Fotoetsiarkkuja

Metallirimpuloiden elämyksiä

Sessio I

Jouduin aloittamaan aikalailla alusta tuon ensimmäisen rakettiarkun kanssa. Isoin osasyy siihen, että nuo harakanvarpaat harottivat noin pahasti oli siinä, että väänsin ensimmäiset vain pinseteillä aikalailla samalla tavalla kuin Metal Earth Models -palat.

Otin opikseni ja vilkaisin myös youtuben tarjontaa, rupesin vääntämään näitä minimalistisia paloja muoviviivottimen (en omistanut metallista) ja vanhan askarteluveitsen terän avulla, kun en omistanut myöskään jonkun kehumaa partaterää. Ensimmäisiä ei juuri pelastettu, mutta seuraavien palikoiden kulmat tuntuivat ainakin vääntyvän paremmin.

Tämä ensimmäisen arkun rakettisuuttimen ympärille tuleva ahtaampi osa oli silti aikalailla kauhea. Noiden osien saaminen toistensa kohdalle oli myös aika hankalaa. Loppujen lopuksi sain kyllä jonkunlaisen käkättimen aikaan, mutta ei se nätti ollut.

Sessiot II - III

Napsin fotoetsirangasta kaiken ylimääräisen pois, jotta sain laatikon reunat käyttöön. Vääntelin ulkorimat niin 90° kulmiin kuin kamppeillani onnistuin ja survoin viikon laatikossa hävenneen alikomponentin siihen sisään. Sitten läimin lisää pikaliimaa pitämään tuota jossain kurissa.

Ajattelin sitten testata ihan toista ja ohjeenvastaista lähestymistapaa kakkosarkun kanssa. Väänsin päälaatikon suoraan kasaan ja liimasin reunat kiinni. Edelleenkin tuo neljäs viimeinein taitos jäi heikoimmaksi, enkä ollut ihan varma että miksi niin.

Tämä oli ehkä ennaltanähtävissä: kun raamit olivat jämähtäneet, rupesin liimaamaan alipalikan päätylevyjä suoraan pääraamien sisään. Tähän kuvittelin saavani nuo pitkittäiskilkkeet sitten paljon helpommin paikalleen ja terveemmän näköisesti myös.

Tuo ykköskotelo oli niin onneton, että päätin tehdä kaikki loput jollain muulla tavalla. Joten omistauduin tälle raiteelle, lopputulos tuli sitten kun tuli.

 

Tämän pidemmälle en ehtinyt kolmen kiroilusessioni aikana. Ensimmäinen pikaliimani, joka oli ihan kelvollista pienten fotoetsiritilöiden liimaamiseen muovimalleihin, oli joko pilalla tai sitten huonoa. Ostin näitä varten Loctiten geelimäistä väittämän mukaan vahvaa ja vääntöäkestävää kamaa. Sen kuivumisaika oli tietysti hitaampi kuin nopean pikaliiman, enkä minä mitään zipkickeriä - tai miksi sitä suomeksi sietäisi kutsua - omistanut, joten vääntelin kalikoita, sitten liimasin jotain ja jätin ne yön yli kuivumaan kun iltamyöhällä askartelin.

 

Sessio IV

Yhden illan aikana sain kahteen viimeiseen lootaan väliseinät jotenkuten kiinni. Lisäsin myös yhden taistelukärkipäähän pitkittäisrimat, jotka olivat yhtä horroria tökkiä paikalleen. Sen lisäksi että käikäleet olivat parhaimmillaankin vain vähän sinne päin taitetut, pikaliima oli melkoista jöötiä noissa rakenteissa.

Sessio V

Jatkoin lisäämällä kakkosarkun taistelukärkipäähän nuo pitkät rimat. Edelleen viivotin-veitsenterä -parilla pitkien ja kapeiden palojen vääntäminen 90° kulmaan oli hankalaa. Jos ensimmäinen yritys meni mönkään, en saanut sitä korjattua. Kolme neljästä onnistui tällä kertaa kohtuullisen hyvin. Pikaliimaa käytin varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä olisi tarvittu, mutta turhautumiseni näiden rimpuloiden kanssa rupesi vaatimaan melkoista räkäsaumaa.

Kolmea muuta koetin pikaisesti laukaisulavetillani, ykkösarkkua vielä raketilla ladattuna. Kai tästä olisi jotain ei-ihan-mielettömän-katastrofaalista saatavissa aikaan.

Sessio VI

Vääntelin parhaani mukaan kaikki pitkät L-raudat mutta jälleen osa niistä onnistui kelvollisesti, osa taas ei. Liimasin väännelmäni yksitellen rakettiraameihin niin älyttömällä pikaliimamäärällä että jäivät paikoilleen.

Noiden pitkien rautojen ja arkun ulkokulmien väliin olisi pitänyt liimata vielä joku 32 kappaletta \_/ -muotoista tukirautaa. Tämä jakautui arkkuihin kaavalla kaksi per L-rauta. Mutta kun koko systeemi oli epäluotettavassa tilassa, mitkään palikat eivät olleet tasan siinä missä niiden piti, jotta tukipaloja olisi ollut järkeä edes yrittää laittaa mihinkään.

Samalla idealla en lähtenyt liimaamaan samanlaista määrää vielä pienempiä rimpuloita tuohon rakettimoottoripäähän. Ne olisivat olleet kaikki vinossa, osa olisi töröttänyt ulos arkusta ja jokunen olisi varmmaan pudonnut irti tai liimautunut jotenkin vielä pahemmin väärin. Päätin siis säästää hermojani ja jättää ainakin 64 yksityiskohtapalaa pois raketinheitinmallistani.

Ehkä olisi pitänyt ennemmin koettaa 3d-printata arkut töissä tai jotain. En kyllä muistanut suoraan, oliko tarjolla resiini- vai filamenttiprintteri, sekin olisi vaikuttanut lopputulokseen melkoisesti.

 

Muotopuolia ne kaikki olivat, mutta kuvittelin maalaamisen auttavan lukemattomien kyvyttömyysrikosteni piilottamisessa. Se selviäisi pian kun musta pohjamaalausoperaatio oli ohi.

Blood Spirit Alfa - linssit

Tuttu efekti

Näitä oli tehty jo niin monta, että ehkä oli turha taas selittää eri energia-aseiden värejä alusta alkaen. Ohjaamolasit vaativat pientä valmistelupohdintaa, kun en ollut suoralta kädeltä varma, mikä sopisi kellertävän ja punaisen vastapäähän. Vajaataitoisena internauttina vilkaisin väripyörää ja mietin sinisellä taitettua vihreää parhaaksi valinnaksi. 

Tarkkaavaisimmat huomasivat, että maalasin heksalevyt mustalla pohjamaalilla. Näin töhryt eivät kaappaisi silmiä ja huomiota muita maalauksia tehdessä.

Linssitys ja lasitus

Kuten sanottua, vakiojekkuja en lähtisi kirjoittamaan aina samalla tavalla uusiksi. Kuka niitä jaksaisi lukea toistuvasti? Keräsin alle linssi- ja lasiefektit, hyppyraketit kun niitä oli, sekä kirkaslakkakuvan.

Mist Lynx

Usvailveksellä ei ollut energia-aseita, joten siitä maalasin vain ohjaamolasit. Tuo oli pirstottu viiteen pieneen palaan, joten täydellisyys jäi saavuttamatta. Jonkunlaisen efektin minä näihin silti sain, joten jotain edistystä oli huomattavissa.

Hyppyraketit huolestuttivat ehkä eniten koko tässä kirpussa, mutta nehän toimivat mitä mainoimmin!

Kit Fox

Kit Foxin ikkunalasi oli kapea kuin mikä, mistä tietysti tuli ongelmallinen kun sitä koetti edes tuolla pienimmällä 5|0 -pensselillä tuhrata moneen kertaan. Kuten tästä näkyi, keskitorsoon valui yli vihreää ikkunan ylä- ja alapuolille, joten se piti korjata vielä molemmilla väreillä. 

Väkivallan välineet onnistuivat hämmentämään tässä välissä pohjattomasti, kuten kuva näytti. Menin listani ERLLas, SPLas -merkintöjen mukaan ja niiden piti molempien olla oikeassa kädessä, vasemman rööri oli LB-5X -automaattikanuuna. Jotenkin en nyt vain suoraan tunnistanut kahta laserputkea oikeasta kädestä, joten menin vauhdilla vikaan.

Näistä kuvista näkyi, miten olin käynyt korjaamassa ylimenneitä vihreitä. Ei tuosta paljoa erottanut, jollei tiennyt mitä katsoi.

Uusintakierros oli siis luvassa. Murinaa. Tosin samassa voisin miettiä vielä viimeisen kerran, josko tökkäisin jonkun kellertävän sensoripakettilinssin tuonne ohjaamolasin yläpuolelle. Tilan salliessa se voisi olla ihan hauska yksityiskohta.

Stormcrow

Tämä pääkonfiguraatio oli tuttu edellisprojektista, molemmissa käsissä oli isot laserit, keskitason laserit ja kolmas keskellä nenää.

Ice Ferret

Vaikuttavinta Ice Ferretissä oli vasemman käden ER PPC, tuo sen päällä majaileva ERSLas oli jotenkin hassunmuotoinen, sen maalaaminen ei tuntunut sujuvalta. Kuvissa se näytti kumminkin kelvolliselta, joten ehkä murehdin turhaan.

Shadow Cat

Varjokatti oli saanut jostain syystä todella kummallisesti muotoillut MPLas-putkilot. Niiden reunojen korjausmaalaaminen mistään ylivuodoista oli vähän ärsyttävää. Ohjaamolasit puolestaan onnistuivat minusta oikein kivasti.

Näihin hyppyrakettien suuttimiin efekti ei taas osunut ollenkaan niin hyvin kuin aiemmin. Ajattelin, että ennen projektin loppuunjulistamista tökkäisin näihin rööreihin ohutta valkoista litkua. Mietin öljylitkua, mutta se olisi ehkä vähän överiksiviety ratkaisu näin pientä käyttöä varten.

Ohennetulla valkoisella tökittynä rakettisuuttimet näyttivät kivemmilta:

Gauss-kiväärin kuumuusefektiyritys tummanharmaalle

Nonni, alkutilanne oli tässä: kaunis ja kulutettu tummanharmaa putkilo gaussikiväärille. Hypoteesini oli, että ruskea, violetti ja sininen akryylilitku eivät tekisi järin huomattavaa jälkeä tälle pinnalle. Kokeilemallahan se selviäisi ja sitten tietäisin, mitä seuraavalle gaussikiväärille tekisin - tai toisessa ääripäässä mitä ei tarvitsisi enää kokeilla uudelleen.

Ensimmäinen kerros. Ruskea litku (Citadel: Agrax Earthshade) pääosalle putkea:

Toinen kerros. Violetti litku (Citadel: Druchii Violet) pienemmälle kärkipätkälle:

Kolmas kerros. Sininen litku (Citadel: Drakenhof Nightshade) viimeiselle noin neljännekselle:

 

Kuivuttuaan koko sotku näytti suunnilleen tältä. Ei huomattavaa muutosta.

Useammassa näkemässäni lähestymistavassa tekijä oli korostanut putken suuaukkoa jollain kirkkaalla metallisella, kuten teräksellä tai kromilla painottaakseen puhtaaksi palanutta pintaa. Jäin harkitsemaan, vaikka tarkoitukseni oli jättää metallipigmentit pois näistä jekuista. Ehkä kylmänharmaa ajaisi enempivähempi saman asian näillä maalivalinnoilla?

Kit Foxin odottamaton putkiremppa

Käytin vähän aikaa yhtenä iltana uudelleenmaalatessani Kit Foxin aseita. Aloitin maalaamalla kaikki suuaukot mustiksi peittääkseni erheeni. LB-5X jäi sellaiseksi ja oli sillä valmis.

Pikkulaserin maalaaminen huolestutti taas vaihteeksi eniten, kuten kuvasta näkyi miten naurettavan pieni pala oli maalattavana. Ei tuo iso lasertykkikään ollut samaa kokoluokkaa kuin kaikissa muissa (se minut varmaan osittain heittikin väärille raiteille). Tässä kuvassa lakkoineen päivineen ne kumminkin näyttivät kelvollisilta.

Heksareunat

Viimeinen kuva paljastikin jo, että maalasin myös heksapohjien reunat tässä välissä. Nyt piti enää keksiä, mitä tekisin näille maastoiksi.

Kuumuusefektikierros 2

Ei simpura, en minä sitä tuohon voinut jättää. Otin yhtenä etätyöaamuna pari minuuttia eri palaverien välissä ja yhdellä niistä maalasin gaussikiväärin kärkiosaan sinisen raidan samalla Drakenhofilla kuin aiemmin.

Seuraavan palaverin jälkeen maalasin siitä runkoa kohti toisen, Drukhii-violetin raidan. Kolmannen aamupalaverini jälkeen lisäsin sen taakse vielä Agrax-ruskeaa ohuen nauhan verran.

Iltapäivällä kahvia keitellessäni tarkistin, miltä tuo näytti ja kyllä siitä nyt jotain väriä erotti. Aika hienovarainen efekti tuosta tuli, mutta se ei ollut huono asia. Kannattiko tähänkin sopivassa valossa ja oikeassa kulmassa erottuvaan hifistelyyn tuhrata näinkin paljon vaivaa? Tietysti kannatti, kun ajatus oli kerran saatu!

Pohja- ja perusmaalausta Neukkulassa

Aatteenpunainen pohjamaali

Minullahan oli vielä tallella isompi vajaa puteli valkoista pohjamaalia, jota meinasin käyttää sen sijaan että pelleilisin pienten maalipullojen kanssa. Tämä ei ainakaan loppuisi kesken vaunun.

Tökötti oli tietysti liian vanhaa, eikä sillä kynäruiskuttelulla tullut mitään. Simpura. Vaihdoin sitten jo muutamassa projektissa käyttämääni punaiseen (VSP 70624 Pure Red). Ei se loppunut kesken, ykköskierroksen jälkeen paikkaamiseenkin jäi vielä jonkun verran maalia. Ihan lopussa tornin yläpuolta maalatessani kynäruisku rupesi sylkemään hiutaleita, ne pitäisi siistiä kuivumisen jälkeen pois.

Raivauspyörien tai -rullien maalaaminen kynäruiskulla oli vauhdikasta. Ne  pyörivät kuin tuulimyllyt myrskyssä. Ehkä ne pitäisi vielä erikeepperöidä jumiin toisiinsa ja akseliin ennen vihreää tai tummanharmaata maalikerrosta.

Maalausympäristöni valaistus oli vähän hankala, tein osan maalauksesta ikävässä katveessa vastavaloon. Kuvat eivät ainakaan suoraan paljastaneet mitään räikeitä aukkoja tai puutteita maalauksessani. Tai sitten en katsonut niitä oikein.

Zvezda-maalit testissä

Tässäpä näitä sitten oli, viisi pientä 16ml putelia akryylimaaleja. Venäjäntaitoni olivat olemattomat, tunnistin 08:sta sanan stahl, teräs. Googgelin kääntäjä oli kätevähkö suunnannäyttäjä: 

• 20: musta
• 25: puu
• 08: sinisävytetty teräs (gunmetal?)
• 45: khaki
• 55: naamio/suoja (tummanvihreä). 

Kaipa noista olisi pitänyt hoksata tuo viimeinen ja toistuva sana: akr/i/l/ - akryyli, mutta enpä ajatellut niin pitkälle kun en tunnistanut viimeistä merkkiä äänineen ollenkaan niin lopetin ennen kuin rupesin edes miettimään. Hassua sinänsä että olisin pienellä pähkimisellä jopa tunnistanut itselleni uuden sanan.

Kuudes ja merkitsemätön purkki sisälsi liimaa, jota en nyt tarvinnut. Ehkä ihan hyvä kun tuossa ei ollut applikaattoriakaan.

Hyrskytin neukkuvihreän purtiloa huolellisesti, sitten latasin vähän maalia kynäruiskuun ja sekoitin reippaasti Vallejon ohenninta. Lyhyt kuvaus pitkästä säädöstä: en saanut maalia ohennettua tarpeeksi suoraan kuppiin vaan ruiskusta ei tullut ulos sopivan ohutta maalia, sitten koko roska meni vähän liian ohueksi ja maali tuli ulos sykäyksittäin. Koetin maalata tornin alapuolta, ei siitä oikein mitään tullut. Väri oli yllättävän tummaa, mielessäni neukkuvihreä oli vähän vaaleampaa mutta eri valmistajilla oli siitä varmaan omat näkemyksensä.

Päätin sitten ohentaa sitä pensselikäyttöön ja sutia vaunun pääosat ensi kertaa pitkään, pitkään aikaan. Ketjut ja nuo miinanposauttimet akseleineen maalaisin silti ruiskulla tummanharmaiksi.

Ohennusoperaationi ei oikein toiminut niinkuin meinasin. Rupesin harkitsemaan vakavissani Vallejon neukkuvihreän kynäruiskuttamista tämän kerroksen ja pelkkien pohjamaalattujen päälle.

Arkikiireiden takia en päässyt maalaamaan todella pitkään aikaan. Sitten kun vihdoin ehdin, päätin käyttää maaleja jotka toimivat suoraan.

Vallejo Model Air

Olin hieman harmissani kun valmistajan omien maalien kanssa toimiminen ei mennyt putkeen. Vaan minkäs teit kun taidot eivät riittäneet soveltamiseen, niin piti vaihtaa ratkaisua kiroilun sijasta. Yritä-erehdy menetelmällä Zvezdan vihreä 55 olisi vielä loppunut kesken ja mitäs sitten olisi käytetty? Vallejoa tietenkin.

Räimin vaunun venäläisvihreällä (VMA 71017 Russian Green 4BO) ja antennin sekä miinapyörät että telaketjut tummanharmaalla (VMA 71056 Panzer Dark Grey). Pientä kulmakorostusta varten ruiskutin suunnilleen zeniitistä vähän vaaleampaa vihreää (VMA 71022 Light Green RLM82). Näiden vihreiden välinen kontrasti oli matala, joten kovin ihmeellistä efektiä tästä ei syntynyt.

Miinapyöriä maalatessa tukitelineen vihreä kärsi hieman, mutta se ei ollut kovin iso ongelma.

Alla kuvasetti ensimmäisen uuden kynäruiskusession jälkeen. Vähän tuolta näkyi punaista sieltä täältä, jossain tummanharmaa yliajoi vihreää. Osa punertavasta jäljestä ei olisi haitallista koska vihreä maali oli saattanut kulua pois. Loput todennäköisesti olivat matkalla kohti mutaista tulevaisuutta, joten ruosteensuojamaalin pilkottaminen ei ollut minkäänmuotoinen hidaste.

Reiänpaikkaustaitoni olivat ilmiselvästi ihan kelvottomat, kuten tästä kuvasta näki. Kuten aiemmin mietin, tämä tulisi olemaan todella mutakökköinen alue, jollain ne rikokset piti peitellä.

Tornin maalauksesta ei tullut paha mieli, tällaisenaan tietysti vähän turhan siisti. Ajattelin kokeilla jotain uutta outoa taas, kunhan saisin kaivettua siihen aikaa ja referenssimateriaalia.

Ketjut maalasin nekin tummanharmaiksi ruoste-kura-grafiittikynäsäistystä varten. Pyöräsarjat taas vihertyivät, jos sisäpuolille jäi ruosteensuojamaalijälkiä, en huolestunut niistä.

Kai se oli päällisin puolin tässä. Kalenteriaikaa tähän meni hervottomasti, vaikka toimenpiteenä kynäruiskulla maalaaminen oli alle kolmen vartin nakki. Vallankin ketjuja maalatessani huomasin, että nitriilikäsine oli hyvä, koska muuten vasen käteni olisi ollut lähes täysin viherharmaa ja se ei ollut iholle turhan hyväksi. Ah, ikääntyminen ongelmineen, mikä riemu!