Tähtituhoojan valkoinen -pohjamaali

Keisarillisten tähtituhoojien klassisin väriteema oli Tähtituhoojan valkoinen (Star Destroyer White, ei vielä tarjolla VMA-sarjassa(kaan)) ja sitenhän minä tämän pohjamaalasin. Nopeaa ja helppoa, olisi tietysti ollut selkeämpää, jos materiaali ei olisi ollut valkoista jo alunperin...

Nyt olimmekin valmiita ottamaan taiteilijan vapauksia epätodellisten maalipintojen hohtaessa silmissämme painajaismaisesti. Hurraa!

Kuatin avaruustelakoilla

Avaruuslaiva kasaan

Aloitin rakentamisen neljän palan komentotornista ja jatkoin oitis moottoriosastolle. Sillan palojen reunat eivät asettuneet ihan niin kauniisti kuin olin toivonut. Ionimoottorien suuttimien asetustappien kanssa jouduin myös askartelemaan vähän, mutta ulospäin näkyviin osiin se ei vaikuttanut.

Purtilon runko koostui neljästä osasta. Alarunkoon liimattiin reaktorikupu ja moottoriosasto. Sitten rungon yläosa lyötiin vastapuolelta kiinni ja puristelin saumoja vähän tiiviimmäksi.

Eipä tuohon muuta enää jäänyt tehtäväksi kuin komentosillan ja ylärungon väliin jäävän rakenteen ja komentotornin kiinniliimaaminen. Niin ja kahden palan jalusta, jonka jätin liimaamatta tähtituhoojaan, ihan vain maalauksen helpottamiseksi.

Aika nätti siitä tuli. Koolla tuota ei oltu pilattu, muistinvaraisesti sanoisin, että Metal Earth Models - tähtituhoojani oli hippasen pienempi kuin tämä rakennelma. Aikaa kului ehkä puoli tuntia palojen siistimisineen kaikkineen.

Projekti VI/17

Revellin ISD

Tämä 1:12300 -skaalan Keisarillinen tähtituhooja oli, kuten aiemmin mainitsin, projektiassistenttini joululahja. En ollut saanut vielä hänen Ka-50:täkään vielä edes pohjamaalattua, kun hän tuli pyytämään, että rakentaisin tämän. Ideana oli maalata se ruskeaksi tai pinkiksi. Uhkauksista huolimatta otin tämän seuraavaksi työn alle.
Kyllä vain, tiedän, että nämä tietyt postaukset eivät ole olleet läheskään tosiajan kanssa tekemisissä, ei voi mitään :D

Ohjeet

Rakennusohjeet olivat ultrasimppelit. En nyt ihan katsomalla keksinyt, miksi tämä oli merkitty vaikeustasoksi 3/5, mutta ehkä näissä oli joku syvällinen viisaus takana.

Huvituin ihan, kun paketissa oli myös siirtokuvia. Tai siis siirtokuva. Sekin tulisi liiskata jalustan etuosaan.

Osaset

Mallin palat mahtuivat kahteen pieneen valurankaan. Osat olivat sangen suuret ja ainakin ensikatsomalta aika mukavan yksityiskohtaiset, vallankin rungon pääosat olivat oikein nätit. Nyt kun joku tekisi modernin version siitä MPC/ERTL:n kitistä...

Työjonon päivitys

Joululahjoja ja löytöjä Kuivalaiselta

Pukki toi joulun kieppeillä erinäisiä askeja mukanaan ja kävin alkuvuodesta Vallilassa ostoksilla tmi Kuivalaisen puodissa. Haahuilin ensin hyvän hetken ympäriinsä ja pällistelin hyllyjä varmaan aika tyypillisen ensikertalaisen olemuksella. Nappasin hyllystä Takomin Königstigerin sisuskaluilla varustettuna (olin alunperin katselemassa jotain StuGia tai PzIV:tä, mutta...) ja kysyin sitten, olisiko hänellä jotain täysin älyvapaata sakemannien Wunderwaffe-lentelykonetta. Skaalalla ei ollut niin väliä, mutta jos Lippisch (P13a) löytyisi niin sellaisen ottaisin suorilta käsin.

Ei ollut. Mutta pienen arpomisen ja laatikkosylillisen ihmettelyn jälkeen valitsin miehitetyn V2-ohjuksen myös harkitsemani Natterin sijasta. Älyvapaasta oli puhe, älyvapaata löytyi.

Askit

Amerikkaraketti oli joku tsekkiläinen 1:72-skaalan malli. Jollei muuta, niin wtfif-projektin tästä ainakin saisi.

EMW A9

Pukki tai tarkemmin noitakuninkaat toivat Zvezdan 1:72 -Stukan (joka oli takakannessa tunnettu myös nimellä Stukka). Boksi otti matkalla vähän hittiä, mutta sisällön kunto oli muistaakseni ok, kun vilkaisin.

Ju-87 B2

Takomin tekeleitä en ollut koskaan tehnyt, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Oleellista tässä olivat sisätilat, joita olen hingunnut aika pitkään. 

Königstiger w/ interior

Projektiassistenttikin sai rakennettavaa tai maalattavaa ainakin. Ensimmäinen idea oli "Mä maalaan siitä ruskean!" "Aha, selvä." No, ruskea olisi aina pinkkiä parempi vaihtoehto, jos minulta kysyttäisiin.

Imperial -class Star Destroyer

Valmista: Projekti VIII/15

Korjasin irvistävän oikean kyljen pikaliiman, maskiteipin ja parin pyykkipojan avulla. Ei siitä täydellistä enää saanut, mutta kyllä se paremmalta nyt näytti. Hurraa!

Devastator

Ympäri ämpäri

Lisää upeita kuvakulmia

Hulluttelua

Eri kuvakulmista tuo vempain kyllä näytti oikein mainiolta. Mutta niin tähtituhoojat aina tekevät, eli ei tässä mistään yllätyksestä ollut kyse.

Mistähän saisi skaalanmukaisen CRV:n mukaan kuviin? Tästä kuvakulmasta minä tuon paatin nimenkin päätin, tietenkin.

GIMP-taitoni koetuksella

Syksyllä twitch.tv esitti Bob Ross -maratonin ja kuuntelin sitä töissä toista viikkoa. Ennalta-arvattavasti innostuin sitten tuhertamaan Bob-sedän kuvaankin tämän rakennelmani. Tärväsin gimppailuun ihan viisi minuuttia aikaa!

Tähtiä tuhoamaan

Huomautan heti alkuun, etten huomannut aina innostuessani napsia kuvia kaikesta mahdollisesta, vaan tallentelin erinäisiä hetkiä, "katsokaa nyt, miten pieniä palikoita"-esimerkkejä ja yleiskuvia. Ihan normaaliin Projektimutinoitten tapaan siis, fiilispohjalta.

Alarunko ensin

Tällä kertaa noudatin ohjetta aika orjallisesti (mitä nyt yhden palan skippasin epähuomiossa, kiitos päivien tauon) ja olin ainakin omasta mielestäni tarkastamassa jokaista askelta ja palaa pariinkin kertaan, etten löisi mitään väärin päin paikoilleen.

Alarunkoon tuli alkuun vain vahvikepala koristamaan sitä. Jo tämän ensimmäisen palan paikkaa hakiessani haistoin ongelmakohdan: tähtituhoojani runko oli tietysti taitettava johonkin määrittelemättömään kulmaan ja jos sitä vääntelisi eestaas tarpeeksi monta kertaa (oletettavasti yhtälön x ei olisi kovin suuri) jonkin kiinnitettävän osan paikkaa hakiessa, koko roska katkeaisi kauniisti kahtia. Sama pätisi ruuhkaisampaan ylärunkoon vielä vakavammin. Tässähän meinasi tulla hiki jo ennen kuin mikään oli kunnolla edes alkanut.

Reaktorikuula

Tuosta kukkasesta piti saada aikaan SFS I-a2b SIR -kuulan pohja roikkumaan rungon taka-alaosasta. Epämääräinen muoto ja kahdeksan kiinnityspistettä eivät luvanneet juhlavia hetkiä tulevaisuuteen...

Ei tuo loppujen lopuksi kovin vaivalloinen ollutkaan. Sain kupolin kiinni kiinnityspalikkaansa kolmannella yrityksellä, ensimmäiset pari kun jättivät aina yhden noista lohkoista oudosti vinoon. Tämä osakokonaisuus taas upposi omaan lokeroonsa kuin moottorisaha mahaan ja näytti ihan hyvältä, vaikkei ollutkaan muodoltaan niin pyöreä kuin olisi sopinut olettaa.

Päähangaari

Purkin päähangaari oli mallinnettu mukaan, mutta keulan sukkulahangaari oli näemmä panssariluukuin suljettu. Tämä harmitti (hyvin) lievästi, mutta olkoon. Hangaarimokkula oli parin hassun taitoksen jälkeen asennettu paikoilleen.

Tämän jälkeen pohjaosaan tuli vielä kolme pientä kalikkaa. Koetin etsiä niille jotain tekosyytä spekseistä, mutten onnistunut löytämään. Ehkei kaikelle muka olekaan vielä keksitty mitään, vaan osa greeblistä on saanut vain olla rauhassa?

Moottoriosasto

Tässä projektissa moottorien suuttimet huolestuttivat eniten. Pyöreiden tai pyöreähköjen muotojen rullailu kun ei ollut sitä lopputuloksiltaan esteettisintä touhua viimeksikään. Tai no, päämoottoreita en pelännyt, mutta noita apusuuttimia sitäkin enemmän.

KDY Destroyer-I -ionimoottorit

Tässä tultiin kohtaan, jossa aikaansaaminen oli tärkeämpää kuin dokumentointi. Rullasin päämoottorien suuttimet niin, että sain ne suljettua kiinni. Kaksi kolmesta olivat ihan siedettävät, yksi jäi korjausyrityksistäni huolimatta aika ankean näköiseksi.

Sitten rupesin kiinnittämään tötteröitä kiinni takarunkoon, ohjeen mukaan. Mietin kyllä hetken, pitäisikö tämä sittenkin tehdä toisinpäin, eli tämä kolmikko viimeisenä niin, että pienimpään tihrustamiseen olisi enemmän tilaa. Pitäydyin kuitenkin ohjeen noudattamispäätöksessäni ihan kaiken varalta.

Tötteröt putosivat paikoilleen vain pienellä keplottelulla. Lähinnä jouduin säätämään noita kuvassa näkyviä kahta korvaa, jotka piti saada sopivaan kulmaan niin, että ne molemmat solahtaisivat kiinnitysaukkoihin sisään samaan aikaan. Seuraava askel ei silti kuulostanut yhtään houkuttelevammalta tämän jälkeen.

Cygnus Spaceworks Gemon-4 ionimoottorit

Apumoottorit tuli rakentaa neljästä mikroskooppisesta viuhkasta, taitettuna tötteröiksi ja iskettynä kiinni muutaman millin mittaisiin laattoihin, jotka puolestaan tuli saada kiinnitettyä tähtituhoojan takaosaan, vähän isompien tötteröiden väliin. Hätäkö tässä.

Ensimmäisen Gemon-4 -parin taitteluun ei sitten mennytkään kauhean pitkää aikaa. Koko palikkapari oli kasassa alle kymmenen minuutin, kaikkine säätöineen. Vaan niiden kiinnittäminen tuohon pahamaineiseen takarunkoon veikin sitten saman verran aikaa ja muutamia yrityksiä.

Loppujen lopuksi paras lähestymistapa tuohon oli seuraava:

1. Taivutin kiinnityslirpakkeet vähän alle 90 asteen kulmaan alaspäin
2. Kytkin kaksilirpakkeisen alapuolen ensin
3. Taivutin kiinnityskieliä sen verran, että palikka ei karannut
4. Samat toimenpiteet toiselle palalle
5. Asettelin yksinäisen kiinnityskielen suunnilleen kohdalleen molemmille palikoille
6. Taitoin takarungon kiinni niin, että apumoottoripalikat jäivät kiinni
7. Rullasin kaikki kiinnityskielet kiinni

Muotovirheitä lukuunottamatta siitä tuli ihan toimiva. Sitten kun se vielä asettuisi nätisti omalle paikalleen.

Ylärunko

Komentotorni

Komentotorni jäi sekin vähälle valokuvaukselle. Tornin pääosa rakennettiin parista isosta laatasta ja sen päälle aseteltiin yksi sensorihäkkyrä, jota on jossain lähdemateriaalissa kutsuttu komentosillaksikin. Sensorilaitteiston molemmille puolille piti kasata pari ISD-72x suojakenttägeneraattori/sensorikupolia. Alkuperäisen mallin toteuttaminen ei olisi ollut fiksusti taiteltavissa, joten tällainen epäsymmetrinen 14-sivuinen tahokas kai oli kelvollisin ratkaisu tässä skaalassa.

Komentosiltamodulin istuttaminen tornin tukirakenteeseen oli yllättävän tiukka toimenpide. Pääasia, että kalikat sopivat paikoilleen tiukasti ja näyttivät oikeilta.

Nimettömät osakokonaisuudet

Seuraavaksi rupesin kasaamaan tornin juureen tulevia rakennelmia. Näillekin koetin kaivaa tekosyitä, mutta ei niille mitään yksiselitteistä ja fiksua löytynyt, olkoot siis rakennelmia.

Jatkoin ohjeen mukaan komentotornin runkoonliittämisellä.  Olin taittanut ylärungon mielestäni maltillisesti mutta näemmä silti turhan tiukkaan kulmaan. Tornin jälkeen taistelin tuon viidestä komponentista koostuvan laatikon kiinni sen juureen. Jostain syystä tämä vaihe oli kohtuullisen paljon vaivaa vaativa, en jotenkin meinannut saada kielekkeitä asettumaan oikein. Vaan lievällä vääntämisellä ja kiroilulla palat upposivat paikoilleen ja saatoin jatkaa kyhäämistä.

Loppu lähestyi: ylärunkoon tuli lähinnä enää satunnaisia lisälaattoja ja koristeita. Hyvältä näytti.

Puolet yhteen

Rupesin innokkaasti äheltämään kantta kiinni pohjaan. Aloitin nokasta liittämällä molemmat läpät kiinni ja jatkoin kannen kiinnittämistä vasempaan kylkiliuskaan. Otsani rypistyi huomattavasti, kun huomasin, että jokin oli nyt vinossa. Ja kas, olin onnistunut tuhoamaan oikeanpuoleisesta kylkiliuskasta kaksi kolmesta kiinnityskielestä (ne taaimmaiset).

Uskottekos, että kirosin? Enkä edes tiedä, missä vaiheessa näin oli päässyt käymään. Väliaikaiset "tältä se nyt näyttää"-kuvat lisäsin alle.

Hippasen ehkä harmittaa. Mutta kuten Paluu tulevaisuuteen -rainoissakin sanottiin: to be continued...