11.18.2026

Yöpääskysen moottorit ja loppurakennus

Junkers JuMo 004

Veikein osa koneesta oli seuraavana jonossa, varsin omanlaisensa näköiset turbojetit. Niiden liittäminen siipiin huolestutti vähän, kun siipien kiinnittäminen koneeseen oli ollut pienen säätämisen takana ja nämä näkyisivät vielä selvemmin jos ongelmia tulisi.

Kasausprosessi

Suihkumoottorien rakennusoperaatio oli taas jotain ihan uutta. Pienemmissä malleissa nämä olivat paljon suurpiirteisempiä. En muuten noudattanut ohjeiden maalaushaihattelua jossa suljettujen pönttöjen sisäpuolillekin tuputettiin maalausohjeita.


Vaikka olin mielestäni hiovinani nuo peräpään liikkuvat kilkkeet (tulppasuutin? Alkuperäiskielellä lempinimeltään sipuli, Zwiebel) puhtaaksi, valokuva paljasti todellisuudeksi jotain aivan muuta. Etupäähän oli mallinnettu käynnistysmoottorin vetokahva, hauska yksityiskohta.


Äskeiset päädyt runtattiin välikappaleisiin kiinni. Kaikkien näiden kohdistaminen oli vähän arpapeliä, varsinkin etupäiden kanssa meinasin haroa olemattomia hiuksiani jotta ne asettuisivat edes suunnilleen oikein päin eivätkä poikittain.

Näissäkin oli kivasti lisäkalikoita niille jotka niistä jotain ymmärsivät. Valtaosa tuli jäämään ulkokuorien sisään piiloon, etupäiden huoltoluukut olivat nekin valinnaiset. Alemman parin yksi ohut putki oli katkennut, kuvastahan sen taas näki.

Jätin luukut pois ja ajattelin että asentaisin molemmat tarkistuksessa olevina. Kivoilta ne kyllä näyttivät jopa maaleitta. Ulkokuorien kanssa oli tietysti vähän ongelmia, kiitos epätäydellisesti kiertyneiden isompien osien. Ihan vähän vaan kiroilutti kun en tajunnut sitä liimatessani.

Siipien kiinnityspisteet olivat muuten hyvät mutta jokin näissäkin oli vähän vinossa. Kuten tunnettua, tarpeeksi moni "vähän sinne päin" -virhe kertautui tietysti jatkoaskelien myötä. Edelleen kiroilutti.

2. Kasaa loput koko himputin koneesta

Moottorien asentamisen jälkeen olin sitä mieltä että loppuosa rakennusprosessista oli sen verran lyhyt, ettei sitä kannattanut enää jakaa omaan lätinäänsä. Nyt pääsin nauttimaan ohjeiden noudattamisen ärsyttävyydestä kun paljon aiemmin maalattuihin kolosiin piti sotkea liimaa ja uusia palasia.

Tässä vielä erikoismainintana yksi suosikkihetkistäni kasausvaiheessa, ohjekirjan "jaaniinmitä"-hetki, josta nappasin kuvan kauan sen ohitettuani. Osa K 170 piti asentaa johonkin. En ollut lisännyt irrotettavia lisäpolttoainetankkeja malliini, mutta kohdealue ei myöskään näyttänyt miltään niihin liittyvältä joten ajatuksen piti hypätä selvästi johonkin aivan muualle. Kuvaa tuijoteltuani ja maalaamatonta mallia käsissäni pyöriteltyäni en tyhmänä tajunnut, mihin ja miten tätä piti tulkita. Kuvittelin että se olisi pyrstön alla osoittamassa taaksepäin, en kyllä yhtään tiennyt mikä osa tämä oli koneessa niin saatoin olla ihan väärässäkin kun arvailin sitä muotonsa takia pitot-putkeksi mutta sellaiseksi arvaukseni pistäisi sen takaperin eikä se oikein käynyt järkeen. Kuten sanoin, jätin palan asentamatta.

Laskutelineitä

Tämän kokoluokan telineet olivat, tässä vaiheessa ainakin, paljon kivempia kasata kuin pikkuskaalan samanlaiset. Noihin päätelineiden tankoihin piti vain liimata saksinivel ja joskus myöhemmin mukaan tuli nosto/laskumekanismin joku kalikka. Nokkarenkaita oli kahta mallia ja valitsin kuvassanäkyvän vain koska se näytti kivemmalta. Isot renkaat eivät vaatineet paljoa ihmeellisyyksiä. Kuvassa oli vielä mukana päälaskutelineluukkupari auki-asennossa ja yhdessä.

 

Etulaskuteline kahteen osaan sahattuine luukkuineen vaati vain vähän kiroilua asentojen kanssa. Tietysti katsoin ohjeen kuvia taas väärinpäin ja nokkateline meni sisään takaperin (katsoin nimenomaan tuon käyrän osan suuntaa, miten se meni) joten tuo sisällepäin osoittava lirpake ei ollutkaan tukemassa etulevyä. Siinä vaiheessa kun minä sen huomasin, oli ihan liian myöhäistä ruveta korjaamaan mitään.


Nyt en voinut oikein vitkutella nokan lisäpainojen kanssa yhtään tämän enempää, joten ruuttasin onteloon akryylikittiä ja loput ruuvi/mutteri/tiesmikälieneistä. Sitten runttasin pellin kiinni. Onneksi niille oli siedettävästi tilaa onkalossaan ja panssarilevy asettui paikalleen ongelmitta.

Tuon palan kiinnittämisen jälkeen leikkelin konetykkien kansipellit irti keskuspalastaan ja liimasin senkin paikalleen. Paljailla silmilläni tuo ei näyttänyt ollenkaan noin rujolta kuin valokuvassa. Onneksi reuna jäisi aikalailla piiloon. 

Tutka-antennit

Nokkaan tuli kauan puhuttu tutka-antennin poikittaistuki ja sitä kiinni tukemaan nokkakartio, jossa oli kolo tykkikameran linssille.

Tutkan poronsarviantennit olivat tosi heppoiset mutta asettuivat kumminkin kiltisti paikoilleen. Niiden asennoista en ollut ihan supervarma mutta koetin saada ne pysymään liimauksen aikana jotenkin paikoillaan.


Jos olisin luottanut noiden pienten kiinnityspisteiden liimaamiseen enemmän, olisin maalannut ne ehkä erillään ja säästänyt hermojani. Tai sitten olisin vaikeuttanut omaa elämääni ja pilannut koko roskan kikkailemalla.

Pyrstösiivet

Huomasin peräsintä ihmetellessäni, että toinen puolikas siitä puuttui kokonaan ja tietysti kyseessä oli se pala jossa oli kaareva yläreuna. En muistanut napsineeni palaa irti aiemmin, enkä myöskään löytänyt sitä mistään vaikka miten etsin.

Hätäratkaisuna etsin millin polystyreenilevyn ja piirsin kopion olemassaolevasta puolikkaasta lyijärillä. Napsin palan irti ja liimasin valmiiseen kiinni, sitten leikkelin ja hioin sitä edes suunnilleen oikeaan muotoon. Mikään kaunis ratkaisuhan tämä ei ollut näillä taidoilla mutta oli se parempi kuin ei mikään. 



Asensin tekeleeni tarkoituksella sivuunkäännetyksi ihan vaan eläväisyyden takia. Rikosten piilottamiseen noin pieni jekku ei riittäisi, vallankaan näin näkyvälle palikalle. Pari päivää myöhemmin rustasin kasaan tuohon yläreunaan jonkunlaisen ja täysin ei-tieteellisesti kasaanarvotun täytepalan. 

Vaikka olenkin pedantti nörtti niin tämä ei ollut sellainen jossa jaksaisin nipottaa :D


Ohjaamolasit ja pohjamaalausvalmistelu

Pilotin tähtäinlaite oli tässä mallissa valettu läpinäkyvästä muovista ja siinä oli pari heijastinlasia. Näppärä pala, vähemmän ärsyttävä kuin pienten lasinpalojen liimailu pieniin palasiin. Liimasin tuon kiinni kiinnitystelineeseensä ja maalasin teknisen osan mustaksi ja telineen mustanharmaaksi.

Kävin kaikki kuomupalat läpi ja maalasin raamien sisäpinnat mustanharmaalla. Sen piti auttaa maskiteippien kanssa ja myös kolmiuloitteisuuden tuntumassa sitten kun ulkopuolet oli maalattu naamioväreillä. Niin innokkaammat lentomallarit ainakin ovat pitkään kehuneet ja olen koettanut noudattaa neuvoa. Läheltä katsottuna tämä oli aika rujoa nähtävää minun taidoillani.

Maalien kuivuttua liimasin etulasiin toisen läpinäkyvän palan, tällä kertaa kokeilin jossain näkemääni vinkkiä kirkkaan lakan käyttämisestä valkoisen liiman sijasta. Sen asetuttua jonkun aikaa kiinnitin tähtäinvekottimen kiinni näihin kahteen palaan. 


 

Maskailin kuomunpalat ja luotin onneeni. Liimasin läpinäkyvät osat sekä koneen runkoon että toisiinsa erikeeperillä ja suojasin päälaskutelineiden liimattavat pinnat maskiteipin pätkillä. Viimeistelynä rakennusvaiheeseen liimasin kaikki kolme erilaista antennia kiinni koneeseen: yksi hervottoman pitkä piiska-antenni pohjaan (taas ohjeiden kuva näytti siltä että se kuuluisi toiselle puolelle kuin mistä löysin sille paikan), kehäantenni ja hainevä peräkkäin tutkaukon selän taakse.

Välimietteinä tämä malli sekä yllätti että ei yllättänyt ollenkaan. Positiivisia puolia olivat yksityiskohdat joista pidin kovasti. Isompi skaala teki kaikesta paljon miellyttävämpää kuin 1:72:ssa. Se mikä ei valitettavasti yllättänyt ollenkaan oli se että siipien ja rungon sovituksessa tuli taas kiroiltavaa.

Suurin negatiivinen yllätys oli ehkä valmistajan mallinnuksesta johtuva. Joidenkin osien kohdistaminen oli ihan pöljää kun osat eivät auttaneet siinä yhtään, mutta sitä ei tehnyt myöskään ohjeiden kuvasto. Ohjeiden epämääräisyys oli myös yllättävä, odotin parempia.

11.11.2026

Yöpääskysen runko ja siivet

Runko kiinni

Kun olin saanut pari hätäistä lisäpainoa jumitettua nokkaosaan, liimasin tykkimoduulin ensimmäiseen rungonpuolikkaaseen. Liiman asetuttua sovittelin vielä kerran toistakin rungonpuolta ja liimasin senkin kiinni. Sopivuus oli vallan mainio, ainoa kevyt harmitus tuli omista parissa kohtaa valuneista nesteliimauksistani.

Liiman kuivuttua vahvistin sisäpuolelta muutamaa saumaa litkukitillä. Seuraavana ohjaamon yläreuna pääsi kiinni koneen runkoon.

Ohjaamon kanssa samaan aikaan yhteenliimattu teline tuli nyt asennettavaksi. Tuo oli sen verran rimpula, etten ollut maalannut sitä irrallaan. Samaan sarjaan kuului radio, josta olin maalannut etupaneelin mutta en reunoja. Liiman kuivuttua maalasin sekä telineen että radion mustanharmaiksi ja vielä myöhemmin kuivaharjasin nekin kylmänharmaalla. Radiomotikan asentaminen jäi odottamaan kuivaharjauksen jälkeistä aikaa.

Koesovitin palikoita kohtuullisen vainoharhaisesti. Ohjaamokompleksi istui rungossa oikein kiltisti, enkä naksauttanut tutkanäyttöäkään irti testaillessani. Tutkanäyttöä ihmetellessäni kirkaslakkasin sen pimeänä olevat näytöt, etteivät unohtuisi.



Rarion asennus ei aiheuttanut hampaidenkiristelyä, vaikka vähän pelkäsin että tuo teline olisi turhan tiukka tai peräti vino. Pelkäsin turhaan, toosa istui koloonsa kohtuullisen kiltisti. Tässä välissä ehtisin vielä hienosäätää sen etupaneelin värejä, ihmettelin nimittäin vähän tätä kauttaaltan RLM66 pinnoitusta mikä olisi käyttäjänäkökulmasta vähän outo.

Erehdyin etsimään konemallissa käytetyistä radioista tietoa jotta voisin koettaa vielä maalata sitä oikeamman näköiseksi. Tuo pilotin niskan takana nököttävä pönttö oli siis FuG 16 ZY (Zielflug;Y-Verfahren) jossa oli ainakin nuo kaksi radiosuunnistukseen käytettävää järjestelmää. Voisin allaolevan kuvan perusteella läimiä pari valkeaa täplää radion etulevyyn.


Tuohon verrattuna siirtokuvan ja sen sellaisten perusteella aloitettu versioni oli vähän erilainen. Piti siis korjata mutta aika vähän kumminkin: pienet taajuusnäytöt ainakin piti maalata valkeiksi, säätimet ehkä maalaisin mustiksi tai vain takaisin mustanharmaiksi niin erottuisivat kuivaharjatusta ympäristöstään. Mötikkä oli ylläolevasta refekuvasta vähän poikkeava mutta en antanut sen haitata turhaan, ei tästä mallista mitään fotorealistista hyperharrastajatuotetta ollut muutenkaan tulossa.


Oli muuten vaikea osua noihin pienenpieniin kulmiin edes pienimmällä pensselilläni. Tuhrasin niihin vielä mustalla jotain minkä piti teeskennellä asteikkoja, samoin kuin korostin isoimpia säätimiä mustalla. Lootan päältä täytin tasapintoja vähän mustanharmaalla keventääkseni ylikuluman vaikutusta joka näytti vähän turhan rankalta. Näin oli parempi.

Ohjaamon lattian alla

Kun yläpuoli oli tässä kunnossa, pääsin lisäämään jotain kalikoita pohjapuolelle. Takapäähän tuli väliseinä, jonka paikan löytäminen oli ohjeessa jätetty vähän sinne päin kun isometristä kuvaa oli hankala tulkata kun asennettava pala oli piirretty kauniisti leijumaan johonkin ylemmäs.

Oikean asennuspisteen todennus tapahtui kun pilotin takapuolen alle kiinnitettiin viputankokompleksi kahdessa osassa. Tulkitsin että nämä olivat kiinni ilotikun pohjassa ja tuon nivelen kautta oikea-vasen ainakin käännettiin siivekkeisiin jollain jemmajekkukikalla.

Mikä ihmeen idea näitä oli maalauttaa ohjeessa etukäteen kun maalattujen pintojen liimaaminen oli aina ihan hanurista? Sisärunkoon liimattiin jonkunsorttinen palosammutin tuohon keskelle alas, sen vieressä oli jotain siniseksi maalattavaa joten kuvittelin että se olisi ilmatankki. Ensimmäinen ideani oli kumivene mutta tuo oli aika kurja paikka semmoiselle. Sitten tuossa kuvan yläreunassa oli joku teline ja siinä pari mustaksi maalattavaa kilkettä, kenties akkuja tai jotain sensuuntaista. Ohje ei turhaan kertonut.


Tässä meinasi leikata kiinni kun katsoin ohjetta ja tuota duraluminium-ammetta. Palosammuttimen näköisen kalikan yläpuolella oli kaksi asennuspistettä ja askeleessa 31 tuo pieni kaksijalkainen kalikka piti asentaa ehkä kuvan osoittamaan asentoon. Heti askeleessa 32 kuvattiin seuraavva osa ja edellinen paikallaan osoittamassa ihan mihin sattuu ainakin jos sitä vertasi kuivasovitettuun palaan. En ihan ymmärtänyt mitä tässä piti tehdä, joten liimasin sen kiinni siten kun sen tuonne ylipäätään sai.

Rangasta irroitettaessa tuo 32:n pala meni hajalle, en onnistunut saamaan rimpulaa irti ehjänä. En siis kiroillut sitä johonkin epämääräiseen asentoon ja todennäköisesti vielä väärin. Maalasin eri palat ohjeen mukaan: kammet duraluminiumilla, sivukalikan ja vaahtosammuttimen oloisen kilkkeen oliivinvihreällä ja tiesminkälie ilmatankin brittisinisellä (VMA 71111 UK Mediterranean Blue).

Koska olin maalannut nämä jo, vaikka mielestäni aika turhaan, säistin ohjaamon pohjaosan Citadelin Nuln Oililla. Todennäköisesti ihan merkityksettömästi. Jos tietäisin näistä jotain, olisin varmaan hifistellyt pidemmälle mutta kun en tiennyt niin en koettanut arvailla etukäteen.


Siivet

Ohje tuntui hyppelevän vähän eestaas mutta minkäs teit. Seuraavaksi ruvettiin rakentamaan ja sitten asentamaan siipiä. Tämä oli lentokonemallailussa yleensä se epämääräisin osuus, joten olin vähän huolissani.

Päälaskutelinekuilu

Siipien sisään tuli tämmöinen seitsenosainen himmeli. Poikittaisten tukirakenteiden väliin tuli viisi erisorttista kalikkaa mutta vaikka ne kuivasovitellessa tuntuivatkin hemppuvan kuin tivolin laitteet, liimauduttuaan tämä oli aivan tarpeeksi jämäkkä. 


Siivet kasaan

Nyt oltiin siinä stressaavimmassa osuudessa koko mallia tai ainakin sitä lähestyttiin lusikka pohjassa. Mahanaluspalaan piti kiinnittää ja liimata ulompien siipien alapuolet. Näitä tukemassa oli tuommoiset lirpakkeet, jotka piti painaa tiukasti kiinni ilman että vastakkaiset läpyskät eivät katkenneet. Kevyt työkaluavusteinen väkivalta riitti, pelkillä sormilla painamalla siivet jäivät outoon kulmaan.

En luottanut pelkkään liimaan, joten käytin Vallejon pursotettavaa kittiä aika vapaamielisesti tukemaan liitoksiani. Siipien liimauksen asetuttua liimasin aiemmin kasatun laskutelinekuilusysteemin palikan kiinni ja tuin sitäkin myöhemmin kitillä.

Siipien ollessa vielä auki kasasin ohjeita noudattaen siivekkeet ja liimasin ne koloihinsa. Ensi vaiheessa lisättiin sisemmät ja keskimmäiset, myöhemmin uloimmat. 

Siipien yläpuolet liimattiin kiinni seuraavaksi, puristin niitä kasaan pyykkipojilla kun en muuta keksinyt. Sitten kun liima oli kuivunut, uloimmat siivekkeet asennettiin takalaitoihin. Johtoreunoihin asennettiin automaattisesti avautuvat ja sulkeutuvat etureunasolakot (slats), ne olivat oletusarvoisesti auki-asennossa ja jos ne olisi halunnut pitää kiinnivedetttynä, vaadittiin nipsuttelua. Ajattelin jättää ne auki, vaikka sitten huolto- tai testausmoodiin kun kone oli rakentumassa maassaseisovaan muotoon joka tapauksessa.



Liimasin siivet runkoon kiinni koesovittelun kautta. Jouduin napsimaan kamaa välistä koska jokin kinnasi jossain (en osannut tunnistaa tuolta sisältä, mikä nakersi mitäkin vasten). Liiman kaveriksi käytin lisää Vallejon kittiä, kuten kuvasta näkyi. Tätä piti tehdä pariinkin kertaan, jotta sain kiinnipitävien teippien poistamisen jälkeen lisää rakoja tukittua.

Jostain syystä pyrstösiivet eivät kuuluneet ohjeessa tähän osakokonaisuuteen joten en käynyt niihin käsiksi silloin kun se olisi omaan järkeeni sopinut. Tuskin siitä olisi haittaakaan ollut, mutta kun en tiennyt varmasti paremmin niin en yrittänyt optimoida etukäteen.

11.04.2026

Yöpääskysen raatelunokka

Nokan nelikko

Messerschmitt Me-262:n tyypillinen aseistus oli neljä kappaletta 30mm MK108 -automaattikanuunaa, melkoisen pienellä ammusmäärällä ladattuna. Tämä oli taas ensimmäinen kerta kun näin nämäkin pienoismalliskaalassa muutenkin kuin vain pieninä suuaukkoina nokkapellissä.

Tykkiosasto

Ainakin alku oli ihan simppeli. Ohjaamon etuseinän ja polttoainetankin väliin tuli panssariseinä ja tykkien osaston lattia tai ehkä ennemminkin pohja liimattiin siihen kiinni. Kompleksin etupäähän tuli seuraava väliseinä nokkakartiolle. Jos nyt oikein muistin, nokkakartion sisässä eleli tykkikamera tai sen linssi ainakin, samoin tutkan antennit asennettiin siihen kiinni. Pohjalevyn vastapuolella on nokkapyörän kiinnitysteline kuiluineen, jotka asensin aikeenani rakentaa massa nököttävä malli.


Keskimökkylän ympärille asennettiin tykkien alemmat ammusten syöttösysteemit. Tässä välissä piti kaivaa sitten pensselit ja maalit esiin, jotta saisin maalattua sen mitä tykkien varjoon tuli jäämään.


Jätin etummaisen puolen kokonaan maalaamatta koska sinne piti vain asentaa painoja. Jätin parhaani mukaan ensimmäisellä kerralla maalaamatta tykkien ja ylempien ammushihnojen liimauspaikkoja. Samalla vaivalla maalasin myös väliseinän, josta tykkien putket vedettiin läpi ja jotka näkyivät sitten nokan ampuma-aukoista ulos.

Kaikki muu tuli maalata vihreällä paitsi ammussyöttimet maalasin mustanharmaalla. Takaseinässä oli neljä mustaksi myöhemmin maalattavaa palikkaa jotka olivat tässä valtaosin vihreänä.


Malli satakasit

Rheinmetall-Borsigin konetykkejä oli, kuten todettua, neljä kappaletta. Maalasin ne parilla kierroksella mustanharmaiksi ja kuivaharjasin kokonaisuudet kylmänharmaalla. Maalausten kuivuttua tökin tykit etulevynsä läpi ja rupesin liimaamaan tätä rimpulakokonaisuutta tykkitilaan. Tämä oli sekavampi operaatio kuin miltä ehkä kuulosti.

 

Tykkien asetuttua paikoilleen liimasin niihin ammusten syöttö/poistokilkkeet. En pikalukemisella löytänyt sen fiksumpaa lähdettä tykkien toiminnalle, joten oletin että ammussyötöt olivat sisäpuolella ja hylsyjen sylkymekanismi osoitti ulospäin. Perusteluni tälle oli nokan alapuolen parilliset koloset josta hylsyt tietääkseni syljettiin ulos, ja nämä sijaitsivat ulkokehällä.

Maalasin uudet hylsynpoistoröörit nekin mustanharmaalla mutta jätin niiden kuivaharjauksen selvästi kevyemmäksi jotta erottuisivat enemmän. Sitten liimasin pitkittäiset tukitangot, jotka maalasin nekin mustanharmaalla ja kuivaharjasin vahvemmin kylmänharmaalla vaikka ohje usuttikin käyttämään terästä.


Ihan viimeisenä liimasin runkoon hylsynpoistosuuttimet ja maalasin ne sitten oliivinvihreiksi. Samassa vauhdissa maalasin ohjeen mukaan myös sisärungon mustanharmaalla, taas kylmänharmaalla kuivaharjauksella. Koetin maalata hylsykuilut sisältä sikäli kun sain pensselinkärjen ujutettua niihin.

Ennen rungonpuolikkaiden sulkemista liimasin ja kittasin (Vallejo Liquid Putty) hylsyröörien viereen. Kuivasovittelu osoitti että ne mahtuivat ja nuo onkalot jäivät täysin piiloon. Tämä tietysti herätti uudestaan kysymyksen siitä miksi ohje käski maalata kalikat ulkopuolelta vihreiksi...


10.28.2026

Valmista: Projekti X/26

WAAAAAAAAAAAAGH!

Kaksi joukkuetta omituiseen urheilutapahtumaan örkkikuun kunniaksi.

Santerz lil helpaz

Punainen joukkue sai nimensä kolapukkihenkisestä värityksestään, minkäs mielikuvilleen teki. Örkkimäisinä koristuksina heillä oli kaikissa soveliaissa paikoissa valkeat shakkiruudut.

Pelaaja / Troll-yeti

Keskipisteenä punajoukkueella oli tämä jetipeikkomörkö nahkahousuissaan.

Pelaajaryhmä / Ulfhethnorc

Nämä kaverit olivat selkeästi jotain brutaaleja luunmurskaajia.

Pelaaja / Stoutswiller Gorksson

Tämä nappula oli venymaali #4 ja näytti ihan siltä kuin se olisi mosauttamassa maahan kampattua vastapelaajaa päähän tynnyrillä. Kai sekin sitten oli sääntöjen mukaan ok.

Pelaaja / Beerzerkork

Liimasin tämän jannun vauhdikkaaseen potkuun, kickstartterin demokuvassa jalat tämä seisoikin vasemmalla jalallaan mutta mikäs tässä, minusta tämä oli ihan hyvä asento myös. Hampaat jäivät huonoon kuosiin, liian pienet meikäläisen taidoille.

Tukijoukot / Apoth-orc-ary

Punajoukkueen kenttätohtorin virka pelissä oli täysi mysteeri mutta sille varmaan oli joku selitys. Kaverilla oli jalassa teräsvahvistetut saappaat, teräskärkisandaalit piikeillä olisivat olleet vielä hilpeämpi yksityiskohta :D

Valkoisen maalaaminen ei ollut kaikkein parasta tällä(kään) kertaa, veriroiskeetkin olisivat erottuneet sinisen tiimin kamppeista paremmin. Kuvista huomasin taas puutteita: otsalampun panta jäi sittenkin maalaamatta. Jälkitoimitukseen siis.

Pelaajaryhmä / Lineorks

En tiennyt mitä ihmettä riviörkit olivat mutta näitä oli viisi. Kaksi oikeanpuoleista oli selvästi valmiina pysäyttämään vastapelaajan, kaksi keskimmäistä kenkivät palleroa kaukaisuuteen, ja tuo vasemmanpuoleinen tynnyreineen katsottiin jo vähän ylempänä.

Jerkz in jeanz

Mäntit farkuissa oli ihan kuvaava nimi näille torspoille vaikka koetin maalata jotain farkkumaisia pöksyjä tasan tuolle yhdelle peikolle. Koska pukin apurit veivät shakkiruudut, näillä oli sahalaitahammaskuvio örkkifiiliksiä tuomassa.

Pelaaja / Mork Frostfur

Venymaali #5 eli sinisen joukkueen iso kävelevä seinä oli, kuten punaisessa joukkueessa, iso peikko. Tuo joukkueenkannatuskaulaliina oli kyllä yksi riski, vauhdikas vastapelaajahan nykäisisi korston siitä tonttiin.

Pelaaja / Igor Ripgutsson

Igorilla, venymaali #3:lla oli selvästi joku pelinalkumouhotus-uhoaminen menossa.

Pelaaja / Beerzerkork

Berserkkiörkillä oli omat pelisimat mukana. Oletettavasti hänkin oli pelaaja eikä katsomon puolelta, vaikkei noista brittiurheiluhommista kuulemma aina tiennyt millä puolella aitaa ne huligaanit oikein olivat. Minähän en urheilua seurannut joten kommentoin kuulopuheiden perusteella.

Pelaajapari / Valkyrork

Sinisen tiimin supererikoishahmot olivat nämä kaksi Valkyriaörkkiä. Hahmot olivat mahtavat, omasta valkoisen koltun ja hanskojen maalauksesta en voinut ihan sanoa samaa. Erikoisuutena näillä kahdella oli teräsvahvisteiset tossut.

Pelaaja / Vaihtoehtoheittäjä

Vaihtoehtoinen piikikkään käsimunanheittäjä (venymaali #2) soitti myös omaa pelitorveaan. Vai oliko se kähvelletty tuomarilta?

Pelaajapari / Beer Bork

Sinisellä tiimillä oli kaksi Squigia joiden selkiin oli vyötetty kaljatynnyrit. Erityisesti tuon kypäräveijarin silmät olivat onnistuneet oikein kivasti. Kovin paljoa sinistä näissä ei ollut, vain tuon oikeanpuoleisen partaponnarilenksussa.

Pelaajaryhmä / Lineorks

Nämä viisi riviörkkiä muodostivat julmannäköisen seinän josta vastapuolen olisi hankala kai mennä läpi.

 


Pelaajaryhmä / Heittäjät

Nämä neljä veijaria oli listattu nakkelijoiksi vaikka vain yhdellä olikin heiteltävä esine kädessään.


Pelaajapari / Goblinit

Sinisellä tiimillä oli vielä kaksi pientä goblin-gretchin-minikaveria haarniskoissaan juoksemassa kilpakumppanien jaloissa.