20.5.2026

Kimalaisen maalaus

Perusmaalausosuus

Nyt keräisin kasaan aika monta eri vaihetta. Pohjamaalauksen jälkeen oleelliset osat piti naamiokuvioida, mutta sen lisäksi tulisi kasa erinäisiä pienempiä yksityiskohtia. Suuntauslaitteistot sun muut piti maalata, tykin lukko sun muut, telaketjujen kuluvat osat tarvitsivat omanlaisensa yleiskäsittelyn samoin kuin taistelutilan eri lootat ja ties mitkä muut roippeet.

Musta pohjamaali

Vaunun maalasin ala- ja yläpuolelta. Huonossa valossa onnistuin missaamaan taistelutilan takaa, keskeltä tuon laatikoidenvälisen kohdan. Onneksi olin varautunut siihen, että pohjamaalaus söisi vähintään kaksi maalaussessiota.

150mm-haupitsi näytti onnistuneen yhdellä maalauskierroksella, mutta siellä saattoi olla jotain piiloja jotka eivät pistäneet silmään. Ajattelin että napsisin tarkistusvalokuvia jotta tietäisin mistä tai mihin sohottaa korjauskierroksella.


Telaketjut saivat maalia ykkösmaalaussession aikana vain sisä- ja ulkopuoliltaan, en käynyt niiden reunoja vielä läpi. Aivan täydellinen peittävyys ei ollut tavoitteena, koska maalaisin niitä mustanharmaalla ennen pitkää.

Telaketjujen kohtelu

Mustan pohjamaalin päälle maalasin mustanharmaata (VMA 71956 Black Grey) kuten aiemmin.

Kulutuspintojen puhtaaksihinkkautumisefektin päätin toteuttaa samalla tavalla kuin StuG III:n ketjuihin eli ohennetulla Gunmetalilla (VMA 71072) pitkin telakenkien keskiosia ja ohjaushampaita.

Tällä kerralla maalasin ketjupanssaripätkään puhtaaksihiotut osat, koska se olisi hyvä paikka lisätä kosolti tuoretta ruostetta. Ei sillä että se juuri näkyisi mutta oleellista oli se että se olisi tehty. Yleistä likaisuutta ilmentääkseni maalasin ketjut vielä ohennetulla lialla (VMA Dirt) ja jätin ne kuivumaan.

Erinäisiä päiviä myöhemmin, kun taas ehdin keskittyä ketjuihin, tarkistin niiden pituudet, yhdistin päät ja maalasin viimeiset kiinnityspinnit mustanharmaalla. Ulkopuolen perusilmettä varten maalasin pinnat reilusti ohennetulla suklaanruskealla (VMC 70872 Chocolate Brown). Kiinni suljetut ketjut pysyivät kivasti parin pyykkipojan varassa roikkumassa eivätkä sotkeutuneet tai sotkeneet mitään muuta.

 

Hiekankeltainen aloituspiste

Käytin taas hiekankeltaista (VMA 71278 Sand Yellow RLM79) perusmaalinani. Koetin taas saada jonkunlaisen pilvimäisen maalipinnan ihan täydellisen mattapeittävyyden sijasta. Ei tämä mitään esivarjostusta (preshading) ollut mutta jotain sensukuista ehkä.


Hattunaamiokuvio

Jätin napsimatta välikuvat vihreiden (VMA 71019 RAL6007 Grün) ja ruskeiden (VMA 71041 Armour Brown) maalauksen innossani. Jo hyvään ikään päässyt Badgerini käytti ei-niin-pientä suutinta neuloineen joten sillä ei saanut suoraan tehtyä ihan tiukinta kuviota, tai ainakaan minä en osannut. 

Se, sekä se, että en ole kovin hyvä keksimään omasta päästäni kuvioita lennossa, on ollut pääsyy sille että olen suosinut maskeja naamiokuvioinnissani. Ajattelinpa nyt kuitenkin kokeilla pehmeäreunaista vapaalla kädellä tehtävää kuviota pitkästä aikaa. Jotkin kohdat toimivat minusta oikein kivasti, jotkut taas eivät. 

Mietiskelin, että voisin kokeilla mennä maalausohjeesta vähän ohi ja kokeilla toisen kerran ambush-kuviota eli täplien lisäämistä kuvion sekaan. Jätin ajatuksen hautumaan kunnes olisin korjannut korjailtavani ensin alta pois. 



Maalasin jonkunlaiset muotoja rikkovat runnut takaovien sisä- ja ulkopuolille. Maalausohjeessa tästä oli maininta ja se oli järkeenkäypää, koska jos avoimet ovet olisivat vain hiekankeltaiset niin nehän erottuisivat muusta naamiokuviosta kuin mitkäkin "ammu tänne"-kyltit.


Tykin etuosan naamiointi

Katsoin yleistä mallia maalausohjeesta ja ajattelin noudattaa sitä. Pääidea oli kuvioida putki, kilpi, sekä hidastin-palautinsysteemistä isoimmat etualan osat ja jättää henkilöstön työtilat hiekankeltaiseksi kun ne olisivat panssarien sisäpuolella näkösuojassa joka tapauksessa. Vapaalla kädellä tämä meni muuten kelvollisesti, mutta ehkä tuota kilpeä pitäisi vielä hienosäätää ja töhäyttää siihen vähän hiekankeltaista palauttamaan vähän vaaleutta kun viherruskeat veivät aika ison prosentin alalaidoista.



Metallittomat metallit 

Aikatauluni ollessa mitä oli, päätin hypätä pikkuasioiden perään ja korjata naamiokuviota vähän myöhemmin. Maalasin paljaat metalliosat taas tummanharmaiksi ja kuivaharjasin ne kylmänharmaalla. Haupitsin suuntausvehje oli ensimmäinen selvä kohde, mutta samalla vaivalla maalasin parin kammen kahvaosat harmaiksi, vaikka ne saattoivat tosimaailmassa olla puisiakin. En ollut ihan sataprosenttisen varma tuosta koropyörästä, joten saattaisin joutua palaamaa siihen vielä uudelleen.


Vetokaapeli oli kiltisti omalla paikallaan, mikä teki sen maalaamisesta osin helpompaa kun se ei luikerrellut karkuun, mutta hankalampaa koska jouduin varomaan naapuriosia. Onneksi tykin matkatuki oli sentään avattavissa ja käännettävissä pois tieltä. Kaapeli näytti aika kivalta, joutuisin varmaan fiksailemaan sitäkin, eivät nämä yleensä olleet kerralla valmiita.


Telakoneisto

Pakko se oli näihinkin joskus iskeä, kasasin siis kaikki pyörät ja näihin tuli kaikkiin pieni pulikka sisään, jonka avulla telapyörät ja palautuspyörät pysyivät kiinni akseleissaan ilman että ne piti liimata. Tai niin ainakin teoriassa, testaamallahan sekin selviäisi.


 Pyörivät hyvin paikoillaan ja irtosivat kiltisti. Arvostettava lisäominaisuus telamallissa.

 

Telapyörien kumipinnat maalasin, kuten odotettavissa oli, kuminharmaalla (VMA 71315 Tire Black). Rakkineen ilme parani taas kertaheitolla. Näiden kanssa saatoin koesovittaa telaketjujani, kun pistin veto- ja palautuspyörät hetkeksi paikalleen. Palautusrullienkin kanssa ketjujen pituus oli kerralla täydellinen, hyvä ohje oli.

 

Kuminharmaalla puljatessani maalasin myös telien pohjaanlyöntikumit kuntoon. Ei niitäkään kukaan tulisi näkemään, mutta kuten aina, asiat piti tehdä silti. Kun pyörittelin mallia ympäri, muistin vihdoin maalata myös pakoputket. Pohjustin ne mustanharmaalla ja kuivaharjasin vauhdikkaasti kylmänharmaalla. Röörien suut maalasin mustalla ja jätin tuubit odottamaan ruosteisia öljysävyjä, jotka eivät ehkä enää olisi kovin kaukana tulevaisuudessa.

Pioneerivälineet ja puiset käkättimet

Pinohiirikamaa ei ollut paljoa, vain nuo kaksi lapiota. Lapioissa oli kumminkin puiset varret, joten yhdistin puumaalaukset tähän yhteen ja samaan alivaiheeseen.

Metalliosia varten maalasin lapioiden terät mustanharmaalla ja kuivaharjasin ne myöhemmin kylmänharmaalla. Saman kohtelun saivat myös henkilökunnan konekivääri, tunkki. sekä tunkkipalikan metalliosat. Tästä kuvasta huomasi, että olin maalannut tuon varren etupäässä olevan metallikiinnikkeenkin maalaamattomaksi metalliksi, se ja nuo lapion terän palat tulisivat olemaan joko hiekankeltaisia tai sitten jäljittelisivät jotenkin panssariseinän naamiokuviota.


Puuosia varten kaivoin erikseen ostamani AK Interactiven puumaalisetin esiin. Pallottelin pienen hetken, minkänäköisiä puupaloja haluaisin tällä kertaa nähdä ja aloitin sitten korkilla (AK11119 Cork). Kun korkkimaali oli kuivunut, sekoitin korkkiin vähän vaaleaa maata (AK11115 Light Earth) ja kuivaharjailin isoimpia puuosia sillä. Lopuksi korostin erinäisiä kohokohtia pelkällä vaalealla maalla.





Tunkkipalikka kaipasi metalliosien erillistä maalausta

Puuosia oli yllättävän paljon, lapionvarsien lisäksi. Lataajan kepakko, jolla murkula työnnettiin lukkoon, konekiväärin olkatuki, tunkkipulikka itse, itse päättämäni tykin suuntauslaitteiston kahvaparin, sekä lankkusetti jota henkilöstö käytti vaunussa kulkevia a-tarvikkeita sisään ladatessaan. Lankku oli ainoa, jota vielä koristelin erikseen peruspuulla (AK11351 Wood Base), koska se oli kaikken suurin ja ehkä vähän erilaisin osa näistä. Koska innostuin, maalasin mustanharmaalla lankun poikkipuiden vastakkaisiin päihin pari mustaa täplää naulojen kannoiksi.


En minä kyllä vieläkään mikään puumaalausekspertti voinut olla, nämä olivat aina vähän tämmöisiä. Sinne päin muttei perille asti tehtyjä. Ehkä ruskea litkutus öljymaalilla auttaisi tässäkin?


Tietenkin tämä tekemäni valinta, käikäleiden maalaaminen valurangoissaan, edellytti pieniä korjauksia irroittamisten jälkeen. Ne olivat kumminkin pieniä enkä dokumentoinut niitä erikseen.

A-tarvikkeet

Telahaupitsiin oleellisesti kuuluvana mutta mallimielessä ehkä dioraamaan sopivampana minulla oli käsissäni kasa kranaatteja ja tyhjiä kartusseja. Ruutipussit olivat varmasti jossain laatikossa suojassa säältä.

Maalasin kartussit vanhalla kullalla pariin kertaan mutta sallin tummien varjojen jäävän koska minusta ne vain sopivat tähän, vaikka tosimaailmassa ne olivatkin ihan täysimetallisia ja puhtaita. Kranaatit saivat tummanvihreän ykköskerroksen, kuivaharjaisin ne myöhemmin vielä vaaleammalla vihreällä ja nimenomaan oliivinvihreällä jos löytäisin täydellisen värisävyn, muuten menisin taas fiilispohjalla. Sen jälkeen murkuloille pitäisi vielä maalata sytyttimet ja johtorenkaat (driving band).


Toisena iltana kuivaharjasin murkulat oliivinvihreällä (VMC 70894 Camo Olive Green) ja olin siihen osuuteen aika tyytyväinen. Johtorenkaita varten minulla oli jopa käyttämätön puteli kuparinväristä maalia (VMA 71068 Copper) joten sitäpä minä käytin. En ruvennut soheltamaan sytyttimien kanssa tuon maalin ollessa märkää, joten jatkoin niiden parissa suosiolla myöhemmin.


Suuntauskepit 

Takaovien alle tuleva sarja punavalkoisia suuntauskeppejä oli jotain mitä ei sopinut unohtaa. Niiden maalaaminen fiksusti oli jotain mitä lähestyin pelonsekaisella utelisaisuudella. Ne oli pohjamaalattu mustalla, joten rupesin miettimään miten tämän tekisin. Kynäruiskutyöaseman pystyttäminen paria töhäystä varten ei motivoinut, varsinkaan kun se olisi vaatinut maskausta ja kahta eri sessiota jottei teippi repisi ensimmäisiä maaleja irti. Käsitöiksi meni, maalasin kepakot ensin valkealla (VMA 71119 White Grey).

Käytin ohjeen 1:1 kuvaa hyödykseni ja maalasin kuivattelutuokion jälkeen punaiset (VMA 71003 Red RLM23) raidat. Tarkistin punaisten raitojen rajat maalaamalla ne sekä vasemmalta että oikealta puolelta.

Kepakoiden ääripäät olivat maalaamatonta puuta, joten maalasin ne ensin peruspuuvärillä (AK11351 Wood Base) ja sitten korostin niitä varovaisesti AK:n vaalealla maalla. Tässä välissä keksin, että nuohan olivat klipseillä kiinni ja ne olisivat rungonvärisiä joten maalasin ne osat hiekankeltaisiksi (RLM79). Ehkä näitä klipsejä pitäisi vielä korostaa jossain välissä, mutta se saisi kyllä odottaa asennusta.

Jäljellä olivat enää maahan tai liian lähelle tunkeneen vihollisen maksaan upotettavat metallipiikit, jotka maalasin ensin mustanharmaalla ja sitten kuivaharjasin kylmänharmaalla.


Hyväthän niistä tuli. Paljaalla silmällä nähtynä ja dynaamisella virheenkorjauksella ne olivat paljon paremman näköiset kuin näin digitaalisesti lähikuvattuna, mutta sitäpä se taas oli. Asensin kepakot vaunun peräpäähän ja korjaisin liian vähän maalatut reunat sopivan hetken koittaessa. Luulin vaakatasossa maalatessani peittäneeni yläreunoja tarpeeksi mutta tässä se taas nähtiin: luulin väärin :D


Naamiokuvion jatke

Pidin kovasti Hinterhalt-Tarnungin maalaamisesta pari vuotta sitten, joten tarkistelin uteliaisuuttani kuvahauista josko löytäisin esimerkkejä. Enpä löytänyt, joten en voinut tukea mielihaluani sillä että oli niitä muuallakin tehty. Väliäkö sillä, nappasin pensselin sekä vihreää (RAL6007) että tummankeltaista (RLM79) ja rupesin töpöttelemään täpliä ympäri vaunua. 

Aloitin pienillä pisteillä, mutta päädyinkin tekemään vähän metallisista kävelysilloista sun muista tuttua timanttikuviota muistuttavaa sähellystä. Hankalinta tässä oli tietysti välttää säännöllisiä kuviomuodostelmia. Ihan ensimmäisen session aikana sain melkein koko rungon täplitettyä ja ison osan tykistäkin. Tätä piti jatkaa toisena iltana, kokonaisuus näytti aika hauskalta. 






Hyppäsin täplittämään mallia taas seuraavana iltana, koska olin peräti innoissani tästä touhusta. Kaikenkaikkiaan läiskien kanssa puljaamiseen upposi puolitoista tuntia.



Nyt tämä touhu sai riittää, päätin että tunkkaisin vaunusta itsestään seuraavaksi sisätilojen öljymaalit, asentaisin tykin kiinni. Vasta sen jälkeen mäjäyttäisin telaketjukokonaisuuden paikalleen ja öljysotkisin ulkopuoleltakin kaiken. Sitä ennen ihmisiäkin pitäisi sörkkiä. 

13.5.2026

Kimalaisen kokoonpano-operaatio

Telahaupitsitehdas

Tässä oli taas tarjolla kaikkea kivaa näperrettävää ja Panzertyyppisesti mieltäturruttava setti telapyöriä ja niiden serkkuja. Itsepä olin suosikkikalustotyyppini valinnut, kun vielä keksisin miten pyörämerestä pääsisi läpi ilman että tekisi mieli oikaista. Onneksi varastossa oli erikoistelaketjut niin setin omista ei tarvinnut välittää.

Alarunko

Hummelin kasaus alkoi panssariammeen siivoamisella. Takakyljissä oli pari ylimääräistä näppylää jotka piti viipaloida pois. Palautuspyörän viereen tuli molemmille puolille loiva < -muotoinen kalikka näpäyttämään telaketjujen kiinnityspinnit aina paikalleen. Sain myös aloittaa toisteisinta osuutta eli oktetilla kahdesta osasta kasattavia palautusrullia. Kumireunaiset telapyörät ystävineen jätin suosiolla odottamaan sitä hetkeä kun ne oli pakko tehdä alta pois.

Takaseinään asennettiin askelma henkilökunnalle, vetokoukkusysteemi, saattuevalo ja rimpulatelineet varatelapyörille. Toinen rimpuloista kärsi vähän jo irrotusvaiheessa.

Telien kanssa meinasin ensin seota, mutta onneksi huomasin ennen liimaamista ja kiroamista, että kummassakin valurangassa, joissa oli 4 teliä kummassakin, oli kaksi oikean- ja kaksi vasemmanpuolista teliä ja ne erotti toisistaan kiinnityskolojen koosta. Eipä siitä olisi kai muuta tullut kuin pientä liimasotkua mutta vältinpä senkin pitämällä rupiset silmäni vaihteeksi auki.


Pakoputket tulivat molemmille puolille takarunkoa ja niille asennettiin vielä suojapalat. Rupesin tässä välissä miettimään, miten kummassa maalausoperaatio tulisi toimimaan. Ehkä tekisin niin kuin viimeksi ja jättäisin telakoneiston ja telaketjut irralleen, kunnes perusmaalaus olisi kasassa.


 

Taistelutilan tola

Mietiskely jäi lyhyeksi, jatkoin vaunun rakentamista ja asentaisin telaketjut sitten valmiiseen vaunuun. Taistelutila rupesi muodostumaan rauhallisesti ja pala kerrallaan.

Kuskin ja radistin osasto asentuivat nätisti paikalleen. Taistelutilaan ilmestyi lisää laatikoita.


Seinät eivät asettuneet ihan täydellisen suoraan, olin asentanut jonkun levyn murto-osamillin väärään kohtaan. Tämä ei ollut mieletön ongelma.


Jätin muutaman palan vielä tarkoituksella irti. Ulkoseinille tulevat lapiot laittaisin kiinni sitten joskus maalattuna ja sisäpuolella seinällä roikkuva MG-nn olisi kivempi maalata irrallaan.

Haupitsi mekanismeineen

Vaunuosa oli melkeinpä kokonaan siinä, joten seuraavaksi pääsin työstämään haupitsia. Tässähän oli peräti liikkuvia osia! En odottanut, että ne pysyisivät liikkuvina koko projektin läpi, mutta kokeilin kumminkin.



Tykin korotus toimi nätisti, joskin nuo etualan lirpakkeet olivat vähän heiveröisen oloisia. Niihin oli tulossa lisää rautaa myöhemmin, joten ehkä ne jämäköityisivät niiden avulla tarpeeksi.


Sylinterit toimivat oikein upeasti, kun maltoin liimata sisemmät ja ulommat sylinterit ja annoin niiden niiden kuivua rauhassa. Liitos oli mekaaninen syötä-käännä-paina ja oikein näppärä.

Kilven tukien liimaaminen kiinni olikin sitten ärsyttävämpää, kiitos hienojen 3d-ohjeiden joista minä en ainakaan ottanut kunnolla selvää miten päin ja mihin suuntaan mikäkin osoitti. Nämä neljä tukivartta olivat kiinni klassisen yritys-erehdys -menetelmän tuotoksina.

Koesovittelin tykkiä runkoon vähän väliä, lähinnä sillä että se pysyi siinä nätisti eikä pyörinyt ympäri laatikkoa kun roudasin mallauspistettäni paikasta toiseen.

Ainoa askel, jonka päätin tietäväni paremmin - tai jonka kuvittelin osaavani optimoida - oli etupanssarin liimaamisjärjestys. Ohjeessa tykki piti ensin asentaa paikalleen ja sitten etulevy liimattiin kiinni. Minä halusin maalata tykin erikseen, samoin kuin taistelutilan sisäpuolet. Pienellä testailulla päätin että saisin asennettua haupitsin vielä senkin jälkeen kun etupanssari oli liimattu kiinni, joten alea jacta est ja jatkoin valitsemallani polulla.

Jossain tässä tykin kilven liimausvaiheessa jokin oli liimautunut jumiin ja putki oli vaa'assa eikä sitä enää nostettu. Todennäköisin jumittaja oli se sylinteripari, koska mikään muu ei jumittaisi noin tehokkaasti ja estäisi liikkeitä. Eipä se sinänsä haitannut kun nyt sain syyn liimata suuntauslaitteiston kiinni, se ei nimittäin pysynyt pelkällä ruuvilla niin hyvin kuin olisi voinut toivoa.

Terästekstuuri

Nyt kun muistin, testasin teräspintatekstuuria uuden kerran mutta nyt en edes miettinyt kitin ohentamista liimalla. Nappasin ensipalaksi tykin kilven oikean puolen. Maalasin sen liimalla (AK I:n nesteliima loppui keskenkaiken, Hobby Point möi purtilollisen Mr Cement S:ää joka haisi tosi oudolta). Liiman pehmentämää muovia tökin lyhytkarvaisella ja kaltoinkohdellulla pensselillä kuin Bodomin puukottaja kavereitaan. Aivan lopuksi hioin vähän isoimpia rosoja pois hiomatyynyllä (superfine, se sanoi paketissaan, mutta se sanoi myös 800 grit).



 

Räpelsin pätkissä oikeastaan kaikki pystypinnat jotka pystyin fiksusti töpöttelemään. Ensimmäisenä iltana sain melkein kaiken tehtyä, mutta kekkasin toisena iltana tehdä tämän myös panssariammeen kylkiin. Jos olisin innostunut vielä enemmän, olisin tökkinyt tykkihenkilökunnan taistelutilan panssariseinien sisälevytkin mutta en ruvennut enäää valmiiksi kasattua systeemiä sörkkimään vain vähän sinne päin. Se olisi vain johtanut pettymykseen.

Pätkä kerrallaan, pientä vaihtelua muuten niin sileisiin ja tasaisiin panssaripintoihin.

 

Tässä vaiheessa jäljellä oli enää hinauskaapelin kiepauttaminen koukkuihinsa tuohon nokkaan ja se olikin yllättäen hankalampaa kuin odotin. Tykin kuljetuslukitushärpäkkeitä en vielä painanut paikalleen mutta oletin niidenkin päätyvän runkoon vielä ennen maalausta. Ehkä ne olisivat helpompia asentaa ennen telaketjutusta.

 

Liimasin takaovet paikalleen kun olin saanut ne käsiteltyä molemmilta puolilta rosoisiksi. Kasasin yhden ukkeleista osittain eli liimasin torson jalkoihin ja pään siihen verikauhoineen, mutta jätin käpälät irti. Samoin päätin etten rupeaisi vielä säätämään kaiken tilpehöörin eri murkuloiden, kartussien, lisälaatikoiden ja lankkusettien kanssa.

Kuvassa ukkeli seisoi valurankapätkien päällä eli muoviyli-ihminen ei ollut ihan noin pitkä luonnossa. Haupitsikin oli ihan vikapaikassa makoilemassa taistelutilan lattialla irrallaan oman paikkansa sijasta. 


Telaketjut

Panzerwerk-ketjut etenivät omaa kivaa tahtiaan, niiden kanssa ei vaan voinut tehdä mitään muuta niin aikaahan ne vain söivät. Käytin mittatikkuna ohjekirjan 1:1-skaalan kuvaa välttääkseni kummallisuudet. Rauhallisesti tehdessä tärväsin pari tuntia per puoli, eikä tullut kiire mutten myöskään tylsistynyt.

Tietysti kasasin myös pätkän ketjupanssaria, kun telakenkiä ja kissanviiksiä oli jäljellä. Ja jollei niitä olisi jäänyt tästä lootasta, edellisistä kahdesta olisin löytänyt lisää.

 

Putken kuljetuslukko

Hetki tuntui sopivalta, joten naksautin putken kuljetuslukituspalat paikoilleen nyt, niin minulla olisi kaikki muu paikallaan poislukien telakoneisto ketjuineen. Tässä tilassa mallin vielä irrallisine aliosineen voisi ottaa pohjamaalaukseen.


 

Yksitoista rakentelusessiota takana. Telakoneiston ja -ketjujen lisäksi tästä puuttuivat vielä lähipuolustuskonekivääri, pioneerivälineet ja tunkki, sekä tietysti henkilöstö roippeineen.