Perusmaalausosuus
Nyt keräisin kasaan aika monta eri vaihetta. Pohjamaalauksen jälkeen oleelliset osat piti naamiokuvioida, mutta sen lisäksi tulisi kasa erinäisiä pienempiä yksityiskohtia. Suuntauslaitteistot sun muut piti maalata, tykin lukko sun muut, telaketjujen kuluvat osat tarvitsivat omanlaisensa yleiskäsittelyn samoin kuin taistelutilan eri lootat ja ties mitkä muut roippeet.
Musta pohjamaali
Vaunun maalasin ala- ja yläpuolelta. Huonossa valossa onnistuin missaamaan taistelutilan takaa, keskeltä tuon laatikoidenvälisen kohdan. Onneksi olin varautunut siihen, että pohjamaalaus söisi vähintään kaksi maalaussessiota.
150mm-haupitsi näytti onnistuneen yhdellä maalauskierroksella, mutta siellä saattoi olla jotain piiloja jotka eivät pistäneet silmään. Ajattelin että napsisin tarkistusvalokuvia jotta tietäisin mistä tai mihin sohottaa korjauskierroksella.
Telaketjut saivat maalia ykkösmaalaussession aikana vain sisä- ja ulkopuoliltaan, en käynyt niiden reunoja vielä läpi. Aivan täydellinen peittävyys ei ollut tavoitteena, koska maalaisin niitä mustanharmaalla ennen pitkää.
Telaketjujen kohtelu
Mustan pohjamaalin päälle maalasin mustanharmaata (VMA 71956 Black Grey) kuten aiemmin.
Kulutuspintojen puhtaaksihinkkautumisefektin päätin toteuttaa samalla tavalla kuin StuG III:n ketjuihin eli ohennetulla Gunmetalilla (VMA 71072) pitkin telakenkien keskiosia ja ohjaushampaita.
Tällä kerralla maalasin ketjupanssaripätkään puhtaaksihiotut osat, koska se olisi hyvä paikka lisätä kosolti tuoretta ruostetta. Ei sillä että se juuri näkyisi mutta oleellista oli se että se olisi tehty. Yleistä likaisuutta ilmentääkseni maalasin ketjut vielä ohennetulla lialla (VMA Dirt) ja jätin ne kuivumaan.
Erinäisiä päiviä myöhemmin, kun taas ehdin keskittyä ketjuihin, tarkistin niiden pituudet, yhdistin päät ja maalasin viimeiset kiinnityspinnit mustanharmaalla. Ulkopuolen perusilmettä varten maalasin pinnat reilusti ohennetulla suklaanruskealla (VMC 70872 Chocolate Brown). Kiinni suljetut ketjut pysyivät kivasti parin pyykkipojan varassa roikkumassa eivätkä sotkeutuneet tai sotkeneet mitään muuta.
Hiekankeltainen aloituspiste
Käytin taas hiekankeltaista (VMA 71278 Sand Yellow RLM79) perusmaalinani. Koetin taas saada jonkunlaisen pilvimäisen maalipinnan ihan täydellisen mattapeittävyyden sijasta. Ei tämä mitään esivarjostusta (preshading) ollut mutta jotain sensukuista ehkä.
Hattunaamiokuvio
Jätin napsimatta välikuvat vihreiden (VMA 71019 RAL6007 Grün) ja ruskeiden (VMA 71041 Armour Brown) maalauksen innossani. Jo hyvään ikään päässyt Badgerini käytti ei-niin-pientä suutinta neuloineen joten sillä ei saanut suoraan tehtyä ihan tiukinta kuviota, tai ainakaan minä en osannut.
Se, sekä se, että en ole kovin hyvä keksimään omasta päästäni kuvioita lennossa, on ollut pääsyy sille että olen suosinut maskeja naamiokuvioinnissani. Ajattelinpa nyt kuitenkin kokeilla pehmeäreunaista vapaalla kädellä tehtävää kuviota pitkästä aikaa. Jotkin kohdat toimivat minusta oikein kivasti, jotkut taas eivät.
Mietiskelin, että voisin kokeilla mennä maalausohjeesta vähän ohi ja kokeilla toisen kerran ambush-kuviota eli täplien lisäämistä kuvion sekaan. Jätin ajatuksen hautumaan kunnes olisin korjannut korjailtavani ensin alta pois.
Maalasin jonkunlaiset muotoja rikkovat runnut takaovien sisä- ja ulkopuolille. Maalausohjeessa tästä oli maininta ja se oli järkeenkäypää, koska jos avoimet ovet olisivat vain hiekankeltaiset niin nehän erottuisivat muusta naamiokuviosta kuin mitkäkin "ammu tänne"-kyltit.
Tykin etuosan naamiointi
Katsoin yleistä mallia maalausohjeesta ja ajattelin noudattaa sitä. Pääidea oli kuvioida putki, kilpi, sekä hidastin-palautinsysteemistä isoimmat etualan osat ja jättää henkilöstön työtilat hiekankeltaiseksi kun ne olisivat panssarien sisäpuolella näkösuojassa joka tapauksessa. Vapaalla kädellä tämä meni muuten kelvollisesti, mutta ehkä tuota kilpeä pitäisi vielä hienosäätää ja töhäyttää siihen vähän hiekankeltaista palauttamaan vähän vaaleutta kun viherruskeat veivät aika ison prosentin alalaidoista.
Metallittomat metallit
Aikatauluni ollessa mitä oli, päätin hypätä pikkuasioiden perään ja korjata naamiokuviota vähän myöhemmin. Maalasin paljaat metalliosat taas tummanharmaiksi ja kuivaharjasin ne kylmänharmaalla. Haupitsin suuntausvehje oli ensimmäinen selvä kohde, mutta samalla vaivalla maalasin parin kammen kahvaosat harmaiksi, vaikka ne saattoivat tosimaailmassa olla puisiakin. En ollut ihan sataprosenttisen varma tuosta koropyörästä, joten saattaisin joutua palaamaa siihen vielä uudelleen.
Vetokaapeli oli kiltisti omalla paikallaan, mikä teki sen maalaamisesta osin helpompaa kun se ei luikerrellut karkuun, mutta hankalampaa koska jouduin varomaan naapuriosia. Onneksi tykin matkatuki oli sentään avattavissa ja käännettävissä pois tieltä. Kaapeli näytti aika kivalta, joutuisin varmaan fiksailemaan sitäkin, eivät nämä yleensä olleet kerralla valmiita.
Telakoneisto
Pakko se oli näihinkin joskus iskeä, kasasin siis kaikki pyörät ja näihin tuli kaikkiin pieni pulikka sisään, jonka avulla telapyörät ja palautuspyörät pysyivät kiinni akseleissaan ilman että ne piti liimata. Tai niin ainakin teoriassa, testaamallahan sekin selviäisi.
Pyörivät hyvin paikoillaan ja irtosivat kiltisti. Arvostettava lisäominaisuus telamallissa.
Telapyörien kumipinnat maalasin, kuten odotettavissa oli, kuminharmaalla (VMA 71315 Tire Black). Rakkineen ilme parani taas kertaheitolla. Näiden kanssa saatoin koesovittaa telaketjujani, kun pistin veto- ja palautuspyörät hetkeksi paikalleen. Palautusrullienkin kanssa ketjujen pituus oli kerralla täydellinen, hyvä ohje oli.
Kuminharmaalla puljatessani maalasin myös telien pohjaanlyöntikumit kuntoon. Ei niitäkään kukaan tulisi näkemään, mutta kuten aina, asiat piti tehdä silti. Kun pyörittelin mallia ympäri, muistin vihdoin maalata myös pakoputket. Pohjustin ne mustanharmaalla ja kuivaharjasin vauhdikkaasti kylmänharmaalla. Röörien suut maalasin mustalla ja jätin tuubit odottamaan ruosteisia öljysävyjä, jotka eivät ehkä enää olisi kovin kaukana tulevaisuudessa.
Pioneerivälineet ja puiset käkättimet
Pinohiirikamaa ei ollut paljoa, vain nuo kaksi lapiota. Lapioissa oli kumminkin puiset varret, joten yhdistin puumaalaukset tähän yhteen ja samaan alivaiheeseen.
Metalliosia varten maalasin lapioiden terät mustanharmaalla ja kuivaharjasin ne myöhemmin kylmänharmaalla. Saman kohtelun saivat myös henkilökunnan konekivääri, tunkki. sekä tunkkipalikan metalliosat. Tästä kuvasta huomasi, että olin maalannut tuon varren etupäässä olevan metallikiinnikkeenkin maalaamattomaksi metalliksi, se ja nuo lapion terän palat tulisivat olemaan joko hiekankeltaisia tai sitten jäljittelisivät jotenkin panssariseinän naamiokuviota.
Puuosia varten kaivoin erikseen ostamani AK Interactiven puumaalisetin esiin. Pallottelin pienen hetken, minkänäköisiä puupaloja haluaisin tällä kertaa nähdä ja aloitin sitten korkilla (AK11119 Cork). Kun korkkimaali oli kuivunut, sekoitin korkkiin vähän vaaleaa maata (AK11115 Light Earth) ja kuivaharjailin isoimpia puuosia sillä. Lopuksi korostin erinäisiä kohokohtia pelkällä vaalealla maalla.
 |
| Tunkkipalikka kaipasi metalliosien erillistä maalausta |
Puuosia oli yllättävän paljon, lapionvarsien lisäksi. Lataajan kepakko, jolla murkula työnnettiin lukkoon, konekiväärin olkatuki, tunkkipulikka itse, itse päättämäni tykin suuntauslaitteiston kahvaparin, sekä lankkusetti jota henkilöstö käytti vaunussa kulkevia a-tarvikkeita sisään ladatessaan. Lankku oli ainoa, jota vielä koristelin erikseen peruspuulla (AK11351 Wood Base), koska se oli kaikken suurin ja ehkä vähän erilaisin osa näistä. Koska innostuin, maalasin mustanharmaalla lankun poikkipuiden vastakkaisiin päihin pari mustaa täplää naulojen kannoiksi.
En minä kyllä vieläkään mikään puumaalausekspertti voinut olla, nämä olivat aina vähän tämmöisiä. Sinne päin muttei perille asti tehtyjä. Ehkä ruskea litkutus öljymaalilla auttaisi tässäkin?
Tietenkin tämä tekemäni valinta, käikäleiden maalaaminen valurangoissaan, edellytti pieniä korjauksia irroittamisten jälkeen. Ne olivat kumminkin pieniä enkä dokumentoinut niitä erikseen.
A-tarvikkeet
Telahaupitsiin oleellisesti kuuluvana mutta mallimielessä ehkä dioraamaan sopivampana minulla oli käsissäni kasa kranaatteja ja tyhjiä kartusseja. Ruutipussit olivat varmasti jossain laatikossa suojassa säältä.
Maalasin kartussit vanhalla kullalla pariin kertaan mutta sallin tummien varjojen jäävän koska minusta ne vain sopivat tähän, vaikka tosimaailmassa ne olivatkin ihan täysimetallisia ja puhtaita. Kranaatit saivat tummanvihreän ykköskerroksen, kuivaharjaisin ne myöhemmin vielä vaaleammalla vihreällä ja nimenomaan oliivinvihreällä jos löytäisin täydellisen värisävyn, muuten menisin taas fiilispohjalla. Sen jälkeen murkuloille pitäisi vielä maalata sytyttimet ja johtorenkaat (driving band).
Toisena iltana kuivaharjasin murkulat oliivinvihreällä (VMC 70894 Camo Olive Green) ja olin siihen osuuteen aika tyytyväinen. Johtorenkaita varten minulla oli jopa käyttämätön puteli kuparinväristä maalia (VMA 71068 Copper) joten sitäpä minä käytin. En ruvennut soheltamaan sytyttimien kanssa tuon maalin ollessa märkää, joten jatkoin niiden parissa suosiolla myöhemmin.
Suuntauskepit
Takaovien alle tuleva sarja punavalkoisia suuntauskeppejä oli jotain mitä ei sopinut unohtaa. Niiden maalaaminen fiksusti oli jotain mitä lähestyin pelonsekaisella utelisaisuudella. Ne oli pohjamaalattu mustalla, joten rupesin miettimään miten tämän tekisin. Kynäruiskutyöaseman pystyttäminen paria töhäystä varten ei motivoinut, varsinkaan kun se olisi vaatinut maskausta ja kahta eri sessiota jottei teippi repisi ensimmäisiä maaleja irti. Käsitöiksi meni, maalasin kepakot ensin valkealla (VMA 71119 White Grey).
Käytin ohjeen 1:1 kuvaa hyödykseni ja maalasin kuivattelutuokion jälkeen punaiset (VMA 71003 Red RLM23) raidat. Tarkistin punaisten raitojen rajat maalaamalla ne sekä vasemmalta että oikealta puolelta.
Kepakoiden ääripäät olivat maalaamatonta puuta, joten maalasin ne ensin peruspuuvärillä (AK11351 Wood Base) ja sitten korostin niitä varovaisesti AK:n vaalealla maalla. Tässä välissä keksin, että nuohan olivat klipseillä kiinni ja ne olisivat rungonvärisiä joten maalasin ne osat hiekankeltaisiksi (RLM79). Ehkä näitä klipsejä pitäisi vielä korostaa jossain välissä, mutta se saisi kyllä odottaa asennusta.
Jäljellä olivat enää maahan tai liian lähelle tunkeneen vihollisen maksaan upotettavat metallipiikit, jotka maalasin ensin mustanharmaalla ja sitten kuivaharjasin kylmänharmaalla.
Hyväthän niistä tuli. Paljaalla silmällä nähtynä ja dynaamisella virheenkorjauksella ne olivat paljon paremman näköiset kuin näin digitaalisesti lähikuvattuna, mutta sitäpä se taas oli. Asensin kepakot vaunun peräpäähän ja korjaisin liian vähän maalatut reunat sopivan hetken koittaessa. Luulin vaakatasossa maalatessani peittäneeni yläreunoja tarpeeksi mutta tässä se taas nähtiin: luulin väärin :D
Naamiokuvion jatke
Pidin kovasti Hinterhalt-Tarnungin maalaamisesta pari vuotta sitten, joten tarkistelin uteliaisuuttani kuvahauista josko löytäisin esimerkkejä. Enpä löytänyt, joten en voinut tukea mielihaluani sillä että oli niitä muuallakin tehty. Väliäkö sillä, nappasin pensselin sekä vihreää (RAL6007) että tummankeltaista (RLM79) ja rupesin töpöttelemään täpliä ympäri vaunua.
Aloitin pienillä pisteillä, mutta päädyinkin tekemään vähän metallisista kävelysilloista sun muista tuttua timanttikuviota muistuttavaa sähellystä. Hankalinta tässä oli tietysti välttää säännöllisiä kuviomuodostelmia. Ihan ensimmäisen session aikana sain melkein koko rungon täplitettyä ja ison osan tykistäkin. Tätä piti jatkaa toisena iltana, kokonaisuus näytti aika hauskalta.
Hyppäsin täplittämään mallia taas seuraavana iltana, koska olin peräti innoissani tästä touhusta. Kaikenkaikkiaan läiskien kanssa puljaamiseen upposi puolitoista tuntia.
Nyt tämä touhu sai riittää, päätin että tunkkaisin vaunusta itsestään seuraavaksi sisätilojen öljymaalit, asentaisin tykin kiinni. Vasta sen jälkeen mäjäyttäisin telaketjukokonaisuuden paikalleen ja öljysotkisin ulkopuoleltakin kaiken. Sitä ennen ihmisiäkin pitäisi sörkkiä.
