Projekti VII/25

Karttaskaalan Overlord-C

Jokin sai minut innostumaan pudotusaluksesta enemmän kuin mikään muu Mercenaries-startin kamoista, joten nyt pääsin aloittamaan sen parissa. Aiempien kuvien ottamisen jälkeen olin pessyt kaikki palat saippuavedellä, milloin myös huomasin moottorisuuttimien olevan aukinaisia.

Kasaamisen valmistelu

Laskeutumisjalkojen siivoaminen oli kohtuuripeää. Viilasin pahimmat valusaumat ylä- ja alaluukuista nelikenttäisen kynsiviilan hienoimmalla osalla. Sisäpuolen kurvista hioin myös turhat kököt mäkeen ja sitten raastoin saman viilan raaimmalla osalla liimausta varten niille rujomman pinnan.

 

Veistelin askarteluveitsellä ristikkokuviota kaikkiin asennuspintoihin, samoin liimausta varten. Kynsiviila olisi ollut pinnaltaan paras tähän mutta se ei oikein mahtunut upotukseen. Tämä oli parempi kuin ei mitään, enkä ollut huolissani koskemattoman pinnankaan liimautumisesta joten tämä oli vain "kaiken varalta"-operaatio.

Musta pohjamaalaus oli oleellinen askel

Tässä nyt ei ollut kovin paljoa selittämistä. Pohjamaalasin ensimmäisenä rungon mustaksi Vallejon mustalla pohjamaalilla. Mietin tulevaa maalausoperaatiota jo jossain määrin, mutta ennen sitä laskeutumisjalatkin piti saada maalattua ilman mieletöntä sähellystä.

Laskeutumisjalat saivat maalipintansa heti seuraavana iltana. Yksi niistä, kuten kuvasta näkyi, sai ylemmän suojalevynsä osittain harmaaksi kun testasin väriä.

Seuraavaksi marraskuisen pilvimassan hengessä: harmautta eri sävyissä.

Valmista: Projekti VI/25

Kahden klaanin väkeä

Tulipa tätäkin sitten kokeiltua, en ole jostain syystä tehnyt tällaisia massaoperaatioita aiemmin. Kahden eri maalikuvion rinnakkainen toteuttaminen ei ollut kuitenkaan mitenkään erikoisemmin aikasyöppöä tai normaalia hankalampaa. Ehkä tässä sai jopa enemmän aikaan, kun toisten kuivuessa sain mahdollisen luppoajan käytettyä toisen yksikön edistämiseen sen sijaan että olisin vain pakannut rojuni pois seuraavaa maalaussessiota odotellessa.

Hell's Horses

Tähdellinen Hell's Horses -'Mechejä toi lisää erilaista väriä outoon kokoelmaani. Kaikkia klaaneja oli kuitenkin vähintään edustettu taktisella minimimäärällä, en tosiaan nähnyt syytä tehdä vajaita porukoita ihan väkisin. Pääsyyni Helvetin Hevosten valintaan oli maalikuvion erikoisuus ja se, ettei se ollut vain harmaa, sen lisäksi että ne olivat poliittisesti Crusader-puolella.

Fire Moth

Nopein kevyestä kolmikosta oli MASC-muskeleillaan yli kahtasataa kilometriä tunnissa paahtava minimipainoinen Fire Moth. Pörriäinen oli alunperin Kummituskarhuilta lähtöisin.

Näin nopealla kaverilla aseistus oli luonnollisesti kohtuukevyt: kaksi laajennetun kantaman keskitason laseria rukoilijasirkkakäsissä sekä SRM-6 ja SRM-4 -lavetit. Isompi lavetti oli oikeassa kädessä ja toinen ohjaamon päällä.

Cougar

Kevyen porukan toinen edustaja ja painoluokassa toisessa ääripäässä oli nimestään huolimatta kaapattu joskus Jadehaukoilta. Perusversion aseistus oli kaksi isoa laseria käsissä ja LRM-10 -lavetit olkapäissä. Pidin itse PPC-paria kantavasta B-variantista huomattavasti enemmän.

Huntsman

Tähden toinen keskiraskas 'Mech oli Timanttihaiden suunnittelema hyppykykyinen 50-tonninen, jonka oikeudet päätyivät alkuvaiheessa Novakissoille. Selvästi raskaampi aseistus toi iskuvoimaa: neljä laajennetun kantaman keskitason laseria, Streak SRM-6, LRM-10 Artemis IV:llä, UAC/2, liekinheitin jota en mallintanut, sekä kaksi AP-podia jalkaväkeä vastaan.

Pack Hunter

Tähden toinen hyppykykyinen yksikkö oli Sisämaailmoihin loikanneiden Susien yhden jekun hurtta. Pack Hunterin oikeassa olkapäässä oli ER PPC, minkä lisäksi se oli ripeä jaloistaan.

Nova

Nova oli Helvetin Hevosten oma malli, tämä yksilö kävi marssimassa Jadehaukoissa toista vuosikymmentä kunnes palasi kotiin. Päävariantti oli, kuten aiemminkin on ihasteltu, rakennettu kahdentoista laajennetun kantaman keskitason laserin ympärille. Niillä alfaiskiessä sai koneensa sammutettua ripeästi. Jollei niiden tuottama lämpö vielä riittänyt, vehkeessä oli myös hyppyraketit todellisia saunahetkiä varten.

Jade Falcon

Jadehaukkojen maalaamiseen en tarvinnut tekosyitä, ehkä ennemminkin lisämotivaatiota täydentää viiden Trinäärin yksikköäni sen sijaan että saisin yksittäisiä Tähtiä kohtuuripeästi valmiiksi. Tämä kolmikko oli ainakin tässä vaiheessa kirjanpidollisesti kakkostrinäärin kolmostähdessä, mutta niiden oikeat allokaatiot säätäisin sitten joskus kun koko Rypäs olisi valmis. Jokainen Sakara oli kunniakkaasti voitettua isorlaa.

Nova Cat #232

Nimensä mukaisesti Novakissojen suunnittelema oma raskas toteemiMech oli kaapattu alkuperäisiltä omistajiltaan taisteluiden tuoksinassa. Tällä kisulla oli pitkät kynnet: toisessa kädessä oli kaksi ER PPC:tä, toisessa taas kolme laajemman kantaman isoa laseria.

Kingfisher #231

Lumikorppien toistasataa vuotta vanha 90-tonninen rynnäkkömalli perustui vielä vanhemmalle ei-nimetyn-klaanin koneelle. Ei siitä siis sen enempää, sitä PPC:llä silmään joka vanhoja muisteli. Rynnäkkökoneena aseistusta oli jo melkoisesti, vähän jännillä sijoituksilla: toinen iso pulssilaseri oli kädessä, toinen taas keskellä mahaa. Keskitason pulssilaserpari oli olkapäissä, LRM-10 -lavetti kyljessä Atlas'n tapaan ja SRM-6 -lavetti vasemmassa kädessä. SRM-käden alla oli vielä kaiken varalta yksi laajennetun kantaman pikkulaseri.

Crossbow #234

Parisataa vuotta vanha malli tämäkin, Teräskäärmeiden kehittämä aikainen toisen sukupolven OmniMech oli jännästi aseistettu pelkillä LRM-20 -laveteilla käsissä. Oli niissä sentään Artemis IV -tulenjohtojärjestelmä, mutta silti erikoinen idea klaanityyliä silmälläpitäen. Syy siihen, että aseet olivat vain käsissä oli se, että kehitystiimi sai OmniPodit toimimaan pelkästään käsissä. Samasta syystä vanhemmissa Crossbow-rungoissa ei ollut mahdollista käyttää hyppyraketteja.

Kaksiklaaninen öljysotku-säistys heksapohjilla

Yllätysyhdistelmävaihe

Koska en nähnyt tätä vaihetta kovin pitkänä tällä kertaa, päätin tehdä öljylitkut ja pohjapuuhastelut ns. samalla vaivalla. Nähtäväksi jäi, oliko se hyvä idea vai ei.

Mutapohjat alle

Saadakseni tasaisille heksoille jotain maastonmuotoa tökin epämääräisiä pökäleitä Vallejon dioraamamutaa (Vallejo DFX 26811 Brown Mud). En edes harkinnut arpovani jalanjälkiä tai muutakaan vauhdikasta tai todentuntua parantavaa.

Hemmetin poneilla ruskean mudan ja mustan perusvärin ero ei ollut kovin toimiva. Ajattelin että maalaisin nuo jollain tavalla ja katsoisin mihin sillä päästäisiin.

Jadehaukkojen alla ruskea toimi paremmin, mutta sitä oli jo tehty ennenkin joten tässä ei ollut kyse testistä tai uraauurtavasta uudesta pohjatyöstä. Tällä kerralla en etsinyt pieniä kiviä tai hiekoitussoran palasia maastoa varten.

Öljylitku Jadehaukoille

Vain tämä kolmikko sai ohuen seepialitkun pintaansa, heppasien nahoista se ei olisi erottunut. Nyt onnistuin tekemään todella ohutta tavaraa, kun vielä onnistuisin siinä taas uudelleen.

Tähän tilaan päästyäni kasasin nappulat laatikkoon ja roudasin ne saunaan kuivumaan. Saivat olla siellä kaksi päivää ihan kaikessa rauhassa.

Pohjien maalaus

Aloitin kuolemankonien maastojen maalaamisen todella reilusti ohennetulla kylmänharmaalla. Tämä tuntui ajatuksena toimivan hotrodien kanssa, mille tahansa ilmattomalle kuulle tai asteroidille olivatkaan sitten päätyneet taistelemaan.

Pelkkä kylmänharmaa oli turhan litteää katseltavaa, joten lisäsin kohokuvioille vielä enemmän ohennettua vaaleampaa kivimuuriharmaata. Lopputulos olisi parhaiten havaittavissa kuivumisen jälkeen.

Jadehaukkojen mutapaakkopohjia kuivaharjasin kevyesti keskisarjan lihavärillä (Medium Fleshtone). Sitten maalasin jokusen muodostuneista kököistä harmaalla litkullani, kun sitä kerran oli käsillä. Mitään vallattoman suurta ja erikoista noilla toimilla en tavoitellut, vain jotain pientä ja hienovaraisesti vaikuttavaa.

Jatkohifistely

Mietin ohikiitävän hetken, josko olisin lisännyt epäystävyysponeille lunta maastoihin, mutta se ei oikein toiminut kuu/asteroidimietteitteni kanssa. Kuivaharjasin siis valkoisella (VMA 72701 Dead White) korostuksia epämääräiseen avaruuspohjastoon.

Jadehaukoilleni maalasin vielä tummanharmaalla muutamia paukamia maastosta, edelleen kevyttä vaihtelua tuomaan.

Siinäpä ne, ensi kerralla kuvakokoelmia.