Valmista: Projekti III/26

Ensimmäinen palkkispeitsi

ISD:n Tuhoajien ensimmäinen kolmesta nelikosta oli tällä valmis ja maalattu. Typerä vitsi nimien alle oli vielä työn alla, samoin kuin niiden kahden muun Peitsen kokoonpanot joskin halusin täyttää yhden nelikon LRM-laveteilla. Jollei neljää LRM-taapertajaa tullut kohdalle niin kyllä siihen joku Arrow IV-kaverikin sopisi oikein mainiosti, pääasia oli saada epäreilun tulen 'Mech-yksikkö mukaan.

Tämä Peitsi oli raskas mättäjä, jonka tarkoitus oli saada vihollisten korvat soimaan samaa tahtia murtuvien panssaripaneeliensa kanssa. Saatoit melkein kuulla Marauderin AC/10:n rytmikkään paukkeen kun sen ammukset iskivät sarjoissa Davionien 'Mechin kylkeen, jäähdytyssiilisettien revetessä.

Jätin ihan tietoisesti pilottien nimet pähkäilemättä koska en haihatellut olevani kirjailija tai edes fanfictionin kynäilemiseen kelvollinen. Jos inspiraatio joskus iskisi pidemmälle kuin nimihahmoon niin kyllä minä ne talteen laittaisin ja todennäköisesti päivittäisin tähänkin. Mahdollista myöhempää säätöä ennustin näihin purppuraisiin ohjaamolaseihin jotka eivät toimineet yhtä kivasti kuin mitä kuvittelin. Mikäli jatkoryhmät löytäisivät paremmat ikkunain värit, jälkitoimittaisin samanlaiset näihinkin.

Devastator DVS-2

Palkkasoturiyksikön komentajana toimi kapteeni etuNimi sukuNimi ja paperitöiden ulkopuolella hän mellasti taistelukentällä DVS-2:nsa puikoissa. Kapun koneen vasempaan olkavarteen oli maalattu II -merkintä kovin amerikkalaiseen tyyliin. Tietysti vasemman säären numero 1 toimi myös jonkunlaisena tunnistimena siltä varalta, että tölkkiä piti etsiä maan tasalta.

Molemmat Devastatorit olivat samaa varianttia, käsissään gaussikiväärit, kyljissä PPC:t ja sivutorsoissa sekä eteenpäin osoittavat kolme keskitason laseria, neljännen keskitason laserin sojottaessa selästä taaksepäin. Pelkästään pään ja selän laserit punaisiksi maalaamalla tästä olisi voinut väittää muuttaneensa DVS-11:n mutta koetin pysyä klassisella aikajanalla sikäli kuin nappulat sen mahdollistivat. Samoin jos sininen yleensä riitti ja olisin ehkä maalannut PPC:t toisin, niitä voisi väittää isoiksi lasereiksi ja gaussikiväärejä AC/10:iksi jolloin tämä kävisi DVS-1D:stä.

 

Devastator DVS-2

Putiikin kakkoshahmo, luutnantti etuNimi sukuNimi operoi myös DVS-2:ta. Luti Nönnönnöö tunnisti oman sotakoneensa, jollei maalikuvion perusteella niin vasemman olkapään I-merkistä ja vasemman säären kohtuusuuresta numerosta 2.

 

Marauder MAD-3D

Ukkosnelikon tyylikkäämpää 50%:ttia edustava Marauder MAD-3D oli kersantti etuNimi sukuNimi:n komennossa ja sen katolla oli sitä kuvaava >>> -merkki ja jalassa numero 3. MAD 3D:n käsissä oli tyypilliset PPC:t paritettuna keskitason lasertykkien kanssa ja pään päällä oli automaattikanuunan asemesta suuri lasertykki, joka poisti 3R-varianttia vaivaavan ammusriippuvuuden.

 

Marauder MAD-3R

Vaihtoehtoinen kattoase oli tietysti yllämainittu AC/5 ammuksineen. Käsissä oli edelleen PPC:t ja keskitason laserit.

KUVA 

Marauder MAD-5R

Toista, numerolla 4 koristeltua Marauderia ajoi aliskeba etuNimi sukuNimi ja hänenkin egoaan hivelemään kattoon oli maalattu << -merkki. Tämän tunnisti MAD-5R -variantiksi sen kattotykin ollessa vähän erilainen automaattikanuuna, mallia RAC-5 joka ei sentään ollut pallogrillinä kirottu RAC/2. Käsissä 5R:llä oli modernimmat eli ER-mallin PPC:t, edelleen MLas-tykkien pareina. Ulospäin Guardian ECM, C3S tai lisäpanssari eivät näkyneet.

Selkäkuvia

Etukuvien kaveriksi kasa kuvia takaviistoista, ihan vaan koska niissä näkyi enemmän varoitusraidoituksia ja Devastatorien (vai Devastatorien?) selkälasereita.

 Nyt en enää löytänyt maskiteipin paloja valokuvienkaan avulla. Vihdoin viimein.

Tuhoojien ensimmäisen peitsen maastoelämys

Pohjat

Töpöttelin maastoiksi Vallejon mutaefektiä ja jätin sen yön yli kuivumaan. Tämä on ollut ihan hyvä ja nopea tapa saada aikaan jotain muuta kuin tasamaata ja joka ei varise liikuttaessa pois. Seuraavana päivänä kuivaharjasin maastoja ja 'Mechien jalkoja puunsävyisellä maalilla (VMA 71077 Wood).

Kollega kommentoi välikuvia* ja ehdotti mitä nöyrimmin jonkunlaista reunakorostusta parantamaan palikoiden luettavuutta. Ei siihen oikein voinut vastaankaan sanoa, koska hetkittäin näistä oli tosiaan hankala saada silmillä kiinni. Luettavuus oli oikein hyvä termi. Kokeilin sitten kuivaharjata vempeleet ympäriämpäri keskiharmaalla (VMA 71120 USAF Medium Grey). Aanelostaustasta huolimatta tai siitä johtuen kuvassa minit jäivät tummemmiksi kuin aiemmin, tai sitten valkkasin huonomman valopaikan, tai en vain ymmärtänyt puhelimen kameran toimintaa.

 

*) Löysin niiden avulla vielä kolme, toivottavasti viimeistä maskiteipinpalaa. Uskomatonta.

Tuhoojien ensimmäisen peitsen öljyt ja koristelut

Seepialitku

Tein ohutta litkua (Abteilung ABT002 Sepia) ja levitin sitä ympäri nappuloita. Muistin myös litkuttaa pyykkipojissa nököttävät vaihtotykit.

 

Noin puolen tunnin kuivattelun jälkeen putsasin ylimääräisiä tummennuksia pois. Keskityin taas erityisesti yläpintoihin, varjoissa keinotekoisesti vahvemmat varjostukset eivät haitanneet.

Ero litkuttamattomiin oli selvä. Se, mitä en ollut suunnitellut erikoisemmin etukäteen oli palkkiskoristelu. Nämä olivat asenteeltaan selvästi erilaista porukkaa kuin Klaanisoturit, Perimysvaltojen armeijat, korporaatiosoltut, tai ns. vakavammat palkkispuodit. Juuri näillä toopeilla saattoi olla naurunaamoja, noppia, pataässiä, iskulauseita, pääkalloja, graffitia tai sateenkaaria ties miten aseteltuina. Tietysti tässä skaalassa iskulauseiden tai vastaavien maalaaminen oli vähän turhaa, enkä meinannut ruveta printtaamaan tai siirtokuvaamaan niitä.

Pääpointtini tässä mietiskelyssä oli se, että näitä pitäisi koristella vähän eri tavalla kuin mitä olen yleensä tehnyt 'Mecheille. Ja se toinen miete oli, että olisikohan se pitänyt tehdä ennen öljylitkua? Sen voi tietysti aina uusia, mutta olinpahan taas paahtanut normireseptin mukaan. 

Linssit ja panssarilasit

Päätin kumminkin hoitaa energia-aseet ja ohjaamolasit ensin alta pois, koska jos sähäläisin niiden kanssa koristeluiden päälle, saattaisi harmittaa. Eli mustaa ensin pohjalle, sitten väriä sekaan. Hiekankeltaisen ja vihreän vastapainoksi pitäisi tehdä jotain sinistä, ehkä punaisella taitettua sellaista. Sekoittamani sinipunainen oli aika hailakkaa, eikä erottunut turhan hyvin ja jäin miettimään pitkään, pitäisikö ikkunat sittenkin vain tehdä sinisenä uusiksi.

Devastator 1

Devastatorien aseistus oli selkeä: gaussikivääreihin ei tarvinnut koskea, kylkien PPC:t tulivat sähkönsinisellä ja neljä Medium Laseria escorpena-vihreällä.

 

Ohjaamolasi, kuten mietin, ei erottunut kovin selvästi vallankaan näin pienenä.

Devastator 2

Työstin Devastatoreja sarjatyönä, joten edellisen kuvaukset pätivät tähän ihan samassa järjestyksessä.

Maalasin fikkarit tulisella oranssilla ja käytin sitä myös gaussikiväärien päällä olevien tähtäin- tai etäisyysmittarilaserien korostamiseen.

Marauder 1

Ase-efektejä ei ollut kovin paljoa esiteltäväksi: käsipodeissa PPC:t ja Medium Laserit. Tähän kuvaan katolle päätyi kolmituubinen versio AC/5:stä.

Miniatyyriin oli mallinnettu enemmänkin ikkunalaseja, minä päätin maalata niistä vain alaetu- ja yläetulasin. Sivuikkunat ja tuon kattoikkunalta näyttävän jätin omiin oloihinsa. 

Marauder 2

Marauderienkin maalaaminen eteni sarjassa. Tai tarkemmin maalasin eritason aseet järjestyksessä eli aloitin niistä joita oli eniten (tässä tapauksessa keskitason laserit (12kpl) -> PPC:t (8kpl) -> isot laserit (2kpl)) säästääkseni mukamas aikaa.

Ryhmävälikuva

Ainutlaatuiset töherrykset

Taapertajia piti sitten vielä yksilöidä. Olin miettinyt erilaisten tuhrujen, graffitien sun muiden iskulauseiden töhertämistä näihin kurittomiin palkkiksiin. Mutta kun vapaan käden taitoni olivat olemattomat, en oikein nähnyt tämän onnistuvan kun pelkkien yksinkertaisten numeroidenkin taiteilu oli välillä surkeaa.

Varoitusraidat 

Varoitusraitoja minä kumminkin osasin jossain määrin tehdä. Aloitin maalaamalla keltaokralla sopivannäköisiä paloja keltaiseksi. Marauderien vaihtotykkeihin niitä sai enemmänkin, samoin niiden kylkiin ja nilkkaniveliin. Devastatorit saivat niitä olkavarsiinsa ja gaussikiväärien sivuihin. Toisen nilkkoihin piti laittaa varoitusraidat kun huomasin alimaalatun kohdan.

Koetin olla liioittelematta näiden kanssa.

Arvomerkit

Sain jostain päähäni, että ehkä näillä tyypeillä pitäisi olla arvomerkit tai jotain koneissaan. Kun en ollut hyvin kärryillä sotilasorganisaatioista niin en minä tiennyt mimmoisia arvojakaan niillä oli, paras haju tuli BT-kirjoista. Päätinpä nyt sitten, että tämän porukan pomo oli kapu jonka Devastatorin vasempaan torsoon maalasin || -merkin. Toiseen Devastatoriin maalasin lutkulle | -merkin. Marauder-pilotit saivat olla sitten siitä alempia, koska <<< ja << olivat paremmin näkyviä mutta todennäköisesti ihan liian matala-arvoisia organisaatiokartassa. Tai vaihtoehtoisesti kaikki voisivat olla ultrakenraaleja.

Numerot

Sen suuremmin ja syvemmin arpomatta päätin maalata numerot mustavalkoisina, tai mustanharmaa-valkeina. Ehkä eri peitset sitten olisivat eri väreillä tunnistettavina. Olihan tässä aikaa.

Kirkkaat linssit

Kävin kaikki lasit kertaalleen läpi Vallejon kirkkaalla lakalla, aseiden linssit kahdesti. Camospecsin B1Bflyer muistaakseni harrasti ainakin kolmea lakkakerrosta energia-aselinsseilleen saadakseen niihin sopivanlaisen kuperan linssipinnan.

 

Välitilanne

Seuraavaksi meinasinkin käydä heksapohjien kimppuun. Siinä samalla varmaan kannattaisi tarkistaa energia-aseiden putkien reunat, ettei metallipinnoilla olisi ihan mielettömästi liikaa lakkaa.