Valmista: Projekti III/21

Optimus prime

Paketin uhkaama korkea vaikeustaso oli nostanut huolestumismittaria, mutta missään ei ollut puhetta siitä, miten haastavuus oli kalibroitu. Yksittäisistä osista vaikeimmat olivat yllättäen nuo pakoputkien loppupäät, kun minulla ei ollut sopivanlaista alustaa vääntämistä varten, nyt ne eivät päätyneet sylinterinmuotoisiksi vaan ennemmin puolikaariksi. Tai sitten niiden pitikin olla tuollaiset ja minä olin liian jumissa G1-lelun rööreihin.

Tämä oli vallan mukava rakennusprojekti, aihe oli innostava ja malli itsessään kohtuullisen simppeli ja suoraviivainen. Onnistuin vielä pitämään sormenjälkeni kohtuullisen hyvin poissa metallipintoja pilaamasta.

Peruskuvat

Tässä taas perinteiset kuvat ympäri mallia napsittuna. Yleisasento oli yllättävästi taaksepäin nojaava, kenties hän ihasteli horisontissa nousevaa Alikantaa?

Vertailukuvat

Tietysti minulla oli kiire napata kuvat Optimuksesta edellisenä rakennetun Bumblebeen kanssa. Ilmiselvästi nämä eivät olleet missään skaalassa keskenään.

Autobotien johtaja oli kovin kiiltävä ja vasta autopesulassa käyneen näköinen, verrattuna jokusen vuoden ikäiseen valtias Megatroniin. Kuvittelin Megatronin pinnan kärsineen vuosien aikana, mutta ei, hän oli alunperinkin tuommoinen haaleampi kaveri.

Kuuppa

Viimeiset komponentit

Ennen päätä piti rakentaa selkäreppu ja jättää se odottamaan. Melkein rupesin optimoimaan asentamalla sen jo nyt, mutta ohjeiden pikatarkistus pysäytti keulimisen ajoissa.

Naamaosa näytti muuten suoraan tutulta, mutta rahtusen turhan pitkältä. Ounastelin tämän korjaantuvan jatkoaskelien edetessä.

Kyllä vain, ninjamaski korjasi pitkänaamaisuusefektin samantien. Hankalinta tässä naamankasaamisoperaatiossa oli saada palikat väänneltyä oikeisiin kulmiin hajottamatta niitä.

Pään erikoinen korkeus johtui näemmä myös siitä, että leuan eteen tuli tuollainen ylimääräinen kynnys. Tämä ei suinkaan ollut mitenkään linjassa vanhan G1-lelun kanssa, mutta kuten ykköspostauksessa taisin mietiskellä, tämä edusti modernimpaa linjaa.

Kypärä korva-antenneineen oli todella hankala kasattava, kiitos pyöreiden muotojen. Onnistuin silti saamaan sen kasaan turhautumatta sen pahemmin.

Pään pääosien kasaanlyönti oli aiheuttaa harmaita hiuksia. Sekin silti onnistui ilman, että komponentit olisivat tuhoutuneet tai edes vääntyneet väärin. Ehkä tämä oli näitä yksityiskohtia, yleisten erikoisten kulmien ohella, jota nostivat mallin vaikeustasoa kaakkoa kohti.

Selkäreppukompleksin kiinnittäminen Optimuksen ruhoon oli melkein pelottavan helppo nakki. Takapuolelta ristiselän/kyljen pari lirpaketta oli vielä auki, enkä ollut huomannut sulkea niitä aiemmin, joko tyhmyyttäni tai ohjeenymmärtämisvaikeuksieni takia (kuten allaolevissa kuvissa näkyy, olin lukenut vasemman käden kohdalla kuvaa väärin ja siten Optimuksen vasen käsi ei osoita alaviistoon eteenpäin vaan on ennemmin menossa (tai tulossa) lantiolle odottavaan asentoon).

Robottirukkaset

Yläulokkeiden rakennus-asennus

Olkapää karmeine pakoputkineen oli aika erikoinen rakennusosio. Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä vino palikka oli se, mihin kyynärvarsi myöhemmin iskettiin. Vasemman käden kanssa kävi niin, että en saanut sitä kaikista lirpakkeistaan kiinni, mutta tarpeeksi hyvin se pysyi noillakin.

Ioniläjäytin

Energon-kirvestään useammin Optimus rei'itti vihollisiaan ionipyssykällään, mutta valehtelisin, jos sanoisin, ettenkö olisi nauttinut astalosta tämän mallin aseena. Tykki oli erikoisen monimutkainen muodoiltaan ja joku putkenpätkistä jäi vähän turhan löysälle, kiitos ahtaan kiristystilan. Tunnisti sen silti ja sehän riitti.

Valmistuttuaan kanuuna kiinnitettiin Optimuksen nyrkkiin. Tämä asennus onnistui tiukasti, eikä hölskynyt käsissä mitenkään.

Nyt tiesin olla huippuvarovainen loppukäden kiinnittämisessä olkavarteen. Ohjelirpakkeen kuva oli äärimmäisen epäkelpo, eikä siitä oikein ottanut suoraan selkoa, pitikö avainpalan olla näin vai noin päin. Paniikkia loi se, että jos kalikan olisi mennyt asentamaan 180° väärin päin, robottiparan kyynärpää olisi ollut kohtuullisen rumasti väärinkäsitellyn näköinen osoittaessaan takaviistoon.

Yläulokkeet kiinni

Oikea käsi istui kiinni kylkeen vallan nätisti, vaikka kiinnityslirpakkeiden vääntötila olikin käynyt lievästi ahtaaksi. Vasen käsi toimi aivan samalla tavalla. Onnistuin olemaan raapimatta naarmuja mallin ulkopintoihin, mikä oli aina positiivista näin kiiltävien vekottimien kanssa painiessa.

Torso

Keskikehonrakennusta

Lantiot

Nyt kun jalat olivat valmiina, ne kiinnitettiin tiukasti lantiopalikkaan. Kaveri pysyisi näillä mainiosti pystyssä, sikäli kun loppuruho ei olisi kovin epätasapainoinen.

Alakehokokonaisuus ruuvattiin kiinni pohjalaattaan, kuten kaikissa muissakin malleissa. Asento oli vähän avonainen, eli ylemmän kuvan suorasta pönötyksestä asento muuttui vähän veemäisemmäksi, kuin mäkihyppääjällä ikään.

Paremmin tunnistettavia osia

Optimuksen rekan nokasta tuttu jäähdyttäjäsäleikkö-sixpäkki oli ehkä yksi niistä osista, jotka heti runkoon kiinnityttyään huusivat, kenestä oli oikein kyse. Samoin ohjaamon ikkunat vain voimistivat efektiä. Tämä oli todella kivaa kasattavaa tässä vaiheessa.