Runko kiinni
Kun olin saanut pari hätäistä lisäpainoa jumitettua nokkaosaan, liimasin tykkimoduulin ensimmäiseen rungonpuolikkaaseen. Liiman asetuttua sovittelin vielä kerran toistakin rungonpuolta ja liimasin senkin kiinni. Sopivuus oli vallan mainio, ainoa kevyt harmitus tuli omista parissa kohtaa valuneista nesteliimauksistani.
Liiman kuivuttua vahvistin sisäpuolelta muutamaa saumaa litkukitillä. Seuraavana ohjaamon yläreuna pääsi kiinni koneen runkoon.
Ohjaamon kanssa samaan aikaan yhteenliimattu teline tuli nyt asennettavaksi. Tuo oli sen verran rimpula, etten ollut maalannut sitä irrallaan. Samaan sarjaan kuului radio, josta olin maalannut etupaneelin mutta en reunoja. Liiman kuivuttua maalasin sekä telineen että radion mustanharmaiksi ja vielä myöhemmin kuivaharjasin nekin kylmänharmaalla. Radiomotikan asentaminen jäi odottamaan kuivaharjauksen jälkeistä aikaa.
Koesovitin palikoita kohtuullisen vainoharhaisesti. Ohjaamokompleksi istui rungossa oikein kiltisti, enkä naksauttanut tutkanäyttöäkään irti testaillessani. Tutkanäyttöä ihmetellessäni kirkaslakkasin sen pimeänä olevat näytöt, etteivät unohtuisi.
Rarion asennus ei aiheuttanut hampaidenkiristelyä, vaikka vähän pelkäsin että tuo teline olisi turhan tiukka tai peräti vino. Pelkäsin turhaan, toosa istui koloonsa kohtuullisen kiltisti. Tässä välissä ehtisin vielä hienosäätää sen etupaneelin värejä, ihmettelin nimittäin vähän tätä kauttaaltan RLM66 pinnoitusta mikä olisi käyttäjänäkökulmasta vähän outo.
Erehdyin etsimään konemallissa käytetyistä radioista tietoa jotta voisin koettaa vielä maalata sitä oikeamman näköiseksi. Tuo pilotin niskan takana nököttävä pönttö oli siis FuG 16 ZY (Zielflug;Y-Verfahren) jossa oli ainakin nuo kaksi radiosuunnistukseen käytettävää järjestelmää. Voisin allaolevan kuvan perusteella läimiä pari valkeaa täplää radion etulevyyn.
Tuohon verrattuna siirtokuvan ja sen sellaisten perusteella aloitettu versioni oli vähän erilainen. Piti siis korjata mutta aika vähän kumminkin: pienet taajuusnäytöt ainakin piti maalata valkeiksi, säätimet ehkä maalaisin mustiksi tai vain takaisin mustanharmaiksi niin erottuisivat kuivaharjatusta ympäristöstään. Mötikkä oli ylläolevasta refekuvasta vähän poikkeava mutta en antanut sen haitata turhaan, ei tästä mallista mitään fotorealistista hyperharrastajatuotetta ollut muutenkaan tulossa.
Oli muuten vaikea osua noihin pienenpieniin kulmiin edes pienimmällä pensselilläni. Tuhrasin niihin vielä mustalla jotain minkä piti teeskennellä asteikkoja, samoin kuin korostin isoimpia säätimiä mustalla. Lootan päältä täytin tasapintoja vähän mustanharmaalla keventääkseni ylikuluman vaikutusta joka näytti vähän turhan rankalta. Näin oli parempi.
Ohjaamon lattian alla
Kun yläpuoli oli tässä kunnossa, pääsin lisäämään jotain kalikoita pohjapuolelle. Takapäähän tuli väliseinä, jonka paikan löytäminen oli ohjeessa jätetty vähän sinne päin kun isometristä kuvaa oli hankala tulkata kun asennettava pala oli piirretty kauniisti leijumaan johonkin ylemmäs.
Oikean asennuspisteen todennus tapahtui kun pilotin takapuolen alle kiinnitettiin viputankokompleksi kahdessa osassa. Tulkitsin että nämä olivat kiinni ilotikun pohjassa ja tuon nivelen kautta oikea-vasen ainakin käännettiin siivekkeisiin jollain jemmajekkukikalla.
Mikä ihmeen idea näitä oli maalauttaa ohjeessa etukäteen kun maalattujen pintojen liimaaminen oli aina ihan hanurista? Sisärunkoon liimattiin jonkunsorttinen palosammutin tuohon keskelle alas, sen vieressä oli jotain siniseksi maalattavaa joten kuvittelin että se olisi ilmatankki. Ensimmäinen ideani oli kumivene mutta tuo oli aika kurja paikka semmoiselle. Sitten tuossa kuvan yläreunassa oli joku teline ja siinä pari mustaksi maalattavaa kilkettä, kenties akkuja tai jotain sensuuntaista. Ohje ei turhaan kertonut.
Tässä meinasi leikata kiinni kun katsoin ohjetta ja tuota duraluminium-ammetta. Palosammuttimen näköisen kalikan yläpuolella oli kaksi asennuspistettä ja askeleessa 31 tuo pieni kaksijalkainen kalikka piti asentaa ehkä kuvan osoittamaan asentoon. Heti askeleessa 32 kuvattiin seuraavva osa ja edellinen paikallaan osoittamassa ihan mihin sattuu ainakin jos sitä vertasi kuivasovitettuun palaan. En ihan ymmärtänyt mitä tässä piti tehdä, joten liimasin sen kiinni siten kun sen tuonne ylipäätään sai.
Rangasta irroitettaessa tuo 32:n pala meni hajalle, en onnistunut saamaan rimpulaa irti ehjänä. En siis kiroillut sitä johonkin epämääräiseen asentoon ja todennäköisesti vielä väärin. Maalasin eri palat ohjeen mukaan: kammet duraluminiumilla, sivukalikan ja vaahtosammuttimen oloisen kilkkeen oliivinvihreällä ja tiesminkälie ilmatankin brittisinisellä (VMA 71111 UK Mediterranean Blue).
Koska olin maalannut nämä jo, vaikka mielestäni aika turhaan, säistin ohjaamon pohjaosan Citadelin Nuln Oililla. Todennäköisesti ihan merkityksettömästi. Jos tietäisin näistä jotain, olisin varmaan hifistellyt pidemmälle mutta kun en tiennyt niin en koettanut arvailla etukäteen.
Siivet
Ohje tuntui hyppelevän vähän eestaas mutta minkäs teit. Seuraavaksi ruvettiin rakentamaan ja sitten asentamaan siipiä. Tämä oli lentokonemallailussa yleensä se epämääräisin osuus, joten olin vähän huolissani.
Päälaskutelinekuilu
Siipien sisään tuli tämmöinen seitsenosainen himmeli. Poikittaisten tukirakenteiden väliin tuli viisi erisorttista kalikkaa mutta vaikka ne kuivasovitellessa tuntuivatkin hemppuvan kuin tivolin laitteet, liimauduttuaan tämä oli aivan tarpeeksi jämäkkä.
Siivet kasaan
Nyt oltiin siinä stressaavimmassa osuudessa koko mallia tai ainakin sitä lähestyttiin lusikka pohjassa. Mahanaluspalaan piti kiinnittää ja liimata ulompien siipien alapuolet. Näitä tukemassa oli tuommoiset lirpakkeet, jotka piti painaa tiukasti kiinni ilman että vastakkaiset läpyskät eivät katkenneet. Kevyt työkaluavusteinen väkivalta riitti, pelkillä sormilla painamalla siivet jäivät outoon kulmaan.
En luottanut pelkkään liimaan, joten käytin Vallejon pursotettavaa kittiä aika vapaamielisesti tukemaan liitoksiani. Siipien liimauksen asetuttua liimasin aiemmin kasatun laskutelinekuilusysteemin palikan kiinni ja tuin sitäkin myöhemmin kitillä.
Siipien ollessa vielä auki kasasin ohjeita noudattaen siivekkeet ja liimasin ne koloihinsa. Ensi vaiheessa lisättiin sisemmät ja keskimmäiset, myöhemmin uloimmat.
Siipien yläpuolet liimattiin kiinni seuraavaksi, puristin niitä kasaan pyykkipojilla kun en muuta keksinyt. Sitten kun liima oli kuivunut, uloimmat siivekkeet asennettiin takalaitoihin. Johtoreunoihin asennettiin automaattisesti avautuvat ja sulkeutuvat etureunasolakot (slats), ne olivat oletusarvoisesti auki-asennossa ja jos ne olisi halunnut pitää kiinnivedetttynä, vaadittiin nipsuttelua. Ajattelin jättää ne auki, vaikka sitten huolto- tai testausmoodiin kun kone oli rakentumassa maassaseisovaan muotoon joka tapauksessa.
Liimasin siivet runkoon kiinni koesovittelun kautta. Jouduin napsimaan kamaa välistä koska jokin kinnasi jossain (en osannut tunnistaa tuolta sisältä, mikä nakersi mitäkin vasten). Liiman kaveriksi käytin lisää Vallejon kittiä, kuten kuvasta näkyi. Tätä piti tehdä pariinkin kertaan, jotta sain kiinnipitävien teippien poistamisen jälkeen lisää rakoja tukittua.
Jostain syystä pyrstösiivet eivät kuuluneet ohjeessa tähän osakokonaisuuteen joten en käynyt niihin käsiksi silloin kun se olisi omaan järkeeni sopinut. Tuskin siitä olisi haittaakaan ollut, mutta kun en tiennyt varmasti paremmin niin en yrittänyt optimoida etukäteen.
