Telahaupitsitehdas
Tässä oli taas tarjolla kaikkea kivaa näperrettävää ja Panzertyyppisesti mieltäturruttava setti telapyöriä ja niiden serkkuja. Itsepä olin suosikkikalustotyyppini valinnut, kun vielä keksisin miten pyörämerestä pääsisi läpi ilman että tekisi mieli oikaista. Onneksi varastossa oli erikoistelaketjut niin setin omista ei tarvinnut välittää.
Alarunko
Hummelin kasaus alkoi panssariammeen siivoamisella. Takakyljissä oli pari ylimääräistä näppylää jotka piti viipaloida pois. Palautuspyörän viereen tuli molemmille puolille loiva < -muotoinen kalikka näpäyttämään telaketjujen kiinnityspinnit aina paikalleen. Sain myös aloittaa toisteisinta osuutta eli oktetilla kahdesta osasta kasattavia palautusrullia. Kumireunaiset telapyörät ystävineen jätin suosiolla odottamaan sitä hetkeä kun ne oli pakko tehdä alta pois.
Takaseinään asennettiin askelma henkilökunnalle, vetokoukkusysteemi, saattuevalo ja rimpulatelineet varatelapyörille. Toinen rimpuloista kärsi vähän jo irrotusvaiheessa.
Telien kanssa meinasin ensin seota, mutta onneksi huomasin ennen liimaamista ja kiroamista, että kummassakin valurangassa, joissa oli 4 teliä kummassakin, oli kaksi oikean- ja kaksi vasemmanpuolista teliä ja ne erotti toisistaan kiinnityskolojen koosta. Eipä siitä olisi kai muuta tullut kuin pientä liimasotkua mutta vältinpä senkin pitämällä rupiset silmäni vaihteeksi auki.
Pakoputket tulivat molemmille puolille takarunkoa ja niille asennettiin vielä suojapalat. Rupesin tässä välissä miettimään, miten kummassa maalausoperaatio tulisi toimimaan. Ehkä tekisin niin kuin viimeksi ja jättäisin telakoneiston ja telaketjut irralleen, kunnes perusmaalaus olisi kasassa.
Taistelutilan tola
Mietiskely jäi lyhyeksi, jatkoin vaunun rakentamista ja asentaisin telaketjut sitten valmiiseen vaunuun. Taistelutila rupesi muodostumaan rauhallisesti ja pala kerrallaan.
Kuskin ja radistin osasto asentuivat nätisti paikalleen. Taistelutilaan ilmestyi lisää laatikoita.
Seinät eivät asettuneet ihan täydellisen suoraan, olin asentanut jonkun levyn murto-osamillin väärään kohtaan. Tämä ei ollut mieletön ongelma.
Jätin muutaman palan vielä tarkoituksella irti. Ulkoseinille tulevat lapiot laittaisin kiinni sitten joskus maalattuna ja sisäpuolella seinällä roikkuva MG-nn olisi kivempi maalata irrallaan.
Haupitsi mekanismeineen
Vaunuosa oli melkeinpä kokonaan siinä, joten seuraavaksi pääsin työstämään haupitsia. Tässähän oli peräti liikkuvia osia! En odottanut, että ne pysyisivät liikkuvina koko projektin läpi, mutta kokeilin kumminkin.
Tykin korotus toimi nätisti, joskin nuo etualan lirpakkeet olivat vähän heiveröisen oloisia. Niihin oli tulossa lisää rautaa myöhemmin, joten ehkä ne jämäköityisivät niiden avulla tarpeeksi.
Sylinterit toimivat oikein upeasti, kun maltoin liimata sisemmät ja ulommat sylinterit ja annoin niiden niiden kuivua rauhassa. Liitos oli mekaaninen syötä-käännä-paina ja oikein näppärä.
Kilven tukien liimaaminen kiinni olikin sitten ärsyttävämpää, kiitos hienojen 3d-ohjeiden joista minä en ainakaan ottanut kunnolla selvää miten päin ja mihin suuntaan mikäkin osoitti. Nämä neljä tukivartta olivat kiinni klassisen yritys-erehdys -menetelmän tuotoksina.
Koesovittelin tykkiä runkoon vähän väliä, lähinnä sillä että se pysyi siinä nätisti eikä pyörinyt ympäri laatikkoa kun roudasin mallauspistettäni paikasta toiseen.
Ainoa askel, jonka päätin tietäväni paremmin - tai jonka kuvittelin osaavani optimoida - oli etupanssarin liimaamisjärjestys. Ohjeessa tykki piti ensin asentaa paikalleen ja sitten etulevy liimattiin kiinni. Minä halusin maalata tykin erikseen, samoin kuin taistelutilan sisäpuolet. Pienellä testailulla päätin että saisin asennettua haupitsin vielä senkin jälkeen kun etupanssari oli liimattu kiinni, joten alea jacta est ja jatkoin valitsemallani polulla.
Jossain tässä tykin kilven liimausvaiheessa jokin oli liimautunut jumiin ja putki oli vaa'assa eikä sitä enää nostettu. Todennäköisin jumittaja oli se sylinteripari, koska mikään muu ei jumittaisi noin tehokkaasti ja estäisi liikkeitä. Eipä se sinänsä haitannut kun nyt sain syyn liimata suuntauslaitteiston kiinni, se ei nimittäin pysynyt pelkällä ruuvilla niin hyvin kuin olisi voinut toivoa.
Terästekstuuri
Nyt kun muistin, testasin teräspintatekstuuria uuden kerran mutta nyt en edes miettinyt kitin ohentamista liimalla. Nappasin ensipalaksi tykin kilven oikean puolen. Maalasin sen liimalla (AK I:n nesteliima loppui keskenkaiken, Hobby Point möi purtilollisen Mr Cement S:ää joka haisi tosi oudolta). Liiman pehmentämää muovia tökin lyhytkarvaisella ja kaltoinkohdellulla pensselillä kuin Bodomin puukottaja kavereitaan. Aivan lopuksi hioin vähän isoimpia rosoja pois hiomatyynyllä (superfine, se sanoi paketissaan, mutta se sanoi myös 800 grit).
Räpelsin pätkissä oikeastaan kaikki pystypinnat jotka pystyin fiksusti töpöttelemään. Ensimmäisenä iltana sain melkein kaiken tehtyä, mutta kekkasin toisena iltana tehdä tämän myös panssariammeen kylkiin. Jos olisin innostunut vielä enemmän, olisin tökkinyt tykkihenkilökunnan taistelutilan panssariseinien sisälevytkin mutta en ruvennut enäää valmiiksi kasattua systeemiä sörkkimään vain vähän sinne päin. Se olisi vain johtanut pettymykseen.
Pätkä kerrallaan, pientä vaihtelua muuten niin sileisiin ja tasaisiin panssaripintoihin.
Tässä vaiheessa jäljellä oli enää hinauskaapelin kiepauttaminen koukkuihinsa tuohon nokkaan ja se olikin yllättäen hankalampaa kuin odotin. Tykin kuljetuslukitushärpäkkeitä en vielä painanut paikalleen mutta oletin niidenkin päätyvän runkoon vielä ennen maalausta. Ehkä ne olisivat helpompia asentaa ennen telaketjutusta.
Liimasin takaovet paikalleen kun olin saanut ne käsiteltyä molemmilta puolilta rosoisiksi. Kasasin yhden ukkeleista osittain eli liimasin torson jalkoihin ja pään siihen verikauhoineen, mutta jätin käpälät irti. Samoin päätin etten rupeaisi vielä säätämään kaiken tilpehöörin eri murkuloiden, kartussien, lisälaatikoiden ja lankkusettien kanssa.
Kuvassa ukkeli seisoi valurankapätkien päällä eli muoviyli-ihminen ei ollut ihan noin pitkä luonnossa. Haupitsikin oli ihan vikapaikassa makoilemassa taistelutilan lattialla irrallaan oman paikkansa sijasta.
Telaketjut
Panzerwerk-ketjut etenivät omaa kivaa tahtiaan, niiden kanssa ei vaan voinut tehdä mitään muuta niin aikaahan ne vain söivät. Käytin mittatikkuna ohjekirjan 1:1-skaalan kuvaa välttääkseni kummallisuudet. Rauhallisesti tehdessä tärväsin pari tuntia per puoli, eikä tullut kiire mutten myöskään tylsistynyt.
Tietysti kasasin myös pätkän ketjupanssaria, kun telakenkiä ja kissanviiksiä oli jäljellä. Ja jollei niitä olisi jäänyt tästä lootasta, edellisistä kahdesta olisin löytänyt lisää.
Putken kuljetuslukko
Hetki tuntui sopivalta, joten naksautin putken kuljetuslukituspalat paikoilleen nyt, niin minulla olisi kaikki muu paikallaan poislukien telakoneisto ketjuineen. Tässä tilassa mallin vielä irrallisine aliosineen voisi ottaa pohjamaalaukseen.
Yksitoista rakentelusessiota takana. Telakoneiston ja -ketjujen lisäksi tästä puuttuivat vielä lähipuolustuskonekivääri, pioneerivälineet ja tunkki, sekä tietysti henkilöstö roippeineen.
