Säistystä pigmenteillä

Pölytystä

Kävin varastostani läpi pigmenttipurtiloni ja valikoin sopivat roippeet. Yhdestä Tamiyan Weathering Master -settini kolmikosta valitsin hiekan, koska vaunun lattioilla olisi hiekkaa (ei vaaleaa hiekkaa tai mutaa). Kolmen pigmenttilaatan lisäksi rasiassa oli myös applikaattori, jonka toisessa päässä oli harja ja toisessa pieni sieni. Vuosien varrella pikkusieni oli kuivunut ja ensitökkäisyn jälkeen puolet siitä oli muruina työalustalla. Että näin.

Vallejo Pigments -sarjasta nappasin tuoretta ruostetta (VP 73118 Fresh Rust), palanutta umberia (VP 73110 Burn Umber) sekä hiilenmustaa (VP 73116 Carbon Black). Näitä sitomaan tulisin käyttämään Vallejon pigmentinsitomislitkua (26233 Pigment Binder). 

Joskus aiemmin tätä mallia varten ostamani AK Interactiven paketti pääsi osittain käyttöön (moottoriöljy ja telaketjupesu jäivät emalimaaleina käyttämättä, minulla ei sattunut olemaan kätevää puhdistusainetta käsillä), näistä otin testiin Dark Steel ja Track Rust -pigmentit.

Mustuus

Aloitin putken suujarrun aukoista, pakoputkien päistä ja hoksatessani kävin myös takakannen I/O-ilmaritilät. Ehkei musta ollut niihin täydellisin, mutta ajattelin että se toimisi kyllin hyvänä sotkuefektinä.

 

Hiekka

Hiekkakakkusia levittelin tornin korin pohjalle ja vaunun taistelutilan lattioille. Oletuksena, että hiekkaisine saappaineen ne kaalinpäät sotkisivat siistin vaununsa.

Tässä vaiheessa sitomislitku oli vielä, kuten kuvista näkyi, märkää. Jälki olisi parempaa pienen ajan kuluttua.

Ketjuruoste

Nimestään välittämättä levittelin ketjuruostetta ketjujen lisäksi myös vaunun sisälle. Noita punaruskeita alueita oli paljon ja halusin niihin kevyttä sävyefektiä. Samoin tökin ruostepigmenttiä vähän rankemmin lämmönvaihtimiin, ne kun olivat enemmän sään armoilla.

 

Ketjuosan olisin voinut myös kohdentaa paremmin uriin, jos olisin kaivanut paremman työkalun esiin.

Teräspölyä

Tummalle teräspölylle en keksinyt kovin montaa käyttökohdetta. Levittelin sitä torniin sisäkehän hammastuksiin kokeillakseni efektiä jossain helposti jemmattavassa paikassa.

Ei se pöllömmältä näyttänyt, joten siirryin testaamaan vähän näkyvämmällä paikalla: tornissa. Selvin oli komentajan kupolin konekivääriraide ja kk-teline. Tökin pigmenttiputua myös nostolenkkeihin ja parin luukun reunaan.

Aivan lopuksi käytin teräspölyä myös telaketjujen ulkopintoihin. Ajattelin kompensoida sillä vähän ruostepölyn peittoa.

Seuraavana päivänä

Napsin muutaman vertailukuvan seuraavana päivänä, kun keskeneräiset efektit edellisissä kuvissa eivät varmaankaan näyttäneet turhan vakuuttavilta. Varsinkin hiekkaiset lattiat näyttivät nyt monin verroin paremmilta. Samoin rungon ruskeanpunaisten alueiden kevyt efektointi toimi nyt mukavasti.

Telaketjut olivat kyllä ehdoton ykkösnyrkki säistysefektien porukassa. Minusta ne olivat todella onnistuneet.

Kuten sanottua, tätä puuhastelin odotellessani tilaamiani efektejä jostainpäin brexitlandiaa. Kuljetuksella ei ainakaan näkynyt olevan minkäänkokoinen kiire.

Puutostiloja

KK-tunkki

Olin onnistunut jättämään tunkin keräämään pölyä ties miten pitkäksi aikaa. Samoin radistin konekivääri oli odotellut onnellista asennustapahtumaa kai jo kuukausien ajan. Nyt, ketjujen valmistuttua ja säistysmateriaaleja odotellessa, olisi mainio aika hoitaa nuo alta pois.

Referenssimatskua

Kävimme joskus aiemmassa maailmassa (keväällä 2019) rautatiemuseossa Asturiassa. Kaiken muun röhnän ja logojen seassa silmiini iski muutama tunkki. Napsin tietysti pari kuvaa talteen referenssimielessä oikealla kameralla ja pari muistin tueksi puhelimella. En arvannut, että siinä ihan näin kauan menisi, että pääsisin niitä edes käyttämään.

 

Nämä veijarit olivat aikalailla samannäköisiä kuin tankkitunkit, joten ajattelin että eipä tuommoista jäljittelemällä voinut kovin pahasti mennä metsään. Ehkei tuoreen tunkkiyksilön tarvitsisi noin ruostessa olla kumminkaan.

Matkimaan

Kuten sanottua, tunkinhan minä olin jo rakentanut ties miten kauan sitten ja vain unohtanut sen sitten. Maalasin ensin molemmat ääripäät gunmetalilla, loput metallimustalla. Maalin kuivuttua kuivaharjasin vähän ruosteväriä erinäisiin kohtiin, ideana se, että kolhut olivat olleet sen verran syviä, että maali oli raapiutunut pois jättäen paljaan metallin sään armoille. Kuivaharjasin kohoumia myös gunmetalilla, koska muuten mustasta köntistä silmän oli huono ottaa otetta.

Jälleen maalien kuivuttua asettelin tunkin kiinnitysniitteihinsä. Koesovittelun paljastettua oikeat paikat liimasin kiinnikkeet tankin taka-alareunaan. Siitähän se ottaisi osumaa, kivien yli peruutellessa, jollei muuten.

Ratatatatata

Useampien sovitusongelmien takia en ollut kiinnittänyt radistin MG34:ää. Nyt minä sitten liimasin sen kiinni. Yksi pikkuinen yksityiskohta siitä oli vielä maalaamatta, sen suuaukko. En ollut innokas tuhoamaan nättiä minimallia amatöörimäisellä porankäytölläni. Kk:n suuntaus oli aikalailla suora, en halunnut sen olevan tiellä enempää kuin oli pakko.

Kuninkaalliset telaketjut, osa 2

Jatkoa

Rentoutumistauon (ja loman) jälkeen palasin taas ketjunketaleiden pariin. Mielessäni tämä oli aika simppeli kuvio: muutama maalauskierros per ketju, sitten kiinnilyönti ja valmista.

Maalaamisprosessi

Pohjamaalasin ketjut luunvalkealla. Sen jälkeen ruiskuttelin ne mustalla parin eri kierroksen aikana sisä- ja ulkopuolilta ensin pätkää yhdellä kyljellä makuuttaen, sitten toisella. Sain aikaan mielestäni vallan mallikkaan maalipeitteen.

Allaolevassa kuvassa oli ensimmäisen maalaussession lopputulos, yhdeltä kyljeltä. Toinen telaketjuistani myös purkautui kolmeen isoon pätkään, ilmeisen alimitoitetun liimauksen tuloksena. Tämä ei ollut ongelma, maalaus helpottui ja uudelleenkasaaminen olisi vielä sangen vaivatonta.

Alkusäistys

Lopullisen mustaamisen jälkeen maalasin ketjujen sisä- ja ulkopinnat ruskealla (VMA 71037 Mud Brown). Perinteikkäästi tarkoitus oli saada aikaan kevyehkö, likaisehko lookki.

Ruskean päälle kuivaharjasin vakiometalliani (VMA 71072 Gunmetal), korostamalla telakenkien ulkopintoja ja sisäpuolten ohjaushampaita. Tavoitteeni oli tässäkin kevyt korostus maahan ja telapyöriin osuvilla pinnoilla. 

Jotkut ovat kehuneet lyijykynää telaketjujen purupintojen korostamiseen, en muista kokeilleeni vielä, kenties siihen päästäisiin vielä tänä vuonna. Kuvasta taas näkyi, että aiemmin yhdessä osassa pysynyt ketju oli jakautunut kahtia. Edelleen, tämä ei ollut minkäänmuotoinen ongelma.

Asennusprosessi

Oikea telaketju

Aloitin vähän huolestuttavan telaketjujen asentelun korjaamalla liian moneen katkenneet ketjut kokonaisiksi pikaliimalla. Pienen odottelun jälkeen otin oikeanpuoleisen ketjun vetopyörineen ja sovittelin ne paikalleen. Kun olin varma asennuksen toimivuudesta, lisäsin vetopyörän akselireikään liimaa ja pujottelin kalikat paikoilleen. Ketjun sinetöin pikaliimalla kun kaikki näytti kelvolliselta.

Vasen telaketju

Toisen ketjun asentaminen oli muuten yhtä yksinkertaista kuin oikeanpuoleisenkin, paitsi että vaunua pyöritellessä minulla oli vähän vähemmän hyviä kiinnipitokohtia. Vasta-asennettu ketju oli vienyt vastapuolelta sen tilan, jota saatoin aiemmin käyttää.

Rakentamani ketju ei ollut optimaalinen, vaan minkäs teet. Kaikenkaikkiaan vaununryökäleen yleisilme muuttui huomattavasti tässä vaiheessa.

Arvakkaas, huomasinko ennen kuin oli aivan liian myöhäistä, että olin asentanut tämän ketjun väärinpäin? Jep, telakenkien sisälaidat olivat ulkolaidalla. Huoooookaus.

 Onneksi en ole koskaan väittänyt itseäni hyväksi tai edes keskinkertaiseksi mallariksi :D

Yläosaton iso kissa

Tietysti otin lisää testikuvia. Ylärunko oli jotain mitä en uskaltanut yrittää lyödä paikalleen toistamiseen, enkä tiennyt, tulisinko ikinä enää tekemään sitä sovitusongelmien takia.

 Säistys tästä enää puuttui. Harmi vain, että öljytahrani olivat kuivuneet purkkiinsa.

Välivaihe

Puuttuvat lenkit

Ketjujen välipalaksi kaipasin jotain aivan muuta TM. Päätin, että testaisin pientä efektiä jota en ollut aiemmin käyttänyt vakavien mallien kanssa. Sen lisäksi korjaisin telapyörästön pelkässä pohjamaalissa olevat käikäleet.

Reunakorostuksia

Olin aiemmin litkuttanut ruskealla koko naamiokuvioidun alueen. Tämän idea oli käyttää alkuperäisiä värejä ja kuivaharjata reunat niillä sopivilta kohdin. Yksinkertaista, ei liikaa silmillehyppivää ja pahimmillaan helposti undo:ttu litkuttamalla lisää.

Paperilla mainio idea, käyttämilläni värisävyillä ero ei ollut huomattavissa oikeastaan missään muualla kuin tuossa putken tötterössä (tämä ei ollut mallia Saukopf, mutta tiedätte mistä puhun kun mainitsen sen). Olisin tietysti voinut käyttää korostuksiin pykälää haaleampia värejä koska niitä oli rivitolkulla valmiina, mutta hylkäsin sen idean naamiokuvion dynaamisuuden takia. Liian iso riski sotkea piti minut varovaisena.

Ensi kerralla kokeilisin vähän selvempää kontrastia. Opin tästä kenties jotain.

Telapyöräin korjailu

Telapyörien kehät ja noiden kiinnityspalojen reunat olivat, kauasnäkyvästi kesken. Niissä oli päällä lähinnä punainen pohjamaali. Päätin, että niitä ei oltu naamiokuvioitu, koska naamiokuviomaalarilla oli enemmänkin tekemistä, joten peruspohjamaali sai kelvata niille. Käytin siis em. pintojen maalaamiseen rungon sisällä vallinnutta punaruskeaa sillä idealla, että se oli ruostesuojamaalia.

Muutenkin toheltaessani töpöttelin vaahtosienipalalla telakoneistoon sinne tänne tummanharmaalla (Panzer Dark Grey) kolhuja. Tätä tein viimeksi tornin sisällä, jatkoin samaa tässä. Lievinä maalipintavaurioina nuo näyttivät mainioilta.