Kolmisakarainen metalli ja jadekorostukset

Endoterästä ja jadea

Tässä välissä maalaisin sarjatyönä loput isoimmista pääosista, jotka olivat kohtuullisen pitkälti samoja kaikissa kolmessa miniatyyrissä. Kai tämän olisi voinut niputtaa edelliseenkin postaukseen, mutta kuivatusaikojeni takia ne jakautuivat nyt näin.

Paljas metalli

Metalliosia varten ohensin tummanharmaata (VMA 71056 Black Grey) ja kävin sillä kaikki oleelliset pinnat läpi. Yleisideani oli se sama, millä olin maalannut näitä jo pari vuotta: aseiden putket tai etulevyt, eri ritilät, sekä ne nivelet jotka näyttivät siltä että ne olisivat paljaita maalista. Perstuntumalla siis, aina vaan.

Ohensin maaliani siinä määrin, että se toimi kuin vähän paksumpana akryylilitkuna. Näin aiemmat harmaasävyinen perusmaalikuvio toi sävyjä tuohon tummempaan pintaan. Turkinan ja Ebon Jaguarin tykeissä efekti toimi kivasti, olisi sittenkin pitänyt ehkä tehdä sama myös Warhawk'lle, mutta sen harmittelu ei tässä välissä heilauttanut lopputulosta.

 

Tämähän rupesi jo näyttämään edistykseltä.

Kuivaharhasin kaikki metallipinnat, joihin pääsin kätevästi käsiksi, vielä kylmänharmaalla. Käytännössä tämä koski oikeastaan vain aseita ja paria takajalkakohtaa.

 

En ruvennut vielä tässä välissä maalaamaan suuaukkoja ja ikkunoita mustiksi. Halusin myös tarkistaa, mitä kukakin oli syönyt, jostain syystä Warhawk primen kanssa ei ollut muistivaikeuksia, mutta Ebon Jaguar ja Turkina olivat molemmat variantteineen heikommin muistissa.

Ryppään korostukset

Jos metalliosat tehtiin fiilispohjalla niin samaa tein jadekorostuksieni kanssa mutta vielä selvemmin:

Tämä oli hyvä osakokonaisuus, seuraavaksi rupeaisin pilaamaan tekosiani uniikeilla tunnisteilla sun muilla.

Kolmisakarainen vihreys

Vihreä naamiokuvio-osuus

Naamiokuvio oli tässä tapauksessa vähän liian suunnitelmalliselta kuulostava termi. Jok' ikisellä Sakaralla tai Sakaran osalla oli omanlaisensa ja joskus -värisensä kuvio. Kunhan halusin vain rikkoa allaolevia muotoja tuherruksillani.

Teipit ensin

Tärväsin yhden illan (noin 40min) teippileikkeihin. Vetäisin leikkuualustalleni pitkän pätkän maskiteippiä ja rupesin viipaloimaan sitä erinäisiksi riekaleiksi ja kolmioiksi. Näissä maskauskuvioissa ei ollut mitään suunnitelmallisuutta tai erikoisempaa tavoitetta, kunnes keksin että Warhawk voisi saada tuommoisen tyylitellyn liekkikuvion ylärunkoonsa.

Puoliso seurasi tätä vierestä samalla omiaan touhuten ja sanoi, että tuo oli niin turhauttavaa jopa sivusta katsottuna, että hän olisi heittänyt aivan kaiken samantien seinään. Minusta tämä oli taas rentouttavaa, kun tuohon piti keskittyä sen verran, että työasiat hävisivät kokonaan mielestä.

Sitten väri

Taas kerran pääsin huomaamaan, ettei minulla yksinkertaisesti ollut Vallejo * Air -sarjan keski- tai vaaleanvihreää maalia, tummempia olisi useampia. Rupesin sitten overbrushaamaan uudelleen, mutta käyttämäni vihreä (VMC 70942 Light Green) oli vähän paksumpaa, joten ohensin sitä muutamalla tipalla ohenninta ennen kuin edes aloitin.

Tämän vihreän päälle kuivaharjasin vielä parilla valkealla tipalla vaalennettua vihreää. Hillopurkin kannella niiden ero oli selvä, mutta miniatyyrin pinnasssa se ei juuri näkynyt.

 

Teipeittä

Näiden maskiteippipätkien löytämiseen ja irroittamiseen meni melkein yhtä kauan kuin niiden leikkelyyn ja asetteluun, tai vihreiden maalaamisiin. Melkoista näpertelyä. Tietysti missasin muutaman ja löysin muutaman kaikista välikuvia katsoessani.

 

 

Seuraavaksi paljaita metallipintoja

Kolmisakarainen harmaus

Harmaita raitoja varten

Olin tehnyt näitä aikalailla samalla tavalla jo jokusen kerran. Maalaisin ensin koko miniatyyrin harmaaksi, kuivaharjaisin sen, ja sitten maskaisin haluamani osat vihreitä alueita varten. Katsoin vielä vanhoista postauksistani, miten olin tehnyt tämän viimeksi ja mietin miten sitä voisi tällä kertaa koettaa parantaa.

Kylmänharmaa

Tällä kerralla en halunnut tehdä harmaata kerrosta 100% peittäväksi, vaan annoin mustien alueiden jäädä paneelirajoihin ja synkimpiin varjoihin. Ensimmäisellä kierroksella jätin kaikista kädet koskematta, jotta en löisi nakkisormiani märkään maaliin. Sitten kun olin saanut kaikki yhden kerran pyöräytettyä, maalasin jäljellejääneet kädet harmaiksi heti perään.

Reteä ja suurpiirteinen overbrushing oli siis käyttämäni metodi ja maalina aina vaan VGA 72750 Cold Grey:

Warhawk

Ebon Jaguar

Turkina

Muurikuivaharjaus

Törmäsin joskus syksymmällä kuivaharjauskeskusteluun, missä pöhistiin kuivan ja kostean kuivaharjaussiveltimen tekemän jäljen eroista. Väittivät, että etukäteen kostutetulla siveltimellä tulisi pehmeämpää jälkeä, joten ajattelin testata ihan uteliaisuuttani huonohkolla lattapäisellä kuivaharjauspensselilläni. Tähänkin käytin vakiomaaliani VGA 72749 Stonewall Grey.

Warhawk

Ennen kun tohelsin yhtään tämän pidemmälle, nappasin tietysti vertailukuvan kuivaharjatusta ja kuivaharjaamattomasta pinnasta:

Jalkaväen näkökulmasta Warhawk oli aina hieno ilmestys.

Ebon Jaguar

 

Turkina

Näistä kolmesta vain Warhawkin ER PPC:t olivat mallinnettuna niin, että saatoin jättää ne koskemattomiksi tässä vaiheessa. Sekä Ebon Jaguarin että Turkinan käsissä oli noita lisäpanssariosia, jotka halusin maalata, joten samalla nuo aseiden putket menivät, vaikka maalaisinkin ne myöhemmin tummanharmaiksi.

Seuraavaksi pitäisi keksiä, minkälaiset naamiokuvioraidat näihin tehtäisiin. Ehkä tekisin samanlaisia aaltoviivoja kuin viime kerralla.

Jos olisin fiksumpi, olisin tehnyt kaiken tämän myös Elementaaleilleni, kun niitäkin oli Tähden verran pohjamaalattuna. Olkoot.

Projekti II/25

Lisäsakaroita Jadehaukoille

Pitkän dioraamarävellyksen jälkeen halusin taas jotain yksinkertaisempaa pöydälleni, joten tarkistin Operation:REVIVAL -nappulani. Maalaamattomia oli jäljellä enää kahden Binäärin verran, joten kuorisin kermat päältä 9th Falcon Talon Clusteria varten ja jäljellejäävät erikoisemmat Sakarat pääsisivät erilaisiin vihollisjoukkoihin.

Aina silloin tällöin omituinen insinörtti-inspiraatio iski ja innostuin parantelemaan BattleTechTrackeriäni, jonka pistin jokunen vuosi sitten pystyyn vain pysyäkseni kärryillä Sakaroitteni yksikkönumeroista. Mopo, kuten saattoi ehkä arvata, lähti aika nopeasti käsistä. Tätä kirjoittaessani viritelmässäni oli kahdeksan sheettiä, joista yksi oli omistettu nimenomaan Yhdeksännelle Raatelukynsiryppäälle: kokonaismaalaustilanne valmiiksimaalattujen kannalta, Sakaroiden sijoitukset eri Tähdissä variantteineen, numeroineen ja painoluokkineen sekä eri painoluokkien jakauma, jotta Viisitrinäärinen ryppääni pysyisi nimensä mukaisesti keskimääräisesti yli 75 tonnissa. Tämä tarkoitti sitä, että alkuperäisestä kuviostani putosi Binäärin verran kevyitä/keskiraskaita vehkeitä, kuten kaksi Cougaria ja Fire Mothia kumpaakin.

 

En tuijottanut taulukkoa kun valikoin maalattaviani, siitä ei tarvinnut huolestua. Työjonoon nappasin Clan Heavy Battle Star -paketista Turkinan ja Ebon Jaguarin, sekä Clan Fire Star -lootasta Warhawkin.

Osin pohjamaalattu alkutilanne

Olin pohjamaalannut Binäärin edestä eli kaksi lootallista miniatyyrejä, toinen Binääri eli biimeiset kaksi lootaani olivat vielä koskemattomia. Aloitin tämän projektin siis jo 33,333..% pohjatyöstä tehtynä.

Warhawk oli, kuten kehuin, jo pohjamaalattu joskus viime syksynä peukaloita muuten vaan pyöritellessä.