Yöpääskysen tuplaohjaamo

Kahden hengen amme

Paras ymmärrykseni yhdenkään toisen maailmansodan lentokoneen ohjaamosta tuli lentosimulaattoreista ja niistä ehkä suurimmalla tuntimäärällä jo jokusen vuoden ikäisestä European Air Warista, tuoreempi oli IL-2 Sturmovik mutta en minä siihenkään ole koskenut varmaan 15 vuoteen. Onneksi internetin ihmemaailmasta löytyi referenssikuvia, kuten tämä:

SRC: https://airandspace.si.edu/multimedia-gallery/image/web10866-2008hjpg

Tuskin minä ihan noin hysteeriseen tarkkuuteen yltäisin vaikka yrittäisin. Tämä kuvatus auttoi kuitenkin hahmottamaan ohjeita vähän paremmin ja se oli arvokasta.

Pilotin työpaikka

Kaksipaikkaisesta ohjaamosta etummainen oli lentäjän paikka, siitä aloitimme rakennusoperaation.

Lentopiste kasaan

Asioista sen paremmin mitään tietämättä en koettanut optimoida etuajassa ja noudatin ohjeita oikein kiltisti. Mallin rakentaminen alkoi ohjaamosta, joka ei nyt koostunutkaan ammeesta ja siihen liimattavista pikkuhärveleistä vaan tosi hämmentävästi ihan irrallisista levyistä. Nämä ensimmäiset kilkkeet olivat ne sivuseinät, joiden välissä pilotti istui, sekä käsinojakonsolit joissa oli ties mitä namiskuukkeleita ja vipusia. Tai no, tiesin minä että vasemmalla oli moottorien kaaasukahvat, siivekkeiden säätövipu ja muistaakseni jossain etualalla vielä laskutelineiden hantaaki. Nämä yhdistettiin sitten tuohon väliseinään ja oletettavasti tuossa pilotin selän takana oli joku akku, tai akulta se minusta näytti.

Lattiapalikkaan tuli sivuvakaajan tanko ja pilotin riemukeppi. Tämäkin oli kiinni väliseinässä aika pienellä otteella mutta luotin siihen, että jossain välissä tämä jämäköityisi selvästi.

 Pedaalit istuivat himmeliinsä oikein hyvin, näyttivät vielä aika oivallisilta näin amatöörin silmiin. 

Polkimet upposivat asennuskoloonsa kiltisti, sen jälkeen asensin tuon lentäjän etuoikean paneelin ja mittaritaulun kiinni. Nyt rupesin olemaan jo semmoisessa kohdassa, että jotain olisi ehkä maalattava jos halusi mahtua pensseleineen sekaan. Ehkä olin jo ohittanut kriittisen pisteen lekoharrastajan näkökulmasta mutta minäpä en osannut optimoida.

Nokkapainoja minulla ei vielä ollut, muistin huomanneeni ne ohjeita plärätessäni ja mietin että jos olisin ihan hullu niin jokkapuolellehan saisi vähän painoa pikaliimailemalla jotain johtoja mittaritaulun takapuolelta muualle. Riski siinä oli kyllä melkoinen kun saattaisin tyhmänä johdottaa ihan mitä sattuu ja ihan väärin. Ehkäpä jättäisin sen touhun syventyneemmille harrastajille.

Näiden irtopalojen kanssa isoin huoleni oli osien kohdistus: jos joku oli asteen vinossa niin koko roskahan kärsisi siinä vaiheessa kun ohjaamoammetta piti sulkea rungon sisään. Tämän viimeisen kuvan ottamisen jälkeen liimasin kasaamani kikkulan kiinni ohjaamon etuseinään. Jos oikein muistin, sen etupuolella oli yksi ajoainetankki ja sen edessä sitten tykit.

Ohjaamon aikaista maalausta 

Olin päässyt nyt vaiheeseen jossa olisi viimeistään parasta maalata jotain, jos halusi osua kaikkeen. Tai kuten ylempänä mietin, on saattanut ohittaakin sen pisteen tottumattomuuttani. Napsin pensselin käteen ja sudin valtaosan rakentamastani mustanharmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66). Metallimaalin asemesta kuivaharjasin kaiken kylmänharmaalla (VGA 72750 Cold Grey). Noudatin väripinnoissa ohjeen maalausalueita ja sävyjä parhaani mukaan, vain antrasiittia minulla ei ollut tuohon oikean etukulman nappulapaneeliin.

Ainoat isommat eriväriset kalikat tässä olivat ilotikun tyven ja vasemmanpuoleisten kaasukahvojen päät puunruskealla sekä ilotikun kahva mustana samoin kuin kaasukahvojen vieressä olevat mustapäiset polttoainesäätimet (en valve manifold). Tässä välissä huomasin että oikeanlainen vihreä puuttui kokonaan joten etuseinä jäi kesken, samoin kuin ohjaussauvan keskiosa oli maalaamatta.

Mittaritaulusta maalasin kaikki pohjat mustiksi. Kuvittelin saaneeni ne kerralla hyvin mutta kuvistahan se karu totuus paljastui: puolittaisia suorituksia ehkä. Joten niitä piti täydentää. Maalasin myös muutaman namiskan punaisella (VMA 71003 Red RLM23) mutta en täydennellyt hattuvakioilla muita kytkimiä tai katkaisijoita.

 

Muutaman välipäivän ja maalikaupassa käynnin jälkeen jatkoin touhuamista. Maalasin valmiiksi osan seuraavista mustanharmaista osista jo rankoihinsa, jotta en olisi ihan oudoissa ongelmissa hankalalla hetkellä ohjaamo-osia ja runkoa kasatessani. En olettanut keksiväni kaikkea fiksua ajoissa, joten oli ihan todennäköistä että jotain korjattavaa tulisi vielä eteen.

Korjasin ensimmäisten valokuvien perusteella mittaritaulujen mustat taustat (VMA 71057 Black) ja sitten tuhersin niihin valkoharmaalla jotain käkkyröitä, oleellisimpana keinohorisontin tuohon isoimpaan keskitauluun. Oikean puolen moottorimittareihin en rohjennut maalata keltaisia, punaisia ja valkoisia runtuja. Olisin vain sotkenut enemmän kuin edistänyt. Kaupassa käytyäni maalasin myös oliviinvihreät osat (VMA 71247 Light Olive).

Moottorin kolmiriviseen nappulapaneeliin maalasin lähinnä alle kylmänharmaat pohjat ja valkeat (VMA 71119 White Grey) nappulat. En koettanut mitään täydellisempää, hyvä jos nämäkään näkyisivät. Kuvan ottamisen ja maalin kuivumisen jälkeen tuhersin kaikki lasit läpi Vallejon kirkkaalla lakalla (70510 Gloss Varnish).

Tutkaukon työpaikka

Nyt kun olin tärvännyt pari päivää pilotin puolella ja osittain maalannut osia seuraavia askeleita varten, pääsin vihdoin liimaamaan tutkakaverin työpistettä paikalleen. Keskityin esimaalatessani käikäleitä, jotka nyt tiesin hankaliksi jälkikäteen maalattaviksi. Jätin parhaan ymmärrykseni mukaan liimapisteet auki muttei se tietenkään aukottomasti onnistunut. Takapiste näytti aika rimpulalta pilotin asemaan verrattuna, lähinnä koska se oli kiinni vain pienellä nypykällä tuossa pilotin selkäpanssarissa.

 

Istuimet vöineen 

Liimauksia tukemaan ruuttasin saumakohtiin Vallejon polystyreenikittiä. Näiden asettuessa viimeistelin penkit, joihin innostuin laittamaan siirtokuvasyöksyvyöt. Nätithän ne olivat, mutta ihan yhtä ärsyttävät kuin siirtokuvat yleensä. Molemmissa oli samat viat, ehkä saisin nuo vasempien olkapäiden kiinnitykset paikalleen maalitipalla?    

Sisäpanssariamme

Röörinpuolikkaiden liimaaminen olikin konstikkaampaa kuin toivoin. Olin asennellut ohjaamo-osia näemmä vähän huolimattomasti joten nämä kilkkeet eivät ihan uponneet ohjekirjan lupaamalla helppoudella. Pientä viilailua, liimailua ja kevyttä väkivaltaa (puristamista). Mielenrauhaani tukemaan pursotin lisää litkukittiä rakoihin ja koloihin yöksi kuivumaan. Seuraavana iltana noita voisi taas hioa kuntoon ja sitten voisin maalata tämän osan kun ohje jatkaisi nokkaa kohti.

Ohjaamosta tuli äkkiä paljon klaustrofobisempi. Ammeen sisäseinistä ei paljoa näkynyt, kyllä minä nekin olin maalannut ja kuivaharjannut. Pilotin oikean käden puolella rungossa oli vielä punainen kampi, muistaakseni se oli pommien tai lisätankkien vapautusveivi. Se tuskin näkyi ohjaamoon katsottaessa mutta siellä se silti oli, RLM23-punaisena kaiken RLM66-harmauden keskellä.

Seuraavana iltana hioin isoimpia kökköjä pois ja maalasin ammeen ulkoseinät metallisiksi (Vallejo Metal Color Airbrush Colors 77702 Duraluminium) sekä panssariammeen yläreunat tummanharmaiksi (RLM66).

Projekti IX/26

Revellin ison skaalan yöpääsky

Kuten tästä näki, hulluus oli iskenyt. Kyselin viime vuoden puolella taas Tieto-Nikkarista josko heillä olisi 1:32-skaalan sakemannikoneita testattavaksi. Toivelistani oli aika yllätyksetön: Bf-109, Me-262 tai He-162, enkä ollut nirso varianttien tai valmistajien kanssa. Hyllyssä oli suoraan kakskuuskakkonen joten arpomista ei tarvittu. B-1/U-1 oli kaksipaikkainen yöhävittäjä Neptun-tutkalla.

Kauan sitten olin kyhännyt kolme 1:72-skaalan konetta, joista yksi oli perusmalli (A-1a), yksi kamerakone (A-1a/U3) ja yksi oli myrskylintu (A2-a) eli hävittäjäpommittajaversio. Jännä nähdä, miten yli 20v aikaero näkyi.

 

Palikat

Osia oli hervoton määrä ja jätin niiden tutkiskelun suosiolla myöhemmäksi. Pikavilkaisulla tässä oli ainakin nelinkertaisesti osia niihin kolmeen aiempaan verrattuna.

 

Siirtokuvat

En minä näistä vieläkään innostunut. En tosin ollut saanut vuosien aikana tilattua saksalaisia numerotemplaattejakaan, vaikka miten olin sitä sisäisesti uhonnut ajavani eteenpäin.

Ohjeet

Näemmä vempeleen sai rakennettua myös kentälle luukut auki. Arvostin sitä jo nyt, vaikken ollut asiaa sen pidemmälle miettinytkään. Tassuillaan seisova kone oli kivempi valokuvata ja kaikkien sisäosien kasaaminen ja maalaaminen oli hauskaa vaikkei osaa sen koommin nähtäisikään. Jostain piti kaivaa pieniä painoja nokan sisään viidentoista gramman edestä ja se oli vähän ärsyttävää jo etukäteen.

 

Valmista: Projekti VIII/26

Catapult K2K

Tarkistin huvikseni edellisen DCMS-maalaukseni jakelupostauksen ja huvituin: vuonna 2012 mietiskelin maalaavani niitä lisää. Ei siihen sitten mennyt kuin nelisentoista vuotta, että satuin samalle alueelle pensseleineni. Kahdeksas rykmentti oli jadelohikäärme ja edusti ainakin nimellään Draconis Combinen taloutta. 

Ne muut neljä pilaria olivat teräs (sotavoimat), norsunluu (uskonto ja filosofia), tiikkipuu (taide ja kulttuuri), sekä kulta (sosiopoliittinen rakennelma). Pilareita oli viisi, lieskamiekkarykmenttejä kolmetoista ja niistä viimeinen oli nimeltään loogisesti viidestoista.

Päätin sijoittaa tämän yksilön ja samalla vaivalla sen joskus myöhemmin riviin astuvat kolme asetoveria viidennen pataljoonan toisen komppanian raskaaseen peitseen. Mitään oikeaa tarkoitusta näillä sijoituksilla ei ollut, kunhan kirjasin ne talteen omaksi kieroksi riemukseni.

Catapult oli tutusti raskaan sarjan kone, massaltaan 65 tonnia ja normivariantti oli kauniisti hyppykykyinen. Kuritat repivät K2-mallia varten hyppyraketit mäkeen, todennäköisesti lämmönhallinnan nimissä. Aseistus oli hyvin näkyvästi kaksi ER PPC:tä, sekä vähemmän näkyvästi ohjaamon alla nököttävät kaksi laajennetun kantaman keskitason laseria.

Partikkelikanuunoiden tarjoaman hehkeän lämmön kurissapitämiseksi tölkissä oli 20 tuplajäähdytyssiiliä ja suojanaan 13,5 tonnia panssaria. Tyylipisteitä minä annoin koko ämpärillisen, kuten ehkä saatoitte arvata.

Kuvasarja

Porukkansa ainoasta ei voinut ottaa kovin ihmeellisiä ryhmäkuvia joten yksittäiskuvat saivat kelvata.

Kuritapultti alusta loppuun

Värihaihattelu

Kartta oli sinänsä ihan auki ja olisin voinut sijoittaa murhatölkkini ihan mihin tahansa, universumissa oli vielä monta isompaa porukkaa joihin en ollut koskenut ja omassa palkkisyksikössänikin oli kaksi Peitsellistä virkoja auki. Ajauduin mielessäni punaiseen värimaailmaan, koska pidän väristä noin yleensä ja olin käyttänyt sitä kaikissa mahdollisissa BT-peleissä (Mechwarrior:Online; BATTLETECH; Mechwarrior 5:Mercs). Otsikonmukainen Kuritapult veti mukanaan ja valikoin aiempien valomiekkakaverien vierestä Kahdeksannen Valomiekan (8th Sword of Light) eli "Jadelohikäärme" sai uuden tallustajan riveihinsä.

Punainen sienestysmaalipinta

Maalasin pohjan kaikille panssaripaloille RLM26-punaruskealla (VMA 71105 Red Brown RLM26) ja jätin paljaaksi jäävät putket ja nivelet mustiksi. Sudin maalia sen ihmeemmin mouhottamatta.

Olin törmännyt jossain ideaan jossa lisäkirkkautta maalipintaan tuotiin sienellä töpöttelemällä. Ajattelin kokeilla tätä jekkua sen sijaan että yrittäisin pensselöidä eri paneeleja aina pienemmin ja pienemmin. Hyvin ennakoitavasti käytin RLM23-punaista (VMA 71003 Red RLM23). Töpötin kirkkaanpunaista hyvinkin kattavasti yläpinnoille ja mikä nyt mielestäni valoa saisikaan. Toistin tätä pieneneville pinnoille parikolme kertaa.

Sotkin punaiseen vähän sitruunankeltaista (VMC 70952 Lemon Yellow) lisäkirkkautta varten. Nyt töpöttelin vähän varovaisemmin ja pienemmille alueille.

Sekoitin vielä yhden annoksen vähän kirkkaampaa keltaoranssia ja tökin sillä lähinnä muutamia korostuksia. Näin läheltä katsottuna efekti oli jopa hätkähdyttävä. Tummat metalliosat eivät oikein sopineet tähän, joten rupesin miettimään niiden vaalennusta.

Metalliosat

Tulin hulluksi ja ajattelin että tässähän minä voin kokeilla jotain niinkin sairasta kuin ei-metalliset-metallit. Mustanharmaalle pohjalle kylmän- ja muurinharmaat kapenevat raidat. Sain vielä kiiltoreferenssin tummista tuubeista, mutta eihän siitä mitään tullut :D Tulipa testattua

Maalasin metalliosani sitten muurinharmaiksi ja korostin valkoharmaalla. Tämä oli hippasen kirkas ratkaisu ja tummensin niitä myöhemmin tummalla litkulla (Citadel Nuln Oil).

 

Sutaisin korostuksiksi valkoharmaat kaistaleet pitkin ER PPC -putkia oikealta ja vasemmalta. Tuskin se juuri erottuisi mutta tulipa tehtyä.

Linssilasit

Maalasin kaikki neljä linssiä ja kolme ohjaamolasia mustiksi.

 

Leuan alta keskitason laserit (Escorpena Green) olivat vähän tiukat mutta ER PPC:t saivat ystävällisesti sähkönsiniset linssit (Electric Blue), ohjaamoa varten käytin tummempaa taikasinistä (Magic Blue). Tästä kuvasta näkyi että unohdin pääohjaamolasin yläkulmasta vastaheijastuspisteen, tökkäsin sen paikalleen paljon myöhemmin.

 

Pidin vallankin partikkelikanuunoiden linsseistä, tällä kerralla ne onnistuivat aika mainiosti. Vaihteeksi näin.

Heksapohjat

Tökin pohjan täyteen Vallejon mutakökköä ja jätin sen kuivumaan yöksi. Seuraavana päivänä tuhersin ruskean pohjan latteammille pinnoille vaaleanvihreää nurmikkoefektiksi.

Miniatyyritouhuissa pyörivä nettituttu kehui väri-ideana kirkkaampien värien, kuten pinkin ja sellaisten kuivaharjaamista kukkaloistoa pohjalle tuomaan. Kokeilin sekä pinkkiä (VGC 72013 Squid Pink) sekä sitruunankeltaista ja kyllä niistä pientä lisähauskuutta tuli. Kun vain muistaisin seuraavia maalatessani noudattaa samanlaista ideaa...

Päätin etten kokeile tässä välissä maalata jadelohikäärmettä tai liekkimiekkaa. Loiskin supermattalakkaa kaikkialle ja lopuksi tuuttasin linssipinnoille kirkasta lakkaa. Hyvä tuli, tämä oli hauskaa.

Projekti VIII/26

Syy sille että ostin GDL-lodjun hetkeäkään miettimättä

Boksissa oli yksi suursuosikeistani: Catapultin K2-versio, muuten tuttu upea laite mutta ohjuslavettien asemesta sillä oli olkapäillään PPC:t. Sarna listasi myös CPLT-2K2:n jossa PPC:t oli päivitetty ER PPC:iksi, konekiväärit heitetty varaston pohjalle ja korvattu ammuksineen ER Medium Lasereilla. Ammuksettomuus oli tässä keittimessä ihan terve idea. Pohjamaalasin tämän jossain välissä ostamisen jälkeen, mutten vaivautunut ottamaan mustasta nappulasta erikseen kuvaa.

Matkustajakone kasaan

Airbus-rakentamo

Muutaman hassun palan lentokone oli hyvinkin yksinkertainen rakennettava, muovi tosin tuntui vähän heppoiselta. Ohjaamo rakennettiin parista palasta ja sinetöitiin runkoon. Matkustajien lasit erikeepperöin rungonpuolikkaisiin koska se on tuntunut sopivalta kamalta läpinäkyvien palojen liimailuun. Runkopalojen asetuttua liimasin siipiosan kiinni runkoon ja lisäsin pyrstöpään sivuvakaajan kääntyvän osan. 

Moottorit kasattiin neljästä osasta: turbiinin siivekekiekko, sen peräpää ja ulkomötikän puolikkaat. En liimannut niitä vielä kiinni, ne olisivat viimeiset kun laskutelineet olisivat paikallaan.

Laskutelineiden kasaaminen oli yllättävän ärsyttävää muovin tyypin takia. Jostain syystä tämä materiaali ei myöskään tykännyt toimia kovin hyvin liimani (mr Surface S tjsp) kanssa ja se aiheutti vähän turhaa hammastenkiristelyä. Laskutelineet asennettuani liimasin kiinni myös moottorit.

Nokkaan ei tullut asennettua painoja (ohje sanoi 10g enkä ollut varautunut siihen ollenkaan) kun ei minulla ollut mitään satunnaisia ongenpainoja tai vastaavia enää vuosikymmeniin. Ehkä pilottipenkkien taa saisi jemmattua mustaksi maalatun ruuvin tai jotain jos en muuta keksisi.

 

Tuulilasia lukuunottamatta kone oli kasassa. Kuvistakin näki että rakoja oli, joten koetin tehdä niille jotain korjauksia.

Kittausta

Pursotin erinäisiin aukkopaikkoihin Vallejon muovikittiä ja blendasin sitä märällä pensselillä kökköjä vähentääkseni. Muovikitin kuivumisen jälkeen hioin saumoja siistimmiksi.

Kaipa se tällä oli valmis maalattavaksi? Ajattelin opastaa Projektiassistentti I:tä maalaamaan ohjaamon ensin jotta viimeinen pala voitaisiin liimata paikalleen. Hänen inspiraationsa tuli ja meni, joten oli aika todennäköistä että tämä projekti päivittyisi yhtä tasatahtisesti kuin omani.