StuG III Ausf. G telaketjut

Panzer III/IV type 6B w/cleats

Tilasin kahdet samanlaiset ketjut, vaikka jonkun aikaa pohdinkin talviketjujen tilaamista. Vielä niihinkin ehtisi, nyt en ruvennut koohottamaan.

Ketjujen kasaus

Mittailin silmämääräisesti, että noin 28cm per puoli olisi hyvä mitta aloittaa ja sitten ruveta tarkistamaan telakenkä tai kaksi kerrallaan että ketju tuli oikeanmittaiseksi. Tämän takia en ollut liimannut telakoneistoa kiinni StuGiin, muuten asetteluun ja poisteluun olisi jäätynyt sylillinen käpyjä. Arvattu 28cm oli kolme telapyörällistä liian vähän kuten kuva näytti, joten kasasin niitä lisää kunnes sain päät yhteen. Oikea loppumitta olikin noin 33cm, jolla sai jonkunlaista kevyttä löysääkin ketjuun.

Kun telaketjut olivat kasassa oikeanmittaisina ja moneen kertaan koesovitettuna, A/B-pinnit peilikuva-asennuksina ja ensimmäisenä kasattu ketju merkittynä oikealle (menosuuntaan vasemmalle) puolelle, ne saatettiin maalata. Ajoketjujen lisäksi kasasin kaksi pätkää ketjupanssaria kasematin selkälevyn suojaksi.

Ketjujen maalaus

Pitääkseni ketjut jossain kurissa maalauksen aikana vetäisin raa'asti ohjelirpakkeen päälle selälleen sopivan pätkän maalarinteippiä ja kiinnitin sen päistään poikittaisilla paloilla. Tässä ketjunpätkät pysyivät ihan tarpeeksi kiltisti. 

Aloitin mustalla pohjamaalilla ohuina kerroksina. Napsin kuvia tietysti eri puolilta ja suunnista, mutta ehkä tässä riittäisi esimerkki yhdeltä puolelta:

Mustan päälle räimin mustanharmaata (VMA 71056 Black Grey) paljasta terästä varten vähän epämääräisenä kuviona. Kuvittelin ainakin antavani niille vähän pintakuviointia.

Tällä kertaa piti muistaa, että myös ne viimeiset pinnit piti maalata ketjujen sulkemisen jälkeen, etteivät ne paistaisi hailakanharmaina valmiista mallista. Muistuttelin itseäni asiasta ihan jatkuvalla syötöllä, koska tunnistin heikkoteni tai ainakin pari niistä.

Kökköä pohjalle

Aloitin ketjujen säistämisen sutimalla niihin ihan mielettömän ohueksi laimennettua naamioruskeaa (VMC 70826 German Camo Medium Brown) pohjalle jotain maastomaista saadakseni. Suklaanruskea olisi ehkä sopinut vielä paremmin, mutta ehkä tuollainen keskiruskea oli aika hyvä kuivahtaneeksi maastokököksi jonka päälle voisi sitten lisätä tummempaa märkää maata. 

En meinannut mennä ihan viimeiseen pisteeseen asti niin kauan kuin ketjut olivat auki, koska ne olisi paras säistää kuntoon sitten kun olivat paikoillaan ja ne pahamaineiset viimeiset kiinnityspinnit eivät paistaisi erilaisina kuin kilon möntti radiumia yössä. Kaksi pikkupätkää ketjupanssaria eivät tietenkään kaivanneet samanlaista maalauskäsittelyä kuin ajoketjut, mutta aloitin ne samalla tavalla.

Teräspigmenttirunnut sisäpintoihin

Aloitin ohentamalla gunmetalia (VMA 71072 Gunmetal) koska mietin maalipurkkini olevan jo muutaman hyvän vuoden ikäinen, eikä vähän ohuempi maali olisi ollenkaan haitaksi. Maalasin ensihätään ohjaushampaiden päät kokeillakseni ohennuksen toimivuutta jossain kohtuullisen hyvin piiloonjäävässä.

Hampaiden maalaamisen jälkeen tarkistin, minkä verran telapyörät hinkkaisivat ketjujen sisäpintaa ajon aikana. Aikalailla koko tuon tasaisen alueen mitalta, kuten saattoi ehkä odottaakin.

Sitten maalasin ohuen kerroksen puhtaaksikiillotettua metallia tuohon ketjun sisäpintaan. En ollut tietenkään nähnyt yhtään vaunua ajokunnossa noin 25 vuoteen enkä silloinkaan kiinnittänyt huomiota ketjujen kulumisiin, joten tämän luonnollisuus tai aidonnäköisyys oli vain oletuksen takana. Kuvittelin tämän silti myöhemmin näyttävän fiksummalta kuin sotasaalis-IS-2:n raa'sti teräksenväriset pätkät.

Maa-ainesta

Tämän jälkeen suljin telaketjut ja maalasin sulkupinnit tummanharmaalla. Ketjujen ulkopintojen kuivaharjaamalla metallistaminen tuli olemaan ihan tarpeeksi yksinkertaista suljetuilla silmukoilla ja sitten saisin ne hyvin äkkiä kiinni telakoneistoihin. Ennen tuohon ryhtymistä sotkin ketjuja ja ketjupanssareita vielä vähän lisää taas reilusti ohennetulla likaisenruskealla (VMA 71133 Dirt) molemmilta puolin.

Ketjut kiinni 

Telaketjujen asentaminen oli tällä kertaa kohtuullisen simppeliä kun en mennyt liimaamaan palautusrullia tai mitään muuta vastaavaa kiinni etukäteen. Ketjuissani oli enemmän löysää kuin kuvittelin, näissä kuvissa kaikki roikkui tuossa alapuolella asennusjärjestykseni ansoista. Jätin pyöräsetit kuivumaan ennen kun rupesin pelleilemään enempää, en halunnut pullauttaa niitä irti kiinnityksistään.

 

Seuraavana iltana liimasin telapyörät kiinni telaketjuihin, jotta saisin löysät pidettyä tiukemmin palautusrullien puolella. Jos tuossa jakaumassa jokin rupesi häiritsemään, sain säädettyä sitä vielä puolikätevästi.

 Nyt ketjutouhu sai riittää, niiden jatkosotkeminen sai tapahtua muun vaunun kuraistamisen ohessa.

Valmista: Projekti IV/24

SdKfz 161/1 - Panzer IV 7,5 cm KwK 40 (L/48)

"Ketjut kalisevat, moottori möyrii, vaunut ne mylläävät Afrikassa" lauleskelivat kanttipäät oman väännökseni mukaan iloisesti joskus kun sotaonni vielä oli heidän puolellaan. Kesän verran aikaa syönyt DAK Panzer IV Ausf. F2 oli valmis yllättävän nopeasti, vaikka koko kulunut kouluvuosi on ollut aikamoinen esimerkki pahamaineisista ruuhkavuosista. Näpersin vaununi parissa pätkiä silloin kun ehdin ja nautiskelin askartelusta.

Border Model

Hörisin rakennussarjan paloista ja ohjeista jo projektin edetessä, mutta lätistäköön näistä vielä kun kyseessä oli itselleni ihan uusi valmistaja. Kuten aloittaessani höpisin, nappasin lootan mukaani Tieto-Nikkarista myyjien kanssa yleisiä juteltuani.

Ohjeet olivat pääsääntöisesti ihan hyvät, joistain kuvista oli vähän hankala sanoa, mitä ihmettä niissä oikein ajettiin takaa. Samaa olen rutissut joidenkin muidenkin valmistajien ohjeista, joten nämä eivät olleet ainoat. Yhtenä esimerkkinä "jaaniinmitä"-hetkistä tuli noiden tornin kulmissa olevien koukkujen kanssa - rakennuskuva ei selventänyt yhtään mitään, mutta muutamia rakennusaskeleita myöhempi kuva jossa valmis pala näkyi, kertoi suoraan mitä piti saada aikaan.

Toinen rutina ohjeista liittyi valinnaisiin osiin. Erilaisia lisäpaloja oli ihan hervoton määrä, ohjeissa juuri vaihtoehtoisten osien kanssa oli isoimmat epämääräisyydet. Tai sitten tämä rakennussarja oli suunnattu niille, jotka elivät ja hengittivät tämmöisiä detaljeja. Minä en ilmiselvästi ollut sellainen, joten päädyin siihen palakasaan, mikä ohjeissa ensimmäisenä tuli vastaan. Ainoat tietoisesti poisjätetyt yksityiskohdat olivat irtotelakejtut, koska en halunnut sotkea sarjan omia telakenkiä ja Panzerwerkin telakenkiä, ja jotkut ketjupanssaripätkät kyljissä olivat T-34:n palasia ja niitä en kuvitellut Pohjois-Afrikasta löytyvän.

Rakennuspalikat vaativat putsaamista (ja kuvissa näkyi, miten olin epäonnistunut siellä sun täällä vaikka omien silmieni ja sormieni mukaan olin saanut röpelöt pois), jotkut enemmän kuin toiset. Pääsääntöisesti valusaumat olivat kätevästi asemoituja ja osien sopivuus oli loistava. Kuivasovittelu oli lähinnä omaa totuttua vainoharhaisuuttani.

Kalikat myös näyttivät mainioilta, olin useampaan kertaan ihastellut miten hienoja ja yksityiskohtaisia käikäleet olivat. Tosin, en ole tunnettu kultaisista silmistäni tai suuresta asiantuntijuudestani, joten kehuni hyödyllisyydestä voisi olla montaa mieltä.

Jos Border Modelilta tulisi vastaan kiinnostava malli niin voisin napata mukaan ilman sen suurempia arpomisia. Tämä oli vallan mainio, peukkua ylöspäin.

Panzerwerk design

Nämä olivat toiset kolmannen osapuolen tarviketelaketjuni, edellinen kokemukseni näistä oli ihan 2000-luvun alusta (Königstigeriä puljatessani mietin että siitä oli kaksi vuotta sitten melkein 17 vuotta, joten...) kun räpelsin Friulmodelin ATL-22 -ketjujen kanssa.

Printtiketjut olivat näppärät ja nopeat rakentaa kunhan löysi itselleen sopivan metodin. Maalia ketjut nappasivat oikein nätisti, eikä maalaus haitannut liikettä pätkän vertaa. Olin niistä jatkuvasti oikein innoissani ja tilaisin tulevaisuudessa johonkin vielävalitsemattomaan malliin ketjut.

Metoditesti n+1

Sileiden muovipalojen tunkkaaminen röpelöisemmiksi liimalla pehmentämällä teki juuri sitä mitä Yövuorosetä lupasi. Pinta näytti oikein paljon paremmalta. Tässä mallissa kokeilin myös sen pidemmälle viemistä liimalla ohennetun kitin kanssa mutta toteutukseni kärsi käyttämästäni kitistä. Tätäkin pitäisi testata uudemman kerran.

En kytännyt sen tarkemmin, miten paljon eroa paremmin onnistuneilla kittipinnoilla ja kitittömillä pinnoilla oli, appelsiinipintaisien kanssa ongelma oli ilmiselvä ja mömmöni liian paksua. Ostin jälkikäteen Tamiyan kittiä mutta sen kokeileminen olisi taas uusi käkätin työpöydälle.

Maalaus

Yksivärisen aavikonkeltaisen maalikuvion kanssa tylsyys oli yksi riski, samoin kuin pelkällä 4BO:lla maalatun vaunun kanssa. Pelkät työkalut eivät tuoneet siihen paljoa vaihtelua, joten öljypesulla oli ihan mielettömän suuri vaikutus siihen, miltä laitos näytti. En ollut myöskään aiemmin korostanut kohollaolevia paloja litkutuksen jälkeen, tässä kävin pultteja ja yläreunoja läpi. Olin kai odottanut, että lopputulos olisi liian sarjakuvamainen mutta olinpas taas olettanut vähän mitä sattuu.

Toisin kuin edellinen yksivärinen vaununi, tämä ei ollut suunnitelmissani pahasti kolhittu, joten chippaukset eivät olleet samalla tavalla reseptilistalla vaihtelua tuomassa. Toki minä lisäsin muutaman, mutta todellakin vain muutaman ja mielestäni avainkohtiin. Öljylitkut ja paljon pienemmissä määrin myös vaalea hiekkapigmentti saivat ison vastuun niskoilleen.

Litkuttamaton:

Perinpohjaisesti sörkitty:

Oli tuossa tietysti pari muutakin vaihetta välissä, minkä lisäksi kuvat napsittiin eri valaistuksessa, eri kameroilla (puhelin vs DSLR) ja mitä vielä. Mutta kai tuosta idea selvisi.

Ajankäyttö

Aiemmin manaamastani ruuhkaisuudesta johtuen menin sekaisin jo heti alkuun sekä dokumentaationi että kuvieni nimeämisen kanssa, joten en tiennyt yhtään, miten kauan olin mihinkin käyttänyt edes suunnilleen. Valtaosa mallailusessioistani kesti 30-45min, joten keskimääräisellä 40min per askarointi en olisi kaukana todellisuudesta. 270 rakentelukuvaani oli jakanut kuuteentoista osaan eli noin yhdeksitoista tunniksi, mutta en minä niin nopeasti tuota tehnyt alusta loppuun. 

Tuohon voisi pudottaa kourallisen tunteja ihan turvallisesti ja olettaa, että reilut kaksi täyttä työpäivää saattaisi kattaa rävellykseni aika hyvin. Ajankäytön sirpaleisuus tietysti oli epäoptimaalista, kun alustus- ja purkuoperaatiot söivät kokonaisuudesta kohtuuttoman suuren osan. Kontekstinvaihto, kuten tunnettua, oli kallista.

Kuvia

Taas on kokeiltu uutta valmistajaa, uutta maalikuviota ja yksityiskohtakikkaa. Olin taas kerran omituisen tyytyväinen tekosiini ja se oli vähän outoa. Kuvissa sentään oli valittamisen aihetta pariinkin kitinään, joten ihan suuruudenhulluksi tässä ei vielä päässyt.

 

 

Seuraavaksi sitten taas vuoden 3050 maisemiin. Mutta sota. Sota se ei koskaan muutu.

Panzer IV säistyksen vastaisku

Öljyvärejä, osa 2

En ollut vielä kokonaan valmis öljyvärien kanssa, mutta kaikkea en halunnut edes yrittää sotkea vaunun pintaan ennen telaketjujen asennusta. Nyt pääsin taas omaehtoisesta taukotilastani eteenpäin kohti voittoa.

Pakoputki ja ketjupanssari

Pakoputki kaipasi elämää. En ollut viimeksi turhan tyytyväinen vaaleaan laikkuefektiin, joten jätin sen tällä kertaa tekemättä. Sotkin pakopönttöä epämääräisellä tumman ruosteen (ABT070 Dark Rust) litkullani.

Tummalla ruosteella sotkiessani tökin sitä myös ketjupanssarin sisäpuolelle suunnittelemattomina töpötyksinä.

Jo seuraavana päivänä sotkin pömpelin päälle tuoretta ruostetta (ABT060 Light Rust) ensin satunnaisina täplinä ja sitten blendasin niitä tökkivällä liikkeellä. Tässä kuvassa maali oli vielä märkää mutta pinnan elävyys kyllä näkyi jotenkin, heijastuksesta huolimatta.

Nyt siihen ei sitten sopinut koskea muutamaan päivään. Ennen vaalean ruostelitkuni poissiivoamista tökin sitä taas ketjupanssarin pintaan, aika kevyesti tällä kertaa.

Maamaalia

Levittelin jo viimeksi maansävyistä öljymaalia panssariammeen alareunoille. Tein lisää samanlaista litkua ja tökin sitä sekä telaketjujen koloihin että sinne tänne ympäri vaunua. Blendasin sotkusta aika innokkaasti kaiken, tarkoitukseni ei ollut jättää isoja vaaleanruskeita laikkuja kannelle, katolle tai mihinkään, vaan antaa vähän lisäefektiä.

Vaunun takapuolelta näkyi nyt myös, että muistin vihdoin maalata takaheijastimen punaiseksi (VMA 72710 Bloody Red). Se olisi loppuvaiheessa ainoa kiiltäväksi jäävä osa.

Tässä viimeisessä kuvassa näkyi myös vastamaalattu tuoreen ruosteen määrä ketjupanssarissa. Päätarkoitukseni oli kuitenkin näyttää telaketjujen maalitku, joka asettuisi kyllä kuivuessaan.

Tunkki, korostuksia ja hiutaleita

Olin unohtanut tunkin kokonaan jo useaan kertaan, joten nyt kasasin ja maalasin sen rivakasti (mustalla pohjamaalilla ja metallipinnan tummanharmaaksi), puukahva ei päässyt tähän kuvaan. Koska en ollut alunperin fiksu - tai kuvittelin olevani ja erehdyin - siisteissä kiinnikkeissään sitä ei enää oikein voinut asentaa ilman vaunun moninkertaisia uudelleenmaalauksia. Se tulisi möllöttämään "vapaana" vaunun vasemman lokasuojan päällä.

Tunkin puukahvan maalasin vain yhdellä värillä, käytin AK1108 Hull Red:iä, jota olin käyttänyt aiemminkin. Noin pieneen en ruvennut enää tässä välissä kiroilemaan syyefektejä. Taisin tehdä tämän saman valinnan aiemminkin.

Kevyet chippaukset ja pultinpäiden korostuksia

Ajattelin tehdä jokusen poislohjeneen maalinjäljen ja siihen sopisi parhaiten tuo ketjupanssarin metallirima. Sekoitin siis hiekankeltaiseen noin 40% hiekka/norsunluuta (VMA71075 Sand(ivory)) vaaleampia lohkeamia varten.

Riman lisäksi tein pari maalinaarmua myös takarungon palkkiristilootaan, mutta en keksinyt suoraan fiksuja tai juuri nyt kivalta tuntuvia naarmupaikkoja. Ajattelin sitten käyttää samaa maalia lisäkorostuksiin, jälleen Yövuorosedän juttuja muistellen. Tökin kevyesti kaikkia yläpuolen pultinpäitä ja muutamia muitakin kalikoita, kuten tornin kylkiluukkujen yläpuolilla olevia vauhtikaiteita ja mitä tuossa nyt tuli kohdalle.

 

Vaaleiden jälkien kuivuessa sekoitin tummanharmaaseen punaista ja maalasin syvemmät nirheämät sillä. Näitä ei tosiaan tullut kovin montaa, en halunnut vaunun olevan kovin kärsinyt.

Vaunun keulapäässä intouduin tekemään vielä pari jälkeä lisää ajatellen, että vaunulla kumminkin ajettiin päin sitä sun tätä kun näkyvyys oli epäoptimaalinen. Ei noita silti montaa tullut, vetopyörien suojapanssareihin pari ja muutama lisää alalaitoihin. Olin ehkä turhan varovainen, mutta kuten sanottua, halusin pysyä aisoissa.

Kyllä se nyt rupesi olemaan siinä maaleineen.

Mattalakkakerros ja puolihimmeät päälle

Jokusen päivän mittaisen maalinkuivattelun jälkeen sudin ympäri vaunua ultramattalakalla (AK183 Ultra Matt Varnish) valmistaakseni sen viimeisiä silauksia varten. Kuvat napsin kun vaunu oli lähes kokonaan kuiva. Loppu oli taas lähellä!

Takapään heijastinlasin ja kuskin periskoopin ulosnäkyvän pinnan (johon en sitten maalannut heijastusefektiä alalaitaan) käpistelin Vallejon kirkkaalla lakalla (70510 Gloss Varnish) ja paljaat metalliosat puolihimmeällä (70522 Satin Varnish) sillä kuvitelmalla, että ne heijastaisivat valoa luonnossa vähän eri tavalla kuin maalattu panssarivaunu.

Koneöljyä

Tein vielä kaiken päälle moottorirasvalitkua (ABT160 Engine Grease) ja levittelin sitä tunkinkin päälle kaatuneeksi sotkuksi, yhdelle telapyörälle ja panssariammeen ihmeaukoista valuvaksi mömmöksi. Ihan vain vähän vaihtelua tuomaan.

Pigmenttejä kauniiksi lopuksi

Käytin jo ikääntyneestä Tamiya Weathering Master -setti A:sta vaaleaa hiekkaa applikaattorin harjapäällä sinne tänne, lähinnä alarunkoon ja telapyöriin. Tiedä nyt sitten, miten tuo erottui vai käytinkö sitä ihan väärin.

Kohtuullisen ennalta-arvattavasti sotkin myös Carbon Black -pigmenttiä tinnerin kanssa ohueksi litkuksi ja käytin sitä panssarivaunukanuunan suujarruun, molempien konekiväärien piippujen päihin sekä pakoputkeen.

Tässäkö se nyt sitten olikin? Järkkyä ajatellakin, vastahan minä tämän ostin.