästynkö minä odottamaan... vähän veikkaan jälkimmäistä :)

Sitten onkin aika iskeä seuraavan prokkiksen kimppuun (Trumpeterin 20mm FlaK 38). Tuo on tietyssä mielessä aika loistava kohde, kun sitä voi jatkaa tulevaisuudessa kyhäämällä jonkunsorttisen ajokin (puolitelavaunun tai kuorma-auton tai jonkun Flakpanzerin pohjan) ja lyödä tuon roikaleen siihen päälle killumaan. Ajokin kanssa toivoisi tietysti käyvän paremmin kuin Thorin kanssa (Nebelwerferillä varustettu puolitelavaunu, se oli aika jäätävä malli).

Viimeistelyä vajaa valmis - edelleen

Arkikiireistä johtuen Sturmpanzerin edistyminen on ollut hitaahkoa. Eipä siinä enää kauheasti ole jäljelläkään.
Kuluneen viikon askareisiin on kuulunut varatelapyörien kyhääminen kasaan ja erinäisten maalisotkujen siistiminen. Nyt jäljellä on enää suunnilleen kk:n aukiporaaminen (kun en särkisi sitä tyystin ohimennen) ja työkalujen maalaaminen. Niin ja putken suun nokeaminen.

Voisi olla ihan kiehtovaa investoida joihinkin pigmentteihin, joilla saisi tuota elämän jälkeä vähän paremmin kuin pelkällä maalilla. Tai sitten vaan sotkisin niillä entistä enemmän :P Ehkä niillekin sietäisi antaa mahdollisuus. Migin tekeleitä kehutaan aina siellä sun täällä, mutta olihan tuo Tamiyan mud-tikkukin ihan jees. Hmmm. Haistan kilpavarustelun vienon tuoksun. Ja se tuoksuu hyvälle.

Hissukseen taas

Tämän viikon teemana on "damage control" eli turhien sotkujen siistimistä. Tajusin myös yhtenä päivänä, että tuohon vaunun takaosaan voisi nakata parit ylimääräiset varatelapyörät roikkumaan. Olisi enemmän satunnaista rompetta mukana, maaluuseen nekin menivät ja ovat nyt edes naamiokuviomaisuudessa.

Säistämistä pitäisi harjoittaa vielä vähän, ketjuja pitäisi korjausmaalata vielä vähän (mönkään nekin menivät, ensi kerralla paremmin). Pah. Sen siitä saa, kun rupeaa arvailemaan omia metodejaan ja järjestystään.

Tuosta mitään uusia kuvia ole, muutos edelliseen on niin mitätön vielä tässä vaiheessa.

Kevyttä askartelua

Alkuviikko meni taas räveltäessä.

Koetin saada palkkiristejä vaunun kylkiin (päätin sitten sotkea perään ja keulaankin yhdet), tällä kertaa sapluunametodilla. Leikkelin siis siirtokuvista oleelliset palat pois: yhdestä keskusristin ja toisesta reunukset. Näitä piti sitten käyttää maalailun apuna.

Aloitin maalaamalla ulkoristikon valkoisella, neljään kohtaan rungossa. Kaksi onnistui paremmin, kaksi valui vähän penseästi kun sapluunanroikale ei sitten ollut niin hyvin kiinni pinnassa kuin luulin. Eipä tuo mitään, ajattelin että osa sotkusta korjautuu kun maalaan harmaanmustalla keskusristin. Taas kerran pari niistä valui oudosti, pari onnistui paremmin. Loppujen lopuksi maalailin samoilla maaleilla mutta pensselillä fiksaukset ja jätin kuivumaan.

Seuraavan kerran pitää korjailla palkkiristien yli menneitä sotkuja taas camoväreillä. Kai tämä taas tästä.

Sotkin vähän kuivahtaneen kuran väriä ketkuihin ja alarunkoon muutenkin, sen jälkeen sotkin vielä Model Exposta ostamaani Tamiyan weathering stickiä (mud) kutakuinkin samoille alueille. Lopputulos näyttää paakkuuntuneelta kuralta. Ihan jees.

Viimeistelyä vaille valmis, mukamas

Pikkuyksityiskohtien kanssa on taas tullut säädettyä ties miten paljon. Ensimmäinen naamiokuviointiyritys meni - yllättäen - vähän mönkään kun joku tollo ei ollut tosiaan putsannut työvälineitään kunnolla. Lopputulemana pehmeistä linjoista tulikin jotain enemmän juna-aseman lattiaa muistuttavaa, kun ruisku räki minkä ehti.

Jälkiä piti siis korjailla, eikä siitä enää niin hienoa saanut, ainakaan jos turhan läheltä katsoo. Toisaalta taas, ei näitä ole tarkoituskaan ihan sentin päästä tuijottaa. Pääasia, että rakkineen muoto rikkoutuu kun kauempaa katsoo, sitä vartenhan koko juttuun on alunperin lähdettykin.

Maalasin noiden ensimmäisten ylimääräisten telakenkien päälle tuon kuvion, kun meinaan mustamaalata ne kumminkin tässä seuraavien pikkuaskelien aikana. Huomenna pitäisi kai ohimennen käydä hommaamassa sitä roiskittavaa mustaa ja valkoistakin maalia, niin voin koettaa tehdä Balkenkreuzit ihan mallineiden avulla. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee...

Olkoon tämä postaus lyhyempi, kun ei tuosta sotkemisesta ole tämän ihmeempää sanottavaakaan. Lopetan siis nippuun kuvatuksia:

Ensikertalaista koetellaan

Sain vihdoinkin telaketkut kasaan (vanha tuttu tottumattomuusongelmahan se taas oli vaivaamassa), vasemman puolen palaset kun menivät melkein kerralla kasaan. Kun viimeisetkin kuusi telakenkää olivat paikoillaan ja liima kuivunut yön yli, rupesin arpomaan maalin kanssa.

 

Aloitin ihan kaiken varalta Schürtzenien ulkopinnan kanssa. Sain nerokkaan idean käyttää telaketjujen valurankaa maalaustukena, kesällä läpihikoilleesta ikivanhasta maalarinteipistä kun jäi nihkeitä jälkiä noihin samaisiin paloihin pohjamaalauksen yhteydessä. Pääasia oli, ettei maaliruisku räkinyt tai ollut muutenkaan vaivalloinen, saatoin siirtyä Sturmpanzerin kimppuun rauhallisemmilla mielin.

Ei sekään ihan mutkattomasti mennyt. Pari kertaa piti vääntää purkista paineet kiinni ja taas auki, kun maalintulo tyrehtyi tykkänään. Olen vielä vähän umpio tuon kanssa, alkuun sain tuon laitteen nimittäin ampumaan ihan naurettavan kylmää ilmaa - ei maalia. Olin vaan avannut hanaa ihan hitosti liikaa. Opinpa taas jotain. Ehkä syy tuohon maalintulon loppumiseen oli heikosti siivottu ruisku eilisiltapäivän epäonnisen yrityksen jälkeen. Taas jotain, mikä pitää vaan oppia.

Nyt Brummbär on iloisen vihreä, seuraavaksi sitten ruskeaa ja keltaista naamiokuviota arpomaan. Isoin ongelma tulee varmaan olemaan taas kerran Schürtzenien maalaus jotenkin järkevästi. Ehkä riittää, että niiden sisäpinnat ovat Panzergrün ja ulkopuolella jonkunsorttinen muodonrikkomiskuvio suojaväreillä? Eihän noita helmoja ole tarkoitus nähdäkään kun ovat niin lähellä runkoa, pääasia etteivät ole Panzergraulla tai millään räikeällä maalattuna.

Tästä alemmasta kuvatuksesta näkyy muuten tuo ketuiksi mennyt keula, jonka huomasin aivan liian myöhään ehkä pöljästä rakennusjärjestyksestäni johtuen. Päätin sitten huijata ja jemmata kolosen ylimääräisillä telakengillä. Vasemmanpuoleisin oli tosin liian heikosti liimattu, kun se lensi irti paineilman vaikutuksesta. Liimasin sen toki takaisin kuvien ottamisen jälkeen.
Tuolle oikealle kulmalle pitää vielä keksiä jotain.

Niin ja nuo telaketjut maalaan viimeisenä, tässä vaiheessa niiden kanssa soheltamisesta ei tule yhtään mitään. Maskaaminen olisi kovin vaivalloista ja ilman maskausta suojamaalaus taas sotkisi ne aina uudelleen. Mukailtujen Balkenkreuzien maalailu kylkiin (sekä runkoon että Schürtzeneihin) sekä säistäminen ovat sitten vikana ketjujen jälkeen.

Kai tästä vielä jotain tulee...

n/a

Nyt on kyllä sellainen kiireviikko, ettei tuon rakentelun kanssa etene oikein ollenkaan. Tällä hetkellä oikean puolen ketjuista uupuu kymmenisen telakenkää muttei niitä saa tähän hätään kiinni kun noissakin on liima vähän turhan notkeaa. Muutama hassu pala, pitikin arpoa niin väärin.

Ehkä viikonloppuna tai ensi viikolla sitten paremmin loppupalojen ja vasemman telaketjun kanssa?

Pikkuaskeleita

Kaikenlainen kiire ja muun näppäily on hidastanut Sturmpanzerin rakentelua. Schürtzenit onnistuivat vaatimaan useamman pohjamaalauskerran, samoin ylärungon liittäminen alarunkoon meni vähän mönkään. Kalikat irvisitvät kun olin mennyt seuraamaan rakennusohjetta eikä se ollut taaskaan hyvä ajatus...

Onneksi nuo eri paloiksi silputut panssarihelmat ovat sentään näppärästi kustomoitavissa (epämuotostuneet palikat voi heittää pois ilman ongelmia), ehkä tämä tästä on vielä pelastettavissa:

Sekä keulassa että takaosassa on, kuten kuvista näkyy, hölmöjä aukkoja. Keulan voi korjata kätevästi pistämällä ylimääräisiä telakenkiä tuon aukon päälle niin kukaan ei ehkä huomaa mitään, mutta pyrstön puolesta en tiedäkään vielä. Ehkä naamiomaalaus auttaa jotenkin, muuten pitää keksiä jonkunlainen huijauskeino. Perse.


Aloitin myös noiden telaketjujen pykäämisen, oikean puolen ketjusta on noin 2/3 valmiina mutta en saanut noita kasattua loppuun kun migreeni koetti puskea päälle. Loput siis joku toinen päivä. Kun tuo puoli on valmis, tiedän paremmin, millainen määrä palikoita pitää kasata tuota vastenta ketjua varten. Ketjujen kuivuttua lienee aika maalata lisää niin saan pelattua aikaa rakojen paikkaamiseen :P Niin ja ainakin neljään tai viiteen paikkaan pitäisi saada Balkenkreuzit - samalla kun Zimmerit skipataan tyystin. Unohdin nimittäin koko sotkun.

Ehkä se ei haittaa pahemmin, sovitaan vaikka että tämä vaunu on ihan tuotannon loppupäästä siinä vaiheessa, kun OKH päätti ettei Zimmeritiä käyteä enää siinä erheellisessä pelossa, että se (Zimmerit) syttyisi herkästi tuleen.

Kyllä tämä tästä :)

Edistystä

Edistyyhän tuo rakentelu hiljalleen, vaikkei siltä aina kuulostaisikaan.

Otin seuraavaksi työn alle ylärungon, joka ei sitten ollutkaan sellainen savotta kuin oletin. Pääosa koko roskasta on kahdessa naurettavan isossa palassa (kansi ja kasemattimainen taistelutila). Tavoistani poiketen päätin liimata tykinkin paikoilleen ilman pyörittelyvaraa. Yleensä kun haluan pykätä nämä rakkineet niin, että kaikkia mahdollisia palikoita voi käännellä esimerkiksi valokuvailua varten.

Ei tuossa mitään sen ihmeempää ollut, pikkupalikat vaan kiinni ja seuraavaa liukuhihnalle. Maalasin sisätilat valkoisella ihan kaiken varalta, vaikka olinkin laittamassa kaikki luukut kiinni. Jos jostain irvistää (tai kuten tuon katon periskoopin ollessa kyseessä: näkee suoraan väliköistä) niin onpahan edes oikeansorttista väriä taustalla.

Ylärunko on seuraavissa kuvissa lähestulkoon kasassa:

 Hämmentävästi jopa tuolla fikkarilla oli jo valmiiksi mukana virtakaapeli, niin sitäkään ei tarvinnut ruveta erikseen arpomaan kasaan ohuesta metallilangasta. Vaihteeksi näinkin. Pyrstöpuoli ei ole sen pahempi kuin keulakaan:

Parit pikkuhärpäkkeet eivät olleet vielä paikoillaan tuossa vaiheessa, kuten tunkki ja mitä muita noita romuja on. Kaiken kohelluksen keskellä en sitten ehtinyt tehdä pelkästään tästä vaiheesta omaa postausta niin jatkan vielä lauantai-iltapäivän prokkista tähän. Työn alla olivat siis Schürtzen-telineet ja nuo edellämainitut tunkit ja satunnaiset hilavitkuttimet.
Schürtzenienroudaustelineet olivat vähän ongelmalliset, kun en tajunnut mittailla niiden paikkoja kunnolla noiden raiteiden kanssa jo aiemmin. Tyhmyydestä sakotetaan. Sai ne silti ihan siedettävästi kiinni kumminkin, kun vähän irroitteli vanhoja liimauksia ja väänteli menemään. Ainoastaan tuolla vasemmalla puolella majaileva boksi esti taaimmaisen tukipulikan kiinnittämisen olemalla ihan järkyttävästi tiellä.
Ehkä sen vikankin saa paikalleen jotenkin (lievästi hölmön näköisellä asennuksella) kun muut palikat ovat kuivuneet.

Nappasin tuon kuvan kauheassa kiireessä ja näemmä heikossa valossa (oli sateista) Ei riittänyt tuolle nysisatasen kameralle sitten tuon työskentelyvalonkaan kanssa :|

Ei tuossa ole sen ihmeemmin rakennettavaa enää jäljellä, Schürtzenit kaipaavat parit kiinnityshäkkyrät kiinnitettäväksi ja sitten homma olisi pohjamaalausta vaille valmis. Niin ja niitä ketkuja kans, mutta ne sitten seuraavaksi seuraavaksi. Panssarihelmat meinasin, jos ne ovat yhteistyökykyisiä, silputa erikseen tuosta isosta lätystä siten, että olisivat ehkä realistisemmat: erillisiä levyjä roikkumassa noista kiskoista.

Se nähdään huomisiltapäivänä.

Ei ole helppoa

Ensimmäinen yritys meni vähän miten meni. Käyttämäni maali oli jotain jämäluokkaa ja laimennusyrityksistä huolimatta paakkuili pöljästi..Jälki oli aika omituista ja joko liian paksua tai laihaa, eikä se tuntunut tarttuvan järkevästi edes vahingossa... Huokaus. Hyvin alkaa tämäkin.Seuraavana iltapäivänä pitää marssia lelukauppaan investoimaan parempaan materiaaliin.

Sovelsin vanhasta Ju-88 A4:n (projekti Lemmy) boksista maalailua varten tuollaisen hässäkän, etten sotkisi ainakaan ihan jäätävissä määrin. Mitäpä ei teipistä ja pahvista macgyveröisi kasaan? Kuvan maalisäiliössä oli sitten ultralaihaa sotkua vain alkutestailua varten, etten ihan sokkona ja mitään suuttimia säätämättä lähde soheltamaan.

Hovihankkijastani HobbyPointista mukaan tarttui ruiskimiseen tarkoitettua Vallejo Model Air -maalia neljän purnukan verran sekä erillinen spraytölkillinen pohjamaalia (nuo 17ml:n pikkupurkit kun ehtyisivät pelkässä pohjaamisessa turhan pikaisesti). Pääpointtina oli panzer-päävärien (vihreä, ruskea ja keltainen) hankkiminen ruiskulle, kaikki detaljit kun olin tekemässä muutenkin pensseleillä sun muilla, mutta päätin sitten hommata mahdolliseen pohjamaalin paikkailuun purkin samaa pohjaharmaata kuin mitä tuossa tölkissäkin oli. Kaiken varalta.

Kaikenlaisten arkikiireiden kanssa jäi aika vähälle tuo maalailuaika, mutta nyt se on vihertävä pohjastaan. Seuraavaa askelta mietin, ehkä koetan sotkea ruskeaa ja sitä dunkelgelbinkorviketta ja käydä sitten rakentamaan taas. Vähän veikkaan, että tuo ilma loppuu purkista kesken ja että joudun investoimaan uuteen purkkiin (puodissa oli jotain puolitoista kertaa isompia tankkeja, ehkä jos sen jälkeen koen tuon olevan järkevää puuhaa, rupean harkitsemaan sitä kompuraa).Ilman loppuminen on ihan validi uhkakuva, kun jälki on tämän näköistä ja paikkailua vaaditaan. Siitä kerron lisää ensi kerralla.

Uuden opettelu alkakoon sun muuta turhaa lässytystä

Aloitettakoon tämäkin bloggailuprojekti juhlavasti ihan kahdella peräkkäisellä postauksella samana päivänä.

Sain tuossa taannoin - kun avopuoliskoni palasi kotoaan joulunvietosta joukukuun 2009 lopulla - hänen isänsä ylimääräisen koskemattoman kynäruiskun (yhden niistä). En ole koskaan koskenutkaan moiseen vempaimeen, eikä käsillä ollut mitään sopivaa maalailtavaakaan. Viimevuotinen matkamuistomallikin oli vielä avaamattomassa lootassaan.

Aloitin sitten keväällä kyhäämään yllämainittua Dragon Modelsin 1:35 Brummbärin (SdKfz 166) late -versiota. Luonnollisesti kaikenlaiset sekalaiset kiireet kuten Model Expo 2010 iski päälle, siihenkin aikomani pikahätärakennusprojekti tosin meni mönkään, töissä oli hirmusti kiirusta ja kotona piti sitten ottaa rennommin (vaikka mielestäni tällainen näpertely irroittaa mielen ehkä parhaiten työstä mutta kun tämäkin on fiilispohjaista puuhaa niin ei sitä sitten tullut rakenneltua). OmniMechit ovat nekin odottelemassa inspiraatiota ja vuoroaan.
Kesällä onnistuin sitten hommaamaan taas uuden matkamuistomallin (FlaK 38), joka sekin pidensi työjonoa ja nosti motivaatiota omalla kierolla tavallaan. Samoin kuin iso aski uusia Dremel-bittejä, joita pitäisi päästä koekäyttämään!

Vaan nyt kun kesäloma on ohi ja syksy iskee niskaan, rupean opettelemaan tuon kynäruiskun käyttöä. Onneksi olen jo vuosikymmen sitten siirtynyt emalimaaleista Vallejon akryyliväreihin, haju ei ole ongelma ja maalitkin ovat vesiohenteisia, homman olettaisi olevan aika simppeliä. Eikä tuon ruiskunkaan siivoamisen pitäisi olla mitään V2-tiedettä. Hengittelysuojaimia piti käydä ostamassa, etteivät rakkaat keuhkorakkulani päädy muovipinnotteisiksi ja somiksi 40-lukulaisen Wehrmachtin kolmivärimaastokuvion värisiksi.
 

Yllä on kuva siitä, mistä lähdetään arpomaan kohti tulevaisuutta. Jos ruiskuttelusta ei tule kuin paha mieli useammankaan yrityksen jälkeen, palaan takaisin pensselimaalailuun, itselleni se jälki on kelvannut ihan hyvin mutta kun minä en olekaan hifisti ja AMS-ongelmainen.

Ideani on testata tuossa alarungon ja telakoneiston (sis. pyörät) kanssa tuota maalailua, pääosin perusvihreä pohja ja telapyöriin ehkä vähän tuota kolmivärikamoa. Sen jälkeen käyn kasaamaan loppurunkoa, maalaan vaikka senkin enempivähempi kuosiin. Viimeisenä vasta rävellän noiden magic-telaketjujen kanssa ennen kuin lyön ylärungon kiinni alaosaan. Jollei joku käytännön ongelma vaadi järjestyksen muuttamista, tietysti.
Pääosin rakentelijat näyttävät tekevän vähän toisessa järjestyksessä mutta oma perusteeni on se, että saanen maalipinnan yhtenevään kuosiin mutta myös tilaa noiden ketjujen paikalleentunkemiseen (ainakin taannoisten PzKfw V Tigerin ja PzKfw VI Königstigerin kanssa oli vähän ahdasta). Eikä puoliksi kuivuneen liiman kanssa ole turhan paljon aikaa asetella ketjunpätkiä, joten mitä enemmän työtilaa, sen parempi.

Tai sitten saan noista tarpeekseni ja tilaan taas lisää Friulin metalliteloja ja tuhlaan erinäisiä iltoja niiden kasaamiseen. Vaan ovat kyllä vaivan arvoiset.

Palaan asiaan, kun jotain on tarjota. Tai sitten jatkan Borderlands-lätinöitäni. Ken tietää?