Ruiskunputsauspurtilo

Monitoimipurkki

Joulupukki kätyreineen toi vuodenvaihteen hujakoilla kynäruiskun puhdistamiseen tarkoitetun purnukan. Boksin 3-in-1 tarkoitti sitä, että itsestäänselvyyden lisäksi tuossa oli myös teline, johon laitteensa sai pysäköityä maalisäiliön täytön ajaksi tai miten ikinä. Ihan kätevä, tai ainakin huomattavasti helpompaa tuohon oli parkkeerata enempivähempi täyteen ladattu kynäruisku kuin hampaiden välissä.
Kolmas ominaisuus oli kannen sisäkatossa oleva kolmilokeromuoto, jota saattoi käyttää maalien sekoitteluun kannen ollessa selällään pöydällä. Ei tullut vielä testattua, joten en kommentoinut.

Tuo nököttävä musta tötterö oli siis ruiskuteline. Sen edessä (oikealla) saattoi jotenkin erottaa reiän, joka oli uloshengitysaukko (sen sisäpuolelle piti tökätä joku vanuhenkinen filtteriläpyskä). Käyttöä varten purkkiin piti laittaa kolmisen sentin verran vettä.

Koekäyttö

Testasin Lambda-luokan sukkulaa pohjamaalatessani 66,666...% purtilon tarjoamista ominaisuuksista, kuten todettua. Teline oli kätevä ja tukevampi kuin alunperin kuvittelin. Ruiskun puhdistus oli työaluetta miettien paljon siistimpi ja yleisesti reippaasti vähäkäryisempi projekti kuin ilman tuota purkkia.

Ehkä siivouspurkin hienous nousisi paremmin esiin jossain hieman erilaisessa rakentelu/maalausprojektissa tai sellaisen vaiheessa, jossa käytettäisiin useita eri maaleja pienehköissä, nopeissa erissä. Kokeilemalla se selviäisi eli ehkä kommentoisin tätä joskus tulevaisuudessa uudelleen.

Uusi pohjamaalaus

Turhaa vai ei

Olin vähän siinä ja siinä, kannattiko tätä hillitöntä mallia ruveta pohjamaalaamaan uudelleen valkoisena ennen ylimaalaamista. Päätin kuitenkin, että koska olin löytänyt niin paljon paljasta muovia, aiheuttanut sitä itse hioessani ja greeblejä lisäillessäni, että kai se oli parempi tehdä näin. Sitäpaitsi valkoisen päälle maalaaminen ainakin näyttäisi selvästi seuraavassa vaiheessa, mitä oli tehty ja mitä ei.

Ykkösrundi

Kaikenkaikkiaan päällepohjamaalaukseen meni kolme sessiota kolmena iltana. Kuvissa osa tekosistani erinäisiltä suunnilta. Aivan täydelliseen pintaan en tähdännyt, lähinnä senkin takia, että kynäruiskuni kärki ei sovellu täydellisesti suurien pinta-alojen pitkäkestoiseen maalaamiseen. Tarvitsisin sitä varten toisenlaisen. Oli miten oli, valkoisena sukkula näytti sittenkin paremmalta kuin harmaana.

Uusiopohjamaalauksen valmistelua

Ohjaamo

Siistin vielä vähän noita nurkkia tuulilasin ympäriltä. Tuskin sitä kukaan huomaisi, kun en itsekään enää jälkikäteen osannut sanoa kuvasta, mikä poikkesi.

Olin siinä tilanteessa, että päätin suojata penkkien asennuspisteet pienillä suikaleilla maskiteippiä. Liimautuisivat paremmin.

Laskutelinealue

En muistanut lainkaan, miten suljetut laskutelineluukut olivat kiinni, missä kiinnityspisteet olivat, saati sitten miten tiukkaan olin ne liimannut. Onnekseni pelkästään pieni askarteluveitsen terällä tökkääminen paljasti heikoimmat kohdat ja luukut irtosivat vaivatta ja todella siististi.

Siivosin uudelleenasennettavista aukinaisista luukunpaloista turhia valuinjektorin jälkiä pois. Mietin myös, kaipaisivatkohan nuo jotain pieniä kaapeleitä sinne tänne, mutta todennäköisesti en rupeaisi tekemään sellaisia säätöjä paikkaan, jota ei edes nähdä ilman mallin käsissäpyörittelyä.

Suurin mahdollinen päänsärkyni tässä muutoksessa tulisivat olemaan sukkulan tassut, jotka olin alunperin raastanut irti aika väkisin. Ehkä klemmarinpätkät "luina" auttaisivat rakenteellisen kestävyyden parantamisessa niin, että vehje ei rojahtaisi mahalleen pyytämättä ja yllättäen.

Lisägreeblejä

Uudelleenpäätös

No enhän minä voinut jättää noita taittosiipiä tuollaisiksi, kun pääsiipi oli kauttaaltaan röhnällä täytetty. Hyppäsin takaisin romulootieni kimppuun ja valikoin mahdollisimman pitkiä pätkiä (olisin käyttänyt jonkun vaunun tykinputkista puolikkaita, jos olisivat mahtuneet) mitä tahansa, mieluusti parillisia osia symmetrian ylläpitämiseksi.

Työvaihekuvia en ehtinyt ottaa kun olin niin askartelun lumoissa. Enimmäkseen täyttögreebleiksi päätyi vetokaapelipätkiä ja jotkin oletettavasti lisäpanssarilevyjen (Schürzen) ripustusrakenneputket. Nämäkin palikat olisivat olleet paljon mielenkiintoisempia kiinnityslevyineen päivineen, mutta ne jouduin valtaosin leikkelemään irti, ahtaiden kourujen asettamien leveysrajoitusten takia.

Kaikenkaikkiaan siivet eivät päätyneet 1:1 kopioiksi toisistaan, vaan niihin jäi vähän eroa. Kenties se lisäisi vempaimen mielenkiintoisuutta kevyesti. Minua vähän jäi harmittamaan se, ettei tuohon sopinut juuri mitään erikseen tunnistettavia palasia, joita olisi ollut kiva koettaa bongata (tai katsoa, josko joku muu huomaisi). Yhden ainakin jemmasin, mutta pari lisää ei olisi ehkä haitannut.