Kakkoslinjan perusväritys

Jadesusiklaani 14.12.3057 - 2.1.3058

Mietiskelin tätä Susien galaksivalintaa aivan naurettavan monella tavalla ja pyörittelin sekä Camospecsiä, UCC:tä, että Sarnaa ties miten kun listani keulilla majaillut Delta-galaksi olisi sopinut hyvin olemalla jotain muuta kuin Beta-galaksi mutta tarpeeksi samanlainen ollakseen tunnistettavasti susihukkasten maalikuvio. Ongelma sekä Deltassa että Betassa oli se, että ne olivat ykköslinjan Omnikalustolla kulkevia Galakseja, eikä niistä löytynyt pahemmin IIC-tölkkejä.

Kukaanhan ei tietenkään pakottanut seuraamaan kaanonia tai välittämään tuommoisista, näitä kun sai maalata ihan miten itse tykkäsi, koska muovinpalat olivat minun. Sisäinen ja vaiennettu nörttini ei vaan voinut suvaita ihan mitä tahansa hatustavetoja.

Vaan sittenhän minä sen keksin, selatessani The Falcon and the Wolf -lähdeopusta. Kieltäytymissodasta henkiinjääneet Crusader-sudet oli vedetty lyhytvirkaikäisen ilKaani Crichellin perustamaan Jadesusi-klaaniin. Jadesusien sotakoneiston organisaatiosta oli vähänlaisesti omaa tietoa, joten tätä saatoin mankeloida oikein hyvällä omallatunnolla ihan miten halusin.

Fanitaidetta, src: MWLL forum

Alfa-galaksi

Enpäs sitten löytänyt mistään minkäänmuotoista maalikuviomääritelmää yhdellekään Jadesusien kolmesta galaksista (Alfa, Epsilon, Tau). Ei niiden aliyksiköistäkään mitään kovin syvällistä ollut kuvattu, mutta ehkä syy oli sen alle kolmen viikon elinkaaressa ja oletettavasti tosimaailman (ts. FASAn) kommunikaatiohauskuuksissa.

Päätin, että susien rippeitä kasaanhaaliessa oli tehty mikä jotenkuten järkeen kävi, jos mitään oli ylipäätään tehty. Tämä viisikko oli ollut kieltäytymissodan hävinneen klaanin eri galaksien jämistä koottu selviytyjäryhmä ja niiden alkuperäisten maalikuvioiden päälle maalattiin jotain, mikä teki siitä edes jossain määrin samanlaisen, kunnes joku olisi saanut päätettyä miltä uuden klaanin Galaksit oikein näyttäisivät. Kunnes koko roska uudelleennimettiin uudelleen ja vapaasyntyiset teknikot ruoskittiin väärinmaalattujen koristeiden takia - ja pistettiin sitten uudelleenmaalaamaan vähän lisää.

Tämä idea tosin veti maton alta toisen ideani alta, jossa olisin testannut tuoreiden korvauspanssaripalojen maalaamista jollain tylsänharmaalla tai perusvärillä taisteluvaurioiden ja sen sellaisen maalaamisen jälkeen. Ehkä jollain seuraavilla 'Mecheillä sitten.

Sen verran minä kyllä kyyläsin listoja että puskin BattleMech-Tähteni Ryppääseen ja Trinääriin, jossa ne olisivat ainakin voineet olla. Useampi Nova olisi ollut tarjolla, mutta en halunnut tuhlata vähäisiä Elementaalejani tähän porukkaan. Viisikko loppusijoittui siis 103. iskuryppään ("Punainen ukkonen") komentotrinäärin toiseen rynnäkkötähteen eli porukan perälle.

Harmaat housut

Aloitin taas yliharjaamalla koko alatorson kylmänharmaalla (VMA 72750). Tällä kerralla koetin pitää peittävyyden korkeammalla prioriteetilla kuin varjojen tai paneelirajojen säilyttämisen. Jätin myös metallinivelet suosiolla pensselin alle, enkä koettanut väkisin suojella niitä kaikelta maalilta. Odotin tämän yksinkertaistavan prosessiani edellisprojektiin verrattuna.

Hiekanvärinen loppuosa

Näin monen nappulan kanssa oli kätevää, että siinä välissä kun viimeinen oli maalattu siltä erää valmiiksi, ensimmäinen oli kuivunut seuraavaa iteraatiota varten. Ajattelin alunperin maalata yläosat saksalaishenkisesti tummankeltaisella, mutta pukin tuoma Vallejon Panzer Aces Camouflage Set (70179) sisälsi hailakan maavärin (VMC 70874 Tan Earth) joka näytti oikein sopivalta tähän touhuun.

 

Maalausprosessi oli sama kuin harmaan kanssa, kostea pensseli ja yliharjaus. Tämä maali oli astetta paksumpaa kuin VMA-sarjan kama, joten jouduin kostuttelemaan pensseliä vähän useammin pitääkseni flown yllä. Pientä säädettävää näihin vielä jäi, mutta ne eivät hidastaisi seuraavan maalaussession alkua kovin paljoa.

Väliposeeraus

Jollei tämä ollut tunnistettava niin en tiennyt, mikä olisi. Onneksi ne eivät tulleet jäämään tällaisiksi, pääsisin ehkä jo seuraavana iltana jadekorostusten ja metallimaalien kanssa puljaamaan. Mietin noita erinäisiä aseita ja sitä, että suunnittelin jo pari viikkoa sitten maalaavani seuraavan Gauss-kanuunan putken teräksisenä tai jollain metallimaalilla, tässä niitä oli heti kaksi. Tummanharmaa ei-metallimetalli toimisi näissä oikein mainiosti, mutta ehkä yhteneväisen ilmeen takia maalaisin ihan kaikki metalliosat sitten samanlaisina ja säistäisin sitten innolla kuten aina.

Projekti III/25

Kakkoslinjan Tähti

Clan Heavy Star -askin viisikko oli pitkään menossa suoraan Jadehaukkojen Gamma-Galaksin Solahma-yksiköksi, ollessaan etulinjan yksikössä pelkkiä kakkoslinjan BattleMechejä OmniMechien sijasta. Toinen miettimäni Galaksivaihtoehto oli BanDai-'Mecheissä käyttämäni Omega-Galaksi.

 

Juttelin yksikkövalintamietteistäni irkissäkin, missä yksi kaanoninmukaisista pääverivihollisista toimisi sekin. Tähän mennessä minulla oli jo yksi Tähti REVIVALiin osallistuneelle Ghost Bear -klaanille ja toinen kotinurkkiin kiukuttelemaan jääneelle Blood Spirit -klaanille, joten samallahan minä maalaisin kaikki viisi samalle Klaanille. Smoke Jaguarit eivät inspiroineet tarinapuolella ollenkaan, eikä niiden Alfa-Galaksin "harmaa laikuilla" -maalikuvio sekään saanut hyppimään ilosta. Steel Viper ja Nova Cat olivat jääneet kirjoissa kohtuuvähälle huomiolle, joten eipä noista nyt paljoa muuta jäänyt jäljelle kuin Wolf, mutta en yksinkertaisesti halunnut käyttää tunnetuimmasta päästä olevaa Betan kuviota.

 

Alastonkuvat

Warhammer IIC

Supernova

Stone Rhino

Marauder IIC

Hunchback IIC

Jäin vielä pähkäilemään Klaani- ja Galaksivalintaani. UCG:n perusteella Delta näytti Betaa kivemmalta, mutta "Lowland Camo" ei nimenä sanonut juuri mitään, joten sitä piti tutkailla. Camospecsin Delta-kuvat taas näyttivät keltaruskeilta torsoilta mustilla kolmioilla, joka ei kiinnostanut yhtään nyt kun se ei kiinnostanut Blood Spirit -maalikuviossakaan. Deltan komentoyksikkö, Red Keshik, oli tummanharmaa joka häivytettäisiin ruskeaksi yläreunaa kohti. Sitä ei vaan tunnistaisi niin helposti jollei ollut innokas alan opiskelija.

Valmista: Projekti II/25

Kolme lisäsakaraa valmiina

Nyt oli taas aika päästää kolme uutta soturia ryppääseeni. Näiden kolmen Sakaran kanssa koko yksikön valmiustila oli tasan 60%, kun vielä säädin sijoituksia.

Turkina #224

Sisämaailmoissa Tukayyidin taistelussa ensimmäistä kertaa nähty 95-tonninen Turkina oli Jade Falcon -klaanin rynnäkkösarjalaisia, hyppyrakettiensa kanssa se oli hippasen liikkumiskykyisempi kuin mitä kokoluokalta odottaisi. Päävariantin aseistus oli haarukoitu pitkälle matkalle, kuten olkapäiden LRM-15 -lavetit, sekä käsiin pareittain asennetut ER PPC:t ja LB 5X:t näyttivät.

Ebon Jaguar #214

Smoke Jaguareilta kaapattu, tähtiryppääni toinen Ebon Jaguar oli 65-tonninen raskas OmniMech, joka oli alunperin kyvyiltään suunniteltu ylittämään Jadehaukkojen laajasti käyttämä Hellbringer. Aseistus oli melkoinen: Gaussikanuuna yhdessä kädessä ja LB 5X -automaattikanuuna toisessa, SRM-2 ja LRM-10 -lavetit olkapäillä ja yksi ainoa laajennetun kantaman keskiraskas lasertykki (ERMLas) ohjaamon vieressä.

Warhawk #225

Warhawk oli 85-tonninen rynnäkkömech, jonka pääaseistus oli neljä ER PPC:tä ja alfaiskuintoa kurissapitelemään sillä oli vielä LRM-10 -lavetti ammuksineen. Kaiken muun hyvän päälle koneessa oli myös tähtäystietokone.

Vertailukuvia

Kun olin moneen kertaan miettinyt, että piti ottaa vertailukuvia eri miniatyyriversiosita mutten ollut saanut aikaan niin nyt kaivoin koko kokoelman esiin. Sattumalta kaikista kolmesta oli myös IWM:n metalliversio, erot olivat tässä melkein parinkymmenen vuoden aikavälillä jännät.

Turkinat

 

Ebon Jaguarit

Catalystin vehkeessä oli peilikuva-asennus Iron Wind Metalsin itsekasattuun verrattuna. Näistä vanhoista muistan olleeni ihmeissäni, että miten mikäkin ase tunnistautui tuon LRM-lavetin lisäksi. CGL:n muotoilu oli vähän selvempää.

Warhawkit

Kolme Warhawkia rivissä oli oikein, kaksi vasemmanpuoleista, numerot 4 ja 225 olivat Prime-variantteja, kun taas numero 19 oli suosikkiversioni C. Sen vasen iso pulssilaseri oli tosin katkennut ja löytyi jostain kolonpohjalta.

Kolmisakarainen heksapohjasto

Yksinkertainen mutapohja

Sen suuremmitta suunnitelmitta, vallankin kun Vallejon Still Water -litku oli taas kuivunut pulloonsa vuosia koskematta olleena, pohjustin heksalaatat vain ruskealla mudalla (Vallejo DFX 26811 Brown Mud).

Mutakaman kuivuttua kuivaharjasin sekä muta-alueen että OmniMechien jalkoja likaisella ruskealla. Sen jälkeen maalasin jokusen pienen ja pyöreähkön paakun kustakin kylmänharmaalla teeskentelemään kiviä ja tuomaan vähän kevyttä vaihtelua. Sama idea tässä oli kuin raketinheitindioraamassakin.

Heksareunat ja valmista

Laattojen etureunan olin maalannut jo aiemmin jadevihreäksi, nyt maalasin siihen tummanharmaat poikkiraidat. Samalla maalatessani maalasin myös loput viisi laitaa, ihan samalla tavalla kuin viimeisten parin vuoden aikana.

 

Viimeiset puhelinkuvat

Olin räpsinyt näitä kolmikkokuvia vähän jokaisesta väliaskeleesta, joten tässä vielä viimeiset eestäjatakaa-otokset ikääntyvästä puhelimesta ja askartelualustan päältä. Pistin BTTSs:ni laskemaan miten monta mitäkin eri konetta minulla oikein oli, näistä luvut olivat: Ebon Jaguar 2kpl; Turkina 2kpl; Warhawk 3kpl; eli ei niitä nyt niin montaa ollut. Tietysti Ebon Jaguarien määrä oli ehkä turhan korkea mutta tätä tämä nyt välillä oli, en ottanut kaanonia ihan niin vakavasti.

Kolmisakarainen seepiakylpy ja helmiäiskepposet

Tiukka setti

Sain parin peräkkäisen illan aikana kaivettua aikaa näkyville aliosioille tästä projektista. Seepialitkutus sitoi koko maalikuviota vähän yhteen ja sen jälkeen kävin eri lasinpalat läpi. Innostuin ajamaan samalla vauhdilla myös nuo muutamat linssiefektit ja kuivaharjaukset sen sijaan että olisin kynäillyt ne eri postauksessa.

Seepiakylpy

Tämä askel oli aika yksinkertainen. Ohensin öljymaalia litkuksi ja sotkin sillä nappulat kauttaaltaan ruskeiksi. Kuivatteluajan jälkeen pyyhin ylimääräiset pois ja siirsin tummia varjoja nurkkiin, reunoihin ja muihin luonnostaan varjossaoleviin paikkoihin. Sitten jätin palikat taas kuivumaan jotta ne olisivat valmiita seuraavaa akryylimaalikierrosta varten.

 

Linssinviilausta ja yhdet hyppyraketit

Ennen minkään aloitusta tarkistin mitä näihin oli taas tulossa. Muistin ulkoa vain Warhawk Prime-konfiguraation, enkä tosiaan halunnut luottaa muistiini tai arvauksiini valettujen muotojen perusteella.

Turkina:

• 2x LB-5X @LA
• 2x ER PPC @RA
• 3x JJ @LT;CT;RT
  

Ebon Jaguar:

• LB-5X @LA
• ERMLas @LT
• LRM-10 @LT
• SRM-2 @RT
• Gauss @RA
  

Warhawk:

• 2x ER PPC @LA
• LRM-10 @LA
• 2x ER PPC @RA

Ykkösvaihe: linssit ja ohjaamot

Turkinan oikean käden ER PPC:t maalasin perinteikkäästi sähkönsinisellä ja sen vaaleammaksi taitetuilla sävyillä. Toisin kuin lasereissa, tein kirkkaimman ja kuumimman pisteen keskelle PPC:n putkea. Tällä kertaa maalasin myös nuo tuubeja pitkin kulkeviin railoihin täytteeksi hohtoa kuvaamaan pelkkää ohennettua sähkönsinistä. Maalasin Turkinan hyppyraketit samoilla väreillä samalla vaivalla.

Ohjaamolasit maalasin punaisella. Vaaleampi sävyni olisi voinut olla tummempikin, mutta ehkä isoin hämmennys iski tästä vierestä katsoessa

EJ:llä oli vain yksi tuikku, joten siinä ei ollut paljoa maalattavaa. Vihreä tuntui olevan tällä maalauskerralla hankala jalokiviefektin kanssa, näistä oli aiemmin tullut nätimpiä.

Warhawk oli sinänsä yksinkertainen, kun sillä oli neljä putkea maalattavaksi yhdellä tavalla ja kolme lasinpalaa toisella. Turkinan ER PPC-hehkujen innostamana maalasin myös Warhawkin putkiin hohtoa, edelleen vain perussävyllä ilman että edes harkitsin ajattelevani mitään liukuvärejä noihin tiloihin.

Kakkosvaihe: puuttuvien lisäykset

En ehtinyt yhdellä istumalla tekemään ihan kaikkea, joten otin seuraavana iltana vielä hetken hienosäätöjä varten. Olin myös tulkinnut Ebon Jaguarin keskitorson tai pään ihan väärin, joten ohjaamoreferenssin tuplatarkistuksen jälkeen tiesin myös, että sitäkin piti vähän tunkata.

Halusin siis lisätä Turkinan LRM-lavettien kulmiin hakusensorilinssin kellertävänä, samoin Warhawkin leukaan jotain. Ebon Jaguarin SRM-kompleksi näytti kauempaa siltä että siinä voisi olla jotain, mutta lähempää se ei sitten kaksiosaiseksi jaettuna näyttänytkään linssiksi sopivalta.

Säistyslisät

Vauhdissaollessani halusin hoitaa kaipaamani säistysefektit samantien alta pois. Gaussitykin kuumuusvääristymäefekti kaipasi uutta yritystä tummanharmaalla pohjalla, nyt koettaisin vähän eri lähestymistapaa kuin viimeksi. Jos tämäkään ei näkyisi kunnolla, maalaisin seuraavan suosiolla metallipigmenttimaalilla. Automaattikanuunoiden suupäät piti myös tummentaa ruutipalosotkua mallintaakseni.

Käytin tummennuksiin mustan kuivaharjausta aiemmin kostutetulla pensselillä. En ollut A/B-testannut kuivan ja kostean pensselin eroa vaan koekäytin näissä nappuloissa suoraan. Aloitin Turkinan LB-X -automaattikanuunoiden ja LRM-lavettien reunoilla.

Warhawkin meinasin jättää kokonaan väliin kunnes muistin, että sillähän oli katolla oma LRM-lavettinsa pitämässä alfaiskuja kurissa.

Ebon Jaguarin LB-X-kanuuna ja kahdenmalliset ohjuslavetit saivat saman mustan käsittelyn. Harmittelin kovasti sitä, että nuo SRM-ohjusten kärjet olivat tässäkin mallissa niin pienet, etten yksinkertaisesti rohjennut maalata niitä punaisiksi valkoisilla kärjillä kuten olin tavannut tehdä IWM:n miniatyyreille.

Huomatessani korjasin myös ohjaamolasin, jonka olin tulkinnut alunperin väärin. Viitetarkistuksen yhteydessä hoksasin myös, että Turkinan etukeskilasi oli maalaamatta mutta tässä vaiheessa korjaus olisi tehnyt siitä pöljemmän näköisen, joten annoin sen olla tuollaisena, tehden päätökseni melkein samalla hetkellä kun pensseli oli osumassa pintaan.

Seurasin kolmen värin töpöttelymetodia raidetykin kuumuusvääristymää mallintaakseni. Kyllä tuosta jotain nyt erotti, mutta vain todella läheltä.

Nyt jäljellä oli vain heksalaattojen sotkeminen jollain tavalla. Voitto oli lähellä.