Näytetään tekstit, joissa on tunniste Transformers. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Transformers. Näytä kaikki tekstit

9.10.2024

Miniprojekti V/24

Lego 10338

Pari vuotta Optimus Primen jälkeen seuraava Transformer-lego julkaistiin tänä kesänä. En ollut tästä ollenkaan niin riemuissani (Goldbug-versio oli jostain syystä sydäntäni lähempänä) joten en myöskään ennakkotilannut sitä heti ensimmäisenä tekonani.

Puoliso muistutti, että jos tuo myy hyvin niin ehkä niitä tulee vielä lisää. Oli se sitäpaitsi silti oivallinen kaveri, joten en pistänyt hirveästi itselleni kampoihin kun törmäsin Verkkokaupassa lootaan toissaviikonloppuna. Tämän takia emme vielä päässeetkään 1940-luvulta 3050-luvulle ilman kevyttä välipysähdystä.


Bumblebee

Kasausoperaatioon meni hyvä pätkä toista tuntia sinä samaisena sunnuntai-iltapäivänä. Muu perheyksikkö katsoi piirrettyjä kun minä istuin pöydän ääressä leegoilemassa ja myhäilemässä.




Kattoon sai laittaa joko Autobot-tunnuksen tai jättää sen litteäksi keltaiseksi 2x2-levyksi. Valkkasin tunnuksen.



Rekisterikilpiä oli tarjolla kahta vaihtoehtoa, valkkasin vuosimallia 84 esittävän ensimmäiseksi käytettäväksi. Toinen jäi varaosalootaan.

Vasempaan keulanpuoleenkin sai taas valita tunnuksen ja keltaisen levyn välillä. Ei minulla ollut erityistä tarvetta säästää tunnuslevyjä, joten laitoin senkin paikoilleen, ihan sarjisfiiliksenkin takia.

Tuulilasin takaa kurkki kimalainen. Automoodissa rokkikoneilta vaikuttava palikkapatteristo olikin robottitilassa rakettireppu suuttimineen. Sitä en suoraan muistanut 80-luvulta, mutta väliäkö sillä.


Volkswagen Type 1

Hieno kuplavolkkarihan siitä tuli!



 

Robottimuoto

Aika pienellä vääntelyllä ja kääntelyllä kuplavolkkarista kuoriutui ulos myhäilevä robotti. Ohjeissa jalkojen ja torson kulmaa teroitettiin erillisillä kuvatuksilla ja syy selvisi kun robottia seisotti pöydällä: tikkusuorana se olisi kaatunut mekaaniselle nenälleen kuin scraplet-tartunnan saanut.



Kai minulla olisi vielä parille tilaa hyllyillä :D

13.7.2022

Valmista: Projekti III/22

Optimus Prime

Kuten olen varmaan usein aiemminkin sanonut, en ole oikein koskaan ollut tarinoissa hyvisten kannustaja, vaan olen ollut jo melko pienestä pojanklopista pitäen "pahis tekee tarinasta mielenkiintoisen"-koulukunnan kannattaja. Poikkeuksia on tietysti ollut ja tulisi olemaan, yksi näkyvimmistä oli Optimus Prime.

Ei minulla ollut kamalan paljoa hyvää sanottavaa 80-luvusta, mutta originaalit Transformerit olivat ehdottomasti vaakakupissa siellä positiivisella puolella. SID-musiikin ja sen sellaisen lisäksi tietysti.

Ympäriämpärikierinpyörin

Ensin ne perinteikkäät pönötyskuvat eri kulmista. Olkaa niin hyvät:




Optimus-paran selkäpuoli oli tällaisenaan vähän vähemmän kuvauksellinen, joten löin hänelle rakettirepun selkään. Ei se mitään pakaroille tai käsien taka-alapinnoille tietenkään tehnyt, mutta piilotti sentään pään jemman.



Lisätarvikkeita

Pelkkä seisoskelu oli aika tylsää, joten nappasin pari kuvaa ioniläjäyttimen kanssa.



"Haluan, että sinä liityt Autoboteihin!"

Optimuksen kädet eivät ihan taipuneet avaamaan rintalokeroa. Näillä nivelillä myöskään johtajuuden matriksin pitely ei ollut ihan kaikkein uskottavimman näköistä.


Freightliner Fl86 

Optimuksen vaihtoehtomuoto Maassa oli Freightliner Fl86-rekka. Pariin ensimmäiseen kuvaan katon lisävalojen päälle oli jäänyt irtipudonnut 2x1 -laatta, minkä huomasin vasta kesken pyörittelyä.









Megatronin kanssa

Tietenkin minä napsin Optimuksesta kuvia MP-36 Megatronin kanssa! Nyt kun pääsin lavastamaan sekä kaksintaistelun Sherman-padolla pilottijakson kakkososasta (More than Meets the Eye, pt. 2) että Megatronin voitonriemuisen hetken Transformers-elokuvasta vuodelta 1986.


Luonnollisesti heidän piti nahistella myös Energon-kuutiosta, koska siitähän valtaosa parin ensimmäisen kauden jaksoissa oli kyse: energiasta. En ruvennut tunkemaan Soundwavea (kätyreineen tai ilman) tähän tilaan, siitä olisi tullut turhan sekavaa.

I would have waited an eternity for this. It's over, Prime.

Otan tämän kuvan aina uudelleen kun voin, seuraavaksi kun saan joskus vihdoin hommattua itselleni MP-44 v3:n. Kuinkas muutenkaan.

 

Metal Earth Optimus

Kaikkien muiden pakkokuvien lisäksi minun piti myös laittaa Lego Optimus Prime seisoksimaan Metal Earth Models Optimus Primen viereen. Mahdollisimman pitkälle samaan asentoon myös, koska eihän tässä muuten ollut järkeä.

Tai no, missä minun tekemisissäni on koskaan muka ollut järkeä? :p


 
 Kokoelmani on taas kasvanut ja parempaan suuntaan. Mitähän seuraavaksi?

29.6.2022

Leegot kasaan

Rakennusillat kaksi ja kolme

Jalat

Vallan luontevasti Optimuksen rakentelu jatkui reisiosista. Rakentelin kiltisti ohjeen mukaan enkä optimoinut tekemällä peilikuvaosia yhdellä kertaa. Ei minulla mikään kiire ollut.


Reidet olivat sangen nopeat ja yllätyksettömät rakenneltavat. Eniten huolta tuli tarroista ja niiden suunnilleen suoraan asettamisesta. Sääret taas olivat paljon monipuolisemmat, vallankin nuo kromatut jäähdytinsäleiköt olivat mainiot.


 

Tässä kuvassa oikea sääripala oli valmis ja sen vasemmanpuoleinen sisarus oli levällään pöydällä jotenkuten organisoituna. En malttanut knollata palasia (en tiedä, oliko tuolle touhulle suomenkielistä vastinetta) tuon tarkemmin.


 

Jalat ilman jalkateriä ja renkaita. Edistyminen oli riemukasta ja minä, kuten sanottua, virnuilin koko ajan kuin mikäkin toope. Jalkaterittäkin Optimus seisoi jo näppärästi omilla tolpillaan, vaikka nuo näyttivät vähän huterilta vielä tässä vaiheessa.



 

Noin pitkälle ehdin toisena rakenteluiltanani. Keskiviikkona jatkoin jalkaterillä, nyt rakensin molemmat rinnakkaisina samalla tahdilla. Pienen hetken kuvittelin, että jalkoja voisi poseerata eri asentoihin mutta eivät legot nyt ihan niin moneen suuntaan vääntyneet kumminkaan.

Monipuolisempia poseerauksia varten pitäisi tilata se Masterpiece-Optimus v3. Köh.




 

Jotenkin en muistanut suoraan, oliko G1-lelussa bensatankkeja (tarkistin, kyllä oli mutta kiinteät sellaiset), mutta tässä semmoiset ainakin oli. Näiden 90° kääntelyn lukitsivat jaloissa olleet pienet "mitähän nää on"-yksityiskohtapalaset.


Sikspäkki

Ensimmäistä ja toista kuvaa vertaillessa paljastui, että olin alunperin kytkenyt etulamppupalikat kiinni ylösalaisin olleeseen säleikköön. Huomasin sen siinä vaiheessa kun puskuria piti väkertää kiinni mutta kourat ja kahvat eivät ihan osuneet yhteen.


:D

Oikeinpäin kasattuna Optimuksen sikspäkki nasahti näppärästi paikalleen ja rekan etulevykin upposi siististi kyljyksiin kiinni. Olin aika innokas saamaan tämän valmiiksi ja muotoa muuttamaan.

Kätöset

Käsien rakentelu alkoi olkavarsista. Jykevät boksit saivat lelusta muistuttavat kromatut pakoputket, jotka eivät sentään pyörineet ympäriinsä.


 Peilikuvioiden kasaaminen oli ripeää ja paikalleenasentaminen kasvatti valmistumisintoa aina vaan.

Kädet olivat ovelat ja nelisormiset, kolme plus peukalo. Tuon litteän tummansinisen 3x1 -liuskan poisjättäminen sormenpäistä olisi tietysti antanut artikuloida kaikkia sormia, mutta kun äärimmäiset sormet olivat kiinni vähän arveluttavan kevyesti niin en uskonut että ne kestäisivät irtoamatta kovin kummoista leikk eikunsiis poseerailua.

En minä edes muistanut, että G1-optimuksen kyynärvarsien etupinnassa oli tarroja, mutta kuvahaun perusteella niiden tarrat olivat vielä vauhdikkaammat. Nämä printatut laatat olivat hillityt ja toimivat mitä mainioimmin.


Kuuppa

Pääkopan rakentamisesta en malttanut pysähtyä ottamaan kuvia kun halusin nähdä miten se etenee. Melkoinen mönttihän tuo oli, suurempi kuin olin odottanut. Mutta eipä robo itsessään ollut mitenkään pieni, joten skaalanmukaisesti se oli ihan niin kuin odottaa sopi, kun iskin sen vihdoin paikalleen.



"Who dares defy the might of Megatron?"

Lisävarusteet

Kelpo lelun merkki oli se, että vempaimen itsensä lisäksi sillä oli mukanaan lisäroippeita jotka oli nähty ehkä piirretyn sarjan yhden jakson yhdessä lyhyessä kohtauksessa. Ja näinhän sen pitikin olla.

Johtajuuden matriisi

Ensimmäisenä kasattiin Autobotien Matrix of Leadership, jota Prime roudasi rintakehässään. En vielä kokeillut, saiko tuon näppärästi käsiin kiinni, mutta siltä se ainakin näytti.


Energonkirves

Metal Earth Models -Optimusta kasatessani kaipasin Energonkirvestä ja nyt minulla oli sellainenkin. Tämä tietysti johti siihen, että hassuttelukuvien työjonoon hiipi jakson More than meets the eye, pt.2:n rähinä Sherman-padolla kun minulla oli kerran Megatronin energiaketjukuulanuija (tai sotavarsta, mitä !w nyt kertoi nimiksi) juuri tätä varten.


Ionitykki

Optimuksen ioniläjäytin oli vallan tyylikäs. En ensimmäisellä yrittämällä keksinyt, miten sen sai parhaiten kiinni kaverin lapaseen, mutta olihan minulla aikaa testailla.

Rakettireppu

Varmaan yhdessä jaksossa taas nähty rakettireppu oli mielettömän siisti ja sopi selkään kuin nakutettu. Rakettisuuttimia sai pärisyttää piirun sinne tai tänne, joten ihan täysin staatttiset ne eivät olleet, mutta ei niillä paljoa suuntaa muuteltu. Tyyli oli silti tärkeämpi.


Datalaatta

Vihoviimeisenä oleellisena palikkana oli perinteikäs datalevy, joka kertoi miten kukakin oli verrattavissa johonkin toiseen 'formeriin. Tämä kaveri oli ihan ylivoimainen numeroidensa kanssa.

Koko setti erikseen

Keräsin roippeet yhteiskuvaan. Automoodin rekisterilaattalevyssä ei ollut paljoa esittelemistä, eikä Energonkuutiokaan kovin erikoinen rakenneltava ollut, joten tähän ne pääsivät. Energonkirveen ovela ominaisuus oli se, että sitä käyttääkseen Optimuksen toinen käsi oli riivittävä irti ja rannenivel käännettävä vinoon. Mutta niin se jaksossakin oli käsipalikan tilalla, joten sinänsä ihan oikein.

Vaihtoehtomuoto

Kun olin saanut kaiken muun alta pois, rupesin vääntelemään robottia autoksi. Tai rekkaveturiksi, jos oikein muistin. Ei siihen kahta minuuttia mennyt ensimmäiselläkään kerralla. 

Jalat lukkoon toisiinsa, kädet sivuille, mahalevy ylös ja eteen, lantiosta 180° ympäri, pää piiloon, peukalot ympäri ja ranteet eteenpäin, jalat taitettiin taakse. Käsistä tikkaat suoraan ulkopuolelle, sitten kädet väänneltiin ohjaamon ympärille ja sormet laitettiin muodostamaan etupyörien holvia. Lopuksi mahalevy laskettiin paikalleen jemmaamaan aukot, tikkaat taas rungonmukaisiksi, jaloista bensatankit vaakaan ja jalkaterät vinoon.

Vihoviimeisenä ihmedetaljina ionipyssylle oli tilaa tuossa takalavalla. Mitenkään tiukasti se ei ollut kiinni.



Upea! Kertakaikkisen upea laitos. Joku asiansa selvästi osaava oli jo kyhännyt peräkärrynkin, kuinkas muutenkaan.