Kolmisakarainen heksapohjasto

Yksinkertainen mutapohja

Sen suuremmitta suunnitelmitta, vallankin kun Vallejon Still Water -litku oli taas kuivunut pulloonsa vuosia koskematta olleena, pohjustin heksalaatat vain ruskealla mudalla (Vallejo DFX 26811 Brown Mud).

Mutakaman kuivuttua kuivaharjasin sekä muta-alueen että OmniMechien jalkoja likaisella ruskealla. Sen jälkeen maalasin jokusen pienen ja pyöreähkön paakun kustakin kylmänharmaalla teeskentelemään kiviä ja tuomaan vähän kevyttä vaihtelua. Sama idea tässä oli kuin raketinheitindioraamassakin.

Heksareunat ja valmista

Laattojen etureunan olin maalannut jo aiemmin jadevihreäksi, nyt maalasin siihen tummanharmaat poikkiraidat. Samalla maalatessani maalasin myös loput viisi laitaa, ihan samalla tavalla kuin viimeisten parin vuoden aikana.

 

Viimeiset puhelinkuvat

Olin räpsinyt näitä kolmikkokuvia vähän jokaisesta väliaskeleesta, joten tässä vielä viimeiset eestäjatakaa-otokset ikääntyvästä puhelimesta ja askartelualustan päältä. Pistin BTTSs:ni laskemaan miten monta mitäkin eri konetta minulla oikein oli, näistä luvut olivat: Ebon Jaguar 2kpl; Turkina 2kpl; Warhawk 3kpl; eli ei niitä nyt niin montaa ollut. Tietysti Ebon Jaguarien määrä oli ehkä turhan korkea mutta tätä tämä nyt välillä oli, en ottanut kaanonia ihan niin vakavasti.

Kolmisakarainen seepiakylpy ja helmiäiskepposet

Tiukka setti

Sain parin peräkkäisen illan aikana kaivettua aikaa näkyville aliosioille tästä projektista. Seepialitkutus sitoi koko maalikuviota vähän yhteen ja sen jälkeen kävin eri lasinpalat läpi. Innostuin ajamaan samalla vauhdilla myös nuo muutamat linssiefektit ja kuivaharjaukset sen sijaan että olisin kynäillyt ne eri postauksessa.

Seepiakylpy

Tämä askel oli aika yksinkertainen. Ohensin öljymaalia litkuksi ja sotkin sillä nappulat kauttaaltaan ruskeiksi. Kuivatteluajan jälkeen pyyhin ylimääräiset pois ja siirsin tummia varjoja nurkkiin, reunoihin ja muihin luonnostaan varjossaoleviin paikkoihin. Sitten jätin palikat taas kuivumaan jotta ne olisivat valmiita seuraavaa akryylimaalikierrosta varten.

 

Linssinviilausta ja yhdet hyppyraketit

Ennen minkään aloitusta tarkistin mitä näihin oli taas tulossa. Muistin ulkoa vain Warhawk Prime-konfiguraation, enkä tosiaan halunnut luottaa muistiini tai arvauksiini valettujen muotojen perusteella.

Turkina:

• 2x LB-5X @LA
• 2x ER PPC @RA
• 3x JJ @LT;CT;RT
  

Ebon Jaguar:

• LB-5X @LA
• ERMLas @LT
• LRM-10 @LT
• SRM-2 @RT
• Gauss @RA
  

Warhawk:

• 2x ER PPC @LA
• LRM-10 @LA
• 2x ER PPC @RA

Ykkösvaihe: linssit ja ohjaamot

Turkinan oikean käden ER PPC:t maalasin perinteikkäästi sähkönsinisellä ja sen vaaleammaksi taitetuilla sävyillä. Toisin kuin lasereissa, tein kirkkaimman ja kuumimman pisteen keskelle PPC:n putkea. Tällä kertaa maalasin myös nuo tuubeja pitkin kulkeviin railoihin täytteeksi hohtoa kuvaamaan pelkkää ohennettua sähkönsinistä. Maalasin Turkinan hyppyraketit samoilla väreillä samalla vaivalla.

Ohjaamolasit maalasin punaisella. Vaaleampi sävyni olisi voinut olla tummempikin, mutta ehkä isoin hämmennys iski tästä vierestä katsoessa

EJ:llä oli vain yksi tuikku, joten siinä ei ollut paljoa maalattavaa. Vihreä tuntui olevan tällä maalauskerralla hankala jalokiviefektin kanssa, näistä oli aiemmin tullut nätimpiä.

Warhawk oli sinänsä yksinkertainen, kun sillä oli neljä putkea maalattavaksi yhdellä tavalla ja kolme lasinpalaa toisella. Turkinan ER PPC-hehkujen innostamana maalasin myös Warhawkin putkiin hohtoa, edelleen vain perussävyllä ilman että edes harkitsin ajattelevani mitään liukuvärejä noihin tiloihin.

Kakkosvaihe: puuttuvien lisäykset

En ehtinyt yhdellä istumalla tekemään ihan kaikkea, joten otin seuraavana iltana vielä hetken hienosäätöjä varten. Olin myös tulkinnut Ebon Jaguarin keskitorson tai pään ihan väärin, joten ohjaamoreferenssin tuplatarkistuksen jälkeen tiesin myös, että sitäkin piti vähän tunkata.

Halusin siis lisätä Turkinan LRM-lavettien kulmiin hakusensorilinssin kellertävänä, samoin Warhawkin leukaan jotain. Ebon Jaguarin SRM-kompleksi näytti kauempaa siltä että siinä voisi olla jotain, mutta lähempää se ei sitten kaksiosaiseksi jaettuna näyttänytkään linssiksi sopivalta.

Säistyslisät

Vauhdissaollessani halusin hoitaa kaipaamani säistysefektit samantien alta pois. Gaussitykin kuumuusvääristymäefekti kaipasi uutta yritystä tummanharmaalla pohjalla, nyt koettaisin vähän eri lähestymistapaa kuin viimeksi. Jos tämäkään ei näkyisi kunnolla, maalaisin seuraavan suosiolla metallipigmenttimaalilla. Automaattikanuunoiden suupäät piti myös tummentaa ruutipalosotkua mallintaakseni.

Käytin tummennuksiin mustan kuivaharjausta aiemmin kostutetulla pensselillä. En ollut A/B-testannut kuivan ja kostean pensselin eroa vaan koekäytin näissä nappuloissa suoraan. Aloitin Turkinan LB-X -automaattikanuunoiden ja LRM-lavettien reunoilla.

Warhawkin meinasin jättää kokonaan väliin kunnes muistin, että sillähän oli katolla oma LRM-lavettinsa pitämässä alfaiskuja kurissa.

Ebon Jaguarin LB-X-kanuuna ja kahdenmalliset ohjuslavetit saivat saman mustan käsittelyn. Harmittelin kovasti sitä, että nuo SRM-ohjusten kärjet olivat tässäkin mallissa niin pienet, etten yksinkertaisesti rohjennut maalata niitä punaisiksi valkoisilla kärjillä kuten olin tavannut tehdä IWM:n miniatyyreille.

Huomatessani korjasin myös ohjaamolasin, jonka olin tulkinnut alunperin väärin. Viitetarkistuksen yhteydessä hoksasin myös, että Turkinan etukeskilasi oli maalaamatta mutta tässä vaiheessa korjaus olisi tehnyt siitä pöljemmän näköisen, joten annoin sen olla tuollaisena, tehden päätökseni melkein samalla hetkellä kun pensseli oli osumassa pintaan.

Seurasin kolmen värin töpöttelymetodia raidetykin kuumuusvääristymää mallintaakseni. Kyllä tuosta jotain nyt erotti, mutta vain todella läheltä.

Nyt jäljellä oli vain heksalaattojen sotkeminen jollain tavalla. Voitto oli lähellä.

Kolmisakaraiset yksityiskohdat

Kertakaikkisen ainutlaatuiset tunnisteet

Nyt kun olin saanut kaikki ns. yhteiset maalaukset kaikista kolmesta maalattua, jäljellä oli se osa, jota ei voinut tehdä ihan yhtä kätevästi sarjatyönä. Varoitusraidat, yksikkönumerot, Klaani- ja Galaksimerkinnät elivät kaikissa nappuloissa omilla tavoillaan.

Raksaraidat

Aloitin varoitusmerkkien tekemisen maalaamalla eri paikkoihin ohuita hiekankeltaisia viivoja. Näissä kolmessa ei ollut ihan mieletöntä määrää sen näköisiä kohtia, joihin teki suoraan mieleni maalata näitä, joten niitä ei tullut kovin montaa. 

Turkinan selkäpuolelle laitoin hyppyrakettien yläpuolelle merkit, samoin ER PPC:iden ja LB-5X AC:iden takapäihin yhdet.

Ebon Jaguarin LB-5X:n kylkeen tuli yksi varoituspätkä, samoin sen LRM-10 -lavetin takapuolelle sekä selän jäähdytyssiilien alle.

Warhawk oli näistä tällä kertaa se vaikein. Laitoin symmetriset merkinnät selkään lantioakselin yläpuolelle. Jostain syystä suuret kokonaisuudet eivät kutsuneet tällä kertaa.

Numerot

Tällä kertaa maalasin numerot low visibility -tyyliin pelkällä mustalla. Tekosyitä saatoin keksiä auringon sammumiseen asti mutta perimmäinen syy oli se, että nuo olivat niin pientä tuherrusta jo nyt, etten halunnut sotkea niitä.

 

Kirjasin valikoimani numerot tietysti seurantavempeleeseeni, joka myös tarkisti ettei duplikaatteja esiintynyt. Ebon Jaguar #214; Turkina #224; Warhawk #225.

Klaanitunnukset

Sekä Turkinan että Warhawkin ylätorsoissa oli jotenkuten tilaa jopa minun nakkisormilleni maalata klaanitunnuksia, mutta Ebon Jaguarin torsoon en saanut sitä tungettua. En ainakaan tässä välissä, joten jätin sotkematta.

Gamma- ja Talon -tunnukset

Galaksin ja Ryppään tunnukset maalasin samalla tavalla kuin aikalailla aina muutenkin: vaaleanharmaa pallero, jonka päälle maalasin joko jadenvärisen linnun siluetin tai sitten miekan. Olin kerran tai pari koettanut tehdä planeetoille varjostusta, mutta se oli niin karmeaa roskaa, etten koettanut enää uudelleen.

Kolmikko taas askeleen valmiimpana:

 

Näissä oli aika hyvät paneelirajat jo nyt, mutta odotin öljylitkutuksen parantavan lookkia silti.

Kolmisakarainen metalli ja jadekorostukset

Endoterästä ja jadea

Tässä välissä maalaisin sarjatyönä loput isoimmista pääosista, jotka olivat kohtuullisen pitkälti samoja kaikissa kolmessa miniatyyrissä. Kai tämän olisi voinut niputtaa edelliseenkin postaukseen, mutta kuivatusaikojeni takia ne jakautuivat nyt näin.

Paljas metalli

Metalliosia varten ohensin tummanharmaata (VMA 71056 Black Grey) ja kävin sillä kaikki oleelliset pinnat läpi. Yleisideani oli se sama, millä olin maalannut näitä jo pari vuotta: aseiden putket tai etulevyt, eri ritilät, sekä ne nivelet jotka näyttivät siltä että ne olisivat paljaita maalista. Perstuntumalla siis, aina vaan.

Ohensin maaliani siinä määrin, että se toimi kuin vähän paksumpana akryylilitkuna. Näin aiemmat harmaasävyinen perusmaalikuvio toi sävyjä tuohon tummempaan pintaan. Turkinan ja Ebon Jaguarin tykeissä efekti toimi kivasti, olisi sittenkin pitänyt ehkä tehdä sama myös Warhawk'lle, mutta sen harmittelu ei tässä välissä heilauttanut lopputulosta.

 

Tämähän rupesi jo näyttämään edistykseltä.

Kuivaharhasin kaikki metallipinnat, joihin pääsin kätevästi käsiksi, vielä kylmänharmaalla. Käytännössä tämä koski oikeastaan vain aseita ja paria takajalkakohtaa.

 

En ruvennut vielä tässä välissä maalaamaan suuaukkoja ja ikkunoita mustiksi. Halusin myös tarkistaa, mitä kukakin oli syönyt, jostain syystä Warhawk primen kanssa ei ollut muistivaikeuksia, mutta Ebon Jaguar ja Turkina olivat molemmat variantteineen heikommin muistissa.

Ryppään korostukset

Jos metalliosat tehtiin fiilispohjalla niin samaa tein jadekorostuksieni kanssa mutta vielä selvemmin:

Tämä oli hyvä osakokonaisuus, seuraavaksi rupeaisin pilaamaan tekosiani uniikeilla tunnisteilla sun muilla.

Kolmisakarainen vihreys

Vihreä naamiokuvio-osuus

Naamiokuvio oli tässä tapauksessa vähän liian suunnitelmalliselta kuulostava termi. Jok' ikisellä Sakaralla tai Sakaran osalla oli omanlaisensa ja joskus -värisensä kuvio. Kunhan halusin vain rikkoa allaolevia muotoja tuherruksillani.

Teipit ensin

Tärväsin yhden illan (noin 40min) teippileikkeihin. Vetäisin leikkuualustalleni pitkän pätkän maskiteippiä ja rupesin viipaloimaan sitä erinäisiksi riekaleiksi ja kolmioiksi. Näissä maskauskuvioissa ei ollut mitään suunnitelmallisuutta tai erikoisempaa tavoitetta, kunnes keksin että Warhawk voisi saada tuommoisen tyylitellyn liekkikuvion ylärunkoonsa.

Puoliso seurasi tätä vierestä samalla omiaan touhuten ja sanoi, että tuo oli niin turhauttavaa jopa sivusta katsottuna, että hän olisi heittänyt aivan kaiken samantien seinään. Minusta tämä oli taas rentouttavaa, kun tuohon piti keskittyä sen verran, että työasiat hävisivät kokonaan mielestä.

Sitten väri

Taas kerran pääsin huomaamaan, ettei minulla yksinkertaisesti ollut Vallejo * Air -sarjan keski- tai vaaleanvihreää maalia, tummempia olisi useampia. Rupesin sitten overbrushaamaan uudelleen, mutta käyttämäni vihreä (VMC 70942 Light Green) oli vähän paksumpaa, joten ohensin sitä muutamalla tipalla ohenninta ennen kuin edes aloitin.

Tämän vihreän päälle kuivaharjasin vielä parilla valkealla tipalla vaalennettua vihreää. Hillopurkin kannella niiden ero oli selvä, mutta miniatyyrin pinnasssa se ei juuri näkynyt.

 

Teipeittä

Näiden maskiteippipätkien löytämiseen ja irroittamiseen meni melkein yhtä kauan kuin niiden leikkelyyn ja asetteluun, tai vihreiden maalaamisiin. Melkoista näpertelyä. Tietysti missasin muutaman ja löysin muutaman kaikista välikuvia katsoessani.

 

 

Seuraavaksi paljaita metallipintoja