Osista lentokoneeksi
Tämä oli se suurin ja näkyvin vaihe koko rakennusprosessissa. Ohjaamon liimausten kuivuessa rupesin kasaamaan moottorien ilmanottoaukkoja. Tuo sivuttaistukihässäkkäsarja toimi myös siipien ytimen kiinnityspisteinä.
En ruvennut märän liimauksen kanssa viilailemaan tai kittaamaan mitään, vaan jätin ne suosiolla paljon myöhemmäksi ja samalla myös odottamaan varmistusta siitä, mikä olisi oikeasti edes näkyvissä parin rakennusaskeleen päästä.
Joku aiemmin näkemäni video näytti miten joku maalasi ilmaröörit sisältä kiiltovalkoisella (hän teippasi mallinsa tuubit pohjasta umpeen ja täytti ne seinämaalilla, jätti hetkeksi ja valutti sitten maalit pois), kun ohje taas usutti johonkin metalliseen. Valkoisen maalin ja kirkkaan lakan sekoituksella tuo pitkä putkipari olisi ollut helpoin maalata ennen niiden sulkemista muutamalla kynäruiskun pöhäyksellä
Rakennusaskeleen 10 liimausten kuivuessa porasin ohjeenmukaiset reiät seuraaviin paloihin. Sormiorassani oli tosin vain millin terä, joten kairasin askarteluveitsellä sisäpuolelta ulospäin niitä vähän suuremmiksi.
Jatkoin koneen rungon kasaamista kiltisi ohjetta seuraten. Käsinpuristelun lisäksi käytin vanhoja pyykkipoikia ja teippiä pitämään yksiä osia tiukasti kiinni kun valmistelin seuraavia.
Nämä ilmanottoaukkojen etupalat piti ensin kasata erikseen ja sitten pujottaa paikalleen koneeseen. En tuntenut laitetta niin hyvin, että olisin tiennyt tässäkään välissä veistellä mistään paloista (joko allaolevien kulmia tai ylläolevien läpyskojen etureunoja) joten tein asiat ehkä vaikeammin kuin oli fiksua.
Tähän asti kaikki oli ollut kutakuinkin selvää ja huoletonta. Ylemmässä kuvassa, tuon ohjaamon ylätakaosan ja rungon alapuolen liitoskohdassa näkyi jotain mikä viesti minulle, että jokin aiempi askel oli mennyt murto-osamillejä vinoon mutten ollut tunnistanut sitä. Palaa asentaessa sain joko sen alareunan tai yläreunan hyvin kiinni, toiseen päähän jäi pieni rako. Valitsin vähemmän rujon vaihtoehdon ja tasasin koneen yläpuolen, joka oli paljon näkyvämpi.
Ohjaamo asentui kiltisti runkoon, jos ei välitetty tuosta kolosta. Liimauksen kuivuttua tein ohutta seepialitkua ja sekä sotkin että puhdistin näkyvät paikat. Näiden lisäksi öljypesin myös kuomupalaan myöhemmin asennettavat X-rangan osat 71 ja 73.
Moottorien suuttimet söivät ihan kelvottoman paljon aikaa, kiitos noiden pienenpienten ja lukuisien tikkujen. Ohje sanoi että kumpaankin piti kiinnittää kymmenen tankoa mutta pelkästään ohjeen kuvassa niitä oli roimasti enemmän. Aloitin liimaamalla kaksi tankoa per suutinläppä (5kpl) ja sitten lisäsin väleihin ns. ylimääräisiä ja lopputulos lähestyi ohjeen kuvaa. Välikuvassa oli ensimmäisen illan sato, seuraavassa seuraavan illan viimeistely ja tuuttien asennus koneen pyrstöön.
Näiden sivuvakaajien kanssa minulla oli aina sama ongelma: olivatko en suorassa vai eivät ja pitikö niiden olla? Molemmissa oli erilaiset asennustäpät, joten niitä ei voinut asentaa vahingossa väärin päin, mikä oli itsenikaltaiselle lentokoneumpiolle oikein hyvä varmistus.
Olin aikonut rakentaa mallin lentotilaan, mutta enpäs voinutkaan ilman isompia ja arveluttavia muutostöitä: laskutelineiden luukut oli mallinnettu auki-tilaan. Hyvin pienen pohdiskelun jälkeen menin helpommalle polulle ja seurasin ohjeita kentällä nököttävän mallin suuntaan. Renkaat jätin irti maalausta varten, sen enempää en miettinyt laskutelineiden maalausta. Näistä kuvista näkyi myös, että epätäydellisessä valaistuksessa en ollut edes huomannut niiden valusaumoja. Blah.
Nokkatelineen laskeutumislamput kutsuivat kairaamaan niitä auki mutta pienen poranterällä testaamisen perusteella en uskaltanut ruveta oikeasti avaamaan niitä. Olisivat näyttäneet paremmilta, mutta ehkä laskeutumisteline oli ehjänä parempi kuin vääntynyt tai katkennut.
Tästä kuvasta näki myös tuon railon, jonka syntymissyy oli tunteja menneisyydessä mutta tuntematon. Kaipa näitä oppisi tekemään paremmin tekemällä, mutta silti: tässä oli yksi syy siihen miksen pahemmin välittänyt vallankaan moderneista lentelyvehkeistä. Ehkä skaala oli osana, saattaisin olla iloisempi 1:32 -mittakaavassa.
Ehdin yhdellä kertaa vielä liimaamaan aiemmin litkuttamani ja siivoamani palat isompaan ohjaamolasiin. Jos olisin taas vaihteeksi ajatellut enemmän, olisin ensin maskannut lasin ja sitten vasta erikeepperöinyt muovit kiinni, mutta aloitin toisinpäin ja jätin liimaukseni kuivumaan. Samalla vauhdilla liimasin pilotin HUD-lasin paikalleen ennen kuin unohtaisin sen kokonaan.
Tuon kiinteän etulasinpalan maskasin odottamaan tulevaisuutta. Isomman lasin maskaus odotti erikeeperin kuivumista. Ohjeissa oli tila sekä avoimelle että suljetulle ohjaamolle: erona oli se, että avoimen ohjaamon luukun ja solttujen penkkien väliin tuli tanko - suljettuun sitä ei jostain syystä tullut asentaa. Meinasin katkoa sen mitttaan ja liimata silti kiinni, ehkä se olisi kelvollinen yksityiskohta.
Maskasin seuraavana iltana loput ja liimasin tuon kepakon kiinni. Sitten rupesin koesovittamaan ja pätkimään tankoa lyhyemmäksi vain huomatakseni että tämä systeemi oli mallinnettu niin, että siitä ei sopinut olla ~milliäkään kiinni jos kuomun halusi alas. Jännä juttu, mutta nipsautin tyngän pois olkiani sen suuremmin kohauttamatta.
Kone rupesi olemaan jo aika hyvässä kasassa, pohjamaalaus odotti jo ihan nurkan takana. Sitä ennen oli tietysti siivottavaa, mutta rakennusohje oli aseistusta lukuunottamatta jo melkeinpä tässä. Pysähdyin hetkeksi nauttimaan edistyksestä. Tämä oli mitä, kuuden rakentelusession tulos ja yksi niistä meni yksinään noihin moottorien suuttimien säätötankoihin.
Rungosta puuttuivat enää pitot-putket, joten liimasin ne kiinni. Hyötykuormasta päätin asentaa vain isot siipien alle menevät pulikat ja jättää lukuisat ohjukset sekä pommit varastoon.
Näin rakenteluvaihe oli valmis. Kuvien aikaleimojen perusteella tähän meni kahdeksan lyhyttä iltatuokiota, yksi niistä, kuten sanottua, meni pelkästään moottorisuuttimiin. Se oli niin hassua, etten voinut olla naureskelematta sille ääneen useampaan kertaan.
