Valmista: Projekti I/16

Ajankäytöstä

Tähän projektiin käytettyjä tunteja en laskenut. Olisi varmaan pitänyt jatkaa kirjanpitoa, mutta unohdin sen heti alussa, enkä enää kyennyt arvaamaan jälkikäteen, miten olin aikaani tärvännyt. Nämä blogipostaukseni jakautuivat peräti yhdelletoista viikolle, eikä se välttämättä ole kaukana käyttämästäni ajasta, vaikka yleensä käyttämäni aika sijoittuu kalenterissa jonkun verran lyhyemmälle haarukalle kuin nämä raportointini.

Siltikin, noin kolme kuukautta vähän miten sattuu työskennellen ei ole ihan vähän. Puolustuksekseni sanon, että alkuvuosi '16 oli vähän nuiva ja tuossa oli useampi viikko, jolloin en tehnyt tämänkään parissa yhtään mitään, vaan jo kirjoitetut ajastetut tekstit pitivät julkaisutahtia yllä. Pieni puskuri oli oikein hyvä idea aikoinaan ja taidan jatkossakin pitää sitä yllä muutenkin kuin lomien takia.

Plussia ja miinuksia

Jos tuota kohtuullisen vakavasti ärsyttävää pyrstöä ei lasketa mukaan niin tämähän onnistui kuitenkin ihan siedettävästi. Paremmin olisi mennyt, jos olisin suunnitellut asioita (aseistus) vähän paremmin etukäteen, enkä vain huitonut perstuntumalla. Joskohan oppisin tästä jotain?

Innostuin kustomoimaan noita kalikoita, se oli kivaa. Tekemieni optisten hakupäiden linssien realistisuudesta en tiedä, mutta pelkästään se, että koetin tehdä jotain tuollaista, oli huikeaa. Samoin sellainen pieni, helposti tehty ja aiemmin typerästi ohittamani yksityiskohta, kuten eri murkuloiden värimerkinnät toivat mielestäni paljon lisäeloa ja ehkä jopa aitoudentuntua tähän tekeleeseen. Yksinkertainen alusta toimi sekin minusta oivallisesti.

Siirtokuvat pettivät tällä kertaa pahasti. Tai osa niistä, sillä jotkin toimivat juuri niin kuin niiden pitikin. Jostain syystä muutama siirtokuva olisi pitänyt heittää kokeilematta roskikseen, pahimpana esimerkkinä hainsuupalat, niiden jälkeen nuo vaakunat ja pari muuta pienempää tarrankuvatusta. Tässä se taas nähtiin, että jos toimintatapa x toimii täydellisesti parissa projektissa, se voi silti pettää jossain muussa. Nyt syyttäisin siirtokuvia, jotka olivat ainoat muuttujat. Itse onnistuin vielä kämmäämään koneen painotuksen heti alussa, enkä voi syyttää siitä kuin itseäni.

Loppukuvat

Sen pidemmittä mutinoitta, tarjoan nyt lopetuskuvatukset. Olkoon niistä silmäniloa jollekulle!

Pahkasika lähtökuopissaan

Pohjalaatta

Jos Pahkis ei kerran seisoisi käpälillään, niin minä liimaisin sen paikalleen. Visiostani en ollut tinkimässä. Ei sillä, että olin projektin alussa ollut tekemässä alustaa tällekään lennokille, mutta toisaalta, tämä oli ehdottomasti se alunperinkin kaikkein vakavimmin lähestymäni kone koko neljän sarjassa.

Idea

Joku oli ehdottanut aikoja sitten, josko kiitoradan pätkä olisi hyvä alustaidea. Minusta se kuulosti heti oikein hyvältä. Olin ruvennut miettimään tausta-ajossa mahdollista toteutusta, vaikka en ollut siinä vaiheessa saanut konettakaan kasattua, saati sitten huomattua, että rynnäkkökoneestani tuli muotopuoli pyrstöistuja.

Minulla oli muistaakseni vielä ainakin yksi MDF-levy jäljellä. Sivelisin kalikan päälle ohennettua puuliimaa ja sirottelisin päälle Woodland Scenicsin Ballastia sopivasti. Mielikuvani (= arvaukseni) mukaan tuosta syntyisi sopivanlainen pintatekstuuri, jonka voisi ruiskumaalata hyvin tummaksi harmaaksi.

Jostain syystä valkoiset kiitoratamerkinnät eivät kuulostaneet tähän teemaan sopivilta, joten tekisin keltaiset. Tai sitten toteuttaisin molempia, miten googlen kuvahaku nyt palauttaisi kivoimman näköiseltä kiitoradalta. Maalausjärjestystä ja maskausta mietin myös, olisiko parempi maalata ensin katko- ja täydet viivat vaiko pohjaväri. Päädyin tässä vaiheessa siihen, että noudattaisin tavallisten teiden maalausjärjestystä eli valmiille asvaltille maalataan merkkejä. Jos se oli ok maailman eri lentokenttien huoltoväelle, niin kai se nyt Projektimutinoillekin kelpaisi. Näin toimiessa ei olisi suunnaton harmi, mikäli kaikki merkinnät eivät olisi ihan täydellisesti umpeen maalattuja, vaan tietystä rosoisuudesta olisi ehkä tunnelmallistakin hyötyä.

Kuvia selaillessani kekkasin, että jos vehje olisi parkissa, se tarvitsisi myös kiilat (chocks) renkaittensa etu- ja takapuolille. Ehkei parin (4-6) kiilan scratchbuildaaminen olisi minun kyvyilleni liikaa...

Referenssejä

Selailin erinäköisillä hakusanoilla jotain aiheeseen liittyvää. Onhan noita merkkejä nähty koneiden ikkunoista ties miten, mutta enhän minä tällaista lähtisi millään mutulla kasaamaan. *köh*

• Possu parkissa
• Harmaa possu parkissa
• Taxiway
• Kenttädio
• Kenttämerkkejä
• Kenttämerkkejä 2

Toteutusyritys

Kaapissa olikin kaksi MDF-levyä. Ensimmäinen niistä oli aivan liian pieni ja toinen taas huomattavasti isompi, jopa siinä määrin, että ounastelin sitä aivan liian suureksi. Vaan koesovittaessani se näytti sittenkin ihan sopivalta.

Ennen liiman kanssa puljaamista katsoin koneelle sopivan asennon ja merkkasin lyijykynällä renkaiden paikat. Nämä jättäisin paljaiksi, jolloin renkaiden liimaaminen alustaan tulisi olemaan mahdollisimman helppoa ja suurialaista. Tämän jälkeen maalarinteippasin reunat suojaan niin, etten välttämättä sotkisi liimaan mitään ylimääräistä.

Pintatekstuuri

Ohensin puuliimaa vähän vedellä ja levittelin liejua ympäri alustaa. Pyrin jättämään renkaiden paikat mahdollisimman pitkälti puhtaiksi. Mitä vähemmän turhaa saastaa alustan ja renkaiden väliin jäisi, sen paremmin voisin luottaa mallin pysymiseen paikallaan.

Heti, kun alusta näytti hyvältä, kaadoin sen päälle mehevän annoksen Woodland Scenicsin vaaleanharmaata hienoa putua (Ballast, Fine, Light Gray), tuttua Keisarillisesta T-65 -koelennosta. Tavoitetilanani oli saada ohuella liimakerroksella mahdollisimman tasainen pohja aikaan kivalla pintakuviolla. Vaan hätäkö siinä, jos lopputulos ei olisikaan saksalaisen insinöörin päiväunelmista, sillä kyse ei ollut kiitoradasta vaan ennemminkin jostain pysäköintialueen kulmasta.

Jätin laatan asettumaan yön yli. Seuraavan alkuillan tarkistuksessa huomasin, että pohjalaatta kärsi laillani pälvikaljusta, joten paikkasin tekeleen ja jatkoin seuraavana iltana.

Kakkositeraation lopputulos oli vallan kelvollinen. Tekokenttäni pinta ei ollut mikään biljardipyötämäisen tasainen, mutta kuka väitti, että pahkis oli toimimassa täydellisesti hoidetuilla kentillä, eikä esim. aktiivikäytöstä poistetulla ja vähän oman onnensa nojassa olleella kentänkuvatuksella? Rupisuus sopi teemaan.

Maali

Keskiviikkoillan alkumaalailusta nyt ei ollut mitään järin ihmeellistä sanottavaa. Räimin Vallejon harmaan pohjamaalin ensin (Surface Primer, Grey) ja sen päälle ruikin kaikista eri suunnista ja monesta kulmasta hyvin tummaa harmaata (VMA 71052 German Grey). Sakemanniharmaan päälle ruiskuttelin epämääräisellä kuviolla eri kulmista mustanharmaata (VMA 71056 Black Grey), jota ole yleensä tupannut käyttämään kumirenkaita varten.

Miksi en nyt käyttänyt mustanharmaata päävärinä? Siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä oli kovin vähän jäljellä, enkä uskonut, että se olisi riittänyt. Eikä muuten olisi riittänytkään, pohjamaalin peruspeittoon upposi aika hyvä määrä maalia, kiitos pinnanmuotojen. Näin tuo mustanharmaa oli tuomassa lähinnä lievää sävyvaihtelua muka-asvaltilleni.

Torstain session aloitin teippailemalla taksiväylän keskiviivaa johonkin toivottavasti edes etäisesti tunnistettavaan malliin. Suoran viivan asemesta päätin, että taksituslinja menisikin hassussa kulmassa pohjan poikki, eikä myöskään keskeltä. Kai minä jotain dynaamisuutta tavoittelin.

Tällaisella pikatestailulla näytti kivalta. Vetäisin maalarinteippipätkät laajemmaksi peitoksi suojaamaan yliroiskumiselta, ihan kaiken varalta. Latasin kynäruiskuun oletettavasti ihan liian ison määrän keltaista (VMA 71002 Medium Yellow) ja rupesin maalaamaan.

Keltaiseni ei vaikuttanut aiemmilla käsinmaalaussessiolla ihan oikeanpaksuiselta, vaan ihan liian laihalta. Olin vähän huolissani maalausta aloittaessani, sillä väri tuntui vain huljahtelevan eikä ottanut jättääkseen kunnon jälkeä tuohon tummanharmaaseen pintaan. Vaan kun sitkeästi posotin eestaas, jälki alkoi vihdoinkin näkyä.

Loppujen lopuksi tuhrasin koko maaliannoksen tuohon, kovin paljon vähempi ei olisi riittänyt kelvolliseen peittoon ja lisä olisi ollut vain turhaa toistoa. Vähän pelkäsin, että maalin ohuuden ja alustaan ampumani määrän takia se olisi levinnyt täysin hallitsemattomasti. Jatkoin siis vähän aikaa pelkän ilman ruuttaamista ruiskun läpi siinä toivossa, että maali asettuisi aloilleen. Revin teipit samantien irti Badgerin puhdistettuani, jotteivät eritoten maalarinteipit jämähtäisi ja repisi mitään pois vaivalla valmistellusta pohjalaatastani.

Nättihän siitä tuli! Taaskin maalipinnan epätasaisuus oli vain hyvä asia tavoittelemani mukarealismin näkökulmasta. Mietin vähän, että tuon laatan reunan voisi maalata käsin eriväriseksi, vaikkapa mustaksi. Tosin hetken netissä aikaa tärvättyäni ja summittaisia värikoodeja konvertoituani allaolevan kuvan värikarttalaskuri ehdotti oliivinvihertävää. Jäin miettimään ratkaisumallia.

Kunhan testailin

Yösika?

Kokeilin vielä surkeassa valaistuksessa, miltä malli itse näytti jalustallaan. Toimihan se.
Ihan valmis tämä ei vielä ollut. Mietin vähän, että käyttäisin pienen määrän hiekkapigmenttiä (minulla oli muutamaakin eri sorttia) tuomaan fiilistä pohjalaattaan. Ikään kuin sitä juuri näkisi tuon koneenhirviön alta. Niin ja ne kiilat, ne minun piti vielä tehdä.

Kiilat

Olin laiska renkaiden kiilojen kanssa. Leikkasin pätkän valurangasta ja pätkin sen kuuteen tasamittaiseen osaan. Iskin ne teipinpalan päälle ja maalasin ensin saksalaisten tummankeltaisella (VMA 71025 Dark Yellow). Vähän myöhemmin tuhrasin päälle vielä sipaisun aiemmin usein mainittua medium yellow'ta. Ideana oli pitää ne kirkkaina, mutta silti taksitusviivasta selkeästi poikkeavina.

Tuohon alimpaan kuvaan pääsi myös anakronisesti hassu pommi, joka oli valokeilassa jo viime viikolla. Tein näitä kahta viimeistä työvaihetta aikalailla ristiin rastiin, kun pommilastin ja ripustimien kanssa puljaaminen kävi hetkittäin hermoilleni. Lievästi sanottuna.

Säistystä

Vihdoin ehtiessäni töpöttelin asvalttipinnalle Tamiya Weathering Master -paletista (ITEM87079) tavallista hiekkaa (Sand). Pahimpien asvalttiröpelöiden ympärille enemmän, tasaisemmalle pinnalle vähemmän, tarkoituksenani oli jäljitellä tuulen tuoman hiekan kasautumista. Ehkä se onnistui, ehkä pilasin koko tekeleen. Tämän jälkeen maalasin kalikan ulkoreunat mustalla (VMA 71075 Black). Aiemmin ehdotettu hailakka vihreä olisi minusta hypännyt silmille väärällä tavalla ja korostanut pohjalaatan reunoja kaiken muun kustannuksella.

Kasaanlyöntivaihe

Rutinoita koneen liimaamisesta kiinni pohjalaattaan ei oikein voi venyttää. Turautin vähän erikeepperiä noihin kolmeen renkaanpaikkaan ja painoin mallin kiinni. Sen jälkeen asemoin rakennelman niin, että takasiivet olivat tuettuna ja pyrstöistujani ei kykenisi keikkaamaan taaksepäin. Hetken mielijohteesta pistin pyykkipojan kiinni tikkaisiin vastapainoksi. Tämä oli jo riittävä, mutta varmuudeksi pistin maskiteippirullan lisäpainoksi. Olisi meinaan ehkä ärsyttänyt, jos tuo olisi valvomattomana sittenkin heilahtanut ja nostanut nokkansa.

Muutaman tunnin päästä liimasin kiilapalatkin renkaiden ympärille. Päälaskutelineet olivat yllättävän haasteelliset, kiitos kaiken romumäärän, mutta pinseteillä kaikki sujui kuin jalattoman tanssi.

Hämmentävää. Siinä se nyt oli, valmiina. Jos nyt jotain tekisin, niin hiekkapigmenttejä saattaisin hienosäätää, mutta katsoo nyt.

A-tarvikkeet III

Kun olin saanut Maverick-ohjukset niinsanotusti alta pois, jatkoin muiden romujen parissa. Mietiskelin lähinnä, minkälaisia ripustimia tarvitsisin mihinkin. Triplaejektorit ja kuutoisejektorit eivät varmaankaan olisi näitä kantaneet, joten niihin tulisi jotain muuta.

Ei sillä, että hardpointien lataamisen realistisuus (sattumalta se jaksaa kantaa oikeastikin kaikki kuusi valmistamaani Maverickia) olisi tässäkään projektissani mitenkään edes haussa. Pääasia olisi saada vekottimesta mahdollisimman röyhkeä.

Ennen jatkamista huomautettakoon, että allaolevat pätkät kirjoitin yhdeksän eri illan aikana ja tilanne eli jatkuvasti. Jos siis jokin ideajana tai lausahdus ei tunnu sopivan kokonaisuuteen, niin syy on siinä: en hoksannut sitä jälkikäteen enää typoja tarkastellessani.

Lisää rautaa

Olin jo valmistellut neljä rakettikasettia (lärpäkkeen mukaan mallia LAU-3), ehkä ne riittäisivät tai sitten joutuisin askartelemaan vielä pari. Ideani oli tässä vaiheessa se, että esim. TER:n laidoilla olisi rakettikasetti per puoli ja niiden välissä joku pomminkuvatus. Se näyttäisi ehkä vähemmän ahtaalta ja täyteentungetulta kuin kolme ryppäässä.

Tai sitten vastaava MER (Multiple Ejector Rack, koska ilmeisesti Amerikan ilmavaivat laskevat "yksi, kaksi, kolme, monta") ja eteen pari rakettikasettia ja pommit laitettaisiin laitteen takapäähän. Oli miten oli, pommeja (tai toisia rakettikasetteja) päin ampuminen ei oikein kuulostanut turvalliselta kuviolta...

Hyvin pienen pähkäilyn ja koesovittelun jälkeen päätin, että rakettituubit menisivät kahden TER:n sivuille ja niiden väliin laittaisin normipommin. Liimasin viimeiset pomminpuolikkaat yhteen, irroitin kaiken oleellisen valurangoista ja putsailin rojuja pois. Kuusioraiteet liimasin koneen ripustimiin niin, että keskimmäinen jäi tyhjäksi (ehkä jopa lopullisesti).
Ei noita nyt ihan niin montaa sitten ollutkaan.

Ei huolta rujoudesta, paikkamaalauksen sun muun aika koittaisi ennen koneeseen asennusta.

Latausharjoituksia

Heti kun kaikki palikat olivat vähintään koskettelukunnossa, asettelin niitä koneen masun alle testimielessä. Tavoitteeni oli symmetrinen asettelu, siksi kutakuinkin kaikkia oli tehty parilliset määrät, erikoispommeja lukuunottamatta, jotka olivat tulossa rikkomaan kuviota.

Tässä vaiheessa heräsin siihen todellisuuteen, että AGM-65:t olisivat sopineet kuin nakutettu kahteen TER:iin, joita minulla oli käytössäni tasan kaksi kappaletta. Molemmat olivat tietysti jo ladattuina, enkä olisi vaihtanut niiden latausta enää, vaikka se olisikin ollut väkivalloin mahdollista.

Pyörittelin valurankoja käsissäni vähän aikaa ja päätin, että valmistelisin kolmannen MER:n keskiripustinta varten. Nyt voisin jakaa 18 pisteen välille helposti 6 ohjusta, 6 napalmipommia (M117) ja 6 myrkkypommia (Mk.82 Snakeye). Kasasin heti kolme uutta läskiä pommia uusiksi napalmipommeiksi ja maalasin ne ja pikkupommit jo olemassaolevien palikoiden tavoin. Fiksailin kaikkien pommien merkintöjä ja maalasin sytyttimien metalliväkkyrätkin vielä kohdilleen.

Uudelleenjärjestelyä

Pah. Kolme täyteenladattua kuuden pommin settiä eivät olisi mitenkään mahtuneet riviin, joten jätin keskimmäisen ripustimen sittenkin tyhjäksi. Liimasin sisimpiin takapidikkeisiin myrkkypommit. Meinasin täyttää koko sisimmän sarjan niillä, kunnes keksin, että jos täytän neljännenkin multiejektorin parilla myrkkypommilla takasivuslotteihin ja sen loput slotit Maverickeilla, voisin tunkea näiden kahden laitteen uloimmat paikat napalmipommeilla! Samalla vaivalla kokeilin ja liimasin napalmipommit paikkojen 2 ja 3 sisäetuslotteihinkin, kun tilan ahtaus ei enää ollutkaan samanlainen ongelma kuin varttia aiemmin.

Uudet MER:t (neljäs olisi vielä maalattava, en vaan tuolla istunnolla enää ehtinyt (ja jaksanut aloittaa samaa sirkusta taas uudelleen)) sijoittaisin heti siipien tyviin eli päälaskutelineiden sisäpuolelle. Seuraaviin hardpointeihin telineiden viereen ulkopuolelle asensin GBU-12:t (Paveway II), kaikkea tervettä järkeä ja varmaan oikean koneen fyysisiä rajoituksia vastenkin olisin laittamassa näiden jälkeen seuraaviin paikkoihin GBU-8:t (Rockwell HOBOS) jonkunlaisiin raiteisiin ja ulommaisiin kolosiin kauan valmiina olleet TER:t romuineen, jotka saisivat jäädä viimeisiksi, etteivät olisi tiellä.

Ylläolevien kuvien ottohetkellä tilanne oli siis se, että minulla olisi tyhjää ripustintilaa parhaimmillaan/pahimmillaan kuudelle kuulalle. Tietysti nuo keskimmäiset paikat voisi jättää kutakuinkin kaikki tyhjiksi, mutta missäs se hauskuus olisi? Ilmasta maahan -boksissakin oli vielä ties mitä jäljellä...

Ja lisää

Kiroilua. Eihän minulla ollut neljättä MER-palikkaa, kun olin jo käyttänyt sen viime vuonna N/AW-10:n alle! Sinne meni se symmetrisyysidea. Joko siis laittaisin tuon Snakeyeillä ja Maverickeilla ladatun roippeen mukaan ja sen vastapuolelle jonkun yksittäisen pommin tai sitten jättäisin koneen nykytilaansa.

Kuvasta jäivät uupumaan GBU-8:t (joihin askartelin jossain välissä mustavalkokamerahakupäiden linssit) toisiksiulommaisista ripustimista. Annoin myös periksi Hasegawalle ja liimasin askin tarjoaman Avenger-putkiston itkettävän ruman pään kiinni nokkaan. En nimittäin keksinyt kotoa mitään, mistä olisin voinut tehdä itse uuden siedettävällä lopputuloksella ja erityisesti järkevässä ajassa. Maalasin mökkylän kromiseksi ja litkutin sen Citadelin Agrax Earthshadella vähän elämää nähneemmäksi.

Jos mahdolliselle lukijalle tämä on ruvennut kuulostamaan vähän epämääräiseltä poukkoilulta niin arvatkaas, miten sekaisin olen itse ollut? Oma mielialani rupesi olemaan se, että "nyt rupeaa riittämään".

Viimeisen pommin ongelma

Löysin yhden raiteen ja liimasin sen kiinni koneen viimeiseen ripustimeen. Maalasin kalikan vihreäksi (kaikkien muiden pommien jakama väri (VMA 096 Panzer Olive Green)), samoin valitsemani pommin (Mk.82 w/ Fuse Extender). Senkin nokkaan maalasin keltaisen raidan. Maalien kuivuttua liimasin pommin kiinni ripustimeensa ja liiman kuivuttua maalasin viimeiseksi jättämäni kepakon metalliseksi (VMC 70863 Gunmetal). Osa lähdekuvista näytti senkin oliivinvihreänä, osa ja maalausohje taas maalaamattoman metallin väriseksi ja vedin sitten taikahatustani tämän ratkaisun.

Nyt sain vihdoin viimein ohisiteerata esikuvaani, suurta ja mahtavaa keisari Palpatinea. "Now witness the firepower of this fully armed and operational assault plane!"