Teräksisiä yksityiskohtia

Pikkuosia sutimassa

Rupesin vilkuilemaan ohjekirjasta, mitkä pari palikkaa pitikään nyt maalata metallisiksi jälkijunassa. Muistin suoraan, että nuo lavetin etupään pöntöt (vaan ei niiden kansia) olisivat olleet jonossa parin pikkunippelin lisäksi. Vaan väärässähän minä olin ollut.

Hydraulisylinterien tjsp kannet nimenomaan piti maalata, samoin myös nuo etupään ihmekiskot ja latauslaitteen vierestä takakannella piti maalata symmetriset teräskiskonpätkät stoppereineen. Koronsäätövivut maalasin ihan ohjeen mukaan, korotuslaitteiston käsipyöristä maalasin vain ulkokehän, koska ounastelin päätyväni maalaamaan ne uudelleen jollain muulla. Kuten alta näkyi, vempain oli jo nyt aika räikeä, enkä edes noudattanut ohjeiden kehoitusta maalata noita akselipaloja metallisiksi, niistä maalasin vain sisimmän sylinterin testimielessä.

Putken itsensä kannalta tämä oli kai ok, nuo erinäiset varret ehkä saisivat olla metallisia jatkossakin. Emt, jokin tässä nyt häiritsi.

Kierros 2

Tekele oli mielestäni aivan liian räikeä. Sekalaisten kuvahakutulosten perusteella aika moni oli maalannut mallinsa ihan ohjeiden mukaan, minusta vallankin nuo koropyörät olivat kuin pelleauton osia. Loput minä kävisin läpi jommallakummalla tummemmalla metallisävylläni harjaten, jotta ne eivät näyttäisi ihan tehtaan linjastolta vastatulleilta.

Maalasin siis uudelleen nuo pyörät, kanuunan akselin sisäsylinterit ja pari ylimennyttä kohtaa uusiksi. Oli se näin parempi. Käsipyörien kohdalla metallisen päälle normaalin maalin maalaaminen osoittautui vähemmän kuin täydelliseksi, mutta ehkä se toimisi käytössä kuluman ilmentyminä.

Latauslaitteen kourut maalasin kuitenkin metallisiksi, samaisen "likainen siitä kumminkin tulisi"-idean horisontissa häämöttäessä. Tällaisenaan se oli vähän aiempaa parempi, mutta aika jäätävä kumminkin.

Irroitin tykin peräkappaleen vielä ja maalasin jäljelläolleet osat eli putkenpätkän ja tiesmikälievaimenninkepakot teräksisiksi ja muut vihreiksi siltä varalta, että jostain kulmasta paistaisi läpi. Luonnonvalossa ja paljain silmin mallin osat eivät olleet kuitenkaan ihan yhtä kummallisia kuin mitä kamera näytti.

Teräsputki

Aurinkomaski

Puljasin teippien kanssa hyvän tuokion, etupuolen suojaaminen oli yksinkertainen kahden teipinpätkän rajanveto, mutta tyvipäässä se ei kelvannutkaan. Maalauksen raja kun tuli vastaan tykin kehdon kohdalla, ulompi putkenpätkä oli jäämässä vihreäksi ja kranaattia kuljettava putken tämä osa taas metalliseksi. Vetelin siis ulkoputken suojaksi tuollaisen vähän auringolta näyttävän teipinpätkäviritelmän, jonka oletin suojaavan ylimenolta.

Maalaamaan!

Ohjelirpake tuputti jatkuvasti aluumiinia kaikkien metalliosien väriksi, mutta minä en semmoista jaksanut edes harkita, latasin ruiskuun terästä (VMA 71065 Steel) ja annoin palaa. Oliivinvihreän ja teräksen kontrastiero oli silmiäraastavan räikeä, kuten sopi odottaa.

Teipeittä ja yksinään tuo näytti ehkä vähän vähemmän ahdistavalta, mutta oli se silti vähän omituinen tuollaisenaan. Seuraavaksi olin pensselöimässä puuttuvia teräspalikoita, enkä odottanut, että vielä useampi blingipalikka tuossa vihreydessä tekisi koko laitoksesta yhtään sen nätimpää.

Oliivimaailma

Ensimmäiset väriroiskeet

Vihdoin tähän asti päästyäni olin aika innokas näkemään, miten atomitykki käyttäytyisi enemmän itsensä kuin teksturoimattoman 3d-mallin näköisenä. Maalina oli ohjeiden mukaan valittu oliivinvihreä (VMA 71016 Olive Drab), joskin joku sakemannivihreistäni olisi toiminut myös vallan mainiosti. Ensimmäisellä maalaussessiollani aika oli taas vaihteeksi rajallinen, samoin pyrin saamaan siedettävästi kattavan maalipinnan aikaan. Jostain oli kumminkin pidettävä kiinni, joten molemmista ääripäistä jäi huomattavia pätkiä maalaamatta.

Toinen kierros

Seuraavalla kerralla maalasin sekä aiemmin koskemattomiksi jääneet osat ja fiksailin ensimmäisen maalauskerroksen jättämiä varjoja. Laitos rupesi vähitellen vaikuttamaan oikealta, joskin koko roskan maalaaminen yhdellä ja samalla värillä tuntui mielettömän tylsältä.

Lavetti

Lavetin maalauksessa isoimmat ongelmat olivat enemmän tai vähemmän piilossa, rungon sisällä. Hyvällä tuurilla kukaan, anteeksiantamaton kamera mukaanlukien, ei ikinä huomaisi mitään, mutta riski siitä oli olemassa. Jokunen yksityiskohta odotti maalaamistaan, mutta niitä en lähtisi ruiskuttelemaan enää tässä vaiheessa.

Kaipa tästä säistämällä saisi vähän mielenkiintoisemman vempeleen. Samoin tykin kokoonpano itsessään toisi kokonaisuuteen vähän vaihtelua.

Putkisto

Putken, kehdon ja tykin peräosan maalasin (mielestäni) huolella, putken keskiosan jätin koskemattomaksi, koska se oli saamassa pintaansa teräspinnan. Olin vähän kahden vaiheilla, olisiko peräosa pitänyt purkaa taas ja maalata hitaammin osissa vai ei. Laiskana rötväleenä en purkanut sitä tässä välissä, mutta ehkä seuraavalla sessiolla harkitsisin sitä.

Pohjamaalauksen fiksaus

Nonni!

Kyllä sen nyt vain huomasi, mikä oli paras työkalu tähän hommaan. Uudelleenruiskutin parin illan aikana koko jo rakentamani komponentiston uudelleen pohjamaalilla ja jälki oli aivan eri luokkaa. Toki pensselillä räimitty jälki näkyi läpi pohjalta, mutta ehkä se tykissä ei haitannut ihan kamalasti. Kökköisiähän niistä tuli, kun luonnossa kulkivat.

Lavetin itsensä maalasin kauttaaltaan, sisältä ja ulkoa. Putkikompleksi kehtoineen sai tulla maalatuksi, asettelin palikat laukaisuvalmista tilaa esittämään, jotta saisin ne maalattua oikean oloisessa tilassa. Putken keskipätkän jätin tuohon yhteen pensselipohjamaalaukseen, ideanani oli, että se tuli kumminkin maalattavaksi teräksellä tai vastaavalla, mutta en nyt enää muistanut, että miksi mielestäni oli oleellista olla fiksaamatta sen pohjamaalausta.

Se palasi kotiin!

Badger badger badger

Eipä siinä sitten montaa päivää mennyt, kun sain tekstiviestin huollon valmistumisesta. Kävin yhtenä alkuiltana noutamassa sen ja kyselemässä pöhköjä. Likainenhan laite oli, mutta olin jossain välissä onnistunut laittamaan kärjen (tip) väärään paikkaan kiinni, mikä ei ainakaan auttanut laitteen toiminnan kanssa. En kuitenkaan ollut hajottanut mitään, joten nettosin tästä komponenttiin naarmuja ja itselleni vähän lisää "senkin toope"-hetkiä. Aika ja materiaalit -kulut olivat alle 50€ ja heidän minulta säästämänsä aika ja eritoten kiehuminen oli mittaamattoman arvokasta, eli aika hyvä diili.

Nyt kun vielä ehtisin kaiken muun seassa myös palata pohjamaalaamisen maailmaan. Jos aikaa olisi tarpeeksi, siis