Referenssikuvapäiväretki

Parolan Panssarimuseo

Kesäpuolella 2023 Panssarimuseossa oli erikoisnäyttelykappaleena Kuningastiikeri, joka oli lainassa Bovingtonin museosta. Koetin kysellä paria kaveria erikseen mukaan mutta kenenkään aikatauluihin ei sattunut sopimaan samaan aikaan kuin itselleni. Lähdin sitten keskenäni päiväretkelle kun myöskään Projektiassistentteja I tai II, saati sitten puolisoani ei kiinnostanut lähteä ihmettelemään isoja rautamöykkyjä koneöljyltä haisevassa hallissa.

Pöristelin sitten yhtenä elokuisena lauantaiaamuna Parolaan ja parkkishan oli ihan tukossa heti aamusta ja eka halli, jossa vaunu pönötti, oli aikalailla täynnä. Olin roudannut DSLR-kameran mukaan, enkä napsinut kännykkäkameralla kuin muutaman hassun kuvan yleisiä referenssejä varten, koska mitäs muuta varten minä tuota isoa vempelettä kannoin?

Kuvien kanssa kävi sitten niin pöljästi, että siirsin ne koneelle mutta jumitin varmuuskopioiden ottamisen kanssa liian pitkään ja käyttispäivityksen yhteydessä myös datalevyni meni ympäri kuvineen päivineen. Ihan hippasen harmitti, retkikuvani kun olivat ainoat joita ei oltu vainoharhaisesti kopsattu muuallekin talteen.

Panzerkampfwagen Tiger Ausf. B

Näytillä oli siis Henschelin toinen prototyyyppi, testirunko 2 eli Versuchs-Fahrgestell No. V2, vanhemmalla tornilla. Vaunussa ei ollut juuri mitään ylimääräisiä hörhelöitä kiinni, kuten helmalevyjä, mutaläppiä, työkaluja tai isompia osia pakoputkistakaan. Sanattomaksi tämä mörökölli silti veti ja se oli jotenkin mielettömän hupaisa, kun ykköshallissa se oli nurkittain kottikärryn kokoisen koneen vieressä (Vickers-Armstrongin tanketti).

Ainoa mihinkään talteenjäänyt kuvani isoimmasta kissasta:

ô_õ

Oleellista oli se, että ehdin ihmetellä tuota paljain silmin ihan kunnolla ja äimistellä vaunun järkyttävää kokoluokkaa eri kuvakulmista. Pelkät vetopyörät olivat melkein torsoni kokoiset ja varmaan painavammat. Vaikuttava laitos kaikenkaikkiaan. Nyt kun löytäisin joskus tieni oikean Tiikerin viereen, Pantterikin olisi jees.

T-34/76 "Sotka", Ps 231-1

Näpsin näitä T-34 -kuvia referensseiksi aikalailla hyvään aikaan kun miinanpurkuvaununi ei ollut vielä työn alla, mutta tiesin että kävisin siihen käsiksi piakkoin. Intoilin kaikkein eniten ketjujen kulumisjäljistä ja missä mikäkin näytti mitenkin kuluneelta.

StuG III Ausf. G, Ps 531-45

Neukkuvaunuja enemmän tiesin tarvitsevani (ja kaipaavani) sakemannivaunuista erilaisia yksityiskohtia. Telakoneiston kulumia nyt varsinkin hyödytti aina ihmetellä. Jos olisin vahvasti syvällä näissä, koettaisin myös tunnistaa mikä ketjutyyppi oli kyseessä, mutta en minä niistä niin paljoa tiennyt sanoa.

Siltä varalta, että joskus päätyisin kasaamaan sisätilallisia vaunuja ja erityisesti Sturmeja niin Lärkan kuvatuskokoelman linkki olisi varmaan hyvä pistää talteen: http://www.andreaslarka.net/ps531045/ps531045.html

Tunkkiblokki oli hämmentävästi ehkä siitä hyödyllisimmästä päästä yksityiskohtia, jotka hoksasin taltioida. Minä olin ainakin vuosikausia noiden palojen kanssa ihan tutkalla kun en tiennyt paremmin.

57 ITPSV SU 57-2, Ps 461-nn

Sergei telaketjuilla tarjosi tässä välissä minulle lähinnä kivoja yksityiskohtia elämäänähneistä telaketjuista, vetokaapelisilmukoista tulevia naarmutusvouhotuksia varten, sekä yleistä metsän tarjoamaa putua eri jemmoihin.

Panzer IV Ausf. J, Ps 221-nn

J-mallin Panzer IV:stä en napsinut referenssikuvia sen ihmeemmin kun se oli yksilönä jo niin ruosteinen, etten minä koettaisi itse semmoista toteuttaa. Tuo suujarrun sisäpuoli oli se, mikä kiinnosti tulevia projekteja varten.

Neukkuvaunun ketjut

Nämä kuvat ketjuista otin oikeastaan vain ja ainoastaan sen takia että niistä näki tosi näppärästi, miten ketjujen kulutuspinnat heijastivat valoa ja miten tuo paljas metalli näkyi eri kuvakulmissa. Pyörin puhelimeni ja kameran kanssa varmaan ihan hölmön näköisenä kun koetin saada eri asennoissa haluamani efektin talteen.

Kaikenkaikkiaan retkeni kuvasato olisi voinut olla surkeampikin, nämä pikaiset "helpompi tarkistaa puhelimen ruudulta kuin erikseen tietokoneelta" -otokset pelastivat sentään jotain kun isot kuvat menivät. Tästäkin oli jo kuukausikaupalla aikaa mutta edelleen harmitti.

Valmista: Projekti IV/23

T-34/76 PT-34 miinanpurkulaite suoraan lootasta

Loppuvuodesta '23 aloitettu malli oli nyt valmis, muutamaa kalenterikuukautta myöhemmin. Tällä kertaa dokumentoin prosessiani taas ihan eri tavalla kuin aiemmin, joten kukin noista kymmenestä työpostauksesta kuvasi ihan omanlaisensa määrän reaaliaikaa.

 

Kuvien tiedostonimien perusteella otin käsiteltäväksi asti 198 työkuvaa kahdeksaan eri teemaan (ja postaukseen) jaettuna. Aikaa en osannut edes arvioida, aika monta tuntiahan tähän upposi, kun yksi postaus kuvasi keskimäärin useamman rakentelusession tuloksia. Valmis-tilasta nappasin 15 kuvatusta valoteteltassa ja parempien käsittely söi sekin pienen hetken.

Paremminkin olisi voinut mennä

Maailma olisi omituinen paikka, jos kaikki menisi nappiin eikä mistään pitäisi (tai voisi) enää mutista jälkikäteen. Tästäkin projektista jäi sitä sun tätä hampaankoloon. Ja mikäs sen parempaa koska näistä sai itselleen kehityskohteita tulevaisuuteen.

PT-34

Miinanräjäytyspyörät ohjeineen. Kummastelin ohjeita rakennusvaiheessa, mutta en ollut niin hyvin kärryillä tämän kalikan toiminnasta (tai miltä se oikeasti olisi näyttänyt), että olisin tiennyt soveltaa itse. Nyt nuo pyörähimmelit eivät asettuneet yhteen niin kuin olin visualisoinut lähinnä mielikuvieni, Panssarimuseon sukulaislaitteiden ja lootan kansitaiteen perusteella.

Jos olisin dioraamaosaaja ja saattaisin ollakin, jos minulla olisi semmoisille tilaa jossain, olisin voinut kiertää ongelman liiskaamalla raivainlaitteen kiinteään asentoon. Vapaasti killuvana se näytti lähinnä tyhmältä, kun raskaat teräskiekot nojuivat toisiinsa kuin alokkaat suksivaraston katolla.

Yksilölliset tunnisteet

Vaunu jäi ilman yksikkönumeroa, punatähtiä ja iskulausetta. Olin vähän harkitsemassa tähtidekaalien käyttöä mutta numeron ja tekstit olisin söhertänyt ihan omin käsin. Varmaan vihreän maalauksen kanssa kiroiltuani olin ilmiselvästi innokas testaamaan chippaamista heti teräsosien jälkeen ja yksinkertaisesti unohdin, että valkoiset osat olisi sietänyt maalata (tai siirtokuvat perkelöitävä) ennen hienostelua.

Vuosia sitten olisin varmaan läiminyt unohtuneet vielä kaiken muun päälle ja tuhrannut vähän lisäistystä päälle, mutta nyt hyväksyin virheeni.

Tankkikuskin hymy

Moottorikannen reilun millin aukko oli todella hämmentävä kun se ei varoitellut itsestään etukäteen. Koetin korjata sen mutta en selvästi ole harjoitellut tarpeeksi ja todennäköisesti koetin vääränlaisia työkaluja vielä lisäksi - tai sitten olin korjaamassa sitä liian myöhäisessä vaiheessa, kun en kerran tajunnut paremmin. Osaamisvaje, eikä sitä parannettu kuin tekemällä.

Toinen hämmentävä seikka tuossa aukossa oli se, että koko muu malli oli sangen vaivaton. Kenties olin asentanut ne mysteerikolmiot ketuilleen alunperin, mikä sitten ehkä aiheutti osumisvirheen paljon myöhemmin. Jotenkin tuo kuulosti uskottavammalta selitykseltä kuin se, että yksi ainoa osa mallissa olisi puolitoista milliä vääränkokoinen.

Onnistumisia unohtamatta

Chippaus oli ensinnäkin alkuhuolestumisen jälkeen mielettömän kivaa maalattavaa, mutta jopa omasta mielestäni mainion näköistä. Koetin myös pitää kulumajälkien teon kanssa jäitä hatussa koska hauskana hommana tuo olisi naurettavan helppo vetää ihan överiksi ja liioitella koko malli pilalle. Olemme kaikki kulkeneet sillä tiellä.

Öljyvärien kanssa on ollut edelleen äärimmäisen mukavaa työskennellä ja lopputulos parani huomattavasti. En voinut riemuita tuosta kylliksi, koska "oho, nyt meni ihan liikaa || väärään paikkaan" oli luonnon oman undo-toiminnon takana ilman mitään ongelmaa. Pukki/noitakuninkaat toivat lisää Abteilungin maaleja paletille, joten riemun määrä oli oleva rajaton.

Lakutelat menivät paikoilleen, pysyivät kasassa, eivät (vielä) vääntäneet telakoneistoa kiemuralle, eivätkä edes sulaneet maalatessa käsiin. Lopputuloskin oli nätimpi kuin ne metallinhohtoiset lähtötilanteen setit. Tietysti nämä olivat skaalassa paperinohuet, mutta aina ei voinut voittaa.

Loppumietteet

Kivaa rakennettavaa kaikenkaikkiaan, tämä oli neljäs neukkuvaununi (ja toinen T-34:ni) ja peräti seitsemäs neukkulaitteeni ylipäätään ([T-34/85; IS-2; BM-21 Grad; T-35; MiG-29; Su-27; T-34/76 & PT-34]), eli en minä todistettavasti ihan täysin ole kanttipääkamaan jumittunut vaikka siltä kuulostaisinkin! Noin kolmenkymmenen vuoden takaista Polikarpov I-16:ta ei laskettu tähän mukaan, kuten ei mitään muitakaan ennen vuotta 2001 tekemiäni räpellyksiä.

Kuvakokoelma

Tripodi näitä varten piti vielä hankkia. Nämä suunnilleen vierestä napatut kuvat otin kamera kirjan päällä.

Nämä seuraavat kuvat, joiden oli tarkoitus olla jotain 3/4 -kuvia nappasin valoteltan monopodin kanssa mutta tuo iso kamera oli vähän painava. Ehkä näihin olisi voinut käyttää ajastinlaukaisua. Ensi kerralla pähkäilisin monimutkaisemmin.

Viimeinen oli vähän tärähtänyt/liikahtanut mutta näytti ihan tarpeeksi esimerkkiä vaunusta, etten ruvennut ottamaan sitä uusiksi.

Seuraavissa mutinoissa

Roskapönttö.