Kimalaisen öljyinen säistys ja yksityiskohtien tunkkaus

Nopeat viimeiset toimenpiteet TM

Naamiokuvio oli maalattu, vaunu oli aikalailla kokonaan valmis ja henkilökunta oli siirretty itärintaman tuolle puolen. Eihän tässä enää ollut jäljellä kuin se kivoin hienosäätämisen ja sotkemisen osuus. Kuinka kauan siihen voisi mennä aikaa, parikolme tuntia?

Ekat ruosteet sekä puuhifistely

Aloitin ruostuttamalla ketjupanssaria ja pakoputkia. Nämä tein ennen Hinterhalt-Tarnungin viimeistelyä mutta temaattisesti keräsin lätinät ja kuvat taas omaan postaukseensa. Nämä olivat kaikki tuoreessa ruosteessa (ABT060 Light Rust) tässä välissä, pakoputkisto siksi kun se kävi koko ajan kuumana ja ketjupanssari oli tuore ja vasta ajokäytössä ollut ketjunpätkä. Tai näin minä sen itse mietiskelin ja toteutin sillä ajatuksella.

Erinäisiä puupaloja varten tein ruskeaa litkua (ABT080 Brown Wash). Yksi ehdottomista suosikeistani tässä välissä oli tunkkipalikka, joka onistui näyttämään tosi mainiolta. Tunkin puinen kahva oli pieni mutta minusta tärkeä yksityiskohta.

Puuarkut ja lankkupari hyötyivät todella paljon ruskeasta öljylitkusta, tässä kuvassa nekin olivat toki vielä märkiä ja näyttivät kuivuttuaan paremmilta. Lapioiden kahvat eivät taas saaneet ihan niin paljon hyötyä tästä, aikalailla syiden puuttumisen takia.

Konekiväärin ja latasimen minä olin liimannut ajoissa ennen öljysotkun aloittamista, jotta en naksauttaisi niitä irti huonolla hetkellä. Latasin oli tässä kaikkein omituisin puukalikka, en ollut nähnyt aitoa sakemanniversiota niin en tiennyt siitä, enkä muistanut itse vuosituhannen alkupuolelta mitä hätäisesti modernimmissa neukkuversioissa oli tehty. Se sai siis olla maalaamaton puupötikkä, tulkoon joku huutamaan paremmin tietävänä sitten vaikka kommentteihin, valistaminen oli aina tervetullutta.

Ruskealla sotkiessani ajattelin että nyt olisi hyvä hetki säistää taistelutilan lattiaa valmiiksi. Kävisin railoja ja runtuja myöhemmin läpi seepialitkulla ja tämä toisi kivaa sävyelämää tasapinnoille.

Haupitsi lavettiinsa

Asensin vihdoin viimein tykin paikalleen. Näkyvä edistyminen oli mahtavaa.

Liimauksen kuivuttua tarpeeksi rupesin sotkemaan seepialitkulla (ABT002 Sepia) ensin taistelutilan sisäpuolelta kaikkia laatikoita urineen, lattioiden railoja ja nurkkapaikkoja, sekä tykkiä yleensä. Vaunun ulkopuolen jätin melkeinpä kokonaan huomiotta, poislukien panssariammeen kyljet sekä telit. Ne olivat vielä kätevästi saavutettavissa, joten litkutin ne samalla vauhdilla.

Ketjutus

Napsuttelin telapyörät paikoilleen ja ketjut vuorotellen kohdilleen telapyörien avulla. Sitten pujotin ensin vetopyörät eteen ja kohdistin kengät hampaisiin, minkä jälkeen päätin silmukan palautuspyörillä. Molempien ketjujen kohdalla kuului pieni napsahdus ja kuten ekasta kuvasta näkyi, liian innokkaasti maalatut ketjut olivat vähän turhan jäykät ja kävi hullusti. 

Kuvassa tuo näytti tietysti hullummalta kuin mitä tilanne oli, koska ketjut olivat oikean mittaisia ja ne saisi liimattua yhteen. Päätin helpottaa korjausprosessia ja liimasin palautusrullat paikoilleen ja sitten liimasin ketjut kiinni telapyöriin niin että vain tuo lerpattava pätkä heiluisi kun pistäisin ketjut taas kiinni. Tai niin minä tämän kuvittelin. Liimauksen kuivumista odotellessa liimasin lapiot takakulmiin niin olisivat nekin valmiina.

Liimailun asettuessa litkutin pyöräsetit seepialitkulla ja taas kuivattelutauon jälkeen pyyhin ylimääräisiä pois. Seuraavana iltana liimasin telaketjujen päät yhteen, vasemmanpuoleiseen liimasin täytteeksi yhden yksinäisen telakengän täytteeksi kun en halunnut väännellä noita väkisin ja riskeerata uutta napsahdusta. Lisätelakenkä pitäisi vielä muistaa maalata yhteneväiseksi naapuriensa kanssa.

Läheltä tuijotettuna välipala iski silmään mutta kauempaa en huomannut. Ehkäpä peittäisin tuota taktisella kuramömmöllä kun pääsisin mallin kanssa niin pitkälle.

Kuivaharjaus

Harkitsin ihan pienen hetken verran kuivaharjaavani kaikki kulmat omilla väreillään naamiokuviosta riippuen. Tulin järkiini ja käytinkin norsunluuta (VMA 71075 Ivory). Kyllä noista kulmista sai vähän paremmin silmillään kiinni tämän jälkeen. Liimasin takakannelle lankkusetin, vaikken mitään ukkeleita ollut käyttämässäkään. Saattaisin läimäistä siihen vielä pari murkulaakin, jos olo olisi sellainen.

Vain naarmuja maalissa

En aikonut tälläkään kertaa siirtyä hiekkapuhallettujen sotakoneiden riveihin. Mietiskelin hiljaa mielessäni, että ehkä tuo putken matkatuki saattaisi raastaa putken maalipintaa, sen lisäksi noissa kulmissa ja reunoissa voisi olla jotain jälkiä, loput olisivat varmaan enemmän vaunun peräpäässä ja taistelutilassa. Sytytin edellä lattiaan pudonneiden kranaattien jättämiä naarmuja ja mitä kaikkea tykärit touhuilivatkaan kun silmä vältti.

Testasin hyvin ohikiitävän hetken ajan vaalennettua RAL-vihreää perusnaarmuiksi mutta se kävi yhtä rasittavaksi kuin StuG:n kanssa ja vaihdoin lähestymistapaani. Maalasin satunnaisia naarmuja ja kulumajälkiä vähän vaalennetulla hiekankeltaisella. Kuten aina aiemminkin, täytin suurimpia naarmuja ja kolhuja punaisella taitetulla mustanharmaalla. Kuvat unohdin ottaa kun innostuin jatkamaan eteenpäin.

Lisää öljyä

Kärsineen maalipinnan riemuksi ja elävöittämiseksi sotkin taas tuoretta ruostelitkua (ABT Light Rust) ja ihan yleistä elävöittämistä varten ohensin myös vanhempaa ruostetta (ABT070 Dark Rust). 

Tuoretta ja kirkkaamman oranssia ruostetta tökin iskemiin ja kolhuihin. Hyvin pienen asettumisajan jälkeen blendasin niitä ympäristöönsä rauhallisesti ja varovaisesti.

Tummempaa vanhaa ruostetta tökin muutamaan paikkaan, keskityin pääasiassa noihin panssariseinien ylälaitojen koukkuihin, panssarilevyjen saumakohtien molemmin puolin. Tökin öljylitkuani niihin ja sudin runtuja maata kohti.

Innostuessani sotkin vielä ohutta mutalitkua (ABT130 Dark Mud) ja käytin sitä alarunkoon ja minne kuvittelin kökön lentävän kun ketjuvehkeellä pöristeltiin mutaisessa maastossa.

Mattalakka

En edes kuvitellut kynäruiskuttavani AK:n ultramattalakkaa joten sudin sitä tylsästi käsipelillä.

Oikeasti viimeiset tekoset

Ihan viimeiseksi jätin Tamiyan Weathering Master -pigmenttien sienestämisen telakoneistoon ja käytin pääasiassa mutaa ja häviävän määrän vaaleaa hiekkaa. Korostin hiekalla koneen yläpintoja ja pultinpäitä. Tässä välissä muistin vihdoin korjata suuntauskepakot ja maalata vihdoin viimein vasemman taka-alakulman saattuevalon. Maalasin siihen alle valkean pinnan ja sen kuivuttua käytin loppuvuonna 1996 tai keväällä 1997 ostamaani Citadelin vihreää litkua (Green Wash) joka pelitti vieläkin.

Kun en enää kuvitellut pyöritteleväni Hummelia käsissäni sen ihmeemmin, räpelsin grafiittikynälläni ketjujen kulutuspinnat, ulkolaidat ja jotain lapionnurkkaa, tunkkipulikan tukiraudan reunaa ja tunkin päätyjä sekä vetokaapelia. Tällä työmäärällä Hummel sai ruveta olemaan valmis.

Kimalaisen henkilökuntamatka

Kolme tykäriä

Sen suuremmitta fanfaareitta kasasin kolme ukkelia pohjamaalauskuntoon. Ensimmäisen kanssa olin jo vähän aloittanut ihan vain koemielessä, häneltä puuttuivat vain kädet. Loput olivat äkkiä kasassa.

Mustavalkoukkelit

Pohjamaalasin ukot mustiksi ja heti joutessani kuivaharjasin ne valkealla (VMA 71318 Greyish White) kun kynäruiskun pystyttäminen vain tätä varten ei motivoinut. Efekti oli tietysti ihan erilainen mutta halusinpa kokeilla.

Jännä nähdä, mitä tästä tulisi.

Univormuvihreä

Nebelwefer-tiimin kanssa käytin huimasti ohennettua maalia harmaaskaalapohjaisille äijille, joten samaahan minä nytkin kokeilin mutta odotin ei-naamiokuvioitujen olevan paljon yksinkertaisempi operaatio. Ohensin nimensämukaista vihreää (Panzer Aces-setistä VMC 70922 Uniform Green) ja huljuttelin sillä kotsat, rotsit ja pöksyt. Kengät ja vyöt pyöräytin tällä kertaa mustanharmaasta, polvistuvan jannun kengänpohjat maalasin vain ruskeiksi (VMC 70874 Tan Earth).

Tykäreistä kun oli kyse, koetin myös tuhertaa punaiset raidat sekä olkapäiden lärpäkkeisiin että kaulusten mallintamattomiin Waffenfarben-laattoihin. Paljaat iho-osat maalasin litteällä lihalla (VMC 70955 Flat Flesh) jotka myöhemmin pikalitkutin Citadelin ruskealla (Agrax Earthshade).

Johonkin muuhun tämä olisi sopinut oikein hyvin, mutta nyt vihreällä taitetun harmaan sijasta nämä näyttivät siltä kuin olisivat kierineet vastaleikatulla nurmikolla. Ensimmäinen selitys mielessäni oli ohennetun maalin aiheuttama haaleus, mutta todennäköisintä oli se että ajattelin nimen perusteella jotain muuta kuin mistä oikeasti oli kyse. Eipä ollut ensimmäinen kerta.

Harmaa korjauskerros

Mietin että saisin kenties tykkiryhmän pelastettua mustanharmaata käyttämällä. Eipä noita kai enää hölmömmiksi voinut saada, joten kokeilin.

Ei tämä kyllä nyt oikein toiminut näin. Jos ukot olisivat panssarijoukoissa mustine haalareineen niin sitten mustanharmaa olisi ollut oikein hyvä ja silloin tuo vihreä häivähdys ei olisi mukana. Mutta se ei paljoa tosiaan lämmittänyt kun telatykärien piti olla kenttäharmaissa. Oma mokani tietysti kun oletin enkä tuplatarkistanut :D

Anakronismia

Näistä kuvista paljastui tosimaailman aikataulujännyys, käpistelin näitä äijiä nimittäin niissä väleissä kun telahaupitsin joku muu osa odotteli. Se, mikä tässä kävi, oli se, että turhauduin ukkojen kanssa aivan pahanpäiväisesti. Kun päätin jättää dioraamakuvitelmat sikseen ja pakata ukot pois, naamiokuvioiden täplät kutsuivat kuin seireeniparvi ja voi hyvänen aika miten nautinkaan siitä varsinkin tämän harharetken ärsyttämänä.

Fotoetsiarkkuja

Metallirimpuloiden elämyksiä

Sessio I

Jouduin aloittamaan aikalailla alusta tuon ensimmäisen rakettiarkun kanssa. Isoin osasyy siihen, että nuo harakanvarpaat harottivat noin pahasti oli siinä, että väänsin ensimmäiset vain pinseteillä aikalailla samalla tavalla kuin Metal Earth Models -palat.

Otin opikseni ja vilkaisin myös youtuben tarjontaa, rupesin vääntämään näitä minimalistisia paloja muoviviivottimen (en omistanut metallista) ja vanhan askarteluveitsen terän avulla, kun en omistanut myöskään jonkun kehumaa partaterää. Ensimmäisiä ei juuri pelastettu, mutta seuraavien palikoiden kulmat tuntuivat ainakin vääntyvän paremmin.

Tämä ensimmäisen arkun rakettisuuttimen ympärille tuleva ahtaampi osa oli silti aikalailla kauhea. Noiden osien saaminen toistensa kohdalle oli myös aika hankalaa. Loppujen lopuksi sain kyllä jonkunlaisen käkättimen aikaan, mutta ei se nätti ollut.

Sessiot II - III

Napsin fotoetsirangasta kaiken ylimääräisen pois, jotta sain laatikon reunat käyttöön. Vääntelin ulkorimat niin 90° kulmiin kuin kamppeillani onnistuin ja survoin viikon laatikossa hävenneen alikomponentin siihen sisään. Sitten läimin lisää pikaliimaa pitämään tuota jossain kurissa.

Ajattelin sitten testata ihan toista ja ohjeenvastaista lähestymistapaa kakkosarkun kanssa. Väänsin päälaatikon suoraan kasaan ja liimasin reunat kiinni. Edelleenkin tuo neljäs viimeinein taitos jäi heikoimmaksi, enkä ollut ihan varma että miksi niin.

Tämä oli ehkä ennaltanähtävissä: kun raamit olivat jämähtäneet, rupesin liimaamaan alipalikan päätylevyjä suoraan pääraamien sisään. Tähän kuvittelin saavani nuo pitkittäiskilkkeet sitten paljon helpommin paikalleen ja terveemmän näköisesti myös.

Tuo ykköskotelo oli niin onneton, että päätin tehdä kaikki loput jollain muulla tavalla. Joten omistauduin tälle raiteelle, lopputulos tuli sitten kun tuli.

 

Tämän pidemmälle en ehtinyt kolmen kiroilusessioni aikana. Ensimmäinen pikaliimani, joka oli ihan kelvollista pienten fotoetsiritilöiden liimaamiseen muovimalleihin, oli joko pilalla tai sitten huonoa. Ostin näitä varten Loctiten geelimäistä väittämän mukaan vahvaa ja vääntöäkestävää kamaa. Sen kuivumisaika oli tietysti hitaampi kuin nopean pikaliiman, enkä minä mitään zipkickeriä - tai miksi sitä suomeksi sietäisi kutsua - omistanut, joten vääntelin kalikoita, sitten liimasin jotain ja jätin ne yön yli kuivumaan kun iltamyöhällä askartelin.

 

Sessio IV

Yhden illan aikana sain kahteen viimeiseen lootaan väliseinät jotenkuten kiinni. Lisäsin myös yhden taistelukärkipäähän pitkittäisrimat, jotka olivat yhtä horroria tökkiä paikalleen. Sen lisäksi että käikäleet olivat parhaimmillaankin vain vähän sinne päin taitetut, pikaliima oli melkoista jöötiä noissa rakenteissa.

Sessio V

Jatkoin lisäämällä kakkosarkun taistelukärkipäähän nuo pitkät rimat. Edelleen viivotin-veitsenterä -parilla pitkien ja kapeiden palojen vääntäminen 90° kulmaan oli hankalaa. Jos ensimmäinen yritys meni mönkään, en saanut sitä korjattua. Kolme neljästä onnistui tällä kertaa kohtuullisen hyvin. Pikaliimaa käytin varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä olisi tarvittu, mutta turhautumiseni näiden rimpuloiden kanssa rupesi vaatimaan melkoista räkäsaumaa.

Kolmea muuta koetin pikaisesti laukaisulavetillani, ykkösarkkua vielä raketilla ladattuna. Kai tästä olisi jotain ei-ihan-mielettömän-katastrofaalista saatavissa aikaan.

Sessio VI

Vääntelin parhaani mukaan kaikki pitkät L-raudat mutta jälleen osa niistä onnistui kelvollisesti, osa taas ei. Liimasin väännelmäni yksitellen rakettiraameihin niin älyttömällä pikaliimamäärällä että jäivät paikoilleen.

Noiden pitkien rautojen ja arkun ulkokulmien väliin olisi pitänyt liimata vielä joku 32 kappaletta \_/ -muotoista tukirautaa. Tämä jakautui arkkuihin kaavalla kaksi per L-rauta. Mutta kun koko systeemi oli epäluotettavassa tilassa, mitkään palikat eivät olleet tasan siinä missä niiden piti, jotta tukipaloja olisi ollut järkeä edes yrittää laittaa mihinkään.

Samalla idealla en lähtenyt liimaamaan samanlaista määrää vielä pienempiä rimpuloita tuohon rakettimoottoripäähän. Ne olisivat olleet kaikki vinossa, osa olisi töröttänyt ulos arkusta ja jokunen olisi varmmaan pudonnut irti tai liimautunut jotenkin vielä pahemmin väärin. Päätin siis säästää hermojani ja jättää ainakin 64 yksityiskohtapalaa pois raketinheitinmallistani.

Ehkä olisi pitänyt ennemmin koettaa 3d-printata arkut töissä tai jotain. En kyllä muistanut suoraan, oliko tarjolla resiini- vai filamenttiprintteri, sekin olisi vaikuttanut lopputulokseen melkoisesti.

 

Muotopuolia ne kaikki olivat, mutta kuvittelin maalaamisen auttavan lukemattomien kyvyttömyysrikosteni piilottamisessa. Se selviäisi pian kun musta pohjamaalausoperaatio oli ohi.

Blood Spirit Alfa - linssit

Tuttu efekti

Näitä oli tehty jo niin monta, että ehkä oli turha taas selittää eri energia-aseiden värejä alusta alkaen. Ohjaamolasit vaativat pientä valmistelupohdintaa, kun en ollut suoralta kädeltä varma, mikä sopisi kellertävän ja punaisen vastapäähän. Vajaataitoisena internauttina vilkaisin väripyörää ja mietin sinisellä taitettua vihreää parhaaksi valinnaksi. 

Tarkkaavaisimmat huomasivat, että maalasin heksalevyt mustalla pohjamaalilla. Näin töhryt eivät kaappaisi silmiä ja huomiota muita maalauksia tehdessä.

Linssitys ja lasitus

Kuten sanottua, vakiojekkuja en lähtisi kirjoittamaan aina samalla tavalla uusiksi. Kuka niitä jaksaisi lukea toistuvasti? Keräsin alle linssi- ja lasiefektit, hyppyraketit kun niitä oli, sekä kirkaslakkakuvan.

Mist Lynx

Usvailveksellä ei ollut energia-aseita, joten siitä maalasin vain ohjaamolasit. Tuo oli pirstottu viiteen pieneen palaan, joten täydellisyys jäi saavuttamatta. Jonkunlaisen efektin minä näihin silti sain, joten jotain edistystä oli huomattavissa.

Hyppyraketit huolestuttivat ehkä eniten koko tässä kirpussa, mutta nehän toimivat mitä mainoimmin!

Kit Fox

Kit Foxin ikkunalasi oli kapea kuin mikä, mistä tietysti tuli ongelmallinen kun sitä koetti edes tuolla pienimmällä 5|0 -pensselillä tuhrata moneen kertaan. Kuten tästä näkyi, keskitorsoon valui yli vihreää ikkunan ylä- ja alapuolille, joten se piti korjata vielä molemmilla väreillä. 

Väkivallan välineet onnistuivat hämmentämään tässä välissä pohjattomasti, kuten kuva näytti. Menin listani ERLLas, SPLas -merkintöjen mukaan ja niiden piti molempien olla oikeassa kädessä, vasemman rööri oli LB-5X -automaattikanuuna. Jotenkin en nyt vain suoraan tunnistanut kahta laserputkea oikeasta kädestä, joten menin vauhdilla vikaan.

Näistä kuvista näkyi, miten olin käynyt korjaamassa ylimenneitä vihreitä. Ei tuosta paljoa erottanut, jollei tiennyt mitä katsoi.

Uusintakierros oli siis luvassa. Murinaa. Tosin samassa voisin miettiä vielä viimeisen kerran, josko tökkäisin jonkun kellertävän sensoripakettilinssin tuonne ohjaamolasin yläpuolelle. Tilan salliessa se voisi olla ihan hauska yksityiskohta.

Stormcrow

Tämä pääkonfiguraatio oli tuttu edellisprojektista, molemmissa käsissä oli isot laserit, keskitason laserit ja kolmas keskellä nenää.

Ice Ferret

Vaikuttavinta Ice Ferretissä oli vasemman käden ER PPC, tuo sen päällä majaileva ERSLas oli jotenkin hassunmuotoinen, sen maalaaminen ei tuntunut sujuvalta. Kuvissa se näytti kumminkin kelvolliselta, joten ehkä murehdin turhaan.

Shadow Cat

Varjokatti oli saanut jostain syystä todella kummallisesti muotoillut MPLas-putkilot. Niiden reunojen korjausmaalaaminen mistään ylivuodoista oli vähän ärsyttävää. Ohjaamolasit puolestaan onnistuivat minusta oikein kivasti.

Näihin hyppyrakettien suuttimiin efekti ei taas osunut ollenkaan niin hyvin kuin aiemmin. Ajattelin, että ennen projektin loppuunjulistamista tökkäisin näihin rööreihin ohutta valkoista litkua. Mietin öljylitkua, mutta se olisi ehkä vähän överiksiviety ratkaisu näin pientä käyttöä varten.

Ohennetulla valkoisella tökittynä rakettisuuttimet näyttivät kivemmilta:

Gauss-kiväärin kuumuusefektiyritys tummanharmaalle

Nonni, alkutilanne oli tässä: kaunis ja kulutettu tummanharmaa putkilo gaussikiväärille. Hypoteesini oli, että ruskea, violetti ja sininen akryylilitku eivät tekisi järin huomattavaa jälkeä tälle pinnalle. Kokeilemallahan se selviäisi ja sitten tietäisin, mitä seuraavalle gaussikiväärille tekisin - tai toisessa ääripäässä mitä ei tarvitsisi enää kokeilla uudelleen.

Ensimmäinen kerros. Ruskea litku (Citadel: Agrax Earthshade) pääosalle putkea:

Toinen kerros. Violetti litku (Citadel: Druchii Violet) pienemmälle kärkipätkälle:

Kolmas kerros. Sininen litku (Citadel: Drakenhof Nightshade) viimeiselle noin neljännekselle:

 

Kuivuttuaan koko sotku näytti suunnilleen tältä. Ei huomattavaa muutosta.

Useammassa näkemässäni lähestymistavassa tekijä oli korostanut putken suuaukkoa jollain kirkkaalla metallisella, kuten teräksellä tai kromilla painottaakseen puhtaaksi palanutta pintaa. Jäin harkitsemaan, vaikka tarkoitukseni oli jättää metallipigmentit pois näistä jekuista. Ehkä kylmänharmaa ajaisi enempivähempi saman asian näillä maalivalinnoilla?

Kit Foxin odottamaton putkiremppa

Käytin vähän aikaa yhtenä iltana uudelleenmaalatessani Kit Foxin aseita. Aloitin maalaamalla kaikki suuaukot mustiksi peittääkseni erheeni. LB-5X jäi sellaiseksi ja oli sillä valmis.

Pikkulaserin maalaaminen huolestutti taas vaihteeksi eniten, kuten kuvasta näkyi miten naurettavan pieni pala oli maalattavana. Ei tuo iso lasertykkikään ollut samaa kokoluokkaa kuin kaikissa muissa (se minut varmaan osittain heittikin väärille raiteille). Tässä kuvassa lakkoineen päivineen ne kumminkin näyttivät kelvollisilta.

Heksareunat

Viimeinen kuva paljastikin jo, että maalasin myös heksapohjien reunat tässä välissä. Nyt piti enää keksiä, mitä tekisin näille maastoiksi.

Kuumuusefektikierros 2

Ei simpura, en minä sitä tuohon voinut jättää. Otin yhtenä etätyöaamuna pari minuuttia eri palaverien välissä ja yhdellä niistä maalasin gaussikiväärin kärkiosaan sinisen raidan samalla Drakenhofilla kuin aiemmin.

Seuraavan palaverin jälkeen maalasin siitä runkoa kohti toisen, Drukhii-violetin raidan. Kolmannen aamupalaverini jälkeen lisäsin sen taakse vielä Agrax-ruskeaa ohuen nauhan verran.

Iltapäivällä kahvia keitellessäni tarkistin, miltä tuo näytti ja kyllä siitä nyt jotain väriä erotti. Aika hienovarainen efekti tuosta tuli, mutta se ei ollut huono asia. Kannattiko tähänkin sopivassa valossa ja oikeassa kulmassa erottuvaan hifistelyyn tuhrata näinkin paljon vaivaa? Tietysti kannatti, kun ajatus oli kerran saatu!