WAAAAAAGH!
Örkkilauma murheilukentällä oli ehkä viittaus potkupallohuligaaneihin. Tästäkään pelistä en tosiaan tiennyt mitään mutta kollegat kommentoivat että Blood Bowl oli Nottinghamin pelipuodin suosituimpia pelejä.
Vihernahat
Ajattelin erotella kolmen eri kokoluokan örkkiotukset niin että nuo kaksi pientä gretchiniä olisivat kirkkaimmanvihreät, valtaosa keskivihreitä ja kaksi peikkoa olisivat tummimman vihreät. Kuvitelmani tässä taustalla oli se, että isommilla kavereilla olisi niin paljon muutakin että kirkas ihonväri vain häiritsisi, pienillä se olisi ehkä päinvastoin.
4BO-Peikot
Minua huvitti ajatus siitä että nämä kaksi pelleä olisivat käveleviä tankkeja urheilupallossa joten neukkujen suojavihreä (VMA 71017 Russian Green 4BO) oli jotenkin kieron toimiva väri heidän ihoilleen. Ekan kaverin varpaat unohtuivat ensimmäisellä maalauskierroksella mutta olihan tässä aikaa.
Vihreät örkit
Valtava kasa örkkejä pääsi parin illan aikana prosessoitavaksi. Sudin kaikki päät, käsivarret, rintamukset sikäli kun olivat auki, sekä päät korvineen vaaleanvihreällä (VMA 71022 Light Green RLM82)
Vaaleanvihreät gretchinit
Pikkuhörhöt maalasin vähän ohennetulla vaaleanvihreällä (VMC). Näillä kundeilla ei ollut paljoa maalattavaa paljasta ihoa, joten ainakin tässä vaiheessa sävyvalintani tuntui vertailukuvassa ihan toimivalta.
Karvatupot
Aloitin erinäisten karvaisten osien maalaamisen pohjamaalaamalla peikkojen tukat, kädet, rinnat ja housuista tursuavat pehkot ensin punaruskealla (AK11108 Hull Red) jonka päälle blendasin mahonkia (AK11106 Mahogany) samantien. Wet blendingille oli takuuvarmasti fiksu suomenkielinen nimi.
Tuo näytti aika toimivalta väriyhdistelmältä joten maalasin vähän myöhemmin samalla tavalla myös neljän örkin sudentaljat. Miten niin sudet olivat lähinnä harmaita? No nämä eivät olleet.
Puunpalat
Puuosia oli aika paljon, lähinnä olkasuojissa ja tynnyreissä, mutta myös jokunen kyynärvarsisuoja (engl vambrace) ja muu satunnaissuoja. Alustin ne kaikki peruspuuvärillä (AK11351 Wood Base) ja piirtelin ohuella pensselillä syymäisyyksiä vaalealla puulla (AK11115 Light Wood). Kaljasquigien tynnyrit unohtuivat tästä kuvasta.
Metallimetalli
Tällä kertaa halusin että metalliset osat korostuisivat kunnolla, joten käytin niihin metallimaalia harmaan reseptini asemesta. Gunmetal (VMA 71072) oli hyvä aloitusta varten, joten sillä mentiin:
Valkyyriaörkit saivat metallisten olkatoppaustensa päälle vielä kupariset (VMA 71068 Copper) riimukoristeet. Riimujen lisäksi olin sitä mieltä että kypärien siipienkin tulisi olla kullahtavat, vähän Asterix-henkeen.
Nahkajengi
AK:n puunvärisetissä oli kätevästi nimetty nahkaväri (AK Leather Brown) joten maalasin kaikki kengät, vyöt, hihnat, rensselit ja selän suojapalikat sillä. Hifistelymielessä korostin myöhemmin kaikkien niiden kuluvampia reunoja ja kohtia vaaleammalla ruskealla (AK)
Erinäisten hitaiden maalauskierrosten jälkeen örkkilössi rupesi näyttämään ja oikeansuuntaisemmalta.
Joukkuejako
Jollain nämä piti jakaa kahteen urheilupalloporukkaan mutta inspiraatio ei ollut iskenyt sillä tarkkuudella että olisin keksinyt jotain fiksua. En ole ollut penkkiurheilija joten tosimaailma ei auttanut. Rupesin sitten tekemään näitä vain punaiset vastaan siniset -idealla, koska molemmat erottuisivat vihernahoista.
Tilasin Graniittitalon GW-putiikista nivaskan pohjalevyjä yhtenä iltapäivänä töiden jälkeen. Pienimmille oli pieniä kiekkoja, isoimmille isot ja lopuille paitsi yhdelle oli välikokoinen kiekko.
Sininen joukko
Nämä minä heitin yhteen joukkioon:
He-Man -karvahousujen väriksi tuli valkea, joten aloitin niiden maalaamisen kylmänharmaalla. Halusin että ne erottuisivat peikkojen ruskeista turkeista sekä tulevaisuudessa mustiksi maalattavista örkkinkien parroista.
Sinisen joukkueen peikko sai arskoihinsa mustat linssit ja sain oudon idean kääntää hänen housunsa farkuiksi. Ei se nyt ihan turhan hyvin onnistunut, eikä värisävykään erottunut joukkueen kaulahuivista kovin paljoa vaikka olin säätävinäni aikalailla. Tälle kaverille oli potkustartissa nimikin. Innostuin hissukseen myös maalaamaan vähän pienempiä yksityiskohtia kuten hampaita ja likaisia kynsiä. Näihin käytin aika geneeristä keskiruskea - vaaleanruskea - luunvalkea -reseptiä.
Takki oli ilmiselvä nahkatakki ja maalasin sen mustanharmaalla ja kuivaharjasin kylmänharmaalla. Korostin noita eri laskoksia sun muita vielä erikseen ohennetulla kylmänharmaalla koska pelkkä kuivaharjaus oli vähän turhan hienovarainen elämys.
Valkyyriaorkkien kolttuja en ajatellutkaan maalaavani kokonaan sinisiksi, halusin ne valkeiksi. Onneksi niissä oli sentään helman kohdalla alue jonka saatoin maalata sinisellä, kuten olin maalannut heidän palmikoittensa rusetit. Taistelumekon valkaisin aloittamalla kylmänharmaalla pohjalla jonka päälle lutrasin ohennettua kivimuurinharmaata ja sitten kallonvalkoista. Valkosävyjä säätäessäni kekkasin että valkyyrioillani olisi valkeat hansikkaat jotka olivat ehkä paras yhdistelmä nyrkkirautojen kanssa. Heille olin myös antanut teräskärkiset saappaat, koska miksi ei?
Sain ehdotuksen tehdä valkyyriaörkeistäni blondeja kuin Wagner-oopperalaulajista joten sitähän minä rupesin tekemään. Väritkin olivat samaa settiä kuin hampaissa ja puupaloissa mutta aivojen tunnistusmekaniikka väänsi ne silti mielessä oikeinpäin. Maalasin lentävät palmikot puunruskealla (Wood Base). Lisäsin noihin panssarien koukeroihin, olkapäihin ja rinnuksiin, kupariset korostukset. Se oli hyvä.
Setissä oli neljä vihaista lihapullaa. Jälkikäteen huomasin kickstartterista että kaksi niistä (tynnyrilliset) olivat pelinappuloita ja kaksi muuta vain jotain tiimimarkkereita. Maalasin ne silti ihan samalla vauhdilla koska muu olisi ollut hölmöä. Aloitin rungonpunaisella, maalasin päälle punaiset korostukset. Selkäpuolelle sotkin märkää märälle -metodilla purppuraviolettia. Noista tuli mieleen Doomin Cacodemonit ja ne ehkä ohjasivat vaivihkaa ajatteluani. Päälle vihreät silmät, harjaamattomat hampaat ja kirkkaanpunaiset kielet.
Tässä välissä nappulani olivat niin pitkälle valmiit että rupesin sotkemaan Citadelin litkuja (puuosille ja juomasarville ensin Seraphim Sepiaa ja osalle puupaloja sitten erikseen Agrax Earthshadea; metalliosille käytin pääasiassa Nuln Oilia).
Duunasin näitä vähän siinä ja tässä järjestyksessä ja kun keksin punatiimille valkoiset shakkiruudut niin sininenkin tarvitsi jotain. Halusin erottaa ne, joten ruudut olivat poissa laskuista. Maalasin siis täytettyä sahalaitaa ja joskus myöhemmin törmäsin niiden nimitykseen: dag(s). Tikarinkärkiä ne kai muistuttivat, vaikka itse mietin ennemmin hampaita. Samapa tuo, maalasin niitä ympäriinsä ja olin lopputulokseen yllättävän tyytyväinen.
Olin tunkannut niiden ihonsävyjä aikalailla mutta jokin ei vaan naksahtanut, vaikka muutamassa olinkin tosi tyytyväinen sävytyksiini. Örkäytin ne käyttämällä aivan kaikkien vihernahkojen päälle ainakin 28 vuotta vanhaa Citadelin Green Washia. Se söi osan korostuksistani mutta vihreä oli nyt parempi ja kaikki kolme pääryhmää olivat silti vähän erilaisia ihonsävyiltään.
Olin jättänyt aika hemmetinmoisen määrän välikuvia napsimatta joten edistys oli tekstiäni vauhdikkaampaa. Nappuloiden määrän takia työ hajosi tosi pahasti eri päiville, kun en saanut edes yhtä aliosuutta yhdellä kerralla kasaan. Sen lisäksi unohdin erinäisiä osia päivästä (illasta) toiseen ja huomasin vasta rojuja poispakatessani että tuo jäi taas. Juomasarvia tai torvia oli monta, vain tuolla yhdellä kaverilla oli kypärässä yksi ja kädessä toinen jossa oli juomaa. Oluenruskehtava ei olisi eronnut sarvesta niin mitenkään niin päätin että nämä olisivat Capellan-henkisiä ja joisivat luumuviiniä. Väri oli aika kiva.
Rupesivat olemaan aika hyvässä kasassa, pohjalevyjään lukuunottamatta. Hienosäätämisen ansaan olin jo astunut moneen kertaan joten olisi ehkä hyvä idea tehdä jotain muuta välillä ja palata sitten tunkkaamaan sitä mikä sitä vielä kaipasi.
Punaporukka
Pohjustin punaiseksi tulevat osat kamppeista AK:n rungonpunaisella koska sen päälle olisi hyvä vetää kirkkaampaa punaista korostukseksi. Peikon lannevaate ja myöhemmin jalkarätit, örkkien pöksyt ja noiden susitaljahiipparien puserot. Apteekkariörkki sai myös punaisen paidan ja siihen päälle valkean essun sekä naamamaskin. Nykypäivän mintunvihreä ei olisi erottunut tarpeeksi hänen vihreästä ihostaan.
Näillekin kavereille maalasin turkislämmikkeet kylmänharmaasta valkeaan päin. Sitten kun olin saanut sekä ne että kirkkaanpunaiset kankaat askeleen verran eteenpäin, hoksasin tehneeni näistä amerikkalaisen joulupukkimaisia. Siitäpä sitten tuli joukkueelle nimi: Santer'z lil helpaz. Ilmeisesti örkkien tuli puhua tuolla tavalla katu-uskottavuuden takia.
Peikko sai partakoristeekseen punaisen nauhan ja selkäpuolelle jokusen kilkkeen myös punaisena. Ne eivät tosin erottuneet kovin suunnattomasti punaruskeasta karvasta. Itsepä minä värini valitsin. Päätin että tällä hörhöllä olisi jalassaan mustat nahkahousut samalla tavalla kuin hänen veljellään oli tumma nahkatakki. Toteutin ne maalaamalla tummanharmaata ja töhrimällä sitten kylmänharmaalla jotain kulumajälkiä päälle. Loppuvaiheessa ne pitäisi tai voisi ehkä vielä lakata puolihimmeällä lakalla kun muut olisivat mattapintaisia. Tässä välissä olin myös unohtanut tältä tyypiltä varpaankynnet.
Farmaseutti örkkinen sai, kuten suunnittelin, punaiset vermeet lekuriessun alle. Tässä vaiheessa hänelläkin oli valkeat hansikkaat. Otsalamppu heijastimineen ja hihnoineen oli edelleen koskematon koska onnistuin jotenkin aina unohtamaan sen. Se mitä en ollut unohtanut, olivat hänen saappaidensa erilliset teräspohjat varsin örkkimäisillä dag-terillä.
Useita hienosäätö- ja tunkkauskierroksia myöhemmin punakonekin rupesi olemaan aika hyvässä kuosissa. Susiturkkeja olin säätänyt muutamaan kertaan, lisäilin ohennettua mustaa sekä jalkojen yläosiin, silmäalueelle ja kärsiin. Sen lisäksi kuivaharjailin harmaata sinne tänne tehdäkseni niistä ehkä vähän vähemmän väärähäntäisten kettujen näköisiä. Tietysti olisin voinut olla erilainen nuori ja tehdä niistä kettuja alunperinkin!
Erilaisten Citadel-litkujen (seepia, ruskea, musta) jälkeen tekeleet olivat taas vähän edistyneempiä. Jokin oli raksuttanut pitkään takaraivossani kun näissä olisi voinut olla jotain paljon örkkimäisempää mutta en vain keksinyt että mitä puuttui. Sitten se iski: minikokoiset koristeet siellä täällä. Tökin punatiimini suojalevyihin ja ties mihin pienenpieniä mukaneliöitä ja jäljittelin muistijälkiäni 90-luvun Warhammer (sekä FaBa- että 40k) -kuvista, niissä örkeillä oli aina ihan sikana shakkiruutua. Ihan alussa pelkäsin vähän että tämä näyttäisi ihan liian sekavalta mutta kun olin saanut ne valmiiksi niin lopputuloshan oli asiallinen. Örkkimäinen.
Kolmen hengen lisälähikuva. Ihan hyvä tilannehan näissä oli.
