Valmista: projekti II/17

Vihdoin viimein raketinheitinajokkini oli sellaisessa kunnossa, että sen saattoi julistaa valmiiksi. Napsin viimeiset kuvat (ja näpsäytin sen turkasen vasemman sivupeilin taas irti enkä enää jaksanut edes välittää) ja pistän ne nyt tähän ihmeteltäväksi. Niin joo, se tekosyy, kai sekin tulisi sepittää tähän väliin.

Tarina

Kaikkihan tietävät, että rakas itänaapurimme on miehittänyt osaa Ukrainaa jo hyvän hetken. Alkuun uutisissa oli tarinoita näistä vihreistä miehistä, tunnuksettomista soltuista. Päätin hulluuksissani sitoa tämän hyrskyttimen kohtuutuoreisiin tapahtumiin, kun joku ehdotti digicamoa perinteikkäämmän sijasta.

Vaikka digicamo ei itsessään ole mikään uusi idea, se on noussut laajempaan käyttöön vasta nyttemmin. Tälläkin taustalla Ukrainan tapahtumat olivat teemaan sopiva veto. Ovien kylkiin tulleet Kaartin merkit näyttivät samoilta kuin mitä paikan päällä ilmeisesti* tavatut hippasen raskaammat heittimet ovat myös kantaneet kyljissään. Ehkä siis yksikön (en lähde kääntämään väkisin suomeksi, kun en ole asiaan tarpeeksi perehtynyt: 439th Guards Rocket Artillery Brigade) varastossa oli vanhoja BM-21 -heittimiä, joihin ei riittänyt GPS tai ГЛОНАСС -laitteita, niin saattoivat hyvin väittää, että ajokki oli vain eksynyt vähän väärälle puolelle rajaa...

Kuvat

Tässä nämä perinteikkäät myötäpäivään kiertävät pää- ja väli-ilmansuunnista napatut kuvat fiilistelymielessä.

Oudot bonuskuvakulmat

Siinä nyt pohjastakin kuva, että sekin näkyy tehtynä

Vihoviimeinen kuva konehuoneesta. Melkein lähdin rustaamaan konepellille toimivia saranoita, mutten sentään ollut ihan niin sairas mieleltäni.

*) Internet-lähteiden luotettavuudesta saati sitten niiden puolueettomuudesta tämän teeman ollessa kyseessä en voi enkä välitä mennä takuuseen tänä valeuutis- ja propagandantäytteisenä aikana

Viimeiset rakeiset yksityiskohdat

Sivupeilit ja pyyhkimet

Nämä ne olivat jääneet vieläkin odottelemaan. Sivupeilit vallankin olivat aivan käsittämättömän heppoiset, joten annoin niiden asettua väärinkäytettynä miten halusivat asettua. Joko kuski oli ajanut kuin sika (tyypillistä) tai sitten tässä oli menossa joku tosi mielenkiintoinen kiertoperuutusmanööveri.

Muuta saastaa
Litkutin moottorin ja konetilan Citadelin mustalla (Nuln oil). Jousitukset kuivaharjasin kevyehkösti öljyisellä teräksellä (VMC 70865 Oily Steel) ja litkutin sitten Citadelin ruskealla (Agrax earthshade). Samaa ruskeaa töpöttelin voimansiirtopalikoihin enemmänkin korostaakseni niiden likaisuutta.

Metallimaalilla soheltaessani maalasin raketinheittimen putkien ulostulopäät samalla vaivalla. Tuubeja en ruvennut litkuttamaan vaan ajattelin, että käsittelisin niitä jotenkin muuten vähän myöhemmin.

Näihin olisin käyttänyt kernaasti jossain propagandamatskussa näkemääni Vallejon moottoriöljytahrat- litkua, joka olisi ollut täällä kotonaan, mutta kun ei ole tullut vastaan täällä tai Hobbyscapuassakaan. Nettisivuilla se kulki nimellä Engine Grime (73815), sivun alalaidassa. Vaan kun ei niin ei, pärjäsin ilmankin.

Lasiosat ongelmineen

Olin mietiskellyt lasiosien kohtaloa hyvän aikaa. Joko liimaisin ne aivan lopuksi ja jättäisin ne mahdollisimman kirkkaiksi - tai sitten antaisin niiden likaantua lievästi ohuen yleislikakerroksen kanssa. Kierosti tämä kuulosti kiehtovimmalta, joten maalasin kaikkien lasinpalojen alle niiden kaipaamat värit.

Aloitin maalaamalla pääajovaloihin sun muihin niiden heijastinkupolien teräspinnat (VMA 71065 Steel). Sen jälkeen maalasin rankaan jarruvaloille punaiset (VMA 71085 Ferrari red), vilkkumaisuuksille oranssit (VMA 70733 Orange fluorescent) ja jos noita nyt jäi mainitsematta niin jätin GP-rangan palat koskematta. Maalien kuivuttua liimasin läpinäkyvät kalikat paikalleen erikeepperillä, ihan niin kuin aina muutenkin.

Samalla vaivalla käytin molemmat merkit oviin. Olin sutinut edellisiltana kirkasta lakkaa oviin siten, että tuleva siirtokuva olisi takuuvarmasti asettumassa lakatulle alueelle. Tällä kerralla siirtokuvat käyttäytyivät ihmisiksi, mikä on aina yllätys. Viimeistelin tuon osion taas mattalakalla. Menisipä tuo aina yhtä näppärästi...

Googlettelin selvittääkseni, oliko kyseessä pelkkä neukkumerkintä (Soviet Guards), mutta hah, erinäisten mutkien kautta päädyinkin kuvaan, jossa hippasen modernimman heittimen (BM-30 Smerch) ovessa oli ihan sama tunnus. Mitä sopivimmin vehje oli vielä, artikkelin mukaan, Ukrainaa valtaamassa, joten sehän sopi alkuperäiseen vihreät miehet -teemaani mitä oivallisimmin! Ajopeli oli tosin pari versiota vanhempi, mutta tässä minun versiossani he (439th Guards Rocket Artillery Brigade) olivat liikkeellä myös vanhemmalla kalustolla niin, että voisivat helpommin väittää olevansa ei-venäläisiä, sillä olihan näitä louskuja ties kenen hallussa... toisin kuin BM-30 -kärryjä.

Lasipalat näyttivät mainioilta, peräti komeilta. En voi mennä takuuseen siitä, että takavalot olisivat täydellisen autenttiset, sen verran hassuja nuo löytämäni referenssikuvat olivat. Tein siis parhaani - samassa yksikössä oli vilkku, jarruvalo sekä parkkivalo. Ihmettelin kyllä aikalailla, miksi ihmeessä sotakoneeseen oli laitettu kauhea määrä oransseja vilkkuja, mutta kuten aina sanon: mitäs minä näistä tiedän...

Likaa

Hulluna ideana leikkelin maskiteipistä käsivaralla kaksi pyyhkimenpaksuista kaarta ja liiskasin ne tuulilasiin niin, että tuulilasinpyyhkijän akseli oli sisäaukon keskipisteessä. Lopputulos näytti joltain mielenvikaiselta kiinalaiselta Cars-hahmokopiolta.

Ruiskutin taas hyvän etäisyyden päästä likaa (VMA 71133 dirt) ympäri konetta. Kuten olen ehkä aiemminkin höpissyt, ideana oli käyttää sitä filtterinä, joka vähän tasoittaisi kontrastieroja ja toisi ehkä jotain luonnollisempaa lookkia tähän vehkeeseen. Tai sitten se vain tekisi kaikesta tasapaksun ruskeaa, ei kaikkia voisi aina miellyttää.

Ajattelin sitten, että lisäisin helmapäähän vielä vähän tummempaa ruskeaa. Latasin kynäruiskun uudestaan (Camo Medium Brown (VMA 71038)) ja keskityin lähinnä alapelteihin ja noihin rengaskoteloihin tai mitä ikinä olivatkaan.

Maalin kuivuttua sujautin vihdoin viimein renkaisiin kumit paikalleen ja napsin ylläolevat kuvat. Enkä halua laskea, moneenko kertaan olen korjannut sivupeilejä.

Pigmentöinti

Olin siinä uskossa, että venakkoajokki olisi maalattavilta osiltaan valmis. Kaivoin seuraavaksi esiin pigmenttipurkkini ja kiinnityslitkun ja rupesin sotkemaan. Putkiston yläetupäähän töpöttelin vähän hiilenmustaa, sitten renkaiden ja rungon jemmapaikkoihin (tukirakenne, puskurien sisäpuolien U-mutkat sun muut) harjailin tuoretta ruostetta. Katoille, kansille ja astinlaudoille käytin taas ainakin Burnt Umberia (ruskeaa) Vallejon pigmenttisarjasta, Tamiyan säistysmestaripaletista käytin taas hiekkaa lähinnä niille pinnoille, joilla käveltäisiin eli astinlaudoille ja takakannelle. Tuoretta hiekkaa samasta sarjasta käytin vielä varovaisemmin, vähän heitinpaketin päälle ja muutamaan muuhun korostettuun kohtaan. Renkaita sotkin enemmänkin eri ruskeilla.

Ehkä joku pieni osa jopa tarttuikin johonkin eikä vain levinnyt ympäri ilmatilaa kynäruiskun puhaltaessa. Koetin kyllä tykittää pienemmällä paineella ja vähän kauempaa, samankaltaiselta etäisyydeltä kuin miltä ruiskuttelin tuota aiempaa Dirtiä. Vaan tämä oli jotain, mitä en ollut kokeillut kuin kerran aiemmin, joten opittavaa oli vielä.

Naamiokuviohulluus

Ehdotuksesta kiitos (tai kirouksia) työkaverilleni Iirolle, neukkukaman harrastajalle ja Presaleztanin valistuneelle diktaattorille. Mietiskelin nimittäin toimistolla ääneen, että "pitäisi selvitellä, miltä ne Ukrainaa pala kerrallaan valtailevat Vihreät Miehet oikein näyttivätkään niin voisin laittaa tämän hyrskyttimen samaan sarjaan". Hän ehdotti digicamoa ja kaikessa sairaudessaan idea kiinnosti tarpeeksi jäädäkseen samantien päähäni jumiin.

Ennen tuohon tarttumista liimasin molemmat ovet kiinni kotteroon, joten sen osakokonaisuuden kohtalo oli sitten sinetöity sillä. Ovet sopivat paikoilleen kuin sienipilvet horistonttiin, kiitos aiemmin harrastamani innokkaan koesovittelun ja tarkistelun.

Pikseli kerrallaan

Nappasin molemmat Tamiya-teippirullani (10mm ja 18mm) ja leikkelin niistä neliöitä leikkuualustani viivojen mukaan. Koska 18mm teippi ja 10mm ruudut eivät osuneet ihan kohdalleen, leikkelin leveämmän teipin pituussuunnasta aina muutaman millin pätkät pois (ts. kahden isomman pikselin ääripäät leikattiin alustan viivojen mukaan ja lähipäät silmämääräisesti ~4mm välisuikaleen mukaan). Näistä noin nelimillisistä siivuista sain käyttööni pienempiä satunnaispikseleitä niin, että koko tuleva kuvio ei muodostuisi eri tavoin asetelluista ja satunnaisesti limittäisistä kahden koon pikseleistä.

Alku näytti omituiselta, mutta ajattelin, että katsotaan nyt muutamalla lisäpalasella. Ja jos ei tuosta tulisi mitään, niin ei se mikään katastrofi olisi.

Ensimmäinen sessio

Puolen tunnin kuluttua tulos oli tämä. Hoksasin myös, että renkaiden keskiötkin tulisi pikselöidä, joskaan en vielä ehtinyt toteuttaa kuin vararenkaan ytimen. Tässä vaiheessa olin aikalailla huvittunut koko ideasta, mutta voi hyvää päivää, miten hidasta tuo touhu oli!

Jatkoin maskisysteemini rakentelua hissukseen, palikka kerrallaan. Teippaillessa tuli mieleeni, että tämä olisi ehkä ollut sittenkin parempi tehdä alunperin niin, että maskaisin pois sen, mikä ei tulisi vihreäksi eikä toisinpäin. Tuo mielessä allaolevia ensimmäisen maskaussession tuloksia ei ehkä kannattanut pitää lopullisina. Joka tapauksessa tuosta puuttui vielä huomattava määrä teippipikseleitä, joten muutosvaraa oli vielä vaikka miten paljon ja vallankin kuorma-auton takapäässä visio oli ihan levällään. Heittimen puolella ideani oli taas paljon selvempi. Syytän tästä menopelin muotoja, ne eivät tuossa takaosassa olleet jostain syystä kovin inspiraatiotaherättäviä.

Toinen sessio

Käytin seuraavana iltana hyvän tunnin arpoessani pikkulirpakkeita ensin palasiksi ja sitten niitä asetellen. Jossain välissä päätin, että sai riittää. Tiesin varautua henkisesti jo nyt tulevaan fiksailuun, mutta toivoin silti, ettei korjailtavaa olisi ihan kamalasti.

Tuloksen tarkastelua

Kynäruiskuttelin kotteron ja heittimen hiekkamaisella värillä (VMA 71122 desert tan 686). Värisävy ei nyt ehkä ollut se autenttisin veli venäläisen käyttämä, mutta en minä ole ikinä ollut niin hysteerinen näistä. Toivoin lähinnä, ettei maalaukseni tulos olisi räikeä.

Teippien kuorimiseen meni aivan naurettavasti aikaa. Lopputulos oli kuitenkin aika metka, pidin siitä. Olin alunperin miettinyt, että lisäisin tähän vielä kolmatta sävyä, mutta sitä ei välttämättä edes tarvittaisi.

Ensimmäiseksi ja vielä täysin sattumanvaraiseksi digicamoyritykseksi tuo oli minusta onnistunut. Koko tekelehän rauhoittuisi vähän, kun sumuttaisin tuohon päälle taas IS-2 -projektista tutun "dirt"-kerroksen vähän filtteröimään ja tuomaan yleistä likaisuuden tunnetta mukaan.

Tulinkin uusiin aatoksiin

Hah! Päätin sittenkin lisätä tuohon koneeseen kolmattakin väriä, tummaa ruskeaa. Katselin toteutusta varten vähän kuvatuksia ja tämän kuvan esimerkki tuntui jotenkin fiksuimmalta toteutettavalta. Ei siis kolmatta suurta pikseliosuutta, vaan erinäisiä yksilöitä tai miniryppäitä sinne tänne.

Silppusin siis taas isompia pikseleitä varten teippisuikaleita ja asettelin niitä erinäisiin avainkohtiin. Menin taas kerran fiilispohjalla ja koetin tehdä tekeleestä vähän satunnaisemman (ihmismielen perusongelmia, luonnollinen satunnaisuus on niin kovin vaikeaa). Ovia varten leikkelin parista 18-millisestä teipinpalasta keskeltä palan pois mielestäni helpon ja nopean toiminnan nimessä.

Mietiskelin kyllä, että saatoin olla vähän liian kevyellä pikselimäärällä liikkeellä, mutta niitä olisi toisaalta helpompi tehdä lisää kuin hävittää näkyvistä. Samoin muutama on helpompi poistaa kuin kolme tusinaa. Olin silti luottavainen siihen, että tämä näyttäisi hyvältä, enkä joutuisi peruuttamaan tekosiani. Sitäpaitsi, ei suolia, ei mainetta ja kunniaa, kuten omppupiirakkaväki tuppaa sanomaan

Kolmanneksi naamioväriksi valitsin kolmesta eri ruskeasta tummimman (VMA 71040 burnt umber) ja ruiskuttelin mielestäni varovaisesti mutta kattavasti. Maalattavaa ei ollut kovin paljoa, joten tämä vaihe valmistui mukavan ripeästi. Lyhyen maalinkuivattelutauon jälkeen riistin maskit mäkeen ja napsin kuvia, nyt myös takaapäin katsottuna. Olin edelleen tyytyväinen, eikä tässä käynyt edes iloista pientä vahinkoa.