Valmista: Projekti VI/16

Kapu oli valmis, kun maalasin hatun etuyläreunaan vielä valtakunnankotkan. Parransänkeä en loppujen lopuksi lähtenyt tuhrimaan äiän leukaperiin. Viime silauksena sudin kutakuinkin koko ukon Vallejon puolikiiltävällä satiinilakalla ja kuivumistauon jälkeen tökin sekä kiikarien linssit että jotain roiskeenomaisia alueita ylhäältä alas suuntautuen kiiltävällä lakalla. Lopputulos oli ihan mainio.

Nappasin vielä pari hassua kuvaa kapusta sukellusveneensä tornissa kiikaroimassa. Tornin laitojen korkeus onnistui yllättämään, äijästä kun ei meinannut nähdä juuri mitään.

Kapun yksityiskohdat

Ihonvärivaivat

Aloitin ihon maalaamisen tälläkin kerralla sutimalla kaiken ihopinta-alan suklaanruskealla (VMA 70872 Chocolate Brown). Sen päälle maalasin kohtuullisen roimalla otteella tummaa ihonväriä (VMC 70927 Dark Flesh) ja lopuksi vähän kevyemmin, mutta en vieläkään järin kuivalla sivelyllä vielä keskisarjan ihonsävyä (VMC 70860 Medium Fleshtone). Tämä resepti toimi Deutsche Afrika Korpsin ukkojen kohdalla hyvin, niin miksi ei nytkin?

Olin innostunut antamaan ukolle valkean villapuseron, joka toisi vähän lisävaihtelua muuten niin synkkään hahmoon. Ylipäätään käytin tätä kuvaa mielestäni mallikkaana lähteenä tähän ukkeliin. Ihan noin tuimaa ilmettä en kyllä saisi aikaan, mutta noin yleensä kuvatus oli oiva.

Mulkosilmäillen

Maalasin jannulle silmämunat, tökkäsin ei-arjalaiset suklaanruskeat silmät kulmiin ja onnistuin näin saamaan aikaan aika epäluuloisen ilmeen. Takkiin tökin em. esimerkkikuvan perusteella nipun kultaisehkoja nappeja (VMC 70878 Old Gold), joista kuvaan oli ehtinyt 6/8. Sen kummempia merkintöjä takissa ei sitten olisikaan.

Kotsa päähän

Seuraavaksi kävin hatun kimppuun. Maalasin sen lipan, alareunat ja otsalohkoon vähän suuremman ympyrän kaikki mustalla (VMA 71057 Black). Loput uudelleenmaalasin valkoisen pohjamaalin päälle valkoisella (VMA 71001 White). Hippasen myöhemmin tuhersin lipan etureunaan ja otsaosaan aiemmin mainitulla vanhalla kullalla jotain laakerilehtiä tai mitä ne ikinä olivatkaan olevinaan. Kokardin keskelle tökkäsin vielä valkoisen täplän, jonka sisään koetin ujuttaa vielä pienemmän punaisen (VMA 71085 Ferrari Red) täplän. Kotsan esimerkkiä katsoin taas yllättäen googlesta, pääasiassa tätä kuvaa.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että olin unohtanut valtakunnankotkan koppalakin otsapuolelta, joten se tulisi lisätä ennen pitkää. Olin myös mietiskellyt, että koettaisin tehdä jotain sänkiefektiä ukon leukaperiin, mutta en ollut ihan varma, tohtisinko.

Kapteeni kuntoon

Pikakelausta

Kuvienottokäytäntöni olivat näköjään päässeet heikentymään, unohdin näet ottaa kunnolla kuvia kittaus-hiomisvaiheista. Ei sillä, että niissä olisi mitään oleellista ollut, mutta kumminkin. Olin siis tässä välissä kittaillut viime kerralla näkyviinjääneitä railoja umpeen ja hionut rosoja pois hiekkapaperilla.

Sen jälkeen olin liimannut äijälle kätöset kiinni torsoon "laskin kiikarini katsoakseni paljain silmin"-asentoon tai sitä minä ainakin tavoittelin. Taas kittasin rakosia ja perinteisen vuorokauden kuivattelun jälkeen hioin taas turhat pois. Päänkin iskin kiinni, vaikka ehkä sekin olisi pitänyt maalata irrallaan. Ajattelin kuitenkin, että saisin aikaan paremman lopputuloksen (vähemmillä sormenjäljillä), mikäli ukon kuula olisi harteilla.

Maaliruiskimaan

Pohjamaalasin nappulan ja irrallisen hatun Vallejon valkoisella. Sen jälkeen aloitin räimimällä ukon housujenlahkeet panssariharmaalla (VMA 71056 Panzer Dark Grey), nahkakengät tai -saappaat mustalla (VMA 71075 Black) ja lopuksi koko takkiosaston ylimenoineen sakemanniharmaalla (VMA 71052 German Grey). Värit arvoin sekalaisen googlettelun perusteella.

Kaikki loppu tulisikin sitten tehtäväksi käsipelillä. Kapun nuttu ei varmaan ole kenenkään tarkkasilmäisen tai asiasta yhtään suuremmin välittävän mielestä oikea, mutta minä halusin pitkän takin, jota voisin kutsua sadetakiksi tai joksikin vastaavaksi. Mietin jo tässä välissä, että siitä saisi ehkä ovelasti märän näköisen sutimalla osia ensin aika roimasti satiinilakalla ja sen päälle ehkä sinne tänne kirkkaalla lakalla. Ehkä.

Projekti VI/16

Edelleen poissa mukavuusalueelta

Taannoinen sukellusveneeni oli yhä kapteeniton. Edellinen yritykseni ihmishahmojen maalaamisesta onnistui aika hyvin (SdKfz 251/1 -projektini peräti viisi vuotta sitten I, II), joten mikä jotten koettaisi maalata yhtä äijää lisää vähän erilaiseen tilanteeseen?

Lähtötilanne

Olin ostanut aikoja sitten Dragonin Rommel esikuntineen -boksin, jossa oli neljä äijää. Kansitaiteen perusteella ainakin yhdellä jantterilla oli pitkä takki ja sehän riitti minulle. Muistelin askia valitessani, että netissä sun muualla Dragonin figuureja oli aina kehuttu aikalailla, mutta sama se minulle, ei näillä ihmismaalausminuuteilla huomaisi eroa parhaan ja ihan ok -tasoisen muovi-ihmisen välillä.

Boksin sisällä oli kaksi rankaa, yhdessä äijät rätteineen ja toisessa kaikenlaista tilpehööriä, kuten kiikareita ja pistoolikoteloita parillekin esikunnalle. Veikkasin, että itselleni riittäisi tässä vaiheessa tasan yhdet kiikarit, jotka voisi sitten liimata ukkoparan kätösiin johonkin asentoon.

Tuumasta toimeen

Päätin rakentaa kansikuvassakin nähtävän oikeanpuoleisen kiikaroivan kaverin ihan suoraan. Vaihtaisin vain hatun verikauhasta koppalakkiin. Koppalakkia saattaisin ehkä joutua käpälöimään jälkikäteen (jotenkin Das Bootin meriupseerikoppalakit olivat vähän pehmeämmän näköisiä kuin maakrapujen natsikoppalakit), mutta saattaisi myös olla, että ihan värivalikoimalla lopputulos olisi ihan hyvä.

Käytin siis suoraan takakannen "rakennusohjeen" merkitsemät palat, joista tuo takki oli ehkä omituisin kokonaisuus. Ovelasti, mutta itselleni täysin turhasti, kaverin lahkeet saisi maalattua täysin ja nätisti takinhelman altakin. Liimasin äijälle jalat kiinni torsoon ja takin selkäosan heti perään. Kevyen koesovittelun perusteella takki olisi aika hyvin sopiva, jos kohta lievää saumakittailua edellyttävä. Ehkä minä malttaisin hoitaa ne kuntoon parempaa lopputulosta jahdatessani.

Tässä välissä pidin käsiä vielä irrallaan ihan sillä, että saisin niiden asennonn pidettyä vielä avoimena. Eivätkä ne olisi tiellä jos lähtisin tuunaamaan tuota takkia etuosastaan. Pikagooglettelun perusteella merivoimain sadetakit olivat vähän erilaiset, ainakaan tuota rinnan poikki menevää remmiä ei oikein kaivattaisi. Ehkä tämä ei olisikaan ihan niin ripeä projekti kuin mitä olin suuruudenhulluna kuvitellut...

Vaan ei se mitään, haasteita pitää aina olla. Luulen silti, ettei Projektimutinaa lähde amatöörinä edes tähtäämään täydellisyyteen, vaan johonkin tarpeeksi siistiin.

Valmista: Projekti V/14

Tyypin XXIII U-vene

Viimeiset rakennus-, maalaamis- ja säistämismutinat käsiteltiin jo kuvien kanssa. Saksalaisten kiehtovan tuotekehityksen loppusodan ihmetuotoksista on ollut netti kaikkea väärällään, laivasto tuntuu (kai syystäkin) jääneen aika vähälle huomiolle. Siitäkin vähästä tyypin nerokas XXI sukellusvene on ollut parrasvaloissa enemmän kuin tämä tyypin XXIII rannikkosukellusvene (en väitä myöskään ymmärtäväni noiden tyyppinumerointia), joten tämä nyt on ollut aika vähäreferenssinen teos.

Tekele toteutettiin taas vaihteeksi suoraan laatikosta -periaatteella ja ilman siirtokuvia. U-numeroita en vaivautunut vääntämään tornin sivuille, ei niitä juuri näkynyt kuvissakaan. Noiden suurten valkoisten raitojen tarroittaminen taas kuulosti turhalta, joten nekin vain maalattiin, kuten aiemmin raportoin.

Lootasta puuttui osia, kuten torpedot. Sain tämän alunperinkin jo osittain kasattuna, joten valtaosa on siinä kuosissa kuin missä sen itse käsiini (ja auton takarontissa roudattavaksi) sain. Hauska tekele, joskin mielettömän 99,1cm kokonsa takia tavallista 1:35-mallia haastavampi käpälöitävä ja maalattava.

Lopetuskuvat

Kyltissä on ärsyttävästi saksaa ja englantia sekaisin

Kokovertailu

Mallin naurettava koko ei oikein ota avautuakseen kuvista, joten otin muutaman hassun kuvan verrokkien kanssa. Siltä varalta, että vaunumallit ja ukkelit eivät nekään kerro tarpeeksi, otin kauniiksi lopuksi kuvatuksen maailmahistorian parhaan sukellusvene-elokuvan askin kanssa. Kaikki oletettavasti ovat hypistelleet dvd-lootaa joskus, joten sen nyt viimeistään pitäisi valaista valaistumattomiakin.

Vaunut on tasattu paatin ääripäiden kanssa

Ohi aiheen

Nyt kun tämä rutistus on ohi ja helmikuu on sekin hyvässä vauhdissa, touhuan  pari kolme viikkoa jotain ihan muuta kuin pienoismalleja. U-veneen (hitaan) viimeistelyn rinnalla olen tärvännyt pari viikkoa pygame-projektini refaktoroinnin kanssa. Tätä kirjoittaessani se on toiminnallisuudellaan pidemmällä ja huomattavasti siistimpi kuin aiemmin.
Seuraava rakennusprojekti on toinen 1:72 A-10 -koneista. Siihen liittyen rutisen varmaankin kahden välipostauksen jälkeen, jos moinen jotakuta uteloittaa.

Sään armoilla

Säistystä

Ideani oli, että purtilo olisi kohtuullisen tuore, eikä siis kamalan ankarasti kulunut, sotkeutunut ja ruostunut. Silti suolainen merivesi olisi jättänyt jo jonkunlaiset merkit sukellusveneen pintoihin, erityisesti niihin muotoihin, joihin vesi saattaisi jäädä lillumaan vähän pidemmäksi aikaa kuin sileille pinnoille.

Ruostelitkua

Kaivoin varastostani Vallejon ruostelitkun (VMW 76506 Rust) ja töpöttelin sitä aika varovaisesti sinne tänne. Keskityin lähinnä komentotornin ja rungon yläpuolen lukuisiin koloihin. Vetäisin kolosen alareunaan litkua ja pyyhkäisin siitä kevyesti alaspäin. Väkevimmän näköiset runnut sipaisin erikseen sormellani niin, että valumajälki olisi hienovaraisempi.

Pigmenttituhruja

Ajattelin käyttää litkun ohessa myös tuoreen ruosteen väristä pigmenttiä (VP 73118 Fresh Rust). Tarkoitukseni oli tehdä aika kevyen näköistä sotkua, mutta näiden kanssa olen vielä amatöörimpi kuin maalien kanssa, joten lopputulos oli ehkä vähän riskialtis.

Paapuuri

Tyyrpuuri

Kokonaiskuva

Eipä tuo minusta kauhean huonolta näyttänyt. Eriäviäkin mielipiteitä saa tietysti esittää. Luulen kyllä, etten rupea enää liiemmin säätämään tämän mallin kanssa, vaan hyväksyn sen vähitellen valmiiksi. Sitten esiin nouseekin kammoamani kysymys: "miten kummassa lavastan hirvityksen tuon ihmisiksi lopetuskuvia varten?"

Soutelua ja tekstittämistä

Purtilo

Kumiveneen osien (3) kasaaminen ei kauaa vienyt. Tietysti näin vasta siinä vaiheessa, että reuna-alueiden maalaus oli epätäydellinen. Liimasin sitten samaan syssyyn köysilenksut paikalleen, jotta seuraavaksi tehtävä paikkamaalaus peittäisi myös mahdolliset liimatahrat.

Yliroiskittujen köysilenkkien uudelleenmaalaaminen oli tietenkin muistettava. Saksalaisen harmaan päälle sudin siis kevyehkösti aiemminkin käyttämääni maanruskeaa. Köysimäistä pintakuviota korostaakseni litkutin ne myöhemmin vielä pikaisesti mustalla.

Nimikyltti

Viime viikolla kertaalleen maalailemani tekstikyltti ei ollut vielä tarpeeksi selkeä, ainakaan lähietäisyydeltä. Uhmasin siis taas niskahartiaseutuani ja tuhrasin kirjaimia uudemman kerran, tavoitteenani saada niihin tasaisempi maalipinta.

Sukellusveneen itsensä säistäminen olisi seuraava ja viimeinen askel tässä lopusta venähtäneessä projektissani. Kevyt ruostelitkutus sinne tänne ja kaveriksi varmaan vielä tuoreen ruosteen väristä pigmenttiä. Näin ainakin mietin tässä vaiheessa, ensi viikon postaukseen mennessä olen varmaan jo saanut päätettyäkin.

Hans testaa kumivenettä

Hissukseen

Meneillään on toinen kokonainen viikko loman jälkeen, enkä ole vieläkään saanut otettua itseäni kunnolla niskasta. Siitä kertoo se, että sain tällä viikolla aikaan aika vähän mihinkään projektiin liittyen. Ehkä osasyy on työpäivärytmi, joka näiden kahden viikon ajan on toinen kuin tuottavammalla kaksiviikkoisella.

Olin jo maalannut puuosat, joten niihin en joutunut sekaantumaan tässä välissä. Ajattelin, että kun airot liimataan veneen pohjalle, niitä ei kannata maalata ihan samoilla väreillä. Joten pohjan puusäleet litkutin tahallisen epätasaisesti Citadelin Devlan Mudilla ja airot puolestaan saman puljun Badab Blackilla.

Hoksasin rss-feedejäni lukiessa, että tuo jalustan nimikyltti kaipaa ehkä jotain maalia pintaansa sekin. Kiitokset siis FSM:n foorumeille juttuineen. Kohokirjaimilla kaikki olisi ollut paljon selvempää, mutta nämä fotoetsiroippeet eivät toimi ihan samoin. Päätin siis tuhrata uppokirjaimet tuolla ylempänä jo käytetyllä Badab Black -litkulla. Ykköskierros ei luonnollisestikaan johtanut täydelliseen ja valmiiseen lopputulokseen, vaan jatkan tässä joku ehtoo vielä noiden kanssa. Broncon logoa rupean tuskin tuhraamaan, en näe sitä niin oleellisena, että haluaisin nauttia sen takia päänsärystä loppupäivää.

Kumiveen lailla luokses pompin

Lomalta palaaminen on aina yhtä penseää. Jostain syystä projekteihinkin palaaminen tuntuu usein myös hitaalta. Sain kuitenkin otettua itseäni niskasta ja rupesin työstämään tuota kumivenettä.

Viimeinen valuranka sisälsi kolmiosaisen veneen itsensä, kasan köysilenkeiksi tai vastaaviksi olettamiani kaaria, sekä neljä airoa / melaa. Pohjamaalasin kaiken pikaisesti rangoissaan kiinni ja sen kuivahdettua ruiskin veneosat sakemanniharmaalla (VMA 71052).

Seuraavaksi maalaan sisäpohjan puusäleet samalla idealla kuin paatin kansilankutkin, eli maanruskealla (VMC 873 "US Field Drab" (espanjaksi "Tierra" kuvaa paljon paremmin väriä, imo)). Samoin ajattelin maalata airotkin, puuta kun ovat ja efekti toimi jo kerran, mitä sitä turhaan kivalta näyttänyttä efektiä vaihtamaan.

Annan palasten kuivua kuitenkin kunnolla ennen kun rupean soheltamaan yhtään enempää. Mieleni ei tee pilata tekelettä enää tässä vaiheessa, voitte varmaan kuvitella.