Valmista: Projekti V/25

Starscream

Decepticonien kakkoshäiskä, ilmajoukkojen komentaja ja jatkuvasti Megatronin valtaa nakertava ja vallankaappausyrityksissään surkeasti epäonnistuva Starscream oli välittömästi tunnistettavissa. Tai oli, jos intoili Transformereista niinkuin minä silloin vuonna 1987 kun sain Semicin ensimmäisen lehden käsiini (numero 1/87). Yhtään alkuperäisistä Seekereistä en saanut käsiini edes kirpputorilta, joten Masterpieceä aina vain jahkaillessani toteutin itseäni maalaamalla Starscreamin naamiomuodon pienoismallina. Ja jos kerran jokin oli tekemisen arvoista, sen voisi myös vetää överiksi joten näitä oli tulossa vielä kaksi.

"My time will come, Megatron."

Niitä kahta muuta F-15:ta kehitellessä tälle uniikille Strike Eagle -variantille pitäisi keksiä sellainen säilytyspaikka jossa se ei keräisi liikaa pölyä. Toinen oleellinen vaatimus oli se, etteivät kissat hajottaisi sitä enempää.

Kuvatukset

Tässä näitä taas oli. Osa kuvista kärsi kuvankäsittelymetodistani ja siitä, että en saanut valoteltassa säädettyä valkoisen taustan ja hailakanharmaan koneen rajoja tarpeeksi selkeiksi. Samoin, kuten kuvista näki, taustakangas oli huono pohja lentokonemallille koska se meni myttyrälle. Leikkelin typerimmät mytyt kuvista mäkeen, joten renkaat katkesivat useammin kuin eivät. Tähän pitäisi keksiä jotain muuta :tm:

 

Miniprojekti IV/25

Lego 10358 Soundwave

Huhuista todeksi

H1/2025 aikana rupesi tulemaan vastaan huhuja seuraavasta legotransformerista, ja että se olisi nimenomaan Soundwave. Kesäloman alla tämä vahvistettiin, mukana olisi sekä äänipalikka että kätyreistä Laserbeak ja Ravage. Myyntiin tämä tulisi 4.8. paitsi jos ja kun oli sisäpiirikerhossa niin sitten jo perjantaina 1.8. Se oli sattumalta myös ensimmäinen lomanjälkeinen työpäiväni joten ajoitus oli mitä loistavin.

Sitten jäin vain odottamaan pakettia. Onneksi välissä oli viikonloppu ja ihan tarpeeksi pitkä kotimatka, joten en päässyt ihan palamaan pohjaan.

Nopea toimitus tosiaan oli nopea

Sain heti maanantaina viestin siitä, että paketti toimitettaisiin päivän loppuun mennessä. Epämääräistä mutta huonompaa minä odotin. Aamupäivän aikana aikaikkuna tarkentui alkuiltapäivään, eikä minulla ollut edes palavereja niihin aikoihin. Kuskilla oli kumminkin hässäkkää, joten hän oli lootineni ovella pikkuisen arvattua myöhemmin mutta olin niin tyytyväinen legojen saamisesta etten edes ajatellut rutista.

Kolmen illan rakentelurysäys

Puolitoistatuhatta palaa kahdessatoista numeroidussa paperipussukassa vei tosiaan aikaa. Kuten aina, tuplia rakentaessa ensimmäinen käsi/jalka/tiesmikälie oli varmaan puolet seuraavaa hitaampi.

Miniminä

Ensimmäinen pussukka tarjosi Soundwaven vaihtoehtomuodon ja siihen kaksi eri kasettidekkiin asetettua kätyriä. Nerokasta.

Laserbeak

Kakkospussista löytyi osia Laserbeakin rakentamiseen. Pelkästään nuo pienet litteät 1x1-levyt Decepticon -printillä vetivät suun messingille. Legoversio ei ollut jostain syystä ihan yhtä kiero kuin Masterpiece-lelu, joten nuo moottori-tykkipalat piti irrottaa kasettimoodiin siirtyessä.

Ravage

Kolmantena rakennettiin Ravage. Ravagenkin moottorihässäkät olivat irrotettavia kasettimuunnosta varten.

Upeita! Tämän pidemmälle en maanantai-iltana ehtinytkään, mutta hyvillä mielin minä lopetin.

Soundwave

Tiistaina pääsin aloittamaan Soundwaven lantioista. Play-napin taakse jäi tyhjä tila äänipalikalle, joka ei ollut vielä tullut vastaan.

Äänirasia löytyi heti seuraaavasta pussukasta, sen päälle tuli upea minisoundwave-pää. Saatoin viettää luvattoman paljon aikaa ääniä testaten. Efektejä oli hervottoman monta, en ruvennut laskemaan niitä. Listalla oli piupiu-ääniefektejä, muuntautumisäänet, kohtauksenvaihtoääni sarjasta, sekä kasa Frank Welker -sitaatteja kuten "Soundwave superior". Muu perhe ei ollut ihan yhtä innoissaan. 

Äänirasian päälle rakentui rintakehä, jossa oli tilaa yhdelle kasettikätyrille. Ohjeessa sanottiin, että kasettiluukun avausmekanismi oli ensimmäinen insinöröity asia koko mallissa. 

Upea Deception-koristeltu lasi oli erillisessä paketissa. Nyt kun sain taas yhden pussillisen paloja rakennettua, avausmekanismi toimi. Tyydyttävä oli oikein hyvä sanavalinta tähän, sekä napinpainalluksen taktinen tunne että rakennelman päästävä ääni olivat oikein mainiot.

Jännästi tämän vaiheen loppupalat toivat molemmat käsienkiinnitysosat.

Seuraava palapussi (olin kai jo seiskassa) antoi Soundwavelle kädet. Sormia oli neljä ja ne kaikki olivat artikuloitavissa, toisin kuin Optimus Primen nakit. Perusosoittelun lisäksi heavymetal-sarvet ja keskisormen ulkoilutukset siis onnistuivat. Sormien lisäksi käsisssä oli semmoinen määrä palloniveliä, että riemu ei loppunut ihan heti.

Keskiviikkona aloitin oikeasta jalasta. Pohkeen sisälle tuli melkoinen moninivelinen himmeli, jonka toiminta rupesi selviämään vasta sitten kun koko jalka oli kasassa ja kyljet sulkivat mekanismin kunnolla paikalleen.

\,,/ Rock rock \,,/

Vasemman jalan tiesmikälie kannus oli rakennusvaiheessa tosi hassu pistää edes jotenkin fiksuun asentoon. Kuvassa ei tietenkään näkynyt, miten jalkapohjissa oli kaksi legorengasta per jalka pitoa antamassa.

Toisen jalan paikalleensurvomisen jälkeen oltiinkin jo surullisen pitkällä. En hoksannut tässä välissä testata, saiko Lego Soundwave painettua omaa olkanappulaansa samalla tavalla kuin MP-02.

Ihmettelin vähän, miksi jalat piti ennen torsoonkiinnittämistä painaa sisään, vaihtoehtomuotoa varten. Tein kumminkin mitä ohjeissa sanottiin kun en tiennyt itse paremmin. Syy tähän selvisi seuraavan palapussillisen ja aliprosessin kanssa kun rakensin jalkaterät. Ne oli helpompi painaa kiinni runkoon, kun vastaanottavat päät olivat kiinni-asennossa, mistä jalat sitten taitettiin auki robottimuotoa varten.

Viimeiset kaksi palapussukkaa ja rakennusvaihetta toivat maailmaan sekä Soundwaven pään ja sen piilolaatikon että patterit / aseet. Viimeinen pussukka oli Icons-setin plakaattia varten. En innoissani räiminyt kuvia, kun olin vähän yliajalla ja halusin saada robottini valmiiksi.

Silmiä varten oli kaksi vaihtoehtoa: ensimmäisten jaksojen punaiset tai sitten keltaiset. Minä tarkistin, mitkä MP-02:lla oli ja rakensin tämän keltaisilla silmillä. 

Tietenkin kokeilin, miten muunnosprosessi toimii. Oikein kivasti toimi, kiitos kysymästä.

Kuvakokoelma - tulossa myöhemmin

En malttanut odottaa sitä, että saisin valoteltan, tripodin, järkkärin ja kuvaeditorit kaikki ajettua läpi ennen tämän jakamista, joten päivittäisin ne tähän loppuun paremmalla ajalla. Oleellisin oli jo kuitenkin nähty noissa prosessikuvissa.

Valmista: Projekti III/25

Jadesudet

Vuodenvaihteessa 3058-3059 yhdeksäntoista päivää elänyt klaani ei ollut ehkä kovin mieleenpainuva elämys BattleTechiä lukeville, muille vielä vähemmän. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia maalasin heille yhden kakkoslinjan Tähden. Bonuksena oli tietysti vielä se, että se oli Susiklaanin historiassa kohtuullisen nöyrä ja oletettavasti täysin hengiltävaiettu hetki.

Hunchback IIC

Klaanien paranneltu versio AC/20:tä olallaan kantavasta Hunchbackista kantoi molemmilla hartioillaan UAC/20:tä, jotka söivät lähikantamalla murkuloita kuin leipää. Jonkunlaisena tukena keskitorsossa oli kaksi laajemman kantaman keskiraskasta lasertykkiä (ERMLas). Hyppyrakettien avulla kunniasäännöistä vähän vähemmän välittävä pilotti saattoi hypätä vaikka vihollisen selän taakse kutittelemaan selkäpanssaria.

Stone Rhino

Sadan tonnin rynnäkkömörkö oli jatkokehitys ylipainoisesta ja liikkumiskelvottomasta Matarista, Amaris Anastajan pöljästä ihmeaseprojektista. Visuaalisesti sangen omalaatuinen tölkki kantoi käsissään isoja pulssilasereita (LPLas), nokassaan pientä pulssilaseria (SPLas) sekä sivutorsoissaan, katolle mallinnettuja Gaussitykkejä. Hitauttaan kompensoidakseen Stone Rhinolla oli tukenaan hyppyraketit.

 

Supernova

Nimensä mukaisesti Supernova 90-tonninen rynnäkköMech oli ikäänkuin Nova, mutta vielä hullumpi, siitä huolimatta että oli kolmisenkymmentä vuotta vanhempaa designia. Sillä oli käsissään kolmen ryppäissä kuusi laajan kantaman isoa laseria (ERLLas). 26 tuplajäähdytyssiiliä piti lämmöt sisarustaan paremmin kurissa, muttei silti niin että jokainen alfaisku ajaisi koneen hätäsammutukseen, vaan vain joka kolmas peräkkäinen.

Marauder IIC

Klassisen Marauderin 85-tonninen klaani-isoveli oli originaalia 10t painavampi ja päätyi rynnäkköluokalle, mutta isomman moottorinsa kanssa pysyi yhtä nopeana. Tästä koneesta hyppyraketit puuttuivat, vaikka designissa olikin takapäässä minisiivet jäljellä. Aseistus oli suorastaan mielipuolinen: 3 ER PPC:tä, kahden niistä parina keskiraskaat pulssilaserit, sekä leuassa nelikko laajennetun kantaman pikkulasereita (ERSLas).

Warhammer IIC

Tämäkin klassikon isosisko oli 10t originaalia Warhammeria painavampi ja nousi 80 tonnin massallaan sekin rynnäkköpainoluokkaan. Warhammer IIC:n aseistus oli hyvin pitkälti samassa linjassa Tähtiliittoversion kanssa, mutta teknisesti kovempi ja paremmin panssaroitu: 2 ER PPC:tä, 5 keskiraskasta pulssilaseria (MPLas) sekä SRM-6 -lavetti oikealla olkapäällä.

Kyssäselät vertailussa

Toisin kuin viimeksi valmiita vertaillessani nyt kyseessä oli kaksi aikalailla eri konetta, mutta ajattelinpa silti vertailla Sisämaailmojen lähitaistelijaa Klaanien näkemykseen samasta. Nämä uudet miniatyyrit olivat sekä rovetampia, että kivemmin poseeraavia, mutta manasin jo tuoreeltaan Catalystin 25-vuotislaatikon miniatyyrien kosmista hoikkuutta.