Lavetti kasaan

Puinen A-teline

Laukaisuteline oli simppeli vempain, se koostui neljästä palasesta. Nämä palaset olivat olevinaan puisia, omiin silmiini niistä ei juuri erottunut syitä. Päätinpä sitten kokeilla yövuorosedän kehumaa metodia, jota hän oli käyttänyt useamman kerran paljaan polystyreenin puunkaltaistamiseen.

 

Napsin palikat irti valurangasta ja vuolin kököt irti. Kääntöpuolet olivat paljon rumemmat kuin ulkopuolet, vallankin pääpalikassa nro 1 oli melkoisia paukuroita jotka saivat sen näyttämään melkein legopalalta. Sitten vetelin toisella metalliharjaksisella viilanputsausharjallani pitkittäisiä vetoja lankunpätkiä pitkin.

Tässä välissä en pysähtynyt tasoittamaan uurteita litkuliimalla, vaan pistin telineen kasaan. Aloitin jättämällä nivelet auki niin että kulmaa saattoi säätää, mutta eihän tuo pysynyt sellaisenaan edes pystyssä. Liimasin sen sitten yhteen asentoon ja siihen se saisi jäädä.

A-tarvikkeet

Raamin jälkeen pistin kasaan neljä rakettia, joista kaksi oli 280mm sirpalekranaattia ja toiset kaksi olivat 320mm napalmirakettia. Wurfkörper Spreng ja Wurfkörper Flamm alkuperäiskielellä. Tästä näkyi, että vallankin tuo toisiksi alin kaipasi vielä siistimistä.

Heittimenjohtaja

Ehdin pistää yhden viidestä figuurista kasaan, se sattui olemaan heittimenjohtaja, joka oli antamassa laukaisukäskyä samalla rannekellostaan laukaisuaikaa kytäten. Jantterien siivoamiseen tulisi menemään jonkun verran aikaa, maalaaminen stressasi vakavasti jo nyt.

Mielialastani riippuisi, rupeaisinko seuraavaksi kasaamaan neljää muuta ukkoa, vai vääntelisinkö fotoetsipaloja rakettiarkuiksi. Päätökseni riippuisi varmaan aikalailla siitä, minkä verran aikaa minulla oli seuraavan kerran käytettäväksi. Saattaisin myös vain hioa raketit maalausvalmiiksi tai liimalitkuttaa lavetista muovipölyt ja vastaavat pois. Ah, miten jännittäviä aikoja saimmekaan elää!

Esimaalatun pantterin päällemaalaus

Vanhan tilalle vaan

Ennen kun olin liiskannut telakoneiston paikalleen, annoin mallin Projektiassistentti II:lle maalattavaksi. Kukaan ei varmaan hämmentynyt siitä, että tästä oli tulossa vaaleanpunainen pantteri.

Pinkki pantteri

Projektiassistentti I:n maalikokoelmasta saatiin lupa käyttää noin kuusi vuotta käyttämättömänä ollutta vaaleanpunaista (VGC 72013 Squid Pink) joka oli vielä pienellä vedellä ohentamisella kelvollista tähän hommaan.

Ensimmäisen maalauskerroksen kuivuttua liimasin telakoneiston ja typerään muotoon vääntyneet lakutelat paikoilleen. Oli tämä kyllä jotenkin hupaisa näky.

Kun kysyin, onko se valmis kun pyörät on maalattu, sainkin vastaukseksi lisää kysymyksiä. "Isi voinko mä tehdä kanssa suoria viivoja teipillä niinkuin sä teet?" no tietysti. "Saanko mä isi maalata tohon sinisiä sydämiä?" tietysti saat, sun vaunushan se on.

Jossain välissä kysyttiin, että saako telapyörät maalata sateenkaaren väreillä. Se saattaisi toimia aika hyvin pinkin vaunun kanssa. Telaketjutkin hän halusi maalata jotenkin, muttei vielä tiennyt, miten. Tästä tulisi jännää.

Lisää maalia

Pari viikkoa myöhemmin maalausta haluttiin jatkaa. Valikoimme jokusen maaliputelin, koska eihän minulla mitään oranssia tai violettia (tai tummansinistäkään oikeastaan) ollut. Taas kysymyksiä "miks sulla on niin tylsiä värejä?"

Väliäkö sillä, että pari värisävyä puuttui, niitä sai sekoitettua lisää. Alkutilanne oli siis punainen (VMA 71003 RLM23), kellertävä (VMA 71033 Yellow Ochre), vihreä (VMC 70942 Light Green), sininen (VMA 71111 RAL5007) ja hailakka sininen (VMA 71318 AMT-7) ja uskoin niistä saatavan ihan tarpeeksi hyvä sateenkaaristo.

Oranssihkoa sotkettiin tietysti keltaokran ja punaisen yhdistelmällä, vihreän ja sinisen väliin tehtiin pari versiota AMT-7:lla taitettua vihreää ja violettia tehtiin RAL-5007+RLM23 -yhdistelmillä. Kuvat nappasin heti tuoreeltaan, kai ne näyttivät pienen kuivumisen jälkeen paremmilta.

Oikealla kyljellä lähdettiin maalaamaan edestä taaksepäin vaikka sateenkaari olisi näyttänyt paremmalta jos olisin tajunnut aloituttamaan palautuspyörästä. Hieno siitä silti tuli. Jos minulla olisi vielä yksi ylimääräinen Pantteri, olisin jopa halukas tekemään tästä ns. oman versioni eli muuten saman mutta huolellisemmin maalattuna, ehkä kahden eri pinkin naamiokuviolla.

Bling

Ja mitäs sitten? Nuoriso kuuli metallimaaleistani, joten niitä piti saada. Vaaleanpunaisuus kärsi, mutta taiteilijasilmä oli jo lähtenyt käsistä.

Putki oli sateenkaaripäivän jälkeen  enemmänkin harmaa kuin mitään muuta, ja tornin katto muuttui jossain määrin kirkkaan pronssiseksi (Vallejo Brassy Brass).

Vaunun rungon vasen kylki ja etulevy muuttuivat kuin huomaamatta teräksisiksi (Vallejo Steel) ja sinne tänne ilmestyi jokunen taivaansininen efekti (Vallejo Arctic Blue). Oikea kylki ei menettänyt vaaleanpunaistaan. En ihan ymmärtänyt tätä ideaa, muttei minuun oikeastaan tarvinnutkaan.

Jagdpanzerointia 3

Kolmas sessio

Kun olin löytänyt toisen sormiporistani, sain jatkettua takapanssarilevyn rakentamista. Tai rei'ittämistä, koska loput tässä vaiheessa asennettavat palikat tarvitsivat kohdistuskolot asennustappejaan varten.

Jännittävästi 66,666...% poratuista rei'istä jätettiin odottelemaan tulevaisuutta. Kunhan ohjeet olivat ajan tasalla, en odottanut ongelmia.

Efektitesti, taas

Seuraavaksi siistin alaetuviistopanssarin asennusta varten. Työkaverien suosittelun perusteella olin kuunnellut erinäisiä yövuorosedän (Uncle Night Shift) pätkiä 'tubessa ja kaveri veti prosessinsa todella pitkälle, minä en haaveillutkaan meneväni samanlaisiin detaljointisyövereihin kuin hän. Ajattelin silti kokeilla yhtä pikkujekkua, jonka näin jossain videossa: panssarilevyjen liitoskohtien leikkausefektin tekeminen / korostaminen terällä (ja myöhemmin tehdyllä pikaisella litkuliimatasoituksella).

Aloitin yhdellä pätkällä. Tulos oli metkan näköinen, eikä syönyt kamalasti aikaa. Jätin tässä välissä muoviliimalla huljuttelun väliin ja työnsin sen johonkin myöhempään aikaväliin.

Ainakin tämän viistopanssarin panssarilevyjen liitospäiden perusteella tämä oli ihan kivan oloinen ja varsin vaivaton temppu. Miten se oikeasti vaikuttaisi lopputulokseen, jäi tietenkin nähtäväksi aivan loppumetreillä.

Alarunkoa

Liimasin taka- ja etupanssaripalat alarunkoon. Telakoneiston osiakin oli asennettuna jo hyvä nivaska, telapyörien jousituspalat puuttuivat vielä.

Ja mitähän tämänkin vieressä oli roiskien maalattu kun pohja oli tuon näköinen?

Laskutelineet II

Uudessa nousussa

Edelliskerralla sukkulastani kirjoitellessa päätin mutinat vähän alakuloisesti, nyt olin taas uudessa innossa. Kokonaan uusien laskutelineiden rakentaminen ei ollut nyt ihan järkevä ratkaisu. En yksinkertaisesti uskaltanut luottaa siihen, että saisin jotain kelvollisen näköistä ja erityisesti riittävän tukevaa kasattua polystyreenistä ja tuhatlaatikkoni ihmeistä.

Adam Savagen jutuissa oli muutamaankin kertaan tullut vastaan vinkki siitä, että jos pikaliiman kanssa sotkisi leivinjauhetta, pikaliima asettuisi vieläkin nopeammin ja liitoskohta olisi huomattavasti vahvempi. Tätä halusin testata, koska se voisi pelastaa rumasti runnellut laskeutumistelineeni ja auttaisi kenties kantamaan mallin painon.

Kävin ostamassa muutaman pätkän muovisuiroa, kahta eri halkaisijan kolmannesputkea, kahta umpirööriä sekä hakasulkupalkkia jos vaikka sitäkin tarvittaisiin tukea tuomaan. Ajattelinhan jo viimeksi asiasta kirjoittaessani, että kyhäisin jonkunlaisen nosto-laskumännän tai senhenkisen ratkaisun sekä tukemaan toivottavasti vahvistettua liimausta mutta myös tuomaan ilmailumaailmasta tuttua uskottavuutta laskutelineen operointiin.

Keittiöpuuhissa

Aloitin siis dumppaamalla rahtusen leivinjauhetta palettina käyttämälleni purkinkannelle. Hataran ymmärrykseni mukaan pikaliima-leivinjauheoperaation voisi toteuttaa useammalla eri tavalla:

Aukkoja täytettäessä leivinjauhetta tungettaisiin ensin kohdealue täyteen ja sen päälle lisättäisiin nestemäistä pikaliimaa. Lopputulos olisi jämerä ja tasainen pinta.

Liimausta vahvistettaessa taas pikaliimatun alueen päälle ripoteltaisiin leivinjauhetta ja se sitten jämäyttäisi koko roskan ripeästi, toimien ikäänkuin muovin (tai vastaavan) hitsaamisena. Oletettavasti ainakin. Tämän voisi myös tehdä niin, että osia liimatessa toisen puuteroisi leivinjauheella, toiselle ruuttaisi syanoakrylaattinsa ja osain yhteentuontihetkellä liitos olisi välittömästi vahva - uudelleenasemointiaika olisi tosin tällä metodilla arveluttavan lyhyt.

Päätin yleisvarovaisuudestani huolimatta  kokeilla tätä viimeisintä lähestymistapaa. Pikaliimani oli tosin arveluttavan vanhaa...

Liitettävän palan tökin täyteen leivinjauhetta, roimalla otteella

Kohdealue pikaliimassa

Koska pikaliimani oli vähintäänkin toissapäiväistä, kuten tiesin purtiloa hypistellessäni, päätin ottaa varman päälle ja ripotella osakokonaisuuden päälle enemmän kuin tarpeeksi leivinjauhetta. Riski siitä, että liimani oli aivan liian vanhaa ja huonoksi mennyttä ja sillä ei asettuisi ensinkään, vaan ennemmin täyttäisi laskutelinekuiluni epämääräisellä ällöttävällä mössöllä oli ihan vakavasti otettava sellainen.

Alioptimaalisista materiaaleista johtuen tämä niksi ei tänä iltana toiminut ihan niin kuin katujen isot ihmiset olivat kehuneet, mutta toimipa kuitenkin paremmin kuin yksinäinen yli-ikäinen ja puoliksi purkkiinsa kuivunut pikaliima on tavannut toimia. Vasen laskuteline jämähti asentoonsa kohtuullisen nopeasti.

Ensimmäinen korjauskierros käsinmaalauksen kera

Käsinmaalausta

Kuomu

Päämaalikierrosten kuivuttua raastoin maskiteipit kuomusta. Lopputulos oli suboptimaalinen, valkoisen pohjamaalin ylivuotoja raaputtelin vähän askarteluveitsen terällä pois ja sudin pikkupensselillä pokia vähän uusiksi sieltä täältä, missä teipit olivat menneet yli sieltä, missä ei olisi ollut ihan pakko olla. Kauempaa se oli ihan siedettävä pienen säätämisen jälkeen.

Muistuttakaa taas, miksi en harrasta lentelyvehkeitä aktiivisesti, hm?

Yksityiskohtia

Maalasin propellien lavat tummalla harmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66) siniseksi heilahtaneen spinnerin palautin keltaruskeaksi. Pommeja miettiessäni haku vei minut FSM-foorumien kautta taas ihmeellisille jatkosivuille (http://www.warbirdsresourcegroup.org/LRG/bombs.html), jossa listailtiin eri Luftwaffen pommien tyyppejä ja värejä. Äärimmäisen hyvä linkki, kun vielä muistaisin sen myöhemminkin!

Tässä tapauksessa siipiripustimien pommiparit olivat mallia SC 50 Bi (valintaperuste: väri) ja pääpommi taas SC 500 Grade III (ainoa listalla, ei tarvinnut pahemmin aprikoida). Näillä tiedoilla pikkupommit maalasin tummanharmaiksi ja ison pommin jätin siniseksi, vähän fiksailin sieltä täältä. Viissatasen pyrstöpäähän tuli resurssitekstin mukaan maalata keltaisia runtuja, joten sellaiset tehtiin (VMA 71002 Medium Yellow). Hailakkaansinisessä pommissa pieni keltainen raita per sektori ei tosin erottunut järin hyvin.

Korjauskierros

Hoksasinpa tässä välissä - jerikosireenien propellien värikuvia ankattaessani - että nuo tossut olisi sietänyt ampua nekin hiekkavärillä tai tarkemmin sanoen jättää maalaamatta sinisiksi alunperinkin. Oppia ikä kaikki, sanovat. Päätin siis sutia laskutelineet keltaruskeiksi käsipelillä ja säästin varmaan puoli tuntia maskausaikaa, mahdollisista jälkikorjauksista puhumattakaan.

Arvailin silmä-sormimitalla sopivan kaistaleen takarunkoon, jonka rajasin maskiteipillä sotatoimialueen valkoiseksi nauhaksi. Nämä eivät ikinä ole tuntuneet menevän aivan niin kuin olen halunnut, mutta kun en ole ikinä keksinyt parempaa metodia, jatkoin tällä. Sudin sekä runkonauhan että spinnerin kärjen valkoisella maalilla. Ylivuotoja välttääkseni, samoin kuin laskutelineiden kanssa toimiessani, päätin yksinkertaistaa elämääni ja jättää kynäruiskun vielä telakalle.

Kun olin päässyt vauhtiin, maalasin radistin konekiväärin piipun ja kahvaosan lisäksi myös laskutelineiden pyörät ja kannuspyörän ihan raa'asti mustiksi. Ajattelin, että tässä tapauksessa kontrastiero oli ihan riittävä ja nyt ne erottaisi mustanharmaista pommeista ehkä ainakin vahingossa. Kai minun pitäisi joskus käydä etsimässä sitä kuminväristä maalia, ihan vaan että voisin kerrankin sanoa tehneeni renkaatkin "oikein".

Projekti I/17

Leopard 2A6M

Projektiassistenttini kaipasi taas omaa panssarivaunua maalattavaksi. Kävimme ostosretkellä, joka ei ollut ihan yhtä menestyksekäs kuin mitä toivoin. Päädyimme aivan lopuksi naapuriprisman leluosastolle ja luettelin siitä mallien nimiä. Sain hädintuskin sanan "Leopardi" suustani, hän nappasi boksin syliinsä ja julisti, että "haluan tämän".  Isin tyttö.

Tarkkanäköisimmät huomasivat askin vasemmasta kulmasta mm. aitoa kissapetoa valmistavan Krauss-Maffei Wegmann -yhtiön nimilogon. Oletin, että tämä tarkoitti sitä, että Revellin malli oli peräti lisensoitu ja oletettavasti perin asiallinen.

Kasaus

Rakentelin vaunua hissukseen, muutaman illan aikana. Osan pienimmistä yksityiskohdista jätin asentamatta ihan tarkoituksella, kun tiesin, että tämä menisi leikkikaluksi ja jotkut palat eivät vain yksinkertaisesti kestäisi moista elämää.

Telaketjut oli tarkoitus rakentaa kahdesta pitkästä laatasta per puoli, joita piti pehmittää kuumassa muttei kuitenkaan kiehuvan kuumassa vedessä ja taivuttaa ripeästi muotoon. Arvatkaas vaan, onnistuiko? Korvasin ryssimäni muovipalat leikkiäkestävämmällä ratkaisulla eli taktisesti limittäin ja vastakkain asetelluilla sopivanlevyisillä pitkillä maskiteipinpätkillä. Tietenkään nämä teippitelaketjut eivät olleet skaalanmukaisen paksut, mutta asettuivat kauniisti aloilleen ja kestäisivät ympäri lattioita, pöytiä sun muita pitkin ajelun paremmin.

Mittasin ensin sopivat pätkät, koesovittelin ja näppäilin. Kun ketjut (hihnat?) olivat juuri sopivat, levitin vähän erikeepperiä eri telakoneiston osiin niin, että teippiviritelmäni eivät tipahtaisi kyydistä kesken kaiken.

Maalaus

Pohjamaalasin vekottimen yksinkertaisen valkoiseksi. Tämän jälkeen luovutin projektin alihankkijalle eli omistajalleen.

Muusat olivat oikukkaita otuksia, joten maalausprosessi levisi aika pitkälle ajalle ympäri kalenteria kaikkien kolmen maalaussessionsa kanssa. Mutta eipä tuollaista nelivuotiasta ole mitään järkeä pakottaa askartelemaan vastentahtoisesti, joten kysyin aina silloin tällöin, että "haluatko maalata vaunuasi / vaunusi loppuun?" Tai kuten riemastuttavan positiivinen Bob Ross on sanonut: "Maalaamisen ei pidä olla raskasta työtä. Maalaamisen tulisi olla ilahduttavaa".

Sieltä täältä katsoessa vaunu näytti ihan siltä, kuin sillä olisi ajettu mustikkamättäällä oikein nuoruuden innolla. Innokas maalari myös sotki ihan jokaista väriä välillä yhteen ja kummasteli, kun lopputulos olikin ruskea. Olisihan se kai ollut ihan kiva, jos kaikkia yhdistämällä olisi saanut vaikka sateenkaarimaalia, mutta kun eivät ne ihan niin toimi. Taidamme iteroida tätä samaa värien sekoituskeskustelua vielä erinäisiä kertoja tulevien vuosien aikana...

Maalausprosessissa käytetyt maalit olivat kaikessa, sanoisinko, eläväisyydessään seuraavat:

VMA 71065 Steel
VMA 71111 UK Mediterranean Blue
VMA 71094 Green Zinc Chromate
VMA 71085 Ferrari Red
VGC 72013 Squid Pink
VGC 72014 Warlord Purple
VGC 72008 Orange Fire
VMC 70733 Orange Fluorescent

Valmis

Kun taiteilija malttoi viimeistellä vaununsa ja muutella kuvioitaan vielä viime hetkellä, oli se vihdoin valmis. Tarkistin toistuvasti, josko siirtokuvia olisi käytettävä ja pysyvä vastaus oli tiukka ei. Kauniiksi lopuksi lakkasin koko tekeleen niin, että se ehkä kestäisi leikkimistä vähän paremmin.

Siteeraan tähän vielä artistin omat sanat vaunustaan: "Tämä on tulipanssarivaunu. Se tuo tulta mukanaan. Sateenkaaren väreissä". Takakannelle ilmestyi loppuvaiheessa jotain sateenkaarimaista efektiä, mutta eipä sitä huomaisi jollei tietäisi. Tai ei oikeastaan silloinkaan. Flammpanzer-ideasta olin toki hyvin riemuissani, isin tyttö tosiaan :)