28.12.2016

Valmista: Projekti IX/16

Saksalaisten kaappaama neukkutankki

Kuten tunnettua, Saksa ei ollut ainoa toisen ison rähinän peluri, jonka puikoissa huitoi sekava viiksiniekka. Tällä kertaa yhden tiimi kähvelsi toisen piippahatuilta taisteluvaunun ja sääti sitä vähän omanlaisekseen. Siinä oli siis tämänkertaisen mallini teema ja motivaatio.

Ovelasti tämä osui taktisesti vuoden loppuun ja Projektimutinoiden projektivuosi 2016 päättyi siis samalla kun vuoden yhdeksäs tekele julistettiin valmiiksi. Siispä mukavaa vuodenvaihdetta ja ensi vuosi jatkunee ihan samalla järkijättöisellä linjalla.

Kuvatukset






Salama ei ole ystäväni mutta ainakin tuosta näkee sotkun vähän eri tavalla







Tornikin kääntyi ja D-25T:n putken koroa sai säätää ylös ja alas mallin rakenteen asettamissa rajoissa.




Rupesin kyllä merkitsemään itselleni ylös käyttämääni aikaa, mutta unohdin senkin sitten kesken kaiken juuri ennen ketjujen asennusta. Vaunun rakentamiseenhan aikaa ei mennyt nimeksikään (joku hassu tunti), kuten Tamiyan askeilla on aina ollut tapana. Kaikkeen säätämiseen ja maalailuun upposi luonnollisesti moninkertainen aika ja vaiva, mutta sekin oli odotettavissa.

21.12.2016

Saksennusta

Sotasaalisvaunu

Kenties ratkaisuni ei ollut kovin yllättävä. IS-2 olisi siis Wehrmachtin epätoivoisissa kätösissä. Tätä ilmentääkseni maalasin vähän erilaisella vihreällä (VMA 71096 Panzer Olive Green) noiden neukkuraitojen päälle siten, että ne peittyisivät ja näyttäisivät hätäisesti päällesudituilta. Koetin saada jonkunlaisia valumajälkiäkin aikaan sinne tänne efektiä voimistamaan.



Palkkiristeistään sakut tunnistetaan

Tietysti vaunussa piti olla palkkiristejä, jotta omatkin tunnistaisivat sen. Googlettelin kaapattujen neukkuvaunujen kuvia ja kaikissa näissä yhteistä oli se, että palkkiristit olivat välillä ihan naurettavan suuria ja niitä oli enemmän ja omituisemmissa paikoissa kuin normaalisti. Eipä se paljoa tietenkään lämmittäisi, jos oma tunnus olisi kyljessä kun aseveli olikin töräyttänyt panssarinyrkillä jostain hullusta kulmasta.

Tein vapaalla kädellä sekä torniin että runkoon lukuisia mustia plussia. Pyörittelin mallia käsissäni erilaisiin kulmiin ja valikoin paikat niin, että oli rungon ja tornin välinen kulma mitä tahansa niin jostain näkisi aina selvästi vähintään yhden tai kernaasti useammankin palkkiristin.

Kun musta maali oli kuivunut, maalasin pienemmällä pensselillä valkoiset kulmat kaikkiin. Jatkoin näissäkin kiireen ja ehkä hutiloinninkin mielikuvaa tekemällä erinäisiä valkoisia valumajälkiä ja epätasaisuuksia. Näitä ei oltu tehty saalisvaunuun millään sapluunalla.






Entäs ystävämme Luftwaffe?

Muuten hyvä, mutta ilmasta tuo ei ehkä erottuisi kovin hyvin, jos pilotilla oli kiire tai ehkä liian vähän tietoa asioista. Tuohon maailman aikaan se ei ehkä ollut kovin kaukana todellisuudesta. Päätin siis kokeilla pienoismallilipun tekemistä.

Ensimmäinen yritykseni oli ihan tavallisen keittiöfolion väärinkäyttöön perustuva. Kuulemma jotain fiksua saisi aikaan, jos maalaisi talouspaperia 50:50 -suhteessa laimennetulla vesi-erikeeper -litkulla. Jos foliolippu ei toimisi niin saattaisin kokeilla tuota ideaa. Tai sitten testaisin paperilippua joskus toiste.

Lähestyin aliprosessiani hyvin yksinkertaisesti. Revin sopivankokoisen kaistaleen foliota (1) ja ruiskutin päälle valkoista pohjamaalia (2). Maskasin laiskana torspona valkoisen ympyrän maalipurtilon korkilla, pidin sitä paikallaan yhdellä kädellä samalla, kun ruiskutin punaista (VMA 71085 Ferrari Red) eri suunnista sopivan peittävälle pinta-alalle (3).


Maalin kuivuttua sopivasti leikkelin kutakuinkin lipunomaisen läpyskän pois ylimääräpaloista. Sitten tuhrasin siihen käsin mustalla yhden laihan hakaristin.



Koesovittelussa huomasin, että lippu oli vaunun tornin päälle aivan liian iso, joten laitoin sen sitten seuraavaan ilmaan selvästi näkyvään paikkaan: takakannelle. Vetokaapelit voisivat olla siinä jotenkin päällä pitämässä rättiä aloillaan edes jollain tavoin. Tässä vaiheessa läpyskä oli ihan vapaana ja ilman sen kummempaa asettelua, mutta kyllä se aika ohut oli.



Säistys

Vaunuhan oli tietysti nyt aivan liian siisti ja puhdas. Samoin natsirätti oli ihan liian ... tuollainen. Asialle tuli tehdä jotain. Ensi alkuun latasin kynäruiskuun enemmän tai vähemmän osuvasti nimettyä likaa (VMA 71133 Dirt) ja sumutin sitä kaukaa ja laajoin vedoin. Tarkoituksenani oli jonkunlainen tomuinen efekti koko vaunun ylle, ei niinkään yksittäisiä yksityiskohtia.





Pigmentit

Seuraavana iltana jatkoin säistysaliprojektiani ja tuhrasin HB-lyijykynällä lähinnä noita lukemattomia muttereita ja erinäisiä kulmia. Niiden kaveriksi kaivoin pigmenttejä (sekä Vallejon puteleita että yksi Tamiya Weathering Master -setti sekä Tamiya Weathering Stick -parit "Light Earth" ja "Sand" (ensimmäiseni, "Mud" olin ilmeisesti hukannut)).

Tykin suujarrussa sekä pakoputkien ulostuloalueella käytin mustaa putua, erinäisissä valikoiduissa paikoissa, kuten noissa viistopanssarien telakengissä ja polttoainetynnyrien päädyissä, tuoretta ruostetta. Alarunkoa käsittelin lähinnä "Natural Umber", "Burnt Umber" sekä "Burnt Siena"-pigmenteillä. Ketjuja en sotkenut kovin suuresti tällä kertaa. Suurimman sotkun keskitin vaunun takakannelle, tornin hantaakeihin ja katolle, missä jengi nyt sattuisi saastaisine saappaineen kompuroimaan. Niin ja lipun päälle, ei sekään puhtaana pysynyt.




Kun en saanut aikoinaan tukittua noita ylimääräisiä poraamiani reikiä, ronkin niitä vähän vanhalla ja tylsällä askarteluveitselläni rumemmiksi ja viistommiksi. Sitten maalasin vähän teräksen väriä (VMA 71065 Steel), esittääkseni vaikkapa kaappausta edeltäneen rähinän AP-murkuloiden iskemiä.


Vielä kerran

En ollut tomuisuuteen ihan tyytyväinen, joten otin ja sotkin vaunua yleisemmin - tuhrasin pikkusudilla Burnt Umber -pigmenttiä sinne tänne ja sen jälkeen käytin vähän Natural Umber -pigmenttiä. Päätin, että se saisi riittää ja ruiskutin Vallejon Pigment Binderia kynäruiskulla yltympäriinsä. Kompuran ulostyöntämää painetta olisi pitänyt laskea reippaasti, nyt osa pigmenttipudusta lensi ilmanpaineen mukana, vaikka aloitinkin sitomisaineen ruuttaamisen yltiövarovaisen kaukana mallista. Ehkä tämä sujuisi ensi kerralla taas paremmin.











14.12.2016

Puna-armeijan merkintöjä

Asennustoimet

Ennen maalaustöitä asensin vihdoin telaketjut kiinni. Se ei tietenkään ollut ihan niin suoraviivaista kuin piti, kiitos toisen ketjusetin pienen asentohäiriön, Lievällä äheltämisellä sain ne silti kasaan ja kiinni.

Kun ketjut olivat tiukasti kiinni, liimasin rungonpuolikkaat vihdon viimein yhteen. Tässä välissä muistin, että lisäsuojaa tarjoavat irtotelakenkäsetit olivat vielä maalaamatta ja asentamatta. Ne tulisi hoitaa alta pois ennen minkäänlaista säistysyritystä.

Liimauksien kuivumista odotellessani litkutin vetokaapelit. Tähän käytin juuri avaamaani, pari vuotta sitten ostamaani GW/Citadelin mustaa litkua (ostovuonna se näkyi kulkevan nimellä Nuln Oil, älkää vaan kysykö, mitä se tänään on). Efekti vaikutti oivalliselta.



PUNA-ARMEIJAN YKSIKKÖ 1945

Väijyin ohjelirpakkeesta, millaisia yksiköitä siihen oli kuvattu. Tsekkien tai muiden vaunua kuvatakseni olisin joutunut arpomaan kansallisuustunnuksia, mikä ei nyt oikein sytyttänyt. Yksinkertaisin oli puna-armeijan erään raskaan yksikön ("88th Independent Guards Heavy Tank Brigade") purkki numerolla 13, jonka torniin piti saada numero ja muutama valkoinen viiva.

Maalasin siis omin vapisevine käsineni pensselillä ensin molemmille puolille tornia numerot, tarkoituksellisen epätasaisesti. Samoin maalasin tornia kiertävän horisontaalisen viivan niin, että se näyttäisi vähän kiireessäkin tehdyltä. Lopuksi maalasin tornin kattoon rastin ja pari "roiskahtanutta maalitahraa". Valumajälkiä olisin voinut ehkä yrittää paria lisää, mutta menköön nyt.






Kyllä se minusta ihan "oikealta" näytti. Tuohon yksilöön ei ohjeen mukaan kaivattu karhuja tai punatähtiä, joten en ruvennut sellaisia tekemäänkään (olisin varmaan ratkiriemukkaana kaverina kokeillut tehdä Fallout-viittauksena NCR:n kaksipäisen karhun).

Yksityiskohtia

Pientä vaihtelua tuohon neukkuvihreään saadakseni maalasin polttoainetynnyrit ja pioneerivälinelaatikon tummanvihreällä (VMC 70979 Dark Green). Vähän mietin, että olisiko jonkun tynnyrin vielä pitänyt olla muista vähän erilainen, mutta päätin, että erilaisella sotkemisella ne näyttäisivät tarpeeksi omanlaisiltaan.

Laatikon ulkopuolisista pioneerivälineistä koneen rungon ulkopuolella oli soralapio ja saha. Molempien metallipinnat maalasin asianmukaisesti (VMC 70865 Oily Steel), puuosat taas maalasin yksinkertaisesti suklaanruskealla (VMC 70872 Chocolate Brown). Metallipinnat litkuttaisin myöhemmin vielä ruskealla tai mustalla, todennäköisesti ruskealla.

7.12.2016

Neukunvihreää Stalinin naamalle

Vetokaapelit

Jokunen viikko sitten kehuin, että muistin vihdoin vetokaapelin. En ollut katsonut ohjetta tarkkaan, sillä näitä tarvittiin ensinnäkin kaksi kappaletta ja toisekseen vain 10cm pätkä kutakin. Narua jäi siis pienen mengelöintioperaation jälkeen melkein puolet yli.

Nämä maalatakseni teippasin lenksut tiukasti kiinni ja posotin teräksenvärisellä maalilla kaapeleita niin, että mikään ei jäisi peittämättä. Siitä huolimatta, että olin pingottanut ne tiukalle, olivat ne vähän haastavia maalata. Perinteikkään kuivattelusession jälkeen maalasin ylimenneet kohdat uudelleen vihreiksi. Sitten kun olisin muutenkin litkuttelemassa vetäisin näiden kaapelien päälle mustan litkun.




Vihdoinkin maalaamaan

Aloitin päämaalausprosessin alarungosta. Irroitin vetopyöriä lukuunottamatta kaikki fillarit, teippasin akselit umpeen ja ruiskutin koko pohja-ammeen neukkuvihreällä (VMA 71017 Russian Green 4BO). Pyörät maalasin sisä- ja ulkopuolelta samalla vaivalla parissa erässä. Ihan lopuksi näpertelin rengassetit paikoilleen ja maalasin ne teräksisiksi (VMA 71065 Steel), paitsi näemmä tuon vasemman palautuspyörän.




Torni ja ylärunko

Tornin maalasin kahdessa osassa, alhaalta ylöspäin ja aivan viimeiseksi, tornin itsensä kuivuttua maalasin D-25T -vaunukanuunan putken suujarruineen. Vaunun yläpuoliskon maalaamisesta ei ollut sen kummempaa sanottavaa, koko vehje olisi samaa vihreää sävyä. Mietin tosin, että vähän myöhemmin voisin maalata tuon vasemman kyljen puulootan ja bensatankit vähän eri vihreällä tai jotain, niin niistä ehkä erottaisi, että olivat tyystin eri materiaalia.




Välitesti

Tämän session päätteeksi tuhrasin vielä vähän teräsväriä pariin kulumakohtaan ja kaikkiin vaunun prismoihin sekä valonheittimen linsssiin. Kaikille miehistön jäsenille oli omansa, yksi tai useampi. Ajattelin koettaa vielä sipaista vihreää tai sinistä litkua näiden linssien päälle, eivät ne muistaakseni kirkkaitakaan olleet.




Koesovittelu näytti mainiolta. Seuraavaksi rupeaisinkin asentamaan sotakoneeseen hihnoja, kunhan muistaisin myös maalata viimeisen pyörän ulkolaidan ennen sitä.