Valmista: projekti III/12

Loppumutinat

Valmista tuli Uuteenkin Seelantiin, vihdoin viimein. Viimeistelevänä silauksena töpöttelin Tamiya Weathering Master -setistäni sinne sun tänne vähän "mud" -pigmenttiä alarunkoon, "sand"-putua yleisemmin ja melkeinpä kaikille keski- ja ylemmille pinnoille "dry sand"-varianttia. Jotenkin tuo tuntui paremmalta idealta kuin koko romun litkuttelu kauttaaltaan.
Aikamoinen aika tähän tekeleeseen vierähti, jos silkkaa kalenteria katsotaan. Työtunteina taas malli on ihan siitä kevyemmästä päästä, vaikken tälläkään kertaa osaa vetää hatusta minkäänlaista numeroa. Jos sovitaan, että enemmän kuin yhdeksän mutta vähemmän kuin kaksikymmentä neljä. Tuo lienee ihan tarpeeksi lähellä todellisuutta. Joskus varmaan pitäisi kellottaa aika edes vartin tarkkuudella ihan vaan testimielessä.

Loppukuvat

Tuossapa noita, erinäisistä kuvakulmista, erinäisillä asetuksilla. Taustalla taas vaihteeksi pahvilaatikoiden ja työtilan asemesta Battletech-kartta. Valinnasta saa valittaa, valituksen vaikutuksia ei luonnollisestikaan taata.

Pikkuvirittelyä taas kerran

Litkua ja köysitemppuja

Kiireinen viikko on asettanut omat esteensä tai tarkemmin sanoen hidasteensa projektin etenemiselle. Lähinnä vähän litkuttelin erinäisiä palikoita ja mukaripustin jerrykannut tuohon tornin takaosaan. Ai miten niin se ei ole hyvä paikka niille? En minä väittänyt, että asemointi olisi käytännöllisesti fiksu, mutta siihen miehistö on nuo bensakanisterinsa köyttänyt. Ei siitä sovi allekirjoittanutta syyttää!

Mitä vielä?

Kurasotkua koetin vähän levitellä alarunkoon, ehkä kannelle, torniin ja keulaan voisi harkita saavansa jotain valumajälkiä aikaan. Niiden lisäksi kylkiin ja vastaaviin tarvittaisiin ehkä vielä vähän hiekkahenkistä jälkeä. Sen suurempia puutteita en muista äkänneeni, joten ehkä tämä projekti alkaa olla vähitellen paketissa.

Merkintöjä

Tuhrin tuossa parina lyhyenä iltana tunnuksia ja merkintöjä Akilleen pintoihin. Mallia nappasin, jollen viimeksi muistanut mainostaa, mm. Bison Decalsin lirpakkeesta. Nappasin merkinnät soveltaen purkista, jonka väitetään esittävän "32 Battery, 7th Anti Tank Regiment" ja tornin kylkeen tuli tästä luontevasti johdettuna merkintä C2 ja takakulmaan joku vihannes ja numero 96. Jostain toisesta jo hukkaamastani linkistä puolestaan kaappasin idean maalata brittien kokardin tuohon takakannelle.

Ei se vielä valmis ole. Ainakin konetilan luukkut kaipaavat noihin rakosiinsa litkuttelua ja ties mitä muuta pientä tuon vekottimen kanssa on vielä tehtävä.

Roinaa kantoon

Jerrykannuja

Tärväsin jonkun verran aikaa jerrykannujen ja boksien maalailuun. Tuon tankinvihreän sijasta sudin ne kaikki Tamiyan XF-70 (Dark Green 2 (IJN)) -maalilla ihan vaan erilaisen sävyn takia. Nuo kun vielä keksisi latoa johonkin näppärästi mukaan, niin hyvä olisi. Vauhtiin päästyäni halusin vähän lisää kontrastia vaunun kylkiin, joten maalasin samalla tummanvihreällä nuo kylkiräkeissä töröttävät häkkyrät. Ero ei ole mieletön, mutta jonkunlainen kumminkin ja tekele on ehkä vähemmän tylsän näköinen näin.

Kansallisuus

Vaunun täytyy toki kuulua johonkin ja aikoja sitten, projektin alkuvaiheessa +Sam Lockton ehdotti, että maalaisin kotteron Uuden Seelannin tyyliin. Mikäs siinä, mietin, sama vihreä vaunu se on kuitenkin ja erona todennäköisesti olisivat vain hieman yksikkötunnukset.

Tuntuu siltä, että nuo Bison Decals -arkista vakoillut merkinnät vain vaativat pientä tuhraamista. Enpähän joudu tuhraamaan vapaalla kädellä pientä kiwilintua yhtään mihinkään ja se on aina hyvä se.  Tai no, onhan noita piskuisia Jade Falcon -lintujakin maalattu, joten olisin toki yrittänyt tätäkin, jos moista olisi edellytetty. Isoin ongelma tulee varmaankin olemaan takakannelle tuherrettava RAF:n "ammu tähän"-rinkulasto...

Melkein valmista taas

Toissaillan ja eilisen aamupäivän askeleet: työkalut kuntoon, telaketjut asennuskuntoon ja nuo kylkien häkkyrät täyteen. Helppoa ja nopeaa? Vaihteeksi kyllä, vaikka meikäläisen historian tuntien jotain muuta saattaisi odottaakin...

Työkalut

Takalevyyn nakattavat työkalut saivat perussimppelin käsittelyn. Puukahvat sudin Vallejon Charred Brownilla, metallipinnat taas Vallejon Oily Steelillä. Vaunun osiksi tulkittavat telineet ja pidikkeet taas maalasin luonnollisesti samalla Vallejon Panzer Olive Greenillä kuin muunkin vaunun. Kaiken kuivutttua läiskin metallipinnoille annoksen Citadelin Devlan Mudia. Yllättäväksi lopuksi liimasin palikat paikoilleen.

Härpäkkeet

Kyljissä oleviin räkkeihin asettelin noita tiesmitälie-palikoita epämääräisesti. Tälläkin kerralla halusin välttää liikaa symmetrisyyttä ja mätin isomman kasan vasemman kyljen telineisiin ja oikealle vain parikolme per sarake. Tiedä sitten, mitä nuo ovat olevinaan, mutta kai niiden käyttötarkoitus on toimia lisäsuojana ontelokranaatteja (tai muunkinlaisia) vastaan lisäröhnänä lievästi kallistetussa rungossa.

Ketjut

Lakumatot sotkin ensin rumalla ja laimennetulla ruskean (edellämainittu Charred Brown tässäkin) ja keltapunaisen (Vallejon Bloody Red & Bad Moon Yellow) litkun roimalla annoksella molemmin puolin. Jätin kuvotukset kuivumaan yön yli ja jatkoin seuraavana aamuna. Kuivaharjasin ankarasti Tamiyan Flat Aluminiumilla kulutuspinnan oloisia pintoja niin, että varmasti näkyy.
Tarkemmin sanottuna pääasiassa nuo telakenkien ulkonemat ja hammastuksien kärjet. Lopputulosta katsellessani mietin, että edellisillan väricoctailini olisi saanut olla rutkasti oranssimpaakin.

Melkein valmista

Pujottelin yhteensulatetut ketjulenkit tuohon kohtuuahtaaseen tilaansa ja liimasin tuon omituisesti nimetyn johtopyörän paikalleen. Molemmille puolille annettiin sama käsittely, tietenkin. Kyllä tuosta vielä valmista tulee, vaikka aikaa onkin kulunut ihan naurettavan paljon. Onneksi tämän kanssa ei ole ollut mikään kiire.

Tornin kanssa näyttää vielä paremmalta. Tässä välissä ehtii vielä korjailla rupia ja sitten onkin jäljellä tasan konekiväärin piipun viimeistely (unohdin taas), erinäisten tunnusten ja vastaavien tuhertaminen paikoilleen ja jonkunlainen sotkeminen.

Viherryskierros kaksi

*maalail*

Kuten uhkailin, roiskin vaunua maalilla toiseenkin kertaan noita hassuja alueita paikatakseni. Joitain katveeseen jääneitä kohtia pitää vielä käydä ronklaamassa käsin, mutta se ei ole iso ongelma se. Mitään kovin järisyttävää tai edes maininnan arvoista tuossa ei ollut.

Lisää paloja kaaokseen

Aiemmin irrallaan lojuneen konekiväärin pistin paikalleen ja osoittamaan vähän sivuun, ettei kaikki olisi ihan tasakulmissa jatkuvasti. Sen jälkeen päätin, että alarunko on siinä kunnossa, että telat kiikkuineen saavat päästä vihdoinkin sinne, minne kuuluvat.

Tässä vaiheessa jäin taas miettimään, että mitäs sitten? Varmaan nuo työkalut voisi heivata takalevyyn ja vähän sörkkiä sitä ja tätä. Jossain vaiheessa koetan sotkea ketjut jollain rumalla väriyhdistelmällä herra L:n toimivaksi todetun vinkin mukaan

Viherry!

Edistystä

Sain vihdoin kaiken kohelluksen ohessa kaivettua ruiskun esiin ja sohittua vihreää maalia tuon vaununkuvatuksen pintaan. Suunnattomaksi hämmennyksekseni aukkojen peitoksi vetämäni maalarinteippi ei ollut falskannut mistään kohdasta! Tämähän on ihan järkyttävää.

Mutta mutta

Pientä paikkailua tarvitaan kyllä vielä, osa pinnasta jäi vähän epämääräiseksi. Pääasia on taas se, että huonomminkin olisi voinut mennä.

Hupsis, unohtui!

Simpura

Rupesin tuossa muutama tuokio sitten innokkaasti valmistelemaan vaununpalasia ruiskuttelua varten. Sitten tornia käsissäni pyöritellessäni hoksasin loppuviikosta ilmenneen hämmingin: tornin sivulevyt eivät menneet kiinni ihan täydellisesti, vaan takakulmia pitäisi kittailla vähäsen.
Mitäs siinä sitten arpomaan, kittiä levittelemään ja kuivattelemaan. En minä olisi mitään halunnut maalatakaan tänä iltana.

Kk on tuossa vain lojumassa

Tornissa kukkumista

Jatkoa edellisestä

Torni on ollut viime viikkojen ykköskohde, koska se on kutakuinkin viimeinen keskeneräinen osakokonaisuus. Sisäkylkiin ei tule kovinkaan paljoa rompetta, parit konepistoolit lähipuolustusta varten, varakiertokaukoputki tai vastaava, pari boksia ja tyhjä kela. Mietin, että olisiko tuohon kelaan pitänyt vetää jotain sisältöä, mutten vielä keksinyt, mitä siihen oikein sopisi kiepittää.
Tuhrasin palikat vihreiksi ihan käsipelillä tässä vaiheessa. Ulkopinnat roiskin sitten, kun sinne asti päästään.

Tornia kasaan

Kun olin saanut telineessään lojuvat patruunalaukaussetit maalattua kelvolliseen kuosiin, ryhdyin kasaamaan tykkitornia. Pitääkseni pakotiet avoinna tämä tarkoitti tietysti sitä, että vain etu- ja takaosat pääsivät paikoilleen ja kylkilevyt jäivät odottelemaan hamaa tulevaisuutta. Eivät ne olleet edes vielä valmiit, joten ei niitä olisi kannattanut kiinnittääkään (kts. mielettömät reiät noissa kuvissa).

Olin jotenkin kuvitellut, että nuo naurettavat valulaitteiston jättämät onkalot tornin sivulevyjen sisäpinnoissa olisi edes sijoiteltu sen verran fiksusti, että tornin kalusto olisi peittänyt ne. Ehei veikkonen! Roinaa oli sekä ihan liian vähän että ihan toisaalle sijoitettuna, ehkä valun rumuutta alleviivatakseen. Koska hyvänsuopa oletusarvaukseni meni (taas) näin vakavasti metsään enkä halunnut jättää sotakonettani näyttämään teinin poskilta, kaivoin Tamiya-kittini (putty) esiin ja siloittelin palasia vähäsen. Kevyen päällemaalailun jälkeen lopputulos oli ainakin siedettävämpi. Jees.

Koesovittelua

Tietysti tornia piti koesovittaakin vähän, että näin, oliko tästä tulossa yhtään mitään. On tulossa.
Kuvista näkee myös, että pyörsin (taas) pyhät puheeni ja iskin sarjan hantaakit sittenkin kiinni sekä moottoritilan että kuskin ja ajajan luukkuihin. Testaamani räätälöidyt (kustomoidut) jekkulankakahvat eivät oikein toimineet halutulla tavalla. Sarjan muovimöhkäleet olivat paremman näköiset, järkyttävää kyllä.

Tykkiä torniin

Tavallisen hitaasti

Viikon aikaansaannokset ovat jääneet häkellyttävän vähäisiksi, tosimaailman sysättyä ajankäytön useampaan kertaan keskeytysvektorille. Näin käy välillä. Sain siis tasantarkkaan tykin peräkappaleen kasaan ja tornin rinkulaan kiinni. Eipä tuossa mitään kummempaa. Niin no, ohjeessa oli kiehtovasti kahteen kertaan listattu käytettäväksi osa 18E (E-rangassa osa 18 on tornin taka-alaosa) ja tähän kuvaan se olisi tullut tuon alemman veivin yläpuolelle pistoolin kahvan näköisena vimpaimena, kepakkoonsa kiinnitettynä. En sitten löytänyt mistään muualtakaan vastaavaa osaa, saas nyt nähdä mitä tuolle teen. Simpura.

Uusi muutos rakennusjärjestykseen

Ohjetta väijyessäni tulin siihen tulokseen, että jatkoaskeleet tulevat olemaan kutakuinkin seuraavat: kasailen tornin hissukseen samalla sisäpuolia käsin maalaillen. Kun torni on kasattu ja paikallaan, voin roiskia maalit ulkopintaan koko vaunun mitalta. Alunperin meinasin tehdä vähän toisin, mutta tornin detaljointi olisi aikalailla haastavaa kokoonpanon jälkeen. Jotta näin.

Kokonaisuushan on jo melkein nähtävissä!

Vauhtia näppeihin

Räpellysinnostus puraisi mehevästi, joten olen askaroinnut vaununkuvatuksen parissa vähän joka päivä. Kun sain rungonpuolikkaat kutakuinkin hyvään kuosiin, jäljelle jäi enää sekä jo toissaviikolla miettimäni kustomoidut hantaakit ja rakkineen kasaanlyönti. Luonnollisestikaan en ikinä malttanut kaivaa jekkulankojani mistään, vaan kahvat loistavat edelleen poissaolollaan. Kyllä minä ne joku päivä saan väänneltyä paikoilleen.

Telahäkkyrät

Kun vaunun runko oli kutakuinkin siinä kunnossa, että työkaluja lukuunottamatta mitään ei enää uupunut, käänsin ahnaat sormeni kohti telakoneistoa. Vetopyörät iskin kasaan ja löin paikoilleen, ajatuksenani oli jättää idler wheel (suomenkielinen termi hakusessa, johtopyöräksi sitä jossain pienoismallit.net-rutinoissa kutsuttiin) irralleen ja kiinnittää se sitten samaan aikaan lakujen kanssa. Näinpä seuraavaksi askareeksi nousikin telapyörien ja niiden kiikuttimien kasaaminen.

Taidan toteuttaa noiden maalaamisen erikseen ja kiinnittää ne sitten myöhemmin (erikseen maalattuun) runkoon. Saan samalla ehkä sotkettua nämä kiikut ja alarungon vähän hienommin kuin jos rupeaisin säistämään vasta sitten, kun koko sekamelska on nipussa ja osaset varjostavat toisiaan ikävästi.

Amme umpeen ja menoksi

Mitäs tässä enää arpomaan, kun kaikki on melkeinpä valmista siinä määrin, jossa on tarkoituskin? Pienen kuivasovittelun jälkeen paiskasin kannen kiinni ja jätin kuivumaan. Kuvat ovat kiireestä johtuen karmeat, pahoittelen mitä syvimmin. Vaiheessa-kuviahan ne ovat, joten pidätän oikeuden rakeisen sotkun jakamiseen, valmiista tekeleestä sitten otan vähän huolellisempaa todistusmateriaalia.

Näin. Joudun toki roiskimaan korjauskerroksen pohjamaalia, mutta se vaihe oli tiedossa jo iäisyys sitten. Taidan kyllä siirtyä seuraavaksi tornin kimppuun ja hoitaa maalailun vasta ihan lopuksi. Takarungosta puuttuvat kaikensorttiset työkalut eli lapiot, moukarit ja rautakanget - ne pääsevät paikoilleen kun runko on britti-imperiumin hengessä vihertävä.

Taka- ja ylärungon kimpussa

Bisnestä tavalliseen tapaan

Olen pakertanut vaunun parissa kutakuinkin siellä, missä aiemminkin. Rakentelujärjestys on vähän mielivaltainen ja riippuu aikalailla siitä, mitä meinaan milloinkin maalata. Tuoreimmat rakentelutuokiot ovat keskittyneet takarunkoon ja eilisiltana napsin luukkuja paikoilleen kannella. Kuskin ja radistin luukkujen kahvoja en käyttänyt, koska minusta nuo palikat näyttävät ihan liian suurilta kaikkeen muuhun verrattuna. Koetan metsästää jostain pienimmän (halkaisijaltaan siis) metallilankani, jos siitä vaikka saisin kivat hantaakit aikaan. Jos jotain muitakin oleellisia paikkoja on, taidan toteuttaa samanlaiset niihinkin ihan vaan yhtenäisyyden ja askartelun vuoksi. Muuten mennään aikalailla suoraan askista -metodilla, koska muuten tähän menee vielä enemmän aikaa ja haluaisin kovasti saada tänä vuonna edes pari projektia valmiiksi asti ;)

Kohelsinkohan?

Ideana on jättää luukut kiinni, joten sisätilojen kanssa en meinaa ottaa paljoa kierroksia. Jostain syystä tuossa takarungossa oli silti vähän ylimääräistä hämminkiä. Palikat olivat ymmärtääkseni siihenkin asti ihan oikeilla paikoillaan ja olivat sopineet mitä mainioimmin. Vaan kun rupesin puskemaan bensatankkeja paikoilleen (niiden sivulirpakkeista syntyi jonkunlainen hämmentävä puolipohjaton laatikkoviritelmä), palaset eivät sopineet niin millään. Pohjat eivät uponneet pohjaan asti ja reunat tökkivät nekin vastaan, lopputuloksena millitolkulla irvistystä takareunassa. Mengelöin siis ylimääräiset mäkeen sillä idealla, että luukkujen takana ovat mitä ovat - vain ulkomuoto ratkaisee.

Nyt arvon hiljaa mielessäni, onko noiden sisäpintojen maalaaminen alkuunkaan oleellista vai pitäisikö niihin huljauttaa vain pikainen maalipinta. Jos jättäisin ne pohjamaalin ja paljaan muovin värisiksi, jäisivät ne mitä todennäköisimmin kuitenkin kaivelemaan. Niin ja alakautta saattaisi nähdä vähän tuonne sisäpuolelle, joten ei noita ihan alastomiksi voi jättää senkään takia!
Taidankin siis jo tietää oman vastaukseni.

Pommiräkkejä

Tästähän jäi osia yli...

Viikon saavutukset ovat taas pienet mutta sitäkin valtavammat. Sotkin vähän lattioita, jotteivät ne näyttäisi ihan neitseellisen valkoisilta, mikä ei oikein sovi paskaiseen sotakoneeseen. Kohelsin vähän noiden ammustelineitten kanssa mutta siitä huolimatta päätin, etten lähde tunkemaan kaikkia 32 tuubia ohjeessa tarjottuun tapaan. Syy? Tekele näyttää vähän vähemmän lavastetulta, kun kaikki ei olekaan täynnä tai muuten tiptop-kunnossa.

Kikkakeppostelua

Muistelin jostain lukemistani, että teipinpätkistä saa käteviä syöksyvöitä piloteille. Sovelsin ideaa vähän omaan käyttööni sopivammaksi. Siispä saksin erilleen muutaman pätkän maskausteippiä ja viipaloin ne pituussuunnassa skaalaansopivampaan leveyteen (fiilispohjalta). Huitaisin ne jotenkin noiden putkien yli ja huljuttelin Devlan Mudilla vähän vähemmän räikeiksi. Ne ovat olevinaan kuormansidontaliinoja. Minkäänsorttisia lukkoja tai klipsuttimia en sentään keksinyt askarrella...

Ei se minusta ihan karmealta näyttänyt.

Takaisin maalien pariin

Törkeysjärjestys

Todellinen maailma on taas vaihteeksi hidastanut erinäköisten projektieni (3+) etenemistä ikävästi. Vaan minkäs teet, harrasteet eivät ole aina prioriteettijonossa ykkösenä. Otin silti itseäni jälleen niskasta kiinni kevyellä otteella ja roiskin valkoista sisämaalipintaa vaunun sisätiloihin. Lisäksi googlettelin vähän, josko sisätiloista olisi vaikka ihan värikuvia tarjolla niin, että saisin jotain ehkä oikeankin näköistä aikaan.

Huolellisen tutkimustyön tulos

Nuo radiolaitteet olisivat olevinaan vihreitä. Katsotaan, saisinko maalattua noita jo tänään illemmalla. Ehtiminen riippuu tapansa mukaan ympäröivästä maailmasta vaatimuksineen.

Sisätiloissa

Peruspaloja

Jatkoin edelliskerran aikaansaannoksiani ja kasailin kuskin ja radistin työpisteitä sen, minkä uskalsin. Ukkojen penkit jätin liimaamatta kiinni, jotta saan roimittua uuden kerroksen pohjamaalia peittämään paljaat läiskät ja myöhemmin valkean maalipinnan sisätiloihin. Tässä vaiheessa voin vielä sörkkiä yksityiskohtia (kuten radiot, mittarit, kädensijat ja yleistä kulumaa ja sotkua) kuntoon, niiden jälkeen isken sekä tuolit että seuraavan pääkalikan ammusräkkeineen paikoilleen. Sen jälkeen lisätään vaan uupuvia palasia ja yksityiskohtia paikoilleen eikä varmaan mene kovinkaan kauaa kunnes sisätilat ovat juuri niin valmiita kun ne tulevat ikinä olemaankaan.

Ahdasta tulee

Pommeja täyteen koko romu

Kalusteita

Innolla sisustamaan

Päätin, että pistän valtaosan miehistön tiloista ensin kasaan ja roimin siihen päälle valkoisen sisätilamaalin. Lopuksi sitten pääosa sisäkalusteista eli ammusräkit murkuloineen ja muine oleellisine romuineen. Taas päästään jännäämään, olenko onnistunut arpomaan rakennus-maalausjärjestyksen fiksusti vai meneekö metsään. Ajoittain ongelmat ovat omiani eli kukaan muu ei edes huomaa niitä, mutta jos itse tiedän, että jokin on vinossa, jää se kaivelemaan.

Telakoneisto

Telapyörien, jousitusroippeiden ja vastaavien kanssa ei huvittanut säätää juuri nyt, joten jääköön se myöhemmäksi. Tämä vekotin tehdään pääsääntöisesti kovasta ytimestä kohti ulkokuorta ja sen ohi. Eikä tuossa ulkopinnassa mitään kovin kummallista ole tehtävänäkään, väripinta näyttää olevan tummanvihreä matkustajien passinmyöntäjävästä riippumatta.

Pohjalta pääsee vain ylöspäin

Itseäni niskasta paroni von Münchhausenin lailla roikottaen kaivoin eilisiltana kaapista maalausromppeet. Kompuran, ruiskuttimen ja harmaan primerin (73.601). Kahden kierroksen ja noin vuorokauden mittaisen kuivattelutauon jälkeen tilanne on se, että palaset on pääsääntöisesti nyt pohjamaalattu. Ehkä rakenteluinto pääsee täyteen mittaansa tässä lähipäivinä. Kyllä se siitä, kun aloitan vihdoin kunnolla.

Ongelmointia

Pohjamaalin kanssa olen joko kämmännyt niin, että ohenninta on käytetty ihan liian vähän tai sitten jokin on päässyt kuivahtamaan vähäsen purkkiin. Vika ilmenee siten, että ruiskutin räkii vähän ja tukkeutuu satunnaisesti. Olisi kai pitänyt noudattaa pirkkaniksiä ja suodattaa säiliöön lisättävä maalilitku aina sukkahousujen läpi tai jotain. Niitäkin pitäisi vaan olla jossain valmiina, minä noita lähde iltayhdeksältä mistään ostelemaan...

Runkoa sun muuta

Palasia osa n

Synkin vaihtoehto on tietysti se perinteinen ja ehkä ihan oletettavakin. En vaan osaa niin mitään. Vaan ei se mitään, ei osaa moni muukaan ;)

Projekti III/12 - M-10 Achilles

Uusille urille

Olen tunnetusti saksalaisen sotakaluston suuri ystävä. Kyseessä on fakta, jonka kuka tahansa huomannee ihan noita aiempia tekeleitäni katsellessa. Jos kovin tarkkaan miettii, mallailu-urani alkuvaiheessa kyhäsin jonkun neukkujen Polikarpov-koneen ja muutama vuosi sitten yhden T-34/85:n. Muuten en ainakaan muista poikenneeni Wehrmachtin polulta, jos tosimaailman esineistöä listataan.

Taidan olla itse asiassa ottamassa ensimmäisiä askeleitani länsiliittoutuneiden puolelle. Kaikkea kummallista sitä tuleekin tehtyä. Paketti tarjoilee vaihtoehdoiksi joko britti-imperiumia tai puolalaisia. Tällä hetkellä mielialani johdattelee saari-ihmisten suuntaan, mutta ehtiihän tätä vielä arpoa. Maalipinta on ainakin ohjeen esimerkeissä sama: tummanvihreä runko.

Ovatpa mälsiä.

Ja käsiksi

Aski auki ja osia ihmettelemään! Tietysti kaikki oli pakattu piljoonaan pussiin, joten ihan ensin roskaamaan kuin pieni sika.

Boksi ja kaunis salamaheijastus

Ohje ja pussiosat

Boksista löytyi vajaa tusina valurankaa, rungonpalat, hassu pätkä narua ja häkellyttävän kapeat lakutelat. Eiköhän tähän saada aikalailla aikaa uppoamaan, vallankin kun sisätiloja näkyy mallinnetun aika hyvin. Ehkä saan arvottua jonkunlaisen järkevän rakennus- ja maalausjärjestyksen arvottua kasaan tällä kertaa.
Suvaitsen kuitenkin epäillä :)

Osat ilmakylvyssä

Sumua silmille

Arkistojen kätköistä 

Etsin aikanaan pienen iäisyyden Nebelwerferin mallia 1:35-mittakaavassa, löysin sellaisen puolivahingossa jotain ihan muuta (muistaakseni neukkujen D-30 -haupitsia skaalassa 1:35) Combat Modelsilta tilatessani. Eihän moisesta voinut kieltäytyä niin pistin tilaukseen. Siinä vaiheessa historiaa en ottanut "vaiheessa"-kuvia vaan pelkkiä "tällanen tästä ny tuli"-otoksia tuttujen kiusaamiseen.

edit: Löysin kuvan boksista, lisätty 23.9.2013

Mietteitä

Putkien suuaukkojen säistäminen onnistui mielestäni vallan mainiosti. Ainakin olin itse kovin ylpeä niistä, kun sain tuon valmiiksi. Innostuin vielä askartelemaan jostain langasta laukaisimen johdonkin, joka näytti ihan tarpeeksi vakuuttavalta kun laukaisimen löi 88FlaK36-tykärin käsiin.

Tuohon maailman aikaan (2001) maalailin vielä emalimaaleilla ja olemattomilla työvälineillä. Eikä noita mallejakaan ollut kauhean montaa tehtynä ja maalattuna tuossa vaiheessa. Nebelwerfer taisi olla vieläpä ensimmäisen kolmen, neljän 1:35 -skaalan mallin joukossa, aloitin nimittäin 1:72-tankeilla.