StuG Ausf. G viimeistely ja säistys

Vihoviimeinen megavaihe

Aloittaessani tätä osuutta kuvittelin, että tämä olisi ihan just valmis eikä menisi kuin ilta tai pari niin vaunu olisi valokuvausjonossa. *töööt* sanoi sireeni, väärin meni.

Pultinpäät ja muut reunakorostukset

Kävin kaikki kolme pääväriä läpi omilla korostusväreillään. Kellertäviä korostin ihan silkalla hiekankeltaisella suoraan putkilosta, ilman mitään taittamisia. Se erottui kivasti, koska öljykohellukseni olivat tummentaneet vaaleinta väriä eniten.

RLM82-vihreää taitoin pienellä määrällä kirkkaanvihreää (VMC 70942 Light Green) ja korostin kulmia, joitain panssarilevyjen keskiosia ja mikä nyt tuntui tarvitsevan korostusta.

Ruskeat puolestaan sotkin kahdesta eri Panzer Aces -setin naamioruskeasta aikalailla 90/10 suhteella 70826 ja 70825 (German Camo Medium Brown, German Camo Pale Brown).

Ehkä jokunen näistä olisi voinut saada vähän erilaisen kohtelun, jos olisin paremmin kärryillä StuGeista noin ylipäätään.

Maalihiutaleet eli chippaus

En kokenut oleelliseksi ruveta sekoittamaan kolmea eri vaaleampaa väriä chippauksia varten, joten otin dramaattisemman ratkaisun käsiini: valkoharmaan (VMA 71119 White Grey). Kulmia ja tuommoisia oli helppo poimia kolhuja varten, isoimmat mysteerit tulivat siitä etten ihan keksinyt, miten tuon kotelon isommat tasapinnat kuluisivat ja kolhiintuisivat uskottavasti. Lisäsin jokusen iskemän ja potkun- tai raahauksenjäljen mutta pidin nämä aika maltillisina.

 

Kuten aiemmin, täytin kolhuja mustanharmaan (VMA 71056 Black Grey) ja punaisen (VMA 71003 Red RLM23) sekoituksella.

Hitsaussaumaharkinta

Mietin että olisin maalannut teräs- tai peräti hopeamaalilla hitsaussaumat. Tässä vaiheessa, erityisesti öljypesujen jälkeen, niiden kanssa olisi tullut enemmän kiroilua ja sotkua joten en sitten ruvennutkaan. Mutta ajattelin sitä kumminkin!

Saastalitkut

Koska lakkasäätö oli jättänyt jokusen paikan vieläkin kimmeltämään valossa, ajattelin hyökätä sen kimppuun tekemällä omaa tosi ohutta likaista litkua. Tein oikeastaan kahta ja levittelin niitä kahtena eri iltana. Ensimmäinen oli nimensä mukaan likaa (VMA 71133 Dirt), jolla peitin aikalailla kaikkia pintoja. Ehkä tämä oli lähempänä filtteriä kuin pesua, hitostako minä näistä osasin sanoa. Sen jälkeen sekoittelin mutaisempaa jälkeä varten ruskeaa vastaavanlaista ohutta nestettä (VMC 70872 Chocolate Brown), keskityin sen käyttämisessä vähän likalitkua pienemmille pinta-aloille.

Kai tuo vaunu näytti nyt yleisesti kökköisemmältä kuin pari askelta aiemmin. Se oli ainakin tämän harjoituksen tarkoitus, sen lisäksi että sain kirkkaan lakan jämät peiteltyä.

Periskoopit ja lasit

Tässä kotterossahan oli kivasti erottuva sarja erilaisia periskooppeja, kivaa! Kuskin lasi oli tietysi pahimmassa jemmassa, sitten normaali ja haarakiikari olivat vallan loistavat. Jotenkin olin onnistunut unohtamaan komentajan kupolin skoopit ihan kokonaan. Joten maalasin niiden kaikkien lasit heti alkuun mustiksi (VMA 71047 Black), jotta voisin jatkaa sujuvasti.

Muistelisin että sakemannien periskooppien lasien sävy olisi oikeasti ollut vihertävä. Saatoin tietysti muistaa ihan omianikin, mutta eipä sillä väliä kun en ollut maalaamassa niitä realistisesti. Päätin tunkea tähän vakavaan malliin hyvin erottuvat siniset efektilasit. Maalasin siis mustan päälle välimerensiniset lasit (VMA 71111 UK Mediterranean Blue).

BT-tekeleistäni tuttuun tapaan maalasin taikuuden sinisellä (VGA 72721 Magic Blue) pienemmät kutakuinkin L:n muotoiset alueet. Pyöreissä laseissa se oli tietysti paljon hankalampaa kuin noissa suorakaiteissa, pieniä piruja kun olivat.

 

Sinisten kaveriksi sotkin vielä vakavamielisyyden selvästi mutaan telaketjujen alle ja tökin valkeat heijastetäplät kulmiin. Erottuivat oikein tehokkaasti muusta vaunusta kun niitä katseli sopivasta kulmasta mutta normaaleista kuvakulmista ne eivät hyppineet silmille.

Lopuksi peitin ne kerroksella kirkasta lakkaa. Olivathan nämä erilaiset kuin ne mitkä maalasin harmailla Jagdpanzer IV:lle kolmisen vuotta sitten.

Grafiitti

Rätvelsin ketjujen kulutuspinnat grafiittikynälläni. Otin tämän vaiheen aika iisisti ja käsittelin vain ne ketjujen osat jotka näkyivät. Jätin maahankoskevat osat rauhaan, jotten sotkisi turhaan.

Tamiyan pigmentit 

Varastossa oli kaksikin rasiaa Tamiya Weathering Master A -sarjaa, jossa oli vaaleaa hiekkaa, hiekkaa sekä mutaa kolmena pigmenttinappina. Toisessa niistä oli vielä hengissäoleva pensseli-sienityökalu, toisen sieni oli murentunut palasiksi jo vuosia sitten. Päätin käyttäväni niitä kaikkia järjestyksessä vaaleimmasta tummimpaan, aiemman likalitkun tavoin alati pienemmillä käsittelypinta-aloilla.

Vaalea hiekkapigmentti

Harjasin ensin aikalailla koko vaunun ympäriinsä vaalealla hiekalla.

Hiekkapigmentti

Tavallista hiekkaa harjailin vähän rauhallisemmin ja koetin keskittyä parhaani mukaan käyttämään sitä lähinnä panssarilevyjen keskiosiin sun muihin. Näin vaalea, kevyempi hiekka olisi ikäänkuin pölissyt enemmän ja tämä raskaampi ja vähän märempi hiekka olisi levinnyt vähemmän.

Mutapigmentti

Mudan kanssa keskityin lähinnä vaunun alarunkoon ja telapyörästöön.

 

Viimeinen hifistely

Olin jotenkin onnistunut jättämään pakoputkien näkyvät osat ruostuttamatta, joten sehän minun vielä piti tehdä. Samalla vaivalla sotkisin ruosteita myös noihin kasematin takaseinän ketjupanssaripätkiin. Ne olivat vielä ihan liian siistit, mikä ei käynyt laatuun.

Ohensin noin kolmessa vuodessa huolestuttavan vähiinkäyneellä ohentimella sekä tummaa (ABT070 Dark Rust) että vaaleaa ruostetta (ABT060 Light Rust). Käytin tummaa ruostetta loppujen lopuksi lähes kaikkiin kolhuihin. Myöhemmin lisäsin vähän vaaleaa, tuoreempaa ruostetta yksittäisinä tippoina sinne tänne. Sitä käytin enemmän ketjupanssarissa kuin panssarilevyissä.

En ollut ihan huipputyytyväinen kaikkeen, mutta olin tuijottanut tätä vaunua jo aika pitkään ja moneen otteeseen (kuvien nimeämisen mukaan 22 sessiota mutta iltoja oli useampia). Ehkä olin ylikriittinen.

StuG III Ausf. G öljyt

Öljyinen elämä

Öljymaalien kanssa piti olla kärsivällinen, kun ne kaipasivat enemmän kuivattelua kuin akryylimaalit. Tosin niiden kanssa puljaaminen oli omalla tavallaan todella kivaa. Ajattelin saavani öljymaaliseteistäni jonkunlaista rauhaa naamiokuvioni kevyelle räikeydelle.

Pistefiltteröintiä

Innostuin kokeilemaan kevyttä pistefiltteröintiä uudemman kerran, nyt käytin kolmea eri väriä kahdella eri tavalla. Väreinä käytin kellertävää (ABT155 Light Sand), oliivinvihreää (ABT050 Olive Green), sekä okraa (ABT092 Ocher). Työstövaiheesta en vauhtiin päästyäni hoksannut ottaa kuvan kuvaa, suonette anteeksi.

Aloitin täplillä, joita sitten blendasin ympäri runkoa ohentimella kostutetulla siveltimellä. Sitten muistin Bob Rossin märkää märälle -maalaustekniikan ja myös jokusen "näinkin voi tehdä"-videon. Sudin muutaman vinon pinnan kosteaksi ohentimella ja tökin sitten maalitäplät siihen ja blendailin siitä eteenpäin. Tämä tuntui jotenkin helpommalta metodilta. Ainoa iso ongelma tässä mallissa olivat nuo Schürzen-telineet, joiden välistä kylkipanssarit olivat vähän hankalia sörkkiä.

Yön yli kuivumisen jälkeen ero alkuperäiseen ei ollut valtava. Kävisin seuraavaksi seepialitkun pariin, jotta saisin eri rakoset ja koloset paremmin korostettua. 

Kirkas lakka

Koska Vallejon lakka ei ollut suoraan kynäruiskun läpi menevää sorttia, sudin sitä pensselillä ympäri vaunua. Olisin kernaammin räiminyt sen pintaan ruiskulla mutta en halunnut tukkia sitä (taas). Tämähän haiskahti siltä, että jotain pitäisi taas tilata!

Seepialitku puhdistuksineen

En pysähtynyt ottamaan kuvia litkutuskierroksestani tai sen puhdistamisesta, saati sitten sen kuivumisenjälkeisestä tilasta. Aikani oli vähän kortilla ja priorisoin etenemisen. Ikään kuin parin hassun valokuvan näpsiminen olisi vienyt jotenkin huomattavan määrän aikaa.

Kävin taas kaikki pultinpäät, paneelirajat ja varjopaikat läpi hyvin ohuella Abteilungin seepialla (ABT002 Sepia). Puolen tunnin kuivattelun jälkeen putsasin isoimmat sotkut pois ja blendasin niitä sinne tänne saadakseni sekä vaihtelua maalipintaan että yleistä saastaisuusefektiä. Tämän jälkeen jätin mallin kahdeksi vuorokaudeksi saunaan kuivumaan.

Mattalakka

Sudin mattalakkaa (AK Ultra Matt Varnish) kahdessa sessiossa. Kuten tästä yläkuvasta näkyi, aivan kaikkiin kirkaslakkapintoihin se ei yksinkertaisesti tarttunut, samaa manasin aiemmin CJF Quatrefoilia lakatessani. Ehkä minun oli syytä vihdoin tilata jostain kynäruiskuteltavia lakkoja niin tämä ajanhukka ehkä loppuisi.

En halunnut tärvätä kolmatta iltaa supermattalakan kanssa säätämiseen, joten ehkä seuraava askel olisi sitten öljyjen tummentamien korostusten palauttaminen ja heti sen päälle jonkunlaisen ohuen hiekkamaisen kerroksen lisääminen ihan koko vaunun päälle. Juuri näin tekisimme. Ensi kertaan siis!

Timanttihaiden maastopohjat

Hait kuivalla maalla

Piranhan heksatekstuuri

Muilla Sakaroilla oli jo maasto muodostettuna, eikä minulla ollut nyt käsillä samoja materiaaleja kuin silloin joskus. Sörkin siis heksapohjaan jonkunmoisen pinnanmuotosysteemin Vallejon mutalöllöllä.

 

Mutakaman kuivuttua kaikilla olisi ainakin jonkunlainen maasto olemassa, joskin epäyhteneväinen. Ajattelin että voisin sotkea taas öljymaaleilla jotain kasaan, sitä en ollut tehnyt hetkeen. Yhdenmukaistamisen nimessä joutuisin varmaan liimaamaan kasvustoa Piranhan jalkojen juureen sitten kun kaikki oli muuten valmista.

Tähden taistelumaasto

Vaalean maalikuvion vastapainoksi halusin tummemman ja maanläheisemmän pohjan näille viidelle. Peitin kaikista maaston kevyesti ohennetulla tiilenpunaisella (ABT220 Dark Brick Red) jonka päälle sotkin vähän ohuemmaksi tehtyä teollista maata (ABT090 Industrial Earth). 

 

Saunayön jälkeen maalasin heksaetureunat harmaansinisellä (AMT-7) ja sitten kuivaharjasin pohjia valkealla (ABT035 Buff). Kävin myös sutimassa koneiden yläpintoja, millä sain sotkettua Piranhaa vähän hassulla ruskean sävyllä mutta ehkä se oli kompuroinut maassa osuman ottamisen jälkeen?

Läträsin myös kirkkaan lakan kanssa ja käytin sitä jok' ikiseen energia-aselinssiin ja ohjaamolasiin. 

Huvikseni maalasin Cougar B:n ER PPC -putkiin  kevyen hohtoefektin. Ei se tästä siniharmaasta maalikuviosta niin erottunut, toisin kuin viherharmaista Jadehaukoista. Tulipahan tehtyä kumminkin.

Tässä välissä jäljellä oli enää pari viimeistelevää otetta eli heksareunojen siivous, Stormcrow C:n automaattikanuunan suuaukon mustalla kuivaharjaaminen ja Piranhalle piti varmaan lisätä joku puskanriekale jalkoihin. Ilman kasvustoa se olisi ainoa Tähdestään ilman rehuja, eikä se nyt käynyt päinsä.

Vihoviimeinen viimeistely

Sanoista tekoihin. Korjailin huomaamiani puutteita yhtenä rauhallisena iltana. Stormcrow C:n lisäksi tummensin myös Ice Ferret E:n ATM-lavetin pintaa.

Kissat eivät antaneet vielä mahdollisuutta penkoa pitkäaikaisvarastoa, joten Piranhan puska joutui odottamaan toisenkin päivän. Muuten nämä rupesivat olemaan tässä, ehkä minä vielä maalaisin näihinkin tummanharmaat vinoraidat etulaitoihin, tai sitten jättäisin yksivärisiksi. Varoitusraidoista puheen ollen, unohdin kokonaan maalata näihin semmoisia kaikessa innossani!

Kaivoin vielä töyhtökasaa ja pikaliimasin Piranhan jalkojen juureen kasvustoa. Maalasin myös vinoraidat ykköslaitoihin kun olin mietiskellyt sitä niin moneen eri kertaan. Valmista tuli.

 

Pudotusaluksen pesu ja helyt

Saastaa ja kimallusta

Pelkkä litkutus puhdistuksineen olisi vähän lyhyt aliprosessi yksinään tässä kuvattavaksi, joten tekisin ainakin linssiefektit ja kenties jotain kevyitä taisteluvaurioita. Jos olisin miettinyt vaurioita jo aiemmin, olisin kaivertanut niitä pintaan asti roisimpaa lopputulosta varten.

Öljypesu puhdistuksineen

Keskityin seepialitkuni (Abteilung ABT002 Sepia) kanssa paneelirajoihin, sekä erinäisiin varjokohtiin, kuten pudotusaluksen pohjaan. Ihan vaan vaihtelua ja pintakuviota tuomaan sotkin tuota ylämokkulan kraateria vähän enemmän. Toiset suuremmat varjot lisäsin tykkitornien upotuksiin.

Muistin myös litkuttaa tukijalkojen letkut. Efekti ei ollut valtava mutta oleellinen.

Puhdistelu

Kun miniatyyrini oli saanut asettua hetken, puhdistin ylivalumia ja blendasin varjoalueita kevyesti. Moottorisuuttimia puhdistin vähän enemmän, koska halusin että hiekankellertävä näkyisi mutta olisi silti fuusiosoihtujen polttama.

Näistä kuvista ehkä ilmeni, että laskeutumisjalkojen luukut olivat edellen öljyämättä koska käytin niitä aluksen pyörittelyyn käsissäni. Kun sain kaiken muun kasaan, pensselöin sekä ylä- että alaluukut tinnerillä ja sitten töpöttelin seepialitkuani niihin. Koetin saada tällä märkää märälle -jekulla saada jonkunlaisen pehmeän kuvion aikaan, lopputulos selviäisi kuivatteluajan jälkeen.

Jätin Overlord-C:ni saunaan kuivumaan pariksi vuorokaudeksi. En halunnut sotkea litkutuksiani sormenjäljillä liiallisen innokkuuden riivaamana.

Aseistus

Pudotusaluksen kyljissä oli hyvä määrä tykkipisteitä, joista ei ottanut selvää mitä missäkin oli. Sarna kertoi, että siitä löytyi 35 asetta:

• 6x ER PPC
• 3x ER LLas
• 3x LPLas
• 12x MPLas
• 6x UAC/5
• 2x UAC/20
• 3x LRM-20 Artemis IV

Miniatyyrin kyljissä oli vastaavasti 30 hardpointtia:

• 4x 5 linssin pylpyrää
• 2x 2 putken alaspäin osoittavaa tornia
  
• 2x 2 putken ylöspäin osoittavaa tornia
• 2x 1 putken ylöspäin osoittavaa tornia

LRM-lavetit olivat kenties suojapanssarien takana kuin Nodin veljeskunnan SAM-sitet aikanaan, joten keskittyisin energia-aseisiin ja ultra-autokanuunoihin. Silti meillä oli kahden aseen vajaus. Suunnittelin jotenkin epämääräisesti, miten jakelisin eri aseet ympäri alusta.

Neljään viisilinssiseen laittaisin keskimmäisiin ER PPC:t. Keskitason pulssilaserit jakautusivat tasan, jos jokaiseen kupoliin menisi kolme kappaletta. Näin noista mokkuloista puuttuisi enää neljä energia-asetta, mitkä voisin jakaa 50/50 molemmantyyppisille isoille lasereille ja niitä jäisi yksi kutakin yli. Näin olisin käyttänyt 2/3 raudasta ja jäljellä olisivat äskenlistattujen kahden laserin lisäksi kaikki kahdeksan automaattikanuunaa, sekä kaksi partikkeliprojektorikanuunaa. Jotain jäisi pois, mallintamattomien ohjuslavettien lisäksi.

Tuplaputkitorneihin nuo UAC-röörit sopisivat, kaikki olisivat samannäköisiä mutta ehkä laivaston putkisto oli muuten samaa mutta sen toimittaman vahingon mukaan sen luokituksetkin tulivat eivätkä murkuloiden kokoluokista. Jäljelle jäisivät yksiputkiset tornit ja niistä tulisi jommankummanlaisia sinisiä. PPC:n suurena ystävänä käyttäisin varmaan ne. Ei sillä, että täplien väreillä olisi pelin kannalta väliä, halusinpa noudattaa omia käytäntöjäni.

Aloitin maalaamalla ensin kaikkien tuubien päät mustalla ja sen jälkeen sudin AK Interactiven ultramattalakkaa sekä laskeutumisjalkojen luukkuihin että aluksen yläpään kupoliin. Sen kuivuttua saisin pyöriteltyä miniatyyriä käsissäni miten lystää.

Tällä suorituksella UAC/5 ja UAC/20 -putket olivat kerralla valmiit. Helppoa ja hauskaa.

ER PPC

Maalasin kaikki ER PPC:t kolmella sävyllä. Ensimmäiseksi tuli läntti pelkkää sähkönsinistä, seuraavaksi keskelle vaalennettu läiskä ja keskelle vielä vaaleampi. Nämä olivat niin pieniä, etten ruvennut edes koettamaan mitään vaikeampaa, jopa tuolla minipensselin kärjellä pieni täppä oli kutakuinkin koko linssin kokoinen.

ER Large Laser / Large Pulse Laser

Isoihin lasertykkeihin käytin taikasinistä, nämäkin samalla tavalla kolmella kerroksella. Huvin vuoksi laitoin yksinäiset isot tuikut eri kohtaan jokaisessa laserkuplassa. Aloitin ylhäältä ja seuraavat kiersivät myötäpäivää. Ehkä tämä kuvasti sitä että mielessäni nuo kääntyivät ja pyörivät tarpeen mukaan.

Medium Pulse Laser

Keskitason pulssilaserit täyttivät tykkikuplista loput, joten arpomisen ja satunnaissijoittelun leikki oli tässä. Pohjalla näissä oli Escorpena Green, kolmella sävyllä jälleen.

Ultramattalakkaus

Maalien kuivuttua sudin koko loppualuksen ultramattalakalla. Joissain kohdissa se tuntui suorastaan liukuvan pois kirkkaalta kerrokselta, joten seuraavalla kerralla joutuisin vielä paikkaamaan sitä sun tätä, vaikka olin täysin varma siitä, että olin lakannut koko pinta-alan kokonaan, osan jo toiseen tai kolmanteenkin kertaan.

Ensimmäinen kierros oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä, pikkutunkkaus kuului myös asiaan.

Chippauksia ruosteetta

Tein erilaisia osumajälkiä ja yleisiä kolhuja eri paikkoihin. Aloitin maalaamalla vaaleanharmaalla (VMA 71276 USAF Light Grey) pitkiä runtuja ikäänkuin lasersäteiden kaivertamiksi pitkiksi arviksi. Sitten maalasin erilaisia iskemäsarjoja lähinnä teeskentelemään automaattikanuunoiden käveleviä purskeita.

Artesaanijälkien lisäksi tökin sienellä jälkiä sinne tänne. Koetin välttää menemästä överiksi, siitä samasta syystä en lisäisi näihin ruostelitkua.

Vaaleiden hiutaleiden päälle ja sisään maalasin useamman kerran käyttämääni "tippa kirkkaanpunaista tummanharmaaseen"-sekoitusta. Näiden harmaiden kanssa tämä toimi mukavasti, varsinkin tummanharmaiden paljaiden metalliosien kanssa.

Tämä jätti minulle lähinnä enää tummanharmaalla tai mustalla käryjälkien teon.

Hiiltymistä

Sekoitin tummanharmaaseen vähän mustaa, jotta se erottuisi edukseen paljaasta metallista. Kuivaharjasin kostealla pensselillä ensin moottorisuuttimien ja pohjan, sitten kävin tummentamassa eri lasersädevauriojälkiäni. Keksin noita tehdessäni, että voisin ehkä korjata Galaksitunnusta kuivaharjaamalla sen 1700-2000 -alasektoria tällä samalla tummalla maalilla. Nyt se näytti juuri tuon verran enemmän planeetalta kuin valkoiselta kiekolta.

Moottorienpolttamia varten keskityin tummennuksissa alareunoihin ja laskeutumisjalkojen suojaluukkujen alareunoihin.

Mignon-muna skaalaa varten, kun banaanit eivät olleet tarpeeksi kuvauksellisia:

Maantasakuvakulma oli aika metka, kun vielä saisin sen kätevästi napattua valoteltassani. Maalausoperaatio rupesi olemaan tässä, noita viimeisiä kirkkaita lakkaläikkiä piti vielä paikkailla.