Raketinheittimen puinen lavetti

Yövuorosedän öljymaalipuuefektin kopiointiyritys

Periaate tässä metodissa oli aika simppeli. Alustana oli valkoiseksi tai valkeaksi maalattua muovia, johon oli ennen maalaamista vedetty metalliharjalla kevyitä uurteita esittämään puun syitä. Erilaisilla ruskeilla ja harmailla (lähdevideossa oli käytetty mustaa ja tummanharmaata) tökittiin täpliä maalattavaan levyyn. Sitten kaikki ne blendattiin syidenmukaisilla siveltimenvedoilla ja nautittiin lopputuloksesta.

Mustaa öljymaalia minulla ei ollut, joten valitsin niistä mitä minulla oli. Käytin neljää ruskeaa ja yllätysbonuksena vaaleanharmaata:

• ABT002 Sepia
• ABT092 Ocher
• AT170 Light Grey
• ABT093 Earth
• ABT130 Dark Mud
  

Ensimmäinen öljymaalaussessio

Tökin parilla hammastikulla kasan öljyväripisteitä ensimmäisen lankkuni päätyyn. Vähempikin täplämäärä olisi varmaan riittänyt, mutta edellinen täpläfiltteriyritykseni oli parin vuoden takaa ja silloinkin tunkkasin jo naamiokuvioitua panssarivaunua, enkä koettanut saada jotain uutta tyhjästä.

Parin sutaisun jälkeen lopputulos oli vaaleanruskea lankku. Tökin vielä pari tummaa lisätäplää ja blendasin ne, koska tämä välitulos oli vähän turhan yksimuotoinen. Parasta öljyvärien kanssa pelaamisessa oli aina vain se, että jos lopputulos ei täysi miellyttänyt, jatkosäätäminen oli helppoa ja hauskaa.

 

En ollut pettynyt siihen, miltä ensimmäinen puupala näytti tai miten sen maalaaminen öljyväreillä sujui. Jatkoin siis seuraavien rimojen maalaamista, yksi rima ja sen pinta kerrallaan.

Tässä välissä piti tietysti päättää, mitä ihmettä oikein ajoin takaa. Joko lähes kaikki puut olisivat niin samanlaisia kuin mitä onnistuisin maalaamaan, tai sitten ne olivat kukin mitä olivat ja lavetti olisi kasattu niistä puunpaloista mitkä kasaajalla tai kasaajilla oli käden ulottuvilla. Päätin valita "köyhällä ei ole varaa valita"-linjan ja maalasin melkeinpä kaikki puunpätkät ominaan.

Onnistuin maalaamaan kutakuinkin koko lavetin yhdellä pitkällä istunnolla. Tuo rakettikasettien puolen alimmainen poikkipuu oli se mistä pidin kiinni, joten sen maalaisin erikseen kunhan muut olisivat kuivuneet edes kosketuskuivaksi. Märkä maali kiilsi aikalailla, mutta yleisilme oli ihan kelvollinen heti tuoreeltaan.

Kaksi päivää myöhemmin kiilto oli vähän asettunut, mutta ei se vielä kuiva ollut. Tästä kuvasta syyefekti erottui paremmin.

Mietin, että myöhemmin voisin koettaa käyttää jotain tummempaa maaleistani ja maalata oksanreikiä ja sensemmoisia pieninä pisteinä ja < -kulmina. Kevyellä blendaamisella niistä voisi saada aikaan lisää puumaisuutta. Jäisi nähtäväksi, innostuisinko noin paljon.

Toinen öljymaalaussessio

Viikkoa myöhemmin maalasin puuttuvat ääripääiden maata vasten tulevat puurimat. Alkuperäinen maalinpintani ei ollut vieläkään täysin kuivunut, mutta tarpeeksi tätä varten.

Rajoitin tällä kertaa maalini kolmeen: Earth, Dark Mud sekä Sepia. Rimat maalasin pelkästään maan ja tumman mudan täplillä, niiden jälkeen tökin yksittäisiä pikkupisteitä seepiaa ja jokusen oksankaaren. Näin kapeissa paloissa < . > -kuviot eivät säilyneeet turhan hyvin. Testaisin näitä myöhemmin uudelleen isommilla pinnoilla.

 

Nyt jätin lavettini saunaan kuivumaan ainakin viikoksi. Ehkä kahdeksi.

Kun tarpeeksi aikaa oli kulunut, mattalakkasin puurakennelman muutamassa osassa. Käytin ensimmäisenä taas supermattalakkaa, mutta saattaisin uudelleenpeittää sen vielä puolihimmeällä lakalla. Pääasia tässä välissä oli se, että öljymaalikerros oli nyt suojassa.

Raketinheittimen yksityiskohtia

Vihdoin maalaamassa

Nyt päästiin kivempaan osuuteen tässä operaatiossa. Kasaaminen oli, kiitos fotoetsihässäkän, hippasen turhauttavaa joten pohjamaalaus oli jo iso mielialaa parantava toimenpide. Yksityiskohtien maalaaminen oli sitä vieläkin kivempaa.

Vihertävät raketit

Meinasin käyttää sinitarraa kaikenlaiseen kiinnipitoon, mutta olinkin heittänyt sen rutikuvana pois. Johan sekin oli 23 vuotta vanhaa, ettei kai ihmekään. Käytin sitten korvikkeena muutamaa vanhaa pyykkipoikaa ja sudin raketit vihreiksi (VMA 71022 Light Green).

Ääripäiden kuivuttua maalasin loputkin osat vihreiksi. Rakettimoottorien suuttimet maalasin ihan kurillani tummanharmaiksi, etteivät olleet kaikki pelkkää vihreää. Ennen näiden asentamista arkkuihin ne pitäisi lakata, siirtokuvittaa ja mattalakata päälle. En ollut vieläkään investoinut siirtokuvaspesifisiin litkuihin, joten vedellä mentiin.

Rakettikasetit

Tämä ratkaisu ei varmaan yllättänyt ketään: aloitin metallisten raamien maalaamisen tummanharmaiksi (VMA 71055 Black Grey RLM66) pätkä kerrallaan. Osaa jouduin korjailemaan useamman kerran, hankalat väliköt kun eivät olleet ottaneet pohjamaalia täydellisesti eikä sitä huomannut kuin joistain erikoisemmista katsomiskulmista. Tästäkin kuvasta näki esimerkiksi oikeanpuoleisen lootan vasemmassa alalaidassa paljaahkoa metallia.

Kaiken muun maalaamisen seassa paikkamaalasin lootia ensin mustalla sieltä mistä paljas tai paljaahko metalli paistoi silmiin. Raamit maalasin tummanharmaalla en mitenkään täydellisyyttä etsien ja pätkä kerrallaan. Näitä sai vielä tunkattua vielä monen askeleen verran, jos jotain kolhuja tai sen sellaisia tarvittaisiin. Tällä rakentelujäljellä lisäkolhut eivät ehkä olleet kovin tarpeellisia.

Asentokoesovitus

Tuota satunnaisesti valitsemaani rakettilaatikkoa oli hankala saada asemoitua ukkojen käsiin. Tai sitten kädet olivat huonosti asemoituja silloin kun ne liimasin. Testasin vain, miltä tämä touhu tässä tilanteessa näytti.

 

Puuoperaation alustus

Mustan pohjamaalin päälle räimin valkeaa (VMA 71119 White Grey), jotta minulla olisi mahdollisimman hyvä alkupiste puun sävyjä varten. Valkoinen pohja oli se, mitä viimeksi linkkaamani videopätkä ehdotti.

Henkilöstöprosessi

Valkoisella maalilla ja kynäruiskulla touhutessani valmistelin myös kaikki viisi muoviukkelia. Röpötin yläkulmista alaspäin valkoista, ideana oli toteuttaa valo-varjoalueet näin ja sitten sutia oikeat värit ohuen ohuina kerroksina. Tai sitten käyttää kontrastivärejä, joita en ollut koskaan kokeillut tai hankkinut, joten niistä ei ollut tällä kertaa kyse.

Kokeilin taas, miltä lootan kansikuvan summittainen jäljittely tuntui:

Siirtokuvat

Siirtokuvatuksia tuli neljä. Aloitin kirkaslakkaamalla (Vallejo Gloss Varnish) raketit kahdessa osassa, jotta ne olisivat yhdenmuotoiset.

Kirkkaan lakan kuivuttua leikkelin molempien rakettityyppien siirtokuvat irti, varalle jäi vielä yksi kumpaakin siltä varalta että räveltäisin. Vaihteeksi näistä ei tullut paha mieli, vaan siirtokuvat asettuivat kiltisti paikoilleen.

Siirtokuvien asetuttua lakkasin raketit jälleen kahdessa osassa, tällä kerralla AK Interactive Super Matt -lakalla.

Äärimmäisen hauskasti kolme raketeista mahtui pikasovituksen perusteella Packkisteihinsa, yksi ei mitenkään. Tai tarkemmin, yksi Packkiste ei pystynyt vastaanottamaan yhtään raketeista. Tämä yksi raketti olisi sitten se, joka loppujen lopuksi möllöttäisi maassa tunkattavana.

Olisi saattanut ihan vähän ärsyttää, jos useampi olisi jäänyt arkustaan ulos. Raketit näyttivät jo tässä kelvollisilta, arkut kaipasivat vielä säistämistä ja kai minä noille raketeillekin vielä jotain keksin.

Lavetti heitinarkkuineen pohjamaaliin

Mustuuden ytimessä

Olin saanut tarpeekseni fotoetsipalojen kanssa kiroilusta, joten heti saatuani heitinlootat kasaan rupesin miettimään maalausoperaatioita. Pohjamaalista, Vallejon mustasta sellaisesta, se taas alkaisi. Siihen tämä varma osuus sitten loppuikin, heti seuraavalla askelmalla oli jonossa lisää kysymyksiä.

280mm ja 320mm raketit

Räimin raketit kolmessa osassa mutta pidin, kuten välikuvasta näkyi, rakettimoottorin suutinpäästä kiinni nitriilihanskat kädessä. En ehtinyt pyöräyttää niitä toisesta päästä enää yhdessä maalailusessiossa mustiksi, joten ne jäivät odottamaan seuraavaa vapaata hetkeä loppumaalaustaan varten.

Nämäkin piti loppujen lopuksi maalata vihreiksi, rakettimoottorin suuttimia lukuunottamatta. Tässä välissä itseäni kiinnosti idea siitä, että olisiko rakettitötterö eri matskua ja siten myös -väriä kuin taistelukärki kuorineen. Sitä piti selvitellä, ennakko-odotukseni oli kuitenkin "yks ja sama".

Henkilökunta

Maalasin ukkelit muutamassa erässä heidätkin, ensin yhdeltä puolelta ja jätin kuivumaan muita paloja pohjamaalatessani. Karusellin pyörähdettyä ympäri flippasin äijät ympäri ja töhötin toiselta puolelta. Viimeisellä pikahumauksella korjasin auki jääneet kohdat, mikäli niitä oli.

A-teline A-tarvikkeille

Puuräkki oli tosimaailmassa se, josta aloitin, mutta eipä sillä kuvien ja tekstin kannalta mitään väliä ollut. Ukkeleiden lailla puurakennelma sai maalit niskaansa kolmella kierroksella.

Kotitekoinen syyefektini ei erottunut tästä kuvasta, mutta sen säilyttäminen oli pääsyy, sille miksi rupesin pohjamaalaamaan ruiskulla enkä pensselillä. Puun maalaaminen oli taas se seuraava karmiva osuus, mutta mietiskelin kevyesti yhtä yövuorosedän ("I Made A Diorama From Google Street View!" marraskuulta 2023, linkitettynä kohdasta 22min 11sek) öljyväreillä toteutettua puuefektiä. Tosin voisin koettaa myös uudemman kerran noita AK Interactiven maaleja mutta kuivaharjaamalla märän sotkemisen sijasta.

Arkut

Pakkauslaatikot olivat muodoistaan ja toisiaan peittävistä rimoista johtuen hankalimmat maalata. Jätin ne kuivumaan ja ajattelin, että sutisin nuo vielä uusiksi tarvittavilta osin. Muuten menisivät hermot ja ihan liikaa aikaa. Olivat ne näinkin jo paljon paremman näköisiä, kun metallipinnalle muodostunut pikaliimahuurre oli poissa silmistä.

Jos olisin mietiskellyt tätä arkkusettiä paremmin, olisin saattanut harkita niiden pintateksturointia yövuorosedän metodilla. Mutta kun mietti, miten hermoni olivat menossa näitä kasatessa ja miten paljon liikaa niissä oli pikaliimaa, oli ehkä parempi jättää tuo hienosteluaskel väliin. En tykännyt yleensä kaivaa verta nenästäni rautakangella tai ilman.

Fotoetsiarkkuja

Metallirimpuloiden elämyksiä

Sessio I

Jouduin aloittamaan aikalailla alusta tuon ensimmäisen rakettiarkun kanssa. Isoin osasyy siihen, että nuo harakanvarpaat harottivat noin pahasti oli siinä, että väänsin ensimmäiset vain pinseteillä aikalailla samalla tavalla kuin Metal Earth Models -palat.

Otin opikseni ja vilkaisin myös youtuben tarjontaa, rupesin vääntämään näitä minimalistisia paloja muoviviivottimen (en omistanut metallista) ja vanhan askarteluveitsen terän avulla, kun en omistanut myöskään jonkun kehumaa partaterää. Ensimmäisiä ei juuri pelastettu, mutta seuraavien palikoiden kulmat tuntuivat ainakin vääntyvän paremmin.

Tämä ensimmäisen arkun rakettisuuttimen ympärille tuleva ahtaampi osa oli silti aikalailla kauhea. Noiden osien saaminen toistensa kohdalle oli myös aika hankalaa. Loppujen lopuksi sain kyllä jonkunlaisen käkättimen aikaan, mutta ei se nätti ollut.

Sessiot II - III

Napsin fotoetsirangasta kaiken ylimääräisen pois, jotta sain laatikon reunat käyttöön. Vääntelin ulkorimat niin 90° kulmiin kuin kamppeillani onnistuin ja survoin viikon laatikossa hävenneen alikomponentin siihen sisään. Sitten läimin lisää pikaliimaa pitämään tuota jossain kurissa.

Ajattelin sitten testata ihan toista ja ohjeenvastaista lähestymistapaa kakkosarkun kanssa. Väänsin päälaatikon suoraan kasaan ja liimasin reunat kiinni. Edelleenkin tuo neljäs viimeinein taitos jäi heikoimmaksi, enkä ollut ihan varma että miksi niin.

Tämä oli ehkä ennaltanähtävissä: kun raamit olivat jämähtäneet, rupesin liimaamaan alipalikan päätylevyjä suoraan pääraamien sisään. Tähän kuvittelin saavani nuo pitkittäiskilkkeet sitten paljon helpommin paikalleen ja terveemmän näköisesti myös.

Tuo ykköskotelo oli niin onneton, että päätin tehdä kaikki loput jollain muulla tavalla. Joten omistauduin tälle raiteelle, lopputulos tuli sitten kun tuli.

 

Tämän pidemmälle en ehtinyt kolmen kiroilusessioni aikana. Ensimmäinen pikaliimani, joka oli ihan kelvollista pienten fotoetsiritilöiden liimaamiseen muovimalleihin, oli joko pilalla tai sitten huonoa. Ostin näitä varten Loctiten geelimäistä väittämän mukaan vahvaa ja vääntöäkestävää kamaa. Sen kuivumisaika oli tietysti hitaampi kuin nopean pikaliiman, enkä minä mitään zipkickeriä - tai miksi sitä suomeksi sietäisi kutsua - omistanut, joten vääntelin kalikoita, sitten liimasin jotain ja jätin ne yön yli kuivumaan kun iltamyöhällä askartelin.

 

Sessio IV

Yhden illan aikana sain kahteen viimeiseen lootaan väliseinät jotenkuten kiinni. Lisäsin myös yhden taistelukärkipäähän pitkittäisrimat, jotka olivat yhtä horroria tökkiä paikalleen. Sen lisäksi että käikäleet olivat parhaimmillaankin vain vähän sinne päin taitetut, pikaliima oli melkoista jöötiä noissa rakenteissa.

Sessio V

Jatkoin lisäämällä kakkosarkun taistelukärkipäähän nuo pitkät rimat. Edelleen viivotin-veitsenterä -parilla pitkien ja kapeiden palojen vääntäminen 90° kulmaan oli hankalaa. Jos ensimmäinen yritys meni mönkään, en saanut sitä korjattua. Kolme neljästä onnistui tällä kertaa kohtuullisen hyvin. Pikaliimaa käytin varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä olisi tarvittu, mutta turhautumiseni näiden rimpuloiden kanssa rupesi vaatimaan melkoista räkäsaumaa.

Kolmea muuta koetin pikaisesti laukaisulavetillani, ykkösarkkua vielä raketilla ladattuna. Kai tästä olisi jotain ei-ihan-mielettömän-katastrofaalista saatavissa aikaan.

Sessio VI

Vääntelin parhaani mukaan kaikki pitkät L-raudat mutta jälleen osa niistä onnistui kelvollisesti, osa taas ei. Liimasin väännelmäni yksitellen rakettiraameihin niin älyttömällä pikaliimamäärällä että jäivät paikoilleen.

Noiden pitkien rautojen ja arkun ulkokulmien väliin olisi pitänyt liimata vielä joku 32 kappaletta \_/ -muotoista tukirautaa. Tämä jakautui arkkuihin kaavalla kaksi per L-rauta. Mutta kun koko systeemi oli epäluotettavassa tilassa, mitkään palikat eivät olleet tasan siinä missä niiden piti, jotta tukipaloja olisi ollut järkeä edes yrittää laittaa mihinkään.

Samalla idealla en lähtenyt liimaamaan samanlaista määrää vielä pienempiä rimpuloita tuohon rakettimoottoripäähän. Ne olisivat olleet kaikki vinossa, osa olisi töröttänyt ulos arkusta ja jokunen olisi varmmaan pudonnut irti tai liimautunut jotenkin vielä pahemmin väärin. Päätin siis säästää hermojani ja jättää ainakin 64 yksityiskohtapalaa pois raketinheitinmallistani.

Ehkä olisi pitänyt ennemmin koettaa 3d-printata arkut töissä tai jotain. En kyllä muistanut suoraan, oliko tarjolla resiini- vai filamenttiprintteri, sekin olisi vaikuttanut lopputulokseen melkoisesti.

 

Muotopuolia ne kaikki olivat, mutta kuvittelin maalaamisen auttavan lukemattomien kyvyttömyysrikosteni piilottamisessa. Se selviäisi pian kun musta pohjamaalausoperaatio oli ohi.

Ukkelit pinoon

Lavettihenkilöstö

Yksi äijä viidestä oli jo liimattuna, seuraavat neljä menivät aika ripeästi kasaan. Jokaisen kohdalla jäin eniten miettimään käsien asentoja, kun en voinut testata niitä metalliraamien kanssa. Elävien kohteiden maalaaminen tuli olemaan joka tapauksessa onnetonta hommaa, joten ajattelin että ukot saivat olla kaikki valmiita ja kärsisin ulokkeiden ja asentojen kanssa yhtä lailla. Vaihteeksi onnistuin olemaan lainaamatta ongelmia tulevaisuuden minältäni :D

Herra D

Napsin rangasta järjestyksessä seuraavan äijän palaset, siivosin ne ja liimasin kasaan. D-palasista saatiin kasaan hemmo, joka sääti jotain lavetissa, kenties hän tiukensi tässä tarmokkaasti ruuvia.

Herra E

Heittimenjohtaja oli valmiina jo viimeksi, mutta nappasin kuvan tästä kuvakulmasta. Noille rakosille sietäisi yrittää tehdä jotain ennen minkäänsorttista maalausta. Riski mielettömälle sotkulle oli tosin huomattava.

Herra C

Kolmas jannu oli rakettikasetinkantajaparista se, joka oli kiinni yläpäässä. Näytti nauttivan olostaan, tai sitten tuo oli kireä irvistys.

Herra B

Lootan alapäätä pitelevän ukon ilme ei ollut kovin tuskaisa, ehkä hänellä oli sittenkin se kevyempi homma.

Herra A

Joukon viimeisenä oli jotain säätävä kaveri. Oletin, että tämä oli se ammusmies n+1, joka oli vastuussa rakettien sytyttimien asettamisesta ja puuhasi juuri jonkin semmoisen kanssa. Näissä neljässä raketissa tosin oli jo sytyttimet kiinni, joten ehkä hän valmisteli jo seuraavan ryöpyn säätöjä.

Orkesteri kasassa

Tässähän rupesi olemaan laatikon kansikuvan jäljittelyoperaatiosta aika iso osa kasassa. Värit vain puuttuivat. Ja ne rakettiarkut, niistä vielä sananen kuvan jälkeen.

Fotoetsisirkus

Olin oikeastaan aloittanut tämän rakentelusessioni fotoetsihommilla. Syystä tai toisesta se ei alkanut turhan hyvin, joten vaihdoin suuntaa helpompiin muovinpaloihin. Jos olisin jatkanut väkisin, olisin kiukustunut vakavasti ja se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Jätin mietteeni hautumaan vähintäänkin yön yli.

Lavetti kasaan

Puinen A-teline

Laukaisuteline oli simppeli vempain, se koostui neljästä palasesta. Nämä palaset olivat olevinaan puisia, omiin silmiini niistä ei juuri erottunut syitä. Päätinpä sitten kokeilla yövuorosedän kehumaa metodia, jota hän oli käyttänyt useamman kerran paljaan polystyreenin puunkaltaistamiseen.

 

Napsin palikat irti valurangasta ja vuolin kököt irti. Kääntöpuolet olivat paljon rumemmat kuin ulkopuolet, vallankin pääpalikassa nro 1 oli melkoisia paukuroita jotka saivat sen näyttämään melkein legopalalta. Sitten vetelin toisella metalliharjaksisella viilanputsausharjallani pitkittäisiä vetoja lankunpätkiä pitkin.

Tässä välissä en pysähtynyt tasoittamaan uurteita litkuliimalla, vaan pistin telineen kasaan. Aloitin jättämällä nivelet auki niin että kulmaa saattoi säätää, mutta eihän tuo pysynyt sellaisenaan edes pystyssä. Liimasin sen sitten yhteen asentoon ja siihen se saisi jäädä.

A-tarvikkeet

Raamin jälkeen pistin kasaan neljä rakettia, joista kaksi oli 280mm sirpalekranaattia ja toiset kaksi olivat 320mm napalmirakettia. Wurfkörper Spreng ja Wurfkörper Flamm alkuperäiskielellä. Tästä näkyi, että vallankin tuo toisiksi alin kaipasi vielä siistimistä.

Heittimenjohtaja

Ehdin pistää yhden viidestä figuurista kasaan, se sattui olemaan heittimenjohtaja, joka oli antamassa laukaisukäskyä samalla rannekellostaan laukaisuaikaa kytäten. Jantterien siivoamiseen tulisi menemään jonkun verran aikaa, maalaaminen stressasi vakavasti jo nyt.

Mielialastani riippuisi, rupeaisinko seuraavaksi kasaamaan neljää muuta ukkoa, vai vääntelisinkö fotoetsipaloja rakettiarkuiksi. Päätökseni riippuisi varmaan aikalailla siitä, minkä verran aikaa minulla oli seuraavan kerran käytettäväksi. Saattaisin myös vain hioa raketit maalausvalmiiksi tai liimalitkuttaa lavetista muovipölyt ja vastaavat pois. Ah, miten jännittäviä aikoja saimmekaan elää!

Projekti I/25

Dragon Models Schweres Wurfgerät 41

Sain tämän läksiäislahjana kohta 8 vuotta sitten, kun vaihdoin työpaikkaa. Neukkuvaunun olin saanut kasattua jo aikoja sitten, mutta raketinheitin oli jäänyt limboon isompien projektien alta. Vaan nyt minä sen kasaisin.

Kyhäsin joskus kauan, kauan sitten Tamiyan kaksiukkoisen kesäversion (35155, Schweres Wurfgerät 41 "Heulende Kuh") tästä, mutta se oli hauskasti päinvastainen: raketinheittimen runko oli metallia ja taittojalalliset rakettilootat puisia. Sattumalta löysin vielä huonon kuvankin mallistani, jota en jakanut vuoden '12 Nebelwerfer-muistelossani:

Tämä Dragonin setti taas antoi puisen A-ständin, johon metalliset rakettikasetit, Packkiste, aseteltiin. Kaalinpäätkin olivat talvisemmissa releissä ja heitä oli peräti viisi. Onneksi en vieläkään osannut maalata ihmisiä.

Ohjeistus

Tämähän oli helppo keikka: vain neliaskeleinen ohje! Aavistin jotenkin, että tuohon kakkosvaiheeseen saisin tärvättyä helposti parikin tuntia, kun kaikki nuo piti taitella fotoetsipalasista. Maalausohjeet oli annettu sellaisten valmistajien värikoodeilla, joiden tuotteita en muistanut [enää tai koskaan] omistavani tai omistaneeni. Perussettiä siis niiltä osin.

Palikat

Neljä rakettia, kaksi per kokoluokka:

Puinen teline rakettikaseteille. Ideana tämä oli vähän hämmentävä, kiinteäkulmaista epäreilua tulta. Jos halusit ampua lähemmäs tai kauemmas, koko roskaa piti siirtämän. Tuo Tamiyan kuvaama versio oli fiksumpi, koska siinä kulmaa sai säädettyä ainakin jonkun verran ruuvikierrejaloilla tai puulaatikoiden taittojalkoja kääntelemällä.

Viisi ukkelia talvikamoissaan. Edellinen ihmishahmoni taisi olla U-veneen kapteeni, joka oli sentään yksin ja paljon yksinkertaisempi maalattava kuin naamiokuvio. Monitaitoinen porukka oli näemmä kotoisin raskaan 120-millisistä korohoroista.

Fotoetsin määrä oli suurin, mihin olin missään tekeleessäni vielä törmännyt. Tästä tulisi vielä mielenkiintoista.

Jännä nähdä, miten paljon aikaa ja ihmettelyä tähän saataisiin uppoamaan. Ihmiset ne tässä isoin hämminki tulivat varmaan olemaan.