Projekti VI/25

Invaasiominiatyyreistä viimeiset

BTTrackeriä taas vaihteeksi päivitellessäni mietiskelin, mihin ihmeeseen nämä seitsemän viimeistä 'Mechiä oikein laittaisin. Kolme niistä - Nova Cat, Crossbow, Kingfisher - olivat raskaita tai rynnäkköluokan Omneja, joten saivat mennä täyttämään Jadehaukkojen rivejä. Tällä allokaatiolla Ryppäässä oli puutteita enää koko C-trinäärin verran ja lähes kolme neljäsosaa E-trinäärin ASF-joukoista puuttui. Päivitetty maalaustilanne oli vielä heikko, mutta ongelma oli itseaiheutettu kun päätin pudottaa keskiraskaat ja kevyet muualle.

Loput aloittamattomat miniatyyrit olivat Cougar, Fire Moth ja Huntsman. Tähän samaan porukkaan sopi Nova, yksi vanhoista IWM-mineistä joka tuli uudelleensijoitukseen ja -maalaukseen. Viidennen kun keksisin niin tästä tulisi uusi Tähti uuteen Klaaniin yhdellä kerralla ja kun kerran kehuin BTT:ä niin sieltä kekkasin ottaa mukaan Mercenaries-kamppeista Pack Hunterin ja osoittaa näille kodiksi hiton kaakit eli Hell's Horses.

Pack Hunteria, Crossbow'ta ja Kingfisheriä lukuunottamatta kaikki olivat jo mustaksi pohjamaalattuja, joten tästähän pääsi vauhtiin vallan ripeästi! Innostuessani saattaisin vielä maalata ystävyyden poneille Tähden verran Elementaaleja täyttä Novaa varten.

 

Projekti V/25

Revell F-15E Strike Eagle

Joulupukki toi sekä Panzer Aces -maalisetin että yllättäen toivomani 1:72-skaalan F-15 -hävittäjän pienoismallin, sen E-varianttina. Alatyypillä ei ollut väliä, tämä oli myös ensimmäinen kolmesta F-15:sta jotka halusin toteuttaakseni (omasta mielestäni) hauskan idean.

Monikoneinen lopputulos vaikutti siihen, miten käsittelisin tämän ensimmäisen mallin dokumentoinnin.

Todennäköisesti tekisin tämän niin, että kasaaminen, ohjaamon maalaaminen, sekä koneen ulkopuolen pohjamaalaus olisi se osa, joka kuuluisi IV/25:n piiriin, sitten malli päätyisi säilöön kunnes toiset kaksi olisivat samassa pisteessä. Siinä vaiheessa kun minulla olisi kolme samaan tilaan saatettua hävittäjää, aloittaisin niiden maalauksen omana erillisenä projektinaan.

Vaihtoehtoisesti maalaisin tämän valmiiksi asti mutta jättäisin tarkimman lopputuloksen jakamatta ennen aikojaan. Jotain peruskamaahan tästä piti maalata jollain tunnetulla ja oikealla tavalla, kuten moottoripellit, joista Lasse puhui vuosientakaisessa kommentissaan.

Ohjeet

Ensivilkaisun perusteella värikkäät ohjeet olivat selvät, arvostin värejä pelkkien A-Z -lippusten lisäksi. Aseistuksen väritys oli erityiskiva yksityiskohta. Eri asia, malttaisinko seurata niitä.

Palat

Läpinäkyviä paloja oli tarjolla peräti kolme, ohjaamokuomut ja tähtäinhärpäkkeen heijastinlasi. Sen reunat sietäisi kai maalata jollain litkulla mustan sijasta. Pitänee selvitellä.

Eipä noista kai muuta voinut sanoa kuin että näyttivät lennokinpaloilta.

Miniprojekti IV/25

Lego 10358 Soundwave

Huhuista todeksi

H1/2025 aikana rupesi tulemaan vastaan huhuja seuraavasta legotransformerista, ja että se olisi nimenomaan Soundwave. Kesäloman alla tämä vahvistettiin, mukana olisi sekä äänipalikka että kätyreistä Laserbeak ja Ravage. Myyntiin tämä tulisi 4.8. paitsi jos ja kun oli sisäpiirikerhossa niin sitten jo perjantaina 1.8. Se oli sattumalta myös ensimmäinen lomanjälkeinen työpäiväni joten ajoitus oli mitä loistavin.

Sitten jäin vain odottamaan pakettia. Onneksi välissä oli viikonloppu ja ihan tarpeeksi pitkä kotimatka, joten en päässyt ihan palamaan pohjaan.

Nopea toimitus tosiaan oli nopea

Sain heti maanantaina viestin siitä, että paketti toimitettaisiin päivän loppuun mennessä. Epämääräistä mutta huonompaa minä odotin. Aamupäivän aikana aikaikkuna tarkentui alkuiltapäivään, eikä minulla ollut edes palavereja niihin aikoihin. Kuskilla oli kumminkin hässäkkää, joten hän oli lootineni ovella pikkuisen arvattua myöhemmin mutta olin niin tyytyväinen legojen saamisesta etten edes ajatellut rutista.

Kolmen illan rakentelurysäys

Puolitoistatuhatta palaa kahdessatoista numeroidussa paperipussukassa vei tosiaan aikaa. Kuten aina, tuplia rakentaessa ensimmäinen käsi/jalka/tiesmikälie oli varmaan puolet seuraavaa hitaampi.

Miniminä

Ensimmäinen pussukka tarjosi Soundwaven vaihtoehtomuodon ja siihen kaksi eri kasettidekkiin asetettua kätyriä. Nerokasta.

Laserbeak

Kakkospussista löytyi osia Laserbeakin rakentamiseen. Pelkästään nuo pienet litteät 1x1-levyt Decepticon -printillä vetivät suun messingille. Legoversio ei ollut jostain syystä ihan yhtä kiero kuin Masterpiece-lelu, joten nuo moottori-tykkipalat piti irrottaa kasettimoodiin siirtyessä.

Ravage

Kolmantena rakennettiin Ravage. Ravagenkin moottorihässäkät olivat irrotettavia kasettimuunnosta varten.

Upeita! Tämän pidemmälle en maanantai-iltana ehtinytkään, mutta hyvillä mielin minä lopetin.

Soundwave

Tiistaina pääsin aloittamaan Soundwaven lantioista. Play-napin taakse jäi tyhjä tila äänipalikalle, joka ei ollut vielä tullut vastaan.

Äänirasia löytyi heti seuraaavasta pussukasta, sen päälle tuli upea minisoundwave-pää. Saatoin viettää luvattoman paljon aikaa ääniä testaten. Efektejä oli hervottoman monta, en ruvennut laskemaan niitä. Listalla oli piupiu-ääniefektejä, muuntautumisäänet, kohtauksenvaihtoääni sarjasta, sekä kasa Frank Welker -sitaatteja kuten "Soundwave superior". Muu perhe ei ollut ihan yhtä innoissaan. 

Äänirasian päälle rakentui rintakehä, jossa oli tilaa yhdelle kasettikätyrille. Ohjeessa sanottiin, että kasettiluukun avausmekanismi oli ensimmäinen insinöröity asia koko mallissa. 

Upea Deception-koristeltu lasi oli erillisessä paketissa. Nyt kun sain taas yhden pussillisen paloja rakennettua, avausmekanismi toimi. Tyydyttävä oli oikein hyvä sanavalinta tähän, sekä napinpainalluksen taktinen tunne että rakennelman päästävä ääni olivat oikein mainiot.

Jännästi tämän vaiheen loppupalat toivat molemmat käsienkiinnitysosat.

Seuraava palapussi (olin kai jo seiskassa) antoi Soundwavelle kädet. Sormia oli neljä ja ne kaikki olivat artikuloitavissa, toisin kuin Optimus Primen nakit. Perusosoittelun lisäksi heavymetal-sarvet ja keskisormen ulkoilutukset siis onnistuivat. Sormien lisäksi käsisssä oli semmoinen määrä palloniveliä, että riemu ei loppunut ihan heti.

Keskiviikkona aloitin oikeasta jalasta. Pohkeen sisälle tuli melkoinen moninivelinen himmeli, jonka toiminta rupesi selviämään vasta sitten kun koko jalka oli kasassa ja kyljet sulkivat mekanismin kunnolla paikalleen.

\,,/ Rock rock \,,/

Vasemman jalan tiesmikälie kannus oli rakennusvaiheessa tosi hassu pistää edes jotenkin fiksuun asentoon. Kuvassa ei tietenkään näkynyt, miten jalkapohjissa oli kaksi legorengasta per jalka pitoa antamassa.

Toisen jalan paikalleensurvomisen jälkeen oltiinkin jo surullisen pitkällä. En hoksannut tässä välissä testata, saiko Lego Soundwave painettua omaa olkanappulaansa samalla tavalla kuin MP-02.

Ihmettelin vähän, miksi jalat piti ennen torsoonkiinnittämistä painaa sisään, vaihtoehtomuotoa varten. Tein kumminkin mitä ohjeissa sanottiin kun en tiennyt itse paremmin. Syy tähän selvisi seuraavan palapussillisen ja aliprosessin kanssa kun rakensin jalkaterät. Ne oli helpompi painaa kiinni runkoon, kun vastaanottavat päät olivat kiinni-asennossa, mistä jalat sitten taitettiin auki robottimuotoa varten.

Viimeiset kaksi palapussukkaa ja rakennusvaihetta toivat maailmaan sekä Soundwaven pään ja sen piilolaatikon että patterit / aseet. Viimeinen pussukka oli Icons-setin plakaattia varten. En innoissani räiminyt kuvia, kun olin vähän yliajalla ja halusin saada robottini valmiiksi.

Silmiä varten oli kaksi vaihtoehtoa: ensimmäisten jaksojen punaiset tai sitten keltaiset. Minä tarkistin, mitkä MP-02:lla oli ja rakensin tämän keltaisilla silmillä. 

Tietenkin kokeilin, miten muunnosprosessi toimii. Oikein kivasti toimi, kiitos kysymästä.

Kuvakokoelma - tulossa myöhemmin

En malttanut odottaa sitä, että saisin valoteltan, tripodin, järkkärin ja kuvaeditorit kaikki ajettua läpi ennen tämän jakamista, joten päivittäisin ne tähän loppuun paremmalla ajalla. Oleellisin oli jo kuitenkin nähty noissa prosessikuvissa.

Projekti III/25

Kakkoslinjan Tähti

Clan Heavy Star -askin viisikko oli pitkään menossa suoraan Jadehaukkojen Gamma-Galaksin Solahma-yksiköksi, ollessaan etulinjan yksikössä pelkkiä kakkoslinjan BattleMechejä OmniMechien sijasta. Toinen miettimäni Galaksivaihtoehto oli BanDai-'Mecheissä käyttämäni Omega-Galaksi.

 

Juttelin yksikkövalintamietteistäni irkissäkin, missä yksi kaanoninmukaisista pääverivihollisista toimisi sekin. Tähän mennessä minulla oli jo yksi Tähti REVIVALiin osallistuneelle Ghost Bear -klaanille ja toinen kotinurkkiin kiukuttelemaan jääneelle Blood Spirit -klaanille, joten samallahan minä maalaisin kaikki viisi samalle Klaanille. Smoke Jaguarit eivät inspiroineet tarinapuolella ollenkaan, eikä niiden Alfa-Galaksin "harmaa laikuilla" -maalikuvio sekään saanut hyppimään ilosta. Steel Viper ja Nova Cat olivat jääneet kirjoissa kohtuuvähälle huomiolle, joten eipä noista nyt paljoa muuta jäänyt jäljelle kuin Wolf, mutta en yksinkertaisesti halunnut käyttää tunnetuimmasta päästä olevaa Betan kuviota.

 

Alastonkuvat

Warhammer IIC

Supernova

Stone Rhino

Marauder IIC

Hunchback IIC

Jäin vielä pähkäilemään Klaani- ja Galaksivalintaani. UCG:n perusteella Delta näytti Betaa kivemmalta, mutta "Lowland Camo" ei nimenä sanonut juuri mitään, joten sitä piti tutkailla. Camospecsin Delta-kuvat taas näyttivät keltaruskeilta torsoilta mustilla kolmioilla, joka ei kiinnostanut yhtään nyt kun se ei kiinnostanut Blood Spirit -maalikuviossakaan. Deltan komentoyksikkö, Red Keshik, oli tummanharmaa joka häivytettäisiin ruskeaksi yläreunaa kohti. Sitä ei vaan tunnistaisi niin helposti jollei ollut innokas alan opiskelija.

Projekti II/25

Lisäsakaroita Jadehaukoille

Pitkän dioraamarävellyksen jälkeen halusin taas jotain yksinkertaisempaa pöydälleni, joten tarkistin Operation:REVIVAL -nappulani. Maalaamattomia oli jäljellä enää kahden Binäärin verran, joten kuorisin kermat päältä 9th Falcon Talon Clusteria varten ja jäljellejäävät erikoisemmat Sakarat pääsisivät erilaisiin vihollisjoukkoihin.

Aina silloin tällöin omituinen insinörtti-inspiraatio iski ja innostuin parantelemaan BattleTechTrackeriäni, jonka pistin jokunen vuosi sitten pystyyn vain pysyäkseni kärryillä Sakaroitteni yksikkönumeroista. Mopo, kuten saattoi ehkä arvata, lähti aika nopeasti käsistä. Tätä kirjoittaessani viritelmässäni oli kahdeksan sheettiä, joista yksi oli omistettu nimenomaan Yhdeksännelle Raatelukynsiryppäälle: kokonaismaalaustilanne valmiiksimaalattujen kannalta, Sakaroiden sijoitukset eri Tähdissä variantteineen, numeroineen ja painoluokkineen sekä eri painoluokkien jakauma, jotta Viisitrinäärinen ryppääni pysyisi nimensä mukaisesti keskimääräisesti yli 75 tonnissa. Tämä tarkoitti sitä, että alkuperäisestä kuviostani putosi Binäärin verran kevyitä/keskiraskaita vehkeitä, kuten kaksi Cougaria ja Fire Mothia kumpaakin.

 

En tuijottanut taulukkoa kun valikoin maalattaviani, siitä ei tarvinnut huolestua. Työjonoon nappasin Clan Heavy Battle Star -paketista Turkinan ja Ebon Jaguarin, sekä Clan Fire Star -lootasta Warhawkin.

Osin pohjamaalattu alkutilanne

Olin pohjamaalannut Binäärin edestä eli kaksi lootallista miniatyyrejä, toinen Binääri eli biimeiset kaksi lootaani olivat vielä koskemattomia. Aloitin tämän projektin siis jo 33,333..% pohjatyöstä tehtynä.

Warhawk oli, kuten kehuin, jo pohjamaalattu joskus viime syksynä peukaloita muuten vaan pyöritellessä.

Projekti I/25

Dragon Models Schweres Wurfgerät 41

Sain tämän läksiäislahjana kohta 8 vuotta sitten, kun vaihdoin työpaikkaa. Neukkuvaunun olin saanut kasattua jo aikoja sitten, mutta raketinheitin oli jäänyt limboon isompien projektien alta. Vaan nyt minä sen kasaisin.

Kyhäsin joskus kauan, kauan sitten Tamiyan kaksiukkoisen kesäversion (35155, Schweres Wurfgerät 41 "Heulende Kuh") tästä, mutta se oli hauskasti päinvastainen: raketinheittimen runko oli metallia ja taittojalalliset rakettilootat puisia. Sattumalta löysin vielä huonon kuvankin mallistani, jota en jakanut vuoden '12 Nebelwerfer-muistelossani:

Tämä Dragonin setti taas antoi puisen A-ständin, johon metalliset rakettikasetit, Packkiste, aseteltiin. Kaalinpäätkin olivat talvisemmissa releissä ja heitä oli peräti viisi. Onneksi en vieläkään osannut maalata ihmisiä.

Ohjeistus

Tämähän oli helppo keikka: vain neliaskeleinen ohje! Aavistin jotenkin, että tuohon kakkosvaiheeseen saisin tärvättyä helposti parikin tuntia, kun kaikki nuo piti taitella fotoetsipalasista. Maalausohjeet oli annettu sellaisten valmistajien värikoodeilla, joiden tuotteita en muistanut [enää tai koskaan] omistavani tai omistaneeni. Perussettiä siis niiltä osin.

Palikat

Neljä rakettia, kaksi per kokoluokka:

Puinen teline rakettikaseteille. Ideana tämä oli vähän hämmentävä, kiinteäkulmaista epäreilua tulta. Jos halusit ampua lähemmäs tai kauemmas, koko roskaa piti siirtämän. Tuo Tamiyan kuvaama versio oli fiksumpi, koska siinä kulmaa sai säädettyä ainakin jonkun verran ruuvikierrejaloilla tai puulaatikoiden taittojalkoja kääntelemällä.

Viisi ukkelia talvikamoissaan. Edellinen ihmishahmoni taisi olla U-veneen kapteeni, joka oli sentään yksin ja paljon yksinkertaisempi maalattava kuin naamiokuvio. Monitaitoinen porukka oli näemmä kotoisin raskaan 120-millisistä korohoroista.

Fotoetsin määrä oli suurin, mihin olin missään tekeleessäni vielä törmännyt. Tästä tulisi vielä mielenkiintoista.

Jännä nähdä, miten paljon aikaa ja ihmettelyä tähän saataisiin uppoamaan. Ihmiset ne tässä isoin hämminki tulivat varmaan olemaan.