29.3.2017

Kamov kasaan

Musta hai hampaineen

Rakenteluprosessi oli aika tyypillinen. Ensin pilotin penkki ja kaukalo läjään ja unohduksiin. Sitten rupesin kasaamaan rakettikasetteja ja ohjuslaukaisimia. Ensimmäisenä olivat vuorossa 80mm S-8 -raketit, pari osaa per kasetti ja ripustimet päälle.


Seuraavaksi kasasin 130mm PSTO:t, mallia 9K121 Vikhr (NATO: AT-16 Scallion) ja niitä tuli aika läjä. Tiedä sitten, mikä noiden teho oli,mutta kuvittelisi kahdentoista ohjuksen riittävän ainakin pariin vaunuun tai vaununkaltaiseen vempeleeseen.




Tuplavatkain

Olen aina pitänyt joissain neukkukoptereissa käytetyistä vastakkainpyörivistä tuplaroottoreista. Ne vain ovat näyttäneet metkoilta (ja OFP:ssä sellaisilla oli eri kivaa lennellä). Näiden rakenteellinen monimutkaisuus oli taas jotain, mistä en ole ikinä ollut sen suuremmin kärryillä, mutta voi hyvää päivää, millainen joulukuusi tähän kopteriin piti rakentaa...




Kopterin runko oli tosiaan kahden palan operaatio, myös kaikki lisäosat sopivat toisiinsa kuin nenät ja naamat. Tämä oli oikein miellyttävää rakenneltavaa. Epämääräisin osa oli tuo konetykki (30mm Shipunov 2A42), joka oli aika heppoinen ja vähän pelkäsin, että se oli katkeamassa kun irroittelin sitä rangasta. Heppoisuuden takia en myöskään porannut sen päätä auki, vaikka mieleni vähän tekikin.




Roottorilavat (6) asettuivat aikalailla nätisti asemiinsa, yhtä alalapaa lukuunottamatta. Pistin tuon askarteluveitsen asentoa tukemaan yön yli, näytti purevan ihan hyvin.




Tässä välissä tosimaailma rupesi olemaan vähän tiellä ja askarteluaika kävi vähiin. Pohjamaalaus tulisi tehtäväksi "kun pystyn" ja maalaus itsessään jäisi tietenkin maalaajan oman innon ja inspiraation varaan. Aiemmin näissä on ollut muutenkin viikkojakin välissä, joten Ka-50:n pariin palataan Projektimutinoissa sitten, kun voidaan. Toivottavasti pikemmin kuin puolen vuoden päästä.

22.3.2017

Projekti IV/17

Projektiassistentin rynnäkkoheko

Viime syksynä kävimme taas Hobbyscapuassa ja assistenttini nappasi hyllystä Ka-50 -rynnäkköhekon, kun erehdyin sanomaan, että olen aina halunnut tuon tai sen kaksipaikkaisen version. Ota näistä pennuista selvää, mutta samapa se sinänsä, kun saisin itse kuitenkin rakentaa tuon ja kummastella maalausprosessia sitten sivusta.


Rakennusohjeet mahtuivat yhdelle aukeamalle. Maalausohjeilla saattoi heittää vesilintua, ei niitä oltu kuitenkaan katsomassa tai ainakaan niistä ei tultaisi välittämään pennin vertaa. Veikkasin myös, että siirtokuvia ei niitäkään kaivattaisi.




Palasia oli taas kaksi rangallista plus kahdet lasipalat ja arkillinen ei-niin-sotaisan näköisiä siirtokuvia. En odottanut, että rakentamiseen olisi menossa kovin montaa istuntoa.


20.3.2017

Miniprojekti III/17

Isänpäivä (esp)

Eilen oli isänpäivä ja sain myös jotain rakenneltavaa riemukseni. Legoja tällä kertaa ja niitähän on aina ollut vallan mukava näpertää. Jonooni kiilasi siis Rogue Onesta tuttu TIE/sk tai ehkä vähän helpommin muistettava TIE Striker.


Rakentelu


Tästä ei nyt jäänyt sen kummoisempaa sanottavaa, legot kun eivät ole vaikeudella pilattuja. Yksi asia on pistänyt silmään näitä tuoreempia väkerrellessä ja se on tuossa ensimmäisen pussukan tuloskuvassa: piiloon jäävät tukirakennepalat tuppaavat olemaan selkeästi kirkkaita palasia. Mitään vaikutusta vempaimen ulkonäköönhän noilla ei ollut, joten siksi ne tosiaan saattoivat olla kirkkaanpunaisia ja ties mitä.

1/5

2/5

3/5

4/5


Valmis

Veikeähän siitä tuli, aikaa meni kai tunti. Minusta tuo avattava takalokero oli aika hauska, sinne tuli pari pilotin selviytymisvälinettä. Näihin oleellisuuksiin kuuluivat pyssykkä, (suunnaton) radiopuhelin ja makrokiikarit. Ohjaamossaan nynnivän pilotin lisäksi boksissa oli myös "tännepäin"-fikkareilla huitova Ground Crew -tyyppi, Shoretrooper ja seinän viereen laitettava ilkeäilmeinen terroristi.



15.3.2017

Työjonon päivitys

Joululahjoja ja löytöjä Kuivalaiselta

Pukki toi joulun kieppeillä erinäisiä askeja mukanaan ja kävin alkuvuodesta Vallilassa ostoksilla tmi Kuivalaisen puodissa. Haahuilin ensin hyvän hetken ympäriinsä ja pällistelin hyllyjä varmaan aika tyypillisen ensikertalaisen olemuksella. Nappasin hyllystä Takomin Königstigerin sisuskaluilla varustettuna (olin alunperin katselemassa jotain StuGia tai PzIV:tä, mutta...) ja kysyin sitten, olisiko hänellä jotain täysin älyvapaata sakemannien Wunderwaffe-lentelykonetta. Skaalalla ei ollut niin väliä, mutta jos Lippisch (P13a) löytyisi niin sellaisen ottaisin suorilta käsin.

Ei ollut. Mutta pienen arpomisen ja laatikkosylillisen ihmettelyn jälkeen valitsin miehitetyn V2-ohjuksen myös harkitsemani Natterin sijasta. Älyvapaasta oli puhe, älyvapaata löytyi.

Askit

Amerikkaraketti oli joku tsekkiläinen 1:72-skaalan malli. Jollei muuta, niin wtfif-projektin tästä ainakin saisi.
EMW A9
Pukki tai tarkemmin noitakuninkaat toivat Zvezdan 1:72 -Stukan (joka oli takakannessa tunnettu myös nimellä Stukka). Boksi otti matkalla vähän hittiä, mutta sisällön kunto oli muistaakseni ok, kun vilkaisin.
Ju-87 B2
Takomin tekeleitä en ollut koskaan tehnyt, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Oleellista tässä olivat sisätilat, joita olen hingunnut aika pitkään. Niin ja loota väitti sisältävänsä kaksi eri torniversiota!
Königstiger w/ interior
Projektiassistenttikin sai rakennettavaa tai maalattavaa ainakin. Ensimmäinen idea oli "Mä maalaan siitä ruskean!" "Aha, selvä." No, ruskea olisi aina pinkkiä parempi vaihtoehto, jos minulta kysyttäisiin.
Imperial -class Star Destroyer

8.3.2017

Valmista: projekti II/17

Vihdoin viimein raketinheitinajokkini oli sellaisessa kunnossa, että sen saattoi julistaa valmiiksi. Napsin viimeiset kuvat (ja näpsäytin sen turkasen vasemman sivupeilin taas irti enkä enää jaksanut edes välittää) ja pistän ne nyt tähän ihmeteltäväksi. Niin joo, se tekosyy, kai sekin tulisi sepittää tähän väliin.

Tarina

Kaikkihan tietävät, että rakas itänaapurimme on miehittänyt osaa Ukrainaa jo hyvän hetken. Alkuun uutisissa oli tarinoita näistä vihreistä miehistä, tunnuksettomista soltuista. Päätin hulluuksissani sitoa tämän hyrskyttimen kohtuutuoreisiin tapahtumiin, kun joku ehdotti digicamoa perinteikkäämmän sijasta.

Vaikka digicamo ei itsessään ole mikään uusi idea, se on noussut laajempaan käyttöön vasta nyttemmin. Tälläkin taustalla Ukrainan tapahtumat olivat teemaan sopiva veto. Ovien kylkiin tulleet Kaartin merkit näyttivät samoilta kuin mitä paikan päällä ilmeisesti* tavatut hippasen raskaammat heittimet ovat myös kantaneet kyljissään. Ehkä siis yksikön (en lähde kääntämään väkisin suomeksi, kun en ole asiaan tarpeeksi perehtynyt: 439th Guards Rocket Artillery Brigade) varastossa oli vanhoja BM-21 -heittimiä, joihin ei riittänyt GPS tai ГЛОНАСС -laitteita, niin saattoivat hyvin väittää, että ajokki oli vain eksynyt vähän väärälle puolelle rajaa...


Kuvat

Tässä nämä perinteikkäät myötäpäivään kiertävät pää- ja väli-ilmansuunnista napatut kuvat fiilistelymielessä.













Oudot bonuskuvakulmat



Siinä nyt pohjastakin kuva, että sekin näkyy tehtynä

Vihoviimeinen kuva konehuoneesta. Melkein lähdin rustaamaan konepellille toimivia saranoita, mutten sentään ollut ihan niin sairas mieleltäni.


*) Internet-lähteiden luotettavuudesta saati sitten niiden puolueettomuudesta tämän teeman ollessa kyseessä en voi enkä välitä mennä takuuseen tänä valeuutis- ja propagandantäytteisenä aikana

1.3.2017

Viimeiset rakeiset yksityiskohdat

Sivupeilit ja pyyhkimet

Nämä ne olivat jääneet vieläkin odottelemaan. Sivupeilit vallankin olivat aivan käsittämättömän heppoiset, joten annoin niiden asettua väärinkäytettynä miten halusivat asettua. Joko kuski oli ajanut kuin sika (tyypillistä) tai sitten tässä oli menossa joku tosi mielenkiintoinen kiertoperuutusmanööveri.



Muuta saastaa
Litkutin moottorin ja konetilan Citadelin mustalla (Nuln oil). Jousitukset kuivaharjasin kevyehkösti öljyisellä teräksellä (VMC 70865 Oily Steel) ja litkutin sitten Citadelin ruskealla (Agrax earthshade). Samaa ruskeaa töpöttelin voimansiirtopalikoihin enemmänkin korostaakseni niiden likaisuutta.

Metallimaalilla soheltaessani maalasin raketinheittimen putkien ulostulopäät samalla vaivalla. Tuubeja en ruvennut litkuttamaan vaan ajattelin, että käsittelisin niitä jotenkin muuten vähän myöhemmin.

Näihin olisin käyttänyt kernaasti jossain propagandamatskussa näkemääni Vallejon moottoriöljytahrat- litkua, joka olisi ollut täällä kotonaan, mutta kun ei ole tullut vastaan täällä tai Hobbyscapuassakaan. Nettisivuilla se kulki nimellä Engine Grime (73815), sivun alalaidassa. Vaan kun ei niin ei, pärjäsin ilmankin.



Lasiosat ongelmineen

Olin mietiskellyt lasiosien kohtaloa hyvän aikaa. Joko liimaisin ne aivan lopuksi ja jättäisin ne mahdollisimman kirkkaiksi - tai sitten antaisin niiden likaantua lievästi ohuen yleislikakerroksen kanssa. Kierosti tämä kuulosti kiehtovimmalta, joten maalasin kaikkien lasinpalojen alle niiden kaipaamat värit.

Aloitin maalaamalla pääajovaloihin sun muihin niiden heijastinkupolien teräspinnat (VMA 71065 Steel). Sen jälkeen maalasin rankaan jarruvaloille punaiset (VMA 71085 Ferrari red), vilkkumaisuuksille oranssit (VMA 70733 Orange fluorescent) ja jos noita nyt jäi mainitsematta niin jätin GP-rangan palat koskematta. Maalien kuivuttua liimasin läpinäkyvät kalikat paikalleen erikeepperillä, ihan niin kuin aina muutenkin.



Samalla vaivalla käytin molemmat merkit oviin. Olin sutinut edellisiltana kirkasta lakkaa oviin siten, että tuleva siirtokuva olisi takuuvarmasti asettumassa lakatulle alueelle. Tällä kerralla siirtokuvat käyttäytyivät ihmisiksi, mikä on aina yllätys. Viimeistelin tuon osion taas mattalakalla. Menisipä tuo aina yhtä näppärästi...

Googlettelin selvittääkseni, oliko kyseessä pelkkä neukkumerkintä (Soviet Guards), mutta hah, erinäisten mutkien kautta päädyinkin kuvaan, jossa hippasen modernimman heittimen (BM-30 Smerch) ovessa oli ihan sama tunnus. Mitä sopivimmin vehje oli vielä, artikkelin mukaan, Ukrainaa valtaamassa, joten sehän sopi alkuperäiseen vihreät miehet -teemaani mitä oivallisimmin! Ajopeli oli tosin pari versiota vanhempi, mutta tässä minun versiossani he (439th Guards Rocket Artillery Brigade) olivat liikkeellä myös vanhemmalla kalustolla niin, että voisivat helpommin väittää olevansa ei-venäläisiä, sillä olihan näitä louskuja ties kenen hallussa... toisin kuin BM-30 -kärryjä.







Lasipalat näyttivät mainioilta, peräti komeilta. En voi mennä takuuseen siitä, että takavalot olisivat täydellisen autenttiset, sen verran hassuja nuo löytämäni referenssikuvat olivat. Tein siis parhaani - samassa yksikössä oli vilkku, jarruvalo sekä parkkivalo. Ihmettelin kyllä aikalailla, miksi ihmeessä sotakoneeseen oli laitettu kauhea määrä oransseja vilkkuja, mutta kuten aina sanon: mitäs minä näistä tiedän...

Likaa

Hulluna ideana leikkelin maskiteipistä käsivaralla kaksi pyyhkimenpaksuista kaarta ja liiskasin ne tuulilasiin niin, että tuulilasinpyyhkijän akseli oli sisäaukon keskipisteessä. Lopputulos näytti joltain mielenvikaiselta kiinalaiselta Cars-hahmokopiolta.


Ruiskutin taas hyvän etäisyyden päästä likaa (VMA 71133 dirt) ympäri konetta. Kuten olen ehkä aiemminkin höpissyt, ideana oli käyttää sitä filtterinä, joka vähän tasoittaisi kontrastieroja ja toisi ehkä jotain luonnollisempaa lookkia tähän vehkeeseen. Tai sitten se vain tekisi kaikesta tasapaksun ruskeaa, ei kaikkia voisi aina miellyttää.

Ajattelin sitten, että lisäisin helmapäähän vielä vähän tummempaa ruskeaa. Latasin kynäruiskun uudestaan (Camo Medium Brown (VMA 71038)) ja keskityin lähinnä alapelteihin ja noihin rengaskoteloihin tai mitä ikinä olivatkaan.







Maalin kuivuttua sujautin vihdoin viimein renkaisiin kumit paikalleen ja napsin ylläolevat kuvat. Enkä halua laskea, moneenko kertaan olen korjannut sivupeilejä.

Pigmentöinti

Olin siinä uskossa, että venakkoajokki olisi maalattavilta osiltaan valmis. Kaivoin seuraavaksi esiin pigmenttipurkkini ja kiinnityslitkun ja rupesin sotkemaan. Putkiston yläetupäähän töpöttelin vähän hiilenmustaa, sitten renkaiden ja rungon jemmapaikkoihin (tukirakenne, puskurien sisäpuolien U-mutkat sun muut) harjailin tuoretta ruostetta. Katoille, kansille ja astinlaudoille käytin taas ainakin Burnt Umberia (ruskeaa) Vallejon pigmenttisarjasta, Tamiyan säistysmestaripaletista käytin taas hiekkaa lähinnä niille pinnoille, joilla käveltäisiin eli astinlaudoille ja takakannelle. Tuoretta hiekkaa samasta sarjasta käytin vielä varovaisemmin, vähän heitinpaketin päälle ja muutamaan muuhun korostettuun kohtaan. Renkaita sotkin enemmänkin eri ruskeilla.

Ehkä joku pieni osa jopa tarttuikin johonkin eikä vain levinnyt ympäri ilmatilaa kynäruiskun puhaltaessa. Koetin kyllä tykittää pienemmällä paineella ja vähän kauempaa, samankaltaiselta etäisyydeltä kuin miltä ruiskuttelin tuota aiempaa Dirtiä. Vaan tämä oli jotain, mitä en ollut kokeillut kuin kerran aiemmin, joten opittavaa oli vielä.