25.12.2013

Oma koodailuprojekti, osa VII

Pitkän tauon jälkeen

Pygame-projektini on edennyt enemmän kuin mitä postaustahdista voisi olettaa. Pääasiassa olen räveltänyt taustapalikoiden kanssa, mitään kovin näkyvää tai käyttäjälle suoraan (ainakaan vielä) näkyvää en niinkään.
Toisaalta, jos edellispostausta aiheen tiimoilta katsoo, aikalaillahan tässä on muuttunut.

Viimeksi siis pelimaailma sektoreineen luotiin ja sen perusteella käyttäjälle (tässä vaiheessa ei ole mitään pelattavaa, joten en saata kutsua sitä "pelaajaksi") näytettiin kartta. Kartan sai avata/sulkea ja pelin pystyi pistämään tauolle. Perustoimintoja, muttei mitään kovin hienoa tai ihmeellistä.

Jatkoaskeleet

Ensimmäisen iteraation pelinäkymä oli kiinteä ja alus lensi siinä vapaasti. Ensimmäinen asia oli siis aluksen kiinnittäminen näytettävän alueen (viewport) keskelle ja sen vierittäminen eestaas ympäri pelialuetta (sektoria). Koska sektorin koko olisi aina näyttöaluetta laajempi, ei olisi myöskään mitään tolkkua piirrättää sellaisia objekteja, jotka eivät ole näyttöalueen sisällä. Sektorilla olisi siis oltava jonkunlainen tietorakenne peliobjektejaan varten, josta tuonkin tiedon saisi kaivettua esiin.

QuadTree

QuadTreen idea on, että jos sen yksittäisen solun kapasiteetti ylitetään, se jakautuu neljään alisoluun, johon kaikki sen sisältämät objektit jaetaan edelleen alisolujen sisään. Ja niin edelleen, kunnes puun maksimisyvyys on saavutettu. Mikään selitykseni ei voi olla parempi kuin jo olemassaolevat, joten vaikkapa wikipediasta voi lukea lisää.
Oleellista on se, että toteutin oman (tai tässä vaiheessa osan siitä) versioni tuosta. Alkuvaiheessa, kun sen pelkkä olemassaolo riittää hyvin, kaikki sektoriin kuuluva romu lisätään puuhun. Yllämainittu tarve näyttöalueella olevien peliobjektien hakemisesta taas oli ensimmäinen oikea käyttötapaus. Koska sektorit ovat neliöitä, kaikki peliobjektini toimivat ainakin tässä vaiheessa neliöinä ja nelipuun kaikki solut ovat luonnollisesti neliöitä, pygamen colliderect-metodit ratkaisevat kaiken.

def get_contained_objects(self, rectangle):
  contained_objects = []
  if self.gameobjects:
    for gameobject in self.gameobjects:
      if rectangle.colliderect(gameobject.get_rect()):
        contained_objects.append(gameobject)
      if self.top_left:
        contained_objects.extend(self.top_left.get_contained_objects(rectangle))
        contained_objects.extend(self.top_right.get_contained_objects(rectangle))
        contained_objects.extend(self.bottom_right.get_contained_objects(rectangle))
        contained_objects.extend(self.bottom_left.get_contained_objects(rectangle))
  return contained_objects

Oleellista ylläolevassa on välitetty rectangle, joka on siis pelinäkymä (viewport). Pelinäkymän pinta-ala taas kaivetaan pelaajan aluksen keskipisteen ympäriltä. Samalla vaivalla lasketaan aluksen keskipisteen ja kuvapinta-alan 0,0-pisteen välinen poikkeama, jota taas käytetään palautettujen peliobjektien renderöintiin. Kaikkien peliobjektien sijainti kartalla (sektorissa) on suhteessa sen vasempaan yläkulmaan ja siksi tuota poikkeamaa tarvitaan, jotta ko. peliobjekti voidaan piirtää oikeaan paikkaan suhteessa pelaajan alukseen.

Ehkä selitin tämänkin taas turhan oudosti, mutta minkäs teet. Koko ongelman selvittämiseen meni muutamakin istunto ja tuokio. Olin siis hyvin ylpeä, kun sain asiat vihdoin toimimaan oikein.



Peliobjektien paluu

Tietysti minulla piti olla jotain piirrettävää, jotta sain nelipuuni toiminnan testattua edes alkeellisesti. Alkuvaiheessa minulla oli nuo viimeksikin mainitut kolme aliavaruuspiraattien alusta heitettynä vakiopisteisiin sektorissa. Niiden lisäksi halusin tietysti palauttaa Asteroidit mukaan kuvaan, mutta tälläkin kerralla vähän paremmin. Samalla vaivalla puun insert- ja jakautumismetodeja voisi testata satunnaismäärällä sisältöä.

Asteroidikoodi siirtyi lähes sellaisenaan uuteen projektiin. Inittiin tuli lähinnä lisää satunnaisuutta. 2d6-heiton tuloksella 9-12 syntyy jääasteroidi, muuten kivinen murikka. Samoin 2d6-heitolla määritellään murkulan kokoluokka vanhoilla tutuilla pieni / keskikokoinen / iso / suunnaton -vaihtoehdoilla. Materiaali vaikuttaa sekä väriin, satunnaisarvottuun massaan että pyörimisnopeuteen. Kiviset ovat sekä raskaampia että hitaampia kuin jäiset asteroidit.



19.12.2013

Naamiokuvion uusintaa

Sudin eilisiltana tummemmalla harmaalla uudet kuviot Turkinan pintaan. Lopputulos on edelleen epäoptimaalinen, mutta se johtuu aikalailla siitä, että jouduin varomaan jo olemassaolevia koristeita. Täysin puhtaalta pöydältä aloittaessa tekele olisi ollut (toivottavasti) parempi.




Seuraavaksi taidan vetää pintaan ruskean litkun niin kuin edellisen OmniMech-nelikon kanssa. Jos maali ei lopu kesken. Mutta raportointi siitä tulee hoitumaan ensi vuoden puolella, minä kun lähden viettämään lomanpätkää ilman nappuloita, maaleja ja sen sellaista.

11.12.2013

Hyvin pieniä fiksejä edelleen

Joulukuu ja kaikki muu sekalainen touhuaminen eli muut projektit ovat syöneet 'Mechienfiksailulta resursseja. Samoin inspiraatio on ollut jostain syystä matala tämän touhun kanssa, joten nuo muut ovat myös päässeet rohmuamaan aikaani. Pääasiassa olen sivistänyt itseäni Alex Dentonin seikkailuilla tai pyöritellyt PyCharmia, mutta siitä lisää parin viikon päästä.

Esimarssija eli koekaniini

Jadehaukkojen oma rynnäkkömechi, Turkina, jonka saatan pistää ryppään komentajan ajopeliksi, kaipasi siis lievää uudelleenmaalausta. Ongelma tämän ja sen ohella samassa sarjassa maalattujen 'Mechien kanssa oli siis käytetty vihreä (mustan päälle vieläpä) oli ihan liian tumma. Päälle piti siis vetää jotain ja valkkasin maalivarastostani Sick Greenin (Game Color 72029) ja rupesin sutimaan.

Turkina aiemmin


Turkina nyt




En muistanutkaan, miten kauheaa jälkeä olin tuon kanssa aikanaan tehnyt. Maalasin lähestulkoon koko rottelon päälle välittämättä ihan päättömästä kaavion irvikuvasta. Seuraavaksi vedän uuden naamiokaavion tuohon päälle ja korjaan loput jadekorostukset. Miksi en peittänyt niitäkin samalla vaivalla? No kun minusta torson Galaksitunnukset olivat niin hyvin onnistuneet, että niiden tuhoaminen olisi ollut suuri sääli.

Tämän miniatyyrin kokemusten perusteella jyrään nuo loput varmaan aikalailla samalla periaatteella. Kunhan tämä yksi saadaan alta pois ensin.





2.12.2013

Pikafiksejä III/13

Vanhojen palojen läpikäynti

Kehuin aiemmin, että kävisin vuosia sitten maalaamani OmniMechit läpi ja maalaisin niidenkin ohjaamot uusiksi. Olen joskus sanani mittainen, joten tässäpä kevyt raportti aiheesta.

Viitostrinäärin alku

Lukumääräisesti vielä pienin ja siten siis nopein korjata oli hävittäjälaivueeni neljä Sakaraa. Kovin kauaa näihin ei aikaa kulunut, koska vekottimia oli kahdeksan ja kuomut olivat hyvin pienet. Jatkossa näitä on varmaan kyhättävä taas lisää, mutta koska minä siihen touhuun ehdin? Saa nähdä.



Kaksijalkaiset

Samalla vaivalla kun kävin kaikki ohjaamot läpi nappasin myös vioittuneet erilleen. Menin kerran erehdyksessä myös ostamaan Summoner D:nä kaupatun vanhan version Primestä, joka oli ihan jäätävä. En siis sörkkinyt sitä ensinkään vaan korvaan koko retaleen joskus ja käytän tuon vaikka palasiksidremelöitynä alustojen satunnaiskoristeena.


Tuosta sekamelskasta ei ota turhan hyvin selkoa, joten kerään alle muutamassa erässä nuo napit.
Ensin siis Nova prime, Cougar prime, Cougar C, Ice Ferret ja Cauldron-Born prime. C-mallin Cougar oli jossain välissä menettänyt oikean kätensä, joten se siirtyi kohti JSP:tä ja mekaanikkoarmeijaa.


Seuraavaksi raskaan sarjan vempaimia. Ensin sekä Mad Dog, Hellbringer ja Summoner prime-variantteina ja jonon jatkoksi yksi Summoner B-varianttina. Kaikki olivat ehjiä ja sinänsä moitteettomia, jollei vuosien takaisia ja sittemmin muuttuneita maalausperiaatteita lasketa moitittaviksi.




Rynnäkköpainoluokassa tarjolla oli Executioner, Gargoyle, Dire Wolf, Turkina ja Warhawk kaikki prime-variantteina ja yksi ehdottomista suosikeistani, Warhawkin täysin sairas C-malli (2x LPLas, 2x ERPPC, liekinheitin, TC). Hassusti neljä ensimmäistä sattuivat olemaan myös sitä sarjaa, jotka aion maalata osittain uudelleen: käytin niiden pintaan tummempaa vihreää kuin olin aikonutkaan, mutta en lähtenyt tuhertamaan niitä tässä välissä uudelleen.


Toinen ryppääni Timber Wolfeista (niitä on kaksi, koska pidän niistä muttei enempää, kun ne eivät ole olevinaan Jadehaukoille kovin ominaisia) on luonnollisesti silkka prime-variantti sekin:



Novat

Kaksi Novaani olin varustanut vähän muuta rypästä kevyempää kalustoa, idealla "nopeasti tilanteeseen ja Elementaalit kyydistä". Ehkä se sotii vähän Raatelukynsiryppään (Talon Cluster) kokoluokkakuvausta vastaan, joten olen valmistautunut myös järjestämään molemmille tarpeen vaatiessa raskas-/rynnäkköluokan 'Mechit käyttöön. Minusta ripeät koneet vain kuulostivat enemmän Novamaisilta.

Ensin siis kolme Stormcrowta, reunimmaiset prime-variantteina ja keskimmäinen jotain satunnaisviritelmänä.





Seuraavassa setissä oli kolme Kit Foxia ja kaksi Fire Mothia. Kaikki prime-variantteina, en oikeastaan muista, oliko näiden tilausvaiheessa olemassakaan mitään fiksua tapaa tällaisten kirppujen kustomointiin.
Aiemmin nähdystä kuvasta Nova ja Ice Ferret olivat siis merkittyjä Noviin näiden kahdeksen lisäksi.

Vaurio-osasto

Critical hittejä oli jaettu näemmä enemmänkin. Syy oli tietysti omissa rakennusmetodeissani, koska nämä hajonneet kustomoidut liitokset oli tehty mm. ennen dremel-aikakauttani ja muutenkin vähän miten sattuu.
Ensimmäisenä surullisena esimerkkinäni olkoon aikainen Hellbringer A:ni, jonka oikean käden AC on askarreltu korvansörkkimispumpulipuikon varresta. Tämä yksilö oli ottanut kriittiset osumat molempien käsiensä lower arm actuatoreihin. Pinnauksella nuo pysynevät paikoillaan vastaisuudessa.



Joukko-osaston toinen Timber Wolf on mallia A ja sen vasen käsi oli tipahtanut puoliksi irti. Hellbringerin tapaan tämäkin oli ottanut kriittisen osuman lower arm actuatoriinsa.


Onneksi vain kolme Sakaraa oli menettänyt käsiään. Niin ja se yksi vyötäröstään kahtia mennyt Summonerinromu, josta ei puhuta, koska se uusitaan muutenkin. Syy kaikkiin hajoamisiin on täysin omani ja siksi pyrin korjaamaan nämä parhaan taitoni mukaan. Tai no, tekisin niin vaikka syy olisi ollut jonkun muun.

26.11.2013

Valmiita OmniMechejä II/13

Loppusilaus

Maalasin viime postaukseni jälkeen vielä numerot ja tunnukset loppuun. Nämä napit olivat siis käytännössä valmiita jo noin kaksi viikkoa sitten, mutta en ehtinyt ottaa lopetuskuvatuksia ja raapustaa tätä tekstiä yhtään aiemmin. Ehkä kuvat eivät taaskaan ole niitä parhaita, mutta tätä nyt sattuu välillä. Jos tarve vaatii, otan uusia.

Ajattelin jatkaa korjaamalla vanhojen Omnieni ohjaamoiden punastuksella ja tekemättömien Elementaalien maalaamisella. Aiemmin harmittelemani kynäruiskun hajotus olikin lievempi kuin pelkäsin: maalisäiliön letku vain murtui ja katkesi. Lopputuloksena letku on nyt noin kolme, neljä milliä lyhyempi ja on siis muuten ihan käyttökelpoinen, säiliötä ei vaan voi imeä ihan tyhjiin. Korvaava pala on helpohko järjestää.



Sijoituksia

Laskin kasaamani nappulat. Niitä on ruhtinaalliset 30 ja jostain syystä Hellbringereitä on peräti neljä (A-variantteja kaksin kappalein), kuten Jadehaukoille sopii. Kullakin purtilolla on oma numeronsa ja samoin jokaisella pitäisi olla oma paikkansa Ryppään riveissä. Tähän aspektiin en ollut puuttunut pätkääkään aiemmin, mitä nyt joskus mietin tuon yhden Turkinan mahdollisesti kuuluvan Komentotähteen.

Jostain näiden lajittelu on aloitettava, joten miksi ei nyt? Nämä neljä päätyivät siis Beta-Trinäärin toiseen Tähteen. Mitään sen kummallisempaa taustaa tai jännitystä tähän ei kuulu.

3 - Gargoyle

Jonkunsorttinen (Ultra)AutoCannon ja kaksi lasertuikkua. Palikat on lyöty paikoilleen fiilispohjalta, joten MechLab-taustaa ei ole tarjolla. Mikään virallinen variantti ei ole kyseessä, kuten tekstistä jo ilmennee.








52 - Summoner A


Gauss Rifle, LPLas, SRM-6








26 - Hellbringer A


2x ERLLas, UAC/5, LRM-20, NARC, ERMLas, 2xMG, BAP







17 - Mad Dog C


2x Gauss Rifle











21.11.2013

350 tonnin Combat Drop

Peliä!

Edellisestä BattleTech-pelistä oli päässyt vierähtämään jo reilut kaksi vuotta, ehkä kolmekin. Näihin kemuihin työstämäni Jadehaukkaomnit eivät olleet kutsuttuja muuten kuin peliä edeltävänä ihmeteltävänä, koska parrasvaloissa loikkisivat vajaaedustetut (tarinaan nähden vääränväriset) Elementaalini.

Jalkaväkeä oli kokeiltu kahdessa pelissä aiemmin: paria hassua Elementaalisakaraa IS-'Mechejä vastaan yhdessä ja satunnaisia heikosti koulutettuja normiukkoja (yhtä Volkssturmia olivat, vaikka raa'anvihreä kiväärijoukkueeni niittasikin kriittisellä osumalla mm. Marauderin kappaleiksi ihan omin avuin) toisessa pelissä. Kauan sairaissa päissämme muhinut ajatus Alshain Avengers -meiningistä oli päätetty ottaa pelattavaksi asti.

Taustaidea

Kummituskarhut olivat vallanneet Alshain-planeetan Draconis Combinelta. Entiset Alshain Regulars -yksiköiden kaverit hautoivat kostoa kauan ja hartaasti. Jossain vaiheessa pitkää tarinaa nyt Alshain Avengersina tunnetut epelit saivat tilaisuuden iskeä ja "vapauttaa" planeettansa Kummituskarhujen "ikeestä". Tiedustelukin kertoi riemu-uutisina, että Alshainissa ei ole ensimmäistäkään Klaanien 'Mech-yksikköä. Mikäs sen kauniimpaa?


Tunnukset © Punakettu

Operaatio Batu

Sinänsä tieto oli ihan oikein, kukaan vaan ei tiennyt kertoa, että planeetalla istuskeli kuitenkin joitain joukkoja. Meidän sivustakatsojien riemuksi kyseessä oli eliittiluokan Zeta-Galaksi - pelkistä Elementaaleista koostuva Galaksi.

Zeta-Galaksi

Pikaisen tarkistuksen perusteella Zetassa on neljä Claw Clusteria. Jokaisessa niistä on viisi Elementaalitrinääriä. Jokaisessa Trinäärissä on taas sangen yllättävästi kolme Staria ja kukin Star koostuu viidestä Sakarasta, joissa on viisi Elementaalia kussakin. Pikaisen kertolaskun (4*5*3*5*5) tuloksena saadaan nuppiluvuksi 1500. Siis puolitoista tuhatta eliittikoulutettua kakspuolimetristä, vihaista, tonnin painoista panssaroitua hiipparia hyppyraketeilla, SRM2-laukaisimella ja (pienellä) lasertykillä.


http://www.sarna.net/wiki/Main_Page

Tunnettu lopputulos

Siteeraan laiskana suoraan Sarnasta pari oleellista lausetta heti alkuun:

"The regiments suffered heavy losses while still in orbit and were completely destroyed after landing on planet in October 3062. After hearing of the betrayal of the Avengers, Coordinator Theodore Kurita ordered the death of all member of the Avengers who invaded Alshain, should they survive the invasion."

"Operation Batu was an unauthorized invasion of the planet Alshain, held by Clan Ghost Bear in 3062. The strike was mostly planned by the Black Dragon Society. Three of the four Alshain Avengers regiments attempted to retake the world for the Draconis Combine, and were obliterated by the Ghost Bears."

Palasiksihan nuo hyökkääjät pistettiin oikeastikin, miten meidän pelimme voisi siis mennä muuten mutta silti viihdyttävästi? Osakokonaisuuden toteuttamisella tietysti.

Hyökkääjille päädyttiin antamaan 'Mecheiksi seuraavanlainen lista, isoin osin olemassaolevien nappien maalipinnankin perusteella (DMCS:n punaiset olivat jonon keulilla): Dragon, Hunchback, Jagermech, Mongoose, Clint, Panther, Assassin, Jenner. Pelikaluston pelaajat saivat jakaa keskenään sitten, jos halusit raskaan 'Mechin, et saanut muuta, mutta jos halusit kaksi, sait pari kevyempää.

Yhteensä rautaa oli tulossa tonttiin 350 tonnia ja kalusto oli valittu skenaarion henkeä silmälläpitäen: lyhyen kantaman aseistus oli oleellisempaa kuin mielettömät LRM-lavetit näin yhtenä ohjenuorana. Liekinheittimet ja BAP:t sun muut oli myös jätetty pois.

Vastassa oli Trinäärin verran piiloutuneita Elementaaleja. Suunnitteluvaiheessa oletettiin, etteivät nuo minun viisitoista tiimiäni riittäisi ja koska historiankulku on pidettävä ruodussaan vaikka väksiin, lisäjoukoiksi ("pelinjohtajallemme") oli varattu alustavasti kaksi Binääriä lisää ja niiden kuljettamiseen Tähden verran Svantovit-ilmatyynyaluksia. Kuljetusvekottimien ei ollut määrä jäädä kentälle riehumaan vaan toimia busseina, mutta saisivat toki päräytellä vihaisia sarjoja kohteiden osuessa tähtäimiin.

Lukumäärät oli arvottu ihan silkalla fiilispohjalla ja Battle Value 1.0:n perusteella todettu ainakin alkutilanne ehkä kelvolliseksi. Sen mukaan Klaanipelaajalla oli lievästi matala-arvoisempi joukkio kentällä.

Pelin kulku vähän sinne päin

Otin kuvia melkein joka kierrokselta sen mukaan, minkä muistin. Mitään upeaa APR:ää en yritä kasata vaan ennemminkin ehkä välittää pelifiiliksen tuosta noin 8 tunnin pelistämme. Tavalliseen tapaamme tehokas peliaika oli paljon pienempi, kiitos mm. sen, että edellisestä pelistä ja tapaamisesta oli jo vuosia.
Tai no. Ainahan meillä menee tyhjänjauhamiseen ainakin puolet ajasta, ketä minä yritän huijata? :p

Pelialueena käytettiin kahta karttaa, molemmissa oli mäkeä ja pusikoita tasapuolisuuden nimissä. Korostaaksemme hyökkääjien täysin sekasortoista (= automaatinen epäonnistuminen) pudotusta päätimme, että pudotusvaiheessa kartta on toroidi, eli kartalta ei voisi tällä kertaa pudota pois. Harmillisesti kukaan ei pudonnut niin pahasti pieleen tai niin väärään suuntaan, mutta ainakin tilanteeseen oli varauduttu.
Pilotit tippuivat syksyn lehtien lailla, kuka enemmän ja kuka vähemmän aikomaansa heksaan. Vielä harmillisemmin vain pari kaatui.

Huomioitakoon, että vaikka alla on kasa numeroituja alaotsikoita, ne eivät kuvaa pelin kulkua 1:1, koska en hoksannut ottaa joka kierroksesta kuvaa - saati sitten muista kaikkea niin tarkasti, että olisin voinut kertoa, mitä missä milloin. Ei tuosta kai montaa ole jäänyt väliin, parikolme ehkä pahimmillaan.

01

Pystyyn päästyään hyökkääjät tepastelivat mielestään hyviin suuntiin edelleen muuten tyhjällä kartalla. Herra d:n Jenner sattui astumaan keskelle Elementaaleja suureksi riemukseni. Onnistuin luonnollisesti parvihyökkäyksessäni (swarm) ja rupesin pieksemään tölkkiä kuin vierasta sikaa.


02


Jostain kumman syystä pitkin poikin Jennerin runkoa vipeltävät puolustajat iskivät vainolaisen vainoharhavaihteen isommalle. Kaikki rupesivat hulluna ammuskelemaan ympäri metsiä siinä toivossa, että saisivat ne syttymään ja jemmayksiköt näkyviin. Idea ei ollut ihan huono.

Elementaalini jatkoivat Jennerin piinaamista ja onnistuivat töräyttämään pari SRM:ää sisärakenteisiin ja räjäyttivät kriittisellä osumalla sen ohjusvaraston. Ripeää toimintaa. Toinen Elementaalisakarani pysäytti huolettomasti talsineen Dragonin kesken matkanteon heti alkuunsa.


03


Ylemmän kartan puolella entisen Jenner/Assassin -parivaljakon kimpussa häärivä Elementaalisakarani hyppelehti kiusallaan ympäriinsä. Apuun mahdollisesti talsinut Jagermech käveli sekin vähän liian läheltä piiloutuneita joukkojani, joskin vältti suoran väijytyksen toisessa suunnassa viime hetken reitinvaihdoksellaan.

Dragon-kuski lähti rohkeasti karkuun ja jätti muut selvittelemään Elementaaliongelmaa puolestaan siinä toivossa, että olisi osunutkin johonkin. Kartan alaoikeassa laidassa Hunchback-kaverinsa edellä kirmannut Mongoose pääsi yllättävään ristituleen.





04

 Karttain vasemmassa laidassa Panther löysi vierestään lisää kuurupiilomiehiä, alaoikealla Mongoose ja Hunchback pakittivat taas karkuun samalla kun Elementaalit rynnivät perässä. Dragonin yllättäneet Elementaalit parveilivat Clintin niskassa keskellä kolmen 'Mechin epätoivoisen hätistely-yrityksen sytyttämää metsäpaloa.

Jagermech pinkoi karkuun, mutta paniikissaan jätti selkäpanssarinsa tarjolle - kolmelle kohtitähtäävälle Elementaaliryhmälle, joista yhdeltä oli tosin jo ohjukset lopussa. Kauniisti joku laukauksista meni selkäpuolelta sisälle (torsosta tai käsistä, en nyt enää muista) ja keitti AC-ammukset pohjaan.
 Nuo kaksi täysilaidallista ovat kyllä mainiot, mutta ne loppuvat hyvin äkkiä. Näillä kavereilla jäljelle jäävät pienet laserit ovat nekin toisaalta ihan toimivia, kun niitä osuu kuitenkin aika monta joka läjäyksellä, vaikka muskelimasoja olisi jäljellä enää yksi.



05

Yläkartta oli nyt käytännössä siivottu, joten kolme sieltä paljastunutta Sakaraani saattoivat lähteä siirtymään kohti seuraavia uhrejaan. Tällä hetkellä heidän ja punaisten koneiden välissä oli iso aukea. Päätin antaa hyökkääjille tilaisuuden tehdä jotain kunniakasta ja hyväksyä kohtalonsa.

Eteläpuolella Elementaalini toki jatkoivat hyökkäystään. Loikkiva Clint sai karistettua omansa niskastaan keskelle tulimyrskyä. Viidestätoista Sakarastani olin vasta paljastanut kuusi.


06



Eipä noista kunniattomista vapaasyntyisistä barbaareista mihinkään ole. Elementaalit lähtivät siis rynnäköimään päin. Päätin vetää oikeasta laidasta kaksi Sakaraa nekin kohti keskinyppylää. Ajatuksenani oli ympäröidä vihamieliset tunkeutujat ja niittää ne nurin samalla kun suojaisin joukkojani niiden omalla nuppiluvulla. Hunchbackin ja Mongoosen piloteilla oli sitäpaitsi kaikista kanssavalloittajaehdokkaistaan poiketen, silmät auki ja sormet liipaisimilla.






07

Kello rupesi olemaan tosimaailmassa jo vaikka mitä, joten nostin vielä jemmassa olleita joukkojani esille. Hunchbackin viereen löytyi näppärästi siis kolme iskemätöntä Sakaraa ja käänsin yhden takaisin niitä kohti. Edelleen ideana oli pistää kunnon pieksäjäiset pystyyn, mielellään idealla "monta yhden kimpussa", koska se on jopa sallittua Elementaaleille.

Oma hyökkäykseni keskinyppylälle oli sikäli onnistunut, että sain sen haltuuni mutta kaikki sen väliaikaiset puolustajat karkasivat johonkin muualle villisti ympäri taivaita ampuen. Samalla vaivallahan tuota panssaroitua hyökyaaltoa jatkaa edelleen länteenpäin, sama se minulle on, missä vihollinen tuhotaan kunhan se vain tuhotaan.



08


Taistelu oli jakautunut nyt kahteen pisteeseen. Alaoikealla vyörytys meni ensimmäistä kertaa mönkään, mutta Hunchbackin niskaan kaadettiin silti neljä alfaiskua. Jostain syystä molemmat pilotit päättivät käydä näistä neljästä Sakarasta sen ainoan ohjuksettoman kimppuun. Samapa se sinänsä on, eivät ne noista ketään saisi hengiltä alle viiden kierroksen kuitenkaan. Tässä vaiheessa Mongooselta oli posautettu oikeasta jalasta kaikki Actuatorit ja se oli ottanut jo yhden moottoriosuman. Hunchback otti sekin aika mehevät määrät vahinkoa tässä ryöpytyksessä.

Vasemmassa laidassa BattleMechien tarjoama valoshow oli eittämättä kaunis ja koristeellinen, muttei mitään muuta. Elementaalijoukkoni jatkoivat ilmeisen hermojaraastavaa eestaashyppelyä ja pääasiassa fikkareillaan (Small Laser) sohimista. Kuvaavaa on, että nuo mainitut pienet laserit tekivät tosiaan paljon enemmän vahinkoa kuin 'Mechien isot aseet, jatkuvalla syötöllä.



Viimeinen kierros


Viimeiseksi jääneellä kierroksella Elementaalini jatkoivat läntisen henkirievuistaan kamppailevien hyökkääjien painostamista ja palasiksi nakertamista. Kaakossa ne taas olivat kierroksen, kahden päässä tunkeutujien täysimittaisesta tuhoamisesta. En usko, että siihen olisi enää kovin paljon kauempaa mennyt, tölkit olivat jo aika heikossa kunnossa.

Jossain pohjoiskartalla oli vielä ainakin kaksi Sakaraa odottamassa toimintaa. Miksi en nostanut niitäkin esille samalla vaivalla kuin eteläisiä kuurupiilottajiani? Ne olivat aivan liian kaukana kaikesta ollakseen hyödyllisiä enää siinä vaiheessa, kun rupesin vyöryttämään vapaasyntyisiä ihan toden teolla.



Kuvastakin näkee, että yksi Sakaroistani oli aika hyvin kuritettu (mutta silti tehokkaahko) ja toinen, ilmiselvästi vähemmän aikaa kentällä talsineena vain kerran PPC:stä naamaansa ottanut. Tärväsin kyllä mielettömästi aikaa huonojen merkintöjeni takia, kun jouduin arpomaan ja miettimään, mikä nappi oli missäkin ja milloin. Enpä vaan tajunnut sitä etukäteen ja lennossa päivitetyt nappienkäsittelyrutiinit eivät olleet ensimmäisessä tai toisessa iteraatiossaankaan vielä kovinkaan optimaaliset.

Loppumutina


Näin lopuksi todettakoon, että noppaonni oli jotain ihan käsittämätöntä meidän pelipöytämme ääressä. Omat "näin monta osuu"-heittoni olivat pääsääntöisesti aika mainioita, varsinkin SRM-laukaisuissa. IS-pelaajilla oli mitä mielettömimmät ongelmat osua planeetan pintaankaan. Esimerkkinä tästä on yksi noista yläkartalta aikaisin aloittaneista Elementaalisakaroista: usean kierroksen ajan siinä oli jäljellä yksi heppu, yhdellä ainoalla osumapisteellä - eikä sitä saatu siltikään hengiltä, vaikka se oli kerran, pari useamman 'Mechin keskitetyssä tulessa!

Sitten joku Panther osui PPC:llään koko pelissä kahdesti. Mahtava Dragon, joka vietti valtaosan pelistä tuossa samassa heksassa tykkitornia emuloímassa, ei pärjännyt koko aseistuksellaan kovin paljon paremmin kaikkien kierrosten aikana. Parasta (ja minun kannaltani huonointa) jälkeä IS-puolella tekivät alaoikealla nysvänneet Hunchback ja Mongoose, ne kylvivät kaksin enemmän tuhoa ja kuolemaa kuin kaikki muut yhteensä. Menetin yhteensä kourallisen yksittäisiä Elementaaleja ja yhden kokonaisen Sakaran, yhteensä silti alle tusina heppua.

Oletin kyllä, että jos peliä olisi jatkettu pidemmälle yöhön, lisäjoukkoni olisi ehkä pitänyt kutsua apuun. Sitä ennen olisin kyllä repinyt ainakin jo nuo kaksi aiemmin mainuttua tölkkiä nurin kartan oikeasta alakulmasta ja ehkä yhden tai kaksi tuosta toisesta ryppäästä. Mikäli noppaonni olisi pysynyt vakaasti entisellään, olisin ehkä tuhonnut kaikki, mikäli ne eivät olisi lähteneet alati karkuun.

Yhtenä loppumietteenä mietimme myöhemmin irkissä, ettei noilla piruparoilla ollut montaa vaihtoehtoa ja hyviä vielä vähemmän. Lähelle jääminen johti parveiluun ja kauempaa (tai juostessaan) eivät olisi osuneet tuonkaan vertaa. Oma ehdotukseni - jälkikäteen luonnollisesti - oli MiG-pilottien joskus harrastama "Zoom & Boom"-kuvio, ainakin minun osumamahdollisuuksiani olisi ehkä vähän heikennetty sen sijaan, että oltaisiin kävelty jotain kahden, kolmen heksan matkoja. Eihän sellaisella köpöttelyllä ole mitään vaikutusta muiden touhuihin.