Valmista: Projekti V/17

Viime hetken rutinat

Jep jep. Kevät meni, kuten jossain välissä mutisinkin, vähän eri tahtiin kuin olin kuvitellut. Samoin pienoismallailuaika oli ns vähissä kun aika hävisi kaikkialle muualle. Samasta syystä tämä postaus, jonka olin alunperin ajastanut toukokuun toiseksi viimeiselle viikolle, jäi viimeistelemättä ja siten myös postaamatta. Se on nyt tässä.

Aiemmista saman teeman alla olleista postauksista ainoa oleellinen muutos olikin se, että maalasin laukaisualustan uudestaan Dunkelgelbillä (Tamiya XF-60), koska töhkäiset ihmehärpäkkeet eivät kuitenkaan tuntuneet oikeilta. Nyt ne näkyvät siis loppukuvissa "puhtaina". Niin ja loppukuvatkin otin vasta nyt, vaikka koko tekele oli ollut valmiina jo erinäisiä viikoja (vaiko peräti pari kuukautta?), kiitos ennakointini, joka ei sekään sitten riittänyt. Vaan minkäs elämälle teet :)

Ohjeen legenda

Kopioin alle uskollisesti ohjelapun tekstipätkän muotoiluineen päivineen. En lähtenyt suomentamaan kun en usko, että olisin voinut tehdä sille näin oikeutta.

"At the end of 1944 the Germans started to occupy themselves with the possibility of a rocket attack against the territory of the USA.

Initially the possibility of launching A-4 rockets with the help of class XXI submarines was considered but the development was in January 1945 interrupted and based on the requirement of the forces the development of a double stage so called "American Rocket" started.

The A-9 rocket had to be lifted to an altitude of 160km by the A-10 booster rocket and then it was able to cover up to 5000 km in 45 minutes. Before reaching the target the pilot had to catapult from A-9. During the flight th epilot had to be guided by submarines on the surface of the Atlantic ocean. Before the end of the war tests of the A-9 rocket itself without the A-10 stage were carried out.

Flying weight of the A-9 itself 16 260kg. Max. speed 2800m/sec. Engine EMW with 25 400kg thrust."
// EMW: Elektromekanische Werke

Ja ne kuvat

Suunnitelmista poiketen

Muutin sitten suunnitelmiani taas kesken kaiken. Päätin käyttää ainakin pari siirtokuvaa setistä, joten kiiltolakkasin (Vallejo 70510) melkeinpä koko ohjuksen, ihan siivenpohjia lukuunottamatta.

Siirtokuvatukset

Käytin koko setin siirtokuvat, mutta onnistuin jotenkin tuhoamaan pohjapuolelta yhden palkkiristin runkoa kohti osoittavat pätkät. Älkää vaan kysykö, miten ihmeessä. Muuten ne asettuivat oikein nätisti malliin, jopa kahden puolikkaan hakaristit.

Siirrännäisten jälkeen

Kuten ehkä saatoitte huomata, olin jättänyt osan yksityiskohdista ehkä vähän höhlästi maalaamatta. En vain muistanut ennen lakkakerrosta. Maalasin käsipelillä siivenkärkien punaiset (VMA 71085 Ferrari Red) kärjet sekä rakettisuuttimen sisäosan. Nuo rakettimoottorin suuttimen takana sijaitsevat ohjaussiivekkeet maalasin mustiksi (VMA 71073 Black). Ohjeesta poikkesin sen jälkeen maalaamalla tötterön reunat metallisiksi (VMC 70863 Gunmetal Grey) enkä mustiksi, se jotenkin näytti paremmalta noin.

Mattalakattuna

Napsin mattalakkakerroksien (Vallejo 70520) kuivuttua pari kuvaa eri kuvakulmista. Mietin kyllä, olisiko tuo pitänyt litkuttaa jossain välissä, mutta kun se ei ollut käynyt ajoissa mielessä, se ei selkeästi ollut tarpeeksi oleellista.

Laitoin ohjuksen vielä laukaisualustalleen pönöttämään. On tuo ehkä vähän "underwhelming" verrattuna johonkin kunnolliseen, järeään laukaisulavettiin tai vastaavaan. Tai ehkä mielikuvani tuli tästä askartelualustan tasamaastosta, joka ei vastaisi mitenkään esimerkiksi metsään raivattua tuliasemaa.

Aikaisen IRBM:n naamiokuviointi

Kuvioinnin värien valinta

Päätin käyttää maalausohjeen ehdottamia RLM-värisävyjä, mutta vetää kuvion taikahatustani. Kaivoin maalikokoelmastani pari sopivanoloista maalipurkkia: harmaan, harmaanvioletin sekä laukaisualustaa varten tummankeltaisen.

Kuvion ykkösvedos yläpinnalle

Aloitin harmaanvioletilla (VMA 71128 Grey Violet (~RLM75)) ja maalasin muutamia sopivanpaksuja raitoja ohjuksen yläpuoliskolle. Sen jälkeen vaihdoin harmaaseen (VMA 71103 (~RLM84)) ja täytin välit ja muokkasin muotoja vähän kivempaan kuosiin. Kokonaisuutena tämä näytti aika toimivalta ratkaisulta.

Tätä katsellessani mietin, että pehmeärajainen kuviointi ei jotenkin huvittanut. Päätin siis käydä yläpinnat läpi toisen kerran ja sitä varten maskaisin tiukat, terävät rajat. Jos sen lopputulos ei miellyttäisikään kriittistä ja heikkotehoista silmäparkaani, saisin aina räimittyä rajojenpehmennyskierroksen aika ripeästi.

Rajat kiinni ja tarkentamaan

Seuraavana iltana tartuin tuumasta toimeen ja vetelin teipinpätkiä parhaaksi näkemälläni tavalla ympäriinsä.

Sittenpä maalasin reuna-alueet uudelleen tuolla tummemmalla harmaalla. Maalin kuivuttua tarpeeksi nyhdin teipinpätkät pois ja kummastelin lopputulosta. Jotenkin pidin tuosta teräväreunaisesta sirpaleisesta kaaviosta enemmän.

Pohjapuoli samanlaisehkolla idealla

Prosessia nopeuttaakseni maalasin nyt pohjapuolen kauttaansa harmaalla. Näin onnistuisin välttämään mahdolliset hassut rakoset naamiokuviossa, jos arvailisin etukäteen vähän väärin.

Maskit

Arvoin sopivanoloiset sirpalerajat ja vetelin teippejä enempivähempi summamutikassa. Koetin tehdä vähän enemmän sirpaleisuutta tälle puolelle, mutta silti pysyä suurempien runtujen kanssa suunnilleen yläpuoliskon kanssa samalla linjalla. Kovin kauaa tähän ei mennyt, vetelin teippejä puolisatunnaisissa kulmissa ja sen suuremmin laskelmoimatta. Unohdin tietysti kiireessä ottaa kuvat tästä vaiheesta.

Ja loput

Latasin kynäruiskun ja täytin paljaat alueet maalilla. Sangen yksinkertaista ja ripeää touhua.

Maalin kuivuttua raastoin maskit pois nähdäkseni lopputuloksen. Riistin myös kuomun suojateipit mäkeen. Vekkuli.

Laukaisualusta

Laukaisualustan maalasin taas parilla kierroksella siinä sivussa, ohjeen ehdottamalla tummankeltaisella (VMA 71025 Tank Dark Yellow), jonka nokka oli tukossa ja jota puristin vähän turhan kovaa ja kas vain, kynäruiskun kuppiinhan se rojahti kaikki, annostelukärkineen kaikkineen. Ja käsilleni ja naamalleni ja ties mitä. Onneksi en sotkenut mitään muuta sen pahemmin, olisi saattanut tulla sanomista.

Koheltamiseni johdosta yllä näkyvä ensimmäinen roilaus jäi vähän vajaaksi. Vaan hätäkö minulla oli, kynäruiskuttelu vain nopeutti niiden osien maalausta, joita en ollut käsin maalaamassa. Ja käsinmaalattavaahan minulla oli, sillä en luottanut siihen, että olisin mitenkään saanut maskattua tuota siististi ja mieltätuhoamattomassa ajassa.

Tässä vaiheessa huomasin, että Vallejo-Dunkelgelbini oli tyystin loppunut. Löysin sitten purkin vähän toisenlaista, mielestäni ehkä vähän hiekanvärisempää sävyä, Tamiyan vastaavaa (XF-15 Dark Yellow) maalia. En lähtenyt arpomaan sen kynäruiskuttelun kanssa vaan otin pensselin kauniiseen käteen ja sudin käsipelillä koko roikaleen uusiksi.

Maalailin myös erinäisiä (ohjeen ehdottamia) kohtia mustiksi. Parista netissä näkemästäni versiosta poiketen päätin jättää tuohon enemmän Dunkelgelbiä ja käyttää mustaa vähemmän. Tuhrasin mustaa noihin härpäkkeisiin, jotka pitäisivät A-9:ää pystyssä laukaisualustallaan, mutta parempaa nokeutumisefektiä hakisin muualta.

Amerikkaraketin kuomu ja pohjamaalaus

Pilotin koppi

Kehuin jo (kauan) aiemmin, että maalasin ohjaamon sisätilat ja vähän ulkopuoltakin. Ennen ensimmäisen ohjuksenpuolen (pohjan) pohjamaalaamista mengelöin kuomunpalan irti muovilaatastaan ja erikeepperöin sen kiinni. Jotenkin tuosta tuli mieleen ennemminkin Karhukoplan joku vekotin kuin sakemannien ihmease.

Runko valkoiseksi

Jälleen kerran kävin vempaimen läpi kahdessa maalaussessiossa. Käytin taas valkoista pohjamaalia. Tästä nyt ei jäänyt sen kummempaa sanottavaa, mutta mietiskelin tuota tulevaa maalikuviota senkin edestä. Käyttäisin RLM-värejä, joita hommasin taannoiseen Fw-190 -projektiini. Eiköhän siitä jonkinlainen tulisi.

Pitihän minun vielä kokeilla, sopiko ohjus lavetille vai ei. Sopihan se ja näytti... ovelalta. Olin vähän ounastellut, että ei se tuohon istuisi tai ei ainakaan pysyisi pystyssä. Onnekseni olin väärässä, niin harvinaista kuin se onkin.

Laukaisualusta

Lavetille, häkkyrälle, asetan mä ohjukseni

Paketin osista nämä laukaisutelineen osat olivat kaikken ahdistavimmassa kuosissa. Tärväsin niiden siistimiseen huomattavasti enemmän aikaa kuin niiden yhteenasemoimiseen. Esimerkiksi nuo säädettävät jalat: niiden ja tassujen yhteenliimaaminen oli yhtä sotaa jo sekin, kun asennustapit olivat epämuodostuneisuudessaan quasimodo-luokkaa. Veistä ja liimaa ne silti tottelivat.

Sitten tulikin seuraava tuskan hetki, kun noissa piti mukamas olla jonkunlainen kieleke, joiden päälle tuon deflektorilevyn piti asettua kuin kotiinsa. Pffft.

Annoin pohjalaatan ja tukijalkojen liimauksen asettua hyvän hetken niin, että ne pysyivät kiinni toisissaan mutta eivät vielä olleet niin jumissa, etten olisi saanut oiottua niiden asentoja tarpeen vaatiessa. Liimasin sitten hirveän kiroilun ja vääntämisen kanssa tuon alemmassa kuvassa näkyvän renkaan kiinni ja niiden taas asetuttua aloilleen liimasin puuttuvat poikittaistukiputket kiinni. Aivan jäätävää touhua, sanokaa minun sanoneen.

Tuon häkkyrän päälle tuli rakentaa toinen, irrallinen häkkyrä. Tähän kakkosrenkaaseen asennettiin tuollaiset ylöspäin kaartuvat kilkkeet, parit koristepulikat ja kilkkeiden säätökalikat tai tukipulikat. Ei näistä tietenkään ollut mitään selitystä missään. Samasta syystä en ollut ihan takuuvarma siitä, olinko "siistinyt" ne ihan oikein, kun ohjeen kuvat olivat vähän suuntaa-antavaa luokkaa ja valut jo mainitunlaisesti vähintäänkin kyseenalaiset.

Lopuksi ylempään renkaaseen tuli asentaa kolme lisähärpäkettä, jotka arvelin lähinnä rakettimoottorin sytytykseen liittyviksi laitteiksi. Asentelin ne fiilispohjalta eri asentoihin. Tuo viimeisissä kuvissa näkyvä töröttävä epämuotoinen palanen oli taas yksi mysteeriosa, joka myös näytti aivan karmealta. Mutta kun siitäkään ei ollut mitään tietoa, en lähtenyt tekemään korjaavia toimenpiteitä, ihan siltä varalta, että sen sittenkin tuli olla noin oudosti kuopalla.

Peenemünden bunkkerien tuotoksia

Ohjusta kasaamassa

Varajärjestelmäsäiliö

Istahdin yhtenä keskiviikkoiltana kasaamaan tätä kummallista rakkinetta. Meinasin hämmentyä tyystin heti kättelyssä, kun ohjaamoputkilo piti kasata parista hassusta, merkitsemättömästä palasta. Pohjalevyssä oli yksi pieni kuoppa ohjaussavaulle, joka ei tosiaan jättänyt paljoa tilaa arvailulle. Siihen se selkeys sitten jäikin, liimasin siis kakkosvaihtoehdon penkin sopivanoloiseen kohtaan ja toivoin, että mikään ei jäisi töröttämään tielle runkoa liimatessa. Sitten liimasin molemmat kiekot taas arvaamalla / perstuntumalla pohjalevyyn.

Runko

Siivosin rungonpuolikkaita hullun lailla, enkä silti ollut varma, oliko kaikki tarpeeksi siistiä. Koesovittelujen ja lisäsiivoilun perusteella päätin pistää koko kalikan karaan hätävaraohjausjärjestelmänsä kanssa.

Ilahduin oikein positiivisesti, sillä vehje liimautuikin oikein nätisti kasaan ja ohjaamokin sopi kuin rukkanen. Moottoripäästä en ollut ihan niin vakuuttunut, mutta annoin sen olla kutakuinkin noin, luottaen enempivähempi siihen, että mallin valmistaja olisi jotenkuten kärryillä omasta tekeleestään.

Siivekkyys

Siivet olivatkin sitten ihan omaa luokkaansa. Tai miksi noita lirpakkeita olisikaan pitänyt kutsua, enemmän ne vastasivat minusta nuolen sulkia kuin mitään muuta, mutta olkoon. Toinen niistä tuntui tai ainakin näytti olevan millitolkulla lyhyempi kuin toinen. Samoin niiden asemoiminen oli jotain kamalaa. Tästä tuli kyllä melkoiset 50-luvun scifi-vibat.

Rakettimoottorin suuttimen taakse tuli pari ohjainsiivekettä, jotka näyttivät minusta skaalaan nähden pari kertaa liian paksuilta. En ruvennut viilailemaan niitä lainkaan, mutta mietin kyllä, että saattaisin ennen pohjamaalailua tehdä  niille vielä jotain. Tai ehkä ne eivät näyttäisi näinkään liian typeriltä, kun niitä katsoisi etäisyydeltä ja maalattuna. Hm.

No, ohjus tuli valmiiksi, vacuformattu ohjaamon kuomu nyt puuttui vielä, kun en ollut maalannut pilotin kuolemanansaa vielä mitenkään. Muuta ei puuttunut. Seuraavaksi kävisin laukaisutelineen kimppuun, kunhan vain ehtisin...

Viime hetken päivitys: maalasin sekä kaukalon että ne pinnat, jotka jäisivät ohjaamolasin alle tummalla harmaalla (VMA 71052 German Grey) ja penkin itsensä ruskealla (VMA 71077 Wood).

Projekti V/17

EMW A9 - Amerika Rakete

Tämä oli selkeästi hapankaalipäiden Wunderwaffe-linjalla ja kaukana siellä. Radiolla kauko-ohjattava V2-raketti, jossa oli backuppina joku piruparka kyydissä joystick kädessään. Mitä kummaa niiden päissä oikein liikkui, jos mitään?

Käytäköön tässä perinteikkäästi läpi tulevan projektin osaset, eli yhden sivun ihme: rakennusohjeet. Jännästi ohjus itsessään oli noin sata kertaa simppelimpi kuin sen laukaisualusta tai mikä ihme olikaan. Maalausohjettakaan ei tarvinnut kauaa ihmetellä. Yksityiskohdat, kuten punaiset nurkat siivekkeisiin oli tietenkin merkattu rakennuspuolelle.

Palaset valurungoissaan olivat lähestulkoon järkyttävät. pienimissä osissa näytti olevan enemmän purskeita kuin osaa itseään! Ei se mitään, huviprojektihan tämä oli. Siirtokuviin en kiinnittänyt pahemmin huomiota, oli siinä pari palkkiristiä ja kahden osan hakaristit, jos moisiin halusi tuhota hermonsa. Se jäisi nähtäväksi, mutten uskollisena lukijana jäisi pidättelemään hengitystäni.