Harmaan kuoleman heksamaasto

Kenties Hesperus II:lla kärsimässä

Nyt tästä oli tulossa paljon edellistä vaihetta nopeampi kun kaikki pikkusälä oli tehtynä. Suurin hidastelu tulisi kuivatteluajoista.

Mutatekstuuri

Töpöttelin kolmen hyppyefektittömän 'Mechin heksapohjat Vallejon mutamömmöllä. En edes kuvitellut että voisin tehdä jalanjälkiä tai muutakaan oikean näköistä, joten epätasaiseen maastoon oli tyytyminen. Maalasin heksalevyjen reunat mustanharmaiksi ja sen kuivuttua maalasin kylmänharmaita poikkiraitoja etureunan merkiksi.

Tiilenpunaista öljymaalausta

Mietin jonkun aikaa mikä olisi sopiva maastonväri näille harmaille kuoleman lähettiläille. Päätin että punertava voisi olla kiva, joten maalasin tiilenpunaisella öljymaalilla (ABT220 Dark Brick Red) kaikki pohjat. Päivän, parin kuivattelun jälkeen voisin tunkata lisää jos tarve vaatisi.

 

Kuivaharjasin maastoja myöhemmin mustanharmaalla mutta se tuntui vähän liian heikolta. Tässä välissä lakkasin nappulat supermattalakalla ja lasit kahdella kerroksella kirkasta lakkaa. 

Kollega suositteli mustaa kuivaharjausta joka kuvastaisi hänen mielessään mustakivistä maailmaa jossa on punaista hiekkaa/tomua rakosissa. Ajattelin antaa sille idealle mahdollisuuden.

Harmaan kuoleman koristelu

Yksityiskohtakierros

Taas pääsin näpertämään kaikenmaailman pikkusälän kanssa, mahtavaa. Ohjaamot, energia-aseet, sekä kaikki muu kullekin nappulalle omanlaisensa kama, niistä nautin ehkä eniten. Tietysti keksin aina jotain uutta säädettävää niin tämä ei ollut koskaan kovin nopeaa touhua.

Ohjaamot punaisiksi

Pidin siitä että ohjaamot erottuivat selvästi kaikesta muusta maalikuviosta ja jotenkin olen päätynyt useimmiten maalaamaan ohjaamolasit punaisina. Punaiset niistä tuli nytkin, mustille pohjille maalasin punaruskean (RLM26) perusvärin ja sen päälle aina oikeisiin alakulmiin joko käännetyn L:n tai läiskän punaisella (RLM23) jos tila ei riittänyt. Punaisiin kulmiin ja niiden vastakulmiin maalasin pienet valkoiset (VGA 72701 Dead White) pisteet heijastuksiksi. Kuten aina, joissain paneeleissa tämä onnistui paremmin ja joissain heikommin.

Tiimikuvassa kaikki oli aina siistimmän näköistä kuin näissä superlähikuvissa:

Aselinssit

Prosessini linssien kanssa oli edelleen sama, aikalailla siitä lähtien kun näitä rupesin hulluttelemaan. Kirjoitin ihan aluksi listan siitä mimmoisia tuikkuja piti maalata:

1. Small Laser / Bloody Red (VGA 72710)
1. Warhammer 2kpl [LT,RT] joskaan en äkännyt mallinnettuja paikkoja niille vielä
2. Medium Laser / Escorpena Green (VGA 72732)
1. Warhammer 2kpl [LT, RT]
2. Ostsol 4kpl [LT, RT, LT[R], RT[R]]
3. Shadow Hawk 1kpl [RA]
3. Large Laser / Magic Blue (VGA 72721)
1. Ostsol 2kpl [LT, RT]
4. PPC / Electric Blue (VGC 72023)
1. Warhammer 2kpl [LA, RA] 

Jätin taas jok' ikisen väliaskeleen kuvaamatta ja napsin otokseni vasta kun olin saanut linssit maalattua. Olin dokumentoinut välivaiheet niin monta kertaa ettei niistä minusta ollut järkeä aina tehdä samanlaista numeroa. 

Warhammerilla piti olla kaksi pikkulaseria torsossaan mutta en yksinkertaisesti löytänyt niitä mallinnettuna. Tuo keskitorson ritilä ei vallankaan sopinut siihen joten annoin olla. Kirkkaan lakkakerroksen jätin senkin suosiolla paljon myöhemmäksi, tässä olisi vielä yllin kyllin tekemistä.

Hyppyraketit

Loikkimiskykyisiä koneita näistä oli puolet, Shadow Hawk oli ilmiselvästi se toinen ja nimensä mukaan ehkä arvattavasti Phoenix Hawk IIC kantoi hyppyraketteja selässään. Tälläkin kerralla maalasin hyppyraketit sähkönsinisellä ja sillä muutenkin sotkiessani kuivaharjasin sitä hypervarovaisesti hyppyefektin alkupäähän. Shadow Hawkin hyppyrakettiröörit eivät saaneet maalia pientä sinivalkeaa kuivaharjausta lukuunottamatta kun suuttimet olivat auki efektiin kiinnittämistä varten.

Chippaustuokio

Töpöttelin vaahtomuovisienen palalla valkoharmaata sinne tänne, lähinnä kulmiin ja paikkoihin jotka visioin vaurioituneiksi. Vaaleiden alueiden sisälle sotkin vähän mustanharmaan ja punaisen sekoitusta syvempiä kolhuja varten. Perustouhua mutta hankalampaa kuin 1:35-skaalassa jostain hassusta syystä.

Paikkapanssaritesti

Rohkenin kokeilla hullua ideaani ja maalasin satunnaisehkoja paneeleja tai panssaripaloja sieltä täältä hailakalla harmaalla (VMA 71276 USAF Light Grey). En kumminkaan ruvennut korvaamaan kokonaisia raajoja tai puolikkaitakaan, vaikka se olisi sopinut teemaan aika hyvin.

Warhammer oli ottanut osumaa sinne tänne, ilman mitään hervotonta megamäjäystä. 

Ostsolin vasen torso näytti kivasti osumaa ottaneelta tuosta pään vierestä ja jäi miettimään että jos vielä maalaisin tuon vasemman rintapanssarin ison laserin vierestä vaaleanharmaalla niin siinähän olisi korvattu jo vaikka mitä. Ikään kuin se olisi napannut gaussikiväärin teräsnikkelimelonin ohjaamon viereen. Siinä oli korvien sointi taattuna. 

Shadow Hawk oli taas ottanut nakertamisvaurioita 

Projektiiliaseiden palojäljet ja lisää vaihtopanssaria

Nelikossa oli kolme automaattikanuunaa ja pari ohjuslavettia. Tällaisenaan ne olivat kovin puhtaat joten kuivaharjasin niiden suuaukkoja ja etureunoja mustalla. Toki olisin voinut käyttää tähän mustaa pigmenttiäkin mutta se tuppasi olemaan vähän vaikeammin kontrolloitavissa kuin kuivaharjauspensselini enkä halunnut tässä skaalassa ihan mielettömiä neukkusavustimia.

Hienosäätämisen riemussani päätin maalata vielä jokusen lisäpaneelin vaihtopanssariksi. Erityisesti Ostsolin vasen torso kutsui minua. 

Kauniiksi lopuksi kuva aiemmin unohtamastani Phoenix Hawk IIC:n hyppyrakettisuuttimistosta:

Tulimandrillien helmeilevät koriste-efektit pohjatöineen

Projektin toka ja vika työvaihesarja?

Kun lasien pohjat olivat jo valmiina edellisrundilta, vauhtiin oli helppo päästä. Mutta. IWM-miniatyyrit, erityisesti Kit Foxit, olivat linssipaikkoineen aivan kelvottoman pieniä. Ottaisin tämän vaiheen siis iisimmin kuin aikoihin.

Lasilinssiefektit

Energia-aseiden kanssa päätin siis suoriutua kahdella maalikerroksella: ensimmäinen oikealla aseen tyyppivärillä, sitten sen päälle yksinäinen valkoharmaa piste heijastusefektihuijausta varten.

Ohjaamolasit taas mietin tekeväni sinisellä, koska se erottuisi kivasti. Tällä kertaa en ruvennutkaan sotkemaan valkoisella uusia sävyjä vaan käytin kahta eri sinistä. Mustan päälle tuli taikasininen (VGA 72721 Magic Blue) kerros, sopiviin kulmiin pienempi AMT-7 -sininen kerros (VMA 71318 Greyish Blue AMT-7) ja sisäkulmiin sekä vastakulmiin valkoharmaat (VMA 71119 White Grey) huijaustäplät kuten energia-aseissa.

Howler oli helppo nakki, siinä oli vain ikkunoita ja nekin olivat kohtuullisen kookkaita maalattavaksi. Nyt sen heksalevykin tuli maalattua, jotta erottaisin varpaat tuhruista.

Fire Mothin ohjaamolasialue oli kovin ahdas, mutta sai sinnekin jotain efektiä tuutattua kun oikein pyöritteli. Vasemman käden ERMLas-pari oli pieni halkaisijaltaan mutta näkyivät sentään. SRM-lavettien ohjuksia mietin hetken, koska halusin jatkaa ikivanhaa ideaani erivärisistä nokista. Maalasin ohjusten kärjet ensin valkoharmaiksi, sitten maalasin niiden kärkipäät mustanharmaiksi. Vaikka nämä olivatkin siedettävän kokoisia, niiden maalaaminen onnistui silti olemaan vähän hassua kun niitä silmät ristissä tuhersin.

Kit Foxit saivat kaikki identtisen käsittelyn. Niiden lasit olivat vielä tiukemmat kuin Fire Mothilla, mutta tein parhaani. Vasemman käden laserparit olivat järjettömät. Tökin Pienten Pulssilaserien linsseiksi tulkitsemani kohdat punaisiksi ja niiden vieressä olevat identtisenmuotoiset Laajennetun Kantaman Isot Laserit taikasinisellä. Ja sitten koetin tökätä niihin vielä tätäkin pienemmät valkoharmaat heijastustäplät. Otsalohkon sensorilinssit maalasin tulioranssilla, edelleen valkoharmaalla heijasteella.

Oikean käden podissa oli LB-5X:n kaverina Streak SRM-6 -lavetti, joka tässä versiossa näemmä ryki yhdestä rööristä ulos koko potin ohjuksia. Maalasin ne tietysti ihan samalla tavalla kuin Fire Mothin vastaavanlaiset ohjukset.

Ryhmäkuvassa:

Mietin kyllä pitkään, että tällä porukalla oli kohtuuyksinkertainen arvomerkki Sakarakomentajille ja eri Sakaroille omansa. Nokallaan nököttävä punainen kolmio, jonka takana oli yhdestä viiteen kultaista vähän vinottaista poikkiviivaa. Mutta en minä saisi noita tässä skaalassa tehtyä fiksusti tai näyttävästi, joten jätin tekemättä.

Öljypesuvaihe puhdistuksineen

Vakioratkaisuni tähän touhuun oli jo tuttu Abteilungin seepiaöljymaali (ABT002 Sepia) ohueksi laimennettuna. Annoin litkun asettua parikymmentä minuuttia.

Putsasin taas enimmät pois ja jätin nappulat kuivumaan yön yli.

Ennen pidemmälle paahtamista mietin, josko korostaisin isoimpia ja näkyvimpiä keltaisia ja punaisia osia uudelleen seepiatummennuksen jälkeen. Idea oli tullut tietysti jossain muualla vastaan, joten kokeilin sitä ja palautin vähän kirkkautta - taas erityisesti valoa kerääviin pintoihin.

Howlerin heksalaatta

Ainoana tasamaastoisena Howler tarvitsi jonkunlaisen maastonmuodoston alleen. Ehkäpä muokkaisin pintaa vähän Vallejon mutalöllöllä ja röpöttelisin siihen päälle Woodland Scenicsin ballastia ja vihertävän töyhdön kun muillakin oli?

Ballastin liimauksen kuivuttua ohensin Abteilungin teollista maata (ABT090 Industrial Earth) ja tummensin kaikkien viiden maastoja sekä jalkateriä sillä. Näin ne olisivat jossain määrin yhdenmukaisia ikäeroistaan huolimatta.

Kun vain muistaisin joskus pikaliimata jonkun vihreän hötön tuonne...

Johtoreunat

Koetin maalata heksapohjien etureunat ensin samalla tavalla kuin 'Mechien keltaiset osat. Hiekankeltainen alle ja sitruunankeltainen päälle. Sitten sain idean tehdä niistä omanlaisiaan: maalaisin niihin kaikkiin oman Sakara-arvomerkkinsä kun ne olivat kumminkin jotenkin yksinkertaiset. Maalasin pohjaksi rungonpunaisella nokallaan seisovat kolmiot ja sitten poikkiviivoja sen mitä kykenin, yhdestä viiteen. 

Ulkoistin Sakaroiden järjestyksen päättämisen Projektiassistentti II:lle: Howler oli #4, Fire Moth #5 ja Kit Foxit järjestyksessä #1, #3, #2. Noista kyllä näki, että useamman kuin kolmen poikkiviivan maalaaminen tunnistettavasti tuossa kokoluokassa oli minulle ylitsepääsemätöntä.

Koska näille oli päätetty arvojärjestys, maalasin huvikseni merkit heksojen pohjiin. Sinänsä ihan silkkaa ajanhukkaa, mutta kun minulla oli aikaa vapaana, askartelin tämmöistä.

Siivosin vielä muut reunat varmemmaksi vakuudeksi tummanharmaalla ja rupesin olemaan sitä mieltä että nämä elikot olivat valmiit. Paitsi että olin unohtanut kirkkaan lakan kaikista linsseistä ja laseista. Lakkakerroksen ja sen yhden vihreän pusikon liimaamisen jälkeen olin oikeasti valmis.