Valmista: Projekti X/26

WAAAAAAAAAAAAGH!

Kaksi joukkuetta omituiseen urheilutapahtumaan örkkikuun kunniaksi.

Santerz lil helpaz

Punainen joukkue sai nimensä kolapukkihenkisestä värityksestään, minkäs mielikuvilleen teki. Örkkimäisinä koristuksina heillä oli kaikissa soveliaissa paikoissa valkeat shakkiruudut.

Pelaaja / Troll-yeti

Keskipisteenä punajoukkueella oli tämä jetipeikkomörkö nahkahousuissaan.

Pelaajaryhmä / Ulfhethnorc

Nämä kaverit olivat selkeästi jotain brutaaleja luunmurskaajia.

Pelaaja / Stoutswiller Gorksson

Tämä nappula oli venymaali #4 ja näytti ihan siltä kuin se olisi mosauttamassa maahan kampattua vastapelaajaa päähän tynnyrillä. Kai sekin sitten oli sääntöjen mukaan ok.

Pelaaja / Beerzerkork

Liimasin tämän jannun vauhdikkaaseen potkuun, kickstartterin demokuvassa jalat tämä seisoikin vasemmalla jalallaan mutta mikäs tässä, minusta tämä oli ihan hyvä asento myös. Hampaat jäivät huonoon kuosiin, liian pienet meikäläisen taidoille.

Tukijoukot / Apoth-orc-ary

Punajoukkueen kenttätohtorin virka pelissä oli täysi mysteeri mutta sille varmaan oli joku selitys. Kaverilla oli jalassa teräsvahvistetut saappaat, teräskärkisandaalit piikeillä olisivat olleet vielä hilpeämpi yksityiskohta :D

Valkoisen maalaaminen ei ollut kaikkein parasta tällä(kään) kertaa, veriroiskeetkin olisivat erottuneet sinisen tiimin kamppeista paremmin. Kuvista huomasin taas puutteita: otsalampun panta jäi sittenkin maalaamatta. Jälkitoimitukseen siis.

Pelaajaryhmä / Lineorks

En tiennyt mitä ihmettä riviörkit olivat mutta näitä oli viisi. Kaksi oikeanpuoleista oli selvästi valmiina pysäyttämään vastapelaajan, kaksi keskimmäistä kenkivät palleroa kaukaisuuteen, ja tuo vasemmanpuoleinen tynnyreineen katsottiin jo vähän ylempänä.

Jerkz in jeanz

Mäntit farkuissa oli ihan kuvaava nimi näille torspoille vaikka koetin maalata jotain farkkumaisia pöksyjä tasan tuolle yhdelle peikolle. Koska pukin apurit veivät shakkiruudut, näillä oli sahalaitahammaskuvio örkkifiiliksiä tuomassa.

Pelaaja / Mork Frostfur

Venymaali #5 eli sinisen joukkueen iso kävelevä seinä oli, kuten punaisessa joukkueessa, iso peikko. Tuo joukkueenkannatuskaulaliina oli kyllä yksi riski, vauhdikas vastapelaajahan nykäisisi korston siitä tonttiin.

Pelaaja / Igor Ripgutsson

Igorilla, venymaali #3:lla oli selvästi joku pelinalkumouhotus-uhoaminen menossa.

Pelaaja / Beerzerkork

Berserkkiörkillä oli omat pelisimat mukana. Oletettavasti hänkin oli pelaaja eikä katsomon puolelta, vaikkei noista brittiurheiluhommista kuulemma aina tiennyt millä puolella aitaa ne huligaanit oikein olivat. Minähän en urheilua seurannut joten kommentoin kuulopuheiden perusteella.

Pelaajapari / Valkyrork

Sinisen tiimin supererikoishahmot olivat nämä kaksi Valkyriaörkkiä. Hahmot olivat mahtavat, omasta valkoisen koltun ja hanskojen maalauksesta en voinut ihan sanoa samaa. Erikoisuutena näillä kahdella oli teräsvahvisteiset tossut.

Pelaaja / Vaihtoehtoheittäjä

Vaihtoehtoinen piikikkään käsimunanheittäjä (venymaali #2) soitti myös omaa pelitorveaan. Vai oliko se kähvelletty tuomarilta?

Pelaajapari / Beer Bork

Sinisellä tiimillä oli kaksi Squigia joiden selkiin oli vyötetty kaljatynnyrit. Erityisesti tuon kypäräveijarin silmät olivat onnistuneet oikein kivasti. Kovin paljoa sinistä näissä ei ollut, vain tuon oikeanpuoleisen partaponnarilenksussa.

Pelaajaryhmä / Lineorks

Nämä viisi riviörkkiä muodostivat julmannäköisen seinän josta vastapuolen olisi hankala kai mennä läpi.

 

Pelaajaryhmä / Heittäjät

Nämä neljä veijaria oli listattu nakkelijoiksi vaikka vain yhdellä olikin heiteltävä esine kädessään.

Pelaajapari / Goblinit

Sinisellä tiimillä oli vielä kaksi pientä goblin-gretchin-minikaveria haarniskoissaan juoksemassa kilpakumppanien jaloissa.

Valmista: Projekti VIII/26

Catapult K2K

Tarkistin huvikseni edellisen DCMS-maalaukseni jakelupostauksen ja huvituin: vuonna 2012 mietiskelin maalaavani niitä lisää. Ei siihen sitten mennyt kuin nelisentoista vuotta, että satuin samalle alueelle pensseleineni. Kahdeksas rykmentti oli jadelohikäärme ja edusti ainakin nimellään Draconis Combinen taloutta. 

Ne muut neljä pilaria olivat teräs (sotavoimat), norsunluu (uskonto ja filosofia), tiikkipuu (taide ja kulttuuri), sekä kulta (sosiopoliittinen rakennelma). Pilareita oli viisi, lieskamiekkarykmenttejä kolmetoista ja niistä viimeinen oli nimeltään loogisesti viidestoista.

Päätin sijoittaa tämän yksilön ja samalla vaivalla sen joskus myöhemmin riviin astuvat kolme asetoveria viidennen pataljoonan toisen komppanian raskaaseen peitseen. Mitään oikeaa tarkoitusta näillä sijoituksilla ei ollut, kunhan kirjasin ne talteen omaksi kieroksi riemukseni.

Catapult oli tutusti raskaan sarjan kone, massaltaan 65 tonnia ja normivariantti oli kauniisti hyppykykyinen. Kuritat repivät K2-mallia varten hyppyraketit mäkeen, todennäköisesti lämmönhallinnan nimissä. Aseistus oli hyvin näkyvästi kaksi ER PPC:tä, sekä vähemmän näkyvästi ohjaamon alla nököttävät kaksi laajennetun kantaman keskitason laseria.

Partikkelikanuunoiden tarjoaman hehkeän lämmön kurissapitämiseksi tölkissä oli 20 tuplajäähdytyssiiliä ja suojanaan 13,5 tonnia panssaria. Tyylipisteitä minä annoin koko ämpärillisen, kuten ehkä saatoitte arvata.

Kuvasarja

Porukkansa ainoasta ei voinut ottaa kovin ihmeellisiä ryhmäkuvia joten yksittäiskuvat saivat kelvata.

Valmista: Projekti VI/26

Gray Death Legion - Hassanin Hassassiinit

Gray Death Legion, toinen pataljoona, viides komppania, taistelupeitsi. Semmoisen rimpsun allokaatiodataa keksin neljälle miniatyyrilleni enkä vahvistanut hatustavetoni osuvuutta MUL:n tai vastaavan kautta. Painoluokittain tämä oli keskimäärin raskasta kalustoa jos lintuset kompensoivat toisiaan. Aseistuksessa oli vaihtelua, joten tilipäivää odotellessa Phoenix Hawk IIC oli ainoa joka oli vakavimman "ammukset loppuivat, jäljellä on vain kolhitut nyrkit ja täydennyksiä ei tule"-riskin alla. Jopa Shadow Hawkilla oli yksi tuikku jos sitä ei ammuttu käsineen irti.

Warhammer WHM-6R

Klassikkolaite, raskas 70-tonninen Warhammer kulki tällä kertaa vasemman olkapäänsä hakuvalo sammutettuna. Molemmissa käsissä oli PPC kussakin, sivutorsoissa keskitasoiset ja pienet laserit (2xMLas, 2xSLas) sekä konekiväärit (2xMG). Oikealla olalla keikkui ainoa yksittäinen asejärjestelmä, SRM-6 -lavetti. En onnistunut tunnistamaan mitään pikkulaserilta näyttävää torsosta (tuossa kyljissä niiden piti olla) joten en sitten tuhertanut punaisia täpliä mielivaltaisesti. Jo nuo vihreät keskiraskaat laserit olivat vähän siinä ja siinä.

Ostsol OTL-4D

60-tonninen raskas Ostsol oli tuikkukone joka ei joutunut välittämään ammuskulutuksesta, mutta lämmöntuotosta sitäkin enemmän. Sivutorsoissa oli pari isoja lasereita (2x LLas) ja keskitason lasertykkipari (2xMLas), selässä oli samoin keskitason laserit (2x MLas[R]), nyrkeillä saattoi myös mättää vihollisia naamaan tai repiä maasta puita astaloiksi.

Shadow Hawk SHD-7H

55-tonnin elopainollaan keskiraskas Shadow Hawk oli aseistettu jollain tasolla joka etäisyyshaarukalle: pitkille etäisyyksille olkapään AC/5 ja oikean torson LRM-5, keskimatkalle oikean käden keskitason laseri ja lähihetkiin päähän asennettu SRM-2 sekä nuo nyrkit tietysti. Kolme hyppyrakettia kantoi sitä maksimissaan 90m matkan suuntaan tai toiseen.

Phoenix Hawk IIC

Ilmiselvästi jonkin Klaanin kakkoslinjan yksiköltä kaapattu 80-tonninen Phoenix Hawk IIC oli Peitsen rynnäkkövehje joka todennäköisesti toimi murkulasienenä samalla kun ripeämmät kaverit kipittivät vihollisten ympäri. Aseistus oli 100% murkulapohjainen ja kuulien loputtua jäljellä oli joko fyysinen pieksäntä tai DFA-hyökkäykset viidellä hyppyrakettisetillä. Aivan lähietäisyydelle ja jalkaväkeä vastaan koneeseen oli pultattu kaksi konekivääriä. Oikeita vihollisia varten sillä oli kaksi UAC/10-automaattikanuunaa ja niille kolme tonnia murkuloita.

Valmista: Projekti V/26

Apinakapina Kerenski-ryppäässä

Innostuin näemmä ihan kunnolla, kun tämä projekti mennä rytyytti nopeasti alusta loppuun. Näin kävi kyllä myös äskeisten Timanttihaiden kanssakin, joten ehkä uusi ja erilainen toimi hyvänä motivaattorina. Lisävauhtia tuli tietysti myös siitä etten edes haihatellut yksikkötunnusten maalauksia tai mitään sellaista.

Sakara 5 - Fire Moth Prime

Sataakuuttakymppiä ilman MASCiakin ja MASCilla reilua kahtasataa kipittävä Fire Moth oli myös kärpässarjan kevyimmästä päästä kahdellakymmenellä tonnillaan. Sillä oli sentään vähän Howleria monipuolisempi aseistus: kaksi ERMLas-kuolemansädettä yhdessä kädessä, SRM-6 toisessa kädessä ja olallaan SRM-4 -lavetti. Viitossakara oli Tähden komentaja ja todennäköisesti arvoltaan juurikin Star Commander.

Sakara 4 - Howler

Tähden ainoa BattleMech, Tulimandrillien oma toteemivempele, tai yksi niistä. Melkein sataakahtakymppiä paahtava 20-tonninen rimpula kantoi olallaan kolmen LRM-5 -lavetin settiä sekä kolmea tonnia ohjuksia niihin. Oli sillä nyrkitkin, mutta Tosisyntyiset kavahtivat barbaarista lähimättämistä, joten ei niillä oltu juuri taistelemassa.

Kit Fox Prime

Kaikki kolme Kit Foxia olivat tylsästi samaa varianttia, joten ne erosivat toisistaan vain koristeluillaan. Kymmenen tonnia Sakaratovereitaan raskaampi laite oli myös hitaampi, eikä sen nopeusmittari ihan noussut kolminumeroisiin lukuihin. Oikeassa kädessään Kit Foxilla oli LB-5X -automaattikanuuna ja Sterak SRM-4 -lavetti. Toisessa kädessä oli nyrkin lisäksi laajennetun kantaman iso laseri ja pieni pulssilaseri.

Tietysti näitä voisi väittää, jos olisin maalannut lasertuikut toisin, myös B-variantiksi jolloin LB-5X olisikin UAC/10, SSRM4 taas SRM-6, ja ERLLas olisikin alaspäivitetty ERMLas-tasolle ja SPLas ERSLasiksi. Vaan enpä miettinyt noin pitkälle.

Sakara 3

Sakara 2

Sakara 1

Tähden ykkössakara oli porukan matala-arvoisin soturi. Ehkä tätä taitotasoa kuvasti myös se, että hänen Kit Foxinsä näytti olevan kaatumassa. Tai ehkä se otti juuri gaussikiväärin murkulan tai PPC-vasaman vasempaan etukulmaansa, näin saattoi käydä kenelle tahansa sotilasarvosta ja kokemuksesta riippumatta.

Valmista: Projekti IV/26

Panzerfeldhaubitze 18M auf Geschützwagen III/IV (Sf) Hummel, Sd.Kfz. 165

♬ Pistetään pistetään murkulaa putkeen ♬ lauloivat tykärit silloin joskus. Tästä ne laulavat punalaatat puuttuivat, vaikka vähän aikaa olivatkin matkalla maineeseen ja kunniaan.

Kasausprosessi pintateksturointeineen

Malli oli Tamiyan laatua eli ongelmia ei tullut kohdalle muuten kuin oman rajallisen aika-avaruushahmotuskykyni verran. Ensimmäinen kämmi tuli varatelapyörien telineistä jotka asensin väärin päin ja ne jäivät astinlaudoiksi. Toinen kämmi oli paremmin piilotettavissa ja koski asekilven harakanvarpaita eli kilven kiinnikkeistä tykin runkoon. Kolmas ja epäoleellisin kämmini tuli jossain liimausvaiheessa kun sain tykin mekanismin tai ennemmin sen akselit jumiin mutta se ei ollut mikään oikea ongelma koska en ollut jättämässä putkea koholle kuin ehkä satunnaisia kuvia ja poseerausta varten, dioraamaan se ei olisi vallankaan sopinut.

Tällä kertaa muistin sörkkiä panssaripintoja litkuliiman ja vanhan pensselinjämän kanssa. Pintateksturointi toimi kyllä, se ei tosin erottunut ihan yhtä vauhdikkaasti kuin DAK Panzer IV:n kanssa johtuen joko varovaisuudestani tai maalauksesta tai sitten jostain ihan muusta. Ei sen tietenkään pitänyt erottua kuin pellenenän, joten ehkä tämä oli hyvä näin. 

Epäonnistunut dioraamahanke, napsuvat ketjut

Jätin senhetkisessä postauksessa rutinan vähemmälle, tosimaailmassa marmatin asiasta huomattavasti enemmän ja työstin sitä pidempään kuin mitä kuvien ja tekstin perusteella saattoi kuvitella. Olin aika lähellä langeta hukattujen kustannusten harhaan (engl. sunk cost fallacy avautunee paremmin) mutta onnistuin pistämään ukkokuvion giljotiiniin vain muutaman korjauskierroksen jälkeen.

Tämä oli kolmas Panzerwerk Design -lisätarvikeketjuja käyttävä projekti ja neljäs artikuloituja ketjuja käyttävä mallini ikinä. Ensimmäisenä oli Panzer IV ja siinä ei ollut mitään ongelmia, toisena tuli StuG III ja siitä murtui yhden telakengän pää jossain siirto-operaatiossa, tämä oli kolmas ja molemmat ketjut napsahtivat kiinnitettäessä. Ehkä jos olisin lisännyt molempiin ketjuihin yhden kengän per puoli lisää, tätä ei olisi tapahtunut, mutta ennakoiva säistykseni oli kangistanut printtiketjuja jo aiemmin ja olin huolissani siitä että ne piti napsautella auki molempiin suuntiin. Huolestumiseni realisoitui ja jouduin korjailemaan omia typeryyksiäni. Olin silti hyvin tyytyväinen näihin ja jatkaisin uusien hankkimista kun sopiva projekti tuli kohdalle, seuraavaksi kyllä pitäisi keksiä joku toinen vaunurunko jotta voisin testata muitakin kuin Pz III/IV -ketjuja, kuten tiikeriä tai pantteria, tai peräti jotain ei-saksalaista vaikka se harhaoppia olikin.

Naamiokuvioinnin ja öljymaalien riemu

Kynäruiskittu naamiokuvioni oli vähän alisuoritettu, omista kyvyistäni taas johtuen. Kuvion muotojen tunkkaamisen sijasta lisäsin siihen läiskiä Hinterhalt-Tarnungin mukaisesti. Olisin kovasti halunnut löytää valmiita esimerkkejä mutta mitäpä minä niillä tekisin kun tämä ei ollut muutenkaan 100% hypervakava maalikuvio. Jälleen kerran tein jotain ihan omaksi riemukseni ja varsinkin figuurikämmellyksen jälkeen maalitäplien bobrossaaminen oli aivan mielettömän mukavaa ja mukaansatempaavaa näperrystä.

Ajankulutus

Katselin kuvien nimeämistä ja vaikka tiesin että se ei ollut tasan 45min askarteluhetkiä vastaava niin saihan siitä jotain viitteitä kuluttamastani ajasta. Pelkästään kuvaryhmittelyjen perusteella olisin kuluttanut noin 21h mutta kun tiivistin niitäkin yhteen niin kokonainen vuorokausi oli aika hyvä oletus. Osa siitäkin meni hukkaan ukkojen kanssa, mutta aikamoista näperrystähän tämä hetkittäin oli ollut. En muistanut suoraan, olinko kirjannut ihan noin paljoa aikaa mihinkään muuhun malliin mutta kärkipäässä tässä oltiin joka tapauksessa.

Valoisia kuvasia

Kuvat onnistuivat tällä kertaa vallan mainiosti, nyt en käyttänyt tuntia Kritassa vitivalkoisten taustojen tekemiseen vaan jätin aanelostaustat sellaisenaan kuviin.

Jatkomietteitä

Mielenkiintoisesti viimeisimmästä neljästä saksalaisvaunustani 75% oli Panzer IV -rungolle rakennettuja. Mikähän olisikaan seuraava kun sain vihdoin viimein Hummelin kasaan? Flakpanzer-sarjasta Wirbelwind on aina kiinnostanut ulkonäkönsä puolesta vaikka kyllä Kugelblitzkin tai epätodennäköisesti mistään löytyvä Coelian huvittaisi, samoin erikoisehko Möbelwagen. Ostwind ei yksiröörisenä jotenkin kutittanut hassuhermoani.

Oli kyllä ihan mahdollista, että seuraava telavehje saisi taas odottaa kun olin saanut jostain kieroutuneen idean kokeilla onneani isomman skaalan (1:32) lentovehkeen kanssa. Tämä haiskahti joko sataysiltä, kakskuuskakkoselta tai Stukalta, riippuen siitä mitä hyllystä löytyisi ratkaisevalla hetkellä. Salamander tai Komet tietysti kiinnostivat, mutta niitä ei kuulemma ole tehty aikoihin.

Valmista: Projekti III/26

Ensimmäinen palkkispeitsi

ISD:n Tuhoajien ensimmäinen kolmesta nelikosta oli tällä valmis ja maalattu. Typerä vitsi nimien alle oli vielä työn alla, samoin kuin niiden kahden muun Peitsen kokoonpanot joskin halusin täyttää yhden nelikon LRM-laveteilla. Jollei neljää LRM-taapertajaa tullut kohdalle niin kyllä siihen joku Arrow IV-kaverikin sopisi oikein mainiosti, pääasia oli saada epäreilun tulen 'Mech-yksikkö mukaan.

Tämä Peitsi oli raskas mättäjä, jonka tarkoitus oli saada vihollisten korvat soimaan samaa tahtia murtuvien panssaripaneeliensa kanssa. Saatoit melkein kuulla Marauderin AC/10:n rytmikkään paukkeen kun sen ammukset iskivät sarjoissa Davionien 'Mechin kylkeen, jäähdytyssiilisettien revetessä.

Jätin ihan tietoisesti pilottien nimet pähkäilemättä koska en haihatellut olevani kirjailija tai edes fanfictionin kynäilemiseen kelvollinen. Jos inspiraatio joskus iskisi pidemmälle kuin nimihahmoon niin kyllä minä ne talteen laittaisin ja todennäköisesti päivittäisin tähänkin. Mahdollista myöhempää säätöä ennustin näihin purppuraisiin ohjaamolaseihin jotka eivät toimineet yhtä kivasti kuin mitä kuvittelin. Mikäli jatkoryhmät löytäisivät paremmat ikkunain värit, jälkitoimittaisin samanlaiset näihinkin.

Devastator DVS-2

Palkkasoturiyksikön komentajana toimi kapteeni etuNimi sukuNimi ja paperitöiden ulkopuolella hän mellasti taistelukentällä DVS-2:nsa puikoissa. Kapun koneen vasempaan olkavarteen oli maalattu II -merkintä kovin amerikkalaiseen tyyliin. Tietysti vasemman säären numero 1 toimi myös jonkunlaisena tunnistimena siltä varalta, että tölkkiä piti etsiä maan tasalta.

Molemmat Devastatorit olivat samaa varianttia, käsissään gaussikiväärit, kyljissä PPC:t ja sivutorsoissa sekä eteenpäin osoittavat kolme keskitason laseria, neljännen keskitason laserin sojottaessa selästä taaksepäin. Pelkästään pään ja selän laserit punaisiksi maalaamalla tästä olisi voinut väittää muuttaneensa DVS-11:n mutta koetin pysyä klassisella aikajanalla sikäli kuin nappulat sen mahdollistivat. Samoin jos sininen yleensä riitti ja olisin ehkä maalannut PPC:t toisin, niitä voisi väittää isoiksi lasereiksi ja gaussikiväärejä AC/10:iksi jolloin tämä kävisi DVS-1D:stä.

 

Devastator DVS-2

Putiikin kakkoshahmo, luutnantti etuNimi sukuNimi operoi myös DVS-2:ta. Luti Nönnönnöö tunnisti oman sotakoneensa, jollei maalikuvion perusteella niin vasemman olkapään I-merkistä ja vasemman säären kohtuusuuresta numerosta 2.

 

Marauder MAD-3D

Ukkosnelikon tyylikkäämpää 50%:ttia edustava Marauder MAD-3D oli kersantti etuNimi sukuNimi:n komennossa ja sen katolla oli sitä kuvaava >>> -merkki ja jalassa numero 3. MAD 3D:n käsissä oli tyypilliset PPC:t paritettuna keskitason lasertykkien kanssa ja pään päällä oli automaattikanuunan asemesta suuri lasertykki, joka poisti 3R-varianttia vaivaavan ammusriippuvuuden.

 

Marauder MAD-3R

Vaihtoehtoinen kattoase oli tietysti yllämainittu AC/5 ammuksineen. Käsissä oli edelleen PPC:t ja keskitason laserit.

KUVA 

Marauder MAD-5R

Toista, numerolla 4 koristeltua Marauderia ajoi aliskeba etuNimi sukuNimi ja hänenkin egoaan hivelemään kattoon oli maalattu << -merkki. Tämän tunnisti MAD-5R -variantiksi sen kattotykin ollessa vähän erilainen automaattikanuuna, mallia RAC-5 joka ei sentään ollut pallogrillinä kirottu RAC/2. Käsissä 5R:llä oli modernimmat eli ER-mallin PPC:t, edelleen MLas-tykkien pareina. Ulospäin Guardian ECM, C3S tai lisäpanssari eivät näkyneet.

Selkäkuvia

Etukuvien kaveriksi kasa kuvia takaviistoista, ihan vaan koska niissä näkyi enemmän varoitusraidoituksia ja Devastatorien (vai Devastatorien?) selkälasereita.

 Nyt en enää löytänyt maskiteipin paloja valokuvienkaan avulla. Vihdoin viimein.