Tuhoojien ensimmäisen peitsen maalikuvio

Ensimmäinen nelikko

Tämä oli vallan vakava hetki, kun aloitin jotain aivan uutta ja ilman mitään erillisiä spesifikaatioita tai edes viitteitä maalikuviosta. Vaikka olin peluutellut yksikölläni aina uudestaan ja uudestaan digiversiona, niissä kaikki maalikuviot olivat kumminkin tietyillä rajoituksilla esimääriteltyjä. Nyt pitäisi keksiä jotain minkä voisin sekä toteuttaa että toistaa tosimaailmassa. Huh.

Jotenkin yllättävästi sakemannien kolmivärikuvio oli jotain mihin minulla oli maaleja valmiina ja se näytti myös sopivan erilaiselta kaikkiin näihin muihin verrattuna. Mieleeni putkahti jostain syvistä syövereistä kerran testaamani ja hauskaksi julistamani pikselikuvio, joten mitäs jos kokeilisinkin sitä näin naurettavan pienissä napeissa?

Hiekankeltainen perusväritys

Päätin aloittaa vaaleimmasta sävystä, joksi nappasin hiekankeltaisen (VMA 71278 Sand Yellow) ja päristelin sitä kynäruiskulla ympäri miniatyyrejäni. Se oli helposti ja nopeasti hoidettu vaihe.

Toinen ja päinvastainen lähestymistapa olisi ollut aloittaa vihreällä tai ruskealla ja teipata suojaan osa, sitten maalata toisella värillä loput, maskata vielä lisää ja lopettaa parilla hiekankeltaisella kerroksella vihreiden ja ruskeiden väliset rajat. Muistelisin tehneeni viimeksi jotenkin hassusti, joten ehkä tämä oli nyt helpompi järjestys. Tai sitten muistin muistavani väärin ja tein vahingossa samoin kuin aiemmin.

Teippiä

Viimeksi teippinaamiokuvioilla leikkiessäni tein aaltokuvioita ja pieniä kolmioita. Nyt tekisinkin saman mutta yksinomaan neliöillä tai niin neliömäisillä muodoilla kuin mitä sain käsin silvottua maskiteipistä. Vetäisin askartelualustalleni noin 10cm pätkän Tamiyan 10mm teippiä ja rupesin pätkimään sitä askarteluveitsellä ensin tukiviivojen mukaan neliöiksi. Sitten pätkin ne vielä kahtia poikittain ja uudemman kerran pitkittäin. Nyt minulla oli hervoton määrä noin 5mm noin-neliöitä ensihätään.

Ensimmäisen tunnin aikana sain suunnilleen kasaan yhden Devastatorin ja yhden Marauderin. 

Jossain välissä tarvitsin lisää teippineliöitä joten toistin samaa prosessia, mutta pätkin hyvän määrän niistä vielä uudelleen neljään osaan jolloin minulla oli myös noin 1,25mm neliöitä pienemmille pinnoille. Vaikka minulla oli tässä kaksi rynnäkkö-, ja kaksi raskasta 'Mechiä, nuo parimillisetkin laput osoittautuivat siellä täällä aika isoiksi laatoiksi mittakaavaa miettien. Jonkun Locustin tai Flean kanssa nämä olisivat moninkertaisesti liian suuria.

Toisen illan ja askartelutunnin jälkeen minulla oli koko nelikko muumioituna. Kukaan muu, oli sitten viaton sivustaseuraaja tai kuvailun kuullut kollega, ei pitänyt tätä ollenkaan rauhoittavana ja lähes meditatiivisena touhuna. Minä vain istuin ja läpsin teipinpaloja siihen mihin ne tuntuivat haluavan asettua, aikalailla Bob Ross -henkisesti.

 

Naamioväri: neukkuvihreä

Eri vihreitä punnitessani testailin, mikä oli mitenkin tummaa. Kolmesta vaihtoehdostani neukkuvihreä 4BO (VMA 71017) näytti sopivimmalta senhetkisellä mielialallani, joten räimin miniatyyrit sillä.

 

En ollut suunnitellut tätä prosessiani kunnolla kolmivärikuviota varten, koska maalin kuivuttua aiemmat maskiteipit olivat vähän turhan hyvin peitossa. Tästä asetelmasta lisäteippien läpsiminen vihreän kerroksen suojaamista varten ei toiminut ideana täydellisesti koska olisin tehnyt sitä ihan sokkona.

Tietysti olisin voinut vain peittää satunnaisia pikseleitä ja jättää jotain kulmikkaita aukkoja ja lopputulos olisi ollut ihan hyvä. Kaipasin vain näkyvyyttä siihen mitä tein, enkä halunnut tehdä täysin satunnaista kolmoskerrosta. Keräsin siis teippini irti ja julistin olevani valmis ainakin kolmesti ja löysin vielä senkin jälkeen pari satunnaista palaa :D

Teipit mäkeen

Napsin kuvia eri vaiheissa, nämä olivat toisen kierroksen jälkiä. Hauskinta oli, että paljaisiin ja huonoihin silmiini jotkin eivät vaan pistäneet vaikka ne olivat valokuvissa ilmiselviä jopa heti puhelimen ruudulta katsottaessa. Tästäkin allaolevasta nelikosta huomasi pikavilkaisulla ainakin 8 vielä irroittamatonta teipinpalaa.

 

Kaikenkaikkiaan nuo näyttivät ihan kivoilta jo näinkin. Tietysti alunperin kaavailemani ruskea olisi tuonut lisäefektiä tähän, mutta kaksivärinen pikseliefekti oli ihan hauska.

Metallipinnat 

Paljaiden metalliosien kanssa noudatin jo hyvin tuttua tummarnharmaata (VMA 71056 Black Grey) kaavaani. Devastatoreissa oli paljon ilmiselviä putkia, samoin niiden päissä ja selissä oli yhdet jotka olisivat saattaneet jäädäkin huomaamatta. Niiden lisäksi maalasin taas eri räppänät sun muut sopivannäköiset kilkkeet. Käsistä maalasin kyynärnivelet eri tavalla: yhdestä koko mokkulakompleksin ja toisesta vain niiden välissä olevan alueen.

Maraudereilla oli vähemmän kivasti selviä paljaita metallipaloja. Nilkat, takarungon ilmanottoaukkosysteemien osat ja mitä tuolta nyt pisti silmiin. Täydennyskierroksella maalasin myös ohjaamoiden vierestä nuo ilmanottoaukot, ne jotenkin tuntuivat sopivilta tähän touhuun vaikka jätinkin ne alunperin maalatuiksi. 

Kuten tavallisesti, kuivaharjasin kaikista neljästä metalliosat kylmänharmaalla metallihohtoefektiä varten. Sain siitä idean kuivaharjata yhden Marauderin valoanappaavat pinnat ja se toimi kivasti. Jatkoin samalla vauhdilla kolme muuta miniatyyriä. Napsin lopuksi kuvat ja löysin niistä vieläkin teipinpaloja!

En ollut vieläkään varma siitä haluaisinko vai enkö haluaisi jokusta panzer-ruskeaa pikseliä joihinkin suurempiin värialueisiin. Olin keikkunut boolean-arvojen välillä aika tiuhaan riippuen siitä mistä suunnasta ja missä valossa katsoin noita pelinappuloita.

Marauderien kattotykit

Nyt nämäkin oli vihdoin aloitettava kun en tajunnut ottaa niitä heti alkuun mukaan. Oma vikani kun olin tymä.

 

Sen sijaan että olisin aloittanut hiekankeltaisesta aloitinkin maalaamalla valtaosan palikoista tummanharmaiksi. Keltainen tuli parissa kerroksessa pensselin kanssa, en pistänyt kynäruiskukompleksiani kasaan kahdeksan pöhäyksen takia vaikka se olisi ehkä taannut paremman pinnan.

Ajattelin tosiaan, että kattotykit olisivat pääosin paljasta metallia ja vain tuo keskiosa olisi oikeastaan rungonkaltainen. Perusmaalauksen päälle vetäisin taas hellästi kylmänharmaan kuivaharjauksen saadakseni nämä samanlaiseen tilaan 'Mechien runkojen kanssa.

Ikkunanpohjat

Valmisteluna linssiefektejä varten maalasin ohjaamolasit ja aseiden suuaukot mustiksi.

Panssarirusketusta sittenkin

Olin keikkunut juuei-tilassa ties miten monta päivää ruskeiden pikselien suhteen. Päätin loppujen lopuksi kuitenkin lisätä jokusen kuhunkin 'Mechiin. Rajasin parikolmeneljä erimallista pikselikokonaisuutta jokaisesta:

Kynäruiskun tai pensselöinnin asemesta sienestin ruskeaa (VMC 70826  German Camo Brown) pikselien täytteeksi. Kuivumistauon jälkeen keräsin teipit pois, niitä irroittaessani löysin vieläkin irrallisia pikkulappusia joita en ollut kolmella vai neljällä aiemmalla irroituskerralla löytänyt!

Tämä oli aika hyvä paikka pitää tauko.

Projekti III/26

ISD'n Tuhoojat

Kun olen käyttänyt jotain variaatiota ISD:stä, palvelusta ja pelistä riippuen, jonkun neljännesvuosisadan ajan niin sitähän sopi käyttää tähän palkkisorganisaatioonkin. Samaa firman nimeä käytin myös HBS:n BATTLETECHissä ja tuoreemmin Mechwarrior 5: Mercenariesissä, englanniksi tosin muodossa ISD's Devastators. Pöljän vitsin ristiviittaus varmaan meni ohi ihan tarpeeksi monelta mutta huvitti itseäni.

Organisaatiohimmelimietteitä

Tämä asevoimien, oikeiden tai kuviteltujen oikeankaltaisten, organisaatiokuvio oli aina jotain mitä jouduin triplatarkistelemaan, kun joukkueet rykmentteineen, komppanioineen, divisioonineen, pataljoonineen ja prikaateineen ei halunnut tarttua muistiini. Se ei ollut yksinkertaisesti ikinä kiinnostanut. Poikkeus tähän oli Klaanien viiteen perustuva organisaatio joka oli tarpeeksi yksinkertainen jopa minulle.

Pienin käytännöllinen BattleMech-organisaatioyksikkö oli Peitsi (Lance) jonka neljä 'Mechiä vastasi ilmeisesti jalkaväkijoukkuetta (joka taas oli jotain 20-40 hengen välissä). Epämääräiset Operation Flashpoint: Cold War Crisis -muisteloni sen tehtäväeditorista sanoi että tämä kytkös liittyi ehkä jotenkin siihen, miten monesta ihmisestä panssarivaunujoukkue tai -komppania henkilöstöineen rakentui. Siitä huolimatta, että yhdessä 'Mechissä oli pääsääntöisesti yksi hiippari kyydissä. Kenties kävelevän panssarivaunun edellyttämä tukihenkilöstö johti tähän?

Komppaniaan kuului puolestaan kolme Peistä, tarpeen vaatiessa lisätukiporukoilla. Lisäporukaksi sopivat tiedustelijat, epäreilu tuki (jee!) ja panssarivaunut, jopa erikoispeitset. Jossain yksiköissä erillinen komentonelikko oli mukana jo tällä tasolla. Kolmesta komppaniasta voisi koostaa pataljoonan ja kolmesta viiteen pataljoonasta alati kasvavine lisäroipevaatimuksineen sai kasattua rykmentin. Tämä oli tässä vaiheessa vain sekavaa huutelua, koska oma nimiyksikköni olisi komppaniakokoinen eli ~12 'Mechiä plus komentovaunu.

Ensimmäinen Peitsi

Mercenaries-loota ei kokonaisuutena sytyttänyt käyttämään sitä 1:1 oman palkkisporukkani runkona. Sain pöljän idean kun sen raskain kone oli Devastator, jollaisia minulla oli toinen yhdessä legendalaatikossa. Kaksi Devastatoria - ISD's Devastators ihan kirjaimellisesti, muttei tästä sentään mikään Cochraine's Goliaths 2.0:aa tulisi. Tykkäsin myös valtavasti Maraudereista, joten nappasin molemmat niistä mukaan tähän riemuun, jotta pääsisin maalaamaan niitä.

Valmista: Projekti II/26

Altmärkische Kettenwerk GmbH Sd.Kfz. 142/1 - StuG III Ausführung G 10.5cm

Ainakin näillä main Alkettin valmistamia rynnäkkötykkejä on ollut koristeena siellä sun täällä, yksi on pistänyt silmään Hämeenlinnan moottoritien varressa, yllättäen Parolan liittymässä pohjoisen puolella. Eteläpuolella oli hippasen tuoreempi Leopard 2A4 jos oikein muistin. Tuttu näky siis jopa museoiden ja varuskuntien ulkopuolella. Eri variantteineen StuG III oli myös kanttipäiden eniten valmistama telaketjukone.

Tämän mallin tykin putki oli 105-millinen, joten tekstilähteiden perusteella sen ei ehkä pitäisi olla StuG III vaan StuH 42 eli Sturmhaubitze 42 eli Sd.Kfz 142/2 joskin StuH:ssa pitäisi olla suujarru jota tässä ei ollut. Käytin valmistajan laatikon kanteen printtaamaa mallinimeä.

Metodikohellusta eli hampaidenkiristelyosio

Olin niin kovin innoissani aloittaessani panssaritekstuurin uudelleentestaamisesta. Sitten unohdin sen ja rupesin pohjamaalaamaan mallia ja hoksasin liian myöhään mitä jäi tekemättä. Ehkä tämä muistuisi mieleen seuraavan panssaroidun mallin kohdalla.

Noudatin ohjeita niin kiltisti, että kaikki fotoetsi jäi käyttämättä kun en ollut katsellut fotoetsipaloja etukäteen ja miettinyt, mihin ne kuuluisivat. Luotin liikaa siihen, että ohjeissa olisi vaihtoehtoisen palan merkki tai että fotoetsipalat olisi selvästi merkitty sinne missä niitä käytettäisiin. Nyt kävi niinkuin olisin ostanut aftermarket-setin ja jättänyt sen käyttämättä. Tuskin olisin käyttänyt juuri muuta kuin moottorin ilmanottosuodattimet, en ollut mikään fanaattinen työkalukiinnikkeiden viilaaja. 

Öljymaalien kanssa oli suositeltu käyttämään kirkasta lakkaa suojakerroksena akryylimaalien päällä, lisäbonuksena kapillaari-ilmiö toimi tehokkaammin lakan tarjoamalla supersileällä pinnalla. Tässä parin projektin aikana kirkkaan lakan päälle sudittu mattalakka ei ole tarttunut ihan niin hyvin kuin piti vaan sieltä täältä on jäänyt paistamaan jotain yliheijastavia länttejä. Useampi mattalakkauskierros ei auttanut silloin eikä nyt. Ehkä kynäruiskun läpi ne käyttäytyisivät paremmin, ehkä eivät, mutta nämä omistamani eivät menneet suoraan purkista kynäruiskuni läpi joten käytin niitä pensselillä. Varustelukierre oli taas lähelllä kun tilausjonossani oli jo muutenkin uutta tavaraa.

Töhelsin myös maalieni värisävyjen kanssa, tai tarkemmin punaruskean kanssa. Se oli naamiokuvioon liian punaista ja sain aikaan sirkusaakkosmainoksen. Tämä varmaan jäi mieleeni jumittamaan ärsyttävänä asiana koko loppuprojektin ajaksi ja todennäköisesti siitä pieni tyytymättömyyteni maalausjälkeeni juonsi juurensa. Sain sentään säädettyä punaisuutta alas käsipelillä maalaamalla, Panzer Aces -setti kun ei ollut VxA-sarjaa ja ne olivat yleensä vähän paksuja enkä halunnut ruveta kiroilemaan ohennuksien kanssa vielä kaiken muun päälle.

 

Kuvat

Kokeilin valaistuksen kanssa vähän erilaista lähestymistapaa, nyt näistä tuli vähän turhan ylivalottuneita. Ehkä päivittäisin kuvat jossain välissä mutta ainakin alkuun käyttäisin näitä.

StuG Ausf. G viimeistely ja säistys

Vihoviimeinen megavaihe

Aloittaessani tätä osuutta kuvittelin, että tämä olisi ihan just valmis eikä menisi kuin ilta tai pari niin vaunu olisi valokuvausjonossa. *töööt* sanoi sireeni, väärin meni.

Pultinpäät ja muut reunakorostukset

Kävin kaikki kolme pääväriä läpi omilla korostusväreillään. Kellertäviä korostin ihan silkalla hiekankeltaisella suoraan putkilosta, ilman mitään taittamisia. Se erottui kivasti, koska öljykohellukseni olivat tummentaneet vaaleinta väriä eniten.

RLM82-vihreää taitoin pienellä määrällä kirkkaanvihreää (VMC 70942 Light Green) ja korostin kulmia, joitain panssarilevyjen keskiosia ja mikä nyt tuntui tarvitsevan korostusta.

Ruskeat puolestaan sotkin kahdesta eri Panzer Aces -setin naamioruskeasta aikalailla 90/10 suhteella 70826 ja 70825 (German Camo Medium Brown, German Camo Pale Brown).

Ehkä jokunen näistä olisi voinut saada vähän erilaisen kohtelun, jos olisin paremmin kärryillä StuGeista noin ylipäätään.

Maalihiutaleet eli chippaus

En kokenut oleelliseksi ruveta sekoittamaan kolmea eri vaaleampaa väriä chippauksia varten, joten otin dramaattisemman ratkaisun käsiini: valkoharmaan (VMA 71119 White Grey). Kulmia ja tuommoisia oli helppo poimia kolhuja varten, isoimmat mysteerit tulivat siitä etten ihan keksinyt, miten tuon kotelon isommat tasapinnat kuluisivat ja kolhiintuisivat uskottavasti. Lisäsin jokusen iskemän ja potkun- tai raahauksenjäljen mutta pidin nämä aika maltillisina.

 

Kuten aiemmin, täytin kolhuja mustanharmaan (VMA 71056 Black Grey) ja punaisen (VMA 71003 Red RLM23) sekoituksella.

Hitsaussaumaharkinta

Mietin että olisin maalannut teräs- tai peräti hopeamaalilla hitsaussaumat. Tässä vaiheessa, erityisesti öljypesujen jälkeen, niiden kanssa olisi tullut enemmän kiroilua ja sotkua joten en sitten ruvennutkaan. Mutta ajattelin sitä kumminkin!

Saastalitkut

Koska lakkasäätö oli jättänyt jokusen paikan vieläkin kimmeltämään valossa, ajattelin hyökätä sen kimppuun tekemällä omaa tosi ohutta likaista litkua. Tein oikeastaan kahta ja levittelin niitä kahtena eri iltana. Ensimmäinen oli nimensä mukaan likaa (VMA 71133 Dirt), jolla peitin aikalailla kaikkia pintoja. Ehkä tämä oli lähempänä filtteriä kuin pesua, hitostako minä näistä osasin sanoa. Sen jälkeen sekoittelin mutaisempaa jälkeä varten ruskeaa vastaavanlaista ohutta nestettä (VMC 70872 Chocolate Brown), keskityin sen käyttämisessä vähän likalitkua pienemmille pinta-aloille.

Kai tuo vaunu näytti nyt yleisesti kökköisemmältä kuin pari askelta aiemmin. Se oli ainakin tämän harjoituksen tarkoitus, sen lisäksi että sain kirkkaan lakan jämät peiteltyä.

Periskoopit ja lasit

Tässä kotterossahan oli kivasti erottuva sarja erilaisia periskooppeja, kivaa! Kuskin lasi oli tietysi pahimmassa jemmassa, sitten normaali ja haarakiikari olivat vallan loistavat. Jotenkin olin onnistunut unohtamaan komentajan kupolin skoopit ihan kokonaan. Joten maalasin niiden kaikkien lasit heti alkuun mustiksi (VMA 71047 Black), jotta voisin jatkaa sujuvasti.

Muistelisin että sakemannien periskooppien lasien sävy olisi oikeasti ollut vihertävä. Saatoin tietysti muistaa ihan omianikin, mutta eipä sillä väliä kun en ollut maalaamassa niitä realistisesti. Päätin tunkea tähän vakavaan malliin hyvin erottuvat siniset efektilasit. Maalasin siis mustan päälle välimerensiniset lasit (VMA 71111 UK Mediterranean Blue).

BT-tekeleistäni tuttuun tapaan maalasin taikuuden sinisellä (VGA 72721 Magic Blue) pienemmät kutakuinkin L:n muotoiset alueet. Pyöreissä laseissa se oli tietysti paljon hankalampaa kuin noissa suorakaiteissa, pieniä piruja kun olivat.

 

Sinisten kaveriksi sotkin vielä vakavamielisyyden selvästi mutaan telaketjujen alle ja tökin valkeat heijastetäplät kulmiin. Erottuivat oikein tehokkaasti muusta vaunusta kun niitä katseli sopivasta kulmasta mutta normaaleista kuvakulmista ne eivät hyppineet silmille.

Lopuksi peitin ne kerroksella kirkasta lakkaa. Olivathan nämä erilaiset kuin ne mitkä maalasin harmailla Jagdpanzer IV:lle kolmisen vuotta sitten.

Grafiitti

Rätvelsin ketjujen kulutuspinnat grafiittikynälläni. Otin tämän vaiheen aika iisisti ja käsittelin vain ne ketjujen osat jotka näkyivät. Jätin maahankoskevat osat rauhaan, jotten sotkisi turhaan.

Tamiyan pigmentit 

Varastossa oli kaksikin rasiaa Tamiya Weathering Master A -sarjaa, jossa oli vaaleaa hiekkaa, hiekkaa sekä mutaa kolmena pigmenttinappina. Toisessa niistä oli vielä hengissäoleva pensseli-sienityökalu, toisen sieni oli murentunut palasiksi jo vuosia sitten. Päätin käyttäväni niitä kaikkia järjestyksessä vaaleimmasta tummimpaan, aiemman likalitkun tavoin alati pienemmillä käsittelypinta-aloilla.

Vaalea hiekkapigmentti

Harjasin ensin aikalailla koko vaunun ympäriinsä vaalealla hiekalla.

Hiekkapigmentti

Tavallista hiekkaa harjailin vähän rauhallisemmin ja koetin keskittyä parhaani mukaan käyttämään sitä lähinnä panssarilevyjen keskiosiin sun muihin. Näin vaalea, kevyempi hiekka olisi ikäänkuin pölissyt enemmän ja tämä raskaampi ja vähän märempi hiekka olisi levinnyt vähemmän.

Mutapigmentti

Mudan kanssa keskityin lähinnä vaunun alarunkoon ja telapyörästöön.

 

Viimeinen hifistely

Olin jotenkin onnistunut jättämään pakoputkien näkyvät osat ruostuttamatta, joten sehän minun vielä piti tehdä. Samalla vaivalla sotkisin ruosteita myös noihin kasematin takaseinän ketjupanssaripätkiin. Ne olivat vielä ihan liian siistit, mikä ei käynyt laatuun.

Ohensin noin kolmessa vuodessa huolestuttavan vähiinkäyneellä ohentimella sekä tummaa (ABT070 Dark Rust) että vaaleaa ruostetta (ABT060 Light Rust). Käytin tummaa ruostetta loppujen lopuksi lähes kaikkiin kolhuihin. Myöhemmin lisäsin vähän vaaleaa, tuoreempaa ruostetta yksittäisinä tippoina sinne tänne. Sitä käytin enemmän ketjupanssarissa kuin panssarilevyissä.

En ollut ihan huipputyytyväinen kaikkeen, mutta olin tuijottanut tätä vaunua jo aika pitkään ja moneen otteeseen (kuvien nimeämisen mukaan 22 sessiota mutta iltoja oli useampia). Ehkä olin ylikriittinen.

StuG III Ausf. G öljyt

Öljyinen elämä

Öljymaalien kanssa piti olla kärsivällinen, kun ne kaipasivat enemmän kuivattelua kuin akryylimaalit. Tosin niiden kanssa puljaaminen oli omalla tavallaan todella kivaa. Ajattelin saavani öljymaaliseteistäni jonkunlaista rauhaa naamiokuvioni kevyelle räikeydelle.

Pistefiltteröintiä

Innostuin kokeilemaan kevyttä pistefiltteröintiä uudemman kerran, nyt käytin kolmea eri väriä kahdella eri tavalla. Väreinä käytin kellertävää (ABT155 Light Sand), oliivinvihreää (ABT050 Olive Green), sekä okraa (ABT092 Ocher). Työstövaiheesta en vauhtiin päästyäni hoksannut ottaa kuvan kuvaa, suonette anteeksi.

Aloitin täplillä, joita sitten blendasin ympäri runkoa ohentimella kostutetulla siveltimellä. Sitten muistin Bob Rossin märkää märälle -maalaustekniikan ja myös jokusen "näinkin voi tehdä"-videon. Sudin muutaman vinon pinnan kosteaksi ohentimella ja tökin sitten maalitäplät siihen ja blendailin siitä eteenpäin. Tämä tuntui jotenkin helpommalta metodilta. Ainoa iso ongelma tässä mallissa olivat nuo Schürzen-telineet, joiden välistä kylkipanssarit olivat vähän hankalia sörkkiä.

Yön yli kuivumisen jälkeen ero alkuperäiseen ei ollut valtava. Kävisin seuraavaksi seepialitkun pariin, jotta saisin eri rakoset ja koloset paremmin korostettua. 

Kirkas lakka

Koska Vallejon lakka ei ollut suoraan kynäruiskun läpi menevää sorttia, sudin sitä pensselillä ympäri vaunua. Olisin kernaammin räiminyt sen pintaan ruiskulla mutta en halunnut tukkia sitä (taas). Tämähän haiskahti siltä, että jotain pitäisi taas tilata!

Seepialitku puhdistuksineen

En pysähtynyt ottamaan kuvia litkutuskierroksestani tai sen puhdistamisesta, saati sitten sen kuivumisenjälkeisestä tilasta. Aikani oli vähän kortilla ja priorisoin etenemisen. Ikään kuin parin hassun valokuvan näpsiminen olisi vienyt jotenkin huomattavan määrän aikaa.

Kävin taas kaikki pultinpäät, paneelirajat ja varjopaikat läpi hyvin ohuella Abteilungin seepialla (ABT002 Sepia). Puolen tunnin kuivattelun jälkeen putsasin isoimmat sotkut pois ja blendasin niitä sinne tänne saadakseni sekä vaihtelua maalipintaan että yleistä saastaisuusefektiä. Tämän jälkeen jätin mallin kahdeksi vuorokaudeksi saunaan kuivumaan.

Mattalakka

Sudin mattalakkaa (AK Ultra Matt Varnish) kahdessa sessiossa. Kuten tästä yläkuvasta näkyi, aivan kaikkiin kirkaslakkapintoihin se ei yksinkertaisesti tarttunut, samaa manasin aiemmin CJF Quatrefoilia lakatessani. Ehkä minun oli syytä vihdoin tilata jostain kynäruiskuteltavia lakkoja niin tämä ajanhukka ehkä loppuisi.

En halunnut tärvätä kolmatta iltaa supermattalakan kanssa säätämiseen, joten ehkä seuraava askel olisi sitten öljyjen tummentamien korostusten palauttaminen ja heti sen päälle jonkunlaisen ohuen hiekkamaisen kerroksen lisääminen ihan koko vaunun päälle. Juuri näin tekisimme. Ensi kertaan siis!