Tulimandrillien helmeilevät koriste-efektit pohjatöineen

Projektin toka ja vika työvaihesarja?

Kun lasien pohjat olivat jo valmiina edellisrundilta, vauhtiin oli helppo päästä. Mutta. IWM-miniatyyrit, erityisesti Kit Foxit, olivat linssipaikkoineen aivan kelvottoman pieniä. Ottaisin tämän vaiheen siis iisimmin kuin aikoihin.

Lasilinssiefektit

Energia-aseiden kanssa päätin siis suoriutua kahdella maalikerroksella: ensimmäinen oikealla aseen tyyppivärillä, sitten sen päälle yksinäinen valkoharmaa piste heijastusefektihuijausta varten.

Ohjaamolasit taas mietin tekeväni sinisellä, koska se erottuisi kivasti. Tällä kertaa en ruvennutkaan sotkemaan valkoisella uusia sävyjä vaan käytin kahta eri sinistä. Mustan päälle tuli taikasininen (VGA 72721 Magic Blue) kerros, sopiviin kulmiin pienempi AMT-7 -sininen kerros (VMA 71318 Greyish Blue AMT-7) ja sisäkulmiin sekä vastakulmiin valkoharmaat (VMA 71119 White Grey) huijaustäplät kuten energia-aseissa.

Howler oli helppo nakki, siinä oli vain ikkunoita ja nekin olivat kohtuullisen kookkaita maalattavaksi. Nyt sen heksalevykin tuli maalattua, jotta erottaisin varpaat tuhruista.

Fire Mothin ohjaamolasialue oli kovin ahdas, mutta sai sinnekin jotain efektiä tuutattua kun oikein pyöritteli. Vasemman käden ERMLas-pari oli pieni halkaisijaltaan mutta näkyivät sentään. SRM-lavettien ohjuksia mietin hetken, koska halusin jatkaa ikivanhaa ideaani erivärisistä nokista. Maalasin ohjusten kärjet ensin valkoharmaiksi, sitten maalasin niiden kärkipäät mustanharmaiksi. Vaikka nämä olivatkin siedettävän kokoisia, niiden maalaaminen onnistui silti olemaan vähän hassua kun niitä silmät ristissä tuhersin.

Kit Foxit saivat kaikki identtisen käsittelyn. Niiden lasit olivat vielä tiukemmat kuin Fire Mothilla, mutta tein parhaani. Vasemman käden laserparit olivat järjettömät. Tökin Pienten Pulssilaserien linsseiksi tulkitsemani kohdat punaisiksi ja niiden vieressä olevat identtisenmuotoiset Laajennetun Kantaman Isot Laserit taikasinisellä. Ja sitten koetin tökätä niihin vielä tätäkin pienemmät valkoharmaat heijastustäplät. Otsalohkon sensorilinssit maalasin tulioranssilla, edelleen valkoharmaalla heijasteella.

Oikean käden podissa oli LB-5X:n kaverina Streak SRM-6 -lavetti, joka tässä versiossa näemmä ryki yhdestä rööristä ulos koko potin ohjuksia. Maalasin ne tietysti ihan samalla tavalla kuin Fire Mothin vastaavanlaiset ohjukset.

Ryhmäkuvassa:

Mietin kyllä pitkään, että tällä porukalla oli kohtuuyksinkertainen arvomerkki Sakarakomentajille ja eri Sakaroille omansa. Nokallaan nököttävä punainen kolmio, jonka takana oli yhdestä viiteen kultaista vähän vinottaista poikkiviivaa. Mutta en minä saisi noita tässä skaalassa tehtyä fiksusti tai näyttävästi, joten jätin tekemättä.

Öljypesuvaihe puhdistuksineen

Vakioratkaisuni tähän touhuun oli jo tuttu Abteilungin seepiaöljymaali (ABT002 Sepia) ohueksi laimennettuna. Annoin litkun asettua parikymmentä minuuttia.

Putsasin taas enimmät pois ja jätin nappulat kuivumaan yön yli.

Ennen pidemmälle paahtamista mietin, josko korostaisin isoimpia ja näkyvimpiä keltaisia ja punaisia osia uudelleen seepiatummennuksen jälkeen. Idea oli tullut tietysti jossain muualla vastaan, joten kokeilin sitä ja palautin vähän kirkkautta - taas erityisesti valoa kerääviin pintoihin.

Howlerin heksalaatta

Ainoana tasamaastoisena Howler tarvitsi jonkunlaisen maastonmuodoston alleen. Ehkäpä muokkaisin pintaa vähän Vallejon mutalöllöllä ja röpöttelisin siihen päälle Woodland Scenicsin ballastia ja vihertävän töyhdön kun muillakin oli?

Ballastin liimauksen kuivuttua ohensin Abteilungin teollista maata (ABT090 Industrial Earth) ja tummensin kaikkien viiden maastoja sekä jalkateriä sillä. Näin ne olisivat jossain määrin yhdenmukaisia ikäeroistaan huolimatta.

Kun vain muistaisin joskus pikaliimata jonkun vihreän hötön tuonne...

Johtoreunat

Koetin maalata heksapohjien etureunat ensin samalla tavalla kuin 'Mechien keltaiset osat. Hiekankeltainen alle ja sitruunankeltainen päälle. Sitten sain idean tehdä niistä omanlaisiaan: maalaisin niihin kaikkiin oman Sakara-arvomerkkinsä kun ne olivat kumminkin jotenkin yksinkertaiset. Maalasin pohjaksi rungonpunaisella nokallaan seisovat kolmiot ja sitten poikkiviivoja sen mitä kykenin, yhdestä viiteen. 

Ulkoistin Sakaroiden järjestyksen päättämisen Projektiassistentti II:lle: Howler oli #4, Fire Moth #5 ja Kit Foxit järjestyksessä #1, #3, #2. Noista kyllä näki, että useamman kuin kolmen poikkiviivan maalaaminen tunnistettavasti tuossa kokoluokassa oli minulle ylitsepääsemätöntä.

Koska näille oli päätetty arvojärjestys, maalasin huvikseni merkit heksojen pohjiin. Sinänsä ihan silkkaa ajanhukkaa, mutta kun minulla oli aikaa vapaana, askartelin tämmöistä.

Siivosin vielä muut reunat varmemmaksi vakuudeksi tummanharmaalla ja rupesin olemaan sitä mieltä että nämä elikot olivat valmiit. Paitsi että olin unohtanut kirkkaan lakan kaikista linsseistä ja laseista. Lakkakerroksen ja sen yhden vihreän pusikon liimaamisen jälkeen olin oikeasti valmis.

Kimalaisen öljyinen säistys ja yksityiskohtien tunkkaus

Nopeat viimeiset toimenpiteet TM

Naamiokuvio oli maalattu, vaunu oli aikalailla kokonaan valmis ja henkilökunta oli siirretty itärintaman tuolle puolen. Eihän tässä enää ollut jäljellä kuin se kivoin hienosäätämisen ja sotkemisen osuus. Kuinka kauan siihen voisi mennä aikaa, parikolme tuntia?

Ekat ruosteet sekä puuhifistely

Aloitin ruostuttamalla ketjupanssaria ja pakoputkia. Nämä tein ennen Hinterhalt-Tarnungin viimeistelyä mutta temaattisesti keräsin lätinät ja kuvat taas omaan postaukseensa. Nämä olivat kaikki tuoreessa ruosteessa (ABT060 Light Rust) tässä välissä, pakoputkisto siksi kun se kävi koko ajan kuumana ja ketjupanssari oli tuore ja vasta ajokäytössä ollut ketjunpätkä. Tai näin minä sen itse mietiskelin ja toteutin sillä ajatuksella.

Erinäisiä puupaloja varten tein ruskeaa litkua (ABT080 Brown Wash). Yksi ehdottomista suosikeistani tässä välissä oli tunkkipalikka, joka onistui näyttämään tosi mainiolta. Tunkin puinen kahva oli pieni mutta minusta tärkeä yksityiskohta.

Puuarkut ja lankkupari hyötyivät todella paljon ruskeasta öljylitkusta, tässä kuvassa nekin olivat toki vielä märkiä ja näyttivät kuivuttuaan paremmilta. Lapioiden kahvat eivät taas saaneet ihan niin paljon hyötyä tästä, aikalailla syiden puuttumisen takia.

Konekiväärin ja latasimen minä olin liimannut ajoissa ennen öljysotkun aloittamista, jotta en naksauttaisi niitä irti huonolla hetkellä. Latasin oli tässä kaikkein omituisin puukalikka, en ollut nähnyt aitoa sakemanniversiota niin en tiennyt siitä, enkä muistanut itse vuosituhannen alkupuolelta mitä hätäisesti modernimmissa neukkuversioissa oli tehty. Se sai siis olla maalaamaton puupötikkä, tulkoon joku huutamaan paremmin tietävänä sitten vaikka kommentteihin, valistaminen oli aina tervetullutta.

Ruskealla sotkiessani ajattelin että nyt olisi hyvä hetki säistää taistelutilan lattiaa valmiiksi. Kävisin railoja ja runtuja myöhemmin läpi seepialitkulla ja tämä toisi kivaa sävyelämää tasapinnoille.

Haupitsi lavettiinsa

Asensin vihdoin viimein tykin paikalleen. Näkyvä edistyminen oli mahtavaa.

Liimauksen kuivuttua tarpeeksi rupesin sotkemaan seepialitkulla (ABT002 Sepia) ensin taistelutilan sisäpuolelta kaikkia laatikoita urineen, lattioiden railoja ja nurkkapaikkoja, sekä tykkiä yleensä. Vaunun ulkopuolen jätin melkeinpä kokonaan huomiotta, poislukien panssariammeen kyljet sekä telit. Ne olivat vielä kätevästi saavutettavissa, joten litkutin ne samalla vauhdilla.

Ketjutus

Napsuttelin telapyörät paikoilleen ja ketjut vuorotellen kohdilleen telapyörien avulla. Sitten pujotin ensin vetopyörät eteen ja kohdistin kengät hampaisiin, minkä jälkeen päätin silmukan palautuspyörillä. Molempien ketjujen kohdalla kuului pieni napsahdus ja kuten ekasta kuvasta näkyi, liian innokkaasti maalatut ketjut olivat vähän turhan jäykät ja kävi hullusti. 

Kuvassa tuo näytti tietysti hullummalta kuin mitä tilanne oli, koska ketjut olivat oikean mittaisia ja ne saisi liimattua yhteen. Päätin helpottaa korjausprosessia ja liimasin palautusrullat paikoilleen ja sitten liimasin ketjut kiinni telapyöriin niin että vain tuo lerpattava pätkä heiluisi kun pistäisin ketjut taas kiinni. Tai niin minä tämän kuvittelin. Liimauksen kuivumista odotellessa liimasin lapiot takakulmiin niin olisivat nekin valmiina.

Liimailun asettuessa litkutin pyöräsetit seepialitkulla ja taas kuivattelutauon jälkeen pyyhin ylimääräisiä pois. Seuraavana iltana liimasin telaketjujen päät yhteen, vasemmanpuoleiseen liimasin täytteeksi yhden yksinäisen telakengän täytteeksi kun en halunnut väännellä noita väkisin ja riskeerata uutta napsahdusta. Lisätelakenkä pitäisi vielä muistaa maalata yhteneväiseksi naapuriensa kanssa.

Läheltä tuijotettuna välipala iski silmään mutta kauempaa en huomannut. Ehkäpä peittäisin tuota taktisella kuramömmöllä kun pääsisin mallin kanssa niin pitkälle.

Kuivaharjaus

Harkitsin ihan pienen hetken verran kuivaharjaavani kaikki kulmat omilla väreillään naamiokuviosta riippuen. Tulin järkiini ja käytinkin norsunluuta (VMA 71075 Ivory). Kyllä noista kulmista sai vähän paremmin silmillään kiinni tämän jälkeen. Liimasin takakannelle lankkusetin, vaikken mitään ukkeleita ollut käyttämässäkään. Saattaisin läimäistä siihen vielä pari murkulaakin, jos olo olisi sellainen.

Vain naarmuja maalissa

En aikonut tälläkään kertaa siirtyä hiekkapuhallettujen sotakoneiden riveihin. Mietiskelin hiljaa mielessäni, että ehkä tuo putken matkatuki saattaisi raastaa putken maalipintaa, sen lisäksi noissa kulmissa ja reunoissa voisi olla jotain jälkiä, loput olisivat varmaan enemmän vaunun peräpäässä ja taistelutilassa. Sytytin edellä lattiaan pudonneiden kranaattien jättämiä naarmuja ja mitä kaikkea tykärit touhuilivatkaan kun silmä vältti.

Testasin hyvin ohikiitävän hetken ajan vaalennettua RAL-vihreää perusnaarmuiksi mutta se kävi yhtä rasittavaksi kuin StuG:n kanssa ja vaihdoin lähestymistapaani. Maalasin satunnaisia naarmuja ja kulumajälkiä vähän vaalennetulla hiekankeltaisella. Kuten aina aiemminkin, täytin suurimpia naarmuja ja kolhuja punaisella taitetulla mustanharmaalla. Kuvat unohdin ottaa kun innostuin jatkamaan eteenpäin.

Lisää öljyä

Kärsineen maalipinnan riemuksi ja elävöittämiseksi sotkin taas tuoretta ruostelitkua (ABT Light Rust) ja ihan yleistä elävöittämistä varten ohensin myös vanhempaa ruostetta (ABT070 Dark Rust). 

Tuoretta ja kirkkaamman oranssia ruostetta tökin iskemiin ja kolhuihin. Hyvin pienen asettumisajan jälkeen blendasin niitä ympäristöönsä rauhallisesti ja varovaisesti.

Tummempaa vanhaa ruostetta tökin muutamaan paikkaan, keskityin pääasiassa noihin panssariseinien ylälaitojen koukkuihin, panssarilevyjen saumakohtien molemmin puolin. Tökin öljylitkuani niihin ja sudin runtuja maata kohti.

Innostuessani sotkin vielä ohutta mutalitkua (ABT130 Dark Mud) ja käytin sitä alarunkoon ja minne kuvittelin kökön lentävän kun ketjuvehkeellä pöristeltiin mutaisessa maastossa.

Mattalakka

En edes kuvitellut kynäruiskuttavani AK:n ultramattalakkaa joten sudin sitä tylsästi käsipelillä.

Oikeasti viimeiset tekoset

Ihan viimeiseksi jätin Tamiyan Weathering Master -pigmenttien sienestämisen telakoneistoon ja käytin pääasiassa mutaa ja häviävän määrän vaaleaa hiekkaa. Korostin hiekalla koneen yläpintoja ja pultinpäitä. Tässä välissä muistin vihdoin korjata suuntauskepakot ja maalata vihdoin viimein vasemman taka-alakulman saattuevalon. Maalasin siihen alle valkean pinnan ja sen kuivuttua käytin loppuvuonna 1996 tai keväällä 1997 ostamaani Citadelin vihreää litkua (Green Wash) joka pelitti vieläkin.

Kun en enää kuvitellut pyöritteleväni Hummelia käsissäni sen ihmeemmin, räpelsin grafiittikynälläni ketjujen kulutuspinnat, ulkolaidat ja jotain lapionnurkkaa, tunkkipulikan tukiraudan reunaa ja tunkin päätyjä sekä vetokaapelia. Tällä työmäärällä Hummel sai ruveta olemaan valmis.