22.7.2026

Harmaan kuoleman maalikuvio

Nimensä mukainen kuviointi

Sarna ja UCC viittasivat Field Manual: Mercenariesiin maalikuviosta ja tunnuksista puhuessaan:

The Gray Death Legion employs a gray-on-gray camo pattern. The Legion’s trademark gray skull insignia is set over a red crest and emblazoned on the left shoulder of unit ‘Mechs. A colored circle on the right leg tells what battalion they belong to. Yellow for first, Green for second, Blue for third and Red for Headquarters and Command. 

Harmaata harmaalle, vihreä pylpyrä oikeaan jalkaan, punatuhrutaustainen kallo vasempaan olkapäähän. Idea oli selvä. Joku ehkä huomasi että olen rutissut harmaita maalikuvioita vastaan pidemmän aikaa ja siksen ole ruvennut mm. Smoke Jaguareja maalailemaan. Epäonnistuminen Hummelin ihmisten kanssa antoi idean jota halusin kokeilla, kuten viime postauksessa mietin.

Kylmänharmaa vakiomaalaus

Sudin kaikkien 'Mechien päälle kylmänharmaata (VGA 71750 Cold Grey) perusväriksi. Kylmänharmaa määritti myös sen, että tämän jälkeen maalaisinkin paljaat metalliosat koska niiden kuivaharjaus tehtäisiin kylmänharmaalla jolloin ylimenoista ei tarvitsisi välittää tuon taivaallista. Jätin selvästi paljaaksi jääviä turhaan maalaamatta mutta en tietenkään ollut ihan joka neliömillistä varma etukäteen.




Kävin 'Mechit vielä toiseen kertaan läpi kylmänharmaalla, koska ensimmäinen maalikerros oli ohut ja vallankin Phoenix Hawkissa parantelu oli tarpeen. Kynäruiskulla tämä olisi onnistunut tietysti nopeammin ja paljon kauniimmin, mutta silloinpa paljaat osat olisivat peittyneet ehkä kokonaan ja paneelirajat olisivat peittyneet. Eipä se iso ongelma olisi ollut mutta tänään tein näin.

Paljaat metallit

Kävin nivelet ja aseet samantien läpi mustanharmaalla (VMA 71056 Black Grey) ja sen kuivuttua kuivaharjasin ne vallan huolettomasti kylmänharmaalla. Kuvia katsoessa taisin olla vähän turhankin huoleton, joten ennen pitkää joutuisin litkuttamaan erityisesti aseiden putket tummemmiksi. Mitään katastrofaalista tässä ei ollut tapahtunut, joten en pysähtynyt huolestumaan.




Kun olin saanut kylmänharmaat kuivaharjaukset alta pois, kuivaharjasin kaikki kylmänharmaat vielä kivimuurinharmaalla (VGA 72749 Stonewall Grey) sillä idealla että saisin niiden kulmien korostukset nostettua näppärästi esiin ennen tummanharmaata litkukuviota. Ero edelliseen askeleeseen ei ollut hervoton mutta olipa kumminkin havaittava ja se oli tärkeintä.





Mustanharmaat litkuraidat

Kuten sanoin, sain idean tähän lähestymistapaan epäonnisista ihmisfiguureistani tai tarkemmin niiden viimeisestä tunkkausyrityksestä jossa litkutin mustanharmaalla vihreitä äijiä. Testasin samaa mutta ihan eri tarkoituksella: ohensin mustanharmaata niin että se oli todella ohutta mutta silti tummaa väriltään, ensimmäinen ohennussuhteeni oli aivan liian haaleaa. Maalasin kaikkiin yhdellä hujauksella kasan raitoja ja muotoja rikkovia runtuja ja ajattelin että täydennän niitä jos koen tarpeelliseksi.

Warhammerin ohjuslavetti ja käsipodit saattoivat kaivata vähän lisää naamiointia ainakin sisäkäsistä. 


Alinaamioitujen käsien teema toistui Ostsolissa.


Shadow Hawkin vasen käsi oli myös alinaamioitu ja rupesin vähän miettimään, josko nuo olkapään automaattikanuunan pitkitätiset kalikat sietäisi maalata harmaiksi ja naamioida sen sijaan että ihan koko rööri olisi paljasta metallia. Tätä pohdittakoon.


Phoenix Hawk IIC oli jostain syystä ehkä kattavimmin naamioitu. Ehkä se johtui siitä että siinä oli niin vähän mitään muuta säädettävää. Näitä kuvia katsoessani hoksasin unohtaneeni sen päästä tuon yhden tuikun tai sensorimokkulan. Speksien mukaan siinä ei ollut asetta, joten unohdus ei ollut kriittinen mutta ajattelin että sen paljastaminen toisi vähän lisää vaihtelua feenikshaukkaan.


Mustat aukot

Ennen korjauskierrosta maalasin kaikki ase- ja ikkuna-aukot mustiksi. Ostsol oli ainoa, jolla oli mitään selässään aseita ja kahden lasertuikun röörit olivat aika pienet, ne olisi voinut taas sakoittaa ties mihin jäähdytysnesteen latausporttiin tai vastaavaan.


Mustanharmaat lisäsäädöt

Laimensin lisää mustanharmaata ja litkutin sillä kaikki vähän turhan vahvan efektin saaneet aseet, nyrkit ja antennit. Lisäksi pyörittelin kaikkia sotakoneita käsissäni ja maalasin satunnaisia tiikeriraitoja rikkomaan muotoja niistä sisäreisistä tai kyynärvarsista joista ne olivat pääasiassa edelliskierroksella jääneet. Ero ei ollut valtava mutta se oli hyvä.

Tummensin nyt myös Phoenix Hawk IIC:n otsasta tuon sensoripaketin. Nyrkkejä katsoessani mietin että niihin voisi melkein sotkea chippaushenkiset syvemmät jäljet ja mennä sillä idealla että vapaasyntyiset palkkikset ovat mättäneet lähitaistelussa oikein kunnolla. 





Sekava idea

Näiden kuivuessa mietiskelin että kun kirjoissa Gray Death Legion otti aina aika mehevästi vahinkoa koneistoonsa niin korvauspanssarimodulien ilmentäminen voisi olla ihan hauskaa. Sain idean siihen joskus paljon aiemmin ja mietiskelin että jos panssaripalat olivat jollain tylsällä perusharmaalla maalattuja niin sellainenhan erottuisi kätevästi. Kun puhuin tylsästä perusharmaasta, tarkoitin sillä nimenomaan Vallejon "USAF Light Grey"-maalista, jota käytin ulkomuististani ainakin F-22:n nokan tutkakartiossa. En tiennyt mikä minua tuossa värissä ärsytti mutta en tykännyt käyttää sitä missään isommin näkyvässä.

Ajatus tässä olisi se, että maalaisin ja säistäisin 'Mechit normaalisti aikalailla valmiiksi asti. Sen jälkeen valikoisin kaikista jokusen paikan, jonka maalaisin vielä uusiksi välittämättä naamiokuvioista tai mistään. Nämä yksittäiset palat erottuisivat massasta myös sillä että ne olisivat jotain eri harmaata, minkä tarkoitus oli kuvastaa sitä että sotakoneen puhki ammuttuja panssarilevyjä olisi korvattu pakasta vedetyillä ja kiireessä tilalle pultatuilla vastaavilla.

Idea huvitti, tai oli kiinnostanut jo jonkun aikaa, mutten ollut saanut siitä tarpeeksi hyvää otetta. Tämä rutina tässä oli pisimmille viety tähän mennessä, jättäisin sen hautumaan sillä välin kun maalaisin oleellisempia kerroksia. 

Hyppyrakettiefekti

Shadow Hawk tuli, kuten todettua, valinnaisen hyppyrakettiefektin kanssa. Edellisen kerran näitä tehdessäni aloitin punaisella pohjavärillä mutta nyt ajattelin rakentaa tekeleeni mustan päälle. Maalasin punaruskealla (VMA 71105 Red Brown RLM26) pääosin tuota lieskaosan alaosaa mutta myös erinäisten pilvimuhkuroiden syvempiä kolosia. Vähäinen ymmärrykseni räjähdystulipalloista oli se, että syvemmällä oli kuuminta ja valkoisinta ja ulospäin levitessään palokaasut jäähtyivät ja kiersivät keltaisen, oranssin ja punaisen kautta mustaksi. Näin suunnilleen siis.

Punaruskeiden jälkeen käytin RLM-punaista (VMA 71003), johon lisäsin vaiheittain sitruunankeltaista (VMC 70952 Lemon Yellow)ja maalailin fiiliksen mukaan haaleampia sävyjä tulipallooni.


 

Kuivaharjasin hyppyefektin yläpäähän valkeaa (VGA 72701 Dead White) mutta se vaatisi vielä lisää säätämistä. Jäähtyviin osiin kuivaharjasin haalenevia harmaita tuodakseni likaisuutta mukaan. Voi olla että lähdin tekemään tätä väärin päin ja olisi pitänyt tehdä noiden savupilvienkin sävytys tasan päinvastoin, mikä olisi tehnyt niistä vähemmän tulivuorimaisia.



Koesovitus Shadow Hawkin selässä näytti aika kivalta, mitään aivan jäätävää ei sinänsä paljastunut. Se mitä en hoksannut erikseen oli noiden kiinnitystappien maalaus: sitä piti jatkaa paljon pidemmälle. Ehkä maalaisin ne valkeina ja ehkä pienellä sinertävällä kuivaharjauksella ihan tuossa suuttimien kohdalla. Savupilvien kanssa pitäisi ehkä leikkiä lisää ja lisätä ohennettua vaaleampaa harmaata niiden syvempiin uriin ja kuivaharjata rosoreunat mustalla. Pieni suunnanmuutosyritys siis, kunhan en pilaisi punaoranssejani tässä vaiheessa.




Maalasin hyppyefektien alkupäät valkoisiksi, kuivaharjasin savupilviä mustalla ja tökin RLM23-punaista erinäisiin syvempiin rakosiin jotka silmiäni kutsuivat. Pieni sinertävä kuivaharjaus saattaisi toimia aivan hyppyefektin alkupäähän. Sen enempää en ehkä rohkenisi tuohon koskea.

  

Pataljoonamerkit

Oikeaan jalkaan piti maalata ympyrä per 'Mech ja nappasin joskus aiemmin Camospecs-videosta näkemäni ja eilen tarkistamani idean maalata samanvärinen raita käsiin. Videolla B1BFlyer käytti komentomarauderiin punaista mutta minä olin tekemässä nyt kakkospataljoonan eli Hassanin Hashshassiinien nelikkoa. Toinen pataljoona merkitsi vihreää merkintää, käytin tähän tarkoitukseen vaaleanvihreää (VMC 70942 Light Green).

Kai olisin voinut käyttää tummempaakin sävyä, mutta tykkäsin siitä että nuo erottuivat muutenkin kuin häivähdyksinä. Oikeiden polvien ympyrät eivät juuri näkyneet ja siksi tykkäsin käsien raitaideasta.


Yksikkömerkinnät

Vasempiin olkapäihin piti saada punainen läiskä, ja jokaiseen sisään virnuileva pääkallo. Luulisi olevan tehtävissä. Osassa taidetta merkki näkyi eteenpäin, jossain taas se oli hihamerkkimäisesti osoittamassa sivulle. Päätin siis että taiteellinen vapaus antoi tehdä taas vähän mitä lystää.

Pohjustin punaiset RLM26-punaruskealla ja sen kuivuttua täydensin sisäosia RLM23-punaisella.


Pääkallot maalasin suoraan valkoisella sikäli kuin tuossa kokoluokassa sain mitään kallomaista aikaan. Ajattelin alunperin maalata ensin kallojen muodot mustana ja sitten kerrostaa vaaleampia harmaita. Tulin sitten toisiin aatoksiin ja valkoinen virnuilija erottui harmaasta paremmin.

Kalloihin maalasin silmät ja pari hammasviivaa. Nenäaukkoihin en tärvännyt aikaa, niistä olisi tullut vain sekavan näköiset.

Shadow Hawkin tunnus onnistui parhaiten joten satuin käyttämään sitä esimerkkinä. Seuraavaksi hienosäätöön eli naarmuihin, laseihin ja linsseihin! \o/

15.7.2026

Projekti VI/26

Harmahtavan kuoleman legioonalaisia

Joskus vuonna '86 William H. Keith nuorempi puski ulos ensimmäisen osan kirjatrilogiasta ja sitä kautta pidemmäksi saagaksi levähtäneen tarinan nuoren Grayson Death Carlylen ensiaskeleista palkkasotilaiden maailmassa. Grayson ajeli pääasiassa upealla Marauderilla mutta minä sijoitin omat Marauderini jo muualle, joten nimikkojolppi ei ainakaan pääsisi näihin touhuihin. 

Parin harmaan raitakuvio tuli toteutettavaksi mielessäni Hummelin henkilöstön räpellykseni kautta: jos maalaisin kylmänharmaan perusvärin kuivaharjauksineen alle ja lisäisin naamiokuvioraidat reippaasti ohennetusta mustanharmaasta? Tätä teki mieleni kokeilla, joten keräsin neljä miniatyyriä riviin. Koska olisi ollut ihan liian yksinkertaista ottaa kaikki paitsi PPC-pultti aiemmin ostamastani osuvasti nimetystä GDL ForcePackista, lähdematsku tuli neljästä eri lootasta.

Kokoonpano

Juuri mainittu Gray Death Legion Heavy Battle Lance sai luovuttaa tähän projektiin Shadow Hawkin valinnaisina hyppyefekteineen. Legendary MechWarriors III puolestaan tarjosi Warhammerin, jonka olisin voinut kyllä laittaa muuallekin mutta pidin koneesta ja halusin maalata sen samantien. BT:Mercsin toinen sotasaalisloota antoi meille Phoenix Hawk IIC:n. Nelikon viimeinen mietitytti vähän enemmän, arvoin BTTrackiristäni jengiin Mercenaries -lootasta Ostsolin.

Warhammer WHM-6R

Tästä minä aloittaisin, huipputyylikäs vempele.


Phoenix Hawk IIC

Feenikshaukka oli kovin animetyylinen ja oma kasikytlukuni oli selvästi jotenkin vajaa kun en innostunut nimenomaan tämänhenkisistä sulavalinjaisista mechoista. Pidin enemmän rujoista ja kulmikkaista koneista, mikä ei varmaan ollut kovin iso yllätys kun tiesi että olin suuri saksalaisten panssarivaunujen ystävä.


Shadow Hawk SHD-7D

Shadow Hawkin kohdalla olin kaikkein eniten innoissani siitä että saisin testata liekkimeriefektiä uuden kerran, edelliset kaksi hyppivää Elementaaliparia olivat nimittäin aika hauskoja. Kokeilisin uutta lähestymistapaa, ehkä en edes pilaisi mitään.

Tarkistin huvikseni, koska maalasin hyppivät Elementaalit. Aikalailla neljä vuotta sitten. Oho. 


Ostsol OTL-4D

Ost* -sarjan 'Mechit olivat minulle tuttuja lähinnä satunnaisista Sarnan artikkeleista enkä muistanut oliko niitä juuri mainittu kirjoissakaan. Tiesin että näitä oli jokunen, alkaen Ostscoutista jatkaen Ostrocin sekä Ostsolin kautta Ostwariin. Nimet ehkä kuvasivat ainakin jossain määrin mistä oli kyse.

 

 

8.7.2026

Valmista: Projekti V/26

Apinakapina Kerenski-ryppäässä

Innostuin näemmä ihan kunnolla, kun tämä projekti mennä rytyytti nopeasti alusta loppuun. Näin kävi kyllä myös äskeisten Timanttihaiden kanssakin, joten ehkä uusi ja erilainen toimi hyvänä motivaattorina. Lisävauhtia tuli tietysti myös siitä etten edes haihatellut yksikkötunnusten maalauksia tai mitään sellaista.


Sakara 5 - Fire Moth Prime

Sataakuuttakymppiä ilman MASCiakin ja MASCilla reilua kahtasataa kipittävä Fire Moth oli myös kärpässarjan kevyimmästä päästä kahdellakymmenellä tonnillaan. Sillä oli sentään vähän Howleria monipuolisempi aseistus: kaksi ERMLas-kuolemansädettä yhdessä kädessä, SRM-6 toisessa kädessä ja olallaan SRM-4 -lavetti. Viitossakara oli Tähden komentaja ja todennäköisesti arvoltaan juurikin Star Commander.


Sakara 4 - Howler

Tähden ainoa BattleMech, Tulimandrillien oma toteemivempele, tai yksi niistä. Melkein sataakahtakymppiä paahtava 20-tonninen rimpula kantoi olallaan kolmen LRM-5 -lavetin settiä sekä kolmea tonnia ohjuksia niihin. Oli sillä nyrkitkin, mutta Tosisyntyiset kavahtivat barbaarista lähimättämistä, joten ei niillä oltu juuri taistelemassa.


Kit Fox Prime

Kaikki kolme Kit Foxia olivat tylsästi samaa varianttia, joten ne erosivat toisistaan vain koristeluillaan. Kymmenen tonnia Sakaratovereitaan raskaampi laite oli myös hitaampi, eikä sen nopeusmittari ihan noussut kolminumeroisiin lukuihin. Oikeassa kädessään Kit Foxilla oli LB-5X -automaattikanuuna ja Sterak SRM-4 -lavetti. Toisessa kädessä oli nyrkin lisäksi laajennetun kantaman iso laseri ja pieni pulssilaseri.

Tietysti näitä voisi väittää, jos olisin maalannut lasertuikut toisin, myös B-variantiksi jolloin LB-5X olisikin UAC/10, SSRM4 taas SRM-6, ja ERLLas olisikin alaspäivitetty ERMLas-tasolle ja SPLas ERSLasiksi. Vaan enpä miettinyt noin pitkälle.

Sakara 3

Sakara 2


Sakara 1

Tähden ykkössakara oli porukan matala-arvoisin soturi. Ehkä tätä taitotasoa kuvasti myös se, että hänen Kit Foxinsä näytti olevan kaatumassa. Tai ehkä se otti juuri gaussikiväärin murkulan tai PPC-vasaman vasempaan etukulmaansa, näin saattoi käydä kenelle tahansa sotilasarvosta ja kokemuksesta riippumatta.

1.7.2026

Tulimandrillien helmeilevät koriste-efektit pohjatöineen

Projektin toka ja vika työvaihesarja?

Kun lasien pohjat olivat jo valmiina edellisrundilta, vauhtiin oli helppo päästä. Mutta. IWM-miniatyyrit, erityisesti Kit Foxit, olivat linssipaikkoineen aivan kelvottoman pieniä. Ottaisin tämän vaiheen siis iisimmin kuin aikoihin.

Lasilinssiefektit

Energia-aseiden kanssa päätin siis suoriutua kahdella maalikerroksella: ensimmäinen oikealla aseen tyyppivärillä, sitten sen päälle yksinäinen valkoharmaa piste heijastusefektihuijausta varten.

Ohjaamolasit taas mietin tekeväni sinisellä, koska se erottuisi kivasti. Tällä kertaa en ruvennutkaan sotkemaan valkoisella uusia sävyjä vaan käytin kahta eri sinistä. Mustan päälle tuli taikasininen (VGA 72721 Magic Blue) kerros, sopiviin kulmiin pienempi AMT-7 -sininen kerros (VMA 71318 Greyish Blue AMT-7) ja sisäkulmiin sekä vastakulmiin valkoharmaat (VMA 71119 White Grey) huijaustäplät kuten energia-aseissa.

Howler oli helppo nakki, siinä oli vain ikkunoita ja nekin olivat kohtuullisen kookkaita maalattavaksi. Nyt sen heksalevykin tuli maalattua, jotta erottaisin varpaat tuhruista.


Fire Mothin ohjaamolasialue oli kovin ahdas, mutta sai sinnekin jotain efektiä tuutattua kun oikein pyöritteli. Vasemman käden ERMLas-pari oli pieni halkaisijaltaan mutta näkyivät sentään. SRM-lavettien ohjuksia mietin hetken, koska halusin jatkaa ikivanhaa ideaani erivärisistä nokista. Maalasin ohjusten kärjet ensin valkoharmaiksi, sitten maalasin niiden kärkipäät mustanharmaiksi. Vaikka nämä olivatkin siedettävän kokoisia, niiden maalaaminen onnistui silti olemaan vähän hassua kun niitä silmät ristissä tuhersin.


Kit Foxit saivat kaikki identtisen käsittelyn. Niiden lasit olivat vielä tiukemmat kuin Fire Mothilla, mutta tein parhaani. Vasemman käden laserparit olivat järjettömät. Tökin Pienten Pulssilaserien linsseiksi tulkitsemani kohdat punaisiksi ja niiden vieressä olevat identtisenmuotoiset Laajennetun Kantaman Isot Laserit taikasinisellä. Ja sitten koetin tökätä niihin vielä tätäkin pienemmät valkoharmaat heijastustäplät. Otsalohkon sensorilinssit maalasin tulioranssilla, edelleen valkoharmaalla heijasteella.

Oikean käden podissa oli LB-5X:n kaverina Streak SRM-6 -lavetti, joka tässä versiossa näemmä ryki yhdestä rööristä ulos koko potin ohjuksia. Maalasin ne tietysti ihan samalla tavalla kuin Fire Mothin vastaavanlaiset ohjukset.



Ryhmäkuvassa:

Mietin kyllä pitkään, että tällä porukalla oli kohtuuyksinkertainen arvomerkki Sakarakomentajille ja eri Sakaroille omansa. Nokallaan nököttävä punainen kolmio, jonka takana oli yhdestä viiteen kultaista vähän vinottaista poikkiviivaa. Mutta en minä saisi noita tässä skaalassa tehtyä fiksusti tai näyttävästi, joten jätin tekemättä.

Öljypesuvaihe puhdistuksineen

Vakioratkaisuni tähän touhuun oli jo tuttu Abteilungin seepiaöljymaali (ABT002 Sepia) ohueksi laimennettuna. Annoin litkun asettua parikymmentä minuuttia.

Putsasin taas enimmät pois ja jätin nappulat kuivumaan yön yli.

Ennen pidemmälle paahtamista mietin, josko korostaisin isoimpia ja näkyvimpiä keltaisia ja punaisia osia uudelleen seepiatummennuksen jälkeen. Idea oli tullut tietysti jossain muualla vastaan, joten kokeilin sitä ja palautin vähän kirkkautta - taas erityisesti valoa kerääviin pintoihin.



Howlerin heksalaatta

Ainoana tasamaastoisena Howler tarvitsi jonkunlaisen maastonmuodoston alleen. Ehkäpä muokkaisin pintaa vähän Vallejon mutalöllöllä ja röpöttelisin siihen päälle Woodland Scenicsin ballastia ja vihertävän töyhdön kun muillakin oli?

Ballastin liimauksen kuivuttua ohensin Abteilungin teollista maata (ABT090 Industrial Earth) ja tummensin kaikkien viiden maastoja sekä jalkateriä sillä. Näin ne olisivat jossain määrin yhdenmukaisia ikäeroistaan huolimatta.

Kun vain muistaisin joskus pikaliimata jonkun vihreän hötön tuonne...

Johtoreunat

Koetin maalata heksapohjien etureunat ensin samalla tavalla kuin 'Mechien keltaiset osat. Hiekankeltainen alle ja sitruunankeltainen päälle. Sitten sain idean tehdä niistä omanlaisiaan: maalaisin niihin kaikkiin oman Sakara-arvomerkkinsä kun ne olivat kumminkin jotenkin yksinkertaiset. Maalasin pohjaksi rungonpunaisella nokallaan seisovat kolmiot ja sitten poikkiviivoja sen mitä kykenin, yhdestä viiteen. 

Ulkoistin Sakaroiden järjestyksen päättämisen Projektiassistentti II:lle: Howler oli #4, Fire Moth #5 ja Kit Foxit järjestyksessä #1, #3, #2. Noista kyllä näki, että useamman kuin kolmen poikkiviivan maalaaminen tunnistettavasti tuossa kokoluokassa oli minulle ylitsepääsemätöntä.






Koska näille oli päätetty arvojärjestys, maalasin huvikseni merkit heksojen pohjiin. Sinänsä ihan silkkaa ajanhukkaa, mutta kun minulla oli aikaa vapaana, askartelin tämmöistä.

Siivosin vielä muut reunat varmemmaksi vakuudeksi tummanharmaalla ja rupesin olemaan sitä mieltä että nämä elikot olivat valmiit. Paitsi että olin unohtanut kirkkaan lakan kaikista linsseistä ja laseista. Lakkakerroksen ja sen yhden vihreän pusikon liimaamisen jälkeen olin oikeasti valmis.