Miniprojekti IV/25

Lego 10358 Soundwave

Huhuista todeksi

H1/2025 aikana rupesi tulemaan vastaan huhuja seuraavasta legotransformerista, ja että se olisi nimenomaan Soundwave. Kesäloman alla tämä vahvistettiin, mukana olisi sekä äänipalikka että kätyreistä Laserbeak ja Ravage. Myyntiin tämä tulisi 4.8. paitsi jos ja kun oli sisäpiirikerhossa niin sitten jo perjantaina 1.8. Se oli sattumalta myös ensimmäinen lomanjälkeinen työpäiväni joten ajoitus oli mitä loistavin.

Sitten jäin vain odottamaan pakettia. Onneksi välissä oli viikonloppu ja ihan tarpeeksi pitkä kotimatka, joten en päässyt ihan palamaan pohjaan.

Nopea toimitus tosiaan oli nopea

Sain heti maanantaina viestin siitä, että paketti toimitettaisiin päivän loppuun mennessä. Epämääräistä mutta huonompaa minä odotin. Aamupäivän aikana aikaikkuna tarkentui alkuiltapäivään, eikä minulla ollut edes palavereja niihin aikoihin. Kuskilla oli kumminkin hässäkkää, joten hän oli lootineni ovella pikkuisen arvattua myöhemmin mutta olin niin tyytyväinen legojen saamisesta etten edes ajatellut rutista.

Kolmen illan rakentelurysäys

Puolitoistatuhatta palaa kahdessatoista numeroidussa paperipussukassa vei tosiaan aikaa. Kuten aina, tuplia rakentaessa ensimmäinen käsi/jalka/tiesmikälie oli varmaan puolet seuraavaa hitaampi.

Miniminä

Ensimmäinen pussukka tarjosi Soundwaven vaihtoehtomuodon ja siihen kaksi eri kasettidekkiin asetettua kätyriä. Nerokasta.

Laserbeak

Kakkospussista löytyi osia Laserbeakin rakentamiseen. Pelkästään nuo pienet litteät 1x1-levyt Decepticon -printillä vetivät suun messingille. Legoversio ei ollut jostain syystä ihan yhtä kiero kuin Masterpiece-lelu, joten nuo moottori-tykkipalat piti irrottaa kasettimoodiin siirtyessä.

Ravage

Kolmantena rakennettiin Ravage. Ravagenkin moottorihässäkät olivat irrotettavia kasettimuunnosta varten.

Upeita! Tämän pidemmälle en maanantai-iltana ehtinytkään, mutta hyvillä mielin minä lopetin.

Soundwave

Tiistaina pääsin aloittamaan Soundwaven lantioista. Play-napin taakse jäi tyhjä tila äänipalikalle, joka ei ollut vielä tullut vastaan.

Äänirasia löytyi heti seuraaavasta pussukasta, sen päälle tuli upea minisoundwave-pää. Saatoin viettää luvattoman paljon aikaa ääniä testaten. Efektejä oli hervottoman monta, en ruvennut laskemaan niitä. Listalla oli piupiu-ääniefektejä, muuntautumisäänet, kohtauksenvaihtoääni sarjasta, sekä kasa Frank Welker -sitaatteja kuten "Soundwave superior". Muu perhe ei ollut ihan yhtä innoissaan. 

Äänirasian päälle rakentui rintakehä, jossa oli tilaa yhdelle kasettikätyrille. Ohjeessa sanottiin, että kasettiluukun avausmekanismi oli ensimmäinen insinöröity asia koko mallissa. 

Upea Deception-koristeltu lasi oli erillisessä paketissa. Nyt kun sain taas yhden pussillisen paloja rakennettua, avausmekanismi toimi. Tyydyttävä oli oikein hyvä sanavalinta tähän, sekä napinpainalluksen taktinen tunne että rakennelman päästävä ääni olivat oikein mainiot.

Jännästi tämän vaiheen loppupalat toivat molemmat käsienkiinnitysosat.

Seuraava palapussi (olin kai jo seiskassa) antoi Soundwavelle kädet. Sormia oli neljä ja ne kaikki olivat artikuloitavissa, toisin kuin Optimus Primen nakit. Perusosoittelun lisäksi heavymetal-sarvet ja keskisormen ulkoilutukset siis onnistuivat. Sormien lisäksi käsisssä oli semmoinen määrä palloniveliä, että riemu ei loppunut ihan heti.

Keskiviikkona aloitin oikeasta jalasta. Pohkeen sisälle tuli melkoinen moninivelinen himmeli, jonka toiminta rupesi selviämään vasta sitten kun koko jalka oli kasassa ja kyljet sulkivat mekanismin kunnolla paikalleen.

\,,/ Rock rock \,,/

Vasemman jalan tiesmikälie kannus oli rakennusvaiheessa tosi hassu pistää edes jotenkin fiksuun asentoon. Kuvassa ei tietenkään näkynyt, miten jalkapohjissa oli kaksi legorengasta per jalka pitoa antamassa.

Toisen jalan paikalleensurvomisen jälkeen oltiinkin jo surullisen pitkällä. En hoksannut tässä välissä testata, saiko Lego Soundwave painettua omaa olkanappulaansa samalla tavalla kuin MP-02.

Ihmettelin vähän, miksi jalat piti ennen torsoonkiinnittämistä painaa sisään, vaihtoehtomuotoa varten. Tein kumminkin mitä ohjeissa sanottiin kun en tiennyt itse paremmin. Syy tähän selvisi seuraavan palapussillisen ja aliprosessin kanssa kun rakensin jalkaterät. Ne oli helpompi painaa kiinni runkoon, kun vastaanottavat päät olivat kiinni-asennossa, mistä jalat sitten taitettiin auki robottimuotoa varten.

Viimeiset kaksi palapussukkaa ja rakennusvaihetta toivat maailmaan sekä Soundwaven pään ja sen piilolaatikon että patterit / aseet. Viimeinen pussukka oli Icons-setin plakaattia varten. En innoissani räiminyt kuvia, kun olin vähän yliajalla ja halusin saada robottini valmiiksi.

Silmiä varten oli kaksi vaihtoehtoa: ensimmäisten jaksojen punaiset tai sitten keltaiset. Minä tarkistin, mitkä MP-02:lla oli ja rakensin tämän keltaisilla silmillä. 

Tietenkin kokeilin, miten muunnosprosessi toimii. Oikein kivasti toimi, kiitos kysymästä.

Kuvakokoelma - tulossa myöhemmin

En malttanut odottaa sitä, että saisin valoteltan, tripodin, järkkärin ja kuvaeditorit kaikki ajettua läpi ennen tämän jakamista, joten päivittäisin ne tähän loppuun paremmalla ajalla. Oleellisin oli jo kuitenkin nähty noissa prosessikuvissa.

Valmista: Projekti III/25

Jadesudet

Vuodenvaihteessa 3058-3059 yhdeksäntoista päivää elänyt klaani ei ollut ehkä kovin mieleenpainuva elämys BattleTechiä lukeville, muille vielä vähemmän. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia maalasin heille yhden kakkoslinjan Tähden. Bonuksena oli tietysti vielä se, että se oli Susiklaanin historiassa kohtuullisen nöyrä ja oletettavasti täysin hengiltävaiettu hetki.

Hunchback IIC

Klaanien paranneltu versio AC/20:tä olallaan kantavasta Hunchbackista kantoi molemmilla hartioillaan UAC/20:tä, jotka söivät lähikantamalla murkuloita kuin leipää. Jonkunlaisena tukena keskitorsossa oli kaksi laajemman kantaman keskiraskasta lasertykkiä (ERMLas). Hyppyrakettien avulla kunniasäännöistä vähän vähemmän välittävä pilotti saattoi hypätä vaikka vihollisen selän taakse kutittelemaan selkäpanssaria.

Stone Rhino

Sadan tonnin rynnäkkömörkö oli jatkokehitys ylipainoisesta ja liikkumiskelvottomasta Matarista, Amaris Anastajan pöljästä ihmeaseprojektista. Visuaalisesti sangen omalaatuinen tölkki kantoi käsissään isoja pulssilasereita (LPLas), nokassaan pientä pulssilaseria (SPLas) sekä sivutorsoissaan, katolle mallinnettuja Gaussitykkejä. Hitauttaan kompensoidakseen Stone Rhinolla oli tukenaan hyppyraketit.

 

Supernova

Nimensä mukaisesti Supernova 90-tonninen rynnäkköMech oli ikäänkuin Nova, mutta vielä hullumpi, siitä huolimatta että oli kolmisenkymmentä vuotta vanhempaa designia. Sillä oli käsissään kolmen ryppäissä kuusi laajan kantaman isoa laseria (ERLLas). 26 tuplajäähdytyssiiliä piti lämmöt sisarustaan paremmin kurissa, muttei silti niin että jokainen alfaisku ajaisi koneen hätäsammutukseen, vaan vain joka kolmas peräkkäinen.

Marauder IIC

Klassisen Marauderin 85-tonninen klaani-isoveli oli originaalia 10t painavampi ja päätyi rynnäkköluokalle, mutta isomman moottorinsa kanssa pysyi yhtä nopeana. Tästä koneesta hyppyraketit puuttuivat, vaikka designissa olikin takapäässä minisiivet jäljellä. Aseistus oli suorastaan mielipuolinen: 3 ER PPC:tä, kahden niistä parina keskiraskaat pulssilaserit, sekä leuassa nelikko laajennetun kantaman pikkulasereita (ERSLas).

Warhammer IIC

Tämäkin klassikon isosisko oli 10t originaalia Warhammeria painavampi ja nousi 80 tonnin massallaan sekin rynnäkköpainoluokkaan. Warhammer IIC:n aseistus oli hyvin pitkälti samassa linjassa Tähtiliittoversion kanssa, mutta teknisesti kovempi ja paremmin panssaroitu: 2 ER PPC:tä, 5 keskiraskasta pulssilaseria (MPLas) sekä SRM-6 -lavetti oikealla olkapäällä.

Kyssäselät vertailussa

Toisin kuin viimeksi valmiita vertaillessani nyt kyseessä oli kaksi aikalailla eri konetta, mutta ajattelinpa silti vertailla Sisämaailmojen lähitaistelijaa Klaanien näkemykseen samasta. Nämä uudet miniatyyrit olivat sekä rovetampia, että kivemmin poseeraavia, mutta manasin jo tuoreeltaan Catalystin 25-vuotislaatikon miniatyyrien kosmista hoikkuutta.

Valmista: Projekti II/25

Kolme lisäsakaraa valmiina

Nyt oli taas aika päästää kolme uutta soturia ryppääseeni. Näiden kolmen Sakaran kanssa koko yksikön valmiustila oli tasan 60%, kun vielä säädin sijoituksia.

Turkina #224

Sisämaailmoissa Tukayyidin taistelussa ensimmäistä kertaa nähty 95-tonninen Turkina oli Jade Falcon -klaanin rynnäkkösarjalaisia, hyppyrakettiensa kanssa se oli hippasen liikkumiskykyisempi kuin mitä kokoluokalta odottaisi. Päävariantin aseistus oli haarukoitu pitkälle matkalle, kuten olkapäiden LRM-15 -lavetit, sekä käsiin pareittain asennetut ER PPC:t ja LB 5X:t näyttivät.

Ebon Jaguar #214

Smoke Jaguareilta kaapattu, tähtiryppääni toinen Ebon Jaguar oli 65-tonninen raskas OmniMech, joka oli alunperin kyvyiltään suunniteltu ylittämään Jadehaukkojen laajasti käyttämä Hellbringer. Aseistus oli melkoinen: Gaussikanuuna yhdessä kädessä ja LB 5X -automaattikanuuna toisessa, SRM-2 ja LRM-10 -lavetit olkapäillä ja yksi ainoa laajennetun kantaman keskiraskas lasertykki (ERMLas) ohjaamon vieressä.

Warhawk #225

Warhawk oli 85-tonninen rynnäkkömech, jonka pääaseistus oli neljä ER PPC:tä ja alfaiskuintoa kurissapitelemään sillä oli vielä LRM-10 -lavetti ammuksineen. Kaiken muun hyvän päälle koneessa oli myös tähtäystietokone.

Vertailukuvia

Kun olin moneen kertaan miettinyt, että piti ottaa vertailukuvia eri miniatyyriversiosita mutten ollut saanut aikaan niin nyt kaivoin koko kokoelman esiin. Sattumalta kaikista kolmesta oli myös IWM:n metalliversio, erot olivat tässä melkein parinkymmenen vuoden aikavälillä jännät.

Turkinat

 

Ebon Jaguarit

Catalystin vehkeessä oli peilikuva-asennus Iron Wind Metalsin itsekasattuun verrattuna. Näistä vanhoista muistan olleeni ihmeissäni, että miten mikäkin ase tunnistautui tuon LRM-lavetin lisäksi. CGL:n muotoilu oli vähän selvempää.

Warhawkit

Kolme Warhawkia rivissä oli oikein, kaksi vasemmanpuoleista, numerot 4 ja 225 olivat Prime-variantteja, kun taas numero 19 oli suosikkiversioni C. Sen vasen iso pulssilaseri oli tosin katkennut ja löytyi jostain kolonpohjalta.