Pyörästön alati kiehtova maailma
Myönnettäköön, vaunujen rakentelussa telapyörät serkkuineen ovat aina olleet omissa rakenteluprojekteissani se kaikkein !motivoitunein vaihe. Ei niissä ikinä niin kauaa ole kestänyt, mutta jotenkin usean tusinan rullan, renkaan, pyörän ja hammasrattaan kanssa puljaaminen on vain aina ollut se kuivin ja itseääntoistavin osuus. Niin kuin kuvauksesta saattoi arvata.Palautuspyörien vierestä ei puuttunut mitään ylimääräistä, mutta viimeksi vinkkaamani vetopyörien etupuolelta uupuvat rullat asensin heti puutostilan hoksatessani. Tökkäsin vähän litkuliimaa koteloiden liitoskohtaan ja painoin lievästi niin, että sain toisen reunan murrettua auki. Sitten liimasin ja kiinnitin puuttuneen rullan koteloon, jonka sitten painoin takaisin umpeen. Mikään ei hajonnut ja olin taas ajantasalla.
Vaununkuvatus tarvitsi peräti kaksitoista palautusrullaa ketjun paluurundille. Koska nuo olivat aika hepposten akselien varassa kiinni, niiden liimauksien kanssa piti olla sekä varovainen että ripeä.
Palautusrullien jälkeen vaunun alakylkiin piti asentaa tuollaisia omituisia ulospäin töröttäviä levyjä. Ehkä minä katselin noita vääränlaiset lasit päässä, mutta huoltomielessä, varsinkin kenttätilanteessa nuo kuulostivat ehkä hirveimmiltä ideoilta mudassa ja ties missä möyrimiseen yhdistettynä. Vaan montako panssarivaunua minä olen suunnitellut? Ja moniko niistä on päässyt tuotantoon tai peräti käyttöön?
Aivan.
Seuraavaksi noiden vasta-asennettujen härpäkkeiden kiinnipitimeksi tuli liimata vielä vauhdikkaammannäköinen teline. Sakemannivaunussa tuohon laitettaisiin roikkumaan helmapanssareita, mutta kun olikin kyse neukkuvaunusta...
Koetin ottaa skaalakuvia, mutta kuvakulmani olivat vähän epäoptimaaliset. Kolikkokuvakin oli vähän torso, kun en jaksanut lähteä metsästämään euron kolikkoa. No, tulipahan taas puljattua.
