Tulimandrillien helmeilevät koriste-efektit pohjatöineen

Projektin toka ja vika työvaihesarja?

Kun lasien pohjat olivat jo valmiina edellisrundilta, vauhtiin oli helppo päästä. Mutta. IWM-miniatyyrit, erityisesti Kit Foxit, olivat linssipaikkoineen aivan kelvottoman pieniä. Ottaisin tämän vaiheen siis iisimmin kuin aikoihin.

Lasilinssiefektit

Energia-aseiden kanssa päätin siis suoriutua kahdella maalikerroksella: ensimmäinen oikealla aseen tyyppivärillä, sitten sen päälle yksinäinen valkoharmaa piste heijastusefektihuijausta varten.

Ohjaamolasit taas mietin tekeväni sinisellä, koska se erottuisi kivasti. Tällä kertaa en ruvennutkaan sotkemaan valkoisella uusia sävyjä vaan käytin kahta eri sinistä. Mustan päälle tuli taikasininen (VGA 72721 Magic Blue) kerros, sopiviin kulmiin pienempi AMT-7 -sininen kerros (VMA 71318 Greyish Blue AMT-7) ja sisäkulmiin sekä vastakulmiin valkoharmaat (VMA 71119 White Grey) huijaustäplät kuten energia-aseissa.

Howler oli helppo nakki, siinä oli vain ikkunoita ja nekin olivat kohtuullisen kookkaita maalattavaksi. Nyt sen heksalevykin tuli maalattua, jotta erottaisin varpaat tuhruista.

Fire Mothin ohjaamolasialue oli kovin ahdas, mutta sai sinnekin jotain efektiä tuutattua kun oikein pyöritteli. Vasemman käden ERMLas-pari oli pieni halkaisijaltaan mutta näkyivät sentään. SRM-lavettien ohjuksia mietin hetken, koska halusin jatkaa ikivanhaa ideaani erivärisistä nokista. Maalasin ohjusten kärjet ensin valkoharmaiksi, sitten maalasin niiden kärkipäät mustanharmaiksi. Vaikka nämä olivatkin siedettävän kokoisia, niiden maalaaminen onnistui silti olemaan vähän hassua kun niitä silmät ristissä tuhersin.

Kit Foxit saivat kaikki identtisen käsittelyn. Niiden lasit olivat vielä tiukemmat kuin Fire Mothilla, mutta tein parhaani. Vasemman käden laserparit olivat järjettömät. Tökin Pienten Pulssilaserien linsseiksi tulkitsemani kohdat punaisiksi ja niiden vieressä olevat identtisenmuotoiset Laajennetun Kantaman Isot Laserit taikasinisellä. Ja sitten koetin tökätä niihin vielä tätäkin pienemmät valkoharmaat heijastustäplät. Otsalohkon sensorilinssit maalasin tulioranssilla, edelleen valkoharmaalla heijasteella.

Oikean käden podissa oli LB-5X:n kaverina Streak SRM-6 -lavetti, joka tässä versiossa näemmä ryki yhdestä rööristä ulos koko potin ohjuksia. Maalasin ne tietysti ihan samalla tavalla kuin Fire Mothin vastaavanlaiset ohjukset.

Ryhmäkuvassa:

Mietin kyllä pitkään, että tällä porukalla oli kohtuuyksinkertainen arvomerkki Sakarakomentajille ja eri Sakaroille omansa. Nokallaan nököttävä punainen kolmio, jonka takana oli yhdestä viiteen kultaista vähän vinottaista poikkiviivaa. Mutta en minä saisi noita tässä skaalassa tehtyä fiksusti tai näyttävästi, joten jätin tekemättä.

Öljypesuvaihe puhdistuksineen

Vakioratkaisuni tähän touhuun oli jo tuttu Abteilungin seepiaöljymaali (ABT002 Sepia) ohueksi laimennettuna. Annoin litkun asettua parikymmentä minuuttia.

Putsasin taas enimmät pois ja jätin nappulat kuivumaan yön yli.

Ennen pidemmälle paahtamista mietin, josko korostaisin isoimpia ja näkyvimpiä keltaisia ja punaisia osia uudelleen seepiatummennuksen jälkeen. Idea oli tullut tietysti jossain muualla vastaan, joten kokeilin sitä ja palautin vähän kirkkautta - taas erityisesti valoa kerääviin pintoihin.

Howlerin heksalaatta

Ainoana tasamaastoisena Howler tarvitsi jonkunlaisen maastonmuodoston alleen. Ehkäpä muokkaisin pintaa vähän Vallejon mutalöllöllä ja röpöttelisin siihen päälle Woodland Scenicsin ballastia ja vihertävän töyhdön kun muillakin oli?

Ballastin liimauksen kuivuttua ohensin Abteilungin teollista maata (ABT090 Industrial Earth) ja tummensin kaikkien viiden maastoja sekä jalkateriä sillä. Näin ne olisivat jossain määrin yhdenmukaisia ikäeroistaan huolimatta.

Kun vain muistaisin joskus pikaliimata jonkun vihreän hötön tuonne...

Johtoreunat

Koetin maalata heksapohjien etureunat ensin samalla tavalla kuin 'Mechien keltaiset osat. Hiekankeltainen alle ja sitruunankeltainen päälle. Sitten sain idean tehdä niistä omanlaisiaan: maalaisin niihin kaikkiin oman Sakara-arvomerkkinsä kun ne olivat kumminkin jotenkin yksinkertaiset. Maalasin pohjaksi rungonpunaisella nokallaan seisovat kolmiot ja sitten poikkiviivoja sen mitä kykenin, yhdestä viiteen. 

Ulkoistin Sakaroiden järjestyksen päättämisen Projektiassistentti II:lle: Howler oli #4, Fire Moth #5 ja Kit Foxit järjestyksessä #1, #3, #2. Noista kyllä näki, että useamman kuin kolmen poikkiviivan maalaaminen tunnistettavasti tuossa kokoluokassa oli minulle ylitsepääsemätöntä.

Koska näille oli päätetty arvojärjestys, maalasin huvikseni merkit heksojen pohjiin. Sinänsä ihan silkkaa ajanhukkaa, mutta kun minulla oli aikaa vapaana, askartelin tämmöistä.

Siivosin vielä muut reunat varmemmaksi vakuudeksi tummanharmaalla ja rupesin olemaan sitä mieltä että nämä elikot olivat valmiit. Paitsi että olin unohtanut kirkkaan lakan kaikista linsseistä ja laseista. Lakkakerroksen ja sen yhden vihreän pusikon liimaamisen jälkeen olin oikeasti valmis.

Tulimandrillien Kindraa Mattila-Carrol -maalikuvio

Kindraa Mattila-Carrol

Otsikkokin sen paljasti, valitsin maalikuvion aika heppoisin perustein: halusin sen olevan selvästi ja helposti tunnistettavissa. Tulimandrillien ollessa kyseessä sen pitäisi olla jotain räväkkää eli keltaista ja sen kaverina jotain muuta. Camospecsin ja UCS:n pikaselailun perusteella valikoin Kindraa Klinen (keltainen pohjaväri, punaiset ja vihreät korostukset) ja Kindraa Mattila-Carrolin (keltainen pohjaväri, punaiset ja/tai mustat korostukset) välillä, päädyin jälkimmäiseen koska se näytti vähän vähemmän jouluisalta. 

Hiekankeltainen pohjaväri

Jos olisin lähtenyt maalaamaan tätä viisikkoa ihan suoraan jollain kirkkaankeltaisella, lopputulos olisi ollut tietysti jotain aivan karmivaa. Aloitin siis mainioksi toteamallani hiekankeltaisella (VMA71278 Sand Yellow RLM79) ja sudin kaikki kauttaaltaan hiekkaisiksi.

Vallankin mustapohjaisen Howlerin kanssa annoin varjojen jäädä varjoiksi, IWM-nelikon kanssa kiinnitin enemmän huomiota entisten omistajien maalityön peittämiseen. En välittänyt tuon taivaallista siitä mihin olisin tekemässä korostuksia joskus myöhemmin, vaikka olisinkin voinut rajata ne pois.

Sitruunankeltainen

Onnekseni löysin varaston uumenista kirkkaampaa keltaista (VMC 70952 Lemon Yellow) ja rupesin kuivaharjaamaan sitä nappulasetin päälle, erityisesti yläpinnoille. Varjoalueet, kuten aina, saivat jäädä ihan suosiolla tummemmiksi.

 

Ero aiempaan oli aikamoinen. Tämän kuvan näppäämisen jälkeen sörkin muutamaa metallista kohtaa mustanharmaalla (VMA 71056 Black Grey) ihan vain nähdäkseni millainen vaikutus sillä oli laitteiden ilmeisiin. Oikea paljaiden metallien maalauskierros tulisi myöhemmin.

 

Rungonpunaiset korostukset

Rupesin etsimään miniatyyreistä korostettavia paikkoja. Korostuksia varten halusin taas noudattaa samanlaista "todella tumma alle ja kirkkaampi varovaisesti päälle"-kuviota kun kirkkaanpunaisen vaalentaminen valkealla teki siitä vaaleanpunaista enkä minä sitä halunnut.

Aloitin siis rungonpunaisella (VMC 70985 Hull Red), joka näytti aikalailla kuivuneelta vereltä. En halunnut tällä(kään) kerralla symmetrisiä korostuksia, varsinkin kun minulla oli jo muutenkin kolme identtistä vempelettä rivissä.

Howler

Fire Moth

Kit Fox 1/3

Kit Fox 2/3

Kit Fox 3/3

Tuommoisina tummina punaruskeina ne näyttivät aika oudoilta. Vaan prosessiin oli luottaminen.

Kirkkaanpunainen korostuksen korostus

Seuraavana iltana maalailin RLM23-punaisella (VMA 71003 Red RLM23) rungonpunaisten päälle.

Kirkkaanpunaiset nostivat kyllä minien pirteyttä huomattavasti. Ensimmäinen punainen maalikerros oli aika hyvä, mietin vielä, josko korostaisin joitain yläpintoja joko kuivaharjaamalla tai reunoja korostamalla.

Metallia \,,/

Olin jo ottanut kevyen varaslähdön metalliosien kanssa, mutta nyt kävin ne kaikki ajatuksella läpi. Kaikki tyypilliset osat, kuten aseiden putket, ohjuslavettien etulevyt, eri ritilät sekä sopivannäköiset nivelet olivat kai jo itsestäänselviä. Nyrkit, joita näissä oli epätavallisen monta yleiseen tasoon verrattuna, maalaisin kaikki harmaiksi yhteneväisyyden takia.

Samalla harmaan ja sen kuivaharjaamisen innolla maalasin kaikki aseiden aukot ja ikkunalasien paikat sysimustalla. 

Kyllä näistä jotain tulisi.

Projekti V/26

Apinabisneksiä

Mercenaries-kickstartin roippeissa yksi loota oli Clan Ad Hoc Star, jossa yksi 'Mecheistä oli nimenomaan Clan Fire Mandrillin riveistä. Tämä näytti vakavasti siltä, että kohtuulyhyen ajan sisällä olisin työstämässä jo toista kotimaailmojen Klaaniyksikköä sen sijaan että jatkaisin edes invaasioklaanien täydentämistä.

Howler tarvitsi neljä kaveria ja mikään ei suoraan huutanut tulimandrillia. Tässä jossain välissä törmäsin BT-foorumeilla yhden käyttäjän postaukseen, jossa listattiin jostain syystä eri yksiköitä ja tuo sitten sytytti idealampun. Minullahan oli nivaska vanhoja kevyitä ja keskiraskaita miniatyyrejä, jotka olin tägännyt REPAINT-merkinnällä kun puljasin BTTrackeriäni.

Räpsäytin siis pyödälle toisen Fire Mothin ja kaikki kolme Kit Foxiani. Kaikki neljä olivat IWM:n metalliminiatyyrejä, joten tästä tulisi aikalailla samanhenkinen kuin äskeisestä Diamond Shark -operaatiosta.

 

Tähti kotimaailmoissaan

Kaikki neljä OmniMechiä olivat kustomoimattomia ja siten siis Prime-konfiguraatioissaan. Fire Moth vain pönötti tylsästi, oletettavasti aika suoraan paketista yhteenliimattuna. Kai senkin piti joskus pysähtyä. Kit Foxeilla oli kaikilla vähän eri asennot sentään, etteivät ne olleet ihan identtiset pöydällä.

Taktisesti jätin ottamatta yksittäiskuvat aivan kaikista, kun jatkoin seuraavaksi suoraan maalauspöydälle. Howlerista taisi olla joku etukuva jossain aiemmassa postauksessa, isorla-nelikosta en ollut varmaan ikinä jakanutkaan kuvia kun ne oli maalattu kauan ennen blogin aloittamista.

Howler

Kevyt kone, aseistuksena kolme LRM-5 -lavettia, kaikki yhdessä ja samassa kasetissa. Ei hyppyraketteja.  

Fire Moth, Prime

Kevyt ja erityisesti MASC päällä nopea käkätin. Toisessa kädessä kaksi keskiraskasta laajennetun kantaman laseria, toisessa kädessä SRM-6 ja saman puolen olalla SRM-4 -lavetti. Ei hyppyraketteja tässäkään.

Kit Fox, Prime, 3x

Edellisiä raskaampi mutta silti kevyt kaveri. Oikeissa käsissä kaikilla oli LB-5X ja SSRM-4 -lavetti, vasemmissaan niillä oli paritettuna laajennetun kantaman iso laseri ja pieni pulssilaseri. Nämäkään eivät hyppineet.

Valmista: Projekti IV/26

Panzerfeldhaubitze 18M auf Geschützwagen III/IV (Sf) Hummel, Sd.Kfz. 165

♬ Pistetään pistetään murkulaa putkeen ♬ lauloivat tykärit silloin joskus. Tästä ne laulavat punalaatat puuttuivat, vaikka vähän aikaa olivatkin matkalla maineeseen ja kunniaan.

Kasausprosessi pintateksturointeineen

Malli oli Tamiyan laatua eli ongelmia ei tullut kohdalle muuten kuin oman rajallisen aika-avaruushahmotuskykyni verran. Ensimmäinen kämmi tuli varatelapyörien telineistä jotka asensin väärin päin ja ne jäivät astinlaudoiksi. Toinen kämmi oli paremmin piilotettavissa ja koski asekilven harakanvarpaita eli kilven kiinnikkeistä tykin runkoon. Kolmas ja epäoleellisin kämmini tuli jossain liimausvaiheessa kun sain tykin mekanismin tai ennemmin sen akselit jumiin mutta se ei ollut mikään oikea ongelma koska en ollut jättämässä putkea koholle kuin ehkä satunnaisia kuvia ja poseerausta varten, dioraamaan se ei olisi vallankaan sopinut.

Tällä kertaa muistin sörkkiä panssaripintoja litkuliiman ja vanhan pensselinjämän kanssa. Pintateksturointi toimi kyllä, se ei tosin erottunut ihan yhtä vauhdikkaasti kuin DAK Panzer IV:n kanssa johtuen joko varovaisuudestani tai maalauksesta tai sitten jostain ihan muusta. Ei sen tietenkään pitänyt erottua kuin pellenenän, joten ehkä tämä oli hyvä näin. 

Epäonnistunut dioraamahanke, napsuvat ketjut

Jätin senhetkisessä postauksessa rutinan vähemmälle, tosimaailmassa marmatin asiasta huomattavasti enemmän ja työstin sitä pidempään kuin mitä kuvien ja tekstin perusteella saattoi kuvitella. Olin aika lähellä langeta hukattujen kustannusten harhaan (engl. sunk cost fallacy avautunee paremmin) mutta onnistuin pistämään ukkokuvion giljotiiniin vain muutaman korjauskierroksen jälkeen.

Tämä oli kolmas Panzerwerk Design -lisätarvikeketjuja käyttävä projekti ja neljäs artikuloituja ketjuja käyttävä mallini ikinä. Ensimmäisenä oli Panzer IV ja siinä ei ollut mitään ongelmia, toisena tuli StuG III ja siitä murtui yhden telakengän pää jossain siirto-operaatiossa, tämä oli kolmas ja molemmat ketjut napsahtivat kiinnitettäessä. Ehkä jos olisin lisännyt molempiin ketjuihin yhden kengän per puoli lisää, tätä ei olisi tapahtunut, mutta ennakoiva säistykseni oli kangistanut printtiketjuja jo aiemmin ja olin huolissani siitä että ne piti napsautella auki molempiin suuntiin. Huolestumiseni realisoitui ja jouduin korjailemaan omia typeryyksiäni. Olin silti hyvin tyytyväinen näihin ja jatkaisin uusien hankkimista kun sopiva projekti tuli kohdalle, seuraavaksi kyllä pitäisi keksiä joku toinen vaunurunko jotta voisin testata muitakin kuin Pz III/IV -ketjuja, kuten tiikeriä tai pantteria, tai peräti jotain ei-saksalaista vaikka se harhaoppia olikin.

Naamiokuvioinnin ja öljymaalien riemu

Kynäruiskittu naamiokuvioni oli vähän alisuoritettu, omista kyvyistäni taas johtuen. Kuvion muotojen tunkkaamisen sijasta lisäsin siihen läiskiä Hinterhalt-Tarnungin mukaisesti. Olisin kovasti halunnut löytää valmiita esimerkkejä mutta mitäpä minä niillä tekisin kun tämä ei ollut muutenkaan 100% hypervakava maalikuvio. Jälleen kerran tein jotain ihan omaksi riemukseni ja varsinkin figuurikämmellyksen jälkeen maalitäplien bobrossaaminen oli aivan mielettömän mukavaa ja mukaansatempaavaa näperrystä.

Ajankulutus

Katselin kuvien nimeämistä ja vaikka tiesin että se ei ollut tasan 45min askarteluhetkiä vastaava niin saihan siitä jotain viitteitä kuluttamastani ajasta. Pelkästään kuvaryhmittelyjen perusteella olisin kuluttanut noin 21h mutta kun tiivistin niitäkin yhteen niin kokonainen vuorokausi oli aika hyvä oletus. Osa siitäkin meni hukkaan ukkojen kanssa, mutta aikamoista näperrystähän tämä hetkittäin oli ollut. En muistanut suoraan, olinko kirjannut ihan noin paljoa aikaa mihinkään muuhun malliin mutta kärkipäässä tässä oltiin joka tapauksessa.

Valoisia kuvasia

Kuvat onnistuivat tällä kertaa vallan mainiosti, nyt en käyttänyt tuntia Kritassa vitivalkoisten taustojen tekemiseen vaan jätin aanelostaustat sellaisenaan kuviin.

Jatkomietteitä

Mielenkiintoisesti viimeisimmästä neljästä saksalaisvaunustani 75% oli Panzer IV -rungolle rakennettuja. Mikähän olisikaan seuraava kun sain vihdoin viimein Hummelin kasaan? Flakpanzer-sarjasta Wirbelwind on aina kiinnostanut ulkonäkönsä puolesta vaikka kyllä Kugelblitzkin tai epätodennäköisesti mistään löytyvä Coelian huvittaisi, samoin erikoisehko Möbelwagen. Ostwind ei yksiröörisenä jotenkin kutittanut hassuhermoani.

Oli kyllä ihan mahdollista, että seuraava telavehje saisi taas odottaa kun olin saanut jostain kieroutuneen idean kokeilla onneani isomman skaalan (1:32) lentovehkeen kanssa. Tämä haiskahti joko sataysiltä, kakskuuskakkoselta tai Stukalta, riippuen siitä mitä hyllystä löytyisi ratkaisevalla hetkellä. Salamander tai Komet tietysti kiinnostivat, mutta niitä ei kuulemma ole tehty aikoihin.