4/2010 on valmis

Nypläsin tuon tykinkuvatuksen kasaan eilisiltana, luonnollisesti jouduin korjaamaan oikeanpuoleisen kilven kiinnitysvarren, niin kuin edelliskerralla ounastelin.

Ajattelin, että olenpas tehokas ja poraan sekä kilven kiinnitystolppaan että sen vastakappaleeseen pienet reiät mainiolla sormiporallani ja liimaan ultralyhyen klemmarinpätkän tukemaan kiinnitystä. Onnistuin puoliksi, jalustan vastakappaleeseen sai porattua oikein mukavasti mutta kilven puolella ei ollut tarpeeksi materiaalia porattavaksi. Rimanpätkä oli ihan liian kapea. Kakkosvaihtoehtona erikeepperi+pikaliima toimi sitten melkein yhtä hyvin, mutta ei ole ollenkaan yhtä nerokas ja piiloon jäävä ratkaisu.

Liimailujen kuivuttua maalailin vähän päälle ja koetin säistää tuota koko rakennelmaa yleisemminkin eri ruskean sävyillä. Innostuin sörkkimään maanläheisiä kohtia Sturmpanzer-kyhäelmässä ensitestaamallani säistystikulla. Kai se joltain näyttää.

Kokonaisuutena malli oli vähän outo rakennettava. Fotoetsien kanssa otan kyllä vastuun ihan täysin itse, en ole ränklännyt niiden kanssa koskaan näin paljon. Tulevaisuudessa paremmin. Onnistuin vielä maalaamaan oikean alasektorin tuosta tähtäimestäkin umpeen! Enkä sitten huomannut ajoissa ja jälkikäteen en tohtinut enää ruveta pahoinpitelemään tuota tusinaan kertaan uudelleenliimattua läpyskää joten annoin sen olla.
Valmiina tuo laite on muuten häkellyttävän nokkapainoinen, ei meinaa pysyä oikeassa asennossa alkuunkaan. Kuviakin varten piti vähän huijata vastapainoilla. Niin ja eihän tuota saa enää millään järkevästi laitettua auton lavalle, niin kuin aiemmin haaveilin. Ei voi mitn.

Mutta tuon käyttöohjeen kanssa tuli pulmia, ihan vaan koska luotin tyhmästi siihen, että kaikki optionaaliset kohdat on merkitty niin kuin ikonilistauksessa kehutaan ja olisi hyvien tapojen mukaista. Olisi pitänyt lukea ohjeet kunnolla etukäteen ja merkkailla vaikka ohjeeseen "EI NÄIN" sinne sun tänne. Lopputuloksena olisi ollut sensorttinen poseeraus kuin mitä aloitettaessa visioin.
Nyt kun seurasin sokeasti ohjetta, päädyin huomaamaan kämmini pykälän, pari liian myöhään. Lopputuloksena laite on ajoasennossa eikä ampuma-asennossa (putket vaa'assa ja vainolaisen väki tähtäimessä).

Rakentaessani kummastelin myös sitä, että tuo suuntainlaitteiston ja tykkien korolaitteen yhdistävä tiesmikälie ei olisi tainnut asentua mihinkään muuhun asentoon kuin tuohon, mihin se nyt jäi: taivaalle tähystämään. Jos putket olivat jossain muussa kulmassa, tuo härpäke ei ollut kiinnitettävissä suuntaimiin. Kummallista, sanon minä. Ehkä muovinen aktuaattorivarsi(!?) olisi ollut liian kömpelö rakennettava tähän mittakaavaan ja mokoman olisi itse joutunut rakentamaan kokonaan itse.

Niin ja menihän sitä aikaakin muutama viikko enemmän kuin mitä aluksi suuruudenhulluna uhosin. Siitä syystä pidänkin tuollaiset huutelut seuraavien rakennelmien kohdalla aikalailla huutelematta ;)

Ensi kerralla avaruuteen! Jee!

Viimeistelyvaiheessa taas

Vihdoinkin tämä tekele on olevinaan viimeistelyvaiheessa.

Tai on siihen asti, että huomaan taas jonkun ihan naurettavan kävyn ja joudun korjaamaan sen. Vaan sitä se teettää, kiroillen eteenpäin. Tämän pyräyksen teemana oli ainakin taas uuden yrittäminen.

Malli kun näytti vähän liian siistiltä ja puhtaalta, perusväri tuntui syövän osan pinnan yksityiskohdista pois. Mietinpä sitten oikeaa termiä ja googlettelin sitä sun tätä. Luonnollisesti keksin seuraavan aamun työmatkalla, että kaipaamani sana oli "filtteröinti". Ei sekään ihan ollut sitä, mitä ajoin takaa, mutta tulipa taas luettua jotain uudesta aiheesta.
Kaivoin ikivanhan GW-purkilliseni mustaa litkua (inkeiksi ne rupesivat niitä jossain vaiheessa kutsumaan, kun wash oli olevinaan jotenkin väärin...), joka oli päässyt vähän paksuksi. Laimensin sitä ja testailin jalustan pohjaan. Hyvä hyvä, sotkin sitten koko loppumallinkin samalla ultraohuella mustalla. Tuon puuhan pointti on ainakin minun ymmärrykseni mukaan se, että ohuen litkun (tästä termi "litkutus") pääosa jää uriin ja kulmiin, korostaen erinäisiä yksityiskohtia. Samalla tumma väri tummentaa alkuperäistä ja ainakin tässä tapauksessa sai vähän "sateessa seisoneen" tuntua koko viritelmään. Juurikin sitä, mitä halusin. Ehkä joku ruskeansävyinen litku olisi toiminut paremmin, mutta tässä vaiheessa tuo mustakin toimi ihan kivasti.

Olin tietysti unohtanut, että tykki näyttää yleensä paremmalta, jos siinä on kaikki olennainen mukana. Maalasin ammuskasetit / -lippaat ja paiskasin paikalleen. Kuvassa ne ovat toki vasta valupurskeista putsattuina, ilman maalia ja vasta "sopiiko nää tähän"-sovituksessa:

Sotkettuani ja liiman kuivuttua koetin tunkea kilvenpaljoja paikoilleen. Eivät sopineet ilman pientä vuoleskelua, saas nähdä, joutuuko toisen tai molemmat pinnaamaan paikoilleen klemmarinpalalla. Välillä tämän mallin rakenne huolestuttaa kovasti ja välillä se taas on oikein mainio. Hämärä aski noin kaikenkaikkiaan. Mutta mutisenpa yhteenvedosta kun on sen aika.

Teippiä perkele!

Aloitinpa sitten uuden naamiointiyritelmän. Ensiksi silppusin maskiteipinpätkiä kapeiksi kaistaleiksi, joita sitten läiskin mukavan näköisin välein pitkin kilvenkappaleita ja tuota kuljetushäkkyrää:

Sen jälkeen teippailin joka toisen välin piiloon ihan vain välttääkseni sen, että maalia tulisi liian paksulti ylimääräisiin paikkoihin. Jäljellejääneet pinnat maalaasuhautin vihreällä.

Yön yli kuivuttuaan revin edelliskohdan teipit mäkeen (näytti ihan jännältä jo tuossa vaiheessa) ja maskasin vihreät alueet piiloon. Toisessa lokasuojassa oli käynyt käpy ja teippi onnistui viemään pätkän maalia mukanaan:

Seuraavan yön jälkeen irroittelin loputkin teipit pois ja kummastelin lopputulosta. Aika ovela efekti, mitä tuosta vasemmanpuoleisesta lokarista joutuu korjaamaan aika ison osan. Mitä olenkaan sitten tehnyt väärin juuri tuolla nimenomaisella sektorilla? Tuo on vallankin omituista, koska kaikkialla muualla tuota mallia teippi lähti irti kiltisti, eikä missään muualla ollut ongelmia.

Pienestä epäonnesta huolimatta tuohan onnistui aika hyvin. Värisävyjä voisi ehkä miettiä jossain välissä, tuo kun näyttää joltain bambumetsän efektiltä enemmän kuin keskeisen Euroopan pusikolta. Tai no, ehkei tuota huomaisi omassakaan lähimetsikössä. Joutuuhan tätä kumminkin vielä säistämään ja kaikkea, ehkä tuo vielä asettuu.
Lopullisestihan tämäkin selviää sitten, kun koko roikale on yhdessä nipussa eikä osina ympäri pöytiä. Siihen menee varmaan taas pari lisäpäivää. Tai pari tusinaa.

TODO-listani paisuu

Viime perjantaina ilahduin, kun HLJ ilmoitti pistäneensä tilaukseni liikenteeseen.
Tänään ilahduin vielä enemmän, kun FedExin jannu soitti ja kyseli koska saisi toimittaa pakettini. Toivat sen töihin, mukavaa :) Työkavereilla oli ainakin hauskaa.

Mukavasti kainalossa kannettava aski ei onneksi painanut yhtä paljon kuin päivän toinen kilke, mutta siitä lisää pykälän verran myöhemmin.

Hämmentävästi nuo sisältä löytyneet boksit eivät olleet samankokoisia, mutta eivätpä nuo rakkineetkaan ole ihan samaa kokoa niin kai ne askit tehdään sopiviksi. Noista nimistä ei ole mitään syytä välittää, koska noita käsitellään BattleTech-universumin alkuperäisen setin kiellettyinä ("Unseen") laitteina. Vasemmanpuoleisen on yksi suursuosikeistani, Marauder IIC, oikeanpuoleinen Warhammer IIC. C tulee luonnollisesti Klaanivariantista, mistäs muualtakaan. Mitään Sisämaailmojen romuja ei tueta, ellei sitten pelaamista varten. Pelinappulat ovatkin sitten pelitarkoitukseen eikä niinkään keräilytarkoitukseen, joten niitä voi pykätä miten tarve tai fiilis vaatii.

Aika vähillä osilla nämä tullaan kasaamaan, mutta eiväthän nämä mitään detaljoituja Panzereita olekaan. Saas nähdä, ehtisinkö saada toisen tai peräti molemmat valmiiksi Model Expo 2011:een mennessä. Toivoa sopii.

Ihan työn alla olevaan projektiinkin sain tehtyä jotain. Kuten aiemmin taisin marista, renkaiden keskiöitä lukuunottamatta yritykseni näytti enemmän hedelmäturronilta kuin sotakoneelta. Uusiksi siis pitää maalaaman. Muistin eilen, että näin mallailuaiheisissa RSS-feedeissäni aiemmin aika mielenkiintoisen kaavion mutta en sitten löytänyt alkuperäistä kuvaa malliksi. Tämä on samanlainen, mutta kuvana epäselvempi ja synkempi. Idea on silti sama. Juuri ennen tämän postauksen kasaanraapustelua kävin maalaamassa epäonnistumiseni yli Dunkelgelbillä. Onneksi en ollut tärvännyt tuohon kauhean paljon aikaa.

Niin, tuo alussa mainitsemani 10kg:n paketti. Sain vihdoin reilut kaksi viikkoa sitten itselleni postitse lähettämäni the Complete Calvin and Hobbes Collectionin. Kyllä sitäkin sai taas odottaa... lievästi kolhittuna. Tuskin haluan tietää, mitä kaikensorttiset logistiikkaihmiset tekevät matkalaukuille ja postipaketeille kun ne ovat aina ihan tuusannuuskana. Pääasia on silti se, että kokoelma on vihdoin siellä missä pitääkin:

Tuon lisäksi viisastelijoiden tuoma Fallout New Vegas syö aikaa. Kaiken muun kummallisen ohella on kiva käydä aavikolla leipomassa enemmän ja vähemmän viattomia ohikulkijoita lättyyn sledgehammerilla 8) Edellinen Fallout söi ykköskerralla sen 103 tuntia peluutteluaikaa, tämä on parin ekan session jälkeen jo lähempänä kymmentä tuntia, enkä ole kuin vasta alussa... Eikä kiehtovien pelien tulo ole vieläkään loppunut, alustojakin on kaksi ja molemmille ihan erityyppistä roinaa.

Eipähän lopu tekeminen kesken. Hyvällä tavalla.

Aika loppui kesken

Ei riittänyt aika, kesken jäi flakki. Ensi vuonna sitten valmiiksi, ei tuota kannata ruveta hosumalla tuhoamaan.

Jatkoin naamiokuvion tekemistä vihreällä maalilla ja samoilla sapluunoilla. Renkaiden keskiöt onnistuivat ihan loistavasti - muut osat taas eivät. Lokasuojat ja kilvenpalat näyttävät enemmän homeiselta leivältä kuin naamioidulta sotakoneelta.

Huokaus.

Idea on silti toimiva, mallinetta on vain parannettava sopimaan paremmin maalattavien palasten kanssa. Ei tämä mikään mittava tappio ollut, lisätyötä se vain vaatii. Eikä välttämättä kauhean paljon sittenkään. Jos muistan, pistän kuvalliset todisteet ensi vuonna mukaan.

Tyystin ohi koko blogatuksen aiheen: huomisyönä lähtee lento johonkin aivan muualle, saas nähdä tuoko iso pässi mitään harrasteluun kelpaavaa vai onko kaikki hommattava taas itse :) Hyvinsyöminen (todennäköisesti myös ylensyöminen) on kohdeleveyksillä fakta, ainakin tällaiselle perinnejouluruokia kevyesti karsastavalle.

Olkoon tuleva vuosi aktiivisempi kuin tämä - itse kullekin 8)

Läiskäkamoyritys

Sain alkuviikolla vihdoin päähäni idean siitä, että tuo kesällä aloittamani ilmatölkki ei ehkä olekaan täydessä iskussa. Vaihdoin sitten purnukkaa koskemattomaan ja kas kummaa, tuorehan puhalsi myrskytuulen lailla kun entinen oli lähempänä keuhkotonta tupakoitsijaa. Jos nuo hupenevat tuohon tahtiin (ja jos roiskiminen jatkuu kivana), kompura lienee aika hyvä idea, kunhan ei ihan naurettavia maksa.

Pääasia, että dunkelgelbit ovat kunnolla pinnassa ja ettei pohjamaalia paista mistään. *köh*

Otin sitten ihan toteuttaakseni tuon viimekerralla miettimäni "mottle camo"-viritelmän ja pyödälläkin oli sopivasti muutama pahviläpyskä. Tämän mallin fotoetsipalojen suojapahvejahan ne ovat, melko isoja tähän tarkoitukseen mutta ei vara venettä kaada. Tuo miete pitää paikkansa vallan tehokkaasti kun minun kokeellisista viritelmistäni on kyse. Jos tuo näyttää edes puolisiedettävältä ja pitää puhtaaksitarkoitetun osan mallista puhtaana, voin kutsua ideani toteutusta peräti voitokkaaksi. Testasin aluksi ruskealla ja ehkä huomenna vihreällä, jollei tuota koko paskaa tarvitse taas vetää ensin keltaiseksi. Ehkä olisin voinut pitää kärkeä pienemmällä, tuo näkyy roiskineen aika isolle alalle:

Aloitin renkaiden keskiöistä, näytti mainiolta. Pienestä voitosta rohkaistuneena rupesin samantien säätämään tykin kilpien ja kuljetusalustan lokasuojien kanssa. Niissä ei näyttänyt ihan yhtä hyvältä, mutta katsoo nyt, miten tuo vihreä tulee sekaan:

Pieniä roiskeita on havaittavissa, jotkut läiskät eivät ole ihan sitä mitä ajoin takaa, mutta toisaalta tämä oli ensimmäinen yritys ja renkaita lukuunottamatta kaikki palikat olivat vähän erikoisempia. Kyllä tämä testailulla ja jatkokehittelyllä (parikymmentä iteraatiota ehkä?) johonkin kelpaa :)

Lopuksi otin sitten siveltimen kauniiseen käteen ja rupesin mustamaalaamaan putkia - taas. Tuon sudin joutunen heittämään mäkeen tai jättämään säistämispuuhasteluun, mitään siistintarkkaa tuolla harakanpesällä ei tee enää se legendaarinen Erkkikään vinkumatta. Ai niin, olinhan minä muistanut lisätä nuo aikanaan unohtamani suojalevyt noiden putkien kohdalta. Kuvassa nekin näkyvät, joskin valitsemastani kuvakulmasta pari tuuttia peittää toisensa vähän omituisesti. Eivätpä nämä olekaan finaalikuvia vaan juuri tänne tilanteen mukaan napattavia wip-kuvia joten väliäkö sillä tässä vaiheessa. Samasta syystä näitäkin vain croppaan ja skaalaan pienemmäksi enkä oikein muuta.

Kauniiksi lopuksi tykinperkele toisesta kuvakulmasta, josta perinteisesti näkyy, ettei putkien sisällä ole tarpeeksi maalia. Miten näin pääsee aina käymään?

Jos saan tuon viikonloppuna "valmiiksi" niin kuin hulluissa kuvitelmissani odotan, niin hyvä. Muuten jää ensi vuodelle. Jännittävää!

Pirkkaniksejä ja maalia pintaan

Sain sitten eilen pohjamaalattua tuon mallin uudelleen (kuten oli alunperin tarkoituskin). Koska parvekkeella on ihan liian pimeää ja kylmää tähän aikaan vuodesta, päätin, että keittiössä voi maalata tuolla ruiskuttimella. Eiväthän nuo Vallejon maalit haise juur' lainkaan, toisin kuin spraymuotoinen pohjamaali.

Kuvassa on toki tykinkuvatus juuri ennen pohjamaalauskorjauksia. Päädyin tukemaan nuo vihonviimeiset fotoetsilärpäkkeet OmniMech-projektien kanssa hyväksi havaitulla pikaliima + erikeepperi -kombolla. Toiseen palaan pikaliimaa ja toiseen kevyt erikeeper-huntu, kun ne lyö yhteen niin koko mössö jähmettyy aika pikaisesti (tällä päästään eroon siitä, että pikaliima kuivahtaa ennen kun palikkaa saa kiinni tai sitten "ei pikaisesti" eli palikat lerppuvat miten sattuu vaikka miten koettaa puristaa niitä kiinni). Samoin tuo erikeepperi tuo vähän lisäkontaktipintaa noiden naurettavan pienten metallilättyjen olemattomiin paksuuksiin... Näyttää ehkä vähän vähemmän siistiltä jos mallia katsoo huonosta kulmasta, mutta onko sillä nyt niin hitonkaan väliä, jos sen mallin saa kerran kasattua tuosta hyvästä? :P

Ensin piti raivata tilaa pöydälle, sitten kaivaa kaikki krääsä kuten ilmapurkki, hengityssuojain ja maalausboksi esille. Jotain oli vielä hukassa. No se ruisku tietysti. Takaisin vaatehuoneeseen penkomaan. Onneksi näin pienessä kämpässä ei mitään voi hukata kauhean pahasti (terveisiä sot.passilleni, missä ikinä oletkaan "helposti löydettävissä).

Olin päättänyt, että FlaKista tulee pääasiassa dunkelgelb, muutamalla naamioraidalla, jotka sotkisin lähinnä kilvenpaloihin ja kuljetuskalustan lokasuojiin ja renkaiden keskiosiin. Isoimpiin yksittäisiin osiin siis. Kun keltainen on ehkä parin maalauskierroksen jälkeen ok, maalaan nuo tykinputket taas mustiksi ja koetan kehittää jonkunlaiset sapluunamaisuudet camoraitoja varten. Finescale modelerin rss-feedin kautta törmäsin yhteen Luftwaffe-kuvioon liittyvään ideaan jota voisi koettaa toteuttaa.

Loppuromut:

Homman jujuna on sapluuna, joka pidetään irti mallista lyhyen matkan päässä ja sen avulla saadaan kevyt, pehmeäreunainen kuvio aikaan. Näin siis teoriassa ja gurujen tekeleissä. Minä en ole guru, kuten on jo saatu todeta.

Tässähän rupeaa olemaan kiire saada tämä tekele kasaan tämän vuoden puolella, viimeiset puolitoista viikkoa kun menevät ulkomailla ja jouluviikolla itselläänkin on matkaan liittyvää arpomista siihen malliin, että hokkuspokkus. Ehtiihän tässä vielä.

Kiroillen eteenpäin

Fotoetsikilven kanssa on saanut taas vääntää mielettömästi. Plaah. Kai se tästä vielä, vaikka heikolta näyttääkin.

Rupesin sitten ohessa pykäämään tuota kuljetuskilkettä kun noiden metallilirpakkeiden asettuminen on niin tolkuttoman hidasta. Eipä se ole kovin pitkälle edennyt sekään, mutta onpahan ollut jotain puolinäkyvää tekemistä.

Kuvia en malttanut ottaa, kun rupesi harmittamaan tuo hitaus. Ehkä ensi viikolla sitten.

Vihastuttavia ja ihastuttavia

Fotoetsiosat.
Voi elämä, kuolema ja pari välitilaa, millaisia kilkkeitä ne ovat. Mainioita sikäli, että ne ovat yksityiskohtaisempia ja ohuempia kuin vastaavaa käikälettä esittävät muoviversiot, sopivat siis skaalaan paremmin. Eikä isompien palikoiden kanssa ole ikinä mitään hämminkiä: kaikensorttiset ritilät, kahvat ja suojalevyt ovat oikein näppäriä ja suht' mukavia käpistellä.

Mutta nuo puolitoista milliä kertaa puolitoista milliä -napit, jotka pitäisi saada vielä taivuteltua parilta sivulta 90º kulmaan ja sen jälkeen kiinni mallin johonkin kulmaan kun liimapinta-ala on jotain mitätöntä. Tai hippasen pidemmät mutta puolet kapeammat lirpakkeet, jotka nekin taivutellaan jonkun mokkulan ympäri (tässä tapauksessa ensinmainitunkaltaiseen läpyskään kiinni).

Kiroillenhan tuo yleensä menee ainakin johonkin suuntaan. Enemmän tai vähemmän kieroon vääntyneinä, minä kun en omista tarkkuustyöhön soveltuvia työkaluja - vielä. Näistä tämän setin PE-paloista osa on lentänyt sormista "ka-zing!" johonkin lattialle, kun koetin väännellä niitä paikoilleen. En ole vieläkään löytänyt. Enkä tule löytämäänkään, kun kerran lopetin etsimisen ja annan imurin hoitaa unohdukseen pudottamisen.

No niin, nyt on vedetty henkeä, raportointi jatkukoon.
Alkuviikosta näppäilin nuo ammuslippaiden pidikkeet kasaan (hankalahkoa puuhaa), pari välilättyä taisi mennä vähän vinoon, ehkä niitä saa vielä tarpeen vaatiessa oiottua. Muuten väitän, että tykärit ovat koheltaneet ne rikki, kaikkihan tietävät millaista väkeä ne ovat ;)

Seuraavaksi iskin käteni suuntauskoneistoon. Sen kanssa ei käynytkään mitään kauheaa, rakentelu oli mukavaa ja sillai. Mitä nyt tuo tähtäin (fotoetsiosa sekin) on tippunut irti noin viidesti, siksei se ole tuossa kuvassakaan mukana:

Tämän illan puolella olenkin tuskaillut edelleen noiden naurettavan pienten läpysköiden kanssa ja muutaman vipstaakin kuivuessa kasasin tykin jalustan (kokeilin vielä, että tuo laite ylipäätään menee siihen. Meni. Hyvä.
Tuossa on kuivumassa ylöstaitettu tuoliteline, kaipa nuo ovat lataajien tuolit. Vasemmanpuoleinen saa odottaa vuoroaan ihan rauhassa, noita osia ei nimittäin ole suunniteltu erikseen kiinnitettäviksi, joten saa nähdä miten omat mengelöintini ovat tuhonneet kiinnitysmahdollisuudet.

Tuo laite muuten näyttää tässä vaiheessa todella omituiselta, mutta se johtuukin pääasiassa siitä, että pelkästä pohjaväristä ei saa silmällä kunnon otetta. Niin ainakin uskottelen itselleni.

Meninkin viimeksi uhoamaan, että tämä on kohta valmis :P

Pala kerrallaan

Sainpa sitten parin päivän aikana kasailtua (hyvin) vähän tuota kilkettä.
Vaan eipä tuohon kovin kauaa taida muutenkaan mennä, on sen verran vähäosainen, että maalikuvion arpomiseen mennee enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun.

Siinä taas niitä kuuluisia viimeisiä sanoja... ehkä pääsen katumaan jo seuraavan kierroksen aikana?

Eipä noissa kuvissa sen ihmeellisempiä ole kuin putket on saatu kiinni korokoneistoon ja itse tykin osien osuus lyöty enempivähempi kasaan. Pääasiassa tuo rakkine kun näyttää olevan sivun ja koron hallintaan liittyviä kilkkeitä (paremmin tällaisia tykkejä tuntemati veikkaan, että sivua ohjataan noilla polkimilla):

Muistaisi taas, mikä tuohon peräosan reikää peittämään oli tulossa niin tuo kuva häiritsisi ehkä vähän vähemmän. Noista astinlaudoista piti leikellä parit läpät irti, näyttää onnistuneen ainakin siedettävästi.

Pääsin jo fotoetsiosienkin kimppuun. Noihinkin pitäisi saada jotain rimoja vielä kiinni, mutta odotetaan nyt ensin, että noista bokseista kuivuu liimaus ensin.

Huomasinpa vasta kuvasta, että oikean ja vasemman puolen tuubiparit osoittavat vähän eri suuntiin. Asialle pitänee tehdä jotain:

Hieno siitä tulee 8)

Uutta putkeen

Tässä on jäänyt maalailu ja muu mielenkiintoinen projisointi aika vähille kun on pitänyt arpoa joululoman lentomatkojen kanssa. Tuloksena on siis uuden projektin kevyt ja hidas alku.

Projekti on siis Trumpeterin 1/35 20-millinen, neliputkinen FlaK38-it-tykki. Trumpalta olen rakentanut aiemmin Nebelwerfer 42:n, joka Italerin karmeasta 15cm Panzerwerfer 42 auf Schwerer Wehrmachtsschlepper-mallista poiketen oli loistava. Nebelwerfer on ehkä parhaiten onnistuinein mallini, ehkä saan puskettua siitä kuvia tännekin jossain vaiheessa.

Vaan itse asiaan. Boksi ennen virallista avaamisoperaatiota:

 

Ja setin sisältö:

On siinä muutama ihan järkevän näköisesti järjestetty ranka ja kolme arkkia fotoetsipalikoita. Saas nähdä, mitä niidenkin kanssa käy kun noin isojen lättyjen kanssa ei ole vielä tullut pelattua.

Napsin ensin parit selkeästi erilaiset osat irti (putket ja niiden kiinnityskalikat) ja marssin parvekkeelle pohjamaalaamaan kaikkia muita paloja huonossa valaistuksessa. Osat ovat rangoissaan kiinni, joten kaikkia niitä joutuu vielä fiksailemaan ennen oikeaa maalausta. Ajattelinpa vaan olla laiska ja tehdä kerralla muuten ison ja vaivalloisen työn, noiden sprayaus irrallaan on hermojaraastavaa.

Sitten iskin innokkaat sormeni jo viime viikolla valusaumoista puhtaaksiviilailtuihin tykinputkiin ja maalasin peräkappaleet mustanharmaalla. Minulla kun on vähän sellainen fiilis, että jos noita nimenomaisia osia ei maalaa suunnilleen valmiiksi heti alkuvaiheessa, niitä ei saa ikinä korjattua kunnollisiksi. Minun taidoillani ainakaan.

Tämä tästä tältä erää, ehkä prokkis saa taas tuulta purjeisiinsa kun se on saatu aloitettua. Voi toki olla, että näillä valonmäärillä kaikki oleellinen jää viikonlopuille, ei tuolla parvekkeella näe tarpeeksi enää töiden jälkeen. Meinasin hoitaa valtaosan maalauksesta taas ruiskuttimella, kun sain tuoreen purkin ilmaakin tuliaisina tuossa syksyllä. Eikä mitään opi harjoittelematta. Yllättäen.