16.1.2019

Monilasisen kuomum ja teipin ihanuus

Teippiseikkailu

Stukan ikkunahässäkkä on aina ollut komea systeemi. Edelliskerralla Stukaa vääntäessäni koetin ensin tehdä irtopaloista maskit ja kun se meni ketuiksi, koetin yleismaailmallisesti suositumpaa metodia, jota olen sittemmin itsekin käyttänyt kutakuinkin aina. Sisäpokat tummiksi, teippiä ympäri koko härpäkkeen ja sitten veitsellä raamien sisäreunoja vedellen kaikki auki. Teipinjämät mäkeen ja lopputuloksena pitäisi olla kutakuinkin täydellinen paneelitarkka maskaus.


Joko en ollut tarpeeksi kärsivällinen tai askarteluveitseni on päässyt tylsymään, mutta tällä kertaa tuosta ei tullut kuin kirouksia. Päätin sitten A/B-testinä silputa pikkupalasia ja koostaa niistä jotain maskinomaista. Ei siitä täydellistä tulisi, mutta neljän eri istunnon aikana sai riittää. Kakkoskuvassa oli ensimmäisen istahduksen tulokset, kun olin saanut jotain jo aikaan.


Olin laiska ja irroitin kk-takalasin pois ja suojasin sen teipillä sisäkautta. Tämä johti siihen, että joutuisin maalaamaan kuomun ja koneen erillään, kiinnittämään lisälasin kuomuun ja sitten koko roskan koneeseen. En nähnyt tätä isona ongelmana, noiden teippiroikaleiden kanssa tämä saattaisi olla kevyempi ratkaisu.



Muistuttakaa, etten koskaan yritä lähteä tekemään Do-17:aa tässä skaalassa, olivat niiden nokka-akkunat miten tyylikkäät tahansa.. Ahdistaa jo ajatuskin.

9.1.2019

Arvomerkkejä ja jatkorakentelua

Merkit hihoihin

Ankatin taas hiha-arvomerkkejä henkilöstöni hihastavedetyille sotilasarvoille. Yksinkertaisuuden nimissä päätin, että yhdelle ukkelille tulee hihaan kahdet viikset, toiselle yhdet viikset alapalikalla. Molemmat silti valkeina, en halunnut ruveta sotkemaan keltaisella yhtään enempää kuin oli pakko. Valkoinen erottuisi myös keltaista paremmin, ajattelin, kun haalarit olivat jo kellertävät.


Joku lentoeversti, jota tulevaisuus häikäisee erheellisesti
Tuhrasin äijien hihoihin tummanharmaat neliskanttisehkot muodot ja vähän myöhemmin tökin valkoiset sutut päälle. Radistille tuhrasin yksinäiset viikset Unteroffizierin (aliupseeri... eli kersantti? Omituisia merkkimääriä noilla pilviveikoilla aivan kaikkiin muihin verrattuna) merkiksi. Pilotista tein sittenkin arvokkaamman ja koetin sutata hänelle horisontaaliviivan päälle myöskin viikset, tehden hänestä Herr Leutnantin eli lutin.



Ei noista oikeasti mitään selvää saanut, mutta tulipa taas tehtyä työtä, jolla on tarkoitus.

Duunia tehtaalle

Ohjekirja tarjosi tähän väliin kahta vaihtoehtoa. Syöksyjarrut auki tai kiinni, siipien ripustimiin pommiparit tai lisäpolttoainetankit. Sangen yllättävästi Projektimutinaa lähti syöksypommittajaprojektissa tekemään syöksypommittavaa konetta.


Teippien alta paljastuivat lähes hyvännäköiset laskutelinemökkylät. Toista pitäisi vähän kitata, mutta olivat ne huomattavasti paremmat kuin viimenäkemällä.

Näiden jälkeen liimasin pyrstövakaimet tukikilkkeineen kiinni. Asettuivat muuten runkoon tosi nätisti! Koetin vielä tarkistella, että siivekkeet olivat suorassa, mutta niinhän minä aina ja aina on tullut sanomista.

Rungon pohjaan tuli vielä pari antennia tai muuta uloketta. Nuo keskenään identtiset kalikat piti ohjeen mukaan liimata erikseen heidän myymällään liimalla, eli siinä taas se askin "ei tartte liimaa!" meni, uudelleen.


Huomasin olevani jo ihan loppusuoralla, kun kasasin radistin kk:n mustanharmaaksi ja liiskasin sen takalasiin kiinni. Ajattelin taas helpottaa kuomun maskausprosessia maalaamalla kaikki pokat sisäpuolelta mustanharmaalla, mutta muovin pinta olikin eri mieltä kanssani ja hylki maalia. Gnaah.


2.1.2019

Rakentelusessio 2

Paloja paikoilleen

Jatkoin maalin kuivuttua rakentelua, tietoisesti miniukkojen hihat koskemattomiksi jättäen. Ohjelmassa oli ensimmäisenä läpinäkyvän lasinpalan asentaminen alaeturunkoon, siipien väliin. Tämä näytti joltain pommintarkistusikkunalta tai vastaavalta, en ollut törmännyt aiemmissa Stuka-malleissani tähän, joten olin vähän ulalla.

Ohjaamo


Seuraavaksi runnoin siipipalan miehistöineen runkoon kiinni. Miesparkojen olkapäiden kohtalo vähän arvelutti, mutta palat upposivat sittenkin paikoilleen oikein nätisti, kun vähän arpoi ja pähkäili. Myöskään mitään järkyttäviä railoja ei jäänyt mihinkään, pienetkin irvistykset tuntuivat asettuvan liimalla ja paineella yhteen.

Moottorin jäähdytinhäsmäkkään tuli vekkulinmuotoinen lisäkaari ja sen taakse asennettiin sekä isoin pommi että sen metka heittoripustin. Fiksumpi olisi ehkä maalannut ne ensin, mutta kuten olemme ehkä vuosien saatossa huomanneet, allekirjoittanut ei aina ole kovin fiksu.



Kuten kuvasta 2 näkyi, arvomerkit saisi vielä tuherrettua olkavarsiin, jos sellainen olo olisi. Ehkä joutaisin arpomaan kasaan jotain, mutta kun enhän minä noista tiennyt, minkälaisia hiippareita noissa lennätettiin ja minkälaisissa kokoonpanoissa. Kenties laittaisin radistiksi kenraalin ja puikkoihin jonkun apulataajan kesäsijaisen, niin pysyttäisiin taktisesti kelvottomassa huumorissa.

Laskutelineet

Neljästä osasta koostuvat laskutelineet olivat iloinen yllätys. Renkaat periaatteessa pyörisivät ja näihin sai vielä asentaa jerikon sireenien potkurit!


Kalikat olivat muuten oikein hyvät, mutta kapselien etuosat irvistivät kuin minä herätyskellon soidessa. Liimasin ne, puristin tiukkaan käsipelillä hyvän ajan ja vetäisin sitten teipit pitämään puristusta yllä. Jollei ykköshyökkäys toisi kaivattua lopputulosta, käyttäisin varmaan pyykkipoikia kakkosyrityksessä.



26.12.2018

Ekat maalitipat

Siitä on taas kalenteria katsoen jo aika monta kuukautta, kun viimeksi mitään pääsin maalaamaan. Onpahan ollut vaihtelua ja kaikkea sekavaa tekemistä välissä.


Pohjamaalia

Otin ihan minimialueet tähän väliin pohjamaalattavaksi, kävin siis läpi äijät penkkeineen sekä ohjaamoalueet. Ja koska saksa on kielenäkin täynnä poikkeuksia, maalasin proottorin spinnereineen valkoiseksi jo nyt.





Ohjaamoalue

Ruuttasin ohjaamo-osat seuraavaksi tummanharmaiksi (VMA 71055 (Black Grey RLM 66)) oikein huolellisesti. Jos olisin malttanut maskata siipiä, joutuisin ehkä puljaamaan niiden kanssa myöhemmin vähemmän. Odotin kuitenkin, että saattaisin joutua kittaamaan tuota naitoskohtaa niin en ottanut turhan vakavasti tätä vaihetta. Ylimaalasin kuuskutosella myös ohjaamokaukalon sen osan, joka jäisi kuomun alle. 

Kauniiksi lopuksi ruiskuttelin miekkoset kellertäviksi (VMA 71246 Yellow Brown) kun se vaikutti oikein hyvältä sävyltä lentelyhaalareihin ja erottuisi ohjaamon sisältä kivasti. Jollen siis sotkisi kuomua ihan kelvottomaan kuntoon myöhemmissä vaiheissa.





Käsinmaalaustakin

Sen suuremmitta harhaluuloitta mittaritaulun nåkyvyydestä tökin pensselinkärjellä mustia (VMA 71057 Black) täpliä kutakuinkin jokaisen mittarikohouman päälle ja myöhemmin jokuseen niistä pieniä valkoisia (VMA 71001 White) prötöjä. Näin sain vähän mittarimaisuutta tähän osuuteen. Lopuksi pyyhkäisin vähän keltaista (VMA 71002 Medium Yellow) pariin kohoumaan rungon sisäkyljissä erinäisiä säätövipujen kahvanpätä kuvaamaan. Punaisen maalin olin tietysti unohtanut etsiä, joten sellaiset vipupallukat jäivät tällä kertaa merkkaamatta.



Mustalla muutenkin sotkiessani otin ja maalasin mustiksi sekä radiolaitteet, ilotikun kahvan, miehistön saappaat (jotka näillä figuureilla näyttivät joko kävelykengiltä tai ukoilla oli tosi epäsärmätyt gonalahkeet). Tökin ukoille myös lentäjälasit mustiksi, kun meinasin vetää niihin vielä metallipinnat päälle. Autenttisen näköisiä linssejä en saisi maalattua varmaan mitenkään tällä skaalalla.

Fiksailin FunkGeräteihin vähän valkoisia korostuksia, jotta ne näyttäisivät vähän muultakin kuin mustilta palikoilta. En kuitenkaan ruvennut tekemään mitään sen erikoisempia tai autenttista jäljittelevämpiä tekosia, kun noidenkin erottuminen oli vähän siinä ja tässä.



Tossujen jälkeen maalasin ukoille ruokalaput (kai ne olivat oikeasti olevinaan pelastusliivit) tuolla aiemmalla keltaisella. Figuurien skulptaus oli yleisesti ottaen jotain aivan muuta, mutta päätin mennä tällä kuitenkin, kun olin kerran päättänyt. Jääräpäisesti.



Viimeisenä ja ehkä oleellisimmin eroittuvana osana maalasin ukoille ruskeat (VMA 71041 Tank Brown) nahkakypärät ja lentorukkaset. Lopuksi korjasin alaraajoista pari huonosti maalautunutta lahkeenosaa samalla keltaruskealla.

Ukkelien valmistuttua maalasin heille penkit samalla ohjaamovärillä (RLM 66) ja rynttäsin istuimet kiinni lattiaan. Jos ensi kerralla istahtaessani muistaisin ne punaiset kahvanpäät niin hyvä, mutta jos en niin eipä tämä kone siitä hajoaisi. Voisin vielä ehkä katsoa myös syöksyvöitä kun olisi mahdollisuus ennen rungon sulkemista. Muuten ensi kierros olisikin taas rakentelua.

19.12.2018

Referenssien perässä

Kohde lukittu!

Olin päättänyt, että tästä lentovehkeestä tulisi taas erilainen. En ollut nimittäin ikinä tehnyt yhtään lentävää Deutsche Afrikakorpsin mallia (eikä maalla kulkeviakaan ollut tehtynä kuin yksi), joten miksen lähettäisi uusinta Stukaani pohjoiseen Afrikkaan hääräämään?

Kone

Muistelin joskus nähneeni erinäisiä Luftflotte 2:n naamiokuvioita. Osassa naamiokuvio oli sirpaleinen, osassa taas täplikäs. Jostain syystä ihan yksinkertainen Dunkelgelb (RLM 79) valkoisilla sotatoimialueen tunnusmerkeillä näytti mielikuvissani parhaalta. Pikaisella kuvahaulla en näyttänyt olevani ainoana asialla, vaikkakin olin hyvin selvässä vähemmistössä.



Pohjapuolelta Stukka [sic] tulisi olemaan tyypillisen ohjeistuksen mukaan vaaleansininen (RLM 65/78) ilman mitään sen kummempaa kohellusta.


Miehistö

Koneen maalikuvio tai tässä tapauksessa sen puute ei ollut ikinä mikään ongelma, nuo lootasta yllätyksekseni paljastuneet pikku-ukkelit taas saattoivat muodostua pieniksi sellaiseksi. Periaatteessa millä tahansa Luftwaffe-pilotilla olisi kai pärjännyt, mutta kun kaipasin vähän tarkempaa kuvaa. Epämääräisehkön ddg:ttelyn perusteella päädyin ihmeellisille foorumeille ja ties mihin, mutta pääidea näytti olevan se, että joko kavereilla oli sinertävänharmaat haalarit ja keltaiset liivit tai sitten tummankeltaiset (vai hailakat oliivinvihreät?) kuteet ja vähän keltaisehko liivi.

Kypärästä en kuvan perusteella tiennyt ihan sanoa, mikä tuon alkuperäinen väri oli aikanaan ja mitä aika on sille tehnyt. Kaipa tuota voisi johonkin käyttää, riippuen taas ihan siitä, miten omituiset yksityiskohdat hemmoihin oli maltettu mallintaa.

Kuvakaappaus joltain Afrika Korps -foorumilta (!?)

Eiköhän noista jotain tulisi. Kypärä oli selkeä, mutta lentohaalarin väriä joutuisin vähän arpomaan vielä, kun en ollut ihan varma siitä, mikä kumma tuo oikein oli. Yleisesti näytti siltä, että haalari oli joko tumma (ei erottuisi ohjaamon sisätiloista) tai hailakka (erottuisi ohjaamosta, olisi lähellä ulkorungon väriä). Tuon mietelmän perusteella todennäköisin ratkaisu olisi vaaleat kuteet ja se sopisi Afrikka-teemaan ehkä paremmin. Vierastin vähän sitä, että kone ja vaatteet olisivat ihan samaa tai lähes samaa väriä, kts alussa linkitetty puolitelavaunu ukkeleineen. Tässä tapauksessa myös käyttämäni ihonvärimaalit ja univormut olivat aikalailla liian lähellä toisiaan, joten se tulisi pitää mielessä maalaillessa.

Jamppojen hihoihn pitäisi vielä koettaa rustata Luftwaffen arvomerkit (ja ennen sitä keksiä, mitkä niistä) ja rinnuksiin (jos oli tilaa) figuurin salliessa ties mitä lentokotkia ja muita asiaanliittyviä härpäkkeitä, mikä olisi varmaan oikeastaan aika kivaa puuhaa! Ei niitä kukaan tulisi ikinä omin silmin mallin sisältä näkemään, mutta sehän ei ole ikinä ollut oleellinen vasta-argumentti.

Ohjaamo

Jos olisi ollut fiksu (tai edes pysähtynyt ajattelemaan), olisin maalannut rungonpuolikkaiden sisäosat ennen mitään muuta. Mutta kun en, niin en. Nyt räimisin ne tässä välissä. Tosin, sitten olisin joutunut liimaamaan maalien päälle ja ohjauspaneeli olisi pitänyt maalata taas erikseen - ja sotkea liiman kanssa. Emt, joku on näissä hyvä, minä en osaa vieläkään optimoida lentokoneiden rakennusjärjestystä.

Pohjamaalin päälle tulisi mustanharmaa (RLM 66) kerros tai pari ja sen kaveriksi jotain satunnaisia korostuksia, jotka ehkä saattaisivat näkyä kuomun läpi. Todennäköisimmin eivät näkyisi. Tätä kirjoittaessani en päässyt samalla tutkailemaan sisätilaosia, josko radiolaitteet sun muut olivat mallinnettuja niin, että ne jopa erottaisi kaikesta massasta.


Joitain letkuja voisi myös korostella ja kyljissä pilotin käsien ulottuvilla pitäisi näemmä olla punaisia ja keltaisia mokkuloita, vipujen päitä. Ehkä sellaisia varten löytyisi jokunen pieni pökäle tuolta kylkihässäkästä, mutta suljetulla rungolla niiden tökkiminen pensselinkärjellä olisi taas vähän sitä ja tätä.

Tämä oli kuitenkin taas sitä perinteikästä ääneenajattelua, jota olen aina tupannut harrastamaan. Älkää hämmentykö, jos seuraavaan postaukseen mennessä (tai sen aikana) olen taas keksinyt jotain muuta. Tilanteen mukaanhan nämä ovat aina eläneet.

12.12.2018

Rakentelemassa

Hetken aikaa ohjeen mukaan

Kun olin aloittanut purkamalla laatikon ja väijymällä sisällön, käytin sen illan loppuajan pieneen rakenteluun. Palaset kaipasivat siistimistä, mutta eivät ihan mielettömästi ainakaan tässä vaiheessa.

Siipien sisään tuli pari ihmepulikkaa ja kirkas laskeutumisvalopala, jonka saattaisin ehkä joskus muistaa maskata, mutta hitotko se enää auttaa sisäpuolen ollessa maalaamaton.. pah. Liimasin runkoon vielä ohjaamon pohjapalasia, pilotille ilotikun ja miehistönjäsenienvälisen seinämän. Ukkelit liimasin kasaan (miniluftwaffelaiset koostuivat kolmesta osasta: torsosta, käsistä ja alakehosta) ja jäin miettimään, miten kummassa tämä vehje maalattaisiin edes puolifiksusti.



Toinen ehtoo

Ukkelien jälkeen sain ruveta liiskaamaan koneen runkoa kasaan. Pyrstöpuoli sujahti asemiinsa kuin mikäkin, mutta nokkapäässä jäähdytinritilääkin kuvastava osanen otti vahinkoa kiinnitystappeihinsa kun koko rotteloa piti painaa vähän hämmentävän kovaa kasaan. Liima auttoi.


Kännykällä oli muuten naurettavan vaikea ottaa läheltä kuvia yksillä sormilla kun toiset olivat kiinni koneessa, jotta kuvakulmassa olisi jotain tolkkua. Sori!
Pääasia oli, että koneen legendaarinen nokkamuoto oli jo kovaa vauhtia muodostumassa. Kuten aina sanon, rumuudessaan tämä oli kaunis kone.



Ohjauspaneeli sujahti myös paikalleen nätisti. Nyt oltiin jo päästy siihen vaiheeseen, jossa rakentelu tuli laittaa tauolle ja kynäruisku oli kaivettava esiin. Muuten noita sisäosia ei maalaisi nätisti vanha Erkkikään. Tai siis voisihan ohjaamon vain ruutata kenenkään estelemättä täyteen tummaa harmaata ja jättää siihen, mutta en ollut tekemässä niin!


5.12.2018

Projekti IV/18

Junkers Ju-87 B-2

Aloitinpa vihdoin lähes kaksi vuotta sitten saamani pikkuskaalan syöksypommittajan. Kyseessä oli, kuten askin kansi meille avuliaasti kertoi, Zvezdan snapfix-sarja, joka ei muka kaivannut liimaa. En ajatellut luottaa väitteeseen tässäkään tapauksessa.

Boksi

Loota oli kärsinyt alkuperäisen kotimatkansa aikana ihan kevyesti, mutta kukas pahvista välitti kunhan osat olivat kunnossa? Joku oli myös unohtanut oikolukea ainakin ei-venäjänkieliset merkkijonot, tai ainakin niistä minä osasin sanoa, ettei kaikki mennyt ihan putkeen tähtitehtaalla.



Osaset

Palaset tulivat kahdessa harmaassa rangassa ja läpinäkyviä osia tuli jokunen. Dekaalit näyttivät asiallisilta, joskaan en taaskaan tiennyt, heittäisinkö ne koneen kylkiin vaiko biojätteeseen. Toivoin vähän, että näissä paloissa olisi vähemmän siivottavaa kuin T-35:n osissa, vaan näillä lukumäärillä sekään ei pääsisi juuri häiritsemään.


Ohjeet

Ohjelirpake ei ollut kovin monimutkaisen oloinen. Todellisuus näyttäisi piakkoin senkin laadukkuuden.




23.11.2018

Ja jono elää

Muuttoapuna

Aina vain yhtä pahamaineinen Lasse oli muuttamispuuhissa ja sen suuremmitta selityksittä: annoin kodin kolmelle mallille. Suurimpana 1:32 -skaalan Atomic Annie (Upshot-Knothole Grable), sitten yksi toisista venakkosuosikeistani, Su-27 ja yllärinä yksi Tiger Ausf E minimiekkosten kera. Tällä tahdilla näihin menisikin pari vuotta tai enemmän!


edit: Katos, melkein osasin käyttää ajastusta oikein.

21.11.2018

Valmista: Projekti III/18

SdKfz 181

Kuudenkymmenen tonnin painoinen ultratyylikäs hapankaalimaan lahja maailmalle, taistelupanssarivaunu Panzerkampfwagen VI Ausf H tai Ausf E, Tiger (I), tai miksi tätä pienen saunamökin kokoista menopeliä nyt sitten kutsuttiinkaan, on aina ollut suosittu mallailukohde. Olihan se kaunis laitos, skaalasta ja materiaalistakin riippumatta, eikö? Legendaarista vaunua valmistettiin ainakin wikipedian mukaan sellaiset 1347 kappaletta.

Vaunu 4

Totuttuun tapaan räimin kuvat pää- ja väli-ilmansuunnista ja myös ylä-alapuolista, kas kun kisun mahapuolikin oli mallinnettu niin pitihän sekin näyttää. Tiedä sitten, johtuiko se vinoonmenneistä alikomponenteista vai mistä, mutta vallankin nuo loppupään kolme vasemman kyljen kuvaa saivat vaunun näyttämään siltä, että se meni aikamoista haipakkaa kohti kohdettaan.











Eri kulmia taas

En ruvennut gimppaamaan heijastuksia pois tieltä. Ehkä joudun jossain välissä kokeilemaan, tulisiko siitä mitään muuta kuin pikselisotkua ja mielipahaa.