Tuhoojien ensimmäisen peitsen öljyt ja koristelut

Seepialitku

Tein ohutta litkua (Abteilung ABT002 Sepia) ja levitin sitä ympäri nappuloita. Muistin myös litkuttaa pyykkipojissa nököttävät vaihtotykit.

 

Noin puolen tunnin kuivattelun jälkeen putsasin ylimääräisiä tummennuksia pois. Keskityin taas erityisesti yläpintoihin, varjoissa keinotekoisesti vahvemmat varjostukset eivät haitanneet.

Ero litkuttamattomiin oli selvä. Se, mitä en ollut suunnitellut erikoisemmin etukäteen oli palkkiskoristelu. Nämä olivat asenteeltaan selvästi erilaista porukkaa kuin Klaanisoturit, Perimysvaltojen armeijat, korporaatiosoltut, tai ns. vakavammat palkkispuodit. Juuri näillä toopeilla saattoi olla naurunaamoja, noppia, pataässiä, iskulauseita, pääkalloja, graffitia tai sateenkaaria ties miten aseteltuina. Tietysti tässä skaalassa iskulauseiden tai vastaavien maalaaminen oli vähän turhaa, enkä meinannut ruveta printtaamaan tai siirtokuvaamaan niitä.

Pääpointtini tässä mietiskelyssä oli se, että näitä pitäisi koristella vähän eri tavalla kuin mitä olen yleensä tehnyt 'Mecheille. Ja se toinen miete oli, että olisikohan se pitänyt tehdä ennen öljylitkua? Sen voi tietysti aina uusia, mutta olinpahan taas paahtanut normireseptin mukaan. 

Linssit ja panssarilasit

Päätin kumminkin hoitaa energia-aseet ja ohjaamolasit ensin alta pois, koska jos sähäläisin niiden kanssa koristeluiden päälle, saattaisi harmittaa. Eli mustaa ensin pohjalle, sitten väriä sekaan. Hiekankeltaisen ja vihreän vastapainoksi pitäisi tehdä jotain sinistä, ehkä punaisella taitettua sellaista. Sekoittamani sinipunainen oli aika hailakkaa, eikä erottunut turhan hyvin ja jäin miettimään pitkään, pitäisikö ikkunat sittenkin vain tehdä sinisenä uusiksi.

Devastator 1

Devastatorien aseistus oli selkeä: gaussikivääreihin ei tarvinnut koskea, kylkien PPC:t tulivat sähkönsinisellä ja neljä Medium Laseria escorpena-vihreällä.

 

Ohjaamolasi, kuten mietin, ei erottunut kovin selvästi vallankaan näin pienenä.

Devastator 2

Työstin Devastatoreja sarjatyönä, joten edellisen kuvaukset pätivät tähän ihan samassa järjestyksessä.

Maalasin fikkarit tulisella oranssilla ja käytin sitä myös gaussikiväärien päällä olevien tähtäin- tai etäisyysmittarilaserien korostamiseen.

Marauder 1

Ase-efektejä ei ollut kovin paljoa esiteltäväksi: käsipodeissa PPC:t ja Medium Laserit. Tähän kuvaan katolle päätyi kolmituubinen versio AC/5:stä.

Miniatyyriin oli mallinnettu enemmänkin ikkunalaseja, minä päätin maalata niistä vain alaetu- ja yläetulasin. Sivuikkunat ja tuon kattoikkunalta näyttävän jätin omiin oloihinsa. 

Marauder 2

Marauderienkin maalaaminen eteni sarjassa. Tai tarkemmin maalasin eritason aseet järjestyksessä eli aloitin niistä joita oli eniten (tässä tapauksessa keskitason laserit (12kpl) -> PPC:t (8kpl) -> isot laserit (2kpl)) säästääkseni mukamas aikaa.

Ryhmävälikuva

Ainutlaatuiset töherrykset

Taapertajia piti sitten vielä yksilöidä. Olin miettinyt erilaisten tuhrujen, graffitien sun muiden iskulauseiden töhertämistä näihin kurittomiin palkkiksiin. Mutta kun vapaan käden taitoni olivat olemattomat, en oikein nähnyt tämän onnistuvan kun pelkkien yksinkertaisten numeroidenkin taiteilu oli välillä surkeaa.

Varoitusraidat 

Varoitusraitoja minä kumminkin osasin jossain määrin tehdä. Aloitin maalaamalla keltaokralla sopivannäköisiä paloja keltaiseksi. Marauderien vaihtotykkeihin niitä sai enemmänkin, samoin niiden kylkiin ja nilkkaniveliin. Devastatorit saivat niitä olkavarsiinsa ja gaussikiväärien sivuihin. Toisen nilkkoihin piti laittaa varoitusraidat kun huomasin alimaalatun kohdan.

Koetin olla liioittelematta näiden kanssa.

Arvomerkit

Sain jostain päähäni, että ehkä näillä tyypeillä pitäisi olla arvomerkit tai jotain koneissaan. Kun en ollut hyvin kärryillä sotilasorganisaatioista niin en minä tiennyt mimmoisia arvojakaan niillä oli, paras haju tuli BT-kirjoista. Päätinpä nyt sitten, että tämän porukan pomo oli kapu jonka Devastatorin vasempaan torsoon maalasin || -merkin. Toiseen Devastatoriin maalasin lutkulle | -merkin. Marauder-pilotit saivat olla sitten siitä alempia, koska <<< ja << olivat paremmin näkyviä mutta todennäköisesti ihan liian matala-arvoisia organisaatiokartassa. Tai vaihtoehtoisesti kaikki voisivat olla ultrakenraaleja.

Numerot

Sen suuremmin ja syvemmin arpomatta päätin maalata numerot mustavalkoisina, tai mustanharmaa-valkeina. Ehkä eri peitset sitten olisivat eri väreillä tunnistettavina. Olihan tässä aikaa.

Kirkkaat linssit

Kävin kaikki lasit kertaalleen läpi Vallejon kirkkaalla lakalla, aseiden linssit kahdesti. Camospecsin B1Bflyer muistaakseni harrasti ainakin kolmea lakkakerrosta energia-aselinsseilleen saadakseen niihin sopivanlaisen kuperan linssipinnan.

 

Välitilanne

Seuraavaksi meinasinkin käydä heksapohjien kimppuun. Siinä samalla varmaan kannattaisi tarkistaa energia-aseiden putkien reunat, ettei metallipinnoilla olisi ihan mielettömästi liikaa lakkaa.

 

StuG Ausf. G viimeistely ja säistys

Vihoviimeinen megavaihe

Aloittaessani tätä osuutta kuvittelin, että tämä olisi ihan just valmis eikä menisi kuin ilta tai pari niin vaunu olisi valokuvausjonossa. *töööt* sanoi sireeni, väärin meni.

Pultinpäät ja muut reunakorostukset

Kävin kaikki kolme pääväriä läpi omilla korostusväreillään. Kellertäviä korostin ihan silkalla hiekankeltaisella suoraan putkilosta, ilman mitään taittamisia. Se erottui kivasti, koska öljykohellukseni olivat tummentaneet vaaleinta väriä eniten.

RLM82-vihreää taitoin pienellä määrällä kirkkaanvihreää (VMC 70942 Light Green) ja korostin kulmia, joitain panssarilevyjen keskiosia ja mikä nyt tuntui tarvitsevan korostusta.

Ruskeat puolestaan sotkin kahdesta eri Panzer Aces -setin naamioruskeasta aikalailla 90/10 suhteella 70826 ja 70825 (German Camo Medium Brown, German Camo Pale Brown).

Ehkä jokunen näistä olisi voinut saada vähän erilaisen kohtelun, jos olisin paremmin kärryillä StuGeista noin ylipäätään.

Maalihiutaleet eli chippaus

En kokenut oleelliseksi ruveta sekoittamaan kolmea eri vaaleampaa väriä chippauksia varten, joten otin dramaattisemman ratkaisun käsiini: valkoharmaan (VMA 71119 White Grey). Kulmia ja tuommoisia oli helppo poimia kolhuja varten, isoimmat mysteerit tulivat siitä etten ihan keksinyt, miten tuon kotelon isommat tasapinnat kuluisivat ja kolhiintuisivat uskottavasti. Lisäsin jokusen iskemän ja potkun- tai raahauksenjäljen mutta pidin nämä aika maltillisina.

 

Kuten aiemmin, täytin kolhuja mustanharmaan (VMA 71056 Black Grey) ja punaisen (VMA 71003 Red RLM23) sekoituksella.

Hitsaussaumaharkinta

Mietin että olisin maalannut teräs- tai peräti hopeamaalilla hitsaussaumat. Tässä vaiheessa, erityisesti öljypesujen jälkeen, niiden kanssa olisi tullut enemmän kiroilua ja sotkua joten en sitten ruvennutkaan. Mutta ajattelin sitä kumminkin!

Saastalitkut

Koska lakkasäätö oli jättänyt jokusen paikan vieläkin kimmeltämään valossa, ajattelin hyökätä sen kimppuun tekemällä omaa tosi ohutta likaista litkua. Tein oikeastaan kahta ja levittelin niitä kahtena eri iltana. Ensimmäinen oli nimensä mukaan likaa (VMA 71133 Dirt), jolla peitin aikalailla kaikkia pintoja. Ehkä tämä oli lähempänä filtteriä kuin pesua, hitostako minä näistä osasin sanoa. Sen jälkeen sekoittelin mutaisempaa jälkeä varten ruskeaa vastaavanlaista ohutta nestettä (VMC 70872 Chocolate Brown), keskityin sen käyttämisessä vähän likalitkua pienemmille pinta-aloille.

Kai tuo vaunu näytti nyt yleisesti kökköisemmältä kuin pari askelta aiemmin. Se oli ainakin tämän harjoituksen tarkoitus, sen lisäksi että sain kirkkaan lakan jämät peiteltyä.

Periskoopit ja lasit

Tässä kotterossahan oli kivasti erottuva sarja erilaisia periskooppeja, kivaa! Kuskin lasi oli tietysi pahimmassa jemmassa, sitten normaali ja haarakiikari olivat vallan loistavat. Jotenkin olin onnistunut unohtamaan komentajan kupolin skoopit ihan kokonaan. Joten maalasin niiden kaikkien lasit heti alkuun mustiksi (VMA 71047 Black), jotta voisin jatkaa sujuvasti.

Muistelisin että sakemannien periskooppien lasien sävy olisi oikeasti ollut vihertävä. Saatoin tietysti muistaa ihan omianikin, mutta eipä sillä väliä kun en ollut maalaamassa niitä realistisesti. Päätin tunkea tähän vakavaan malliin hyvin erottuvat siniset efektilasit. Maalasin siis mustan päälle välimerensiniset lasit (VMA 71111 UK Mediterranean Blue).

BT-tekeleistäni tuttuun tapaan maalasin taikuuden sinisellä (VGA 72721 Magic Blue) pienemmät kutakuinkin L:n muotoiset alueet. Pyöreissä laseissa se oli tietysti paljon hankalampaa kuin noissa suorakaiteissa, pieniä piruja kun olivat.

 

Sinisten kaveriksi sotkin vielä vakavamielisyyden selvästi mutaan telaketjujen alle ja tökin valkeat heijastetäplät kulmiin. Erottuivat oikein tehokkaasti muusta vaunusta kun niitä katseli sopivasta kulmasta mutta normaaleista kuvakulmista ne eivät hyppineet silmille.

Lopuksi peitin ne kerroksella kirkasta lakkaa. Olivathan nämä erilaiset kuin ne mitkä maalasin harmailla Jagdpanzer IV:lle kolmisen vuotta sitten.

Grafiitti

Rätvelsin ketjujen kulutuspinnat grafiittikynälläni. Otin tämän vaiheen aika iisisti ja käsittelin vain ne ketjujen osat jotka näkyivät. Jätin maahankoskevat osat rauhaan, jotten sotkisi turhaan.

Tamiyan pigmentit 

Varastossa oli kaksikin rasiaa Tamiya Weathering Master A -sarjaa, jossa oli vaaleaa hiekkaa, hiekkaa sekä mutaa kolmena pigmenttinappina. Toisessa niistä oli vielä hengissäoleva pensseli-sienityökalu, toisen sieni oli murentunut palasiksi jo vuosia sitten. Päätin käyttäväni niitä kaikkia järjestyksessä vaaleimmasta tummimpaan, aiemman likalitkun tavoin alati pienemmillä käsittelypinta-aloilla.

Vaalea hiekkapigmentti

Harjasin ensin aikalailla koko vaunun ympäriinsä vaalealla hiekalla.

Hiekkapigmentti

Tavallista hiekkaa harjailin vähän rauhallisemmin ja koetin keskittyä parhaani mukaan käyttämään sitä lähinnä panssarilevyjen keskiosiin sun muihin. Näin vaalea, kevyempi hiekka olisi ikäänkuin pölissyt enemmän ja tämä raskaampi ja vähän märempi hiekka olisi levinnyt vähemmän.

Mutapigmentti

Mudan kanssa keskityin lähinnä vaunun alarunkoon ja telapyörästöön.

 

Viimeinen hifistely

Olin jotenkin onnistunut jättämään pakoputkien näkyvät osat ruostuttamatta, joten sehän minun vielä piti tehdä. Samalla vaivalla sotkisin ruosteita myös noihin kasematin takaseinän ketjupanssaripätkiin. Ne olivat vielä ihan liian siistit, mikä ei käynyt laatuun.

Ohensin noin kolmessa vuodessa huolestuttavan vähiinkäyneellä ohentimella sekä tummaa (ABT070 Dark Rust) että vaaleaa ruostetta (ABT060 Light Rust). Käytin tummaa ruostetta loppujen lopuksi lähes kaikkiin kolhuihin. Myöhemmin lisäsin vähän vaaleaa, tuoreempaa ruostetta yksittäisinä tippoina sinne tänne. Sitä käytin enemmän ketjupanssarissa kuin panssarilevyissä.

En ollut ihan huipputyytyväinen kaikkeen, mutta olin tuijottanut tätä vaunua jo aika pitkään ja moneen otteeseen (kuvien nimeämisen mukaan 22 sessiota mutta iltoja oli useampia). Ehkä olin ylikriittinen.