Valmista: Projekti VII/17

T-35 "APTEP"

Speksit

T-35 oli itsessään vuosimallia 1938 ja painoi luonnossa 45 tonnia. Pituutta masiinalla oli 9,72m, korkeutta 3,43m ja sen panssari oli 10-30 mm paksua, mikä ei suorissa levyissä tainnut olla siihenkään aikaan juuri mitään. V12-moottorillaan hirvitys pääsi maksimissaan 30 km/h vauhtiin ja tankillisella pörötteli 150km, oletettavasti vain optimiolosuhteissa. Miehistöä tarvittiin peräti 11 ukkoa. 76,2-milliseen päätykkiin oli mukana 96 kranaattia, 45-millisiin yhteensä 220 kranaattia ja 7,62-kuteja oli peräti 10 080 patruunaa (pari kiloammusta per kuularuisku).

Insinöröintiä

Vaunun taustoista ja ideasta olin mutissut jo ennen aloitusta, joten mitä niitä enää toistamaan. Korvattakoon ne insinöörimäisesti numeroilla!

Julkaisin 23 sessiopostausta, joista kukin kattoi keskimäärin 45 minuutin edestä puuhastelua. Suunnaton osa noista minuuuteista kuluikin, kuten aiemmin mutisin, kontekstinvaihtoihin eli aloitteluun ja lopetteluun, sekä satunnaisiin projektiassistenttien aiheuttamiin keskeytyksiin. 23 * 45min = 1035min / 60min = 17,25h eli... hohoh. Alun kolmatta täyttä työpäivää ilman lounastaukoja.

Yksitoikkoisesta vaunuväristä ja naamiokuviottomuudesta huolimatta vaununkuvatus söi silti reilua tusinaa eri maalia ja maalinkaltaista ainetta sekä kolmea tyyppiä liimaa. Siirtokuvia meinasin käyttää pakasta peräti kaksi (loput olivat lähinnä valkoisia raitoja), mutta jälkimmäinen rullasi niin revin molemmat mäkeen aika turhautuneena.

Jotain johtoja tuohon olisi kai voinut vedellä lamppuja varten, mutta teinpä nyt ihan oobina. Päätornin katolla oleva kohokuviotähti olisi kai voinut ottaa maalia pintaansa, mutta kun en löytänyt* tästä hirvityksestä yhtään oleellista referenssikuvaa niin annoin olla. Turhaa stressiä tuli vältettyä.

*) en tosin tuhrannut kovin pitkää aikaa etsimiseenkään vaan luovutin helpolla

Rakennussarjasta itsestään

Kaikenkaikkiaan Zvezdan T-35 oli mielenkiintoista rakennettavaa. Jotenkin paloja piti siivota ihan mielettömän paljon, mikä taas johti siihen, että rakentelu itsessään oli hitaampaa kuin jonkun Tamiyan tai Dragonin sarjan kanssa.

Palat sopivat paikoilleen mainiosti, vain vaunun kannen kanssa oli hämminkiä, mutta pelkään, että juuri sen takia sain syyttää siitä vain ja ainoastaan itseäni. Yleisesti kaikki rakentelu oli suoraviivaista, omituisin ja ehkä epästabiilein härpäke oli päätornin alaosa, joka koostui liuskoista ja kaikeksi yllätyksekseni toimi nätisti. Muille torneille olisi pitänyt rakentaa raidepala, joka olisi pitänyt ne kiinni rungossa, mutta jätin ne omaa puuhasteluani helpottaakseni tyystin pois.

Kuvatuskokoelma

Alle läiskäsin taas perinteisen ympäriämpäri-kokoelman vaunusta nyt myös virallisesti valmiina. Vaunun hassuudesta johtuen napsin epätavallisen määrän "kaikki kasassa"-kuvia, joten kokonaisuus on varmaan tullut ehkä turhankin tutuksi pitkän prosessin aikana.

Metahetki eräänä torstai-iltapäivänä

Kuvien räpsimisen aloittaessani ongelmani oli ensinnäkin, etten tiennyt, missä nappaisin kuvatukset fiksuimmin. Uuden (meille) kodin ongelmia, sano. Jalustana käyttämäni kovakantinen Jeff Smithin "Bone" One Volume Edition inspiroi ottamaan sen uudelleenluettavaksi. Sille jaettakoon tässä 'mutinoitten yleisaiheesta äärettömästi poikkeava mutta silti varaukseton suosittelu.

Sessio XXIII

Viimeiset koristelut

Kävin pinohiirivälineiden metalliosat läpi mustalla litkulla (Citadelin Nuln Oil). Sitten erikeepperöin nokan lamppuihin lasit kiinni. Kaikki tämä vei aikaa tuplasti pidempään kuin olisi tarvinnut, kun nuorempi projektiassistentti päätti tulla vähän auttamaan.

Kokeilin vielä typeryyttäni liiskata punatähdet helmapanssareihin, mutta toinen niistä otti ja repesi kelvottomaksi (yksi sakara veti spagetiksi kaiken muun alle ja suutuin). Sain sen ensimmäisen, täydellisesti paikoilleen istuneen, sitten pois ja roskikseen. Perkele.

Minä. Vihaan. Siirtokuvia.

Sessio XXII

Säistystä lopputoukokuun lämmössä

Aloitin säistyspuuhasteluni kuivaharjaamalla telaketjujen kulutuspinnat teräksellä (VMA Steel), niistä siirryin hivelemään erinäisiä vaunun ja sen tornien muita kuluvia kohtia, kuten ripustuslenkkien sisäkehiä, saranoita sun muita. Hellimmän pensselinkosketuksen tarjosin yleisesti vaunun lukemattomille töröttäville pultinkannoille tai ainakin valtaosalle niistä.

Pystysuoria osia suttasin Vallejon Environment-sarjan Rainmarksilla, jolla vetelin erilaisia runtuja ylhäältä alaspäin, fiiliksen mukaan. Voi olla, että päästin tuota kamaa vähän liian valloilleen, mutta pistettäköön se uutuudenviehätyksen piikkiin.

Samasta sarjasta käytin myös Mud and Grass -mömmöä, jota käytin lähinnä teleihin, etu- ja takapään alaosiin sekä ihan vähän palautuspyörien suunnalle. Koetin pitää pientä rotia ja olla käyttämättä ihan liikaa sitä. Pensselin potentiaalisen tuhoamisen pelossa käytin tops-puikkoa levittelyyn. Näin jälkikäteen miettien, se oli ehkä turhan iso tai ennemmin kömpelö applikaattori, mutta ehkä se ei haittaisi kun kyseessä ei ollut tarkkuustyö?

Viimeisestä kuvasta saattaisi nähdä, että muistin vihdoin viimein katkoa kaapelikelan langan. Ensi kerralle jäi vain nokkavalojen lasien erikeepperöinti ja pioneerivälineiden litkuttelu. Vanhan sanonnan mukaan tunnelin päässä näkyi jo valoa, ja jos muistaa, että asustelen Länsimetron hujakoilla, tunneli on tänä vuonna, varsinkin talvipuolella, ollut aika turvallinen kävellä.

Sessio XXI

Iskulauseet

Käytin hyväkseni entisen työkaverini Sergein usein käyttämää translit.ru:ta ja kynäilin merkit post-itille torneihin käsin kopioitavaksi. Ongelmaksi meinasi nousta, mitkä viisi asiaankuuluvaa nimitystä rustaisin, mutta hoksasinpa niitä sittenkin riittävästi.

АРТЕР
ИМС
АРЦ
БЛУЕПРИНТ
ЯФ

Agitaation ja propagandan toimiston asialla

Nappasin hienoimpiin yksityiskohtiin sopivan pensselin ja valkoisen VMA-maalini käsille ja rupesin arpomaan, mikä iskulause menisi mihinkin torninkylkeen. Ajattelin, että ne voisivat löytyä päätornista, tykkitorneista ja kvkk-torneista vastaavassa järjestyksessä. Vaunu oli kuitenkin sattuneesta syystä työnimellä Arter, joten kai se kuului päätorniin ja jotenkin nimikkeet tuntuivat sopivan yhteen noin parhaiten. Toki joku asiasta (numeroista, oikeastaan) huomattavasti paremmin kärryilläoleva voisi olla eri mieltä siitä, mikä kuuluisi tykkitorniin ja mikä kvkk-pyttyyn, mutta omat lasit päässäni päätin, että olin noiden kanssa eniten tekemisissä, joten jako meni sen mukaan :)

Arter

Päätorniin maalasin entisen työpaikkani viime keväänä vaihdetun nimen Arter, koko aptep-kähinähän lähti tyylitellystä nimilogosta, jonka ärrät näyttivät enemmän p-kirjaimilta. Ja kun muistaa, että kyrillisten R on P, niin tyhmää huumoriahan siitä saatiin revittyä.

Merkkien maalaaminen oli vain lievästi rasittavaa, kiitos antennihirvityksen. Kai siitä selvän sai.

IMS

Etummaiseen tykkitorniin maalasin sanan/nimen IMS, sen parissa työskentelin kai aavistuksen (~vuoden?) verran pidempään, kun tuolla olin töissä. Alunperin meinasin maalata kaikkiin vain yhdelle sivulle näkyvästi näitä sanoja, mutta päädyin sitten rustaamaan melkein kaikille torneille samat sekä oikealle että vasemmalle kyljelle.

BLUEPRINT

Blueprint, html5-editori, prosessieditori, rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Oleellista tässä oli se, että otin nimen mukaan kun se oli aika keskeinen työkalu molemmissa päätuotteissa. Sana oli tosin pitkä ja käsialani ei tarpeeksi pientä, eikä se mahtunut mitenkään edes puolisiististi kahdelle puolelle pienenpientä tornipönttöä.

QF

QF - tai Qualitas Fennica ei suoranaisesti liittynyt omiin töihini, mutta oleellisena osana lafkan liiketoimintaa ajattelin, että kai se näihin sopii teemanmukaisesti.

ARC

Architect, ARC, millä nimellä sekin nyt milloinkin ihmisten suissa ja jutuissa kulki oli toinen palvelu, jonka kanssa vietin useampia vuosia. Siksi se päätyi myös tykkitornia koristamaan, arvan osuessa vaunun takapäähän.

Kaikki yhdessä

Anteeksipyyntöni helpparijengille, mutta en keksinyt, miten olisin sotkenut helldeskin tähän mukaan. Siinäkin hommassa vietin hyvän aikaa, kaiken muun ohessa, joten se olisi sopinut teemaan.

Sessio XX

Pensselivaihe

Nyt pääsin (tai jouduin) pensselimaalausvaiheeseen. Tai ainakaan en ole ikinä kokenut, että olisin kykeneväinen tekemään näitä paloja ruiskulla ilman, että kuluttaisin puolta kiloa maskiteippiä ja mieletöntä määrää aikaa. Joten: käsitöihin oli ryhdyttävä.

Ensimmäiseksi korjasin tykkien putket, osa niistä ei ollut tarpeeksi hyvin vihreällä peitettyjä, vaan osa pohjamaalista paistoi vielä läpi. Pah. Seuraavaksi maalasin kaikista torneista konekiväärien ulosnäkyvät osat mustiksi.

Työkalusto

Nyt kävin laajahkon pioneerivälineistön kimppuun. Aloitin maalaamalla keulan valonheittimien kupujen sisäpuolet, rautakanget (oikealla laidalla, lapioiden vieressä) ja vetokaapelit teräksellä (VMA 71065 Steel). Loput metalliosat eli lapio-osat, sahanterän, hakut ja jotkin ihmekammet öljyisellä teräksellä (VMC 70865 Oily Steel). Vielä muistaessani hutaisin vähän metallimaalia konekiväärien piipustoon, korostamaan niiden muotoja.

Kauniiksi lopuksi maalasin työkalujen puuosat vaaleanruskealla (VMA 71136 IJA Earth Brown). Luin joskus jonkun artikkelin siitä, miten hän teki aidon näköisiä puuosia piirtämällä syitä lyijykynällä, mutta jotenkin veikkasin, ettei minusta ehkä olisi tuollaiseen. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun jäin miettimään tuota, veikkaan. Tai viimeinen.

Ketjut

Telaketjujen kanssa pähkäilin vähän enemmänkin. Ne olivat ruiskutteluvaiheiden jälkeen edelleen tummat, mutta vihreämmät kuin mitä kaipasin. Sudin ne siis kauttaaltaan mustalla, mutten panikoinut sen peittävyyden suhteen. Pienen maalinkuivattelun jälkeen maalasin kaikki telaketjujen näkyvät pinnat ruskealla keitoksellani (VMA 71040 Burnt Umber + VGC 72011 Gory Red, en ruvennut sotkemaan oranssia tähän sotkuun tällä kertaa).

Näistä ketjuista puuttuu vielä punaisella taitettu ruskea

Sessio XIX

Perusmaalikuvion finalisointi

Korjailin vielä kolmannen istunnon verran noita kalikoita. Ensin maalasin tornit loppuun ja paikkailin jotain hassumman näköisiä katveessaolleita kohtia. Sitten latasin ruiskuun mustaa ja tykitin vähän tummempaa jälkeä takakannelle, pääasiassa moottorihärpäkkeen päälle ja taakse, sekä pakoputkien kohdalle jne. Tästähän tuli luonnollisesti vähän turhan tumma, joten ruiskutin tuon päälle uuden kevyen kerroksen vihreää. Tuli siitä parempi.

Sessio XVIII

Alkutöitä

Aloitin räimimällä telaketjut välittömine lähiympäristöineen mustalla (VMA 71057 Black) ja pohjapuolen vaunusta venäläisenvihreällä (VMA 71017 Russian Green 4BO). Sain silti poltettua aika hyvin aikaa tähän ~puolikkaaseen vaunun alustukseen.

Seuraavana iltana jatkoin vaunun kannen parissa ja maalasin ensimmäiset tornienpuolikkaat (kas kun edellisiltana en ehtinyt). Kun vaunu itse oli kutakuinkin kelvollisesti vihreä, otin vielä vaaleaa ruskeaa (VMA 71136 IJA Earth Brown) ja ruiskuttelin sitä vähän kannelle, enemmän alaosiin ja erityisesti telakoneiston kulmille. Koetin saada mahdollisimman uskottavan kevyen kakkelikerroksen aikaan.

Tornit näyttivät aika koomisilta, kun olivat vasta alapuoliltaan maalatut. Eivät ne olleet tuollaisiksi jäämässä, joten samapa tuo wip-kuvissa.

Sessio XVII

Pohjamaalausprosessi kahdessa näytöksessä

Ensimmäinen

Ruuttasin vaunuun pohjamaalit kahdessa osassa, kuten tyypillisesti. Arvoin aloituspuoleksi sen, josta saisin isoimman pinta-alan peitettyä. Ajattelin vaunun alapuolen olevan sellainen ja torneista taas katto-osien. Luonnollisesti unohdin maalata tuon kaapelikelapalasen, josta olin alunperin aloittavinani.

Toinen

Jätin kalikat kuivumaan yön yli ja jatkoin suureksi yllätyksekseni jo seuraavana iltana. Nyt aloitin kelalevystä ja viimeistelin ensin tornit, sitten vaunun. Vaunun kyljet eivät olleet ihan täydelliset, joten ruiskuttelin lisäkerroksen pohjamaalin niihin.

Vaihtelun vuoksi suoraan ylhäältä yksi kuvatus. Aika talvinen fiilis. Tästä olisi hyvä jatkaa takaisin vihreään peruspintaan.

Sessio XVI

Suoristelua

Osa panssarilaatoista irvisteli ilkeästi, joten otin niiden edes osittaisen suoraanvääntämisen listalle. Mitään liimaa ja purista palasia tiukasti yhteen -kuviota ihmeepää en ruvennut yrittämäänkään. Muutaman rullamutkan sain oikoseen, mutta eipä se täydelliseksi enää kääntynyt.

Kolikko mittakaavakaveriksi

KITTiä

Loput irvistykset päätin kitata umpeen. Vaan mitä havaitsinkaan, kun vihdoin istuin mallin ääreen ja rupesin kiertämään korkkia auki? Tajusin samantien sitä avatessani, että kun viimeksi (viime- vai toissavuonna) jotain kitttailin jotain, olin laittanut korkin kiinni "sillai ihan vähän", ettei töhkä kuivuisi kesken kitinlevittelyn.

Muuten hyvä idea, mutta olin tosiaan unohtanut sulkea tuubin tiukasti. Kittini oli jämähtänyt ja siten pilalla. Hohhoi taas.

Lähdin seuraavana päivänä töistä Hobby Pointin kautta kotiin ja ostin tuubillisen uutta. Merkillä ei ollut väliä, otin mitä ensimmäisenä osui sormiin. Edellinen oli Tamiyan puttyä, tämä oli jotain Mr. White Puttyä. Vähän juoksevampaa kamaa kuin mitä vanha oli, tämän rundin perusteella.

Hiomista

Annoin mössön kuivua yön yli ja hioin tekeleeni seuraavana iltana hiekkapaperilla ja penseämmistä kohdista viilalla. Vaunun vasen etupuoli näytti vähän hämärältä, mutta tuo oli liimailuni peruja, eikä siis kittiä, joka ei totellut karkeaa käytöstä.

Tästähän päästään seuraavaksi pohjamaalaamaan! Jo seitsemännellätoista kierroksella, tämä olisi varmaan jo kyseenalainen ennätys.