Valmista: Projekti V/25

Starscream

Decepticonien kakkoshäiskä, ilmajoukkojen komentaja ja jatkuvasti Megatronin valtaa nakertava ja vallankaappausyrityksissään surkeasti epäonnistuva Starscream oli välittömästi tunnistettavissa. Tai oli, jos intoili Transformereista niinkuin minä silloin vuonna 1987 kun sain Semicin ensimmäisen lehden käsiini (numero 1/87). Yhtään alkuperäisistä Seekereistä en saanut käsiini edes kirpputorilta, joten Masterpieceä aina vain jahkaillessani toteutin itseäni maalaamalla Starscreamin naamiomuodon pienoismallina. Ja jos kerran jokin oli tekemisen arvoista, sen voisi myös vetää överiksi joten näitä oli tulossa vielä kaksi.

"My time will come, Megatron."

Niitä kahta muuta F-15:ta kehitellessä tälle uniikille Strike Eagle -variantille pitäisi keksiä sellainen säilytyspaikka jossa se ei keräisi liikaa pölyä. Toinen oleellinen vaatimus oli se, etteivät kissat hajottaisi sitä enempää.

Kuvatukset

Tässä näitä taas oli. Osa kuvista kärsi kuvankäsittelymetodistani ja siitä, että en saanut valoteltassa säädettyä valkoisen taustan ja hailakanharmaan koneen rajoja tarpeeksi selkeiksi. Samoin, kuten kuvista näki, taustakangas oli huono pohja lentokonemallille koska se meni myttyrälle. Leikkelin typerimmät mytyt kuvista mäkeen, joten renkaat katkesivat useammin kuin eivät. Tähän pitäisi keksiä jotain muuta :tm:

 

Iskevän kotkan säistys

Säistysoperaatio

Edellispostauksesta poiketen oletin tämän olevan aikalailla paljon lyhyempi ja rauhallisempi, kun meinasin lähinnä säätää öljymaalien kanssa ja ehkä kuivaharjata tykkiporttia ympäristöineen. Kerrankos suunnitelmani muuttuisi inspiraation iskiessä.

Kirkas lakkakerros alle

Suojasin maalaukseni sutimalla mallin ympäriämpäri Vallejon kirkkaalla lakalla. Kuten kuvasta näkyi, oikeanpuoleinen tankki ei ollut vielä(kään) uudelleenkiinnitettynä paikalleen. Hätäkö tässä, kunhan tein sen ennen litkutusta.

Ja kyllä, pensselöin lakan malliin, en jaksanut ruveta säätämään sinä iltana taas uusien ohjaamolasimaskien kanssa jotta olisin voinut kynäruiskutella lakkakerroksia. Fiksumpi lähestymistapa olisi ehkä ollut maalata lasipari erikseen ja suojata ohjaamon sisäosa muuten.

Nyt päästäisiin sotkemaan ja se oli aina kivaa. Olin innoissani jo tästä maalikuviosta, saatoin tuskin odottaa saavani sen iskemään silmiin vielä paremmin.

Seepialitku

Levittelin litkuani aika vauhdikkaasti ympäri mallia, en keskittynyt rakosiin ja koloihin. Halusin saada runkoon enemmän vaihtelua kuin vain paneelirajojen verran.

Putsaustauko

Pienen kuivattelun jälkeen putsasin tinnerillä valtaosan sotkusta mäkeen. Tässä touhussa muistin taas, miksi en yleisesti ole innostunut lentokonemalleista: sekä vasen pudotustankki että laskutelineen puolikas naksahtivat irti.

Lisäkerros öljyjä

Ajattelin kokeilla koneen ylä- ja alapuolille erilaisia öljykepposia. Tökin yläpuolelle harmaita, keltaisia ja valkeita (buff) täpliä ja blendasin niitä pituussuunnassa. Oliko tämä nyt toinen vai kolmas kerta kun kokeilin täpläfiltteröintiä, nyt saatoin olla vähän turhankin varovainen valitsemieni värien kanssa.

Koneen alapuolella innostuin blendamaan laskutelineiden takareunoista alkavia Industrial Earth -runtuja. Ties missä tämä oli lentänytkään.

Tämän jälkeen olin viemässä konetta taas saunaan kuivumaan yön yli, kun jätin kamppeeni huonoon paikkaan hetkeksi, seisoin vieressä. Olin tietysti hitaampi kuin hyppäävä kissa ja kone putosi tassuilleen lattialle. Uhreina toinen päälaskuteline ja nokkateline, joita rupesin korjaamaan seuraavana iltana.

Nokkatalineestä oli irronnut (ja hävinnyt) koko nokkahaarukka, joten liimasin renkaan suoraan kiinni telineenjämään. Tämä tietysti vaikutti koneen asentoon niin että se näytti jarruttavan voimakkaasti rullaustiellä. 

Puolihimmeä lakka

Pallottelin aika pitkään, kumpaa lakkaa käyttäisin viimeiselle kerrokselle. Valitsin puolihimmeän lakan (Vallejo Satin Varnish) supermattalakan sijasta, mutta saatoin vielä muuttaa mieltäni, jos kiiltely tuntui päivän, parin päästä liioitellulta.

Puolihimmeä lakka kiilteli vähän turhan paljon omiin silmiini. Peitin koko roskan siis AK Interactiven supermattalakalla.

 

Nyt jäljellä oli vain laskeutumisvalojen, tai mitä niistä oli jäljellä kissavahingon jälkeen, lasien maalaaminen uusiksi. Tuossa viimeisessä kuvassa lamppu kyllä erottui mutta se oli ehkä säistynyt öljyjen ja lakkojen kanssa enemmän kuin oli välttämätöntä.

Supermattalakan kuivuttua kuivaharjasin mustalla Vulcanin ampuma-aukon ympäristöä ja noita ritilöitä ohjaamolasin takalaidalla. Ihan vain saadakseni ne erottumaan vähän kivemmin.

Ja näin ensimmäinen kolmesta F-15:ni oli valokuvia vaille valmis.