Projekti I/25

Dragon Models Schweres Wurfgerät 41

Sain tämän läksiäislahjana kohta 8 vuotta sitten, kun vaihdoin työpaikkaa. Neukkuvaunun olin saanut kasattua jo aikoja sitten, mutta raketinheitin oli jäänyt limboon isompien projektien alta. Vaan nyt minä sen kasaisin.

Kyhäsin joskus kauan, kauan sitten Tamiyan kaksiukkoisen kesäversion (35155, Schweres Wurfgerät 41 "Heulende Kuh") tästä, mutta se oli hauskasti päinvastainen: raketinheittimen runko oli metallia ja taittojalalliset rakettilootat puisia. Sattumalta löysin vielä huonon kuvankin mallistani, jota en jakanut vuoden '12 Nebelwerfer-muistelossani:

Tämä Dragonin setti taas antoi puisen A-ständin, johon metalliset rakettikasetit, Packkiste, aseteltiin. Kaalinpäätkin olivat talvisemmissa releissä ja heitä oli peräti viisi. Onneksi en vieläkään osannut maalata ihmisiä.

Ohjeistus

Tämähän oli helppo keikka: vain neliaskeleinen ohje! Aavistin jotenkin, että tuohon kakkosvaiheeseen saisin tärvättyä helposti parikin tuntia, kun kaikki nuo piti taitella fotoetsipalasista. Maalausohjeet oli annettu sellaisten valmistajien värikoodeilla, joiden tuotteita en muistanut [enää tai koskaan] omistavani tai omistaneeni. Perussettiä siis niiltä osin.

Palikat

Neljä rakettia, kaksi per kokoluokka:

Puinen teline rakettikaseteille. Ideana tämä oli vähän hämmentävä, kiinteäkulmaista epäreilua tulta. Jos halusit ampua lähemmäs tai kauemmas, koko roskaa piti siirtämän. Tuo Tamiyan kuvaama versio oli fiksumpi, koska siinä kulmaa sai säädettyä ainakin jonkun verran ruuvikierrejaloilla tai puulaatikoiden taittojalkoja kääntelemällä.

Viisi ukkelia talvikamoissaan. Edellinen ihmishahmoni taisi olla U-veneen kapteeni, joka oli sentään yksin ja paljon yksinkertaisempi maalattava kuin naamiokuvio. Monitaitoinen porukka oli näemmä kotoisin raskaan 120-millisistä korohoroista.

Fotoetsin määrä oli suurin, mihin olin missään tekeleessäni vielä törmännyt. Tästä tulisi vielä mielenkiintoista.

Jännä nähdä, miten paljon aikaa ja ihmettelyä tähän saataisiin uppoamaan. Ihmiset ne tässä isoin hämminki tulivat varmaan olemaan.

Työpaikan vaihto

Eilen, kesäkuun 2., oli viimeinen työpäiväni tähänastisista pisimmässä työpaikassani. Ehdinhän minä siellä jo melkein yhdeksän vuotta (kolmesta kuukaudesta se jäi kiinni) ollakin. Seuraavan ovista astelenkin sisään heti ylihuomenna.

Poispotkijaisseremonian pomo-osuuden ja omien kommenttieni jälkeen työkaverini Hannis halusi sanoa pari sanaa ja päätti sen antamalla kookkaahkon muovikassin "haluttiin antaa sulle jotain, mistä ehkä muistat meidät". Sain Star Wars -pipon ja kaksi pienoismallia. Sanattomaksihan tuo veti, kun en tiennyt varautua mokomaan :D

Presaleztanin suopea diktaattori Iiro oli saanut nakikseen valita, mitä hankkivat. T-35:n idea oli se, että kyseessä oli hyvin iso vaunu, paljon tekemistä ja että se oli sellainen vempain, jota en kovin todennäköisesti olisi itse kuitenkaan ikinä ostamassa. Näin muistaisin tuosta heidät helposti/-mmin.

Sakemannien raketinheitin oli taas kuulemma ihan ilmiselvä valinta. Puuhäkkyrät ja mielettömän kokoiset raketit herättivät meidän aiheesta innostuneempien keskuudessa eläväistä keskustelua, loppuja ei sattuneesta syystä ei ihmeemmin napannut.

Lupasin (vai pitäisikö sanoa uhkasin?) lähettää kuvia, kun olisi valmista. Ryhdyimme myös miettimään jengillä, olisiko hassua maalata firman logomaisuus tai nimi vaunun kylkeen. Kenties tekisinkin niin, koska miksi ei? :p

Sumua silmille

Arkistojen kätköistä 

Etsin aikanaan pienen iäisyyden Nebelwerferin mallia 1:35-mittakaavassa, löysin sellaisen puolivahingossa jotain ihan muuta (muistaakseni neukkujen D-30 -haupitsia skaalassa 1:35) Combat Modelsilta tilatessani. Eihän moisesta voinut kieltäytyä niin pistin tilaukseen. Siinä vaiheessa historiaa en ottanut "vaiheessa"-kuvia vaan pelkkiä "tällanen tästä ny tuli"-otoksia tuttujen kiusaamiseen.

edit: Löysin kuvan boksista, lisätty 23.9.2013

Mietteitä

Putkien suuaukkojen säistäminen onnistui mielestäni vallan mainiosti. Ainakin olin itse kovin ylpeä niistä, kun sain tuon valmiiksi. Innostuin vielä askartelemaan jostain langasta laukaisimen johdonkin, joka näytti ihan tarpeeksi vakuuttavalta kun laukaisimen löi 88FlaK36-tykärin käsiin.

Tuohon maailman aikaan (2001) maalailin vielä emalimaaleilla ja olemattomilla työvälineillä. Eikä noita mallejakaan ollut kauhean montaa tehtynä ja maalattuna tuossa vaiheessa. Nebelwerfer taisi olla vieläpä ensimmäisen kolmen, neljän 1:35 -skaalan mallin joukossa, aloitin nimittäin 1:72-tankeilla.