StuG III Ausf. G telaketjut

Panzer III/IV type 6B w/cleats

Tilasin kahdet samanlaiset ketjut, vaikka jonkun aikaa pohdinkin talviketjujen tilaamista. Vielä niihinkin ehtisi, nyt en ruvennut koohottamaan.

Ketjujen kasaus

Mittailin silmämääräisesti, että noin 28cm per puoli olisi hyvä mitta aloittaa ja sitten ruveta tarkistamaan telakenkä tai kaksi kerrallaan että ketju tuli oikeanmittaiseksi. Tämän takia en ollut liimannut telakoneistoa kiinni StuGiin, muuten asetteluun ja poisteluun olisi jäätynyt sylillinen käpyjä. Arvattu 28cm oli kolme telapyörällistä liian vähän kuten kuva näytti, joten kasasin niitä lisää kunnes sain päät yhteen. Oikea loppumitta olikin noin 33cm, jolla sai jonkunlaista kevyttä löysääkin ketjuun.

Kun telaketjut olivat kasassa oikeanmittaisina ja moneen kertaan koesovitettuna, A/B-pinnit peilikuva-asennuksina ja ensimmäisenä kasattu ketju merkittynä oikealle (menosuuntaan vasemmalle) puolelle, ne saatettiin maalata. Ajoketjujen lisäksi kasasin kaksi pätkää ketjupanssaria kasematin selkälevyn suojaksi.

Ketjujen maalaus

Pitääkseni ketjut jossain kurissa maalauksen aikana vetäisin raa'asti ohjelirpakkeen päälle selälleen sopivan pätkän maalarinteippiä ja kiinnitin sen päistään poikittaisilla paloilla. Tässä ketjunpätkät pysyivät ihan tarpeeksi kiltisti. 

Aloitin mustalla pohjamaalilla ohuina kerroksina. Napsin kuvia tietysti eri puolilta ja suunnista, mutta ehkä tässä riittäisi esimerkki yhdeltä puolelta:

Mustan päälle räimin mustanharmaata (VMA 71056 Black Grey) paljasta terästä varten vähän epämääräisenä kuviona. Kuvittelin ainakin antavani niille vähän pintakuviointia.

Tällä kertaa piti muistaa, että myös ne viimeiset pinnit piti maalata ketjujen sulkemisen jälkeen, etteivät ne paistaisi hailakanharmaina valmiista mallista. Muistuttelin itseäni asiasta ihan jatkuvalla syötöllä, koska tunnistin heikkoteni tai ainakin pari niistä.

Kökköä pohjalle

Aloitin ketjujen säistämisen sutimalla niihin ihan mielettömän ohueksi laimennettua naamioruskeaa (VMC 70826 German Camo Medium Brown) pohjalle jotain maastomaista saadakseni. Suklaanruskea olisi ehkä sopinut vielä paremmin, mutta ehkä tuollainen keskiruskea oli aika hyvä kuivahtaneeksi maastokököksi jonka päälle voisi sitten lisätä tummempaa märkää maata. 

En meinannut mennä ihan viimeiseen pisteeseen asti niin kauan kuin ketjut olivat auki, koska ne olisi paras säistää kuntoon sitten kun olivat paikoillaan ja ne pahamaineiset viimeiset kiinnityspinnit eivät paistaisi erilaisina kuin kilon möntti radiumia yössä. Kaksi pikkupätkää ketjupanssaria eivät tietenkään kaivanneet samanlaista maalauskäsittelyä kuin ajoketjut, mutta aloitin ne samalla tavalla.

Teräspigmenttirunnut sisäpintoihin

Aloitin ohentamalla gunmetalia (VMA 71072 Gunmetal) koska mietin maalipurkkini olevan jo muutaman hyvän vuoden ikäinen, eikä vähän ohuempi maali olisi ollenkaan haitaksi. Maalasin ensihätään ohjaushampaiden päät kokeillakseni ohennuksen toimivuutta jossain kohtuullisen hyvin piiloonjäävässä.

Hampaiden maalaamisen jälkeen tarkistin, minkä verran telapyörät hinkkaisivat ketjujen sisäpintaa ajon aikana. Aikalailla koko tuon tasaisen alueen mitalta, kuten saattoi ehkä odottaakin.

Sitten maalasin ohuen kerroksen puhtaaksikiillotettua metallia tuohon ketjun sisäpintaan. En ollut tietenkään nähnyt yhtään vaunua ajokunnossa noin 25 vuoteen enkä silloinkaan kiinnittänyt huomiota ketjujen kulumisiin, joten tämän luonnollisuus tai aidonnäköisyys oli vain oletuksen takana. Kuvittelin tämän silti myöhemmin näyttävän fiksummalta kuin sotasaalis-IS-2:n raa'sti teräksenväriset pätkät.

Maa-ainesta

Tämän jälkeen suljin telaketjut ja maalasin sulkupinnit tummanharmaalla. Ketjujen ulkopintojen kuivaharjaamalla metallistaminen tuli olemaan ihan tarpeeksi yksinkertaista suljetuilla silmukoilla ja sitten saisin ne hyvin äkkiä kiinni telakoneistoihin. Ennen tuohon ryhtymistä sotkin ketjuja ja ketjupanssareita vielä vähän lisää taas reilusti ohennetulla likaisenruskealla (VMA 71133 Dirt) molemmilta puolin.

Ketjut kiinni 

Telaketjujen asentaminen oli tällä kertaa kohtuullisen simppeliä kun en mennyt liimaamaan palautusrullia tai mitään muuta vastaavaa kiinni etukäteen. Ketjuissani oli enemmän löysää kuin kuvittelin, näissä kuvissa kaikki roikkui tuossa alapuolella asennusjärjestykseni ansoista. Jätin pyöräsetit kuivumaan ennen kun rupesin pelleilemään enempää, en halunnut pullauttaa niitä irti kiinnityksistään.

 

Seuraavana iltana liimasin telapyörät kiinni telaketjuihin, jotta saisin löysät pidettyä tiukemmin palautusrullien puolella. Jos tuossa jakaumassa jokin rupesi häiritsemään, sain säädettyä sitä vielä puolikätevästi.

 Nyt ketjutouhu sai riittää, niiden jatkosotkeminen sai tapahtua muun vaunun kuraistamisen ohessa.

StuG III Ausf. G maalaus

Akryylimaalaus

Päätinpä nyt koostaa yhteen postaukseen maalausprosessin ensimmäisen viikon lätinät pohjamaalauksesta naamiokuviointiin ja yksityiskohtien, kuten irtopalasten perusmaalaukseen. Ehkä tämä toimisi kokonaisuutena jossain määrin, ellei tekstin määrä taas lähtisi lapasesta.

Musta pohja

Mustan kanssa piti maalata pariinkin kertaan, ensimmäinen kierros oli sittenkin jättänyt turhia katvealueita. Tästä kuvasta näkyi esimerkiksi kuskin luukun edessä alhaalla maalaamaton vako, joka ei käynyt laatuun. Pari ohutta kerrosta toimi oikein hyvin.

Ruostesuojamaalitesti

Tehtaan punaruskeaa maalikerrosta varten ostin uuden maalipurtilon, rungonpunaista ei ollut suoraan varastossa joten päätin ihan omine lupineni RLM26-ruskean (VMA 71105 Brown RLM26) toimivan oikein hyvin ja jos tarvitsisin niin voisin punastuttaa sitä RLM23:lla. Testisuihkauksen perusteella ilmailuministeriön ruskea näytti hyvältä, joten en ruvennut sekoitushommiin.

En taas ottanut liikoja paineita siitä että olisin saavuttanut 100% kattavuuden ruskealla maalilla, koska mustan peitto oli oikein kattava ja se tarjosi kätevästi varjot tuosta vaan. Samoin vähän pilvenhattarainen peittävyys tarjosi lisää pintakuviota panssarilevyihin toisin kuin aivan tasalaatuinen maalaus. 

Mahakuva näytti sen, että olin maalannut myös tuon telaketjujen takia näkymättömiin jäävät alapinnat punaruskeiksi. Niille en enää tehnyt suoraan mitään, koska niitä ei sattuneesta syystä naamiokuvioitu.

Arvatkaas, mitä hoksasin näiden kuvien ottamisen jälkeen? No tietysti sen, että oli intoillut teräspintatekstuurista juuri viimeksi ja rupesinkin sitten maalaamaan yhden väliaskeleen sijasta. Ei se mikään hirveä erhe ollut mutta harmitti vähän kun olin odottanut innolla toistamaan pintateksturointimetodia. 

Hiekankeltainen

Meinasin käyttää ihan suoraan Dunkelgelbiä kun olin ostanut sitä joskus aiemmin, mutta toinen kissoista oli taas kerran syvävaraston päällä nukkumassa niin käytinkin uudemman kerran hiekankeltaista (VMA71278 Sand Yellow RLM79). Se oli äärimmäisen hyvä väri sekin, joten sohotin mallin näkyvät pinnat sillä.

Joku voisi varmaan ruveta ihmettelemään, mitä minä sotkin jatkuvasti maavoimien malleja Hermannin jengin sävyillä. Sai ihmetellä.

Pyöräsetti saattoi tarvita vielä tarkistelumaalausta mutta pääasiassa ne olivat nyt valmiita tositoimiin. Niitä varten piti kasata erikseen tilatut Panzerwerk Design -ketjut (tilasin kerralla kahdet, tyyppiä 6B w/ cleats) mikä oli viimeksi suorastaan riemukasta.

Sirpaleinen naamiokuvio

Sain jostain päähäni, että vapaalla kädellä maalaamisen sijasta tekisinkin nyt tiukan sirpalekuvion. Tätä varten viiltelin maskiteipistä leveydeltään parikolmemillisiä ja kahdesta neljään senttiä pitkiä suikaleita. Rakentelin niistä semmoisen kuvioston kuin mikä päähäni iski, edelleen Bob Rossia tiedostamattani seuraten.

Jos osaisin laskea, olisin tehnyt sen suoraan kolmiväriseksi mutta lähdin tohottamaan tummankeltaisilla rajoilla ja vihreillä (VMA 71022 Light Green RLM82) sekä ruskeilla (Brown RLM26 jota olisi sietänyt tummentaa) värialueilla. Eihän noista ihan vahingossa saanut semmoisia muotosarjoja kasaan, joissa olisi ollut vain vuorotellen jompaakumpaa väriä. Sekä tämän että värisävyjen takia vaunu näytti hetken ihan sirkusaakkospussilta.

Seuraavana iltana maskasin muutaman pöljän polygonin ja maalasin ne hiekankeltaisella. Tämä rauhoitti aakkospussiefektiä vähän, mutta punaruskea oli vähän turhan kirkas silmiini, eikä vain valokuvissa vaan luonnossakin.

Ruskean korjaus 

Ohensin Panzer Aces -setistä yhtä ruskeista (VMC 70826 German Camo Medium Brown) ja täysin sillä punaruskeita vähän maanläheisempään suuntaan. Litkuttamalla tai filtteröimällä tämä koko elämys muuttuisi myös, mutta halusin että lähtötilanne olisi kivempi.

Pioneerivälineet ja muut metalliset käikäleet

Ehdin vähän maalaamaan metallipaloja, kuten C-vetokoukkuja, kirveen, käynnistyskammen, lapion sekä sorkkaraudan. Hienosäätöleka tunkkialustan vieressä pääsi vilahtamaan silmistä ohi kaikessa kiireessä, mutta komentajan haarakiikari ja ampujan periskooppi puolestaan eivät. Saattaisin maalata niihin BT-henkiset heijastumat jos oikein innostuisin.

 

Kuten näistä kuvista näki, olin jo aloittanut puukahvojen sekä tunkkipalikan maalaamisen alustamalla ne ruskealla (VMC 70875 Beige Brown). Tein tunkkipalikkaan pari vielä vaaleampaa runtua (VMC 70825 German Camo Pale Brown) syitä varten mutta näitä pitäisi vielä korjata. Samoin paljasmetalliosia piti korjailla, kuvistakin näki miten en ollut saanut maalattua niitä kokonaan tummanharmaiksi yhdellä kerralla.

 

Kalikoiden jatkomaalaus

Korjasin jokusen kesken- tai vajaaksijääneen metalliosan mustanharmaalla. Niiden kuivumisen jälkeen sörkin kaikkia metallipintoja kylmänharmaalla (VGA 72750 Cold Grey). Periskoopista ja haarakiikareista piti tietysti maalata lasipinnat mustiksi, jotta niille saisi fiksumman pohjan. Allaolevasta kuvasta #4 näki, että kanki oli napsahtanut katki enkä sitten onnistunut korjaamaan sitä nätisti.

Putkirassaimen suojapussin maalasin vähän myöhemmin vormuvvihreellä (VMC 70922 Uniform Green) ikäänkuin se olisi tehty ylijäämäkankaasta ja jotta se erottuisi muusta naamiokuviosta, mutta vasta kuvan ottamisen jälkeen. En nyt ollut ihan täysin vakuuttunut näiden kepakoiden puumaisuudesta kuten en puumaalauksistani yleensäkään.

Unohdin tietysti napata antennien kumitupit kuviin, mutta en minä ottanut kuvia jousituksen pohjaanlyöntikumeistakaan kuvia erikseen vaikka ne siellä olivatkin. Kuminharmaalla maalatessani kävin myös läpi telapyörät, ne näkyisivät sitten myöhemmin kun pääsisivät kuviin asti.

StuG III Ausf. G kasaan

Viiden illan rakennusoperaatio

Muovin viipalointia, viilausta, koesovittelua ja liiman kanssa puljaamista oli ollut ikävä kun maalailin valmiita muovinpaloja pitkän aikaa. Nyt sain taas näperrellä oikein kunnolla.

[0] aloitus

Rakennusvaihe sai melkoisen potkustartin kun kaikkien pyörien akselit olivat jo suoraan panssariammeeseen mallinnettuja. Sivurunkoon piti vain kiinnittää vetopyörien kalikat, pari jousitukseen liittyvää palaa ja stopperia sekä palautuspyörässä kiinnielävät ketjun tiukkuuden säätöpalat. Valtaosa ajasta meni kalikoiden siivoamiseen ja varovaiseen asetteluun hätääkärsivillä sormillani.

Kuvista jäivät pois kaikki pyörät viilauksineen ja liimauksineen.

[1] kasematti

Sataviismillinen haupitsi ja rynnäkkövaunun kasematti olivat seuraava rakennuskohde. Periaatteessa tykin piti olla käännettävissä ja kallistettavissa, mutta valitsemani haitaripala piti sen aika tiukasti yhdessä asennossa.

Ampujalla oli oma irtoperiskooppinsa, joka oli varmasti kurja huonolla säällä kun katto oli sen verran auki.

Komentajan kupoliin ei tällä kertaa tullut konekivääriä mutta haarakiikarin hän sai. Lataajan kattoluukun olisi voinut rakentaa avonaiseksi, mutta sisätilojen täydellisessä puutteessa en halunnut lähteä siihen.

Ketjupanssarille oli taas tilaa, minulla oli vielä DAK PzKfw IV:stä muistaakseni ketjunpätkiä jäljellä jos haluaisin suoraan lisätä pari tähän.

[2] kansi

Kolmantena iltana pääsin vaunun kannen puolelle. Oletin etukäteen, että tämä olisi supernopeaa ja yksinkertaista. Hah.

Jätin takakannen varatelapyörät liimaamatta kiinni, vaikka ohje niin käskikin.

Moottorin jäähdytyssäleiköt asensin taas ohjeita tiukasti seuraten. Hoksasin vasta myöhemmin, että siihen olisi ollut fotoetsipalat jotka olisivat näyttäneet paljon paremmilta. Omaa tyhmyyttäni en tarkistanut erikseen mitä PE-raamissa oli kun luotin siihen että ne olisi merkattu joko sellaisenaan tai vaihtoehtoisina ohjeisiin. Talteen se jäi, en ruvennut myöhemmin liuottamaan noita paloja enää irti.

Valurangat oli jaoteltu jotenkin jännästi, joten hetkittäin duplikaattipalojen etsimiseen meni enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun :D

[3] runko-osat yhteen

Kun vaunun kansi oli romppeineen valmis, liimasin kasematin kiinni ja sain ylärungon näyttämään jo aika oikealta.

Putken matkatuki ja lamppu olivat ohjeessa jotenkin todella hämärästi merkityt, joten liimasin tukikalikan keskelle etuyläviistopanssaria siihen mihin vähän liian myöhään tajusin ajovalon kuuluvan. En ruvennut liuottamaan tuotakaan irti vaan jätin paikalleen, koska olisin aiheuttanut enemmän tuhoa kuin hienoutta.

Ohjeiden epämääräisyys ja vähän jännät liimauskohdat potkivat tässä pakoputkien kohdallakin nilkoille. Tässä mallissa oli todella vähän tappi-kolotyyppisiä kiinnityspaikkoja vaan suuri osa liimauspisteistä oli mallinnettu jonkunlaisina tasaisina laattoina, mikä teki kohdistamisesta vähän epämääräistä. 

Tässä allaolevassa kuvassa minulla oli kahdet pakoputket äänenvaimentimineen ja niiden välissä vetokoukun kiinnityspiste. Sitten kun niiden ympärille lyötiin vielä heppoinen niitinmuotoinen suojalevysetti, sen toinen äärilaita ei yksinkertaisesti sopinut suoraan siihen mihin se piti asentaa. Miten tämä oli mahdollista oli hämmentävää, koska pakoputkien väli tuli tuosta vetokoukusta, ei niitä olisi saanut enää yhtään lähemmäs toisiaan.

[4] viimeistely

Viimeiselle illalle minulle jäi enää pari hassua palasta asenneltavaksi. Pieni mystinen alumiinipala olikin tykin putki joka oli näin tyylikkäämpi kuin suujarrulliset muovivaihtoehdot. Tämä hetki myös vahvisti mokani putken matkatuesta, jonka olin väärinlukenut ohjeesta ja sen ristiinrastiin kulkevista nuolista.

Vihoviimeiset asennettavat palat, pyöriä ja ketjuja lukuunottamatta, olivat nämä panssarilevyjen telineet. Schürzen-helmapanssarit eivät kuuluneet settiin joten kaipa noista voisi ripustaa vaikka naamioverkkoja tai pressuja ilmasuojaa varten.

Superinnokas suomimallari olisi voinut tuunata tätä käyttämällä Topfblenden eli sianpään sijasta kulmikasta asekilpeä ja suujarrullista putkea. Sitten tähän olisi pitänyt mallata jotenkin sementtimöntit ja helmapanssaritelineiden sijasta arpoa kylkiin puupöllit. Vaan minä en ollut sellainen, pysyin ohjeissa.