Sain tuossa taannoin - kun avopuoliskoni palasi kotoaan joulunvietosta joukukuun 2009 lopulla - hänen isänsä ylimääräisen koskemattoman kynäruiskun (yhden niistä). En ole koskaan koskenutkaan moiseen vempaimeen, eikä käsillä ollut mitään sopivaa maalailtavaakaan. Viimevuotinen matkamuistomallikin oli vielä avaamattomassa lootassaan.
Aloitin sitten keväällä kyhäämään yllämainittua Dragon Modelsin 1:35 Brummbärin (SdKfz 166) late -versiota. Luonnollisesti kaikenlaiset sekalaiset kiireet kuten Model Expo 2010 iski päälle, siihenkin aikomani pikahätärakennusprojekti tosin meni mönkään, töissä oli hirmusti kiirusta ja kotona piti sitten ottaa rennommin (vaikka mielestäni tällainen näpertely irroittaa mielen ehkä parhaiten työstä mutta kun tämäkin on fiilispohjaista puuhaa niin ei sitä sitten tullut rakenneltua). OmniMechit ovat nekin odottelemassa inspiraatiota ja vuoroaan.
Kesällä onnistuin sitten hommaamaan taas uuden matkamuistomallin (FlaK 38), joka sekin pidensi työjonoa ja nosti motivaatiota omalla kierolla tavallaan. Samoin kuin iso aski uusia Dremel-bittejä, joita pitäisi päästä koekäyttämään!
Vaan nyt kun kesäloma on ohi ja syksy iskee niskaan, rupean opettelemaan tuon kynäruiskun käyttöä. Onneksi olen jo vuosikymmen sitten siirtynyt emalimaaleista Vallejon akryyliväreihin, haju ei ole ongelma ja maalitkin ovat vesiohenteisia, homman olettaisi olevan aika simppeliä. Eikä tuon ruiskunkaan siivoamisen pitäisi olla mitään V2-tiedettä. Hengittelysuojaimia piti käydä ostamassa, etteivät rakkaat keuhkorakkulani päädy muovipinnotteisiksi ja somiksi 40-lukulaisen Wehrmachtin kolmivärimaastokuvion värisiksi.
Yllä on kuva siitä, mistä lähdetään arpomaan kohti tulevaisuutta. Jos ruiskuttelusta ei tule kuin paha mieli useammankaan yrityksen jälkeen, palaan takaisin pensselimaalailuun, itselleni se jälki on kelvannut ihan hyvin mutta kun minä en olekaan hifisti ja AMS-ongelmainen.
Ideani on testata tuossa alarungon ja telakoneiston (sis. pyörät) kanssa tuota maalailua, pääosin perusvihreä pohja ja telapyöriin ehkä vähän tuota kolmivärikamoa. Sen jälkeen käyn kasaamaan loppurunkoa, maalaan vaikka senkin enempivähempi kuosiin. Viimeisenä vasta rävellän noiden magic-telaketjujen kanssa ennen kuin lyön ylärungon kiinni alaosaan. Jollei joku käytännön ongelma vaadi järjestyksen muuttamista, tietysti.
Pääosin rakentelijat näyttävät tekevän vähän toisessa järjestyksessä mutta oma perusteeni on se, että saanen maalipinnan yhtenevään kuosiin mutta myös tilaa noiden ketjujen paikalleentunkemiseen (ainakin taannoisten PzKfw V Tigerin ja PzKfw VI Königstigerin kanssa oli vähän ahdasta). Eikä puoliksi kuivuneen liiman kanssa ole turhan paljon aikaa asetella ketjunpätkiä, joten mitä enemmän työtilaa, sen parempi.
Tai sitten saan noista tarpeekseni ja tilaan taas lisää Friulin metalliteloja ja tuhlaan erinäisiä iltoja niiden kasaamiseen. Vaan ovat kyllä vaivan arvoiset.
Palaan asiaan, kun jotain on tarjota. Tai sitten jatkan Borderlands-lätinöitäni. Ken tietää?