Miniprojekti VII/24

Executor

Eilen oli isänpäivä, mutinoissa jaeltavaksi niistä on yleensä päätynyt hassuttelua, niin nytkin. Jedin Paluun 40-vuotislaatalla koristeltu setti oli kuutinesatoine paloineen kohtuullisen nopeasti kasassa ja sitten hyllyllä kissoilta turvassa.

Rakenteluoperaatio eteni kuin AT-AT Hothissa.

Greeblausta kasattiin pitkiä pätkiä, se oli oikein hauskaa. Epäsymmetrisiä kohtia olisi voinut olla useampiakin, mutta en toisaalta muistanut elokuvamallista ihan noin tarkkaan, niin turha rutista :D

 

Valmis

Hienohan siitä tuli. Kissatkaan eivät koettaneet auttaa kuin pureskelemalla muovipussukoita heti silmän välttäessä.

Heti samana iltana Mustan Valtiaan lippulaiva pääsi seilaamaan kirjahyllyn päälle, MP-36 Megatronin viereen. Kyllä näin oli hyvä.

Projekti III/23

Kuolontähden kuilussa

Syyspuolen isänpäivä toi tähänliittymättömien lisäksi Legoja! Tämä on ollut hyvä teema jo pitkään, rakensin näitä enemmän kuin mielelläni.

Tarjolla oli vauhdikas dioraama. Muistelin nähneeni jonkun rakentaneen tämän saman motorisoituna, mutta kyse saattoi olla taas yhdestä valemuistosta.

Kuilu

Rakennusoperaatio oli ripeä ja ongelmaton. Ei tässä ollut kuin se kalikkaa vaille 666 osaa, joten odotusarvokin oli "kohta valmis".

Kun pohjalevy oli valmis, sitä ruvettiin täyttämään greebleillä sieltä täältä. Tuolta alhaalta keskeltä puuttui yksi harmaa ingot-pala (99563), jonka kai saisi vinguttua tanskalaisilta jos jaksaisi. En ole koskaan tehnyt niin, enkä tiennyt jaksaisinko ruveta nytkään.

Pohjan valmistuttua siirryttiin sivuseinään, johon tuli melkoinen määrä röhnää. Tuossa keskellä oli kaksi kourapalaa, jotka olin laittanut tässä välissä 90° vinoon mutta oikaisin ne kun huomasin.

Sivuseinä istui jykevästi alustalla ja se seivästettiin siihen takakautta kiinni kahdella (jostain syystä eripituisella) tapilla. Tämän purkaminen saattaisi olla jännää, mutta se tuskin oli ohjelmassa ihan heti.

Musta laivue

Ilmavaivojen nimitykset kokoonpanoineen, kokoluokkineen ja käännöksineen eri kielten ja ilmavoimien välillä oli tunnetusti jotain mihin piti joko panostaa, jotta tiesi mistä puhui, tai sitten voi tehdä niinkuin minä ja kysyä hakukoneensa kääntäjältä miksi Squadron vääntyi. Tämän perusteella puhuin nyt Darth Vaderin Black Squadronista laivueena.

Tässä nimenomaisessa kohtauksessa Vaderilla oli kaverinaan kaksi siipi-ihmistä, molemmilla TIE/ln -hävittäjät. Laitoin vihreät lasertöräykset vähän erimittaisiksi molemmille ampuville yksiköille, koska minusta se nyt vain näytti kivemmalta kuin tasamittaiset samaan aikaan ampuvat tykit.

Parhaan ja vauhdikkaimman tilanteen aikaansaamiseksi näitä pitäisi varmaan vielä hienosäätää.

Punainen 5

Avaruushanhien punaisen laivueen (squadron sekin oli) viitoskone, Incom T-65C oli aika mainion näköinen tässä skaalassa. Rakentaessani ihmettelin vähän, miksi rungonpalat olivat vain kahdella tapilla kiinni toisissaan mahdollisen neljän sijasta, mutta ehkä se oli näyttävämpi näin. S-siivekkeitä ei pahemmin ränklätty: siivet olivat ja pysyivät auki, joten hävittäjällä ei ollut suoraan paljoa käyttöä rauhallisemmissa rakenteluprojekteissa.

Dioraama

Hävittäjien jälkeen kuilusta puuttui enää raskas Taim & Bak XX-9 turbolasertykki tornissaan. Se oli miellyttävästi pyöriteltävissä, vaikkei sille tilanteen mukaisesti ollutkaan vihreitä turbolaservasamia tarjolla.

Hyllyillä rupesi olemaan jo vähän täyttä kaikkien näiden eriskaalaisten rakennelmien kanssa :D

Projekti I/22

Darth Vaderin meditaatiokuula

Vuoden ensimmäinen isänpäivä, maaliskuun 19. toi lahjuksena rakenneltavaa, Legosetin! Tietysti aloitin rakentelemaan heti samaisena iltapäivänä.

Pari ensimmäistä palapussukkaa keskittyivät kammion lattialaattaan ja kuugelin jalustaan. Portaat olivat aika metkat, perin keisarilliset, kuten teemaan sopi.

Executorin kapteeni, Amiraali Ozzel oli kovin huolestuneen oloinen. Eiköhän joku välitarina tulisi vielä kertomaan kaikki Ozzelin tupeksinnat, joista hän sai loppujen lopuksi maksaa hengellään videopalaverin aikana.

 Jatkoin mietiskelykammion yläpuoliskon nostovehkeellä, joka vaikutti aivan liian huteralta kun sitä testaili yksinään. Yläkuulan kanssa se toimi nätimmin, mikä nyt ei sanottavasti yllättänyt.

Valmista: Projekti I/22

Kaksi viikonloppualkuillan rakentelusessiota siihen meni kaiken muun ohella. Mukava ja hauskannäköinen setti. Projektiassistentti 2 nautti tuolla leikkimisestä, joten sekin tuli todennettua.

Isänpäivä 2020 (Projekti V/2020)

TIE-pilotin kypärä

Isänpäivä tuli taas ja toi legojakin mukanaan. Näistä kypäräseteistä olin nähnyt jokusen kuvan aiemmin, enkä muistanut, olinko todistanut niitä omin silmineni vielä missään. Eipä se paljoa koronakaudella tosin mistään kertonut, kun lelukaupoissa seikkailu oli aika minimissään. Tyylikäs kippo oli kyseessä ja se tuli rakentaa kuudesta pussillisesta legoja.

rakrak

Ryhdyin rakentelemaan kypärää heti samana iltana, kuvittelin sen olevan yhdellä istumalla valmis. Ensimmäinen osasetti toi pöydälle värikkään kypärän ytimen.

Toinen pussillinen paloja edisti pystiä jalustan ja niskaosan verran eteenpäin. Jotkut omistautuneethan ovat tehneet legoilla pyöreitä muotoja huvikseenikin, minusta tämä oli kohtuullisen monimutkaista hommaa.

En muuten ihan heti rakennellessa arvannut, että tämä oli lopuksi kypärän otsa- ja silmälinssiosa.

Irvistävä Stormtrooper-suu oli aika hankala saada pysymään aisoissa, kiitos useiden kiikkuosien. Aika kivasti se kuitenkin käyttäytyi, vaikka sainkin nuo maskinpalat putoamaan pariin kertaan myöhemmissä vaiheissa, omasta kohelluksestani johtuen.

Ensimmäisen illan lopuksi olin saanut vasemman korvallisen loppuun asti. Hidasta näpertelyä tämä oli, mutta toisaalta enpä minä nyt kiirehtinytkään, vaan rakentelin huvikseni ja kaikessa rauhassa. Leuka tältä lentäjältä vielä puuttui, mutta oli minulla vielä pari pussillista osia vielä jäljelläkin.

Ilta 2

Maanantaiehtoona istuin taas rakentelemaan. Vasemman korvan ja posken opettamana oikea puoli, tapansa mukaan, edistyi paremmin. Isoin ongelma oli tämän leukakompleksin viimeinen osa, joka tuli kiinni paljon syvemmälle (lähemmäs suuta) kuin mitä kuvasta kuvittelin. Sen takia irrotin vasemman puolen kanssa puljatessani tuon suupalan pariin kertaan.

Otsaa koristamaan tulivat hienoimmat printatut tutkalautasantennit ikinä! Näitä minä voisin haluta useamman muutenkin, ihan vaan omistaakseni niitä.

Kaikkihan tiesivät, että Keisarillisen laivaston kuvankauniit TIE-sarjan alukset eivät, vanhan kaanonin mukaan, olleet paineistettuja vaan piloteilla oli painepuvut (tjsp). Leuan röörit näyttivät tässä vaiheessa vähän voimalinjoista tuttuja eristimiä.

Valmis

Reilun kahden tunnin näpräämisen jälkeen pysti oli valmis. Kiiltävät mustat osat olivat todella näyttävät, jäin vähän huolestumaan, olinko jättänyt liikaa sormenjälkiä. Sama mielipahan lähde kuin Metal Earth Modelsien kanssa.

Mutta olipas se hieno!