Se palasi kotiin!

Badger badger badger

Eipä siinä sitten montaa päivää mennyt, kun sain tekstiviestin huollon valmistumisesta. Kävin yhtenä alkuiltana noutamassa sen ja kyselemässä pöhköjä. Likainenhan laite oli, mutta olin jossain välissä onnistunut laittamaan kärjen (tip) väärään paikkaan kiinni, mikä ei ainakaan auttanut laitteen toiminnan kanssa. En kuitenkaan ollut hajottanut mitään, joten nettosin tästä komponenttiin naarmuja ja itselleni vähän lisää "senkin toope"-hetkiä. Aika ja materiaalit -kulut olivat alle 50€ ja heidän minulta säästämänsä aika ja eritoten kiehuminen oli mittaamattoman arvokasta, eli aika hyvä diili.

Nyt kun vielä ehtisin kaiken muun seassa myös palata pohjamaalaamisen maailmaan. Jos aikaa olisi tarpeeksi, siis

Mitäs seuraavaksi?

Työjonon tila, Q1/'20

Jahas. Vuoden 2020 ensimmäinen päivä, työpöytä tyhjänä ja mutinajono täyden sekasorron vallassa, tekijänsä lomalla jossain aivan muualla. Viime vuoden projektisaldo oli järkyttävät kaksi mallia alusta loppuun ja jotain muuta pientä heikosti dokumentoitua haahuilua.

Mietiskelin kovasti, mitä haluaisin seuraavaksi tehdä, kun palaisin askartelun ääreen. Kaksi viimeisintä mallia olivat lentäviä, joten joku maassa möyrivä vekotin kyllä tekisi terää. Samoin jo reilut kolme vuotta sitten tilaamani sapluunat huusivat edelleen ensimmäistä käyttöään. Mallipinossa oli myös kolme panzeria, joista sisuksineen mallattu iso Königstiger on kuumottanut jo todella pitkään mieleni sopukoissa.

Tosin tuolla oli myös Atomi-Anni vetoautoineen, jonka hillittömyys huvitti sekin jo ajatustasolla. Revellin pikkutiikeriä lukuunottamatta kaikki nyt vain vaikuttivat siltä, että niihin menisi pahimmillaan kamalasti aikaa, nyt kaipasin kyllä jotain pikaista ja ehkä hulluttelunkin sallivaa maalauskuviota.

Valmista: Projekti IX/17

Turhat pois

Kylpyjen ja pienen haihduttelutauon jälkeen malli piti siivota tukirakenteesta. Koska resiini oli pehmeää, roskat sai saksittua sivuleikkureilla pois tuosta vaan ja jämät rapsuteltua tuosta vaan. Olin vähän huolissani, josko karboniittilaatta itse painuisi luokille ihan liian tiukan otteen takia tai jotain, mutta näyin huolestuvan ihan turhaan.

Solariumiin

Lopuksi päivää Solo pudotettiin UV-ledisäiliöön kovettumaan. Muutaman tunnin olisi muistaakseni pitänyt riittää, mutta jätimme sen viikonlopun yli.

Valmis

Vein kalikan kotiin ja sanoin, että meinasin maalata sen leffankaltaiseksi, mutta Han Solo kaapattiin käsistäni sanoilla "et koske!" Jos sitten seuraavan maalaisin. Tuohon hyllylle se sitten jäi, oman vanhemman itsensä viereen, Zahn-sedän kirjojen eteen möllöttämään.

Sessio XXI

Iskulauseet

Käytin hyväkseni entisen työkaverini Sergein usein käyttämää translit.ru:ta ja kynäilin merkit post-itille torneihin käsin kopioitavaksi. Ongelmaksi meinasi nousta, mitkä viisi asiaankuuluvaa nimitystä rustaisin, mutta hoksasinpa niitä sittenkin riittävästi.

АРТЕР
ИМС
АРЦ
БЛУЕПРИНТ
ЯФ

Agitaation ja propagandan toimiston asialla

Nappasin hienoimpiin yksityiskohtiin sopivan pensselin ja valkoisen VMA-maalini käsille ja rupesin arpomaan, mikä iskulause menisi mihinkin torninkylkeen. Ajattelin, että ne voisivat löytyä päätornista, tykkitorneista ja kvkk-torneista vastaavassa järjestyksessä. Vaunu oli kuitenkin sattuneesta syystä työnimellä Arter, joten kai se kuului päätorniin ja jotenkin nimikkeet tuntuivat sopivan yhteen noin parhaiten. Toki joku asiasta (numeroista, oikeastaan) huomattavasti paremmin kärryilläoleva voisi olla eri mieltä siitä, mikä kuuluisi tykkitorniin ja mikä kvkk-pyttyyn, mutta omat lasit päässäni päätin, että olin noiden kanssa eniten tekemisissä, joten jako meni sen mukaan :)

Arter

Päätorniin maalasin entisen työpaikkani viime keväänä vaihdetun nimen Arter, koko aptep-kähinähän lähti tyylitellystä nimilogosta, jonka ärrät näyttivät enemmän p-kirjaimilta. Ja kun muistaa, että kyrillisten R on P, niin tyhmää huumoriahan siitä saatiin revittyä.

Merkkien maalaaminen oli vain lievästi rasittavaa, kiitos antennihirvityksen. Kai siitä selvän sai.

IMS

Etummaiseen tykkitorniin maalasin sanan/nimen IMS, sen parissa työskentelin kai aavistuksen (~vuoden?) verran pidempään, kun tuolla olin töissä. Alunperin meinasin maalata kaikkiin vain yhdelle sivulle näkyvästi näitä sanoja, mutta päädyin sitten rustaamaan melkein kaikille torneille samat sekä oikealle että vasemmalle kyljelle.

BLUEPRINT

Blueprint, html5-editori, prosessieditori, rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Oleellista tässä oli se, että otin nimen mukaan kun se oli aika keskeinen työkalu molemmissa päätuotteissa. Sana oli tosin pitkä ja käsialani ei tarpeeksi pientä, eikä se mahtunut mitenkään edes puolisiististi kahdelle puolelle pienenpientä tornipönttöä.

QF

QF - tai Qualitas Fennica ei suoranaisesti liittynyt omiin töihini, mutta oleellisena osana lafkan liiketoimintaa ajattelin, että kai se näihin sopii teemanmukaisesti.

ARC

Architect, ARC, millä nimellä sekin nyt milloinkin ihmisten suissa ja jutuissa kulki oli toinen palvelu, jonka kanssa vietin useampia vuosia. Siksi se päätyi myös tykkitornia koristamaan, arvan osuessa vaunun takapäähän.

Kaikki yhdessä

Anteeksipyyntöni helpparijengille, mutta en keksinyt, miten olisin sotkenut helldeskin tähän mukaan. Siinäkin hommassa vietin hyvän aikaa, kaiken muun ohessa, joten se olisi sopinut teemaan.

Sessio XV

Viimeinen rakennuspostaus

Kunniasanalla, tämä on vihoviimeinen rakenteluvaiheen postaus. Uskokaa pois.

Sivupanssarit

Aloitin silppuamalla vasemman puolen panssarilevyt erikseen ja siivoamalla ne ylimääräisistä roippeista. Sitten liimasin ne kiinni tukirakennelmaansa keulasta aloittaen.

Muuten tässä ei ollut ongelmia, mutta kansipanssariin ne eivät osuneet sitten mitenkään. Olin manannut aiemmin, että kannen ja alarungon yhteensopivuusongelmat olivat aika mojovat. Tässähän ne hyppäsivät silmille, kun yläripustimet (tai kiinnityspisteet) eivät osuneet kohteisiinsa. Kauempaa katsottuna (kuva 2) se ei näyttänyt niin pahalta.

Toinen puoli vaunusta meni samalla vauhdilla, samoilla ongelmilla. Joutuisin ottamaan ainakin yhden  istunnon kittauksien sun muun kanssa, mutta päätin erottaa sen touhun rakentamisesta itsestään.

Kaapelikela

Viimeinen kiinnittämätön osa oli kaapelikela, joka kuului asentaa torniryppään vasemmalle puolelle. Pikaliimasin langan toisen pään kelaan sisään ja jätin roikkumaan. Ideani oli, että maalaan kelan irrallaan ja sen sekä vaunun maalauksien kuivuttua rullaisin kelan kasaan, liimaisin jonkun kohdan narusta kiinni ja katkoisin ylimääräiset pois. Lankaa oli nimittäin pikatestauksen perusteella ainakin kahteen rullalliseen.

Jälkirullailun idea oli se, että ei haittaisi, että langan alkupää olisi maalattu ties miten, kun se pätkä jäisi kuitenkin kelan ytimeen piiloon. Säistys taas koskisi ulkopäätä, jota en meinannut maalata erikseen, koska tuon langan väri oli minusta aika mainiota noinkin.

Aikataulumutinaa

Tähän väliin, kun kaikki tämän tekoset on tehty ja tunnit lukitty, ajattelin kirjata numeroita. Alla oli siis 14 * 45min + tämänkertainen 15min (häkellyttävän nopeaa, tiedän!). Yhteensä 645min, joka taas kääntyi kauniimpaan muotoon 10h 45min.

Mielenkiintoista sinänsä, kun useampi taannoinen projekti, joihin olen laskeskellut tunteja, on saatu kokonaisuudessaankin kutakuinkin tällaiseen aikaan kasaan. Niissä rakenteluosuus itsessään on muistaakseni ollut poikkeuksetta aika pieni osa kokonaisajasta.

Mihin kaikki aika hupeni? Kontekstinvaihto on tunnetusti kallis operaatio ja sitähän näissä on ollut, 15 kertaa aloitus + tekemistä + lopetus, hukka-aikaa on siinä mielessä ollut aikalailla. Mutta osasyy on myös siinä, että nyt touhuamisympäristönikin on aikalailla erilainen kuin esimerkiksi tasan vuosi sitten, nämä kolmevarttiseni eivät suinkaan ole olleet 100% keskittyneitä tai mitään.

Jos kaikki mallailuprojektini olisivat toteutettuina NTP-ympäristössä, niitä voisi vertailla uskottavasti, mutta tosimaailmassa näin ei ole. Eri mallit, eri valmistajat ja mitä kaikkia eri muuttujia näissä voikaan olla, vaikuttavat jopa aika mielettömästi siihen, mitä milloinkin saa aikaan. Eikä minua ihan heti kiinnosta ruveta rakentamaan tusinaa samaa mallia ihan vain mittaustulosten haalimiseksi..

Kouluiässä

Neutraali 7

Jos tämä bloginkuvatus olisi ihminen, se olisi aloittanut koulunsa viime viikolla. Mutta kun ei ole, ei mennyt, eikä tuollaisilla aikarutinoilla sen kummempaa funktiota muutenkaan ole kuin päivitellä ajan kulumista.

Mitäs kaikkea kummallista numeroon 7 sai sotkettua ja mitä mukahauskaa olisin voinut vääntää? Wikipedia-artikkeli oli täynnä kaikenlaista, kuten sateenkaaren seitsemän väriä, OSI-mallin kerroksien lukumäärät, Lumikin kääpiöt ja ties mitä. Ehkä tämä viimeinen vuosi on kuitenkin ollut eniten sunnuntaimaisen laiska. Tai tämä loppupää nyt ainakin, eikä seuraavakaan ala turhan väkevästi, kiitos kuukauden päässä möllöttävän muuton. Johan edellisestäkin on jo kuudetta vuotta aikaa...

Tänä vuonna päätin jättää statsit tarkistamatta ja tilastohenkiset mutinat mutisematta, lähinnä sen takia, että tajusin merkkipäivän vasta edellisiltana. Katseltakoon niitä ensi vuonna sitten uudelleen, koska jälkikäteenhän se ei olisi enää hauskaa.

Osakokoonpano

Edistystä

Liimasin ohjaamokompleksin kiinni alustaan. Se asettui kiinni kohtuullisen nätisti. Jätin edelleen tuon etusäleikön irti niin, että saisin maalattua konehuoneen jotenkuten siedettävästi. Parhain lopputulos olisi varmaan tullut, jos olisin maalannut nämäkin osaset erikseen, mutta sitten olisin joutunut säätämään liima-maalisotkun kanssa siellä täällä ja se ei oikein viehättänyt.

Ohjaamon asettuessa paikalleen kyhäsin kasaan pakoputkiston ja liimasin nämä kohtuullisen monimutkaiset rakennelmat kiinni kotteron alustaan. Aikoja sitten poraamani reiät olivat hyvän kokoiset ja oikeilla paikoilla, joten asennusprosessi ei aiheuttanut lisää harmaita hiuksia.

Seuraavaksi siirryin varapyörän telineen pariin. Ohje kaipasi useampaa fotoetsilaattaa tuohon ulkokehälle pitämään vararengasta paikallaan. Minua moinen ei napannut, halusin pitää vararenkaan irrallaan vielä pitkään. Asensin niitä vain pari niin, että sain vielä ujutettua tuon renkaan paikalleen ja pois ilman riehumista. Häkkyrä itsessään oli kyllä siisti.

Taktinen valinta

Päätin rakentaa pari seuraavaa pääosakokonaisuutta irrallaan kuorma-autosta. Rakentaisin ne siis asennusvalmiiksi, pohjamaalaisin ne erillään ja räimisin vielä neukkuvihreälläkin. Vasta sen jälkeen asentaisin nämä viimeiset pääosat lavetilleen ja kävisin jonkunlaisen naamiokuvioinnin pariin. Mietin vähän, että katselisin vähän, miltä nuo Ukrainan osia valtailevat Vihreät Miehet sotakoneineen näyttivätkään. Tai sitten vain maalaisin jonkunlaiset enempivähempi hiekanväriset runnut muotoja vähän rikkomaan.

Näillä valitsemillani suuntalinjoilla jätin siis rengashäkkyrän omiin oloihinsa ja jatkoin taas seuraavan kohteen kohdalle. Ei sillä, että tietäisin kertoa, mitä rupesin rakentamaan, mutta laatikoita siihen ainakin rustattiin. Tuo tulisi sijaitsemaan vararengashäkkyrän takana, kuljetuskuntoisen raketinheittimen tuubien ulostuloaukkojen alla.

Siirryin tuon mystisen lootakokonaisuuden jälkeen viimeiseen puuttuneeseen pääkomponenttiin: M-21 kenttärakettijärjestelmään. Tätä olin jo odottanutkin, heitinputkisto kun olisi koko vekottimen kruunu.

Tuubien sivun ja korotuksen säätöosa oli kiehtova rakennettava. Siinä oli paljon tilaa säätää palojen asentoja, mutta kuten tuossa ensimmäisessä allaolevassa kuvassa näkyy, nivelkalikka lukitsi valitun asennon kiinni. Olin tylsä ja pistin koron nollille eli kuljetusasentoonkin sopivaan tilaan.

Kodin putkimies

Tähänastisten kokemuksieni perusteella pelkäsin tätä nelikymmenputkisen heittimen kokoonpanoa lievästi. Ovelasti vehkeen rakentaminen aloitettiin kolmella identtisellä kahdeksanputkisella rivillä, kunkin takapäähän tuli liimata raketin pyrstöpää. Olisin toki voinut jättää osan auki, mutta teinpä nyt täysin ladatun ja tulivalmiin heittimen, etteivät murkulat loppuisi kesken.

Aiemmin rakennetun kolmikon päälle tuli vielä yksi lähestulkoon samanlainen kahdeksanputkinen kalikka, mutta se erottui muista sillä, ettei sen päällä ollut kiinnitysreikiä lisätuubeille. Koko pakkaa sivuiltapäin koossapitämään tuli asentaa neliputkiset rivit (vai sarakkeet?). Tämän möhkäleen paino oli aika yllättävä, sillä se tuntui lähes painavalta käsissä.

Kuivuttuaan liimasin putkiston kiinni suuntauskoneistoon ja viimeiset koriste- tai tukipalat putkipaketin päälle ja ympärille. Seuraavana iltana asensin käsipeliä varten tarvittavat osat eli sivun ja koron säätämislaitteet sekä suuntaamiseen käytettävän PG-1M -kiertokaukoputken. Rupesi vähän harmittamaan, ettei sarja tarjonnut kaveriksi K-1 -kollimaattoria dioraamahenkisille... Ehkä se olisi työntänyt minut rajan yli.

Tässäpä nämä sitten olivat, oikeastaan. Seuraavaksi pääsisin pohjamaalaamaan ihan toden teolla.

Mietteitä: Fallout 4

Fallout 4 vaniljaisena

Vajaan kahdensadan pelitunnin (aktiivista aikaa suunnilleen: 0,75*190h=142,5h) jälkeen pistin uusimman Falloutin telakalle. Jatkaisin DLC-kilkkeiden parissa sitten, kun niitä olisi julkaistuna ja muuten vaan pienen tauon jälkeen. Onnistuin katsomaan kaikki loppuratkaisut ja aukomaan kaikki paitsi yhden ("Benevolent Leader", joka vaati ainakin nettirutinoiden perusteella sen Charisma 6 + 2 perkkiä) viidestäkymmenestä peruspelin achievementista. Kuusi tasoa sitä varten olisi vielä noustava, mutta katsoo nyt, jaksanko innostua.

Siltä varalta, että joku erehtyy lukemaan näitä mutinoitani ja olisi vielä spoilerikammoinen, varoitan jo nyt. Höpisen mitä höpisen sen perusteella, mitä läpipeluukerrallani tuli vastaan. Pahoittelen jo etukäteen, mutta selitän mahdollisia outouksia sillä, että kirjoittelin näitä jälkikäteen, enkä livenä.

//////////////////////////////////////////////// SPOILERIVAROITUS ////////////////////////////////////////////////

Pahkasika lähtökuopissaan

Pohjalaatta

Jos Pahkis ei kerran seisoisi käpälillään, niin minä liimaisin sen paikalleen. Visiostani en ollut tinkimässä. Ei sillä, että olin projektin alussa ollut tekemässä alustaa tällekään lennokille, mutta toisaalta, tämä oli ehdottomasti se alunperinkin kaikkein vakavimmin lähestymäni kone koko neljän sarjassa.

Idea

Joku oli ehdottanut aikoja sitten, josko kiitoradan pätkä olisi hyvä alustaidea. Minusta se kuulosti heti oikein hyvältä. Olin ruvennut miettimään tausta-ajossa mahdollista toteutusta, vaikka en ollut siinä vaiheessa saanut konettakaan kasattua, saati sitten huomattua, että rynnäkkökoneestani tuli muotopuoli pyrstöistuja.

Minulla oli muistaakseni vielä ainakin yksi MDF-levy jäljellä. Sivelisin kalikan päälle ohennettua puuliimaa ja sirottelisin päälle Woodland Scenicsin Ballastia sopivasti. Mielikuvani (= arvaukseni) mukaan tuosta syntyisi sopivanlainen pintatekstuuri, jonka voisi ruiskumaalata hyvin tummaksi harmaaksi.

Jostain syystä valkoiset kiitoratamerkinnät eivät kuulostaneet tähän teemaan sopivilta, joten tekisin keltaiset. Tai sitten toteuttaisin molempia, miten googlen kuvahaku nyt palauttaisi kivoimman näköiseltä kiitoradalta. Maalausjärjestystä ja maskausta mietin myös, olisiko parempi maalata ensin katko- ja täydet viivat vaiko pohjaväri. Päädyin tässä vaiheessa siihen, että noudattaisin tavallisten teiden maalausjärjestystä eli valmiille asvaltille maalataan merkkejä. Jos se oli ok maailman eri lentokenttien huoltoväelle, niin kai se nyt Projektimutinoillekin kelpaisi. Näin toimiessa ei olisi suunnaton harmi, mikäli kaikki merkinnät eivät olisi ihan täydellisesti umpeen maalattuja, vaan tietystä rosoisuudesta olisi ehkä tunnelmallistakin hyötyä.

Kuvia selaillessani kekkasin, että jos vehje olisi parkissa, se tarvitsisi myös kiilat (chocks) renkaittensa etu- ja takapuolille. Ehkei parin (4-6) kiilan scratchbuildaaminen olisi minun kyvyilleni liikaa...

Referenssejä

Selailin erinäköisillä hakusanoilla jotain aiheeseen liittyvää. Onhan noita merkkejä nähty koneiden ikkunoista ties miten, mutta enhän minä tällaista lähtisi millään mutulla kasaamaan. *köh*

• Possu parkissa
• Harmaa possu parkissa
• Taxiway
• Kenttädio
• Kenttämerkkejä
• Kenttämerkkejä 2

Toteutusyritys

Kaapissa olikin kaksi MDF-levyä. Ensimmäinen niistä oli aivan liian pieni ja toinen taas huomattavasti isompi, jopa siinä määrin, että ounastelin sitä aivan liian suureksi. Vaan koesovittaessani se näytti sittenkin ihan sopivalta.

Ennen liiman kanssa puljaamista katsoin koneelle sopivan asennon ja merkkasin lyijykynällä renkaiden paikat. Nämä jättäisin paljaiksi, jolloin renkaiden liimaaminen alustaan tulisi olemaan mahdollisimman helppoa ja suurialaista. Tämän jälkeen maalarinteippasin reunat suojaan niin, etten välttämättä sotkisi liimaan mitään ylimääräistä.

Pintatekstuuri

Ohensin puuliimaa vähän vedellä ja levittelin liejua ympäri alustaa. Pyrin jättämään renkaiden paikat mahdollisimman pitkälti puhtaiksi. Mitä vähemmän turhaa saastaa alustan ja renkaiden väliin jäisi, sen paremmin voisin luottaa mallin pysymiseen paikallaan.

Heti, kun alusta näytti hyvältä, kaadoin sen päälle mehevän annoksen Woodland Scenicsin vaaleanharmaata hienoa putua (Ballast, Fine, Light Gray), tuttua Keisarillisesta T-65 -koelennosta. Tavoitetilanani oli saada ohuella liimakerroksella mahdollisimman tasainen pohja aikaan kivalla pintakuviolla. Vaan hätäkö siinä, jos lopputulos ei olisikaan saksalaisen insinöörin päiväunelmista, sillä kyse ei ollut kiitoradasta vaan ennemminkin jostain pysäköintialueen kulmasta.

Jätin laatan asettumaan yön yli. Seuraavan alkuillan tarkistuksessa huomasin, että pohjalaatta kärsi laillani pälvikaljusta, joten paikkasin tekeleen ja jatkoin seuraavana iltana.

Kakkositeraation lopputulos oli vallan kelvollinen. Tekokenttäni pinta ei ollut mikään biljardipyötämäisen tasainen, mutta kuka väitti, että pahkis oli toimimassa täydellisesti hoidetuilla kentillä, eikä esim. aktiivikäytöstä poistetulla ja vähän oman onnensa nojassa olleella kentänkuvatuksella? Rupisuus sopi teemaan.

Maali

Keskiviikkoillan alkumaalailusta nyt ei ollut mitään järin ihmeellistä sanottavaa. Räimin Vallejon harmaan pohjamaalin ensin (Surface Primer, Grey) ja sen päälle ruikin kaikista eri suunnista ja monesta kulmasta hyvin tummaa harmaata (VMA 71052 German Grey). Sakemanniharmaan päälle ruiskuttelin epämääräisellä kuviolla eri kulmista mustanharmaata (VMA 71056 Black Grey), jota ole yleensä tupannut käyttämään kumirenkaita varten.

Miksi en nyt käyttänyt mustanharmaata päävärinä? Siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä oli kovin vähän jäljellä, enkä uskonut, että se olisi riittänyt. Eikä muuten olisi riittänytkään, pohjamaalin peruspeittoon upposi aika hyvä määrä maalia, kiitos pinnanmuotojen. Näin tuo mustanharmaa oli tuomassa lähinnä lievää sävyvaihtelua muka-asvaltilleni.

Torstain session aloitin teippailemalla taksiväylän keskiviivaa johonkin toivottavasti edes etäisesti tunnistettavaan malliin. Suoran viivan asemesta päätin, että taksituslinja menisikin hassussa kulmassa pohjan poikki, eikä myöskään keskeltä. Kai minä jotain dynaamisuutta tavoittelin.

Tällaisella pikatestailulla näytti kivalta. Vetäisin maalarinteippipätkät laajemmaksi peitoksi suojaamaan yliroiskumiselta, ihan kaiken varalta. Latasin kynäruiskuun oletettavasti ihan liian ison määrän keltaista (VMA 71002 Medium Yellow) ja rupesin maalaamaan.

Keltaiseni ei vaikuttanut aiemmilla käsinmaalaussessiolla ihan oikeanpaksuiselta, vaan ihan liian laihalta. Olin vähän huolissani maalausta aloittaessani, sillä väri tuntui vain huljahtelevan eikä ottanut jättääkseen kunnon jälkeä tuohon tummanharmaaseen pintaan. Vaan kun sitkeästi posotin eestaas, jälki alkoi vihdoinkin näkyä.

Loppujen lopuksi tuhrasin koko maaliannoksen tuohon, kovin paljon vähempi ei olisi riittänyt kelvolliseen peittoon ja lisä olisi ollut vain turhaa toistoa. Vähän pelkäsin, että maalin ohuuden ja alustaan ampumani määrän takia se olisi levinnyt täysin hallitsemattomasti. Jatkoin siis vähän aikaa pelkän ilman ruuttaamista ruiskun läpi siinä toivossa, että maali asettuisi aloilleen. Revin teipit samantien irti Badgerin puhdistettuani, jotteivät eritoten maalarinteipit jämähtäisi ja repisi mitään pois vaivalla valmistellusta pohjalaatastani.

Nättihän siitä tuli! Taaskin maalipinnan epätasaisuus oli vain hyvä asia tavoittelemani mukarealismin näkökulmasta. Mietin vähän, että tuon laatan reunan voisi maalata käsin eriväriseksi, vaikkapa mustaksi. Tosin hetken netissä aikaa tärvättyäni ja summittaisia värikoodeja konvertoituani allaolevan kuvan värikarttalaskuri ehdotti oliivinvihertävää. Jäin miettimään ratkaisumallia.

Kunhan testailin

Yösika?

Kokeilin vielä surkeassa valaistuksessa, miltä malli itse näytti jalustallaan. Toimihan se.
Ihan valmis tämä ei vielä ollut. Mietin vähän, että käyttäisin pienen määrän hiekkapigmenttiä (minulla oli muutamaakin eri sorttia) tuomaan fiilistä pohjalaattaan. Ikään kuin sitä juuri näkisi tuon koneenhirviön alta. Niin ja ne kiilat, ne minun piti vielä tehdä.

Kiilat

Olin laiska renkaiden kiilojen kanssa. Leikkasin pätkän valurangasta ja pätkin sen kuuteen tasamittaiseen osaan. Iskin ne teipinpalan päälle ja maalasin ensin saksalaisten tummankeltaisella (VMA 71025 Dark Yellow). Vähän myöhemmin tuhrasin päälle vielä sipaisun aiemmin usein mainittua medium yellow'ta. Ideana oli pitää ne kirkkaina, mutta silti taksitusviivasta selkeästi poikkeavina.

Tuohon alimpaan kuvaan pääsi myös anakronisesti hassu pommi, joka oli valokeilassa jo viime viikolla. Tein näitä kahta viimeistä työvaihetta aikalailla ristiin rastiin, kun pommilastin ja ripustimien kanssa puljaaminen kävi hetkittäin hermoilleni. Lievästi sanottuna.

Säistystä

Vihdoin ehtiessäni töpöttelin asvalttipinnalle Tamiya Weathering Master -paletista (ITEM87079) tavallista hiekkaa (Sand). Pahimpien asvalttiröpelöiden ympärille enemmän, tasaisemmalle pinnalle vähemmän, tarkoituksenani oli jäljitellä tuulen tuoman hiekan kasautumista. Ehkä se onnistui, ehkä pilasin koko tekeleen. Tämän jälkeen maalasin kalikan ulkoreunat mustalla (VMA 71075 Black). Aiemmin ehdotettu hailakka vihreä olisi minusta hypännyt silmille väärällä tavalla ja korostanut pohjalaatan reunoja kaiken muun kustannuksella.

Kasaanlyöntivaihe

Rutinoita koneen liimaamisesta kiinni pohjalaattaan ei oikein voi venyttää. Turautin vähän erikeepperiä noihin kolmeen renkaanpaikkaan ja painoin mallin kiinni. Sen jälkeen asemoin rakennelman niin, että takasiivet olivat tuettuna ja pyrstöistujani ei kykenisi keikkaamaan taaksepäin. Hetken mielijohteesta pistin pyykkipojan kiinni tikkaisiin vastapainoksi. Tämä oli jo riittävä, mutta varmuudeksi pistin maskiteippirullan lisäpainoksi. Olisi meinaan ehkä ärsyttänyt, jos tuo olisi valvomattomana sittenkin heilahtanut ja nostanut nokkansa.

Muutaman tunnin päästä liimasin kiilapalatkin renkaiden ympärille. Päälaskutelineet olivat yllättävän haasteelliset, kiitos kaiken romumäärän, mutta pinseteillä kaikki sujui kuin jalattoman tanssi.

Hämmentävää. Siinä se nyt oli, valmiina. Jos nyt jotain tekisin, niin hiekkapigmenttejä saattaisin hienosäätää, mutta katsoo nyt.